David Berkowitz - The Son of Sam

[temuka]

http://www.francesfarmersrevenge.com/st ... ers/berkow








David Berkowitz
The Son of Sam




The Terror Begins
The life of David Berkowitz, also known as The Son of Sam, has been exceedingly strange since the day of his birth. And the strangeness continues, and undoubtedly will continue until the day he dies...

On July 29, 1976 the Son of Sam saga began. Donna Lauria (18) and Jody Valenti (19) were sitting innocently in their car outside Lauria's Bronx apartment when Donna noticed a man peering into the window. "Who is this guy? What does he want?" Donna never lived to hear her questions answered. David Berkowitz pulled his .44 caliber Charter Arms Bulldog out of a paper bag and fired 5 times into the car. Donna died immediately. Laurie survived the attack and was able to give the first vague description of a man that was soon to be known as the .44 caliber killer. Police surmised that the attack was a mob attack or possibly a simple case of mistaken identity.

On October 23, 1976 Carl Denaro (20), Rosemary Keenan had just returned from a party and were parked near Rosemary's home , talking in Carl's red Volkswagen Beatle. David approached the car, again from the passenger's side, and fired 5 shots into the vehicle. Rosemary died instantly, Carl survived, recovering from a bullet wound to his head. At this point, a pattern had already begun to emerge. David Berkowitz struck out at women, most with long, flowing hair.

One month later, on November 26, 1976, Donna DeMasi (16) and Joanne Lomino (18) had just returned home in a bus after watching a move at a local theatre. They left the bus within a few blocks of Joanne's house and began to walk the remaining distance home. One of them noticed a strange man following them but tried to pay him no attention. David finally closed the gap between him and the two woman and briefly addressed them with "Do you know where...." - he quickly pulled the .44 from underneath his jacket and fired several shots at the two women. In a strange aftermath, David emptied the remaining shots into a nearby house. Both women survived the attack, Donna being struck by a bullet that barely missed her spine. Joanne was not as lucky and unfortunately became a paraplegic from a bullet wound to her spine.

At this point, only a single bullet had been recovered so no link was made between the 3 incidents. Police had theorized a relationship but quietly dismissed the idea due to varying descriptions in he assailant.

On January 30, 1977 (conflicting sources place the event on 01/29) Christine Freund (26) and John Diel were sitting in John's car (a Pontiac Firebird) after a night out at a bar. David fired 2 shots through the front windshield of the car. Christine died immediately. John survived and was able to offer police a description of the attacker.



A Serial Killer?
Detective Sergeant Joe Coffey noted that the weapon used on Christine was a large caliber gun. He tied this together with the Donna Lauria, Donna LaMasi, and Joanne Lomino incidents. Ballistics confirmed that a .44 Charter Arms Bulldog was the weapon (which was not a common handgun). Since police could find nothing to tie all of these victims together, they began to fear a serial killer was on the loose.

On March 18, 1977, police received the irrefutable proof that a dangerous killer was on the loose. Virginia Voskerichian (19), a Barnard College honor student was walking home from school on Dartmouth Street (in Queens) around 7:30pm when David approached from opposite direction. At the precise moment when they met, David pulled his .44 from his waist and fired directly at Virginia. She died immediately. Police made a perfect bullet match against the bullet obtained from the Donna Laurie incident and had a definite confirmation that their worst fears had been realized.


Victims Carl Denaro, Christine Freund, and Joanne Lomino

A witness to the event was able to give a accurate description of David Berkowitz - white male, 25-30 years old, 6 feet tall, medium build with dark hair. In fact, David actually spoke to the witness. As they passed, the witness recounted that David calmly spoke, "Hi mister". In an unusual twist, police spotted David running away from the scene before the call came in. They were about to give chase when the report came in on the radio so they abandoned their plans and quickly moved to the scene of the crime instead.

With irrefutable proof of a manic serial killer, police held a press conference and released a description of the man. A special task force was put together on April 14, 1977 - Operation Omega, which would become the single largest operation ever mounted by the New York police. Led by Deputy Inspector Timothy J. Dowd, it would eventually involve over 300 detectives. and cost over $90,000 a day.




Son of Sam and the Media Frenzy
Three days after the formation of Operation Omega, the sixth attack occurred. Valentina Suriani (18) and Alexander Esau (20, a tow truck operator) were necking in Alexander's car (a Mercury Montego) near the Hutchinson River in the Bronx area (only a block away from the Donna Laurie crime). At 3:00AM, a car pulled next to them and the '.44 caliber killer' fired 2 shots at each victim. Valentina died immediately and Alexander died several hours later. A note was left at the scene which identified the .44 caliber killer as 'Son of Sam'.





Dear Captain Joseph Borrelli,

I am deeply hurt by your calling me a wemon hater. I am not. But I am a monster. I am the 'Son of Sam.' I am a little brat. When father Sam gets drunk he gets mean. He beats his family. Sometimes he ties me up to the back of the house. Other times he locks me in the garage. Sam loves to drink blood. 'Go out and kill,' commands father Sam. 'Behind our house some rest. Mostly young -- raped and slaughtered -- their blood drained -- just bones now. Papa Sam keeps me locked in the attic too. I can't get out but I look out the attic window and watch the world go by. I feel like an outsider. I am on a different wavelength then everybody else -- programmed too kill. However, to stop me you must kill me. Attention all police: Shoot me first -- shoot to kill or else keep out of my way or you will die!
Papa Sam is old now. He needs some blood to preserve his youth. He has had too many heart attacks. 'Ugh, me hoot, it hurts, sonny boy.' I miss my pretty princess most of all. She's resting in our ladies house. But I'll see her soon.


I am the 'Monster' -- 'Beelzebub' -- the chubby behemouth. I love to hunt. Prowling the streets looking for fair game -- tasty meat. The wemon of Queens are prettyist of all. It must be the water they drink. I live for the hunt -- my life. Blood for papa. Mr. Borrelli, sir, I don't want to kill anymore. No sur, no more but I must, 'honour thy father.' I want to make love to the world. I love people. I don't belong on earth. Return me to yahoos. To the people of Queens, I love you. And I want to wish all of you a happy Easter. May God bless you in this life and in the next. And for now I say goodbye and goodnight.

POLICE: Let me haunt you with these words:
I'll be back! I'll be back! To be interrpreted as - bang, bang, bang, bang - ugh!!

Yours in murder Mr. Monster.


With evidence collected thus far, including the above note, Dr. Martin Luber, former head of forensic psychiatry at Bellevue and 45 other psychiatrists were able to from a psychological profile of the Son of Sam. He was deemed a paranoid schizophrenic who may consider himself possessed with devil. He was suspected to be a loner with difficulty experienced during relationships (especially with women). With a description of this level, thousands of calls began flooding the New York Police.


