Syvällä Sipoon takamaastossa aukeni pienen mökkitien jälkeen iso alue, jossa lojui siellä täällä ruostuneita merikontteja
ja kaivonkoneenrunkoja jotka olivat nähneet työtä viimeksi 80- ja 90 lukujen taitteessa. Piha-aluetta halkoi
lautarakenteinen hökkeli josta punainen maali oli tummunnut lähes olemattomiin. Puunsäleet paistoivat homeisena ja lähes
maantuneena. Hökkelin takana oli hieman uudempi rintamamiestalo. Sekin oli hoitamaton ja sen julkisivu oli kuin Petroskoilaisen
kerrostalon.
Tontin ja metalliraadot sekä lähes pystyyn maantuneet talot omisti entinen maarakennusyrittäjä joka oli keksinyt lähteä mukaan
kansainväliseen huumekauppaan. Hän oli tutustunut huumemaailmaan vanhan ystävänsä avustuksella. Lassi oli ollut vanha konkari
murtopuuhissa sekä erinäisissä petoksissa. Sörnäisten vankilassa hän oli tutustunut huumemaailmaan ja sieltä tulevaan "helppoon
rahaan".
Lassi oli sittemmin tutustuttanut Antin huumepuuhiin kasvattaen ensiksi Antin tilalla useamman sadon sativaa, ja sittemmin toiminta
oli keskittynyt sadoista saatujen tuottojen turvin metamfetamiiniin, tarkemmin maahantuontiin ja myyntiin. Määrät olivat aluksi
olleet pieniä, lähinnä sata grammaa per haku. Myöhemmin kun huumemaailma oli vienyt miehet mukanaan, olivat he siirtyneet
huumekontaktiensa avustuksella kiloihin.
Rahaa oli tullut sellaisia summia joita Antti oli yrittäjänä tienannut kahdessa vuodessa, nyt sama raha oli tullut viikossa.
Koska he eivät olleet jääneet kiinni, oli heistä tullut hyvin rohkeita. Siinä missä aikaisemmin huumemuuli oli tuonnut heikin
verran piriä tuhannella eurolla, olivat miehet vastaanottaneet kansainväliseltä huumeorganisaatiolta 5 - 12 kg metamfetamiinieriä.
Antti ja Lassi eivät aikaisemmin olleet tienneet että huumemuuli toi tullessaan lähes aina useamman kilon, ja myyjä kusetti
ottamalla heikistä vielä tuontimaksua vaikka Antti ja Lassi olivat maksaneet ylihintaa tuosta Koplilaisesta metasta jota
suomalaiset narkomaanit sanoivat vitsikkäästi meetwurstiksi. Tavanomainen amfetamiini, eli katupiri oli tuossa samanomaisessa
huumeslangissa fetaa.
Virossa voi ostaa Koplilaista metamfetamiinia joko 25 euron grammahintaan, tai 7000 euron kilohintaan. Se on lähes aina valmistettu
itäisessä Virossa maaseudulla Vorun tietämillä. Niinkutsuttuja pirilaboratorioita on alueella runsaasti, niin Viron kuin Venäjän
puolella. Kemisteinä niissä on kemiaa opiskelleita jotka ovat siirtyneet opinnoissaan lääketieteen pariin. Raaka-aineet on hankittu
Puolasta, jossa valmistamiseen tarvittava efedriini on kuluttajan saatavilla ilman reseptiä. Kilon valmistaminen maksaa noin 200
euroa ja sen ulosmyyntihinta on noin 2000 - 3000 euroa. Sen ostaa tavallisesti jokin paikallinen rikollisporukka joka myy sen
eteenpäin 5000 - 7000 euron hintaan. Tässä vaiheessa se on jo jatkettua.
Lassi ja Antti olivat edenneet huumekuvioissa sellaiseen asemaan että heille oli toimitettu sellaiselta taholta metamfetamiinia
joka valmisti sitä itse. Erittäin laaja huumeorganisaatio jonka pääpaikka sijaitsi Liettuassa, joskin organisaation rakenteessa
yläpäätä pitävät asuivat Espanjan aurinkorannikolla ja Kreikassa Rodoksella. Suomalaisille etelänmatkaajille tutuissa paikoissa.
Antin ja Lassin tehtäviksi oli muodostunut huumeiden välivarastointi ja myynti. Markkinoinnista ja reviirien turvaamisesta huolehti
suomalainen liivijengi jota keskusrikospoliisi luonnehti kansainväliseksi. Sitä se olikin. Liiveissä komeili selkäpuolella
skandinaavisessa mytologiassa ilkivallan jumalana tunnettu "Loki". Itse kerho oli perustettu 1960 luvun alussa San Bernardino Cityssä
mutta suomalaisen jaoksen emokerho oli Ruotsissa. Kerho ei vielä kantanut suomessa liivejä koska siitä olisi syttynyt heti sota
toisen kansainvälisen kerhon kanssa.
Nyt Lassi ja Antti istuivat tuossa ränsistyneessä rintamamiestalossa tuoleihin teipattuina. Tuolit olivat olleet asunnossa keittiön
pöydän tuoleina. Ruokailutilan kalusteet oli Antin edesmennyt vaimo ostanut joskus 1970 luvun lopulla jostakin kalusteita myyvästä
liikkeestä. Ne olivat kestäneet hyvin käyttöä tähän mennessä, mutta nytten Antin alla olleen tuolin selkänoja hajosi ja pyöreät
puuosat jotka muodostivat selkänojan, painuivat ikävästi Antin selän ja puulattian välissä hänen selkäänsä jota farkkutakki hieman
suojasi. Ilman farkkutakkia hajalle menneet puuosat olisi työntynyt Antin ihosta läpi ja tunkeutunut mahdollisesti keuhkoihin saakka
ja ehkä myös rikkonut matkallaan selkärangan rustoa.
Tallinnalaisella karate-klubilla opetetut takakiertopotkut olivat iskeytyneet Antin ja Lassin kasvoihin Nike merkkiseen lenkkitossuun
verhoiltuna. Molemmilta herrasmiehiltä olivat leukaluut useammassa osassa, ja hampaat vaihtaneet suussa järjestystä.
Yksikään hammas ei ollut enää kiinni suussa, vaan ne lojui pitkin suuta kuin nalle karkit lapsen suussa karkkipäivänä. Hakkaaminen
ja potkiminen oli alkanut heti kun huumeorganisaation iskuryhmä oli tullut taloon sisälle. Iskuryhmä oli ohjeistettu tappamaan
molemmat miehet hakkaamalla ja potkimalla kuvaten tapahtuma videokameralla. Tappamisen jälkeen miesten ruumiit piti naulata
kämmenistä ja jalkapöydistä talon ulkoseinään kuin jeesukset.
Antti ja Lassi oli epäonnistunut nyt ensimmäisen ja viimeisen kerran. 24 kilon huume-erä oli palanut helsingin satamassa. Huume-erän
palaminen ei ollut ongelma, huume-eriä kun jää aina huumekaupassa viranomaisten haltuun. Ongelma oli se että 24 kilon huume-erän
myötä lähes kaikki suomen päässä huumeiden parissa olleet oli kahta päivää aikaisemmin otettu helsingin huumepoliisin toimesta kiinni.
Huumeorganisaation suomen kaupasta vastanneet olivat arvanneet että Antti ja Lassi olivat osa helsingin huumepoliisin tiedustelutoimintaa.
Näin olikin. Kun Antti ja Lassi olivat vastaanottaneet tuon kyseisen huume-erän, oli se ollut poliisiterminologiassa valvottu läpilasku
joka on osa poliisin salaisia pakkokeinoja. Lassi ja Antti oli otettu kiinni ja poliisi aloitti silloin huumeorganisaatiota vastaan
toiminnan joka on myöskin määritelty poliisin salaisissa pakkokeinoissa. Kyseessä oli ohjattujen tietolähteiden toiminta joka on hyvin
kyseenalainen eikä sille ole erikseen määritelty toimintatapoja. Näin Lassista ja Antista oli tullut hetkessä peitetoimintaa suorittaviin
konstaapeleihin verrattavissa olevia henkilöitä jotka itse olivat kuitenkin olleet mukana huumausainerikollisuudessa keskeisissä asemissa.
Poliisi oli luvannut Antille ja Lassille että heille ei tulisi tuomioita ja he pääsisivät todistajansuojeluohjelmaan, saaden uudet identiteetit.
Tosiasiallisesti miehistä oli samalla hetkellä tullut kuolleita ja poliisi tiesi sen. Antti ja Lassi olivat välittömästi luopuneet oikeuksistaan
saada asianajajat ja paljastaneet poliisille 17 tuntia jatkuneissa kuulusteluissa joista tehtiin salaiset pöytäkirjat jotka eivät tulisi
koskaan olemaan esitutkintamateriaalissa. Poliisi oli puhunut totta kun heti kiinnioton jälkeen miehille oli kerrottu että jos he eivät
kertoisi kaikkea mitä tiesivät, tulisi oikeudessa heille molemmille 13 vuoden tuomiot.
Poliisi oli kuitenkin halunnut ottaa koko organisaation kiinni ja toimittaa oikeuden eteen että helsingin huumepoliisin päälliköt saisi
mainetta poliisihallitukselta ja sisäministeriön tarkastajilta sekä taholta jota ei ole erikseen mainittu poliisiorganisaatiossa. Poliisi
oli luvannut molemmille miehille pitää heidät turvassa ja ohjeistannut miehet olemaan sipoossa Antin kiinteistöllä organisaation kohdistuneen
iskun jälkeen. Kun poliisi oli suorittanut organisaation suomen päähän kiinniottoja, oli suomesta lähetenyt pari komisariota lennolla myös
Liettuaan tapaamaan paikallisia kollegoja tarkoituksena järjestää kansainvälinen operaatio huumeorganisaatiota vastaan. Suomessa tapahtuneiden
kiinniottojen jälkeisinä lähitunteina oli ruotsissa huumepoliisi iskenyt Tukholman liepeillä Vagos MC kerhoa vastaan.
Ruotsissa tapahtunut "valvonta-iskuksi" julkisuudessa mainittu, suomesta saatujen tiedustelutietojen perusteella tehty isku oli ollut floppi.
Kerhotilalta ei ollut löytynyt kuin 22lr pienoisrevolveri ja 12/89 kaliberinen katkaistu haulikko sekä pieni määrä kannabista. Jollakin lasipöydällä
oli myös ollut jäänteitä amfetamiinista kun sitä oli nuuskattu lasipinnalta. Ruotsin huumepoliisi oli luullut että kerhotila olisi ollut täynnä
huumeita ja sarjatuliaseita huumereviirien turvaamiseksi. Toisin oli.
Antti ja Lassi olivat poliisin käskyjen mukaisesti ollut sipoossa kun huumeorganisaation iskuryhmä oli saapunut sinne. Poliisi oli tietyllä tavalla
epäonnistunut miesten suojelussa kun eivät olleet laittaneet valvonta- ja suojelutiimiä miesten turvaksi. Tosiasiallisesti miehiä ei olisi missään
tapauksessa saanut päästää pois poliisin tiloista, eikä varsinkaan sipooseen josta heidät oli Antin kiinteistöltä helppo löytää. Poliisille ei omasta
mielestään ollut resursseja laittaa tiimiä miesten turvaksi, mutta todellisuudessa poliisi ei ollut enää kiinnostuneita miehistä sillä jopa poliisi
luokitteli miehet kuolleiksi.
Kun poliisi viimein saapui katsomaan löytyisikö Antti ja Lassi sipoon kiinteistöltä, olivat molemmat miehet naulattu pihatien isoon koivuun kiinni.
Huumeorganisaation iskuryhmä oli noudattanut omaa ohjeistustaan millin tarkasti, mutta talon seinärakenne ei ollut haurauden takia kestänyt miesten
naulaamista siihen. Sitä oli toki yritetty. Poliisi ei halunnut asiasta julkisuutta, vaan hoiti ruumiit pois vähin äänin, mutta joku poliisimies
oli vuotanut tiedon medialle ja nyt poliisi joutui asettamaan kahden ruumiin löytymisestä mediakiellon ettei tieto tapauksesta leviäisi koska se
olisi osa huumeorganisaation mediatoimintaa ja markkinointia. Miesten tappaminen hakkaamalla ja potkimalla oli myös osa huumeorganisaation omaa
mainostoimintaa jolla he halusivat osoittaa muille toimijoille raakuuttaan ja kykyään suorittaa erilaisia menetelmiä. Siksi tappaminen oli kuvattu videolle
ja video oli tarkoitus levittää verkossa. Toiminta oli kopioitu Meksikolaiselta huumekartellilta Los Zetakselta koska huumeorganisaatio oli todennut
sen erittäin toimivaksi.
Kun poliisi itse tiedoitti mediassa eri puolella suomea tapahtuneista iskuista, kertoi se samalla 24 kilon huume-erästä joka oli saatu poliisin
haltuun. Poliisi ei kertonut tiedotteessaan mitään esitutkintaan johtaneista tapahtumista jotka olivat alkaneet jo ennen Anttia ja Lassia Tallinnassa.
Helsingin huumepoliisi kun oli saanut Viron huumepoliisilta ennakkotietoa 24 kg suuruisesta huume-erästä. Virossa huume-erä oli palanut kun huumekuriiri
oli myynyt Viron huumepoliisille tiedon kun hänen oli tehnyt mieli 2 viikon mittaiselle Espanjan matkalle.
Yksi henkilö jota poliisi ei ollut tavoittanut, istui parhaillaan Pertunmaalla pienessä mummonmökissä ja teki itselleen parhaillaan Suomi-viinasta
ja S-marketin Rainbow Colasta viinapaukkua itselleen. Hänen selkäpuolella oli farkkujen ja selän välissä 9mm Beretta M92. Vyö tuki asetta pysymään
paikallaan. Tuvan pöydällä oli useampi matkapuhelin joista oli akut otettu irti. Myös DNA prebaid myyntipakkauksia oli avaamattomina useampi.
Mies kirosi itsekseen ja otti flanellipaitansa rintataskusta Marlboro merkkisen tupakka askin ja asetteli tupakan huulilleen. Musta Colt sytytin
sytytti tupakkaan hehkun ja mies imi savua keuhkoihinsa.
Mies oli ollut huumeorganisaation suomen sivuhaaran nokkimisjärjestyksessä Antin ja Lassin alapuolella. Tarkemmin Lassi oli ollut hänen esimiehensä.
Mies oli tutustunut Lassiin vankilassa ja kun Lassi oli tarvinnut huumeiden levitykseen asiantuntija-apua lähinnä konsultointina, oli hän ottanut
mieheen yhteyttä. Mies oli aikaisemmin hoitanut omaa huumeliigaa -90 luvulla menestyksekkäästi. Miehellä oli niihin aikoihin ollut käytössään hyvin
arkinen henkilöauto ja hän oli asunut jakomäessä vuokralla. Mikään ei hänessä ollut antanut aihetta epäillä että hän pyöritti miljoonien markkojen
huumebisnestä.
Mies oli lopulta palanut kun hänelle oli käynyt vanhan aikaisesti ja hänestä oli tullut liian ahne. Hänen jäljiltään oli löytynyt 12 miljoonaa markkaa
joista vain murto-osan poliisi oli merkinnyt esitutkintamateriaaliin ja loput oli jaettu tutkijoiden kesken jonkinlaisena kannustimena ja bonusrahana.
Samanlaisena jota varastointiin erikoistuneet yritykset kutsuvat suoritteeksi. Kun miehen oma huumeliiga mureni, tutustui mies esitutkinnan aikana
tutkintaa johtaneeseen komisarioon. Myöhemmin kun mies vapautui vankilasta loppuvuodesta 2004, otti komisario häneen yhteyttä ja tarjosi työtä
tietolähteenä. Mies oli suostunut koska ei halunnut jäädä tyhjän päälle ja summa jonka komisario oli tietolähteenä olemisesta luvannut, oli parempi
kuin rakennustyömiehellä.
Komisario oli maksanut miehelle aina ilman verokorttia eikä miehestä ollut kirjattu mihinkään tietoa koska tietolähdetoiminnan keskeisessä asemassa
olevat tietolähteet eivät halunneet rekisteröityä. Se oli ollut myös miehen asettama ehto koska pelkäsi että hänestä kirjattu tieto olisi joutunut
vääriin käsiin ja vaarantanut miehen hengen. Miehen ja komisarion välille oli tullut luottamus joka perustui molempien väliseen yhteydenpitoon sekä
ryyppäämisen merkeissä tapahtuneisiin tunnepurkauksiin jossa molemmat olivat kertoneet toisilleen elämästään. Miehistä oli tullut suoranaisesti
ystäviä, mutta ystävyys pidettiin hyvin epävirallisena.
Miehen ranteessa kiersi näyttävä kultaketju jonka leveässä laatassa lymyisi kaiverrettuna "JORE". Se oli hänen lempinimensä ja väännetty nimestä Jorma
joka oli hänen oikea nimensä. Jorma Mäntynen. Hänet muistettiin rikosrekisterissä miehenä joka oli tuomittu vuonna 1999 11 vuoden mittaiseen
vankeusrangaistukseen törkeästä huumausainerikoksesta. Jorma ei ollut mikään juoppo, vaan itsestään huoltapitävä ja terveydestään kiinnostunut mies.
Hän söi terveellisesti ja oli luopunut täysin punaisesta lihasta. Tupakointia hän ei ollut pystynyt lopettamaan vaikka oli lukuisia kertoja yrittänyt.
Viinaa mies joi, mutta kohtuullisesti. Joskus se tarkoitti lippuviinapulloa ja joskus paria olutta. Noin kerran viikossa hän nautti alkoholia.
Kuntosalilla Jore kävi säännöllisesi kaksi kertaa viikossa ja hän pyrki uimaan kerran viikossa kilometrin uimahallissa. Jore tiesi että huumeorganisaatio
etsi häntä. Parhaillaan Virossa huumepoliisiin kuuluva mies selasi Jormaa koskevia tietoja interpolin tiedoista. Niistä Virolainen huumepoliisi halusi
saada tiedon oliko Jorma kiinniotettuna vai vapaalla jalalla. Selvisi että Jorma oli etsintäkuulutettuna A-haulla törkeästä huumausainerikoksesta.
