Ongelmainen poika ja suosittu sijaisisä
Jordan Kaleb Shelton
Jordan Kaleb Sheltonin ongelmat alkoivat syntymässä. Hän syntyi napanuora kaulansa ympärillä ja häntä piti elvyttää. Jordan oli aina ikäisiään jäljessä kehityksessä; häntä pidettiin ylimääräinen vuosi päiväkodissa ja 4. luokalla ja opettajat raportoivat hänen ÄO:nsä olevan 70 tienoilla - kehitysvammaisuuden rajalla. Hänen arvosanansa olivat surkeita ja Jordan lankesi pian vetelehtelevien nuorten tyypillisiin rikkeisiin: lintsaukseen, tupakoimiseen, pukeutumiskoodin rikkomiseen pitämällä kapinallista punaista lippua vyöhönsä kiinnitettynä - mutta hänen opettajansa muistelivat, ettei hän näyttänyt aina ymmärtävän, miksi häntä rangaistiin.
Jordanin äiti Shelly ei koskaan ollut naimisissa tämän isän Rodney Webbin kanssa - poika ei koskaan todella tiennyt isäänsä ennen kuin murrosikäisenä. Vuonna 2007 Jordan oli Tennesseen lastensuojelun asiakkaana, josta häntä sijoitettiin laitoksiin ja sijaiskoteihin. Kerran Jordan karkasi useiksi kuukausiksi, kunnes hänet palautettiin kotinurkilleen. Huumetesteissä Jordanin todettiin käyttävän marihuanaa ja hän tapasi haistella liimoja saadakseen päänsä sekaisin. Jordan oli jo kierrellyt useita sijoituspaikkoja, kun sosiaalityöntekijänsä Omni Visions Inc.:issä - Tennesseen lastensuojelun taakkaa helpottavassa yksityisessä yrityksessä - sijoitti 16-vuotiaan paikkaan, jonka sijaisisän tiedettiin pärjäävän hyvin ongelmaisten poikien kanssa: Kenneth Wayne Taylorin.
Suosittu sijaisisä
Ken ja Lisa Tayloria pidettiin erinomaisina sijaisvanhempina - heille lähetettiin usein hankalia murrosikäisiä poikia, koska Ken Taylor oli painonnostaja, terveellisesti syövä ja hurskas baptisti. Hänen puolustustiiminsä sanoi Taylorin pitävän pyhänä tehtävänään auttaa ongelmiin joutuneita teinipoikia. Taylorien sijaispoikien 725 Pinewood Circlessa Morristownissa, Tennesseessä, odotettiin käyvän kirkossa, syövän hyvin ja liikkuvan säännöllisesti Kenin kanssa. Lisa Taylor kotikoulutti heidän kaksospoikiaan Jesseä ja Justinia, joten hän oli aina paikalla auttamassa sijaispoikia läksyissä. Taylorit pyörittivät kotonaan mattojenpesufirmaa ja Ken tarjosi usein sijaispojille töitä, mahdollisuuden tienata omaa taskurahaa – opettaen rahanhallintataitoja ja työntekoa, joista he hyötyisivät lopun ikänsä. Hän sanoi aina nuorille, että heidän pitäisi ponnistella, jotta heillä olisi ”dollari taskussaan kuin Davy Crockettilla."
Vuosina 2001-2007, Tayloreilla oli yli 60 nuorta miestä (he eivät koskaan ottaneet tyttöjä). He saivat 1100 dollaria kuussa Jordanista. Jordanin kanssa samaan aikaan heillä oli toinen poika nimeltä Rodney Todd Wilson, joten marraskuussa 2007 Omni Visions maksoi Tayloreille noin 2000 verovapaata dollaria kuukausittain Jordanista ja Wilsonista.
Kiitospäivä
Ken Taylor oikeudessa
Kiitospäivän (23. marraskuuta 2007) jälkeisenä perjantai-iltana Ken Taylor oli antanut nuoremmille kaksospojille Jesselle ja Justinille ja teini-ikäisille sijaispojille Jordanille ja Rodney Todd Wilsonille luvan valvoa yli puolenyön katsoakseen elokuvan Vietnamista. Ken ja Lisa olivat aiemmin sinä päivänä katsoneet sen ja todenneet sen sopivaksi materiaaliksi. Sääntöjä uhmaten Jordan sekä Rodney hiipivät ulos polttamaan tupakat. Kun Ken sai heidät kiinni, hän käski kundit makuuhuoneisiinsa ja sulkemaan valot ja pysymään siellä aamuun saakka.