Victims Jon Deil, Rovert Violante, Salvatore Lupo and Stacy Moskowitz

Two weeks later, on April 30, 1977, David Berkowitz continued his letter campaign. A note was sent to Jimmy Breslin, a reporter for the New York Daily news. The Daily News sat on the note for a few days, building suspension with short teaser articles, and then released it to the public on May 2. All copies of the Daily News sold out within an hour. The press continued rolling and by the end of the day over 1,116,000 copies were sold, a record that would not be beaten until the day of David Berkowitz's arrest.

Hello from the cracks in the sidewalks of NYC and from the ants that dwell in these cracks and feed in the dried blood of the dead that has settled into the cracks.

Hello from the gutters of NYC, which is filled with dog manure, vomit, stale wine, urine, and blood. Hello from the sewers of NYC which swallow up these delicacies when they are washed away by the sweeper trucks.

Don't think because you haven't heard [from me] for a while that I went to sleep. No, rather, I am still here. Like a spirit roaming the night. Thirsty, hungry, seldom stopping to rest; anxious to please Sam.

Sam's a thirsty lad. He won't let me stop killing until he gets his fill of blood. Tell me, Jim, what will you have for July 29? You can forget about me if you like because I don't care for publicity. However, you must not forget Donna Lauria and you cannot let the people forget her either. She was a very sweet girl.

Not knowing what the future holds, I shall say farewell and I will see you at the next job? Or should I say you will see my handiwork at the next job? Remember Ms. Lauria. Thank you.

In their blood and from the gutter-- 'Sam's creation' .44


The Daily News withheld some portions of the letter at the insistence of the police (it mentioned the N.C.I.C - National Crime Information Center). The omitted passage read:

Here are some names to help you along. Forward them to the Inspector for use by the NCIC [National Crime Information Center] Center. They have everything on computer, everything. They just might turn up, from some other crimes. Maybe they could make associations.

Duke of Death. Wicked King Wicker. The twenty-two Disciples of Hell. And lastly, John Wheaties, rapist and suffocator of young girls. P.S.,PS : J.B please inform all the detectives working the slayings to remain. Drive on, think positive, get off your butts, knock on coffins, etc.




Cassara's and the Carr's
Our story takes a strange turn on June 10, 1977. Jack Cassara from New Rochelle received an odd note in the mail from 'Carr in Yonkers'. Included with the letter was a picture of a German Shepherd dog.

Dear Jack, I'm sorry to hear about that fall you took from the roof of your house. Just want to say 'I'm sorry' but I'm sure it won't be long until you feel much better, healthy, well and strong: Please be careful next time. Since your going to be confined for a long time, let us know if Nann needs anything.

Sincerely: Sam and Francis

Jack had no idea who Sam and Francis Carr were so he looked them up and gave them a call. Sam and Francis too were intrigued by the letter and agreed to meet with Jack and his son Stephen Cassara to discuss the event.

During the discussion and examination of the letter and picture, the Carr's told Jack that they had a small dog who was shot and also of a German Shepherd that had also been shot in their neighborhood. Stephen Cassara, Jack's 19 year old son, recollected that a strange guy, David Berkowitz, who had rented a room in their house in 1976, had a strange aversion to their dog. "He never came back for his two-hundred dollar security deposit when he left. Well, he was always bothered by our dog, too." This stunned the Carrs when they realized that David Berkowitz had been a neighbor of theirs too - a neighbor who always complained about their barking dog and was the one person they highly suspected to be involved with the shooting of the animal.

The New Rochelle and Yonkers police were notified. Nann Cassara, Jack's wife, drew the correct conclusion that David Berkowitz was the Son of Sam.

In an even stranger twist, one of the responding Yonkers officers remembered a deputy sheriff, Craig Glassman, was a neighbor of David Berkowitz's. The name's all came together because the officer recollected that Glassman had received an anonymous letter about a 'demon group' consisting of Glassman, the Cassaras, and the Carrs! Yonkers police reacted to this by pulling address and registration information on David Berkowitz. He drove a Ford Galaxy and they noted that his license was suspended...

On June 25, 1977 Judy Placido (17) and Salvatore Lupo (20) had just left the Elephas, a disco in Queens when Judy remarked "This Son of Sam is really scary. The way that guy comes out of nowhere. You never know where he'll hit next." And as Judy would later explain "All of a sudden, I heard echoing in the car. There wasn't any pain, just ringing in my ears. I looked at Sal, and his eyes were open wide, just like his mouth. There were no screams. I don't know why I didn't scream. All the windows had been closed. I couldn't understand what this pounding noise was. After that, I felt disoriented, dazed." Sal was struck in the arm. Judy was shot 3 times. Both survived.


Vitims: Valentina Surianai and Alex Sau, Virginia Voskerichian, and Donna Lauria

Police Put Together all the Clues
On July 29, 1977, exactly one year after the first incident, the New York police feared an anniversary killing. They anxiously waited and were relieved when all was quiet. But, 2 days later on July 31, 1977, Son of Sam struck for the last time. Stacy Moskowitz and Bobby Violante were parking at Gravesend Bay in Brooklyn around 1:45AM after seeing a movie together. Bobby suggested they go for a walk and Stacy reluctantly agreed. While walking they caught a glimpse of a man who quickly ducked between some parked cars. At Stacy's insistence, they returned to their car. After returning to their car, Bobby convinced Stacy that everything was OK and they continued their date. "All of a sudden," Bobby recalled, "I heard like a humming sound. First I thought I heard glass break. Then I didn't hear Stacy any more. I didn't feel anything, but I saw her fall away from me. I don't know who got shot first, her or me." Bobby was shot twice in the face. Stacy was shot once in the head. Stacy died 38 hours later in a New York hospital. Bobby survived the attack but was declared legally blind after losing his left eye and 80% of the vision in his right eye.

A witness to the incident, Cecilia Davis, gave police a eyewitness report that to some, seemed confusing. She reported seeing a VW Van speed away from the scene? She also told of seeing a man trying to hide, a man that she thought was concealing a gun. She gave a detailed description of the man but police were disappointed to hear that the description differed from the profile of David Berkowitz that they had already compiled. They practically discounted her story but did follow up on her insistence that there was a policeman in the area that night writing tickets on parked cars. A list of offenders who received tickets that night was compiled and among that list was a David Berkowitz, registered as 561-XLB, who lived at 35 Pine Street in Yonkers.

Meanwhile, on August 03, 1977, the Yonkers policemen who were involved with the Casssara and Carr letters, decided to do a little detective work on their own. After digging around in the police database they discovered that David Berkowitz fit the description of the Son of Sam. They even went as far as talking to David's landlord who mentioned that David had once been a security guard - this led the two Yonker's officers to the correct conclusion that David Berkowitz would have been familiar with guns. They passed this information on to their superior officer who in turned passed it along to the Omega Force.

Days later, a call arrive to the Yonkers police from a Deputy Sheriff, Craig Glassman about a suspected arson. Glassman, if you recall, was a neighbor of David Berkowitz whose name came up during the course of the Cassara and Carr letters incident. Craig told officers that a fire had been set outside his door and someone had dropped .22 caliber bullets into the flames. He recounted his suspicion about the neighbor that lived above him, David Berkowitz, who had already left threatening letters on his doorstep. One stated: "True, I am the killer, but Craig, the killings are at your command."