Tiedon Virolainen huumepoliisi välitti huumeorganisaatiolle joka välitti toimintaohjeet suomessa yhä olevalle toimintaryhmälle joka oli parhaillaan
majoittuneena Siuntiolaiseen vuokra-asuntoon jonka heidän Suomalainen toimija oli vuokranut Tori.fi -sivustolta kuukaudeksi, kertoen vuokranantajalle
putkiremontista jota ei oikeasti ollut, eikä miehellä edes ollut asuntoa suomessa.
Huumeorganisaation toimintaryhmä sai TOR-verkon kautta uudet toimintaohjeet jotka oli koodikielen muodossa. Ohjeet purettiin kertakäyttöisellä
koodiavaimella joita oli numeroituna kirjekuoressa, päällimmäisenä oli avainlukulista joka oli olennainen osa koodinpurkua. Toimintaohje oli
seuraavanlainen: Tappakaa Jorma Mäntynen. Tekotavalla ei merkitystä. Kiireellinen. Ei ole poliisin huostassa. Etsikää lähipiirien kiinteistöistä.
Facebookissa on lähipiirin henkilötiedot. Maanmittauslaitokselta löytyy kiinteistöjen sijaintitiedot.
Jorma oli juonut jo 2/3 osaa suomiviinapullosta ja oli hiukan huojentunut. Hän otti pöydältä mustan Samsung matkapuhelimen jonka hän oli ostanut
Pasilan R-kioskilta. Myyntipakkauksessa oli ollut mukana DNA prebaid liittymä ja se oli maksanut vajaan 24,90 euroa. Puheaikaa liittymässä oli
tarpeeksi yhteydenottoa varten. Liittymän ostamisesta ei tallennu tietoja kuten myyntipaikkaa eikä näin ollen ostajasta voitaisi saada valvonkamerakuvaa.
Sen sijaan liittymän lataaminen tallentui aina tietoihin joko valvontakamerakuvana, maksukorttitietoina tai verkkopankkimaksuna. Jorma tiesi nämä
asiat koska komisario oli opettanut häntä välttämään poliisin valvonta- ja seurantamenetelmiä.
Sim-kortti asettui puhelimeen ja Jorma asetteli akun kiinni puhelimeen. Kun virrat ilmestyi näytölle, paineli Jorma aloituspakkauksesta SIM-kortin
PIN-numeron. Liittymä aukesi ja Jorma paineli ulkomuistista yhteydenpitopuhelimen numeron ja painoi linjan auki. Yhteydenpitopuhelin paikantui
Pasilaan ja Jorman puhelin Pertunmaalle. Kuului muutama tyyttäysääni ja puheluun vastasi keski-ikäisen miehen ääni. "Halloota", komisario sanoi.
"Mitäs nyt, onko ideoita?", Jorma kysyi. "Pysy jemmassa, sulla on hakuja perässä, mutta neuvottelen susta lähiaikoina lupapäällikön kanssa", komisario
vastasi. "Otan uudelleen yhteyttä huomenna klo 12:00", Jorma sanoi, sulki puhelimen ja poisti siitä akun sekä SIM-kortin. Jorma pyöritteli mielessään
pakoaan joka oli onnistunut täpärästi. Hän oli juuri ollut ajamassa kotipihaansa Ford Mondeollaan kun oli huomannut poliisit ja kääntynyt pois. Auton
hän oli jättänyt sivukujalle ja jatkanut matkaa jalan, ilman matkapuhelintaan jonka oli jättänyt matkustajan paikalle.
Hän oli siirtynyt ratikalla keskustaan ja ottanut sieltä matkahuollon kaukoliikenneterminaalista ensimmäisen linjan joka oli ollut pikavuoro Ouluun.
Hän oli ostanut lipun Hartolaan, mutta jäänyt pois vaiston varaisesti Pertunmaan liittymän kohdalla ja jatkanut jalan aina Pertunmaalle asti.
Pertunmaalla hän oli tarkastellut silmämääräisesti taloja jotka olivat kesämökki käytössä ja tyhjiä. Mummonmökki oli ollut täydellinen ja Jorma
oli murtautunut mökkiin. Kun hän oli jäänyt ensimmäisestä raitiovaunusta pois, oli hän käynyt ostamassa repun ja muovikassillisen ruokaa jonka sisällön
hän oli raitiovaunussa purkanut reppuun. Keskustassa hän oli käynyt Arkadian Alkossa ostamassa 0,7 L Suomiviinapullon ja 0,7 L 3 tähden Jaloviinapullon.
Viinoihin hän oli varannut S-Marketista Colaa, samalla kun osti 8 askia Marlboroa. Ase hänellä oli ollut mukana jo pakomatkan alussa. Lippaassa oli 7
patruunaa. Ase oli peräisin alamaailmasta, eli varastettu vuosia aikaisemmin joltakin ammunnanharrastajalta kotimurron yhteydessä. Jorma oli maksanut
aseesta 750 euroa ja ase oli vaihtanut omistajaa kurvissa Kolme Kaisaa nimisessä baarissa. Asehankinnan Jorma oli tehnyt omaksi turvakseen ja kertonut
aseen ostamisesta komisariolle. Komisario oli vain ihmetellyt eikö Jormalla ollut ennestään asetta.
Jorma mietti pitäisikö hänen soittaa avovaimolleen, mutta päätti olla ottamatta yhteyttä tähän, koska ei luottanut häneen. Jorman profilointi
avovaimoaan kohtaan oli onnistunut, avovaimo kun parhaillaan odotti Jorman soittoa, taskussaan keskusrikospoliisin vakavan rikollisuuden torjuntaan
perehtyneen tutkijan käyntikortti, josta matkapuhelinnumero oli otettu ylös hänen puhelimeen valmiiksi ja nimenkohdalle oli asetettu AAA että numero
löytyisi luettelosta ensimmäisenä.
Avovaimo havahtui kun ovikelloa soitettiin. Hän riensi ovelle, luullen että siellä olisi poliisit, jotka olivat juuri poistuneet asunnolta. Jormakaan se
ei voisi olla koska hänellä oli kotiinsa avaimet. Hän avasi oven ja katsoi kahta miestä joista toinen näytti Venäläiseltä pakkotyövangilta, ja
toinen suomalaiselta IT-gurulta. "Terve, ollaan poliisista", IT-gurun näköinen mies sanoi ja painoi oikean käden etusormella mustasankaisia silmälasejaan
syvälle silmiinsä että näkisi mahdollisimman tarkasti. "Missä Jorma on?", mies jatkoi kuin tietääkseen ettei tämä ole kotona.
Jorman avovaimo Merja Kuparinen tajusi heti ettei miehet olleet poliiseja. KRP:n mies oli myös varoittanut että törkeässä huumausainerikoksessa mukana
olleet saattaisi tulla kyselemään Jormaa. Merja yritti riuhtaista ovea kiinni, mutta Venäläisen pakkotyövangin näköinen mies ehti tarttua ovesta
kiinni. Samassa mies iski Merjaa vapaana olleen kätensä kämmensyrjällä kurkkuun. Merjan kurkunpää murskaantui ja hän kaatui eteisen lattialle, päästäen
onton kolahduksen joka tuli hänen takaraivostaan johon tuli lukuisia hiushalkeamia.
Miehet tunkeutuivat asuntoon siinä toivossa että Jorma olisi siellä, vetäen esiin Makarov pistoolit. Asunto oli muutamassa sekunnissa läpikäyty ja
ennenkuin minuutti kului loppuun, olivat miehet poistuneet rapusta, jättäen kuolleen Merjan kotinsa eteiseen. Merjan tappaminen ei ollut tarkoitus, mutta
Merjan toiminta oli vaikuttanut siihen että hänet tapettiin. Oveen jääneet sormenjäljet eivät myöskään olleet miehille stressin aihe. Sormenpäät kun
toimintaryhmällä oli tapana käsitellä lasikuitukitillä ennen tehtävää. He kun eivät olleet ensikertaa tappamassa ihmisiä rahaa vastaan. Heidän toimialueena
oli pohjoismaat. Keskieurooppaan heillä ei ollut mitään asiaa vaikka he olivat viime keväänä käyneet Pariisissa tappamassa erään Hollantilaisen
liikemiehen. Miehen kuolemasta oli maksettu 400 000 euroa. Työntilaajana oli ollut Norjalainen sähköyhtiö.
Huumeorganisaation toimintaryhmä oli tavallaan ali-hankkija ja teki töitä huumeorganisaatiolle. He olivat eräänlainen murhiin ja tappoihin erikoistunut
ryhmä joka kantoi nimeä Baltic Corporation, kuulostaen aivan hakkeriryhmältä. Heidän kilpailijansa oli Gruusia Corporation ja heidän toimialueena oli
Keski-Eurooppa.
Huumemaailman humanismi. (Tarina)
Valvoja: Moderaattorit
-
Dark Tetra
- Hetty Wainthropp
- Viestit: 490
- Liittynyt: Ke Tammi 25, 2017 11:19 am
- Paikkakunta: Keskusvalvomo
Huumemaailman humanismi. (Tarina)
Vankilanjohtaja on eräänlainen matkaopas. Hän osaa määrätietoisesti johtaa jopa vuosikymmenen kestävää retkeä, jossa majoitus on järjestetty betonisen hotellin alakerrokseen.
-
Dark Tetra
- Hetty Wainthropp
- Viestit: 490
- Liittynyt: Ke Tammi 25, 2017 11:19 am
- Paikkakunta: Keskusvalvomo
Re: Huumemaailman humanismi. (Tarina)
Poliisi oli kuitenkin halunnut ottaa koko organisaation kiinni ja toimittaa oikeuden eteen että helsingin huumepoliisin päälliköt saisi
mainetta poliisihallitukselta ja sisäministeriön tarkastajilta sekä taholta jota ei ole erikseen mainittu poliisiorganisaatiossa. Poliisi
oli luvannut molemmille miehille pitää heidät turvassa ja ohjeistannut miehet olemaan sipoossa Antin kiinteistöllä organisaation kohdistuneen
iskun jälkeen. Kun poliisi oli suorittanut organisaation suomen päähän kiinniottoja, oli suomesta lähetenyt pari komisariota lennolla myös
Liettuaan tapaamaan paikallisia kollegoja tarkoituksena järjestää kansainvälinen operaatio huumeorganisaatiota vastaan. Suomessa tapahtuneiden
kiinniottojen jälkeisinä lähitunteina oli ruotsissa huumepoliisi iskenyt Tukholman liepeillä Vagos MC kerhoa vastaan.
Ruotsissa tapahtunut "valvonta-iskuksi" julkisuudessa mainittu, suomesta saatujen tiedustelutietojen perusteella tehty isku oli ollut floppi.
Kerhotilalta ei ollut löytynyt kuin 22lr pienoisrevolveri ja 12/89 kaliberinen katkaistu haulikko sekä pieni määrä kannabista. Jollakin lasipöydällä
oli myös ollut jäänteitä amfetamiinista kun sitä oli nuuskattu lasipinnalta. Ruotsin huumepoliisi oli luullut että kerhotila olisi ollut täynnä
huumeita ja sarjatuliaseita huumereviirien turvaamiseksi. Toisin oli.
Antti ja Lassi olivat poliisin käskyjen mukaisesti ollut sipoossa kun huumeorganisaation iskuryhmä oli saapunut sinne. Poliisi oli tietyllä tavalla
epäonnistunut miesten suojelussa kun eivät olleet laittaneet valvonta- ja suojelutiimiä miesten turvaksi. Tosiasiallisesti miehiä ei olisi missään
tapauksessa saanut päästää pois poliisin tiloista, eikä varsinkaan sipooseen josta heidät oli Antin kiinteistöltä helppo löytää. Poliisille ei omasta
mielestään ollut resursseja laittaa tiimiä miesten turvaksi, mutta todellisuudessa poliisi ei ollut enää kiinnostuneita miehistä sillä jopa poliisi
luokitteli miehet kuolleiksi.
Kun poliisi viimein saapui katsomaan löytyisikö Antti ja Lassi sipoon kiinteistöltä, olivat molemmat miehet naulattu pihatien isoon koivuun kiinni.
Huumeorganisaation iskuryhmä oli noudattanut omaa ohjeistustaan millin tarkasti, mutta talon seinärakenne ei ollut haurauden takia kestänyt miesten
naulaamista siihen. Sitä oli toki yritetty. Poliisi ei halunnut asiasta julkisuutta, vaan hoiti ruumiit pois vähin äänin, mutta joku poliisimies
oli vuotanut tiedon medialle ja nyt poliisi joutui asettamaan kahden ruumiin löytymisestä mediakiellon ettei tieto tapauksesta leviäisi koska se
olisi osa huumeorganisaation mediatoimintaa ja markkinointia. Miesten tappaminen hakkaamalla ja potkimalla oli myös osa huumeorganisaation omaa
mainostoimintaa jolla he halusivat osoittaa muille toimijoille raakuuttaan ja kykyään suorittaa erilaisia menetelmiä. Siksi tappaminen oli kuvattu videolle
ja video oli tarkoitus levittää verkossa. Toiminta oli kopioitu Meksikolaiselta huumekartellilta Los Zetakselta koska huumeorganisaatio oli todennut
sen erittäin toimivaksi.
Kun poliisi itse tiedoitti mediassa eri puolella suomea tapahtuneista iskuista, kertoi se samalla 24 kilon huume-erästä joka oli saatu poliisin
haltuun. Poliisi ei kertonut tiedotteessaan mitään esitutkintaan johtaneista tapahtumista jotka olivat alkaneet jo ennen Anttia ja Lassia Tallinnassa.
Helsingin huumepoliisi kun oli saanut Viron huumepoliisilta ennakkotietoa 24 kg suuruisesta huume-erästä. Virossa huume-erä oli palanut kun huumekuriiri
oli myynyt Viron huumepoliisille tiedon kun hänen oli tehnyt mieli 2 viikon mittaiselle Espanjan matkalle.
Yksi henkilö jota poliisi ei ollut tavoittanut, istui parhaillaan Pertunmaalla pienessä mummonmökissä ja teki itselleen parhaillaan Suomi-viinasta
ja S-marketin Rainbow Colasta viinapaukkua itselleen. Hänen selkäpuolella oli farkkujen ja selän välissä 9mm Beretta M92. Vyö tuki asetta pysymään
paikallaan. Tuvan pöydällä oli useampi matkapuhelin joista oli akut otettu irti. Myös DNA prebaid myyntipakkauksia oli avaamattomina useampi.
Mies kirosi itsekseen ja otti flanellipaitansa rintataskusta Marlboro merkkisen tupakka askin ja asetteli tupakan huulilleen. Musta Colt sytytin
sytytti tupakkaan hehkun ja mies imi savua keuhkoihinsa.
Mies oli ollut huumeorganisaation suomen sivuhaaran nokkimisjärjestyksessä Antin ja Lassin alapuolella. Tarkemmin Lassi oli ollut hänen esimiehensä.
Mies oli tutustunut Lassiin vankilassa ja kun Lassi oli tarvinnut huumeiden levitykseen asiantuntija-apua lähinnä konsultointina, oli hän ottanut
mieheen yhteyttä. Mies oli aikaisemmin hoitanut omaa huumeliigaa -90 luvulla menestyksekkäästi. Miehellä oli niihin aikoihin ollut käytössään hyvin
arkinen henkilöauto ja hän oli asunut jakomäessä vuokralla. Mikään ei hänessä ollut antanut aihetta epäillä että hän pyöritti miljoonien markkojen
huumebisnestä.
Mies oli lopulta palanut kun hänelle oli käynyt vanhan aikaisesti ja hänestä oli tullut liian ahne. Hänen jäljiltään oli löytynyt 12 miljoonaa markkaa
joista vain murto-osan poliisi oli merkinnyt esitutkintamateriaaliin ja loput oli jaettu tutkijoiden kesken jonkinlaisena kannustimena ja bonusrahana.
Samanlaisena jota varastointiin erikoistuneet yritykset kutsuvat suoritteeksi. Kun miehen oma huumeliiga mureni, tutustui mies esitutkinnan aikana
tutkintaa johtaneeseen komisarioon. Myöhemmin kun mies vapautui vankilasta loppuvuodesta 2004, otti komisario häneen yhteyttä ja tarjosi työtä
tietolähteenä. Mies oli suostunut koska ei halunnut jäädä tyhjän päälle ja summa jonka komisario oli tietolähteenä olemisesta luvannut, oli parempi
kuin rakennustyömiehellä.
Komisario oli maksanut miehelle aina ilman verokorttia eikä miehestä ollut kirjattu mihinkään tietoa koska tietolähdetoiminnan keskeisessä asemassa
olevat tietolähteet eivät halunneet rekisteröityä. Se oli ollut myös miehen asettama ehto koska pelkäsi että hänestä kirjattu tieto olisi joutunut
vääriin käsiin ja vaarantanut miehen hengen. Miehen ja komisarion välille oli tullut luottamus joka perustui molempien väliseen yhteydenpitoon sekä
ryyppäämisen merkeissä tapahtuneisiin tunnepurkauksiin jossa molemmat olivat kertoneet toisilleen elämästään. Miehistä oli tullut suoranaisesti
ystäviä, mutta ystävyys pidettiin hyvin epävirallisena.
Miehen ranteessa kiersi näyttävä kultaketju jonka leveässä laatassa lymyisi kaiverrettuna "JORE". Se oli hänen lempinimensä ja väännetty nimestä Jorma
joka oli hänen oikea nimensä. Jorma Mäntynen. Hänet muistettiin rikosrekisterissä miehenä joka oli tuomittu vuonna 1999 11 vuoden mittaiseen
vankeusrangaistukseen törkeästä huumausainerikoksesta. Jorma ei ollut mikään juoppo, vaan itsestään huoltapitävä ja terveydestään kiinnostunut mies.
Hän söi terveellisesti ja oli luopunut täysin punaisesta lihasta. Tupakointia hän ei ollut pystynyt lopettamaan vaikka oli lukuisia kertoja yrittänyt.
Viinaa mies joi, mutta kohtuullisesti. Joskus se tarkoitti lippuviinapulloa ja joskus paria olutta. Noin kerran viikossa hän nautti alkoholia.
