Joel Rifkin murhasi 1990-luvulla julmasti 17 naista USA:ssa

[Kissankello]

En löydä Rifkinistä omaa ketjua, yhdistäkää jos jostain löytyy.

17 naista tappanut sarjamurhaaja kertoo videohaastattelussa teoistaan

Ulkomaat
Julkaistu 16.06.2018 19:13

Video
17 naista tappanut sarjamurhaaja kertoo videohaastattelussa teoistaan

Joel Rifkin murhasi 1990-luvulla julmasti 17 naista Yhdysvalloissa.

Nyt Rifkin kertoo tekemistään rikoksista. Rifkinin mukaan asiaan liittyi paljon itselleen valehtelua ja kyse oli kuin addiktiosta. Rifkin uskotteli itselleen, että jos hän tappaisi yhden naisen, niin hänen ei enää tarvitsisi tehdä niin.

-Alun perin uskottelin itselleni, että jos teen jotakin kamalaa, niin voisin lopettaa siihen.

Rifkin pidätettiin vuonna 1993. Hänen autostaan löydettiin ruumis. Lopulta rifkin tunnusti tappaneensa kaikkiaan 17 naista. Hän kertoi myös ruumiiden sijainnit ja miten hän oli naiset tappanut.

MTV UUTISET - CNN

https://www.mtv.fi/uutiset/ulkomaat/art ... gs.eu_7GJY

[originalnightstalker]

Tää tyyppihä tappeli sen yhen joukkomurhaajam kaa linnassa, tappelu lähti käyntii siitä ku rifkin sano että o tappanu enemmä ku se joukkomurhaaja, joukkomurhaaja nimeä en muista

[wretch]

Rifkinistä pieni pätkä vain. Joskus vuonna 1994 Rifkin joutui vankilassa tappeluun massamurhaaja Colin Fergusonin kanssa. Tapahtumat alkoivat siitä, kun Colin oli puhelimessa ja vaati Joelia olemaan hiljempaa. Ferguson sanoi, että hän oli tappanut ”kuusi paholaista” kun taas Joel oli tappanut vain naisia. Rifkin vastasi, että hänen murhamääränsä oli suurempi. Colin vastasi lyömällä Joelia nyrkillä naamaan.
(The Big Book of Serial Killers)
Melkein kuin kakarat olisivat tapelleet.Originalnightstalker ehti ensin, mutta onhan tuossa pienessä pätkässä edes massamurhaajan nimi.

[dazu]

Rifkin on taustoiltaan hieman erikoinen sarjamurhaajaksi, ei ollenkaan stereotypinen psykopaatti. Hän oli aikoinaan koulukiusattu ja ujo poika, jolla ei ollut lapsena ollenkaan ystäviä. Myöskään psykopaateille ja sosiopaateille tyypillistä teini-iässä alkavaa päihdeongelmaa ja rikollista käyttäytymistä ei Rifkinillä ollut.

Omien sanojensa mukaan hänelle kehittyi seksuaalinen perversio kuristamisesta hänen katsottuaan Hitchcockin elokuvan Frenzy. Elokuvassa nainen kuristetaan ja tämän jälkeen naisen ruumis hävitetään, paloittelemalla ruumis ja kuljettamalla se matkalaukussa ulos talosta.
Murhissaan Rifkin noudatti elokuvan oppeja. Hän kuristi uhrinsa, paloitteli ruumiit ja kuljetti osat matkalaukuissa paikkoihin, mistä niitä ei löydettäisi.
Sittemmin kiinnijäätyään Rifkinin toimintamallia alkoi jäljittelemään toinen samalla alueella toimiva sarjamurhaaja, eli Long Islandin sarjamurhaajana tunnettu toistaiseksi kiinnijäämätön sarjamurhaaja.

Reilun parinkymmenen vuoden iässä Rifkin alkoi käyttämään prostituoitujen palveluksia ja sittemmin hän addiktoitui prostituoitujen käyttöön, käyttäen kaikki rahansa näihin.
Ensimmäisen rikoksensa Rifkin omien sanojensa mukaan teki suututtuaan eräälle prostituoidulle, joka piikitti itseensä useampaan kertaan illan aikana huumeita ja meni tämän vuoksi tolkuttomaan tilaan ja kyvyttömäksi ilostuttamaan Rifkiniä.
Ensimmäisen tekemänsä henkirikoksen yhteydessä Rifkin myös kuristi uhriaan ja sittemmin hänelle kehittyikin pakkomielteinen halu ja riippuvuus naisten kuristamiseen.
Kaikki Rifkinin uhrit olivat prostituoituja.

Rifkin on vankilassaoloaikanaan toiminut yhteistyössä FBI:ssa toimineen ja sittemmin yksityisenä toimineen profiloijan John Kellyn kanssa, antaen Kellylle oman näkemyksensä sarjamurhaajatapauksiin.
Rifkin on sarjamurhaajaksi melko älykäs, sillä hänen älykkyysosamääränsä on korkeampi, kuin noin 95 prosentilla ihmisistä. Rifkinin älykkyys tekee hänestä hyödyllisen myös profiloijalle.