It was at this point that Stan Carr became very angry and annoyed at the New York police for discounting his story of the strange letter, the shot dog, and his insistence that David Berkowitz was the Son of Sam. Sam stormed the New York Police station and went directly to the Omega Force team.

Finally, the Cecilia David ticket incident, Stan Carrs wild ascertains, Glassman's weird run in with his neighbor, and the Carr's/Cassara letter forced the police to consider David Berkowitz a prime suspect. They formed a surveillance of David's home. At first they mistakenly apprehended a suspect whom they thought was about to enter David Berkowitz's car - the suspect turned out to be David Glassman himself. Several hours later, David did come out of his home carrying a brown paper bag. As soon as he entered his car the police surrounded him and one officer quickly placed a gun to his head ordering him to freeze.

"Now that I've got you," Falotico said, "who have I got?"

"You know" David replied

"No, I don't. You tell me." Falotico countered.

Still smiling, he answered, "I'm Sam. David Berkowitz."

David Berkowitz freely confessed to all the murders, giving accurate details that only the real killer would have known. He seemed fascinated and pleased with all the attention he was receiving and offered no remorse for his crimes. David was found guilty and sentenced to 364 year in prison, a sentence he continues to serve at the Attica Correctional Facility. David had killed 6 people, blinded one, paralyzed one, and wounded 7.

After the arrest and subsequent trial, the bizarre tales of David's life began to emerge...


Berkowitz - Old and Young

The Life of David Berkowitz
David was born on June 1, 1953. His parents, Nat and Pearl Berkowitz, adopted David at birth since they could not have children of their own. David grew up in the Bronx and was known to be a loner, hyperactive and sometimes violent. He was always rather large for his age and had the reputation for being a bully.

As far back as I can remember my childhood was not that of a normal child. It started when I was about five or six years old. I was completely uncontrollable. I would rampage through the house, sometimes overturning furniture. A tremendous force would come upon me and urge me to do destructive things to property or even to myself. Other times I would be in total silence to my parents and not respond to their outreaches of love. I would lock myself in the closet in the darkness and stay there for hours. I was depressed at times and my parents would have to pull me away from the window to keep me from committing suicide. I was a tormented child, always having psychological problems. School officials sent me to a child psychologist.

In 1967, Pearl Berkowitz died of cancer - David was 14 years old. He was raised by his father, Nat until 1971 when Nat remarried. Nat's new wife was quite disturbed about David and soon Nat and his bride moved to Florida, leaving the 18 year old David on his own in the Bronx.

The lonely and confused David joined the Army that same year (1971) where he became an excellent marksman. It was said that David's only sexual encounter occurred during his stay in the Army - an unfortunate flay with a Korean prostitute that resulted in David contracting a venereal disease. After serving his term he returned to the Bronx, still with no real direction.

It was at this time (in 1974) that David, who knew he was adopted, decided to track down his real parents. Using the Bureau of Records, he determined that his real name was Richard Falco. Looking through a phone book, by chance he found Betty Falco (Broder) and gave her a call. She eagerly agreed to talk to David and he soon learned of the events surrounding his birth.

Betty Falco was married to Tony Falco, the owner of a fish market, and had one child, Roslyn. Around 1953, Tony left Betty for another woman. The despondent Betty soon began an affair with a married man named Joseph Kleinman, an affair that resulted in Betty becoming pregnant. Joseph Kleinman agreed to care for Betty's family but only if she gave up the child for adoption. Before David was even born, the adoption was arranged and immediately after his birth he was given his new name and handed over to the Berkowitz family.

Although David must have been quite disturbed to hear of the situation that revolved around his birth, he continued to visit Betty and Roslyn for a while (Joseph Kleinman had already passed away in 1965 from a bout with cancer). Gradually, during the course of 1975, they began to drift apart again until he no longer had any contact with them. This was shortly before the first crime and Josyln, David's sister, was already becoming worried about David who frequently complained of massive headaches.



David's disturbing behavior was beginning to take fruit:

It's cold and gloomy here in New York, but that's okay because the weather fits my mood -- gloomy. Dad, the world is getting dark now. I can feel it more and more. The people, they are developing a hatred for me. You wouldn't believe how much some people hate me. Many of them want to kill me. I don't even know these people, but still they hate me. Most of them are young. I walk down the street and they spit and kick at me. The girls call me ugly and they bother me the most. The guys just laugh. Anyhow, things will soon change for the better.

Shortly before the killings, David turned to arson as a way to vent his anger. His diary indicates he set over 1400 fires in New York during 1975. He also claims that during this period he attempted two (some sources indicated three) knife attacks against women. Both women survived. David indicated that his feelings at that time were of demons, harassing him through the continual barking of his neighbors dogs, ordered him to initiate these dastardly deeds

I'd come home to Coligni avenue like at six-thirty in the morning. It would begin then, the howling. On my days, off, I heard it all night, too. It made me scream. I used to scream out begging for the noise to stop. It never did. The demons never stopped. I couldn't sleep. I had no strength to fight. I could barely drive. Coming home from work one night, I almost killed myself in the car. I needed to sleep....The demons wouldn't give me any peace.

Three months before the first murder, David moved to 35 Pine Street in Yonkers where he felt the demons followed him and continued their assault through the incessant barking of the neighbor's dogs.

When I moved in the Cassaras seemed very nice and quiet. But they tricked me. They lied. I thought they were members of the human race. They weren't! Suddenly the Cassaras began to show up with the demons. They began to howl and cry out. 'Blood and death!' They called out the names of the masters! The Blood Monster, John Wheaties, General Jack Cosmo.

At last, David Berkowitz broke and his killing rampage began. Exhilarated by the attention he began receiving from the media, David experienced for the first time a sense of self respect. Finally, people were beginning to pay attention to the loner from the Bronx.

David claimed that he stalked women every night and if unsuccessful he would simply return to the scene of one of his previous crimes in order to 'relive' the experience. He indicated that he wanted to attend the funerals but was afraid he would be noticed (although he claims he did visit the graves). His letter writing campaign resulted from his reading of a Jack the Ripper book. Once the media penned the Son of Sam name, it stuck and he liked it so much that he even created a logo for it.





Berkowitz's Life in the Aftermath
After the capture of Son of Sam, David proudly resolved that he would spend the remainder of his life behind bars. Even in prison the strange events continued - an attempt was made on his life. Although unsuccessful, the incident resulted in David receiving 56 stitches on his throat.

