Tästä olemme varmaankin eniten samaa mieltä. Vaikka uskon serkun syyllisyyteen, eivät todisteet mielestäni riitä tuomioon. Pointtini on vain se, että mielestäni hän on yhä realistisin tekijä, vaikka dokumentissa yritetään kiven kovaan muuta väittää. (Katsoin muuten eilen vähän matkaa uudestaan dokumentin alkujaksoja. Olisi mielenkiintoista kellottaa, paljonko serkun isä sai puheaikaa suhteessa muihin haastateltaviin. Joka tapauksessa hän oli äänessä todella paljon, myös sellaisista yksityiskohdista, joista olisin mielummin kuullut poliisin version.)dazu kirjoitti:Hän on selkeä epäilty, mutta mitään todella painavaa hänen syyllisyytensä puolesta ei ole.
En tarkoittanutkaan, että serkkua olisi pidettävä syyllisenä vain siksi, että hän myös todistettavasti oli paikalla osapuilleen oikeaan aikaan. Mutta koska serkkua on mielestäni muutenkin pidettävä epäiltynä, on vain tärkeää ottaa huomioon myös se, että hänet voidaan ainoana epäiltynä yhdistää tapahtumapaikkaan.dazu kirjoitti:Jees, mutta poliisin ei kuulu toimia niin, että se pitää syyllisenä henkilöä, joka on helpoimmin osoitettavissa syylliseksi. Tällaisella toiminnalla ei saataisi koskaan oikeita tekijöitä kiinni.
No, itse asiassahan dokumentissa kuvataan aika epämääräisesti, mitä hautajaisissa todella tapahtui. Äänessä ovat taas eniten serkun isä ja paras ystävä. Se, mitä hekään eivät kuitenkaan yritäkään kiistää, on se, että iso joukko ihmisiä kiinnitti huomiota serkun erikoiseen käytökseen. Isä kuvaa, ettei serkku hallinnut vartaloaan ja etteivät hänen jalkansa kantaneet. En tiedä, onko tämä täydellinen kuva siitä, mitä muut paikalla olleet pitivät poikkeuksellisena reaktiona, koska näitä muita silminnäkijöitä ei asian tiimoilta haastatella. Kuitenkin jopa dokumentissa annetaan mielestäni selvästi ymmärtää, että serkun reaktio hautajaisissa oli jollain tapaa poikkeuksellinen. Tämäkään ei toki yksinään todista mitään.dazu kirjoitti:Hänhän purskahti siellä itkuun... Oliko se nyt niin omituista käyttäytymistä?
Tämä panee taas kerran kysymään, oliko tekijä todella sadistinen seksuaalimurhaaja? Poliisihan etsi oman profilointinsa perusteella nimenomaan tekijää, joka tunsi Birgitten. Vaikuttaa siltä, että olet hyvin perehtynyt sadististen seksuaalimurhaajien sielunelämään, mutta en ole ihan vakuuttunut profiloinnistasi. Lähtisin siis itse siitä, että poliisin alkuperäinen profilointi (johon edellä viittasin) saattaa olla varsin luotettava - ja kuvaa itse asiassa aika hyvin serkun kaltaista tekijää.dazu kirjoitti:Sadistisella seksuaalimurhaajalla ei koskaan ole kytköstä uhriinsa, joten tämä tietohan viittaa lähinnä serkun syyttömyyteen.
Tästä olen eri mieltä, mutta asiaa lienee turha enempää jankuttaa. No, sen verran jatkan kuitenkin, että Birgitteähän oli aivan ensiksi lyöty kivellä (tai muulla tylpällä esineellä, tod. näk. kuitenkin kivellä). Uskon teon edenneen niin, että raivonpurkauksen ja kivellä lyömisen seurauksena aiheutunut uhrin tajuttomuus on antanut tekijälle tilaisuuden jatkaa tekoa seksuaalisena väkivaltana, joka myös kenties on johtanut siihen, että Birgitten kuolema on lopulta täytynyt varmistaa tuon 23-kiloisen kiven avulla. Mielestäni kaikki teossa puhuu suunnittelemattomuudesta.dazu kirjoitti:Sanoisin näin, että tässä tapauksessa käytetty väkivalta oli liioiteltua siihen nähden, että kyse olisi ollut raivonpurkauksesta. Esineellä raiskaaminen on piirre, mikä viittaa anger excitation -luokan eli sadistiseen seksuaalimurhaajaan. Esineellä raiskaamisen lisäksi myös kuristaminen oli osa signaturea, eli osa tekijän seksuaalista fantasiaa.
Tässä yhteydessä voidaankin pohtia, oliko serkku mahdollisesti tapahtumayönä alkoholin vaikutuksen alaisena? Kyseessähän oli perjantai-ilta, jota serkku oli viettänyt myöhälle iltaan kaupungilla kavereidensa kanssa. Myös vanhemmat perustelivat kotiintuloajan vahtaamista alkoholinkäytön tarkkailulla. Mielestäni on täysin mahdollista, että serkku oli humalassa, ja humalatila saattoi osaltaan myötävaikuttaa tapahtumienkulkuun, mikäli serkku todella on tekijä.dazu kirjoitti:Kyllä, varsinkin, kun teko on tehty neljän promillen humalassa ja lääkkeiden terästämänä.