Kuntosalilla Jore kävi säännöllisesi kaksi kertaa viikossa ja hän pyrki uimaan kerran viikossa kilometrin uimahallissa. Jore tiesi että huumeorganisaatio
etsi häntä. Parhaillaan Virossa huumepoliisiin kuuluva mies selasi Jormaa koskevia tietoja interpolin tiedoista. Niistä Virolainen huumepoliisi halusi
saada tiedon oliko Jorma kiinniotettuna vai vapaalla jalalla. Selvisi että Jorma oli etsintäkuulutettuna A-haulla törkeästä huumausainerikoksesta.
Tiedon Virolainen huumepoliisi välitti huumeorganisaatiolle joka välitti toimintaohjeet suomessa yhä olevalle toimintaryhmälle joka oli parhaillaan
majoittuneena Siuntiolaiseen vuokra-asuntoon jonka heidän Suomalainen toimija oli vuokranut Tori.fi -sivustolta kuukaudeksi, kertoen vuokranantajalle
putkiremontista jota ei oikeasti ollut, eikä miehellä edes ollut asuntoa suomessa.
mainetta poliisihallitukselta ja sisäministeriön tarkastajilta sekä taholta jota ei ole erikseen mainittu poliisiorganisaatiossa. Poliisi
oli luvannut molemmille miehille pitää heidät turvassa ja ohjeistannut miehet olemaan sipoossa Antin kiinteistöllä organisaation kohdistuneen
iskun jälkeen. Kun poliisi oli suorittanut organisaation suomen päähän kiinniottoja, oli suomesta lähetenyt pari komisariota lennolla myös
Liettuaan tapaamaan paikallisia kollegoja tarkoituksena järjestää kansainvälinen operaatio huumeorganisaatiota vastaan. Suomessa tapahtuneiden
kiinniottojen jälkeisinä lähitunteina oli ruotsissa huumepoliisi iskenyt Tukholman liepeillä Vagos MC kerhoa vastaan.
Ruotsissa tapahtunut "valvonta-iskuksi" julkisuudessa mainittu, suomesta saatujen tiedustelutietojen perusteella tehty isku oli ollut floppi.
Kerhotilalta ei ollut löytynyt kuin 22lr pienoisrevolveri ja 12/89 kaliberinen katkaistu haulikko sekä pieni määrä kannabista. Jollakin lasipöydällä
oli myös ollut jäänteitä amfetamiinista kun sitä oli nuuskattu lasipinnalta. Ruotsin huumepoliisi oli luullut että kerhotila olisi ollut täynnä
huumeita ja sarjatuliaseita huumereviirien turvaamiseksi. Toisin oli.
Antti ja Lassi olivat poliisin käskyjen mukaisesti ollut sipoossa kun huumeorganisaation iskuryhmä oli saapunut sinne. Poliisi oli tietyllä tavalla
epäonnistunut miesten suojelussa kun eivät olleet laittaneet valvonta- ja suojelutiimiä miesten turvaksi. Tosiasiallisesti miehiä ei olisi missään
tapauksessa saanut päästää pois poliisin tiloista, eikä varsinkaan sipooseen josta heidät oli Antin kiinteistöltä helppo löytää. Poliisille ei omasta
mielestään ollut resursseja laittaa tiimiä miesten turvaksi, mutta todellisuudessa poliisi ei ollut enää kiinnostuneita miehistä sillä jopa poliisi
luokitteli miehet kuolleiksi.
Kun poliisi viimein saapui katsomaan löytyisikö Antti ja Lassi sipoon kiinteistöltä, olivat molemmat miehet naulattu pihatien isoon koivuun kiinni.
Huumeorganisaation iskuryhmä oli noudattanut omaa ohjeistustaan millin tarkasti, mutta talon seinärakenne ei ollut haurauden takia kestänyt miesten
naulaamista siihen. Sitä oli toki yritetty. Poliisi ei halunnut asiasta julkisuutta, vaan hoiti ruumiit pois vähin äänin, mutta joku poliisimies
oli vuotanut tiedon medialle ja nyt poliisi joutui asettamaan kahden ruumiin löytymisestä mediakiellon ettei tieto tapauksesta leviäisi koska se
olisi osa huumeorganisaation mediatoimintaa ja markkinointia. Miesten tappaminen hakkaamalla ja potkimalla oli myös osa huumeorganisaation omaa
mainostoimintaa jolla he halusivat osoittaa muille toimijoille raakuuttaan ja kykyään suorittaa erilaisia menetelmiä. Siksi tappaminen oli kuvattu videolle
ja video oli tarkoitus levittää verkossa. Toiminta oli kopioitu Meksikolaiselta huumekartellilta Los Zetakselta koska huumeorganisaatio oli todennut
sen erittäin toimivaksi.
Kun poliisi itse tiedoitti mediassa eri puolella suomea tapahtuneista iskuista, kertoi se samalla 24 kilon huume-erästä joka oli saatu poliisin
haltuun. Poliisi ei kertonut tiedotteessaan mitään esitutkintaan johtaneista tapahtumista jotka olivat alkaneet jo ennen Anttia ja Lassia Tallinnassa.
Helsingin huumepoliisi kun oli saanut Viron huumepoliisilta ennakkotietoa 24 kg suuruisesta huume-erästä. Virossa huume-erä oli palanut kun huumekuriiri
oli myynyt Viron huumepoliisille tiedon kun hänen oli tehnyt mieli 2 viikon mittaiselle Espanjan matkalle.
Yksi henkilö jota poliisi ei ollut tavoittanut, istui parhaillaan Pertunmaalla pienessä mummonmökissä ja teki itselleen parhaillaan Suomi-viinasta
ja S-marketin Rainbow Colasta viinapaukkua itselleen. Hänen selkäpuolella oli farkkujen ja selän välissä 9mm Beretta M92. Vyö tuki asetta pysymään
paikallaan. Tuvan pöydällä oli useampi matkapuhelin joista oli akut otettu irti. Myös DNA prebaid myyntipakkauksia oli avaamattomina useampi.
Mies kirosi itsekseen ja otti flanellipaitansa rintataskusta Marlboro merkkisen tupakka askin ja asetteli tupakan huulilleen. Musta Colt sytytin
sytytti tupakkaan hehkun ja mies imi savua keuhkoihinsa.
Mies oli ollut huumeorganisaation suomen sivuhaaran nokkimisjärjestyksessä Antin ja Lassin alapuolella. Tarkemmin Lassi oli ollut hänen esimiehensä.
Mies oli tutustunut Lassiin vankilassa ja kun Lassi oli tarvinnut huumeiden levitykseen asiantuntija-apua lähinnä konsultointina, oli hän ottanut
mieheen yhteyttä. Mies oli aikaisemmin hoitanut omaa huumeliigaa -90 luvulla menestyksekkäästi. Miehellä oli niihin aikoihin ollut käytössään hyvin
arkinen henkilöauto ja hän oli asunut jakomäessä vuokralla. Mikään ei hänessä ollut antanut aihetta epäillä että hän pyöritti miljoonien markkojen
huumebisnestä.
Mies oli lopulta palanut kun hänelle oli käynyt vanhan aikaisesti ja hänestä oli tullut liian ahne. Hänen jäljiltään oli löytynyt 12 miljoonaa markkaa
joista vain murto-osan poliisi oli merkinnyt esitutkintamateriaaliin ja loput oli jaettu tutkijoiden kesken jonkinlaisena kannustimena ja bonusrahana.
Samanlaisena jota varastointiin erikoistuneet yritykset kutsuvat suoritteeksi. Kun miehen oma huumeliiga mureni, tutustui mies esitutkinnan aikana
tutkintaa johtaneeseen komisarioon. Myöhemmin kun mies vapautui vankilasta loppuvuodesta 2004, otti komisario häneen yhteyttä ja tarjosi työtä
tietolähteenä. Mies oli suostunut koska ei halunnut jäädä tyhjän päälle ja summa jonka komisario oli tietolähteenä olemisesta luvannut, oli parempi
kuin rakennustyömiehellä.
Komisario oli maksanut miehelle aina ilman verokorttia eikä miehestä ollut kirjattu mihinkään tietoa koska tietolähdetoiminnan keskeisessä asemassa
olevat tietolähteet eivät halunneet rekisteröityä. Se oli ollut myös miehen asettama ehto koska pelkäsi että hänestä kirjattu tieto olisi joutunut
vääriin käsiin ja vaarantanut miehen hengen. Miehen ja komisarion välille oli tullut luottamus joka perustui molempien väliseen yhteydenpitoon sekä
ryyppäämisen merkeissä tapahtuneisiin tunnepurkauksiin jossa molemmat olivat kertoneet toisilleen elämästään. Miehistä oli tullut suoranaisesti
ystäviä, mutta ystävyys pidettiin hyvin epävirallisena.
Miehen ranteessa kiersi näyttävä kultaketju jonka leveässä laatassa lymyisi kaiverrettuna "JORE". Se oli hänen lempinimensä ja väännetty nimestä Jorma
joka oli hänen oikea nimensä. Jorma Mäntynen. Hänet muistettiin rikosrekisterissä miehenä joka oli tuomittu vuonna 1999 11 vuoden mittaiseen
vankeusrangaistukseen törkeästä huumausainerikoksesta. Jorma ei ollut mikään juoppo, vaan itsestään huoltapitävä ja terveydestään kiinnostunut mies.
Hän söi terveellisesti ja oli luopunut täysin punaisesta lihasta. Tupakointia hän ei ollut pystynyt lopettamaan vaikka oli lukuisia kertoja yrittänyt.
Viinaa mies joi, mutta kohtuullisesti. Joskus se tarkoitti lippuviinapulloa ja joskus paria olutta. Noin kerran viikossa hän nautti alkoholia.
Kuntosalilla Jore kävi säännöllisesi kaksi kertaa viikossa ja hän pyrki uimaan kerran viikossa kilometrin uimahallissa. Jore tiesi että huumeorganisaatio
etsi häntä. Parhaillaan Virossa huumepoliisiin kuuluva mies selasi Jormaa koskevia tietoja interpolin tiedoista. Niistä Virolainen huumepoliisi halusi
saada tiedon oliko Jorma kiinniotettuna vai vapaalla jalalla. Selvisi että Jorma oli etsintäkuulutettuna A-haulla törkeästä huumausainerikoksesta.
Tiedon Virolainen huumepoliisi välitti huumeorganisaatiolle joka välitti toimintaohjeet suomessa yhä olevalle toimintaryhmälle joka oli parhaillaan
majoittuneena Siuntiolaiseen vuokra-asuntoon jonka heidän Suomalainen toimija oli vuokranut Tori.fi -sivustolta kuukaudeksi, kertoen vuokranantajalle
putkiremontista jota ei oikeasti ollut, eikä miehellä edes ollut asuntoa suomessa.
Vankilanjohtaja on eräänlainen matkaopas. Hän osaa määrätietoisesti johtaa jopa vuosikymmenen kestävää retkeä, jossa majoitus on järjestetty betonisen hotellin alakerrokseen.
-
Dark Tetra
- Hetty Wainthropp
- Viestit: 490
- Liittynyt: Ke Tammi 25, 2017 11:19 am
- Paikkakunta: Keskusvalvomo
Re: Huumemaailman humanismi. (Tarina)
Huumeorganisaation toimintaryhmä sai TOR-verkon kautta uudet toimintaohjeet jotka oli koodikielen muodossa. Ohjeet purettiin kertakäyttöisellä
koodiavaimella joita oli numeroituna kirjekuoressa, päällimmäisenä oli avainlukulista joka oli olennainen osa koodinpurkua. Toimintaohje oli
seuraavanlainen: Tappakaa Jorma Mäntynen. Tekotavalla ei merkitystä. Kiireellinen. Ei ole poliisin huostassa. Etsikää lähipiirien kiinteistöistä.
Facebookissa on lähipiirin henkilötiedot. Maanmittauslaitokselta löytyy kiinteistöjen sijaintitiedot.
Jorma oli juonut jo 2/3 osaa suomiviinapullosta ja oli hiukan huojentunut. Hän otti pöydältä mustan Samsung matkapuhelimen jonka hän oli ostanut
Pasilan R-kioskilta. Myyntipakkauksessa oli ollut mukana DNA prebaid liittymä ja se oli maksanut vajaan 24,90 euroa. Puheaikaa liittymässä oli
tarpeeksi yhteydenottoa varten. Liittymän ostamisesta ei tallennu tietoja kuten myyntipaikkaa eikä näin ollen ostajasta voitaisi saada valvonkamerakuvaa.
Sen sijaan liittymän lataaminen tallentui aina tietoihin joko valvontakamerakuvana, maksukorttitietoina tai verkkopankkimaksuna. Jorma tiesi nämä
asiat koska komisario oli opettanut häntä välttämään poliisin valvonta- ja seurantamenetelmiä.
Sim-kortti asettui puhelimeen ja Jorma asetteli akun kiinni puhelimeen. Kun virrat ilmestyi näytölle, paineli Jorma aloituspakkauksesta SIM-kortin
PIN-numeron. Liittymä aukesi ja Jorma paineli ulkomuistista yhteydenpitopuhelimen numeron ja painoi linjan auki. Yhteydenpitopuhelin paikantui
Pasilaan ja Jorman puhelin Pertunmaalle. Kuului muutama tyyttäysääni ja puheluun vastasi keski-ikäisen miehen ääni. "Halloota", komisario sanoi.
"Mitäs nyt, onko ideoita?", Jorma kysyi. "Pysy jemmassa, sulla on hakuja perässä, mutta neuvottelen susta lähiaikoina lupapäällikön kanssa", komisario
vastasi. "Otan uudelleen yhteyttä huomenna klo 12:00", Jorma sanoi, sulki puhelimen ja poisti siitä akun sekä SIM-kortin. Jorma pyöritteli mielessään
pakoaan joka oli onnistunut täpärästi. Hän oli juuri ollut ajamassa kotipihaansa Ford Mondeollaan kun oli huomannut poliisit ja kääntynyt pois. Auton
hän oli jättänyt sivukujalle ja jatkanut matkaa jalan, ilman matkapuhelintaan jonka oli jättänyt matkustajan paikalle.
Hän oli siirtynyt ratikalla keskustaan ja ottanut sieltä matkahuollon kaukoliikenneterminaalista ensimmäisen linjan joka oli ollut pikavuoro Ouluun.
Hän oli ostanut lipun Hartolaan, mutta jäänyt pois vaiston varaisesti Pertunmaan liittymän kohdalla ja jatkanut jalan aina Pertunmaalle asti.
Pertunmaalla hän oli tarkastellut silmämääräisesti taloja jotka olivat kesämökki käytössä ja tyhjiä. Mummonmökki oli ollut täydellinen ja Jorma
oli murtautunut mökkiin. Kun hän oli jäänyt ensimmäisestä raitiovaunusta pois, oli hän käynyt ostamassa repun ja muovikassillisen ruokaa jonka sisällön
hän oli raitiovaunussa purkanut reppuun. Keskustassa hän oli käynyt Arkadian Alkossa ostamassa 0,7 L Suomiviinapullon ja 0,7 L 3 tähden Jaloviinapullon.
Viinoihin hän oli varannut S-Marketista Colaa, samalla kun osti 8 askia Marlboroa. Ase hänellä oli ollut mukana jo pakomatkan alussa. Lippaassa oli 7
patruunaa. Ase oli peräisin alamaailmasta, eli varastettu vuosia aikaisemmin joltakin ammunnanharrastajalta kotimurron yhteydessä. Jorma oli maksanut
aseesta 750 euroa ja ase oli vaihtanut omistajaa kurvissa Kolme Kaisaa nimisessä baarissa. Asehankinnan Jorma oli tehnyt omaksi turvakseen ja kertonut
aseen ostamisesta komisariolle. Komisario oli vain ihmetellyt eikö Jormalla ollut ennestään asetta.
Jorma mietti pitäisikö hänen soittaa avovaimolleen, mutta päätti olla ottamatta yhteyttä tähän, koska ei luottanut häneen. Jorman profilointi
avovaimoaan kohtaan oli onnistunut, avovaimo kun parhaillaan odotti Jorman soittoa, taskussaan keskusrikospoliisin vakavan rikollisuuden torjuntaan
perehtyneen tutkijan käyntikortti, josta matkapuhelinnumero oli otettu ylös hänen puhelimeen valmiiksi ja nimenkohdalle oli asetettu AAA että numero
löytyisi luettelosta ensimmäisenä.
Avovaimo havahtui kun ovikelloa soitettiin. Hän riensi ovelle, luullen että siellä olisi poliisit, jotka olivat juuri poistuneet asunnolta. Jormakaan se
ei voisi olla koska hänellä oli kotiinsa avaimet. Hän avasi oven ja katsoi kahta miestä joista toinen näytti Venäläiseltä pakkotyövangilta, ja
toinen suomalaiselta IT-gurulta. "Terve, ollaan poliisista", IT-gurun näköinen mies sanoi ja painoi oikean käden etusormella mustasankaisia silmälasejaan
syvälle silmiinsä että näkisi mahdollisimman tarkasti. "Missä Jorma on?", mies jatkoi kuin tietääkseen ettei tämä ole kotona.
Jorman avovaimo Merja Kuparinen tajusi heti ettei miehet olleet poliiseja. KRP:n mies oli myös varoittanut että törkeässä huumausainerikoksessa mukana
olleet saattaisi tulla kyselemään Jormaa. Merja yritti riuhtaista ovea kiinni, mutta Venäläisen pakkotyövangin näköinen mies ehti tarttua ovesta
kiinni. Samassa mies iski Merjaa vapaana olleen kätensä kämmensyrjällä kurkkuun. Merjan kurkunpää murskaantui ja hän kaatui eteisen lattialle, päästäen
onton kolahduksen joka tuli hänen takaraivostaan johon tuli lukuisia hiushalkeamia.
Miehet tunkeutuivat asuntoon siinä toivossa että Jorma olisi siellä, vetäen esiin Makarov pistoolit. Asunto oli muutamassa sekunnissa läpikäyty ja
ennenkuin minuutti kului loppuun, olivat miehet poistuneet rapusta, jättäen kuolleen Merjan kotinsa eteiseen. Merjan tappaminen ei ollut tarkoitus, mutta
Merjan toiminta oli vaikuttanut siihen että hänet tapettiin. Oveen jääneet sormenjäljet eivät myöskään olleet miehille stressin aihe. Sormenpäät kun
toimintaryhmällä oli tapana käsitellä lasikuitukitillä ennen tehtävää. He kun eivät olleet ensikertaa tappamassa ihmisiä rahaa vastaan. Heidän toimialueena
oli pohjoismaat. Keskieurooppaan heillä ei ollut mitään asiaa vaikka he olivat viime keväänä käyneet Pariisissa tappamassa erään Hollantilaisen
liikemiehen. Miehen kuolemasta oli maksettu 400 000 euroa. Työntilaajana oli ollut Norjalainen sähköyhtiö.