[originalnightstalker]

Oli pakko tarkistaa tuo älykkyysosamäärä, 128, ei nyt mitää kemperi tai alcalan tasoa kumminkaa

[dazu]

^Otaksun, että tuo 128 on keskihajonnalla 16, eli keskihajonnalla 15 taitaisi olla lähimmin 126. Se taitaa sitten itseasiassa olla korkeampi, kuin 96 prosentilla ihmisistä. Samaa luokkaa, kuin Ted Bundylla.

Laitetaan nyt vielä linkki Rifkiniä käsittelevään dokumenttiin, joka on tehty vuonna 2004: https://www.dailymotion.com/video/x2l2bgf (linkki vie videoon, jonka nimi palvelussa on "Joel Rifkin - Serial Killer - A&E" ja kesto 42min 6sek)

[wretch]

Toisaalta voidaan todeta Rifkinistä, että vaikka hän oli älykäs oli hän myöskin sarjamurhaajille tyypilliseen tapaan alisuorittaja. Ei koskaan todellista työpaikkaa, asui äitinsä kanssa, epäonnistui collageen haussa useasti jne. jne.

[hannu hanhi]

Dazu viittasi siihen, että Rifkin on ollut profiloija John Kellyn "apulainen". Aikanaan tehtiin Dark Minds -dokumenttisarja, missä käsitellään ratkaisemattomia sarjamurhamysteereitä. Kelly on keskeisessä roolissa dokumenteissa. Alkupään jaksoissa puhelimitse "konsultoidaan" vankilassa olevaa sarjamurhaajaa, josta käytetään lyhennettä 13. Tuo 13 on varsin yleisen käsityksen mukaan juuri Rifkin. Myöhemmin konsultoidaan toista sarjamurhaajaa, josta käytetään nimitystä Raven eli korppi. Raven on hyvin todennäköisesti Keith Jesperson. Alla on linkki Dark Mindsin viralliselle Youtube-sivulle, kaikkia jaksoja ei näköjään ole tarjolla.

Rifkin on tuon "kolmentoista" lisäksi antanut haastatteluja omana itsenään. Rifkin ensinnäkin hyvin mielellään antaa haastatteluja ja saa naamansa julkisuuteen. Sopii hyvin narsistin käytökseksi. Rifkin haastatteluissa kertoo murhistaan kuin juteltaisiin kaupassa käynnistä, mikä mielestäni sopii psykopaatin käytökseksi. Minun mielestäni Rifkin on sarjamurhaajaksi tyypillinen narsistinen psykopaatti.

Mielellään puhutaan siitä, miten älykkäitä sarjamurhaajat ovat. Yleinen käsitys Rifkinistä on, että hän oli koulussa alisuorittaja todellinen älykkyys huomioiden. Rifkinin adoptioisällä oli tapana vähätellä ja mitätöidä poikaa, millä on arveltu olleen iso merkitys sille, että asiat lähtivät menemään pahasti pieleen.

Rifkiniä pidetään älykkäänä, en kiistä sitä. Kuitenkin kannattaa muistaa lähdekritiikki sarjamurhaajien älykkyydestä puhuttaessa. Rodney Alcalan nimi mainittiin tässä ketjussa aikaisemmin. Kun Alcalan tapaus tuli 2010 julkisuuteen ihan ympäri maailmaa, monet tiedotusvälineet menivät retkuun ja kertoivat Alcalan ÄÖ:n olevan todella hurja (165 luokkaa). Todellisuudessa Alcala oli itse narsistina liioitellut älykkyyttään ja hänen valheensa menivät yllättävän hyvin läpi. Alcala on keskimääräistä älykkäämpi, mutta hänen lukemansa eivät ole lähimainkaan 165 luokkkaa.

https://www.youtube.com/channel/UCFkFUr ... pg9b6LNhuQ

[wretch]

Jahas satuin löytämään tapauksesta kertovan kirjan Garden of Graves. Kovin ohut opus. Jos kirjassa on vastoin olettamuksiani jotain mielenkiintoista niin voin laittaa joitain kohtia tähän myöhemmin. Näyttää tyypilliseltä true crime-kirjalta. Kovin helppolukuista.
Tämän älykkyyskeskustelun sivuutan muuten paitsi että alapuolella on dataa saksalaisista sarjamurhaajista vuosilta 1945-1995. Lähde: HOMICIDE STUDIES / November 2001
TABLE 1
Frequencies of Characteristics for Serial Murderers in Germany, 1945-1995

Characteristics n %
German citizenship 61 91.8
Male 61 88.5
Intellectual capabilities (IQ) a 56
Very good (IQ: = 120) 5.4
Good (IQ: 110-119.9) 8.9
Above average (IQ: 100-109.9) 42.9
Below average (IQ: 90-99.9) 25.0
Low (IQ: 80-89.9) 10.7
Slight debility (IQ: 70-79.9) 7.1
Peculiarities in upbringing 55
Disturbed parent-child relations 80.0
Physical abuse in family 47.3
Alcohol abuse by parent or parents 45.5
Foster parents or foster home 36.4
Divorce of parents 34.5
Criminal activity of parent, parents, or siblings 29.1
Schooling 58
Institution for pupils with learning disability 18.9
Gymnasium (grammar school) 12.1
Hauptschule (basic level high school) 55.2
Realschule (high school) 13.8
Employment at time of offense 59
Unemployed 39.3
Manual laborer 34.4
Employee 11.9
Civil servant/freelance 6.8
Senior job position 0.0
Social alienation 58
Lack of social integration 85.1
Objective outsider position 62.1
Subjective outsider position 37.9
Offender had criminal record 58 79.3