About 10 years into David's prison sentence, when a prison inmate approached David with the prospect of religion being an outlet for his anger. As David explains:

There was a time back in 1987, one cold winter's night, when I was in the prison yard. Another inmate walked up to me, introduced himself, and boldly told me that Jesus loved me and had a plan for my life. After he said those words I laughed at him and told him that there was no way God could love me. I told him I was too evil, that he was wasting his time. But this man had such a compassionate attitude, and I saw that he was really sincere. I cannot describe it. Let's just say he had a special glow about him. One day he offered me a small pocket New Testament which included the Psalms. He urged me to read portions of it, especially the Psalms. Some nights I would peek into the Bible just to check it out. I had never read the Bible before. I started to read the Psalms for the first time in my life, and said to myself, "My God, these are some of the most beautiful words I've ever read. I began to cry like never before. I shut my light out, got down on my knees in the darkness, and began to pour out my heart to the Lord. This was all new to me. Feelings of grief and deep remorse welled up inside. I called upon the God of Israel and talked to Him as if He were right in the cell with me. I didn't even know if God was listening. I just had to pray. And He heard my prayer."

The police and the news media used to call me 'The Son of Sam', but God has given me a new name, 'the son of Hope', because now, my life is about hope.

The bizarre story of David Berkowitz continues today. Only time will foretell the end of this enigma.




Sam Carr and Harvey

David's Prison "Blog"

Bizarre Footnotes
There are a couple of additional strange ancillary notes we can add to the Son of Sam story, as if things could get any more bizarre...

The demonic obsession David often spoke about has resulted in a few 'conspiracy' type theories. David claimed to have been involved in a Satanic cult, a claim that has yet to be confirmed. David himself has given conflicting accounts of this and at one time told FBI agent Robert Ressler that he conjured up the entire story in order to cop an insanity plea (which did not work). The possibility of the involvement of a cult has intrigued some. Rumors abound that the killing spree was not initiated by a single man, but rather by a group of people, as a part of some unknown ritual. Varying descriptions of the suspect seem to support this theory.

Finally, Sam Carr (the neighbor with the barking dog) himself supported this theory. Sam had a son named John 'Wheaties' Carr (mentioned in one of Berkowitz's letters as one of the demons masters) who committed suicide in the late 70's. The number '666' was carved on John's hand and next to John's lifeless body, scrawled in blood, were the letters S.S.N.Y.C., a acronym that Sam attributed to 'Son of Sam, New York City'.



David Berkowitz - Official Site

David Berkowitz Parole Denial Letter

Left to Right Pages 1-4





SERIAL KILLERS LIVE HERE
Contact/Submit theNSAisWATCHIN News Monster Images Archive News Monster Archive
The Frances Farmers Revenge Web Portal
Trip Planner White Pages Yellow Pages Departments of Corrections Search
itz.htm

[Agathon]

Eikä täällä muka ole aiemmin ollut Son Of Samista juttua?

[Clyde]

Eikä täällä muka ole aiemmin ollut Son Of Samista juttua?

Ei ole, puhetta parissa ketjussa, mutta ei omaa.
Kannattaa itse lähteä suomentamaan, tai odottaa, että joku suomentaa. Minusta tuollainen "avaus" on ihan typerä Jossain oli ketju, mihin sai laittaa toiveita suomennoksista. Tämän olisi voinut heittää sinnekkin. Toivottavasti joku nyt sitten suomentaa tämän, ettei jää ketju tällaiseksi.

[vandt]

Voisin suomentaa, jos joku ottaisi mun muksut pois jaloista muutamaksi tunniksi.
Tämä oli erittäin hyödyllinen viesti, tiedän

[Sten]

Suomensin tässä tätä jonkun matkaa, virheitä saattaa olla, mutta toivottavasti ei pahasti väärin tulkittuja asioita. Voin kääntää loputkin kun ehdin jos on tarvetta.



David Berkowitz
The Son of Sam (Samin poika)


Kauhunkierteen alku
David Berkowitzin, myös The Son of Samina tunnettu, elämä on ollut hyvin outoa hänen syntymästään asti.
Outoudet jatkuvat ja tulevat epäilemättä jatkumaan aina hänen kuolemaansa saakka...

Son of Samin ’saaga’ alkoi 29. päivä heinäkuuta, vuonna 1976.
Donna Lauria(18) ja Jody Valenti(19) istuivat viattomina autossaan Laurian Bronxin asunnon pihalla, kun Donna huomasi miehen katselevan ikkunasta.
”Kuka tuo mies on? Mitä hän haluaa?” Donna ei elänyt kuullakseen kysymyksiinsä vastauksia. David Berkowitz otti .44 kaliiberin Charter Arms Bulldog aseensa paperipussista ja ampui viisi kertaa autoon. Donna kuoli välittömästi. Laurie selvisi hyökkäyksestä ja pystyi antamaan ensimmäisen, joskin epämääräisen kuvauksen miehestä, joka pian tuli tunnetuksi .44 kaliiberin murhaajana. Poliisi arveli että hyökkäyksen tekijöinä oli jengiläisiä, tai että yksinkertaisesti erehdyttiin henkilöistä.

Lokakuun 23. päivänä, vuonna 1976, Carl Denaro(20) ja Rosemary Keenan olivat juuri palanneet juhlista ja olivat parkissa lähellä Rosemaryn kotia, jutellen Carlin punaisessa kuplavolkkarissa. David lähestyi autoa pelkääjänpaikan puolelta ja ampui viisi kertaa autoon. Rosemary kuoli välittömästi, Carl selviytyi päähän kohdistuneesta ampumavammasta. Tässä kohtaa toimintamalli oli jo muotoutumassa. David Berkowitz hyökkäsi enimmäkseen naisten kimppuun, joilla oli pitkät, lainehtivat hiukset.

Kuukautta myöhemmin, Marraskuun 26. päivänä 1976 Donna DeMasi(16) ja Joanne Lomino(18) olivat juuri palanneet kotiin bussilla käytyään katsomassa elokuvan paikallisessa elokuvateatterissa. He jäivät bussista muutaman korttelin päässä Joannen asunnosta ja alkoivat kävelemään kotia kohti. Toinen heistä huomasi oudon miehen seuraavan heitä, mutta yritti olla kiinnittämättä häneen huomiota. Viimein David käveli heidät kiinni ja kysyi heiltä nopeasti ”tiedättekö missä….” Hän veti nopeasti .44 aseensa takkinsa alta ja ampui muutamia laukauksia naisia kohti. Sen jälkeen hän ampui loput panoksensa lähellä olevaan taloon. Molemmat naiset selviytyivät iskusta, Donnaan osunut luoti läpäisi hänet mennen niukasti ohi selkärangasta. Joanne ei ollut yhtä onnekas ja halvaantui luodin osuttua hänen selkärankaansa.

Tässä vaiheessa vain yksi luoti oli saatu talteen, joten näitä kolmea tapahtumaa ei osattu yhdistää. Poliisilla oli teorioita näiden tapauksien liitoksista, mutta niistä luovuttiin koska hyökkääjän kuvaukset eivät täsmänneet keskenään.
Tammikuun 30. päivä 1977 (toiset lähteet kertovat tammikuun 29. päivästä) Christine Freund(26) ja John Diel istuivat Johnin Pontiac Firebird-autossa baari-illan jälkeen. David ampui kaksi laukausta tuulilasin läpi. Christine kuoli välittömästi. John selviytyi ja pystyi kertomaan poliisille tuntomerkkejä hyökkääjästä.