Huumeorganisaation toimintaryhmä oli tavallaan ali-hankkija ja teki töitä huumeorganisaatiolle. He olivat eräänlainen murhiin ja tappoihin erikoistunut
ryhmä joka kantoi nimeä Baltic Corporation, kuulostaen aivan hakkeriryhmältä. Heidän kilpailijansa oli Gruusia Corporation ja heidän toimialueena oli
Keski-Eurooppa.
Komisario seurasi aamupalaveria jonka pääpainona oli illan ja yön aikana Helsingissä ja sen lähialueilla tapahtuneet henkirikokset jotka jollakin
tapaa linkittyivät aina Jorma Mäntyseen. Henkirikoksia oli sattunut seitsemän ja tekotavat toistivat aina itseään. Ammattimaiselta vaikuttavia paljaankäden
tappoja. Kertaakaan uhria ei oltu lyöty klassisella tylpällä esineellä, vaan aina uhrin kaularanka oli lyöty hajalle mitä ilmeisemmin jonkin taistelulajin
opettamalla tavalla.
Kaikille kenttäpartioyksiköille annettiin vuoron aloituksessa sana että on mahdollista että Suomessa operoi joko sarjamurhaaja tai ammattitappaja tai
useampi. Jokainen poliisimies varautui tilanteeseen ottamalla varustevyöhön varalippaan ja juomalla kupin ylimääräistä kahvia pysyäkseen tavallista valppaampana.
Huumeorganisaation palkkaama Baltic Corporation oli juuri saapunut Helsinkiin Työmiehenkadulle rapun eteen jonka 3. kerroksessa asui "Joren" lapsuuden kaveri
joka oli paria päivää ennen kiinniottoja kommentoinut Joren Facebook seinällä. Baltic Corporationin suomalainen jäsen Lauri Jokinen astui ulos autosta,
kävellen rauhallisesti rapun oven luokse. Hänen perässään tuli Venäjän Samarasta kotoisin oleva Kostja Januškevitš. Kostja oli omassa kotikaupungissaan
tunnettu samboa harrastavana sotilaana.
Hänet oli kuitenkin Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen erotettu armeijan palveluksesta kun tämä oli humalassa tappanut esimiehensä. Kostja oli sen jälkeen
viettänyt seuraavat vuodet Venäläisessä vankilassa, mutta vapautettu kun armeija oli tarvinnut hänen palveluksiaan Georgiassa puhjenneessa sodassa. Kostjan
katse oli hyvin tavanomainen ja hänen pukeutuminen oli hyvin Suomalaiseen katukuvaan sekoittuva. Kostja oli täysin erilainen kuin maanmiehensä Mihail Zubkov.
Mihail näytti pakkolaitosvangilta ja hänen katseensa oli sellainen että tavallinen ihminen saattoi paskantaa housuun jos katsoi häntä syvälle silmiin. Sen
takia Mihail oli jätetty Siuntioon. Muutoinkin tappoja oli tehty tavallista enemmän ja se sai poliisin toiminnan hyvin aktiiviseksi. Poliisin hermostuneisuus
oli käsin kosketeltavaa ja jostakin syystä narinkkatorille oli määrätty jalkapartio joilla roikkui MP5 konepistoolit nahkahihnoista.
Lauri oli käynyt hakemassa narinkkatorin R-kioskilta tupakkaa ja kaksi take away kahvia, toisen itselleen, toisen Kostjalle. Hän oli hymyillyt poliiseille
ja toinen poliisimiehistä oli vastannut hymyyn vääntäen ilmeensä sellaiseksi että siitä saattoi päätellä ettei poliisimiehellä ollut lainkaan huumoria.
Poliisimies oli ottanut itseensä Laurin hymyilystä ja hänen mielessään oli käynyt että veisi Laurin putkaan poliisille niskoittelusta. Jos hän olisi
tiennyt kuka Lauri todellisuudessa oli, olisi poliisimies jähmettynyt henkisesti ja ehkä fyysisestikin. Lauri olisi myös pystynyt ampumaan molemmat
poliisit niin etteivät nämä olisi ennättäneet tekemään mitään muuta kuin kaatua kuolleina maahan.
Rapun ovi oli lukossa, mutta Lauri avasi sen laitteella joka oli kehitetty avaamaan sähkötekniikalla erilaisia lukituksia. Rapussa tuli vastaan vanha mummo
joka tervehti miehiä. Molemmat vastasivat tervehdykseen nyökkäämällä. Kun miehet saapuivat oven taakse, jossa komeili sukunimi "Koivisto", avasi Lauri
oven samalla laitteella kuin rapun oven. Markku Koivisto teki parhaillaan ruokaa keittiössä ja hänelle seuraa piti radio, joka soi suhteellisen kovalla
että Markku pystyi kuulemaan sen jauhelihan paistamisen läpi. Hän oli jo ennättänyt keittämän spagettia ja oli mitä ilmeisemmin tekemässä jauhelihakastiketta
sille.
"Mitä vittua!!!", Markku rääkäisi kun näki miehet asunnossaan. "Joo ollaan poliiseja", Lauri sanoi väsyneellä äänellä. "Tultiin kysymään oletko tietoinen
missä Jorma Mäntynen on tällä hetkellä?", Hän jatkoi. Markku ei pitänyt lainkaan poliiseista ja hän poti viranomaisvihaa. Markku oli itsekin rikollinen
ja istunut eri vankiloissa tuomioita milloin alkoholirikoksista ja törkeistä petoksista sekä pahoinpitelyistä. Rattejakin hän oli joskus istunut useamman
kuukauden.
Lauri ei osannut odottaa että hyvin tavallisen oloinen Markku olisi lyönyt häntä. Ehkä Markun päällä ollut essu teki hänestä vaarattoman oloisen ja kun
hänellä oli ruudullinen pitkähihainen joka peitti hänen karkeat vankilatatuoinnit, ei Lauri ollut osannut odottaa katutappelussa hiottua nyrkiniskua jota
oli pari vuosikymmentä aikaisemmin harjoiteltu Helsinkiläisellä nyrkkeily- ja voimailusalilla.
koodiavaimella joita oli numeroituna kirjekuoressa, päällimmäisenä oli avainlukulista joka oli olennainen osa koodinpurkua. Toimintaohje oli
seuraavanlainen: Tappakaa Jorma Mäntynen. Tekotavalla ei merkitystä. Kiireellinen. Ei ole poliisin huostassa. Etsikää lähipiirien kiinteistöistä.
Facebookissa on lähipiirin henkilötiedot. Maanmittauslaitokselta löytyy kiinteistöjen sijaintitiedot.
Jorma oli juonut jo 2/3 osaa suomiviinapullosta ja oli hiukan huojentunut. Hän otti pöydältä mustan Samsung matkapuhelimen jonka hän oli ostanut
Pasilan R-kioskilta. Myyntipakkauksessa oli ollut mukana DNA prebaid liittymä ja se oli maksanut vajaan 24,90 euroa. Puheaikaa liittymässä oli
tarpeeksi yhteydenottoa varten. Liittymän ostamisesta ei tallennu tietoja kuten myyntipaikkaa eikä näin ollen ostajasta voitaisi saada valvonkamerakuvaa.
Sen sijaan liittymän lataaminen tallentui aina tietoihin joko valvontakamerakuvana, maksukorttitietoina tai verkkopankkimaksuna. Jorma tiesi nämä
asiat koska komisario oli opettanut häntä välttämään poliisin valvonta- ja seurantamenetelmiä.
Sim-kortti asettui puhelimeen ja Jorma asetteli akun kiinni puhelimeen. Kun virrat ilmestyi näytölle, paineli Jorma aloituspakkauksesta SIM-kortin
PIN-numeron. Liittymä aukesi ja Jorma paineli ulkomuistista yhteydenpitopuhelimen numeron ja painoi linjan auki. Yhteydenpitopuhelin paikantui
Pasilaan ja Jorman puhelin Pertunmaalle. Kuului muutama tyyttäysääni ja puheluun vastasi keski-ikäisen miehen ääni. "Halloota", komisario sanoi.
"Mitäs nyt, onko ideoita?", Jorma kysyi. "Pysy jemmassa, sulla on hakuja perässä, mutta neuvottelen susta lähiaikoina lupapäällikön kanssa", komisario
vastasi. "Otan uudelleen yhteyttä huomenna klo 12:00", Jorma sanoi, sulki puhelimen ja poisti siitä akun sekä SIM-kortin. Jorma pyöritteli mielessään
pakoaan joka oli onnistunut täpärästi. Hän oli juuri ollut ajamassa kotipihaansa Ford Mondeollaan kun oli huomannut poliisit ja kääntynyt pois. Auton
hän oli jättänyt sivukujalle ja jatkanut matkaa jalan, ilman matkapuhelintaan jonka oli jättänyt matkustajan paikalle.
Hän oli siirtynyt ratikalla keskustaan ja ottanut sieltä matkahuollon kaukoliikenneterminaalista ensimmäisen linjan joka oli ollut pikavuoro Ouluun.
Hän oli ostanut lipun Hartolaan, mutta jäänyt pois vaiston varaisesti Pertunmaan liittymän kohdalla ja jatkanut jalan aina Pertunmaalle asti.
Pertunmaalla hän oli tarkastellut silmämääräisesti taloja jotka olivat kesämökki käytössä ja tyhjiä. Mummonmökki oli ollut täydellinen ja Jorma
oli murtautunut mökkiin. Kun hän oli jäänyt ensimmäisestä raitiovaunusta pois, oli hän käynyt ostamassa repun ja muovikassillisen ruokaa jonka sisällön
hän oli raitiovaunussa purkanut reppuun. Keskustassa hän oli käynyt Arkadian Alkossa ostamassa 0,7 L Suomiviinapullon ja 0,7 L 3 tähden Jaloviinapullon.
Viinoihin hän oli varannut S-Marketista Colaa, samalla kun osti 8 askia Marlboroa. Ase hänellä oli ollut mukana jo pakomatkan alussa. Lippaassa oli 7
patruunaa. Ase oli peräisin alamaailmasta, eli varastettu vuosia aikaisemmin joltakin ammunnanharrastajalta kotimurron yhteydessä. Jorma oli maksanut
aseesta 750 euroa ja ase oli vaihtanut omistajaa kurvissa Kolme Kaisaa nimisessä baarissa. Asehankinnan Jorma oli tehnyt omaksi turvakseen ja kertonut
aseen ostamisesta komisariolle. Komisario oli vain ihmetellyt eikö Jormalla ollut ennestään asetta.
Jorma mietti pitäisikö hänen soittaa avovaimolleen, mutta päätti olla ottamatta yhteyttä tähän, koska ei luottanut häneen. Jorman profilointi
avovaimoaan kohtaan oli onnistunut, avovaimo kun parhaillaan odotti Jorman soittoa, taskussaan keskusrikospoliisin vakavan rikollisuuden torjuntaan
perehtyneen tutkijan käyntikortti, josta matkapuhelinnumero oli otettu ylös hänen puhelimeen valmiiksi ja nimenkohdalle oli asetettu AAA että numero
löytyisi luettelosta ensimmäisenä.
Avovaimo havahtui kun ovikelloa soitettiin. Hän riensi ovelle, luullen että siellä olisi poliisit, jotka olivat juuri poistuneet asunnolta. Jormakaan se
ei voisi olla koska hänellä oli kotiinsa avaimet. Hän avasi oven ja katsoi kahta miestä joista toinen näytti Venäläiseltä pakkotyövangilta, ja
toinen suomalaiselta IT-gurulta. "Terve, ollaan poliisista", IT-gurun näköinen mies sanoi ja painoi oikean käden etusormella mustasankaisia silmälasejaan
syvälle silmiinsä että näkisi mahdollisimman tarkasti. "Missä Jorma on?", mies jatkoi kuin tietääkseen ettei tämä ole kotona.
Jorman avovaimo Merja Kuparinen tajusi heti ettei miehet olleet poliiseja. KRP:n mies oli myös varoittanut että törkeässä huumausainerikoksessa mukana
olleet saattaisi tulla kyselemään Jormaa. Merja yritti riuhtaista ovea kiinni, mutta Venäläisen pakkotyövangin näköinen mies ehti tarttua ovesta
kiinni. Samassa mies iski Merjaa vapaana olleen kätensä kämmensyrjällä kurkkuun. Merjan kurkunpää murskaantui ja hän kaatui eteisen lattialle, päästäen
onton kolahduksen joka tuli hänen takaraivostaan johon tuli lukuisia hiushalkeamia.
Miehet tunkeutuivat asuntoon siinä toivossa että Jorma olisi siellä, vetäen esiin Makarov pistoolit. Asunto oli muutamassa sekunnissa läpikäyty ja
ennenkuin minuutti kului loppuun, olivat miehet poistuneet rapusta, jättäen kuolleen Merjan kotinsa eteiseen. Merjan tappaminen ei ollut tarkoitus, mutta
Merjan toiminta oli vaikuttanut siihen että hänet tapettiin. Oveen jääneet sormenjäljet eivät myöskään olleet miehille stressin aihe. Sormenpäät kun
toimintaryhmällä oli tapana käsitellä lasikuitukitillä ennen tehtävää. He kun eivät olleet ensikertaa tappamassa ihmisiä rahaa vastaan. Heidän toimialueena
oli pohjoismaat. Keskieurooppaan heillä ei ollut mitään asiaa vaikka he olivat viime keväänä käyneet Pariisissa tappamassa erään Hollantilaisen
liikemiehen. Miehen kuolemasta oli maksettu 400 000 euroa. Työntilaajana oli ollut Norjalainen sähköyhtiö.
Huumeorganisaation toimintaryhmä oli tavallaan ali-hankkija ja teki töitä huumeorganisaatiolle. He olivat eräänlainen murhiin ja tappoihin erikoistunut
ryhmä joka kantoi nimeä Baltic Corporation, kuulostaen aivan hakkeriryhmältä. Heidän kilpailijansa oli Gruusia Corporation ja heidän toimialueena oli
Keski-Eurooppa.
Komisario seurasi aamupalaveria jonka pääpainona oli illan ja yön aikana Helsingissä ja sen lähialueilla tapahtuneet henkirikokset jotka jollakin
tapaa linkittyivät aina Jorma Mäntyseen. Henkirikoksia oli sattunut seitsemän ja tekotavat toistivat aina itseään. Ammattimaiselta vaikuttavia paljaankäden
tappoja. Kertaakaan uhria ei oltu lyöty klassisella tylpällä esineellä, vaan aina uhrin kaularanka oli lyöty hajalle mitä ilmeisemmin jonkin taistelulajin
opettamalla tavalla.
Kaikille kenttäpartioyksiköille annettiin vuoron aloituksessa sana että on mahdollista että Suomessa operoi joko sarjamurhaaja tai ammattitappaja tai
useampi. Jokainen poliisimies varautui tilanteeseen ottamalla varustevyöhön varalippaan ja juomalla kupin ylimääräistä kahvia pysyäkseen tavallista valppaampana.
Huumeorganisaation palkkaama Baltic Corporation oli juuri saapunut Helsinkiin Työmiehenkadulle rapun eteen jonka 3. kerroksessa asui "Joren" lapsuuden kaveri
joka oli paria päivää ennen kiinniottoja kommentoinut Joren Facebook seinällä. Baltic Corporationin suomalainen jäsen Lauri Jokinen astui ulos autosta,
kävellen rauhallisesti rapun oven luokse. Hänen perässään tuli Venäjän Samarasta kotoisin oleva Kostja Januškevitš. Kostja oli omassa kotikaupungissaan
tunnettu samboa harrastavana sotilaana.
Hänet oli kuitenkin Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen erotettu armeijan palveluksesta kun tämä oli humalassa tappanut esimiehensä. Kostja oli sen jälkeen
viettänyt seuraavat vuodet Venäläisessä vankilassa, mutta vapautettu kun armeija oli tarvinnut hänen palveluksiaan Georgiassa puhjenneessa sodassa. Kostjan
katse oli hyvin tavanomainen ja hänen pukeutuminen oli hyvin Suomalaiseen katukuvaan sekoittuva. Kostja oli täysin erilainen kuin maanmiehensä Mihail Zubkov.
Mihail näytti pakkolaitosvangilta ja hänen katseensa oli sellainen että tavallinen ihminen saattoi paskantaa housuun jos katsoi häntä syvälle silmiin. Sen
takia Mihail oli jätetty Siuntioon. Muutoinkin tappoja oli tehty tavallista enemmän ja se sai poliisin toiminnan hyvin aktiiviseksi. Poliisin hermostuneisuus
oli käsin kosketeltavaa ja jostakin syystä narinkkatorille oli määrätty jalkapartio joilla roikkui MP5 konepistoolit nahkahihnoista.
Lauri oli käynyt hakemassa narinkkatorin R-kioskilta tupakkaa ja kaksi take away kahvia, toisen itselleen, toisen Kostjalle. Hän oli hymyillyt poliiseille
ja toinen poliisimiehistä oli vastannut hymyyn vääntäen ilmeensä sellaiseksi että siitä saattoi päätellä ettei poliisimiehellä ollut lainkaan huumoria.
Poliisimies oli ottanut itseensä Laurin hymyilystä ja hänen mielessään oli käynyt että veisi Laurin putkaan poliisille niskoittelusta. Jos hän olisi
tiennyt kuka Lauri todellisuudessa oli, olisi poliisimies jähmettynyt henkisesti ja ehkä fyysisestikin. Lauri olisi myös pystynyt ampumaan molemmat
poliisit niin etteivät nämä olisi ennättäneet tekemään mitään muuta kuin kaatua kuolleina maahan.