PS N=61

[dazu]

Rifkin oli tosiaan aika luuseri tyyppi sikäli, että hänellä ei ollut kai koskaan oikein yhtään ystävää, ellei sitten jossain vaiheessa ollut pari, eikä hän myöskään koskaan ollut seurustelusuhteessa naisen kanssa, vaan kaikki naiskontaktinsa olivat prostituoitujen kanssa ja lisäksi hän oli keskivertoa matalammin koulutettu ja työsuhteensa olivat olleet määräaikaisia paskaduuneja ja hän asui äitinsä kanssa. Hän ei myöskään omannut mitään erityisiä harrastuksia huorissakäynnin lisäksi.
Rifkin ei oikein onnistunut koskaan missään muussa, kuin tarpeettomassa tappamisessa.
Selvästi Rifkin ei siis ainakaan hyötynyt älykkyydestään ollenkaan. Älykkyys voi myös olla sosiaalisesti haitallinen tekijä, jos ajautuu ympäristöön, jossa on liian erilainen älykkyyden vuoksi.

Sitä, millä tavalla Rifkin on häiriintynyt, en osaa tässä arvioida. Saatavilla olevat taustatiedot ovat puutteelliset ja perustuvat pitkälti Rifkinin omaan kertomaan. Kuva ujosta ja kiusatusta pojasta voi olla Rifkinin oma varsin subjektiivinen näkemys asioista ja muut antisosiaalisemmat piirteet ovat sitten jääneet mainitsematta.
Ainakin hänellä on oltava vakava persoonallisuushäiriö. Minulle tulee vahvimmin mielikuva skitsoidista, tai skitsotypisestä persoonallisuudesta. Sarjamurhaajista 1-2% omaa tämän tyyppisen persoonallisuuden. Tässä voi olla tietenkin mukana narsistista patologiaa.
Jos hänellä on B-clusterin persoonallisuushäiriö, niin veikkaisin mieluummin sosiopaattista, kuin psykopaattista, tai narsistista persoonallisuutta. Ehkä jotain epävakaan persoonallisuuden suuntaista voisi myös olla.

Erikoinen piirre Rifkinillä on tämä, että hän juttelee tekemisistään täysin avoimesti. Psykopaattiset, sosiopaattiset ja narsistiset persoonallisuudet pyrkivät yleensä ennemminkin peittelemään totuutta ja kaunistelemaan omaa osuuttaan ja he voivat kertoa tekemisistään lähinnä luottamuksellisesti silloin, kun kokevat saavansa ihailua kertomastaan.
Esimerkiksi Bundy, joka sai 39/40 pistettä Haren PCL-R psykopatian arviointityökalusta, ei jutellut julkisesti tekemisistään ja väitti läheisilleen aivan viimeiseen asti, että oli syytön.

Rifkin on myös itse kiinnostunut sarjamurhaajista ja vielä vapaalla ollessaan hän pyrki lukemaan aiheesta paljon ja hänen asunnostaan löytyi lehtileikkeitä, jotka käsittelivät sarjamurhatapauksia. Keskiverto sarjamurhaaja ei harrasta itsetutkiskelua ja ymmärtää huonosti omaa toimintaansa, hyvänä esimerkkinä Jukka Lindholm.


Rifkin ottaa torkut kesken hänen tekemiään 17 murhaa koskevan oikeudenkäynnin. Kuriositeettina mainittakoon, että kuvassa oikealla oleva valkoiseen takkiin ja valkoiseen paitaan pukeutunut mies näyttää erehdyttävästi 80-luvun punakoneen tähtipelaajalta Sergei Makarovilta.

[dazu]

^Hieman Rifkinistä luettuani ja faktoja tarkistettuani, joudun korjaamaan viestiäni sen verran, että Rifkin tosiasiassa oli kerran seurustelusuhteessa naisen kanssa. Rifkin seurusteli 19-21-vuotiaana ikäisensä naisen kanssa. Tästä suhteesta on hyvin harvoin mainittu missään. Edes Rifkin itse ei ole haastatteluissa maininnut asiaa.
Tämä kyseinen nainen on jossain haastattelussa todennut Rifkinin olleen "kiva poika, mutta hyvin masentunut".
Suhteella tuskin on ollut mitään tekemistä Rifkinin sarjamurhaajan uran kanssa.
Ennen tätä suhdetta Rifkin oli treffaillut useampaa tyttöä. Suhteen jälkeen hän alkoi käyttämään prostituoitujen palveluita, eikä hänellä sittemmin ollut enää maksuttomia kontakteja naisiin.

Korjaan itseäni siinäkin asiassa, kun kirjoitin, ettei Rifkinillä ollut harrastuksia, että Rifkinillä tosiasiassa oli harrastus, sillä hän oli innokas valokuvauksen harrastaja. Rifkin alkoi harrastamaan valokuvausta myöhäisessä teini-iässä ja harrastus jatkui aina kiinnijäämiseensä asti.
High schoolissa Rifkin työskenteli jossain koulun lehden toimituksessa tms. ja kokosi koulun vuosikirjaa.