Jordan päätti haluta kuunnella CD:itään ja poistui huoneestaan hakeakseen ne alakerrasta. Matkalla yläkertaan, hän juoksi päin Ken Tayloria, joka oli poistunut pikaisesti makuuhuoneestaan käydäkseen vessassa. Poliisille antamansa lausunnon mukaan Ken Taylor sanoi Jordanille "tiedät, ettei sinun pitäisi olla ulkona" ja otti tältä CD-soittimen. Taylor muisteli myöhemmin, kuinka Jordan ”vain raivoistui” lyöden häntä rintakehään ja taklaten hänet eteisen imuriin/tuulettimeen? (englanniksi ”fan”). Taylor kertoi, että hän otti Jordanin pään lukko-otteeseen ja piti häntä kasvot alaspäin, kunnes tämä lopetti rimpuilun.
Tässä vaiheessa toinen poika, Rodney Todd Wilson oli noussut vuoteestaan ja alkanut huudella Jordanille, että tämä lopettaisi tappelun ja pyytäisi anteeksi, se ei ollut tappelemisen arvoista - viitaten perustotuuteen sijaislapsille: jos Taylor soittaisi poliisille ja ilmoittaisi hyökkäyksestä, Jordanin seuraava pysäkki olisi nuorisovankeus.
Muutamien minuuttien päästä Jordan lakkasi huitomasta käsillään. Taylor päästi irti ja käveli pois. Jordan jäi sinne liikkumattomana, mutta Taylor ajatteli nuorukaisen vain heittäytyvän hankalaksi ja heitti vähän vettä tämän päälle. Ei vastausta. Taylor ja Rodney käänsivät Jordanin ympäri ja huomasivat, että hänen kasvonsa olivat muuttumassa violetiksi. Ken huusi vaimoaan soittamaan hätänumeroon. Lisa soitti ja välitti eteenpäin päivystäjän antamat ohjeet ensihoitajien paikalle tuloon saakka.
Liian myöhäistä pelastaa Jordania
Ambulanssin työntekijät tiesivät heti, että tämä oli vaikea tapaus. Taylor auttoi heitä kantamaan Jordanin alakertaan, jossa oli enemmän valoa ja ensihoitajat kävivät töihin. Kun he ymmärsivät, etteivät voisi elvyttää jätkää paikan päällä, he siirsivät tämän ambulanssiin ja huristivat paikalliseen sairaalaan. Ensihoitajat nostivat lyhyesti nuorukaisen pulssia, mutta eivät koskaan saaneet tätä virkoamaan ja pian tämä siirrettiin helikopterilla parempaan sairaalaan - Tennesseen lääketieteellisen keskuksen yliopistoon Knoxvillessä. Kriittisiä tapauksia hoitava lääkäri Paul Branca tutki "neurologisesti turmellun" Jordanin ja julisti hänet aivokuolleeksi, joskaan ei kuolleeksi sydämeltään, eikä keuhkoiltaan. Myöhään marraskuun 24. aamuna Jordan Shelton irrotettiin hengityskoneesta ja hänen annettiin kuolla. Harmaallakin pilvellä oli kultaiset reunukset Jordanin kuolemassa siinä mielessä, että hänen sisäelimensä eivät olleet vahingoittuneet, joten ne kelpasivat elinsiirtoon. Nuoren äiti kertoi myöhemmin, että Jordan lahjoitti sydämensä 16-vuotiaalle pojalle; keuhkonsa 49-vuotiaalle naiselle; maksansa 10-vuotiaalle pojalle; oikean munuaisensa 37-vuotiaalle miehelle; ja vasemman munuaisensa 63-vuotiaalle miehelle.