Rapun ovi oli lukossa, mutta Lauri avasi sen laitteella joka oli kehitetty avaamaan sähkötekniikalla erilaisia lukituksia. Rapussa tuli vastaan vanha mummo
joka tervehti miehiä. Molemmat vastasivat tervehdykseen nyökkäämällä. Kun miehet saapuivat oven taakse, jossa komeili sukunimi "Koivisto", avasi Lauri
oven samalla laitteella kuin rapun oven. Markku Koivisto teki parhaillaan ruokaa keittiössä ja hänelle seuraa piti radio, joka soi suhteellisen kovalla
että Markku pystyi kuulemaan sen jauhelihan paistamisen läpi. Hän oli jo ennättänyt keittämän spagettia ja oli mitä ilmeisemmin tekemässä jauhelihakastiketta
sille.
"Mitä vittua!!!", Markku rääkäisi kun näki miehet asunnossaan. "Joo ollaan poliiseja", Lauri sanoi väsyneellä äänellä. "Tultiin kysymään oletko tietoinen
missä Jorma Mäntynen on tällä hetkellä?", Hän jatkoi. Markku ei pitänyt lainkaan poliiseista ja hän poti viranomaisvihaa. Markku oli itsekin rikollinen
ja istunut eri vankiloissa tuomioita milloin alkoholirikoksista ja törkeistä petoksista sekä pahoinpitelyistä. Rattejakin hän oli joskus istunut useamman
kuukauden.
Lauri ei osannut odottaa että hyvin tavallisen oloinen Markku olisi lyönyt häntä. Ehkä Markun päällä ollut essu teki hänestä vaarattoman oloisen ja kun
hänellä oli ruudullinen pitkähihainen joka peitti hänen karkeat vankilatatuoinnit, ei Lauri ollut osannut odottaa katutappelussa hiottua nyrkiniskua jota
oli pari vuosikymmentä aikaisemmin harjoiteltu Helsinkiläisellä nyrkkeily- ja voimailusalilla.
Vankilanjohtaja on eräänlainen matkaopas. Hän osaa määrätietoisesti johtaa jopa vuosikymmenen kestävää retkeä, jossa majoitus on järjestetty betonisen hotellin alakerrokseen.
-
Dark Tetra
- Hetty Wainthropp
- Viestit: 490
- Liittynyt: Ke Tammi 25, 2017 11:19 am
- Paikkakunta: Keskusvalvomo
Re: Huumemaailman humanismi. (Tarina)
Lyönti osui Lauria keskelle kasvoja, rikkoen nenäluun rakenteen. Laurilta lähti taju. Se ei johtunut pelkästään lyönnin voimakkuudesta, vaan siinä
oli myös sekoitus väsymystä. Lauri kaatui lattialle ja samassa Kostja vastasi Markun nyrkiniskuun oikean käden suoralla. Kostjan lyönti osui Markkua leukaan
ja tämän leukaluu murtui Kostjan lyönnin voimasta. Markku menetti välittömästi tajunnan. Tappamisesta tulleen työstressin takia Kostja menetti täysin malttinsa
ja työnsi Markun keittiön ikkunasta ulos. Markku tippui Työmiehenkadun reunakivetykselle, päästäen melkoisen lävähdyksen joka kaikui Lapinlahdenkadulla.
Kostja otti keittiön kaapista astian ja laski siihen kylmää vettä, heittäen veden Laurin kasvoille yrittäen herätellä tätä. Lauri ei virkonut ja Kostja
joutui ottamaan Laurin syliinsä. Kostja paineli asunnosta rappuun Lauri sylissään ja juuri kun hän pääsi autolle, ilmaantui paikalle ensimmäinen hälytysajoneuvo.
Se oli kuitenkin ambulanssi. Ennen kuin poliisi ehti paikalle, oli Kostja ja Lauri jo Hietaniemen hautausmaan kulmilla menossa kohti lauttasaarea.
Jorma Mäntynen oli herännyt kännisestä unestaan ja keitti parhaillaan kahvia tuvasta löytämästään kahvista. Vettä hän oli hakenut pihakaivosta. Mummonmökin puuhellassa
paukkui sormen paksuiset lämmityspuut. Ne oli pilkottu pari vuotta sitten. Osa puusta oli kuusta ja osa koivua sekä haapaa jota alueella kasvoi runsaasti.
Jorma huomasi tuvassa radion ja laittoi sen päälle. Edellisenä iltana Jorma oli tarkastanut ettei tuvassa ollut lainkaan sähköä. Radio toimikin pattereilla.
Ensiksi vaikutti ettei paristoissa ollut lainkaan virtaa, mutta sitten Jorma tajusi kääntää volumea kovemmalle.
Tuvassa kaikui Yle Lahti, jossa oli lähetyksessä parhaillaan uutiskatsaus menossa. "Poliisi etsii yhä Jorma Mäntystä...", radiosta kuului ja Jorman
valtasi kylmän kankea olo. Samassa Jorma otti pöydältä Jaloviinapullon ja käänsi sen korkin kierteet auki ja asetteli pullon huulilleen. Ennen hörppyä
hän sanoi itsekseen hiljaisella äänellä: "vaimo ja krapula lähtee juomalla", tietämättä sitä ettei hänellä ollut enää avovaimoa. Tai siis oli, mutta tämä
makasi Kytösuontiellä kylmiössä -4 asteisena.
Helsingissä Pasilassa poliisi oli päättänyt ottaa käyttöön kaikki tarvittavat resurssit tappajien kiinnisaamiseksi. Asian tiimoilta käytiin GSM-verkossa keskustelua
Pasilan ja sisäministeriön välillä. Keskustelu tallentui Baltic Corporationin asentamaan IMSI-Catcheriin joka oli sijoitettuna lähelle Pasilan poliisitaloa.
Sen virallinen suomenkielinen nimitys on valetukiasema. Sitä kautta Baltic Corporation sai tietoa poliisin toimista heitä vastaan.
Kuin taikaiskusta viestiliikennettä kuunnellut Lauri kuuli komisarion ja Jorma Mäntysen välisen keskustelun. Keskustelun sisältö oli tavallista etsintäkuulutetun
ja poliisin välistä sovittelua, joskin tästä keskustelusta paistoi läpi se että tämä komisario ei ollut kiinniottomassa Jormaa, vaan pikemminkin neuvoi tätä olemaan
piilossa. Kun komisario oli kysynyt tarkemmin minne hän tulisi käymään tuomassa ruoka- ja viinatäydennystä, Jorma kertoi olevansa Kirvesniementiellä, mutta ei kertonut
tarkemmin.
Sama keskustelu tallentui kotimaan turvallisuudesta vastaavan toimijan valetukiasemaan joita oli ripoteltu pitkin Helsinkiä. Suojelupoliisin Päällikkö sai asiasta tiedon ja
pian suojelupoliisin tiloissa Ratakadulla käytiin pikainen palaveri, jossa päätettiin että Baltic Corporation otettaisiin hengiltä. Vankilaan heitä olisi
turha laittaa koska siellä he muodostaisivat entistäkin vaikutusvaltaisemman organisaation suomeen. Palaverin päätteeksi suojelupoliisin Päällikkö allekirjoitti
asiakirjan joka oikeutti suojelupoliisin agenttia tappamaan suomessa liikkuvan ammattitappaja ryhmän. Operaatio luokiteltiin terrorismintorjunnaksi ja
se nimettiin "Hakkapeliitaksi".
Operaatio Hakkapeliitan käynnistämiseen tarvittiin erästä agenttia. Hänen matkapuhelinnumeronsa löytyi aktiivisten agenttien listalta jotka olivat saaneet
koulutuksen "terrorismintorjuntaan". Suojelupoliisin Päällikkö paineli numeron operaatiopuhelimeensa ja avasi yhteyden. Puhelin tyyttäsi. Pasilassa YIT Triplan työmaan 4. nosturissa miehen puhelin alkoi hälyttämään. Mies katsoi numeroa: tuntematon. Mies vastasi puheluun, mutta ei lausunut ääntäkään. Suojelupoliisin Päällikkö lausui puhelimeen: Erämaa kutsuu ahmaa. Sen jälkeen mies kertoi että ahman reviiri on niin suuri ettei erämaa riitä ja sulki puhelun.
Mies laskeutui torninosturista ja poistui autolleen. Auto ilmestyi hetkeä myöhemmin Ratakadulle ja mies käveli sisään suojelupoliisin tiloihin. Seurasi lyhyt tehtävänanto
ja suojelupoliisi luovutti Skoda Octavian avaimet miehelle, kertoen että tällä oli lupa ajaa hallittua ylinopeutta ilman hälytyssireeniä ja valoja. Mies poistui suojelupoliisin tiloista otti pihalle pysäköidyn Skodan käyttöönsä.
Hän oli aivan tavallinen mies joka työskenteli nykyään torninosturinkuljettajana YIT Tripla työmaalla. Hän oli ennen ollut armeijan ja poliisin palveluksessa
ja kuulunut 90 luvulla poliisin karhu-ryhmään. Hän oli ollut toinen poliiseista jotka ampui skinheadia haulikolla päähän Hirsalassa tapahtuneessa
piirityksessä. Tosiasillisesti hän oli yhä armeijan ja poliisin palveluksessa. Hän kuului salaiseen suojelupoliisin toimintaryhmään jonka työkenttään
kuului niin arkaluonteisia asioita ettei instanssi ollut julkisessa tiedossa. Sen budjettikin oli sulautettu suojelupoliisin budjettiin. Tiedustelu- ja
tuhoamistoiminnan takia hän oli joutunut menemään siviilitöihin etteivät ulkomaiset tiedustelupalvelut saisi hänestä aktiivista kuvaa agenttina.
Hänen koodinimensä on "Nave Radal" joka on lyhennys Navetta Radal nimisestä hyönteismyrkystä joka on tarkoitettu navettoihin ja muihin isoihin tiloihin.
Se on 10 kertaa voimakkaampaa kuin Raid niminen hyönteismyrkky. Hänen luonteenpiirteet kun oli sellaiset että hän todistettavasti kykeni joukkosurmiin,
ollen yksi tehokkaimmista suojelupoliisin agenteista jotka tarvittaessa suoritti sala-murhia jos kotimaan turvallisuudessa ilmeni sellaisia seikkoja
että joku piti tappaa. Hän oli ollut myös keskeisessä asemassa Jemenissä tapahtuneen panttivankitilanteen ratkaisussa. Suomessa oli pidetty kokous ennen
kuin "Nave Radal" oli saanut luvan toimia ulkomaan tiedustelun alaisuudessa, pelastaen lopulta Atte Kalevan joka oli ulkomaan tehtävässä Jemenissä. Hän kun
oli tiedustelu-upseeri jonka tarkoitus oli tutkia jihadismia. "Nave Radalin" jäljiltä Jemeniin jäi 11 ruumista sekä 7 haavoittunutta mujahideenia.
Justice - Genesis soi auton soittimessa kun "Nave Radal" painoi poliisin käytössä olleen Skoda Octavian kaasun pohjaan, nostaen auton nopeuden 124 kilometriin tunnissa,
Arabianrannan liikennevaloista, jotka loistivat punaisina, ohittaen useita ajoneuvoyhdistelmiä ja henkilöautoja, ollen muutamaa minuuttia myöhemmin
malmin hautausmaan taakseen jättäneenä Vantaan puolella valtatiellä E75, matkalla kohti Pertunmaata.
Hetkeä aikaisemmin "Nave Radal" oli aukaissut kotonaan kassakaapin, jossa lepäsi Suomalaisen aseteollisuuteen keskittyneen yrityksen valmistama
konepistooli jonka päätarkoitus oli sala-murhaaminen. Ase ei ollut vientituoteeksi tarkoitettu, mutta niitä oli myyty Israelille Benjamin Netanjahun
henkivartiokaartille kun Suomi oli ostanut Israelilta tiedustelulennokkeja. Patrian suunnittelijat olivat valinneet pistooliin 6.35 BR patruunan, joskin yliladattuna ja rautasydämisenä.
Aseessa ei ollut sarjanumerointia ja siinä oli sisäänrakennuttu äänenvaimennin. Ase pystyi syöksemään sekunnissa 20 laukausta ja sen lipaskapasiteetti
oli hurjat 100 patruunaa. Kevytmetallirunkoisena ase painoi ilman lipasta vain 900 grammaa, ollen yksi maailman kevyimmistä konepistooleista joita on
koskaan valmistettu. Patria valmisti asetta 578 kpl ja suurin osa on varastoituna kotimaan turvallisuudesta vastaavien toimijoiden varastoihin.
Aseistautumisen yhteydessä "Nave Radal" oli pukenut päälleen dyneemakuidusta valmistetut luotisuojaliivit. Samalla hän kiinnitti Hantauruksesta viranomaisalennuksella ostettujen mustien reisitaskuhousujen reisitaskun lipastaskuun Varustelekan Jääkäripuukon, jota hän piti yhtenä maailman parhaista taisteluveitsistä
joita on olemassa.
"Nave Radal" otti kassakaapista mukaansa myös kaksi Maavoimien Esikunnan materiaaliosaston suunnittelemaa ja kehittämää käsikranaattia joita ei ollut
tarkoitettu tavanomaiseen sodankäyntiin. Käsikranaatit olivat erittäin tehokkaita, normaalin sirpalekäsikranaatin räjähdystehoa 10 kertaa voimakkaampia,
ne kun oli ladattu oktanitrokubaanilla räjähdystehon saavuttamiseksi.
oli myös sekoitus väsymystä. Lauri kaatui lattialle ja samassa Kostja vastasi Markun nyrkiniskuun oikean käden suoralla. Kostjan lyönti osui Markkua leukaan
ja tämän leukaluu murtui Kostjan lyönnin voimasta. Markku menetti välittömästi tajunnan. Tappamisesta tulleen työstressin takia Kostja menetti täysin malttinsa
ja työnsi Markun keittiön ikkunasta ulos. Markku tippui Työmiehenkadun reunakivetykselle, päästäen melkoisen lävähdyksen joka kaikui Lapinlahdenkadulla.
Kostja otti keittiön kaapista astian ja laski siihen kylmää vettä, heittäen veden Laurin kasvoille yrittäen herätellä tätä. Lauri ei virkonut ja Kostja
joutui ottamaan Laurin syliinsä. Kostja paineli asunnosta rappuun Lauri sylissään ja juuri kun hän pääsi autolle, ilmaantui paikalle ensimmäinen hälytysajoneuvo.
Se oli kuitenkin ambulanssi. Ennen kuin poliisi ehti paikalle, oli Kostja ja Lauri jo Hietaniemen hautausmaan kulmilla menossa kohti lauttasaarea.
Jorma Mäntynen oli herännyt kännisestä unestaan ja keitti parhaillaan kahvia tuvasta löytämästään kahvista. Vettä hän oli hakenut pihakaivosta. Mummonmökin puuhellassa
paukkui sormen paksuiset lämmityspuut. Ne oli pilkottu pari vuotta sitten. Osa puusta oli kuusta ja osa koivua sekä haapaa jota alueella kasvoi runsaasti.
Jorma huomasi tuvassa radion ja laittoi sen päälle. Edellisenä iltana Jorma oli tarkastanut ettei tuvassa ollut lainkaan sähköä. Radio toimikin pattereilla.
Ensiksi vaikutti ettei paristoissa ollut lainkaan virtaa, mutta sitten Jorma tajusi kääntää volumea kovemmalle.
Tuvassa kaikui Yle Lahti, jossa oli lähetyksessä parhaillaan uutiskatsaus menossa. "Poliisi etsii yhä Jorma Mäntystä...", radiosta kuului ja Jorman
valtasi kylmän kankea olo. Samassa Jorma otti pöydältä Jaloviinapullon ja käänsi sen korkin kierteet auki ja asetteli pullon huulilleen. Ennen hörppyä
hän sanoi itsekseen hiljaisella äänellä: "vaimo ja krapula lähtee juomalla", tietämättä sitä ettei hänellä ollut enää avovaimoa. Tai siis oli, mutta tämä
makasi Kytösuontiellä kylmiössä -4 asteisena.
Helsingissä Pasilassa poliisi oli päättänyt ottaa käyttöön kaikki tarvittavat resurssit tappajien kiinnisaamiseksi. Asian tiimoilta käytiin GSM-verkossa keskustelua
Pasilan ja sisäministeriön välillä. Keskustelu tallentui Baltic Corporationin asentamaan IMSI-Catcheriin joka oli sijoitettuna lähelle Pasilan poliisitaloa.
Sen virallinen suomenkielinen nimitys on valetukiasema. Sitä kautta Baltic Corporation sai tietoa poliisin toimista heitä vastaan.
Kuin taikaiskusta viestiliikennettä kuunnellut Lauri kuuli komisarion ja Jorma Mäntysen välisen keskustelun. Keskustelun sisältö oli tavallista etsintäkuulutetun
ja poliisin välistä sovittelua, joskin tästä keskustelusta paistoi läpi se että tämä komisario ei ollut kiinniottomassa Jormaa, vaan pikemminkin neuvoi tätä olemaan
piilossa. Kun komisario oli kysynyt tarkemmin minne hän tulisi käymään tuomassa ruoka- ja viinatäydennystä, Jorma kertoi olevansa Kirvesniementiellä, mutta ei kertonut
tarkemmin.
Sama keskustelu tallentui kotimaan turvallisuudesta vastaavan toimijan valetukiasemaan joita oli ripoteltu pitkin Helsinkiä. Suojelupoliisin Päällikkö sai asiasta tiedon ja
pian suojelupoliisin tiloissa Ratakadulla käytiin pikainen palaveri, jossa päätettiin että Baltic Corporation otettaisiin hengiltä. Vankilaan heitä olisi
turha laittaa koska siellä he muodostaisivat entistäkin vaikutusvaltaisemman organisaation suomeen. Palaverin päätteeksi suojelupoliisin Päällikkö allekirjoitti
asiakirjan joka oikeutti suojelupoliisin agenttia tappamaan suomessa liikkuvan ammattitappaja ryhmän. Operaatio luokiteltiin terrorismintorjunnaksi ja
se nimettiin "Hakkapeliitaksi".
Operaatio Hakkapeliitan käynnistämiseen tarvittiin erästä agenttia. Hänen matkapuhelinnumeronsa löytyi aktiivisten agenttien listalta jotka olivat saaneet
koulutuksen "terrorismintorjuntaan". Suojelupoliisin Päällikkö paineli numeron operaatiopuhelimeensa ja avasi yhteyden. Puhelin tyyttäsi. Pasilassa YIT Triplan työmaan 4. nosturissa miehen puhelin alkoi hälyttämään. Mies katsoi numeroa: tuntematon. Mies vastasi puheluun, mutta ei lausunut ääntäkään. Suojelupoliisin Päällikkö lausui puhelimeen: Erämaa kutsuu ahmaa. Sen jälkeen mies kertoi että ahman reviiri on niin suuri ettei erämaa riitä ja sulki puhelun.