Kertomukset koulukiusatuksi tulemisesta ovat ilmeisesti täysin tosia ja kiusaajat ovat itse tämän myös myöntäneet ja siitä kertoneet.
Rifkinin kohdalla kiusatuksi tuleminen on varmasti ollut merkittävä seikka sarjamurhaajaksi kehittymisen kannalta. Lopullinen askel sarjamurhaajaksi on kuitenkin ilmeisesti otettu sitä myötä, että hän sai paljon negatiivisia kokemuksia prostituoiduista.

Psykologisessa arviossani osuin kuitenkin oikeaan, sillä Rifkin ei ole täyttänyt psykopatian diagnosointikriteerejä. Rifkinillä on arvioitu olevan todennäköisesti skitsoidi, tai skitsotypinen persoonallisuus, tai näiden sekoitus. Lisäksi hänellä on sosiopaattisen ja epävakaan persoonallisuushäiriön piirteitä.
Vähän samanlainen tapaus diagnoosien osalta oli 17 miestä tappanut nekrofiili Jeffry Dahmer, jolla oli skitsotypinen persoonallisuushäiriö, jossa oli sosiopaattisen ja epävakaan persoonallisuushäiriön piirteitä.

[originalnightstalker]

Ja vaikka onki vähän pilkun nussimista mi korjaan tota su tekstiä sen verran että bundy alko jutteleen tekemisistään vähän ennen sähkötuolia, yritti viivyttää telotustaan ja kysyki silt haastattelija poliisilta että onko mahollista viivyttää, joku hobbel oli poliisi. Oon perehtyny bundyyn iha helvetin hyvin. Mutta jutellaampa täst rifkinistä täsä ketjusa aika harvinaisia nuo oikeesti mielenterveysongelmaiset sarjamurhaajat, ei tuu äkkiseltää mielee ku rifkin, wuernos, dahmer ja herbert mullin

[dazu]

^Joo kyllähän Bundy myönsi rikoksensa joillekin poliiseille jo aika aikaisessa vaiheessa ja tosiaan ennen tätä toteutunutta teloitusta hän jutteli tekemisistään jonkin verran ja antoi haastatteluja, joissa puhui melko avoimesti. Vuorokausi ennen teloitusta hän myönsi läheisilleen tekonsa.
Bundy pelasi kuitenkin valtapelejä ja esitti, että voi kertoa rikoksistaan enemmän, jos teloitusta lykätään. Bundy ei koskaan kertonut esim. uhriensa todellista määrää. Hänen tiedetään tappaneen ainakin 36 naista, mutta monet uskovat uhreja olleen 50-70 luokkaa ja Bundy itse oli kertonut asianajajalleen, että uhreja olisi yli sata.
Bundy ja Rifkin ovat kuitenkin tässä mielessä täysin erilaisia tapauksia, kun Rifkin on alusta asti kertoillut kaikille rikoksistaan täysin avoimesti ja varsin yksityiskohtaisesti ja hän on kertonut täysin avoimesti itsestään ja analysoinut itseään ja ongelmiaan.

Sarjamurhaajistahan 90% on psykopaatteja, tai sosiopaatteja, 5% omaa narsistisen persoonallisuushäiriön ilman psykopatiaa, tai sosiopatiaa, 3% omaa jonkin muun persoonallisuushäiriön ja 2% omaa skitsofrenian.
Tällainen jakautuminen kertoo ehkä lähinnä siitä, että sarjamurhaajaksi tuleminen vaatii äärimmäistä empatiakyvyttömyyttä ja välinpitämättömyyttä toisia ihmisiä kohtaan.
Rifkin, Dahmer ja mm. 25 uhria kerännyt Leonard Lake menevät tuohon "muu persoonallisuushäiriö"-ryhmään. Mullinilla oli skitsofrenia, mutta Wuornosta olen pitänyt psykopaattina.

Rifkinillä on sanottu olevan myös vahvasti asperger-piirteitä. Tämä on erittäin harvinaista sarjamurhaajilla.
Internetkeskusteluissa etenkin Dahmer on yleensä yhdistetty asperger-oireyhtymään, mutta sekä Dahmeriin, että asperger-oireyhtymään tutustuneena sanoisin, että Dahmerilla ei asperger-oireyhtymää ollut. Keskustelu on ehkä lähtenyt liikkeelle siitä, että skitsotypinen persoonallisuus muistuttaa ulkoisesti hyvin paljon asperger-oireyhtymää ja tämän vuoksi asioista vähemmän tietävät ovat sitten arvioineet asiaa väärin.
Mielestäni Rifkin muistuttaa asperger-henkilöä huomattavasti enemmän, kuin Dahmer.
Rifkinillä on myös epäilty keskittymishäiriötä ja hänellä on diagnoosi lukihäiriöstä.