24. marraskuuta 2007 elävien kirjoista poistunut Jordan Shelton
Ruumiinavaus näyttää jotain odottamatonta
Knox piirikunnan lääketieteen tutkija Darinka Mileusnic-Polchan teki ruumiinavauksen Jordan Sheltonille. Nuoren ruumiin kasvot näyttivät kuin yhdeltä suurelta mustelmalta – täysin värjääntyneeltä ylöspäin siitä, mistä Taylorin käsivarsi oli häntä painanut. Tohtoritar Mileusnic-Polchan totesi kaikkialla pojan kasvoissa, päänahassa ja jopa suun sisäpuolella petekioita eli pieniä verensuonten purkaumia, jotka ovat yleisiä tukehtumiskuolemissa. Hän ilmoitti sen olevan pahinta petekiaa, jota oli ikinä nähnyt lukuisina vuosinaan oikeuslääketieteellisenä patologina. Verenpaine koko pään alueella oli niin kovaa, että veri oli vuotanut Jordanin sidekalvoihin (silmän valkuaisia peittävä kelmumainen limakalvo).
Hänen johtopäätöksensä oli, että Jordan Sheltonia oli kuristettu 3-5 minuuttia, missä ajassa veri oli virrannut valtimoista päähän, mutta verta takaisin alas sydämeen kuljettavat laskimot oli puristettu umpeen. Veren pakkautuessa ylös uutta happea ei päässyt Jordanin aivoihin, niin että hän pyörtyi. Kuolinsyyksi ja -tavaksi määriteltiin murhanhimoinen kuristaminen.
Murhasyytteet ja oikeudenkäynti
Ken Taylorin pidätyskuva
Ken Taylor teki mukisematta yhteistyötä poliisin kanssa, mutta media oli kaukana imartelevasta. Pian Jordanin kuoleman jälkeen, toinen Taylorin sijaispoika, Kyle Perdue, kertoi toimittajille, että Taylor oli kerran tarttunut häntä kurkusta ja heittänyt alas portaikosta. Toinen sijaispoika, Buddy Hooper, sanoi Taylorin kerran iskeneen hänet maahan ilman syytä, heittäen hänestä ilmat pihalle. Lopulta syyttäjä päätti nostaa Tayloria vastaan syytteen ensimmäisen asteen murhasta tuumien, että tämä oli törkeästi pahoinpidellyt lasta.
Oikeudenkäynti
6. elokuuta 2009 Ken Taylorin murhaoikeudenkäynti alkoi historiallisella Hawkinsin oikeustalolla Rogersvillessa, Tennesseessä – oikeudenkäynti oli siirretty pois Morristownista ylitsevuotavan julkisuuden vuoksi. Piirikunnan asianajaja C. Berkeley Bell sanoi suoraan: Taylor oli aikuinen mies, kehonrakentaja, jolla oli painoa reilusti yli 90 kiloa, kun Jordan Shelton oli ”pyöreä pieni poika”, 160 cm ja alle 80 kiloa. Riippumatta siitä, kuka tappelun aloitti, Taylor meni liian pitkälle ottaessaan pojan käsilukkoon ja puristaessaan häntä, kunnes hänen päänsä muuttui violetiksi. Entiset sijaislapset kutsuttiin kertomaan Ken Taylorin väkivaltaisista teoista. Aiemmin heillä sijoitettuna ollut Buddy Hooper kuvaili tilannetta, jossa Taylor passitti hänet eteiseen ja ”painoi maahan” kuin olisi halunnut painia, vaikka sananvaihtoa ei käyty. Taylor oli laittanut käsivarren hänen kurkulleen ja kaatanut hänet yhtäkkiä maahan ja sitten kävellyt pois. Puolustus kuvaili tapahtunutta hyvässä hengessä käydyksi hevosenleikiksi ja tiukat ristikuulustelut pienistä ristiriitaisuuksista Hooperin kertomuksessa johtivat yhteen kohua herättäneimmistä oikeudenkäynnissä, kun nuori mies huudahti: ”Sinun ei olisi pitänyt käydä käsiksi 16-vuotiaaseen, niin kuin hänen ei olisi pitänyt laittaa käsiään 16-vuotiaaseen, jonka tappoi… Taylor on iso jätkä, hänen olisi tarvinnut vain pidellä kiinni.”
Syyttäjät käyttivät tätä argumenttia lopetuspuheenvuoroissaan: Taylorin olisi pitänyt vain ottaa Jordan karhunhalaukseen vyötäisiltä kaulan sijaan.