Mies laskeutui torninosturista ja poistui autolleen. Auto ilmestyi hetkeä myöhemmin Ratakadulle ja mies käveli sisään suojelupoliisin tiloihin. Seurasi lyhyt tehtävänanto
ja suojelupoliisi luovutti Skoda Octavian avaimet miehelle, kertoen että tällä oli lupa ajaa hallittua ylinopeutta ilman hälytyssireeniä ja valoja. Mies poistui suojelupoliisin tiloista otti pihalle pysäköidyn Skodan käyttöönsä.
Hän oli aivan tavallinen mies joka työskenteli nykyään torninosturinkuljettajana YIT Tripla työmaalla. Hän oli ennen ollut armeijan ja poliisin palveluksessa
ja kuulunut 90 luvulla poliisin karhu-ryhmään. Hän oli ollut toinen poliiseista jotka ampui skinheadia haulikolla päähän Hirsalassa tapahtuneessa
piirityksessä. Tosiasillisesti hän oli yhä armeijan ja poliisin palveluksessa. Hän kuului salaiseen suojelupoliisin toimintaryhmään jonka työkenttään
kuului niin arkaluonteisia asioita ettei instanssi ollut julkisessa tiedossa. Sen budjettikin oli sulautettu suojelupoliisin budjettiin. Tiedustelu- ja
tuhoamistoiminnan takia hän oli joutunut menemään siviilitöihin etteivät ulkomaiset tiedustelupalvelut saisi hänestä aktiivista kuvaa agenttina.
Hänen koodinimensä on "Nave Radal" joka on lyhennys Navetta Radal nimisestä hyönteismyrkystä joka on tarkoitettu navettoihin ja muihin isoihin tiloihin.
Se on 10 kertaa voimakkaampaa kuin Raid niminen hyönteismyrkky. Hänen luonteenpiirteet kun oli sellaiset että hän todistettavasti kykeni joukkosurmiin,
ollen yksi tehokkaimmista suojelupoliisin agenteista jotka tarvittaessa suoritti sala-murhia jos kotimaan turvallisuudessa ilmeni sellaisia seikkoja
että joku piti tappaa. Hän oli ollut myös keskeisessä asemassa Jemenissä tapahtuneen panttivankitilanteen ratkaisussa. Suomessa oli pidetty kokous ennen
kuin "Nave Radal" oli saanut luvan toimia ulkomaan tiedustelun alaisuudessa, pelastaen lopulta Atte Kalevan joka oli ulkomaan tehtävässä Jemenissä. Hän kun
oli tiedustelu-upseeri jonka tarkoitus oli tutkia jihadismia. "Nave Radalin" jäljiltä Jemeniin jäi 11 ruumista sekä 7 haavoittunutta mujahideenia.
Justice - Genesis soi auton soittimessa kun "Nave Radal" painoi poliisin käytössä olleen Skoda Octavian kaasun pohjaan, nostaen auton nopeuden 124 kilometriin tunnissa,
Arabianrannan liikennevaloista, jotka loistivat punaisina, ohittaen useita ajoneuvoyhdistelmiä ja henkilöautoja, ollen muutamaa minuuttia myöhemmin
malmin hautausmaan taakseen jättäneenä Vantaan puolella valtatiellä E75, matkalla kohti Pertunmaata.
Hetkeä aikaisemmin "Nave Radal" oli aukaissut kotonaan kassakaapin, jossa lepäsi Suomalaisen aseteollisuuteen keskittyneen yrityksen valmistama
konepistooli jonka päätarkoitus oli sala-murhaaminen. Ase ei ollut vientituoteeksi tarkoitettu, mutta niitä oli myyty Israelille Benjamin Netanjahun
henkivartiokaartille kun Suomi oli ostanut Israelilta tiedustelulennokkeja. Patrian suunnittelijat olivat valinneet pistooliin 6.35 BR patruunan, joskin yliladattuna ja rautasydämisenä.
Aseessa ei ollut sarjanumerointia ja siinä oli sisäänrakennuttu äänenvaimennin. Ase pystyi syöksemään sekunnissa 20 laukausta ja sen lipaskapasiteetti
oli hurjat 100 patruunaa. Kevytmetallirunkoisena ase painoi ilman lipasta vain 900 grammaa, ollen yksi maailman kevyimmistä konepistooleista joita on
koskaan valmistettu. Patria valmisti asetta 578 kpl ja suurin osa on varastoituna kotimaan turvallisuudesta vastaavien toimijoiden varastoihin.
Aseistautumisen yhteydessä "Nave Radal" oli pukenut päälleen dyneemakuidusta valmistetut luotisuojaliivit. Samalla hän kiinnitti Hantauruksesta viranomaisalennuksella ostettujen mustien reisitaskuhousujen reisitaskun lipastaskuun Varustelekan Jääkäripuukon, jota hän piti yhtenä maailman parhaista taisteluveitsistä
joita on olemassa.
"Nave Radal" otti kassakaapista mukaansa myös kaksi Maavoimien Esikunnan materiaaliosaston suunnittelemaa ja kehittämää käsikranaattia joita ei ollut
tarkoitettu tavanomaiseen sodankäyntiin. Käsikranaatit olivat erittäin tehokkaita, normaalin sirpalekäsikranaatin räjähdystehoa 10 kertaa voimakkaampia,
ne kun oli ladattu oktanitrokubaanilla räjähdystehon saavuttamiseksi.
Vankilanjohtaja on eräänlainen matkaopas. Hän osaa määrätietoisesti johtaa jopa vuosikymmenen kestävää retkeä, jossa majoitus on järjestetty betonisen hotellin alakerrokseen.
-
Dark Tetra
- Hetty Wainthropp
- Viestit: 490
- Liittynyt: Ke Tammi 25, 2017 11:19 am
- Paikkakunta: Keskusvalvomo
Re: Huumemaailman humanismi. (Tarina)
Baltic Corporation oli koonnut Siuntiossa ryhmänsä kasaan ja ottanut mukaansa kaiken tarvittavan. Samopal konepistooleja, GSM-jammerin, semtexiä,
kannullisen liukua joka on tarkoitettu liukastamaan tien asvaltoitu pinta niin liukkaaksi ettei siinä pysty ajamaan kuin todella hitaasti,
muutoin auton voimansiirto saisi renkaat sutimaan tyhjää ja auton luisumaan hallitsemattomasti. Autoon pakattiin myös erilaisia elektronisia
laitteita sekä Venäläinen TBG-sinko.
Tumman vihreä Land Rover Defender maastoauto käynnistyi ja se lähti lipumaan Siuntiosta kohti Pertunmaata. Mukanaan Baltic Corporationin neljä
jäsentä Lauri Jokinen, Kostja Januškevitš, Mihail Zubkov sekä Symon Turtšynov. Symon oli ryhmän elektroniikka-asiantuntija. Hän oli ollut Kosovon
sodassa vetämässä viestilinjoja palkkasotilaana ja traumatisoitunut siellä pahasti. Myöhemmässä elämässä hän oli alkoholisoitunut pahasti. Kiovassa
asuessaan hän oli saattanut juoda Mernaya merkkistä vodkaa litran päivässä. Lopulta hänet oli toimitettu psykiatriseen hoitoon, jossa SSRI-lääkitys
oli vienyt lopullisesti hänen tunteensa. Kun hän oli päässyt ulos mielisairaalasta, oli sopivasti puhjennut Ukrainassa kansannousu johon hän
oli osallistunut Viktor Janukovytšin riveissä.
Viktor kun oli palkannut rikollisia ja entisiä sotilaita tappamaan mellakoitsijoita. Symon oli saanut tehdystä työstä 500 euroa päivältä. Viktorin
riveissä hän oli myös tutustunut mieheen joka myöhemmin tutustutti hänet Baltic Corporationiin. Niin Symonista oli tullut palkkamurharyhmän jäsen.
Symon ei ollut mikään tavallinen kaveri, vaan kylmäverinen tappaja jolla ei ollut tunteita, tai ne oli piilossa jossakin traumatisoituneen mielen
syövereissä.
Lauri oli valittu autonkuljettajaksi koska hän tunsi hyvin suomen tieverkoston. Auto lipui Lohjalle josta se lähti kantatie 25 pitkin kohti Hyvinkäätä.
Myöhemmin Hyvinkäällä Lauri oli kertonut Venäjäksi ryhmän muille jäsenille Hyvinkäällä sattuneesta ammuskelusta, jossa oli haavoittunut naispoliisi.
Miehet arvuuttelivat oliko ampuja ollut niin huono ettei saanut naiskonstaapelia hengiltä vai oliko tämän tarkoitus ollut tehdä elinikäisiä vaurioita.
Hyvinkäältä auto otti suunnaksi valtatie E12 pitkin Riihimäen josta matkaa jatkettiin kantatie 54 pitkin Lahteen. Lahdessa miehet pysähtyivät Rengon ABC
huoltoasemalla tankkaamaan. Tankkauksen aikana Lauri haki huoltoaseman yhteydestä olevasta Alkosta pullon Pohjan Poika Strongia.
Pohjan Poika Strong on Alkon tuotevalikoimassa vahvinta viinaa mitä on. Se on 59 prosenttista. Lauri osti sitä itselleen pienen muovipullon vakauttamaan
kädet ja mielen ennen ampumista. Muu ryhmä kävi noutamassa myymälän puolelta take away kahvia. Sen jälkeen matka jatkui valtatie E75 pitkin aina Heinolaan
ja sieltä edelleen kohti Pertunmaata.
"Nava Radal" oli saapunut Pertunmaalle ja sijoittunut Kirvesniementien ja Hartolantien risteykseen, pienelle tien pätkälle josta hän pystyi havaitsemaan
kaikki tienkäyttäjät. hänen mielessään pyöri hänen 16 vuotias poikansa joka pelasi usein Hitman nimistä peliä. Se ärsytti "Nava Radalia". Hän ei
pystynyt tajuamaan miten joku voisi pitää ammattimaista tappamista hienona tai edes kiinnostavana asiana. Hän oli ostanut Heinolan Citymarketista
Biotta Porkkanamehua. Siinä olevan beetakaroteenin muodossa oleva A-vitamiini paransi yönäkökykyä ja se maistui myöskin Nava Radalin mielestä hyvältä.
Se piti myös verensokerin tasaisena ja oli erityisen ravitsevaa. Yönäön parantaminen oli kuitenkin porkkanamehun ostamisessa ollut avainasia.
Poliisi yritti etsiä tieverkkoon sijoitettujen valvontakameroiden avulla ammattitappajien käyttämää ajoneuvoa, mutta se oli turhaa. Baltia Corporation
tiesi poliisin seurantamenetelmät ja oli heti suomeen tultuaan ottanut useamman Leasing auton peiteyrityksen nimiin. Poliisi oli myös pyytänyt armeijalta
virka-apua ja Hartolasta Nokan asevarikolta oli laukaistu ilmaan Orbiteri. Tiedustelulennokki jonka tarkoitus oli etsiä Pertunmaalla piilossa oleva Jorma
Mäntynen.
Baltia Corporationin autossa ollut vakoilulaite havaitsi taivaalla liitävän tiedustelulennokin, juuri kun he olivat olleet kääntymässä valtatie E75
Hartolantielle. Lauri ei ollut onnekseen kerennyt laittamaan edes vilkkua. He jatkoivat matkaa suoraan kohti Jyväskylää ja luopuivat tehtävästä. Heidän perässään
oli ajanut pakettiauto joka oli suomen rekisterissä. Kuljettaja ja matkustajat tosin olivat Liettuasta, Latviasta ja Virosta. He olivat menossa
tekemään kesämökki- ja asuntomurtoja Pertunmaalle.
Heillä ei ollut hajuakaan edellä ajaneesta autosta tai meneillään olevasta operaatio Hakkapeliitasta. Heidän yhteistyö kumppani oli tiedustellut sopivia
murtokohteita viikkoa aikaisemmin. Kyseessä oli hyvin perinteinen asuntomurtoihin erikoistunut liiga. He toimivat Hit and Run tyylisesti. Se on rikoksen tyylisuunta,
jossa toimitaan noudattaen kaavaa, jossa kohteeseen isketään ja sen jälkeen ryöstösaaliin kanssa poistutaan paikkakunnalta tai kokonaan maasta. Poliisi
tuntee tyylisuunnan tapana, jossa tekijät tulevat suomen rajojen ulkopuolelta ja tekevät useita samankaltaisia anastusrikoksia hyvin nopeaan tahtiin
eri puolilla Suomea ja poistuvat sen jälkeen nopeasti maasta.
Pahaksi onnekseen Nava Radal uskoi pakettiauton olevan ammattitappajien käyttämä kun se kääntyi Kirvesniementielle. Nava Radal odotti hetken ja käynnisti
sitten Skodan. Hän lähti ilman ajovaloja pakettiauton perään ja havaitsi että se suorastaan etsi jotakin. Nava Radalin vaisto sanoi että hän oli tunnistanut
kohteensa.
Jorma Mäntynen istui slaavikyykyssä mummonmökin edessä tupakalla kun hän kuuli kahden auton moottorit. Jorma sinkosi itsensä puolijuoksuun kohti metsää
ja veti samalla Berettansa esiin, vetäen luistin taakse niin että patruuna työntyi patruunapesään ja oli piipussa valmiina ottamaan iskurin iskun vastaan
ja syöksymään rihlojen pyörittämänä ulos piipusta. Metsän reunassa Jorma lähti juoksemaan niin kovaa risujen ja kantojen lomassa yhä syvemmälle metsää.
Taivaalla kaartelevan tiedustelulennokin lämpökamera oli havainnut Jorman jo aikaisemmin ja oli lähtenyt seuraamaan häntä hyvin tarkalla videokuvauksella.
Hartolassa puolustusvoimien tiedustelutoimintaan erikoistunut ryhmä oli hakenut poliisin tietokannasta Jorman pidätyskuvan vuodelta 1999 ja vertasi sitä
nyt Orbiterin välittämiin kasvokuviin. Ne täsmäsivät ja puolustusvoimat kertoi parasta aikaa Sisä-Suomen Poliisilaitoksen kenttäjohtajalle mistä Jorman voisi
käydä hakemassa.
Asuntomurtoihin erikoistunut liiga oli havainnut taustapeilistä Nave Radalin kuljettaman Skodan, jossa ei ollut lainkaan ajovaloja. He pysähtyivät
siinä luulossa että takana ajava oli joku paikallisen kylätoimikunnan "kylä-poliisi". He päättivät antaa hänelle opetuksen. Isokokoinen pakettiauton kuljettaja
pysäytti pakettiauton ja veti käsijarrun päälle. Hän nousi autosta ulos mustaan Adidaksen verryttelyasuun sonnustautuneena ja otti auton oven sivutaskusta
teleskooppipampun joka oli ostettu Tallinnasta Merekeskuksesta. Se oli hankittu mukaan mahdollisia isäntiä vastaan. Heillä oli myös Co2 toiminen
ilmapistooli ja kaasusumuttimia mahdollisia koiria vastaan.
Nava Radal avasi nopeasti autonsa oven ja nousi ulos autosta, samassa lähti lyhyt sarja joka kuulosti suhinalta ja Adidaksen verryttelyaseen iskeentyi 8 reikää rintaan
sekä selkään kun luodit kulkivat miehestä lävitse. Muutamalla juoksuaskeleella Nava Radal oli ennättänyt pakettiauton kuljettajan oven viereen ja ampui
jokaiseen autossa olijaan tuliannoksen, repien miesten sisäelimet samanlaiseksi soseeksi kuin mitä S-market myy tomaattikastike nimellä. Tappamisen jälkeen
Nava Radal nousi Skodaan, käynnisti ajovalot ja peruutti muutaman kymmentä metriä ja nousi uudelleen ulos autosta.
Hän käveli pakettiauton luokse ja poimi taskustaan käsikranaatin. Sen tarkoitus oli tehdä raadoista tunnistamattomia tavanomaisen poliisin silmissä
ja samalla olla mediahuomion takia ilmoitus huumeorganisaatiolle kuinka heille käy kun he alkavat isottelemaan suojelupoliisille. Nave Radal nosti
pakettiauton ulkopuolelle ampumansa miehen kuljettajan paikalle. Mustaan nahkahansikkaaseen verhoiltu käsi irroitti käsikranaatista sokan ja heitti
kuljettajan ovesta käsikranaatin autoon sisälle, paiskaten samalla auton oven kiinni.
Kahdessa sekunnissa Nave Radal oli ennättänyt pinkaisemaan kymmenen metrin päähän pakettiautosta. Käsikranaatin sytyttimessä oli 10 sekunnin viive. Se kun
oli tarkoitettu juuri tämän kaltaiseen toimintaan. Kun Nave Radal oli jo miltein Skodan luona, kuului korvia repivä pamaus ja hämärän tummentama metsä
valaistui sekunnin murto-osassa kirkkaaksi kuin keskikesäinen pilvetön päivä. Pakettiauto ja siellä olleet ruumiit hajosivat kappaleiksi ja ruumiiden
nesteet haihtuivat ilmaan paineen mukana joka levitti pakettiauton osia pitkin ympäristöä.
"Syyllistyinkö ympäristörikokseen", Nave Radal mietti humoristisesti ja hävisi autoineen Kirvesniementieltä. Ilmassa ollut tiedustelulennokki oli kuitenkin
hänen yllään ja lähetti tietoa räjähdyksestä armeijan tiedusteluryhmälle joka informoi asiasta poliisia. Poliisi alkoi välittömästi kasaamaan vaativan tilanteen
paikallista ryhmää kasaan ja tiedotti vaativien tilanteiden erikoisryhmää että luvassa olisi vaativa kiinniotto.
Tiedustelulennokki seurasi Nave Radalin kuljettamaa Skoda Octaviaa ilmasta Kuortin ABC:n yläpuoella noin 600 metrin korkeudesta. Se välitti parhaillaan
ajoneuvorekisteritunnusta ja kun tunnus saatiin armeijan tiedusteluryhmän tietoon, kirjaantui armeijan ja poliisin tietojärjestelmiin toimenpidekielto
ja merkintä että auto oli Suomen valtion käytössä eikä sitä saanut pysäyttää missään tapauksessa.