[wretch]

Kyllähän Rifkinillä oli Aspergerin piirteitä, jos lukee aiheesta kirjoitettuja juttuja kuin sielunvihollinen raamattua. 6-vuotiaana Joel alkoi kerätä basalttia, hiekkakiveä, savea ja hiiltä. Rifkin selitti myöhemmin, että hän halusi geologiksi. Kun hän alkoi puhumaan ensimmäiset tavut olivat aina änkyttämistä. Rifkinillä oli koulussa vaikeuksia matematiikan kanssa (ja lukihäiriö). Myöhemmin hänellä oli vaikeuksia kaupan kassana koska hän oli hidas ja ilmeisesti laskeminen oli edelleen suuri haaste. Joel sanoi, että hän eteni em. levykaupan apulaisjohtajaksi. Kun Rifkinin nimi tuli tunnetuksi soitti levykaupan entinen johtaja eräälle radioasemalle ja sanoi mm. ”tämä kaveri ei osannut edes laskea kymmeneen”. Joel harrasti valokuvausta sanotaan, että hänen otoksensa olivat ”outoja” ja ”sattumanvaraisia”. Rifkinin ollessa työharjoittelussa puutarhassa hänen istutuksiaan kuvaillaan samoilla sanoilla. Joelilla oli valtavasti tavoitteita, mutta ei tarmoa tai kykyä toteuttaa niitä. Rifkinin oletetusta Aspergerista löytyy paljon esimerkkejä, mutta se on sitten eri asia todistavatko ne mitään. Luin ajankulukseni muutaman artikkelin väkivaltaisesta Aspergerista ja näyttää siltä, että väkivaltaisuus tuli ilmi aiemmin kuin Rifkinin tapauksessa. Rifkin oli jo 30-vuotias ensimmäisen tunnetun hyökkäyksen aikaan. Sitä ennen väkivaltaisuutta ei ole raportoitu .Koulussa ja lukiossa Joel oli ”nyrkkeilysäkki” ja lukemattomien herjausten kohde. Nämä ex-kiusaajat ovat vahvistaneet tapauksia omilla nimillään. Kiusaajat käyttivät Joelia myös hyväkseen, mutta he myöskin ovat sanoneet, että kaikesta huolimatta Rifkin oli tavallinen teini. Kiusaajien mukaan he eivät huomanneet sellaisia seikkoja, joilla olisi voinut selittää myöhempiä tapahtumia. En sitten tiedä onko näillä lausunnoilla mitään arvoa. Rifkin ei reagoinut herjoihin tai lyönteihin mitenkään. Hän oli täysin ilmeetön. Rifkinin pakokin on mielenkiintoinen. Poliisit havaitsivat rekisterikilvettömän auton ja laittoivat pillit huutamaan. Rifkin ei reagoinut pitkään aikaan mitenkään, kunnes sitten lopulta kiihdytti ja törmäsi tolppaan. Poliisit löysivät autosta mädäntyneen ruumiin ja tapahtumaketju alkoi purkautua. Kuten sanottua, nämä seikat eivät todista mitään.
Dahmerin ”Asperger-maine” perustuu yhteen tutkimukseen The Case of Jeffrey Dahmer: Sexual Serial Homicide from a Neuropsychiatric Developmental Perspective (J. Arturo Silva, Michelle M. Ferrari, Gregory B. Leong).Tästä tutkimuksesta pyydetään 25 dollaria, mutta jos joku on kiinnostunut niin menkööt Google Scholariin laittakoon hakukoneeseen artikkelin nimen. Murderpedia orgin pdf-linkki ja käytössäsi on em. artikkeli. On tietenkin paljon tehokkaampikin keino, mutta siitä mode ei pitäisi. Niille, jotka eivät viitsi vaivautua lukemaan voidaan mainita, että tätä artikkelia on sanottu etädiagnoosiksi (kaikki kirjoittajat ovat lääkäreitä). Dahmer sopii DSM-IVn määritelmään Aspergerista. Tutkijat eivät haastatelleet kohdettaan (mikä on tiedemaailmassa paha virhe). Lisäksi he käyttävät tieteen tekoon sopimattomia lähteitä. Oikeastaan tässä olikin kaikki oleellinen. Niille, jotka eivät viitsi ottaa selvää mikä on DSM-IV (nykyinen versio V) mainittakoon, että teosta käytetään mielenterveyden häiriöiden luokitukseen Yhdysvalloissa. Euroopassa on eri luokittelu, mutta se ei kuulu tähän.
Tiedemaailma ei ole juurikaan kiinnostunut Aspergerin ja sarjamurhaajien yhteydestä. Enemmän keskustelua aiheuttaa se, että onko Asperger potilailla sen enempää taipumusta väkivaltaan kuin yleisellä populaatiolla eli ns. tavallisilla ihmisillä.
Rifkinin perhetausta on suoraan sanottuna tylsä. Oikeastaan ainoa mielenkiintoinen seikka, joka mainitaan Rifkinin perhetaustasta on se, että adoptioisä, joka oli hyvin urheilullinen ja istui koululautakunnassa inhosi sitä, että Joel ei ollut urheilullinen (sekä väsyi helposti fyysistä voimaa vaativissa kotitöissä) eikä hän tuntunut pärjäävän matematiikassa. Koska väkivaltaa ei raportoitu voidaan olettaa, että tämä ei ollut kovin suuri kitkan aiheuttaja. Eihän vanhempien ja lapsien yhteiselo ole koskaan riidatonta.
Eturauhassyöpää sairastavan isän itsemurha saattoi olla jonkinlainen vedenjakaja Joelin elämässä. Edellisestä lauseesta pillastuneille todettakoon, että en ole ”puiset lelut ja nekin naulattu kiinni lattiaan”-teorioiden ystävä. Ehkä isä oli jonkinlainen tasapainottava voima Rifkinin elämässä, mutta tämä menee jo kyökkipsykologian puolelle. Samana vuonna Joel yritti ostaa seksiä siviilipukuiselta poliisilta. Rifkin ei mennyt oikeuteen määrättynä päivänä, mutta maksoi kyllä hänelle määrätyt 250 dollarin sakot.