En tunne mainitsemaasi Pekka Kauton tapausta, mutta mitä tulee kadulla hyökkäämisen ja Leppisen toimintatavan eroihin niin keskeistä on mielestäni se, että Leppisellä - kuten myös epäilemälläsi Ascona-miehellä - oli auto käytössään. Jos tekijä, joka on huolella valinnut fantasioidensa toteuttamiseen "täydellisen uhrin", saa kyseisen uhrin houkuteltua autoonsa, on mielestäni kertakaikkisen järjetöntä kuskata uhri melkein kotiovelleen asti tekoa varten, oli tekijän organisoituneisuuden aste sitten mikä hyvänsä. Tekijä, jolla on uhri autossaan, on kaikella tapaa tilanteen herra, ja vain mielikuvitus on rajana siinä, minne hän voi uhrinsa kyyditä. Miksi kaikista maailman paikoista tekijä valitsisi uhrin antaman kotiosoitteen? Vaikka mainitsit useista tekopaikoista, niin ainakin dokumentissa kaikki haastateltavat lähtivät siitä oletuksesta, että kuolemaan johtanut väkivalta oli alkanut tiellä, jossa Birgitteä oli lyöty päähän tylpällä esineellä. Ei mielestäni ollenkaan optimaalinen tekopaikka esittämäsi kaltaiselle tekijälle - ei siinäkään tapauksessa, että väkivalta oli alkanut tielle pysäytetyssä autossa.dazu kirjoitti:Leppinen oli raiskannut jo aika monta tyttöä ennen, kuin tappoi ensimmäistäkään ja hänellä oli ensimmäisen henkirikoksen aikaan jo varsin toimiva modus operandi. Sen sijaan esimerkiksi Pekka Kautto hyökkäsi uhriensa kimppuun kadulla Porvoossa.
Minun näkemys on, että Birgitten tappaja toimi, koska Birgitte sopi täydellisesti hänen fantasiaansa. Teko ei ollut pitkälle organisoituneen tekijän tekemä, vaan henkilön, jolle tarjoutui tilaisuus, mitä hän ei halunnut jättää käyttämättä.
Tässähän on myös epäselvyyttä siitä, että oliko ruumiin löytöpaikka ainoa rikospaikka, vai oliko rikospaikkoja yhteensä esimerkiksi kolme.
Tässä olet kiistatta oikeassa.dazu kirjoitti:Mielestäni serkun ja Asconamiehen isoin ero on siinä, että serkku ei ollut tiettävästi koskaan hyökännyt tyttöjen kimppuun, tai käyttänyt väkivaltaa, kun taas Asconamies oli tehnyt näitä hyökkäyksiä.
Tässä palataan taas tekijän luonteenlaatuun. En pidä serkkua sadistisena seksuaalimurhaajana, vaikka viittasinkin häneen poikkeavaan seksuaaliseen käyttäytymiseensä. Hän ei kuitenkaan tiettävästi Birgitten tapauksen jälkeen ole syyllistynyt mihinkään vastaavaan. Uskon kuitenkin, että serkku on luonteenlaadultaan jollain tapaa hieman poikkeava yksilö (mihin viittaavat nuo dokumentin vihjeet siihen suuntaan, että jotkut serkun tuntevat pitävät häntä psykopaattina), mikä on kenties eniten myötävaikuttanut siihen, että hän on pystynyt elämään teon jälkeen jotakuinkin normaalia elämää ja jaksanut tuota painostuksen alla syntynyttä tunnustusta lukuun ottamatta kiistää syyllisyytensä. Uskon, että serkku on myös mielessään jollain tapaa oikeuttanut tekonsa jollakin, mitä Birgitte tapahtumayönä teki tai sanoi, eikä siksi koe teosta merkittävää syyllisyyttä. Se, että näin nuori tekijä pystyisi jatkamaan elämäänsä ja pitämään asian sisällään, ei sinänsä olisi ihan poikkeuksellista - mietitään vaikka Otto Martikaista.dazu kirjoitti:Mielestäni hyvä kysymys voisi olla myös se, että miksi sadistinen seksuaalimurhaaja tappaisi serkkunsa ihan oman kotinsa lähellä... Luulisi, että Birgitten serkulle tarjoutuisi parempiakin mahdollisuuksia Birgitten surmaamiseen... Toinen kysymys olisi sitten se, että millä esineellä Birgitte oli raiskattu... eikö tekijällä ole täytynyt olla ollut jokin esine mukanaan tätä varten...
Tuohon esineellä raiskaamiseen sanon vielä, että edes oikeuslääketieteellisen ruumiinavauksen tekijällä ei ollut tarkkaa käsitystä siitä, millä Birgitte oli raiskattu. Kyseeseen voi kaiketi siis tulla melkeinpä mikä tahansa, vaikka oksankappale tai muu maastosta löytynyt objekti. Nyt kun tekoväline ei ole tiedossa niin se ei taida todistaa mitään oikein mihinkään suuntaan.
Lopuksi sanon vielä, että voi hyvin olla niinkin, että olen väärässä ja tekijä oli esim. tuo mainittu Ascona-mies. Kun faktatietoa ei juuri ole, niin mielipiteistähän tässä taitaa pitkälti olla kysymys. Omilla kommenteillani halusin kuitenkin ennen kaikkea kiinnittää huomiota dokumentin puolueellisuuteen.