Sarjamurhaaja?
Rikostutkija Joe Coffey huomasi että ase jolla Christineä ammuttiin, oli isokaliiberinen ase. Hän yhdisti tämän Donna Laurian, Donna LaMasin ja Joanne Lominon tapauksien kanssa. Ballistiikkatestit vahvistivat että .44 Charter Arms Bulldog oli se ase. (Ei ollut yleinen käsiase) Koska poliisi osasi nyt yhdistää uhrit keskenään, he alkoivat epäilemään että sarjamurhaaja on liikkeellä.

Maaliskuun 18. päivänä 1977 Poliisi sai kiistämättömän todisteen että vaarallinen tappaja oli vapaana. Virginia Voskerichian(19), Barnardin Collegen oppilas oli kävelemässä koulusta kotiin Darthmouth Street nimistä katua (Queensin kaupunginosassa) noin 19.30 kun David lähestyi häntä vastakkaisesta suunnasta. Juuri samalla hetkelle kun he kohtasivat, David veti esiin .44 kaliiberin vyötäröltään ja ampui suoraan kohti Virginiaa. Hän kuoli välittömästi. Poliisi teki täydellisen luotivertailun Donna Laurien tapauksesta talteen otetun luodin kanssa, joka täsmäsi. He olivat varmoja että pahimmat pelot olivat todellisia.

Uhrit Carl Denaro, Christine Freund ja Joanne Lomino
Tapahtuman silminnäkijä pystyi antamaan tarkat tuntomerkit David Berkowitzista – valkoihoinen mies, 25-30 vuotias, n. 180 senttimetriä pitkä, normaalivartaloinen ja tummat hiukset. Itseasiassa David jutteli todistajan kanssa. Kun he kävelivät toistensa ohi, silminnäkijä muistaa Davidin sanoneen rauhallisesti ”Tervehdys”. Epätavallinen käänne oli myös se, että poliisit huomasivat Davidin juoksevan karkuun rikospaikalta ennen kuin hätäpuhelu oli soitettu. He olivat lähdössä ajamaan häntä takaa, mutta radiosta tuli tietoa rikospaikasta ja he lähtivät takaa-ajon sijasta rikospaikalle.
Koska poliiseilla oli varmoja todisteita vaarallisesta sarjamurhaajasta, he pitivät lehdistötiedotteen ja julkaisivat miehen tuntomerkit. Erikoisvoimat koottiin kasaan 14. Huhtikuuta 1977, Operaatio Omega, josta tuli isoin yksittäinen operaatio ikinä New Yorkin Poliisille. Deputy Inspector Timothy J. Dowdin johtama operaatio käsitti yli 300 rikostutkijan joukon ja maksoi yli 90 000 dollaria per päivä.

Son of Sam ja mediahuomio
Kolme päivää Operaatio Omegan aloittamisesta tapahtui kuudes hyökkäys. Valentina Suriani(18) ja Alexander Esau(20, hinausauton kuljettaja) olivat Alexanderin autossa (Mercury Montego) lähellä Hutchinson jokea Bronxissa (vain korttelin päässä Donna Laurien murhapaikalta). Kello kolmelta yöllä auto ajoi heidän viereensä, ja ’.44 kaliiberin murhaaja’ ampui kaksi kertaa kumpaakin uhria. Valentian kuoli välittömästi ja Alexander kuoli muutamia tunteja myöhemmin. Tapahtumapaikalle oli jätetty viesti, joka kertoi .44 kaliiberin murhaajan olevan ’Son of Sam’

[Carina]

Joo tämmöset avaukset on kyllä tyhmiä. Kantsii tosiaan pyytää jotain suomentamaan, jollei itse pysty, eikä laittaa kilometriä pitkää tekstiä englanniksi.

Kiitos Stenille suomentamisesta tässä tapauksessa

[Munch]

Muuta en tiedä jutusta mutta Spike Leen Summer of Sam (1999) leffa sivuaa aihetta. Muistaakseni leffassa fiilisteltiin tapahtumia murhien ulkopuolelta katsottuna.

[apollo]

Nelosella pyörivä mainio TV-sarja Bronx is Burning seuraa tuota tapahtumaa. Sarja tosin edennyt jo siihen asti, että Berkowitz pidätettiin viime jaksossa. Tuo sarja keskittyy lähinnä Baseball-seura New York Yankeesin vuoden 1977 kauteen, mutta tuota "Samin poika" tapausta seurataan myös tarkasti. Olisiko 1/3 sitä ja 2/3 Yankeesia.

[Agathon]

Ok, jos ei ole. Son Of Sam tapauksesta tuli myös JIM dokkari pari viikkoa sitten. Oli ihan ok. "The Ultimate Evil" kirja on hyvä, englanninkielen taitoisille. Onko kukaan perehtynyt aiheeseen enemmän? Itseäni kiinnostaa "The Hand Of Death" (esiintyy myös muilla nimillä, esim Four Pi Movement http://www.skcentral.com/articles.php?article_id=326) kultti. Se mikä siinä hämää on se, että Berkowitz, Manson ja Henry Lee Lucas ovat kaikki puhuneet tästä samaisesta aiheesta.

OT. Olen kysynyt tätä aiemminkin (unohdin tosin katsoa mahdollisen vastauksen), mutta kauan aikaa sitten tämä foorumi lopetti ilmoittamasta uusista vastauksista, vaikka asetukset mun käsittääkseni oikein. Mikähän mättää?

[Sijaltainen]

Menneen vuosisadan sarjamurhaaja ei kuulu ajankohtaisiin vaan tuonne henkirikokset ulkomaat -puolelle.

[wretch]

Itseäni kiinnostaa "The Hand Of Death" (esiintyy myös muilla nimillä, esim Four Pi Movement http://www.skcentral.com/articles.php?article_id=326) kultti. Se mikä siinä hämää on se, että Berkowitz, Manson ja Henry Lee Lucas ovat kaikki puhuneet tästä samaisesta aiheesta.

Four Pi on kahden kirjailijan (Maury Terry ja Ed Sanders) "luomus".Mikään vakavasti otettava kulttihaukuteos ei tunne kyseistä kulttia.Skcentralin jutunpätkä on kopioitu Michel Newtonilta (joko kirjasta Raising Hell tai Hunting Humans).

[Geissimummo]

Huomasin juuri, että Jim:ltä tulee tällä hetkellä Jim D Henkilökuva: Murhaaja David Berkowitz. Tosin sitä tulee enää vajaa 20 minuuttia, harmittaa kun en huomannut aikaisemmin.

[Luupää]

http://www.iltasanomat.fi/ulkomaat/art- ... 73241.html

Kuuluisa sarjamurhaaja kritisoi USA:n asekulttuuria

Son of Sam -nimellä tunnettu sarjamurhaaja antoi haastattelun New York Daily Newsille.