Väitin aikaisemmin, ettei Rifkin päässyt koskaan collegeen monista yrityksistä huolimatta. Väite oli väärä. Rifkin kirjautui kahdentoista vuoden ajan collegeen ja sitten yleensä lopetti kesken lukukauden. Hän ei saanut tästä toiminnastaan tietenkään koskaan vaadittuja opintopisteitä. Vain kerran Joel loisti opinnoissaan State College of Technologyssa Farmingdalessa, jossa hän opiskeli puutarhataloutta. Joel itse sanoo, että hän sai ensimmäisenä vuotena parhaat mahdolliset arvosanat, mutta toiset väittävät, että hän oli myöskin toisena vuotena loistavat arvosanat. Niin tai näin, hän sai palkkioksi uurastuksestaan harjoittelupaikan Planting Fields Arboretumissa Oyster Bayssa. Jos joku on jaksanut lukea tätä kirjoitusta kärsivällisesti muistaa hän kuinka mainitsin oudot ja sattumanvariset istutukset. Nämä työtovereiden kommentit ovat tältä ajalta. Opintojen aloittamista seuraavana vuonna (1989) tapahtui ensimmäinen tunnettu murha. Uhristakin on jonkinlaista epäselvyyttä. Jotkut mainitsevat uhrin vain lempinimellä (ja sen, ettei uhria koskaan tunnistettu), mutta toiset sanovat uhrin nimeksi Heidi ”Susie” Balch. True crime on lähes aina tämänkaltaista. En tiedä onko Balch jonkun ”Sherlockin” ihan oma päätelmä vai tuleeko nimi ilmi poliisin tutkimuksissa. True Crime-kirjoihin ei voi vaan yksinkertaisesti luottaa. Tekisi hyvää palstan faktamiehille/naisille lukea muutama tämänkaltainen kirja.
Rifkinin puolustus yritti vedota paranoidiin skitsofreniaan ja toisessa oikeudenkäynnissä ”adopted child syndromeen”. Kumpikaan väite ei mennyt läpi oikeudessa. Adoptoidun lapsen oireryhmä on hyvin kiistanalainen termi ja on varmasti turhaa alkaa vänkäämään asiasta. Toisaalta on esitetty hämmästyttäviä lukuja oireryhmän ”puolesta”: tunnetaan 500 amerikkalaista sarjamurhaajaa ja heistä olisi 16% adoptoituja. En ota kantaa, mutta jos jotakuta kiinnostaa netistä löytyy paljon materiaalia oireryhmästä. Kannattaa muistaa lähdekritiikki.
Tuntuu hieman oudolta tämä lainaus alkuperäisestä uutisesta :”Rifkin uskotteli itselleen, että jos hän tappaisi yhden naisen, niin hänen ei enää tarvitsisi tehdä niin.” Nadia Fezzanin kirjassa Through the Eyes of Serial Killers: Interviews with Seven Murderers Rifkin ei mainitse näistä tuntemuksista.
Nadia: saitko koskaan seksuaalista nautintoa tappamisesta?
Joel: en. Kun otin tytön kyytiin sen tarkoituksena oli aina seksi. Olin tähän aikaan monien tyttöjen kanssa, joille en aikonut tehdä koskaan pahaa. Kun asiat lähtivät etenemään se oli seksuaalista, menin sisälle, peseydyin, sain erektion ja valmistauduin henkisesti ja sitten sain ajatuksen: ”selvä tämän henkilön on lähdettävä”. Kadotin erektion ja tilanne ei ollut enää seksuaalinen, se oli enemmänkin tehtävä, työn tyyppinen juttu.
Huom. useimmat kirjoittajat sanovat, että Rifkin tappoi monet uhristaan suuseksin aikana.
Nadia: nautitko tappamisesta?
Joel: en nauttinut koskaan tietoisesti siitä, mutta koska jatkoin tappamista minun täytyi nauttia siitä. Jos ajattelet, että tämä on vastenmielistä et tee sitä uudestaan. Jollain alitajuisella tasolla minun on täytynyt nauttia siitä.
Mikä tärkeintä, Rifkin ei tuonut oikeudenkäynnissä tätä oletettua uskomusta millään tapaa esiin. saattaa tietenkin olla, että olen missannut jotain.
Rifkinin uhrit olivat sirorakenteisia ilotyttöjä, joiden syy kadulle päätymiseen oli seuraavan crackpiipullisen tai piikin hankkiminen. Olisi melko tylsää jo lukijankin kannalta listata kaikki 17 uhria ja se oliko tapauksissa jotain poikkeuksellista, kun katsotaan tapausta kokonaisuutena.
Palstalla keskusteltiin joskus vuosia sitten niin sanotuista keräilijöistä eli sarjamurhaajista, jotka ottavat ”muistoja” uhreiltaan. Rifkin oli ilmiselvä ”keräilijä”. Poliisit tekivät Rifkinin asuinpaikassa kuuden tunnin ajan kotietsintää. Poliisit löysivät 228 esinettä, 115 Rifkinin huoneesta, 91 autotallista, 21 kellarista, ja yhden yläkerran pienestä huoneesta. Nämä esineet olivat uhrin henkilöllisyystodistuksia, kirjastokortteja, luottokortteja, naisten alusvaatteita, koruja, hiustenkihartimen jne. jne. Kammottavin löytö oli kottikärryt, joissa oli veritahroja (niistä saatiin erotettua 85 grammaa ihmisverta) ja moottorisaha, josta löydettiin ihmiskudoksen kappaleita ja verta.
En viitsi kiusata mahdollista lukija- parkaa tämän enempää. Rifkinistä löytyy paljon lehtijuttuja netistä, mutta monet amerikkalaiset sivut estävät eurooppalaiset IP-osoitteet. Tämä johtuu GDPR-asetuksesta. En tiedä onko avoimia Proxyjä enää helppo löytää. VPN on parempi, mutta sellaisesta joutuu maksamaan jonkin verran. Yleensä VPN on ilmainen muutaman päivän kokeilujakson ajan. VPN estää tietenkin tiettyjen rottien tiedonkeruun, mutta jos aikoo hankkia sellaisen kannattaa aivan oikeasti lukea käyttöehdot.