Nave Radal palasi rauhallisesti ajaen takaisin Helsinkiin Classista musiikkia kuunnellen ja palautti Skodan Ratakadulle, ottaen oman autonsa tilalle. Hän meni kotiin ja oli kuin mitään ei olisi tapahtunut.
Kaiken tapahtuneen keskellä tavallinen poliisi oli aivan sekaisin. He pohtivat mitä oli tapahtunut ja he olivat poliisihallitukseen yhteydessä. Poliisiylijohtaja oli kieltänyt Sisä-Suomen poliisia puuttumasta tilanteeseen muutoin kuin aloittamalla rikospaikkatutkinnan räjähtäneen pakettiauton luona. Skodasta tai sen kuljettajasta tai tiedustelulennokin tekemistä havainnoista kertominen julkisuuteen rikkoisi tapaukselle asetettua salausta ja toisi ilmiantajalle syytteen maanpetoksesta sekä valtiopetoksesta. Tapaus julistettiin tapahtumien osalta salaiseksi, ja julkisuuteen annettiin räjähtäneestä pakettiautosta sellainen kuva että kyseessä oli rosvoporukka joka oli varastanut louhintatyömaalta räjähteitä ja räjäyttänyt pakettiauto ilmaan vahingossa, kuollen koko kopla itse mukana.
Jorma Mäntynen onnistui pakenemaan kaiken hälinän keskellä ja saapui ennen keskiyötä Jyväskylään, joka vaikutti Jorman mielestä liian hiljaiselta. Hän oli tosin tottunut Helsingin vilskeeseen, mutta käynyt Jyväskylässä aikaisemminkin. Jorma tiesi että hänen kuvansa oli julkisuudessa ja hänet tunnistettaisiin hotelleissa joita poliisit tällaisissa tapauksissa seurasi kuten juna- ja bussiasemien valvontakameroita. Jorma piti päänsä alhaalla ja nousi linja-autoon jonka määränpää oli Rovaniemi.
kannullisen liukua joka on tarkoitettu liukastamaan tien asvaltoitu pinta niin liukkaaksi ettei siinä pysty ajamaan kuin todella hitaasti,
muutoin auton voimansiirto saisi renkaat sutimaan tyhjää ja auton luisumaan hallitsemattomasti. Autoon pakattiin myös erilaisia elektronisia
laitteita sekä Venäläinen TBG-sinko.
Tumman vihreä Land Rover Defender maastoauto käynnistyi ja se lähti lipumaan Siuntiosta kohti Pertunmaata. Mukanaan Baltic Corporationin neljä
jäsentä Lauri Jokinen, Kostja Januškevitš, Mihail Zubkov sekä Symon Turtšynov. Symon oli ryhmän elektroniikka-asiantuntija. Hän oli ollut Kosovon
sodassa vetämässä viestilinjoja palkkasotilaana ja traumatisoitunut siellä pahasti. Myöhemmässä elämässä hän oli alkoholisoitunut pahasti. Kiovassa
asuessaan hän oli saattanut juoda Mernaya merkkistä vodkaa litran päivässä. Lopulta hänet oli toimitettu psykiatriseen hoitoon, jossa SSRI-lääkitys
oli vienyt lopullisesti hänen tunteensa. Kun hän oli päässyt ulos mielisairaalasta, oli sopivasti puhjennut Ukrainassa kansannousu johon hän
oli osallistunut Viktor Janukovytšin riveissä.
Viktor kun oli palkannut rikollisia ja entisiä sotilaita tappamaan mellakoitsijoita. Symon oli saanut tehdystä työstä 500 euroa päivältä. Viktorin
riveissä hän oli myös tutustunut mieheen joka myöhemmin tutustutti hänet Baltic Corporationiin. Niin Symonista oli tullut palkkamurharyhmän jäsen.
Symon ei ollut mikään tavallinen kaveri, vaan kylmäverinen tappaja jolla ei ollut tunteita, tai ne oli piilossa jossakin traumatisoituneen mielen
syövereissä.
Lauri oli valittu autonkuljettajaksi koska hän tunsi hyvin suomen tieverkoston. Auto lipui Lohjalle josta se lähti kantatie 25 pitkin kohti Hyvinkäätä.
Myöhemmin Hyvinkäällä Lauri oli kertonut Venäjäksi ryhmän muille jäsenille Hyvinkäällä sattuneesta ammuskelusta, jossa oli haavoittunut naispoliisi.
Miehet arvuuttelivat oliko ampuja ollut niin huono ettei saanut naiskonstaapelia hengiltä vai oliko tämän tarkoitus ollut tehdä elinikäisiä vaurioita.
Hyvinkäältä auto otti suunnaksi valtatie E12 pitkin Riihimäen josta matkaa jatkettiin kantatie 54 pitkin Lahteen. Lahdessa miehet pysähtyivät Rengon ABC
huoltoasemalla tankkaamaan. Tankkauksen aikana Lauri haki huoltoaseman yhteydestä olevasta Alkosta pullon Pohjan Poika Strongia.
Pohjan Poika Strong on Alkon tuotevalikoimassa vahvinta viinaa mitä on. Se on 59 prosenttista. Lauri osti sitä itselleen pienen muovipullon vakauttamaan
kädet ja mielen ennen ampumista. Muu ryhmä kävi noutamassa myymälän puolelta take away kahvia. Sen jälkeen matka jatkui valtatie E75 pitkin aina Heinolaan
ja sieltä edelleen kohti Pertunmaata.
"Nava Radal" oli saapunut Pertunmaalle ja sijoittunut Kirvesniementien ja Hartolantien risteykseen, pienelle tien pätkälle josta hän pystyi havaitsemaan
kaikki tienkäyttäjät. hänen mielessään pyöri hänen 16 vuotias poikansa joka pelasi usein Hitman nimistä peliä. Se ärsytti "Nava Radalia". Hän ei
pystynyt tajuamaan miten joku voisi pitää ammattimaista tappamista hienona tai edes kiinnostavana asiana. Hän oli ostanut Heinolan Citymarketista
Biotta Porkkanamehua. Siinä olevan beetakaroteenin muodossa oleva A-vitamiini paransi yönäkökykyä ja se maistui myöskin Nava Radalin mielestä hyvältä.
Se piti myös verensokerin tasaisena ja oli erityisen ravitsevaa. Yönäön parantaminen oli kuitenkin porkkanamehun ostamisessa ollut avainasia.
Poliisi yritti etsiä tieverkkoon sijoitettujen valvontakameroiden avulla ammattitappajien käyttämää ajoneuvoa, mutta se oli turhaa. Baltia Corporation
tiesi poliisin seurantamenetelmät ja oli heti suomeen tultuaan ottanut useamman Leasing auton peiteyrityksen nimiin. Poliisi oli myös pyytänyt armeijalta
virka-apua ja Hartolasta Nokan asevarikolta oli laukaistu ilmaan Orbiteri. Tiedustelulennokki jonka tarkoitus oli etsiä Pertunmaalla piilossa oleva Jorma
Mäntynen.
Baltia Corporationin autossa ollut vakoilulaite havaitsi taivaalla liitävän tiedustelulennokin, juuri kun he olivat olleet kääntymässä valtatie E75
Hartolantielle. Lauri ei ollut onnekseen kerennyt laittamaan edes vilkkua. He jatkoivat matkaa suoraan kohti Jyväskylää ja luopuivat tehtävästä. Heidän perässään
oli ajanut pakettiauto joka oli suomen rekisterissä. Kuljettaja ja matkustajat tosin olivat Liettuasta, Latviasta ja Virosta. He olivat menossa
tekemään kesämökki- ja asuntomurtoja Pertunmaalle.
Heillä ei ollut hajuakaan edellä ajaneesta autosta tai meneillään olevasta operaatio Hakkapeliitasta. Heidän yhteistyö kumppani oli tiedustellut sopivia
murtokohteita viikkoa aikaisemmin. Kyseessä oli hyvin perinteinen asuntomurtoihin erikoistunut liiga. He toimivat Hit and Run tyylisesti. Se on rikoksen tyylisuunta,
jossa toimitaan noudattaen kaavaa, jossa kohteeseen isketään ja sen jälkeen ryöstösaaliin kanssa poistutaan paikkakunnalta tai kokonaan maasta. Poliisi
tuntee tyylisuunnan tapana, jossa tekijät tulevat suomen rajojen ulkopuolelta ja tekevät useita samankaltaisia anastusrikoksia hyvin nopeaan tahtiin
eri puolilla Suomea ja poistuvat sen jälkeen nopeasti maasta.
Pahaksi onnekseen Nava Radal uskoi pakettiauton olevan ammattitappajien käyttämä kun se kääntyi Kirvesniementielle. Nava Radal odotti hetken ja käynnisti
sitten Skodan. Hän lähti ilman ajovaloja pakettiauton perään ja havaitsi että se suorastaan etsi jotakin. Nava Radalin vaisto sanoi että hän oli tunnistanut
kohteensa.
Jorma Mäntynen istui slaavikyykyssä mummonmökin edessä tupakalla kun hän kuuli kahden auton moottorit. Jorma sinkosi itsensä puolijuoksuun kohti metsää
ja veti samalla Berettansa esiin, vetäen luistin taakse niin että patruuna työntyi patruunapesään ja oli piipussa valmiina ottamaan iskurin iskun vastaan
ja syöksymään rihlojen pyörittämänä ulos piipusta. Metsän reunassa Jorma lähti juoksemaan niin kovaa risujen ja kantojen lomassa yhä syvemmälle metsää.
Taivaalla kaartelevan tiedustelulennokin lämpökamera oli havainnut Jorman jo aikaisemmin ja oli lähtenyt seuraamaan häntä hyvin tarkalla videokuvauksella.
Hartolassa puolustusvoimien tiedustelutoimintaan erikoistunut ryhmä oli hakenut poliisin tietokannasta Jorman pidätyskuvan vuodelta 1999 ja vertasi sitä
nyt Orbiterin välittämiin kasvokuviin. Ne täsmäsivät ja puolustusvoimat kertoi parasta aikaa Sisä-Suomen Poliisilaitoksen kenttäjohtajalle mistä Jorman voisi
käydä hakemassa.
Asuntomurtoihin erikoistunut liiga oli havainnut taustapeilistä Nave Radalin kuljettaman Skodan, jossa ei ollut lainkaan ajovaloja. He pysähtyivät
siinä luulossa että takana ajava oli joku paikallisen kylätoimikunnan "kylä-poliisi". He päättivät antaa hänelle opetuksen. Isokokoinen pakettiauton kuljettaja
pysäytti pakettiauton ja veti käsijarrun päälle. Hän nousi autosta ulos mustaan Adidaksen verryttelyasuun sonnustautuneena ja otti auton oven sivutaskusta
teleskooppipampun joka oli ostettu Tallinnasta Merekeskuksesta. Se oli hankittu mukaan mahdollisia isäntiä vastaan. Heillä oli myös Co2 toiminen
ilmapistooli ja kaasusumuttimia mahdollisia koiria vastaan.
Nava Radal avasi nopeasti autonsa oven ja nousi ulos autosta, samassa lähti lyhyt sarja joka kuulosti suhinalta ja Adidaksen verryttelyaseen iskeentyi 8 reikää rintaan
sekä selkään kun luodit kulkivat miehestä lävitse. Muutamalla juoksuaskeleella Nava Radal oli ennättänyt pakettiauton kuljettajan oven viereen ja ampui
jokaiseen autossa olijaan tuliannoksen, repien miesten sisäelimet samanlaiseksi soseeksi kuin mitä S-market myy tomaattikastike nimellä. Tappamisen jälkeen
Nava Radal nousi Skodaan, käynnisti ajovalot ja peruutti muutaman kymmentä metriä ja nousi uudelleen ulos autosta.
Hän käveli pakettiauton luokse ja poimi taskustaan käsikranaatin. Sen tarkoitus oli tehdä raadoista tunnistamattomia tavanomaisen poliisin silmissä
ja samalla olla mediahuomion takia ilmoitus huumeorganisaatiolle kuinka heille käy kun he alkavat isottelemaan suojelupoliisille. Nave Radal nosti
pakettiauton ulkopuolelle ampumansa miehen kuljettajan paikalle. Mustaan nahkahansikkaaseen verhoiltu käsi irroitti käsikranaatista sokan ja heitti
kuljettajan ovesta käsikranaatin autoon sisälle, paiskaten samalla auton oven kiinni.
Kahdessa sekunnissa Nave Radal oli ennättänyt pinkaisemaan kymmenen metrin päähän pakettiautosta. Käsikranaatin sytyttimessä oli 10 sekunnin viive. Se kun
oli tarkoitettu juuri tämän kaltaiseen toimintaan. Kun Nave Radal oli jo miltein Skodan luona, kuului korvia repivä pamaus ja hämärän tummentama metsä
valaistui sekunnin murto-osassa kirkkaaksi kuin keskikesäinen pilvetön päivä. Pakettiauto ja siellä olleet ruumiit hajosivat kappaleiksi ja ruumiiden
nesteet haihtuivat ilmaan paineen mukana joka levitti pakettiauton osia pitkin ympäristöä.
"Syyllistyinkö ympäristörikokseen", Nave Radal mietti humoristisesti ja hävisi autoineen Kirvesniementieltä. Ilmassa ollut tiedustelulennokki oli kuitenkin
hänen yllään ja lähetti tietoa räjähdyksestä armeijan tiedusteluryhmälle joka informoi asiasta poliisia. Poliisi alkoi välittömästi kasaamaan vaativan tilanteen
paikallista ryhmää kasaan ja tiedotti vaativien tilanteiden erikoisryhmää että luvassa olisi vaativa kiinniotto.
Tiedustelulennokki seurasi Nave Radalin kuljettamaa Skoda Octaviaa ilmasta Kuortin ABC:n yläpuoella noin 600 metrin korkeudesta. Se välitti parhaillaan
ajoneuvorekisteritunnusta ja kun tunnus saatiin armeijan tiedusteluryhmän tietoon, kirjaantui armeijan ja poliisin tietojärjestelmiin toimenpidekielto
ja merkintä että auto oli Suomen valtion käytössä eikä sitä saanut pysäyttää missään tapauksessa.
Nave Radal palasi rauhallisesti ajaen takaisin Helsinkiin Classista musiikkia kuunnellen ja palautti Skodan Ratakadulle, ottaen oman autonsa tilalle. Hän meni kotiin ja oli kuin mitään ei olisi tapahtunut.
Kaiken tapahtuneen keskellä tavallinen poliisi oli aivan sekaisin. He pohtivat mitä oli tapahtunut ja he olivat poliisihallitukseen yhteydessä. Poliisiylijohtaja oli kieltänyt Sisä-Suomen poliisia puuttumasta tilanteeseen muutoin kuin aloittamalla rikospaikkatutkinnan räjähtäneen pakettiauton luona. Skodasta tai sen kuljettajasta tai tiedustelulennokin tekemistä havainnoista kertominen julkisuuteen rikkoisi tapaukselle asetettua salausta ja toisi ilmiantajalle syytteen maanpetoksesta sekä valtiopetoksesta. Tapaus julistettiin tapahtumien osalta salaiseksi, ja julkisuuteen annettiin räjähtäneestä pakettiautosta sellainen kuva että kyseessä oli rosvoporukka joka oli varastanut louhintatyömaalta räjähteitä ja räjäyttänyt pakettiauto ilmaan vahingossa, kuollen koko kopla itse mukana.
Jorma Mäntynen onnistui pakenemaan kaiken hälinän keskellä ja saapui ennen keskiyötä Jyväskylään, joka vaikutti Jorman mielestä liian hiljaiselta. Hän oli tosin tottunut Helsingin vilskeeseen, mutta käynyt Jyväskylässä aikaisemminkin. Jorma tiesi että hänen kuvansa oli julkisuudessa ja hänet tunnistettaisiin hotelleissa joita poliisit tällaisissa tapauksissa seurasi kuten juna- ja bussiasemien valvontakameroita. Jorma piti päänsä alhaalla ja nousi linja-autoon jonka määränpää oli Rovaniemi.
Vankilanjohtaja on eräänlainen matkaopas. Hän osaa määrätietoisesti johtaa jopa vuosikymmenen kestävää retkeä, jossa majoitus on järjestetty betonisen hotellin alakerrokseen.
-
Dark Tetra
- Hetty Wainthropp
- Viestit: 490
- Liittynyt: Ke Tammi 25, 2017 11:19 am
- Paikkakunta: Keskusvalvomo
Re: Huumemaailman humanismi. (Tarina)
Lyhyessä ajassa huumeorganisaatio oli saanut hankittua Suomesta uudet toimijat Lassin ja Antin pitämälle kokoonpanolle ja metamfetamiinia virtasi
jälleen Suomeen. Itseasiassa Antti ja Lassi olivat olleet kuudes kokoonpano joka oli ollut Suomessa huumeorganisaation palveluksessa. Antin ja
Lassin viimeinen erä joka jäi Poliisin haaviin Virolaisen tiedottajan kautta, oli painanut 24 kg. Se oli määrä jonka katukauppahinta olisi jatkettuna
noin 120 000 - 140 000 euroa.
Suomessa on kuitenkin niin paljon metamfetamiini-addikteja että 24 kg menisi parissa päivässä. Lisäksi Suomessa oli muitakin huumeiden maahantuojia.
Huumeorganisaation pääekonomisti oli kuitenkin laskenut toimitettavat määrät tarkasti, ettei hävikkiä tulisi siitä ettei kukaan aineita ostaisi.
Lassin ja Antin nimien kohdille huumeorganisaatio oli jättänyt omassa kirjanpidossaan merkinnät jotka kertoivat paljonko miehille oli maksettu osinkoja
ja palkkaa.
Myös jokaisesta Baltia Corporationin tekemästä taposta oli Suomalaisen median kautta kirjattu tiedot tarkasti ylös. Jos liikaa murhia tekisi, voisi
huumeorganisaatio suututtaa Interpolin aivan turhaan. Interpol kun on kuitenkin Poliisiorganisaatio joka kykenisi tuhoamaan hyvin paljon
huumeorganisaation rakenteita.