Yksi Yhdysvaltain pahamaineisimmista sarjamurhaajista on huolissaan ampuma-aseiden aiheuttamasta väkivallasta.

- Yhteiskunnan täytyisi poistaa aseilta niihin liittyvä hohdokkuus. Se on järjetöntä. Nuorten ihmisten ei tulisi kantaa aseita, kuusi ihmistä murhannut David Berkowitz sanoo haastattelussa.

Hän kertoo haluavansa sanoa suoraan nuorille, ettei vankilassa oleminen ole sitä, mitä he kuvittelevat. 35 vuotta huippuvartioidussa vankilassa istunut Berkowitz sanoo asetta kantavan nuoren tekevän virheen, jota tulee katumaan.

Haastattelussa Berkowitz pahoittelee Yhdysvalloissa viime aikoina sattuneita joukkomurhia, kuten Wisconsinin Sikhitemppelin ja Coloradolaisen elokuvateatterin ammuskeluja.

Aselainsäädäntöön Berkowitz ei kuitenkaan halua ottaa kantaa. Se on hänen mielestään asia, josta lainsäätäjät saavat tapella.

- Toivon vain, että nuoret ymmärtäisivät, kuinka kauheaa väkivalta on. Käyttäessään aseita muita vastaan he tuhoavat myös oman elämänsä. Se ei ole sen arvoista, Berkowitz sanoo.

- Toivon että aseet menettävät jonakin päivänä glamourinsa ja sosiaalisen hyväksyntänsä. Tiedän, että se on hieman yksinkertaistettua, mutta mielestäni on tragedia, että nuoret menettävät suuntansa eivätkä enää arvosta elämää.


Piti newyorkilaisia pelon vallassa

Son of Sam (Samin poika) -nimellä tunnettu Berkowitz terrorisoi New Yorkin katuja 13 kuukauden ajan vuosina 1976 ja 1977.

24-vuotias postivirkailija vaani uhrejaan öisin nuorison kuhertelupaikoilla ja hiljaisilla kaduilla, herättäen suurta pelkoa kaupunkilaisten keskuudessa.

Berkowitz suosi erityisesti tummatukkaisia naisia, mikä sai brunetit ostamaan vaaleita peruukkeja tai leikkaamaan hiuksiaan.

Sarjamurhaaja toteutti tekonsa ampumalla joko pysäköityjen autojen ikkunan läpi tai lähietäisyydeltä kadulla. 13 uhristaan hän onnistui surmaamaan kuusi.

Berkowitz jätti myös Son of Sam -nimellä signeerattuja viestejä rikospaikoille sekä kävi suurta julkisuutta saanutta kirjeenvaihtoa New York Daily Newsin kolumnistin Jimmy Breslinin kanssa.

Lopulta hänet pidätettiin elokuussa 1977 oman kotinsa edustalta.


Syytti naapurin labradorinnoutajaa

Berkowitz sai yhteensä kuusi 25 vuoden vankeustuomiota. Kymmenen vuotta vankilassa vietettyään hän koki kristillisen herätyksen.

Nuorten valistamiselle omistautunut, nykyisin 59-vuotias Berkowitz ei juuri halua puhua omista sarjamurhaaja-ajoistaan.

- Se on liian tuskallista. Jatkan rikosteni uhrien puolesta rukoilemista. Toivon heille kaikkea hyvää elämässä. Olen varma, ettei heidän tuskansa lopu koskaan. Kadun sitä.

Hän kertoo olleensa sarjamurhaajavuosinaan hämmentynyt, kadoksissa ja riivattu. Hän oli tuolloin kiinnostunut erityisesti okkultismista.

Pidätyksensä jälkeen Berkowitz väitti naapurinsa pahan labradorinnoutajan käskeneen häntä tappamaan.

- Tunsin olevani kuin demonisen kontrollin alaisena. En tunnista sitä ihmistä enää, hän on kuin vieras minulle.

Berkowitz on lopettanut ehdonalaiseen vapauteen pyrkimisen, koska omien sanojensa mukaan haluaa säästää uhriensa perheitä enemmältä tuskalta.

Hän yrittää pitää vankilassa matalaa profiilia, mutta myöntää taustansa nousevan joskus esille. Aikansa hän käyttää kirjoittamalla ja opiskelemalla raamattua. Berkowitz työskentelee myös mielenterveysongelmista kärsivien vankien tukihenkilönä.

Spike Lee ohjasi vuonna 1999 Berkowitzin tekemistä murhista kertovan elokuvan nimeltä Summer of Sam. Siinä sarjamurhaajan roolin näytteli Michael Badalucco.

[Omena]

Kokeilen jatkaa suomentamista, siitä mihin edellinen jäi.

.......Tapahtumapaikalle oli jätetty viesti, joka kertoi .44 kaliiberin murhaajan olevan ’Son of Sam’.....

Arvon kapteeni Joseph Borrelli,
Olen syvästi loukkaantunut, kun kutsuit minua naisten vihaajaksi. Sitä minä en ole. Mutta minä olen hirviö. Minä olen Samin poika. Minä olen pieni kakara. Kun isä Sam juo itsensä humalaan, hän on ilkeä. Hän hakkaa perhettään. Joskus hän sitoo minut talon taakse. Toisinaan hän lukitsee minut autotalliin. Sam rakastaa veren juomista. "Mene ulos ja tapa" isä Sam käskee. Talomme takapihalla on joidenkin viimeinen lepopaikka. Pääasiassa nuoria, raiskattu ja teurastettu, veret valutettu, nyt pelkät luut jäljellä. Isä Sam pitää minua myös ullakolla, en pääse sieltä pois mutta katselen ikkunasta maailman menoa. Tunnen olevani ulkopuolinen, olen eri aaltopituudella muiden kanssa, olen ohjelmoitu tappamaan. Jos haluat pysäyttää minut, sinun täytyy tappaa minut. Huomio kaikille poliiseille: ammu minut ensin, ammu tappaaksesi tai jos et, pysy poissa tieltäni tai minä tapan sinut.
Isä Sam on jo vanha. Hän tarvitsee verta säilyttääkseen nuoruutensa. Hän on jo saanut liian monta sydänkohtausta. "Ugh, me hoot, it hurts, sonny boy." Kaipaan eniten kaunista prinsessaani, hän "lepää" meidän talossa. Pian näen hänet.

Minä olen hirviö "Beelzebub". Rakastan metsästää. Kuljen kaduilla etsimässä "selvää peliä", maukasta lihaa. Queensin naiset ovat kaikista näteimmät, johtuu varmasti heidän juomasta vedestä. Elän metsästyksestä. Verta isälle. Herra Borrelli, en halua enään tappaa. En enään, mutta minun täytyy "isän kunniaksi". Haluan tuoda rakkautta maailmaan. Rakastan ihmisiä. En kuulu tänne. Queensin ihmisille: "minä rakastan teitä." Ja haluan toivottaa kaikille hyvää pääsiäistä. Jumala suojelkoon teitä tässä ja seuraavassa elämässä. Ja nyt minä sanon hyvästi ja hyvää yötä.