[dazu]

Luin ajankulukseni muutaman artikkelin väkivaltaisesta Aspergerista ja näyttää siltä, että väkivaltaisuus tuli ilmi aiemmin kuin Rifkinin tapauksessa. Rifkin oli jo 30-vuotias ensimmäisen tunnetun hyökkäyksen aikaan. Sitä ennen väkivaltaisuutta ei ole raportoitu .Koulussa ja lukiossa Joel oli ”nyrkkeilysäkki” ja lukemattomien herjausten kohde. Nämä ex-kiusaajat ovat vahvistaneet tapauksia omilla nimillään. Kiusaajat käyttivät Joelia myös hyväkseen, mutta he myöskin ovat sanoneet, että kaikesta huolimatta Rifkin oli tavallinen teini. Kiusaajien mukaan he eivät huomanneet sellaisia seikkoja, joilla olisi voinut selittää myöhempiä tapahtumia. En sitten tiedä onko näillä lausunnoilla mitään arvoa. Rifkin ei reagoinut herjoihin tai lyönteihin mitenkään. Hän oli täysin ilmeetön.

Rifkinin perhetausta on suoraan sanottuna tylsä. Oikeastaan ainoa mielenkiintoinen seikka, joka mainitaan Rifkinin perhetaustasta on se, että adoptioisä, joka oli hyvin urheilullinen ja istui koululautakunnassa inhosi sitä, että Joel ei ollut urheilullinen (sekä väsyi helposti fyysistä voimaa vaativissa kotitöissä) eikä hän tuntunut pärjäävän matematiikassa. Koska väkivaltaa ei raportoitu voidaan olettaa, että tämä ei ollut kovin suuri kitkan aiheuttaja. Eihän vanhempien ja lapsien yhteiselo ole koskaan riidatonta.

Kirjoituksestasi saa sellaisen käsityksen, että asperger-henkilön ollessa väkivaltainen, asperger-oireyhtymä itsessään aiheuttaisi tämän väkivaltaisuuden. Näinhän ei kuitenkaan ole, vaan väkivaltaisuuden taustalla on erilaisia elämänkokemuksia. Rifkinin kohdalla pitäisin koulukiusaamista ja isän asennetta merkittävinä tekijöinä Rifkinin sarjamurhaajaksi kehittymisen kannalta.
Isä on mitätöinyt Rifkiniä ja tuonut avoimesti esiin, että pitää tätä täytenä luuserina ja pettymyksenä itselleen. Lisäksi kiusaaminen koulussa on ollut poikkeuksellista. Tällaisella reseptillä Rifkin on ollut lapsena ja teininä jatkuvan paineen alla sekä kotonaan, että koulussa, eikä häntä kohtaan ole osoitettu myötätuntoa. Tällainen myötätunnon puute, välinpitämättömyys ja raakuus on heijastunut näihin Rifkinin tekoihin.

Monilla lapsena adoptoiduilla on DSM-IV A-ryhmän persoonallisuushäiriö, eli skitsoidi, skitsotypinen, tai paranoidinen persoonallisuushäiriö.
Luultavasti tässä on ollut taustalla tällainen resepti persoonallisuuden häiriintymistä ja monenlaisia ikäviä elämänkokemuksia ja tällaista koettua raakuutta.

Väitin aikaisemmin, ettei Rifkin päässyt koskaan collegeen monista yrityksistä huolimatta. Väite oli väärä. Rifkin kirjautui kahdentoista vuoden ajan collegeen ja sitten yleensä lopetti kesken lukukauden. Hän ei saanut tästä toiminnastaan tietenkään koskaan vaadittuja opintopisteitä. Vain kerran Joel loisti opinnoissaan State College of Technologyssa Farmingdalessa, jossa hän opiskeli puutarhataloutta. Joel itse sanoo, että hän sai ensimmäisenä vuotena parhaat mahdolliset arvosanat, mutta toiset väittävät, että hän oli myöskin toisena vuotena loistavat arvosanat. Niin tai näin, hän sai palkkioksi uurastuksestaan harjoittelupaikan Planting Fields Arboretumissa Oyster Bayssa. Jos joku on jaksanut lukea tätä kirjoitusta kärsivällisesti muistaa hän kuinka mainitsin oudot ja sattumanvariset istutukset. Nämä työtovereiden kommentit ovat tältä ajalta. Opintojen aloittamista seuraavana vuonna (1989) tapahtui ensimmäinen tunnettu murha.