Puolustus keskittyi siihen ajatukseen, että Ken Taylor ei ollut tietoisesti surmannut Jordan Sheltonia. Taylor luuli koko jupakan ajan, että Jordan Shelton hengitti kokoajan ja hän vapautti Jordanin heti, kun tämä lakkasi rimpuilemasta. Puolustusasianajaja Herbert Moncier vertasi sitä ”tehottomaan kuristusotteeseen”, jota poliisi käyttää väkivaltaisiin ihmisiin katkaisemalla päähän johtavan valtasuonen noin viideksitoista sekunniksi, niin että he väliaikaisesti menettävät tajuntansa.
Moncierin pointti oli se, että Taylor käytti yleisesti hyväksyttyä hillitsemiskeinoa, mutta tietämättömyyttään teki sen väärin aiheuttaen Jordanin kuoleman. Lisäksi Moncier sanoi Taylorin uskoneen, että hänen vaimonsa ja lapsensa voisivat olla vaarassa, jos Jordan olisi vapaasti päässyt amok-juoksulle - ja että sijaisisänä hänellä oli velvollisuus pidätellä Jordania, jos poika aikoi tuhota omaisuutta tai vahingoittaa ihmisiä.
Oikeudenpäätös ja tuomitseminen
Kymmenestä naisesta ja kahdesta miehestä koostuva, Ken Taylorin tulevaisuudesta päättävä tuomaristo aloitti pohdintansa torstaina 15. lokakuuta 2009. He eivät onnistuneet tekemään päätöstä, joten he palasivat asiaan seuraavana päivänä; ja pizzalounaaseen asti työskenneltyään he ilmoittivat, että yksi lautamiehistä oli juuri sairastunut ja oksentanut – ja samalla kysyivät, voisiko oikeus olla niin ystävällinen, että lähettäisi heille korppuja ja Spritea. Perjantaina 16. lokakuuta klo 15:30 tuomaristo oli ratkaisunsa tehnyt. Taylorin kohtalosta päättäminen oli kestänyt 6 ja puoli tuntia.
Kun molempien osapuolten asianajajat ja perheenjäsenet kokoontuivat oikeussaliin, tuomiot julistettiin. Kenneth Tayloria ei todettu syylliseksi ensimmäisen asteen murhaan, eikä lapsen törkeään pahoinpitelyyn, mutta hänet todettiin syylliseksi tahalliseen kuolemantuottamukseen sekä vastuuttomaan, törkeään pahoinpitelyyn. Vaikka oikeuden lukuisat ”ei syyllinen” päätökset herättivät oikeussalissa draamaa ennen kuin ”syyllinen” päätökset luettiin, Ken Taylor ei osoittanut tunteita, kun tuomiot julistettiin. Jordanin äiti ja isäpuoli eivät kommentoineet medialle heti oikeudenpäätöksen jälkeen, mutta kertoivat syyttäjille olevansa tyytyväisiä siitä, että tuomaristo totesi Taylorin olevan vastuussa pojan kuolemasta.
Tuomitseminen ja jälkipuinti
Ken Taylorin tuomitsemiskuuleminen pidettiin 17. joulukuuta 2009. Tuomari John Duggar piti oikeudessa 45 minuutin puheen ennen kuin alusti päätöstään näin: ”Tulos. Sinä tapoit lapsen. Sinun täytyy mennä vankilaan.” Näiden sanojen saattamana Duggar tuomitsi Taylorin viideksi vuodeksi vankilaan Jordan Sheltonin kuolemasta. Puolustus aneli tuomion lieventämistä, mutta tuomari Duggar ei sille lotkauttanut korvaansa – sijaisisän pitäisi tietää paremmin! ”Olet epätavallisen vahva ja halusit näyttää, kuka on pomo. ’Antaa tulla, jos uskallat. Olen Ken Taylor’”, tuomari sätti. Tuomari salli Taylorin kuitenkin pysyä vapaalla ajalla takuita vastaan (kuten Taylor oli ollut koko oikeudenkäynnin ajan) muutoksenhaun vireillä ollessa.