POLIISI: Jääköön teille mieleen nämä sanani: minä palaan, minä palaan, bang, bang, bang -ugh!

Yours in murder Mr. Monster (teidän murhaaja herra hirviö)


Tähän mennessä kerättyjen todisteiden, mukaan luettuna yllä oleva viesti, pystyttiin muodostamaan psykologinen profiili Son of Samista. Profiilia työsti tohtori Martin Luber, Bellevuen entinen johtava oikeuspsykiatri, työhön osallistui hänen lisäkseen 45 psykiatria.
Son of Samin epäiltiin kärsivän vainoharhaisesta skitsofreniasta, joka saattaa pitää itseään paholaisen riivaamana. Hänen epäiltiin elävän yksin ja mahdollisesti kokevan ongelmia suhteissa, erityisesti naisten kansa.
Tälläisen arvion takia alkoi tulla tuhansia puheluita New Yorkin poliisille.


Uhrit Jon Deil, Rovert Violante, Salvatore Lupo ja Stacy Moskowitz
Kaksi viikkoa myöhemmin, 30.4.1977, David Berkowitz kirjoitti uuden viestin.
Hän lähetti sen uutisreportteri Jimmy Breslinille New York Dailyyn. Kirje seisoi New York Dailyn toimistossa kaksi päivää, lehti teki siitä lyhyitä artikkeleita ennen kuin julkaisi sen 2.5.1977. Kaikki lehdet myytiin loppuun tunnissa. Niitä jouduttiin painamaan lisää, päivän loputtua oli lehteä myyty yli 1 116 000 kappaletta. Se oli ennätys mikä rikottiin vasta sitten kun uutisoitiin David Berkowitzin pidätyksestä.

Tervehdys NYC:n jalkakäytävien halkeamista ja muurahaisilta jotka asuvat näissä halkeamissa ja syövät kuivuneessa veressä, kuoleman asetuttua näihin halkeamiin.
Tervehdys NYC:n vesikouruista mitkä ovat täynnä koirien ulosteita, oksennusta, tunkkaista viiniä, virtsaa ja verta. Tervehdys NYC:n viemäreistä, jotka nielevät nämä kaikki kun lakaisu autot pesevät ne sinne.
Älä ajattele, kun et ole minusta kuullut, että olisin mennyt nukkumaan. Ei, olen vielä täällä.
Olen kuin henki pyörimässä yöllä. Janoisena, nälkäisenä, pystymättä lepäämään; miellyttämässä Samia.
Sam on janoinen. Hän ei anna minun lopettaa tappamista, ennen kuin on täyttynyt verestä.
Kerroppa Jim mitä teet 29.7? Voit kyllä unohtaa minut, koska en välitä julkisuudesta. Mutta sinun täytyy muistaa Donna Lauria, etkä saa antaa ihmisten unohtaa Donnaa. Hän oli erittäin suloinen tyttö.
Tulevaisuudesta ei voi tietää, joten sanon näkemiin. Tavataan seuraavassa työtehtävässä? Vai pitäisikö sanoa, että sinä näet käteni teot seuraavassa työtehtävässäni? Muista rouva Lauriaa. Kiitos.

In their blood and from the gutter-- "Sam´s creation".44
(heidän veressä vesikouruista-- "Samin luomus".44)

NY Daily jätti julkaisematta osia kirjeestä poliisin pyynnöstä. Pois jätetyt laitettiin N.C.I.C (National Crime Information Center) suunnilleen näin:
Tässä joitakin nimiä teille avuksi, anna ne eteenpäin tutkijoille. Heillä on kaikkea tietokoneilla. Jotain voi ilmetä, toisista rikoksista. Ehkä he osaavat yhdistää.
Duke of Death, Wicked King Wicker, The twenty-two Disciples of Hell ja viimeisenä John Wheaties joka on nuorten tyttöjen raiskaaja. Pyydä kaikkia työskentelemään ahkerasti.

Cassara ja Carr
10.6.1977 tarinassa tulee outo käänne. New Rochellelainen Jack Cassara saa omituisen kirjeen Yonkersista Carrilta. Kirjeen mukana tuli valokuva saksanpaimenkoirasta.

Hyvä Jack, kuulin että tipuit talosi katolta. Halusin vain sanoa että olen pahoillani, ja olen varma ettei mene kauaa kun tunnet olosi paremmaksi ja vahvemmaksi. Ole varovaisempi seuraavalla kerralla. Koska toipumiseesi menee jonkun aikaa, ole kiltti ja kerro jos Nann tarvitsee apua.
Sinun Sam ja Francis

Jack ei tuntenut Sam ja Francis Carr nimistä pariskuntaa, mutta päätti etsiä heidät, löydettyään soitti heille. Sam ja Francis olivat yhtä ymmällään kirjeestä, mutta uteliaisuus heräsi ja he päättivät tavata Jackin ja hänen poikansa Stephen Cassaran keskustellaakseen kirjeestä.
He juttelivat ja katsoivat valokuvaa saksanpaimenkoirasta, Carrin pariskunta kertoi Jackille heidän pienestä koirasta joka oli ammuttu ja heidän naapurustossaan oli ammuttu myös saksanpaimenkoira. Stephen Cassara, Jackin 19 vuotias poika, muisti oudon kaverin, David Berkowitzin, joka oli vuokrannut heiltä huoneen v.1976 ja jolla oli vastenmielinen asenne heidän koiraansa. "Hän ei ikinä tullut hakemaan 200 dollarin takuu vuokraansa, kun muutti pois." Nyt oli Carrit ällikällä lyödyt, koska he tajusivat että David Berkowitz oli ollut heidänkin naapuri. Juuri se naapuri joka oli valittanut haukkuvista koirista, Carrit olivat voimakkaasti epäillyt hänen liittyvän koirien ampumisiin.
Tiedot välitettiin New Rochellen ja Yonkersin poliiseille. Nann Cassara, Jackin vaimo, antoi nyt ensimmäisen johtolangan että David Berkowitz on Son of Sam.

Vielä oudompi käänne juttuun. Yonkersin poliisiasemalla, ilmoituksen vastaanottanut poliisi muisti että heidän sheriffin, Craig Glassmanin, naapurissa asuu David Berkowitz. Kun kaikki sukunimet tulivat samaan aikaan, muisti ilmoituksen vastaanottanut poliisi Glassmanin saaneen nimettömän kirjeen koskien "demonien ryhmää" ("demon group"), johon kuuluu Glassman, Cassarasit ja Carrit! Yonkersin poliisit tutkivat heti David Berkowitzin osoiteet ja rekisterimerkinnät. He saivat selville Berkowitzin ajavan Ford Galaxya ja hänen ajolupa on vanhentunut...