Melko mielenkiintoista on, että ensimmäinen henkirikos ajoittuu aikaan, jolloin Rifkinin isä oli kuollut ja Rifkin oli ensimmäisen kerran saavuttanut menestystä opinnoissaan.

Opintojen aloittamista seuraavana vuonna (1989) tapahtui ensimmäinen tunnettu murha. Uhristakin on jonkinlaista epäselvyyttä. Jotkut mainitsevat uhrin vain lempinimellä (ja sen, ettei uhria koskaan tunnistettu), mutta toiset sanovat uhrin nimeksi Heidi ”Susie” Balch. True crime on lähes aina tämänkaltaista. En tiedä onko Balch jonkun ”Sherlockin” ihan oma päätelmä vai tuleeko nimi ilmi poliisin tutkimuksissa. True Crime-kirjoihin ei voi vaan yksinkertaisesti luottaa.

Sekaannus johtunee siitä, että Rifkin tiesi itse ensimmäisen uhrinsa nimeltä, mutta sen sijaan erästä tunnistamatonta vainajaa epäiltiin Rifkinin ensimmäiseksi uhriksi. Vasta 2010-luvulla tunnistamaton vainaja tunnistettiin juuri siksi henkilöksi, jonka Rifkin oli väittänyt olleen hänen ensimmäinen uhrinsa.

Rifkinin ensimmäinen henkirikoshan oli tappo. Tappoon todennäköisesti johtivat Rifkinin pitkällä aikavälillä prostituoiduilta kokemansa kaltoinkohtelu, kuten rahojen vieminen ilman vastinetta ja se, että tämä ensimmäinen uhri oli ollut koko illan ajan huumeissa ja ottanut lisää huumeita vailla kiinnostusta harrastaa seksiä Rifkinin kanssa.
Jo ennen tätä Rifkinillä oli kuitenkin ollut jo pitkään rikas fantasiaelämä, johon oli kuulunut myös fantasioita prostituoitujen surmaamisesta. Tästä huolimatta hän ei suunnitellut ensimmäistä henkirikostaan ennalta, vaan teki sen loukkaannuttuaan ja raivostuttuaan. Teko kuitenkin aukaisi jotain ja puolitoista vuotta myöhemmin Rifkin aloitti murhasarjan.

Tuntuu hieman oudolta tämä lainaus alkuperäisestä uutisesta :”Rifkin uskotteli itselleen, että jos hän tappaisi yhden naisen, niin hänen ei enää tarvitsisi tehdä niin.” Nadia Fezzanin kirjassa Through the Eyes of Serial Killers: Interviews with Seven Murderers Rifkin ei mainitse näistä tuntemuksista.
Nadia: saitko koskaan seksuaalista nautintoa tappamisesta?
Joel: en. Kun otin tytön kyytiin sen tarkoituksena oli aina seksi. Olin tähän aikaan monien tyttöjen kanssa, joille en aikonut tehdä koskaan pahaa. Kun asiat lähtivät etenemään se oli seksuaalista, menin sisälle, peseydyin, sain erektion ja valmistauduin henkisesti ja sitten sain ajatuksen: ”selvä tämän henkilön on lähdettävä”. Kadotin erektion ja tilanne ei ollut enää seksuaalinen, se oli enemmänkin tehtävä, työn tyyppinen juttu.
Huom. useimmat kirjoittajat sanovat, että Rifkin tappoi monet uhristaan suuseksin aikana.
Nadia: nautitko tappamisesta?
Joel: en nauttinut koskaan tietoisesti siitä, mutta koska jatkoin tappamista minun täytyi nauttia siitä. Jos ajattelet, että tämä on vastenmielistä et tee sitä uudestaan. Jollain alitajuisella tasolla minun on täytynyt nauttia siitä.

Rifkin on tämän ketjun aloitusviestiin linkatussa haastatteluvideossa kertonut, että hän uskoi, että "jos hän nyt tappaa tämän naisen, niin se jää viimeiseksi". Toisaalla Rifkin on kertonut, että kun uhreja oli tullut jo viisi-kuusi, niin hän alkoi uskottelemaan itselleen jokaisen uhrin kohdalla, että "tämä on viimeinen, jos tämän tapan, niin tämän jälkeen minun ei tarvitse enää tappaa". Tuollainen kertoo lähinnä pahasta riippuvuudesta. Siinä on menty varmaan aikalailla uhri kerrallaan ja kuviteltu, että tappaminen loppuu kyllä tämän jälkeen, mutta sitten ei olla kuitenkaan käytännössä kyetty, tai edes yritetty lopettaa sitä... On aina tullut "houkutus" tappaa uudelleen ja uudelleen ja ajateltu ehkä jotenkin niin, että "jos minä nyt tämän yhden kerran vielä tapan".
Voisin kuvitella, että aika monella alkoholistilla ja narkomaanilla on samanlaista ajattelua.

Vaikka Rifkin tuossa haastattelussa sanookin, ettei saanut seksuaalista nautintoa tappamisesta, niin toisaalla hän on kertonut, että hänelle kehittyi varhaisessa murrosiässä seksuaalinen kiinnostus kuristamista kohtaan, hänen katsottuaan elokuvan Frenzy. On myös huomattava, että Rifkin surmasi uhrinsa juuri kuristamalla ja, että hän hävitti ruumiit, kuten elokuvassa tehtiin.