Kohtalon ivaako lie, että Ken Taylor ei istunut päivääkään tuomiostaan. 10. huhtikuuta 2012 ennen kuin Tenneeseen rikosoikeus julkisti päätöksensä, Ken Taylor poistui tästä maailmasta, oletettavasti sydänkohtaukseen.
Jordan Sheltonin perhe ei enää koskaan saanut viettää hetkiä hänen kanssaan, eikä nähdä hänen kasvavan, mutta edes jotain oikeutta he saivat. Pian Jordanin kuoltua 2007, hänen perheensä haastoi oikeuteen Omni Visionsin (yksityisyrityksen, jolle lastensuojelu ulkoistaa monet sijaiskoteihin sijoittamiset) ja vaati näiltä 40 miljoonaa vääryydellä aiheutetusta kuolemasta. Kanne lopulta ratkaistiin oikeudessa suljetuin ovin ja huomattavasti pienemmällä rahasummalla.
Että näin. Oliko Ken Taylor hirviö? Vai hyvä sijaisisä, joka kerran sortui ylilyöntiin? Vai jotain siltä väliltä? Ken tietää. Ja mitenköhän hänen vaimonsa Lisa jatkoi sitten elämäänsä? Viikko Jordanin kuoleman jälkeen ilmestyneessä Knoxvillen uutisten artikkelissa kerrotaan, että pariskunnan biologiset pojat sekä toinen heille sijoitettu poika, Rodney, on siirretty Lisan hoteista muualle, mutta sitä tuoreempia kuulumisia porukasta en tiedä. Tästä on aika vähän juttua missään ja Googlella ei minun nähdäkseni näyttänyt tulevan yhtään hakutulosta tähän liittyen edes enää vuoden 2008 puolelta. Lisaa ei ole syytetty mistään, joten en tiedä, saiko hän jatkaa sijaisäitinä, jos edes halusi.
5 vuoden tuomio – jota Taylor ei istunut, kun sai sen tilalta vähän toisenlaisen elinikäisen tuomion – ihmisen kuoleman aiheuttamisesta ei tunnu pitkältä Ameriikoiden mittapuulla. Olisiko toisenlaisessa yhteiskunnallisessa asemassa oleva, kuten vaikka Jordanin äiti ja isäpuoli, saaneet erilaisen tuomion Jordanin surmasta?
Ken Tayloria kuvattiin hurskaaksi baptistiksi, mutta avioliitto Lisan kanssa oli jo hänen kolmantensa, mikä ei välttämättä saa kaikkien ”kastajien” yksimielistä hyväksyntää. Kummankin ex-vaimonsa kanssa hänellä on poika, vuosina -80 ja -85 syntyneet eli jo aikuiset Jordanin kuollessa. Nuoremman pojan ollessa pieni, tämän äiti valitti eron jälkeisestä tapaamisoikeudesta päätettäessä, ettei Taylor vahdi poikaa riittävästi, vaan jopa päästää tämän valvomatta uimaan kuntoklubilla, jota mies siihen aikaan pyöritti.
Huolimatta Taylorien hyvästä maineesta, naapurit tekivät sijaislapsista ilmoituksia lastensuojeluun. Naapureilla ei ollut sellaista käsitystä, että sijaislapsia kohdeltaisiin karkeasti sinällään, mutta heidän mielestään poikia ei valvottu, eikä vahdittu.
”Ihmiset pelkäsivät heitä ja naapurustossa oli joitain murtoja”, yksi lähinaapureista on kertonut. ”He vain tulivat ja menivät, kun lystäsivät, kaikkina yön tunteina.” Kyseinen nainen korostaa, ettei ole naapurustossa ainoa, joka oli tätä mieltä. ”Se vaivasi minua, että lapset laitetaan sijaiskotiin, jossa ei ole kunnollista valvontaa.” Kun hän valitti tästä lastensuojelulle, hän ei saanut sieltä koskaan kunnollista vastausta heistä irti, vaan häntä vain palloteltiin ihmiseltä toiselle.
Hamblen piirikunnan sheriffistä on kerrottu, että vuoden 2007 maaliskuussa kaksi Tayloreille sijoitettua poikaa murtautuivat ruuvimeisselillä naapurin mummolle. Heidät tuomittiin murrosta.