25.6.1977 Judy Placino (17) ja Salvatore Lupo (20) olivat juuri lähteneet Elephas discosta, joka sijaitsi Queensissa. Judy jutteli Salille miten pelottava tämä Son of Sam on, tyyli millä hän vain ilmestyy tyhjästä, eikä ikinä tiedä missä hän seuraavan kerran iskee. Myöhemmin Judy kertoi: "Yht´äkkiä kuulin kaikuvan äänen autosta. Ei ollut kipua, vain korvissani soi. Katsoin Salia ja hänen silmänsä olivat apposen auki ihan niinkuin hänen suunsa. Ei kuulunut huutoja. En tiedä miksi en itse huutanut. Kaikki ikkunat olivat kiinni, enkä ymmärtänyt mikä se ääni oli. Sen jälkeen olin kuin eksyksissä."
Salia oli osuttu käteen ja Judya oli ammuttu 3 kertaa. Kummatkin selvisivät.

Uhrit: Valentina Surianai ja Alex Sau, Virginia Voskerichian ja Donna Lauria
Poliisi yhdisti kaikki johtolangat.
29.7.1977, tasan vuoden päästä ensimmäisestä iskusta, poliisi pelkäsi vuosipäivä tappoa. He odottivat kauhulla ja olivat iloisia ettei sinä päivänä tapahtunut mitään.
Mutta, 2 päivää myöhemmin, 31.7.1977, Son of Sam iskee viimeisen kerran.
Stacy Moskowitz ja Bobby Violante olivat elokuvan jälkeen menneet autolla Brooklynin Gravesend Bayhin noin klo 1.45. Bobby ehdotti että menisivät kävelylle Stacy suostui vastahakoisesti. Kävellessään he huomasivat vilaukselta miehen joka sukeltaa pysäköityjen autojen väliin. Stacy vaati, että he palaavat autolle. Autossa Bobby sai vakuuteltua kaiken olevan hyvin ja he jatkoivat iltaa. Myöhemmin Bobby muistelee: "Yllättäen kuulin huminaa, ensin luulin sitä rikkoutuvan lasin ääneksi. Sitten en kuullut enään Stacyä, en tuntenut mitään, mutta näin hänen kaatuvan poispäin minusta. En tiedä kumpaa ammuttiin ensin, Stacyä vai minua.
Bobbya ammuttiin kahdesti kasvoihin, Stacyä kerran päähän. Stacy kuoli 38 tuntia myöhemmin New Yorkin sairaalassa. Bobby selvisi, mutta sokeutui. Oikeassa silmässä on 20% näkökykyä jäljellä.

Tälle tapaukselle oli silminnäkijä, Cecilia Davis, joka antoi poliisia hämmentävän lausunnon. Hän kertoi nähneensä Volkswagen pakettiauton kaahavan pois paikalta, hän sanoi nähneensä miehen joka hänen mielestään piilotteli asetta. Tästä miehestä hän antoi yksityiskohtaisen kuvauksen, mikä poliisin pettymykseksi poikkesi täysin David Berkowitzista. Poliisi ei antanut arvoa miehen kuvaukseen, vaan innostuivat toisesta asiasta minkä Cecilia kertoi: alueella oli pyörinyt pysäköinnin valvoja joka oli kirjoitellut sakkoja. He tutkivat sakot ja saivat selville että yksi sakotetuista oli David Berkowitz, rekisterinumero 561-XLB ja osoite 35 Pine Street, Yonkers.

3.8.1977 Yonkersin poliisit, joka olivat osallisena Cassaran ja Carrin kirjeessä, päätti tehdä omaa tutkijan työtä. Hän katseli poliisin tietokantoja ja huomasi, että David Berkowitz sopi Son of Samin kuvauksiin/profiiliin. He menivät niinkin pitkälle, että kävivät jututtamassa Davidin vuokraisäntää. Vuokraisäntä kertoi Davidin olleen joskus vartija, tästä poliisit ymmärsivät Davidin olevan aseiden kanssa sinut. He välittivät tiedot esimiehelleen, joka taas välitti tiedot Omega joukolle.

Päiviä myöhemmin sheriffi Craig Glassman soitti Yonkersin poliisiasemalle, hän epäili tapahtuneen tuhopolton. Glassman, jonka nimi tuli esille Cassaran ja Carrin kirjeen yhteydessä, ja joka on David Berkowitzin naapuri, kertoi että hänen oven taakse oli sytytetty tulipalo ja joku oli heittänyt liekkeihin .22 kaliiperin luoteja. Glassman ilmoitti epäilevänsä yläkerran naapuria, David Berkowitzia, joka on jo aiemmin jättänyt uhkaavia kirjeitä hänen oven taakse. Yhdessä niistä oli lukenut: "Totta, minä olen tappaja, mutta tapot ovat sinun komentamia Craig."

Tässä kohtaa oli Sam Carr erittäin ärtynyt New Yorkin poliisin toimiin, hänestä tuntui ettei poliisia kiinnostanut hänen kertomus oudosta kirjeestä, ammutusta koirasta eikä hänen varmasta tunteesta että David Berkowitz on Son of Sam. Hän marssi New Yorkin poliisiasemalle ja meni suoraan Omega joukkolle asioimaan.

Lopultakin, Cecilia Davisin sakko vihjeen, Sam Carrin kertomuksen, Glassmanin kirje/tulipalo ja Carr/Cassara kirjeen johdosta, poliisi päätti David Berkowitzin olevan pää epäilty.
He järjestivät seurannan Berkowitzin kotiin. Ensin he mokasivat, kun luulivat epäillyn menevän Davidin autolle - tämä epäilty olikin itse Craig Glasmann. Usean tunnin kuluttua, David tuli ulos kodistaan kantaen ruskeaa paperipussia. Heti kun hän pääsi autolleen poliisi piiritti hänet ja yksi laittoi aseen osoittamaan Berkowitzin päähän käskien pysyä paikoillaan.

"Nyt kun minä nappasin sinut" Falotico sanoin "kenet minä nappasin?"
"Kyllä sinä tiedät" David vastasi
"Ei, en tiedä. Kerro sinä." Falotico jatkoi
Edelleen hymyillen, David vastasi:"Minä olen Sam. David Berkowitz."

David Berkowitz tunnusti kaikki murhat, antoi tarkat yksityiskohdat mitkä vain oikea tappaja voi tietää. Hän oli innoissaan kaikesta huomiosta minkä sai, eikä osoittanut katumusta teoistaan. David todettiin syylliseksi, tuomio oli 364 vuotta vankilassa.
David oli tappanut 6 ihmistä, sokeuttanut yhden, halvaannuttanut yhden ja haavoittanut 7.

Pidätyksen ja oikeudenkäynnin jälkeen, David Berkowitzin omituinen tarina jatkuu...

[Chikatilo]

Miten pystyy kristitty ihminen - olipa hullu tai ei - tuollaiseen julmuuteen?

Onneksi hän on aidosti katunut tekojaan ja opastanut nuoria oikealle polulle. Eiköhän vapaus kohta koita, huolimatta 364 vuoden tuomiosta...