Huumeorganisaatio oli pyytänyt Vagos MC:n pää-osastoa Yhdysvalloista laittamaan Vagosin Ruotsalaiselle osastolle käskyn että Suomen osastoon tulisi
nyt rekrytoida mahdollisimman paljon miehiä. Niin oli osittain tapahtunutkin vaikka virallisesti Vagos MC:llä ei ollut Suomessa kerhoa. Sen sijaan oli
Green MC ja sitä tukemaan oli perustettu 22 Group. Green MC:llä oli vihreät jengiliivit joissa oli erilaisia tunnuksia ja hieman erilainen Loki-jumalan
kuva kuin oikeissa Vagos MC:n liiveissä.
Green MC:n talli sijaitsi syrjäisellä alueella Kankkilassa, Myrskylässä. Tiedossa oli että lähialueilla oli runsaasti viholliskerhoja ja heidän kannattajiaan.
Poliisi oli lisännyt liivijengeihin painetta kertomalla YLE:n MOT-ohjelmassa liivijengeistä ja uudesta tulokkaasta: Vagos MC:stä. Ohjelma oli osa tarkkaan
harkittua poliisitoimintaa ja Vagosista tiedottamisen uskottiin lisäävän kerhojen välisiä jännitteitä.
Green MC:n toimipiste Kankkilassa oli Myrkylän kunnan haltuun saama rakennus jonka se oli myynyt Ruotsalaiselle miehelle joka oli tosiasiallisesti
Vagos MC:n Tukholman paikallisjohtaja. Rahoituksen kiinteistön ostoon Kankkilasta hän oli saanut huumeorganisaatiolta. Myrkylän kunta oli saanut kiinteistön
kuolleelta mieheltä jolla ei ollut perillisiä, ja köyhänä kuntana Myrskylä oli myynyt kiinteistön pahaa aavistamatta mitä siitä seuraisi.
Paikan Green MC:n toimipisteen pitämiseen oli harkittu todella hyvin. Kerho pystyi suojautumaan alueella erittäin hyvin ja toimipisteelle johtavat pienet
asvaltoidut tiet kerho pystyisi helposti ottamaan pienillä valvontakameroilla seurantaan, niin ettei toimitilalle pääsisi yllättämään poliisi tai viholliskerho.
Toimitila myös linnoitettiin isoilla aidoilla ja rakennuksen ulkoseiniä vahvistettiin kestämään mahdolliset suurikaliberiset luodit.
Kun poliisi oli tiedottanut Vagos MC:n maahantulosta YLE:n MOT-ohjelmassa, ei mennyt kuin kaksi viikkoa kun poliisi teki ison asetakavarikon toiselta
kansainväliseltä liivijengiltä. Poliisi myös pysäytteli normaalia enemmän liivijengiläisten ajoneuvoja ja huomasi että aseita oli nyt liivijengeillä
kannossa normaalia enemmän. Uudellamaalla tehty asetakavarikko oli sisältänyt useita Galil rynnäkkökiväärejä jotka oli varastettu Viron Kaitseliit
järjestöltä.
Green MC:n asekersantti oli aikaisemmin toisesta kansainvälisestä kerhosta erotettu Tero Niemi. Hän istui parhaillaan Kankkilassa Green MC:n toimipisteellä
ja joi Lapin kulta olutta ja kuunteli äänentoistolaitteistolta Pantera - Walk biisiä miltein täysillä. Hän oli ottanut metamfetamiinia syvyyspommina
ja joi olutta sen päälle. Housujen etumuksessa vyön välissä hänellä oli Parkanolaisesta asunnosta asuntomurron yhteydessä, vuonna 2008 varastettu
smith & wesson 686 revolveri 357 magnum kaliberissa.
Toimipisteen etuoven vieressä oli useampi haulikko jotka oli ostettu isompana eränä saaden jokaisen haulikon 200 euron kappale hintaan. Green MC:n
presidentti ja sihteeri oli mennyt Mäntsälään näyttäytymään paikalliseen baariin oluelle. Heidän mukanaan oli useampi Prospect jotka olivat aseistettuja.
Kaiken piti olla kunnossa, eikä olisi voinut mitenkään olettaa että viholliskerho iskisi kun Green MC:n perässä ajoi jatkuvasti siviilipoliisin ajoneuvo.
Tero Niemi havahtui kun hänen matkapuhelin alkoi tärisemään taskussa. Hän hiljensi musiikin ja vastasi, koska soittaja oli Green MC:n sihteeri. Sihteeri kertoi
sekavan oloisena ja siltä kuin tämä olisi shokissa, että presidenttiä oli juuri äsken ammuttu Mäntsälässä. Tero ei saanut puheesta selvää, mutta osasi
poimia sanat: "päähajalla" "ammuttu" "presidentti" "verta joka puolella".
Tero sulki puhelun nopeasti koska tiesi että poliisi oli asettanut hänen liittymän puhelinkuunteluun eikä hän halunnut paljastaa poliisille tunteitaan.
Hän oli nimittäin syttynyt lähes riemuun kun kuuli ampumisesta. Tero kun oli psykopaatti joka kaipasi -90 luvun jengisotia. Hän oli ollut niissä itsekin
mukana, mutta ei ollut päässyt ampumaan ketään. Nyt hän pääsisi jengisodan keskukseen ja hän tappaisi viholliskerholaisia niin paljon kuin pystyisi, saaden
alamaailmasta kunnioitusta kun istuisi vankilassa elinkautista jengimurhista.
Teroa ei haitannut presidentin poismeno ollenkaan. Hän ei välittänyt ihmisistä ja presidentti oli olut hänelle kuin ilmaa vaikka he olivat halailleet
jatkuvasti jengiläisille tyypillisellä tavalla. Nyt presidentin pää oli hajonnut palasiksi kun häntä oli ammuttu Sakon valmistamalla pulttilukkoisella, 30-06
kaliberisella kiväärillä 572 metrin etäisyydeltä. Kiväärissä oli ollut Swarovskin valmistama kiikaritähtäin jonka ampuja oli kohdistanut kivääriin viime
viikolla. Luoti jota ampuja oli käyttänyt oli Lapuan patruunatehtaan lataama FMJ luodilla varustettu patruuna.
Kaikki paikalla olleet Green MC:n jengiläiset olivat pelonsekaisina aavemaisesti ilmestyneestä luodista joka oli iskeentynyt ikkunan läpi presidenttiä päähän.
Helsingissä Poliisiylijohtaja sai tiedon jengimurhasta ja pian järjestettiin "kriisikokous" poliisijohtajien kesken. Kriisipalaverin alussa avattiin
Samppanjapulloja ja kaikki paikalla olleet kättelivät toisiaan, poltellen erilaisia tupakoita ja pikkusikareita.
Samaan aikaan toisaalla, toinen suomen alamaailmassa valtaa pitävä kansainvälinen liivijengi seurasi tarkasti mtv3 uutislähetystä joka oli poikkeuksellinen.
Uutislähetyksessä kerrottiin Mäntsälässä sattuneesta ampumisesta ja näytettiin kuvia baarin ulkopuolelta sekä ulkopuolella parveilevista jengiläisistä.
Jengiläiset hymyilivät kuolleelle Green MC:n presidentille, mutta eivät lausuneet sanaakaan koska tiesivät että heidän kerhotilansa oli poliisin
mikittämänä ollut vuosikaudet.
Green MC:n presidentin ampuja oli juuri tämän toisen liivijengin palkkaama tappaja joka osasi työnsä hyvin koska oli entinen varusmieskouluttaja ja lapsesta asti metsästystä harrastanut mies joka oli löytänyt itsensä Riihimäen vankilasta kun oli tappanut kännissä vaimonsa. Tappo oli ollut vahinko, mutta hänet tuomittiin murhasta elinkautiseen. Se oli omiaan lisäämään miehelle vihaa yhteiskuntaa kohtaan. Jossain vaiheessa vankilatuomiotaan mies oli tutustunut liivijengiläisiin jotka istuivat tuomioita törkeästä huumausainerikoksesta sekä taposta. Kyseessä ei ollut mikään tavallinen moottoripyöräharrastajien porukka, vaan kansainvälinen organisaatio jonka pääpaikka oli Yhdysvalloissa kuten heidän kilpailijoidensa pääpaikat.
Baltia Corporation oli poistunut Suomesta kun he olivat havainneet tiedustelulennokin joka tarkoitti heille sitä että Suomen valtio oli ottanut heidän suhteensa armeijan resurssit käyttöön joka tarkoitti Baltia Corporationin jäsenille kiinnijäädessään varmaa kuolemaa. Heitä olisi kohdeltu kuin desantteja jatko-sodassa. Aseiden maastavienti olisi ollut iso riski, siksi he olivat jättäneet aseet Suomeen. He olivat kätkeneet ne Klaukkalan lähistölle tyhjään navettarakennukseen.
Huumeorganisaatio oli tiedustellut Baltia Corporationilta aseiden laatua ja lukumäärää sekä mahdollisia räjähdysaineita. He olivat saaneet tarkan selvityksen 4 Samopal konepistoolista, 1000 kpl Tokarev-patruuna erästä, TBG-singosta sekä 6 kg Semtex erästä johon kuului useita tulilankanalleja sekä yksi elektroninen jonka pystyi ajastamaan. Ase erä oli vaihtanut omistaa kun huumeorganisaatio halui ostaa aseistuksen Green MC:lle. Kun raha oli saapunut Bitcoinien muodossa Baltia Corporationille, oli huumeorganisaatio saanut tarkat koordinaatit Klaukkalan asekätköstä.
Huumeorganisaation pohjoismaiden kakkosmies oli parhaillaan Malagalaisella lentokentällä. Hän odotti Finnairin lähtöselvitystiskillä
matkalaukkunsa vastaanottamista. Hän oli perinteinen eteläslaavilainen ja pukeutui myöskin kuten hänen ihannoimansa jalkapallotähti.
Hänelle Zlatan Ibrahimovicin oli lupaus siitä että köyhistä oloista voisi nousta yhdeksi merkittävimmiksi henkilöistä omalla sarallaan.
Huumeorganisaation pohjoismaiden kakkosmiehellä ei ollut mitään kerrottavaa lapsuudestaan. Hän ei halunnut muistaa sitä. Häntä ei
myöskään kukaan voisi syyttää uravalinnastaan jonka hän oli tehnyt jo 12 vuotiaana kun hän sodan keskellä näki perheensä kuolevan.
Hän ei ollut erityisen raaka. Hän oli enemmänkin hyvin sovinnollinen. Raha merkitsi hänelle vapautta köyhyydestä eikä hän ollut
valmis vaihtamaan sitä mihinkään. Rahaa ja omaisuuttaan hän oli valmis puolustamaan loppuun asti, mitä ikinä olisikin vaatinut.
Hän näki rahan tärkeämpänä asiana elämässään, hänellä kun ei enää ollut perhettä, ei veljeä, ei siskoa, ei isää, ei äitiä, ei
edes koiraa. Kaikki ne oli deletoitu sodassa. Sen sijaan hänellä oli jäsenyys yhdessä Itä-Eurooppaa hallinnassaan pitävästä Mafiasta
jonka lonkerotu ulottui aina Euroopasta - Kaukoitään, aina Amerikkaan asti.
Moni voisi luulla että Kiinan triadit ovat pelättyjä, niin ne ovatkin, mutta tämä porukka piti Kiinan triadit Euroopassa orientaljenginä.
Toki Kiinalaisilla oli Euroopassa vaikka mitä toimintaa, mutta huumebisneksessä heillä ei ollut kummoista jalansijaa, siitä piti
huolen huumeorganisaatio jonka jäseniä oli mukana Venäjän Federaation eri toimissa, aina öljy-yhtiö Jukosista - FSB:hen.
Kuka ikinä astui heidän tielle, tuhottiin. He olivat sopineet useiden Eurooppalaisten valtiollisten toimijoiden kesken että tarvittaessa
he auttaisivat tiedustelupalveluita aina tavittaessa jos kyse oli Eurooppaan kohdistuvassa terrorismista. He pitivät tästä syystä silmällä
Euroopan sisällä käytävää pimeää asekauppaa. Tiedustelupalvelut eivät maksaneet huumeorganisaatiolle siitä, vaan katsoivat huumekauppaa
läpi sormien.
Huumeorganisaation pohjoismaiden kakkosmies oli juuri saanut matkalaukunsa hihnalle Finnairin lähtöselvitystiskillä ja lähti siirtymään
kohti turvatarkastusta. Matka Malagasta - Helsinkiin oli alkamassa. Matkan tarkoitus oli mennä valvomaan huumeorganisaation omaa toimijaa
Suomessa. Lisäksi toimijalle piti järjestää aseistusta jota oli valmiiksi Suomessa. Hänellä oli kätkön koordinaatit tiedossa ja ulkomuistiin
tallennettuna.
Baltic Corporationin Lauri Jokinen istui parhaillaan kotonaan, Pinassa, Valko-Venäjällä jonne hänellä oli elinikäinen viisumi. Siitä piti
huolen Baltic Corporation. Valko-Venäjän Presidentti oli Lauri Jokisen hyvä tuttu, ja hän käyttikin usein Baltic Corporationin palveluita.
Valko-Venäjän presidentti kun oli maassaan yksinvaltias jolla oli enemmän kuin diblomaattinen suoja. Häntä suojeli perustuslain lisäksi
salaiset lait joita ei kansalaisille edes tuotu julki. Hänellä oli myös oikeus tuomita ihmisiä kuolemaan ja teloituttaa ilman oikeudenkäyntiä.
Lauri katseli verkossa iltalehden uutisia ja joi murukahvia. Hän laittoi aina 2,5 dl mukiin 2 teelusikallista murukahvia ja 4 ruokosokeripalaa
sekä snapsilasillisen maitoa. Lauri oli tumman rommin ystävä. Hän piti erityisesti Captein Morganin tummasta rommista jota joi nytkin snapseina,
kahvinsa kanssa.
Lauri seurasi iltalehden verkkosvuilta uutisia jotka koskivat Mäntsälässä sattunutta ampumavälikohtausta, jossa Green MC:n presidentti oli ammuttu.
Lauri tiesi että kohta hänen olisi mentävä jälleen Suomeen ja mietti parhaillaan keitä ottaisi mukaan Baltic Corporationin riveistä. Mihailia hän
ei varmasti enää ottaisi mukaan pohjoismaihin, eikä varsinkaan Suomeen, jossa oli ikuinen ryssäviha joka haittasi toimintaa jos piti olla
"näkymättömissä". Se ei onnistuisi Venäläisen pakkotyövangin näköisen miehen kanssa. Sitä paitsi Mihail oli tappanut ihmisiä täysin turhaan useita
viimeisellä reissulla Suomeen. Sitä Lauri ei voinut ymmärtää koska se riskeerasi koko ryhmän ja tehtävän onnistumisen.
jälleen Suomeen. Itseasiassa Antti ja Lassi olivat olleet kuudes kokoonpano joka oli ollut Suomessa huumeorganisaation palveluksessa. Antin ja
Lassin viimeinen erä joka jäi Poliisin haaviin Virolaisen tiedottajan kautta, oli painanut 24 kg. Se oli määrä jonka katukauppahinta olisi jatkettuna
noin 120 000 - 140 000 euroa.
Suomessa on kuitenkin niin paljon metamfetamiini-addikteja että 24 kg menisi parissa päivässä. Lisäksi Suomessa oli muitakin huumeiden maahantuojia.
Huumeorganisaation pääekonomisti oli kuitenkin laskenut toimitettavat määrät tarkasti, ettei hävikkiä tulisi siitä ettei kukaan aineita ostaisi.
Lassin ja Antin nimien kohdille huumeorganisaatio oli jättänyt omassa kirjanpidossaan merkinnät jotka kertoivat paljonko miehille oli maksettu osinkoja
ja palkkaa.
Myös jokaisesta Baltia Corporationin tekemästä taposta oli Suomalaisen median kautta kirjattu tiedot tarkasti ylös. Jos liikaa murhia tekisi, voisi
huumeorganisaatio suututtaa Interpolin aivan turhaan. Interpol kun on kuitenkin Poliisiorganisaatio joka kykenisi tuhoamaan hyvin paljon
huumeorganisaation rakenteita.
Huumeorganisaatio oli pyytänyt Vagos MC:n pää-osastoa Yhdysvalloista laittamaan Vagosin Ruotsalaiselle osastolle käskyn että Suomen osastoon tulisi
nyt rekrytoida mahdollisimman paljon miehiä. Niin oli osittain tapahtunutkin vaikka virallisesti Vagos MC:llä ei ollut Suomessa kerhoa. Sen sijaan oli
Green MC ja sitä tukemaan oli perustettu 22 Group. Green MC:llä oli vihreät jengiliivit joissa oli erilaisia tunnuksia ja hieman erilainen Loki-jumalan
kuva kuin oikeissa Vagos MC:n liiveissä.
Green MC:n talli sijaitsi syrjäisellä alueella Kankkilassa, Myrskylässä. Tiedossa oli että lähialueilla oli runsaasti viholliskerhoja ja heidän kannattajiaan.
Poliisi oli lisännyt liivijengeihin painetta kertomalla YLE:n MOT-ohjelmassa liivijengeistä ja uudesta tulokkaasta: Vagos MC:stä. Ohjelma oli osa tarkkaan
harkittua poliisitoimintaa ja Vagosista tiedottamisen uskottiin lisäävän kerhojen välisiä jännitteitä.
Green MC:n toimipiste Kankkilassa oli Myrkylän kunnan haltuun saama rakennus jonka se oli myynyt Ruotsalaiselle miehelle joka oli tosiasiallisesti
Vagos MC:n Tukholman paikallisjohtaja. Rahoituksen kiinteistön ostoon Kankkilasta hän oli saanut huumeorganisaatiolta. Myrkylän kunta oli saanut kiinteistön
kuolleelta mieheltä jolla ei ollut perillisiä, ja köyhänä kuntana Myrskylä oli myynyt kiinteistön pahaa aavistamatta mitä siitä seuraisi.
Paikan Green MC:n toimipisteen pitämiseen oli harkittu todella hyvin. Kerho pystyi suojautumaan alueella erittäin hyvin ja toimipisteelle johtavat pienet
asvaltoidut tiet kerho pystyisi helposti ottamaan pienillä valvontakameroilla seurantaan, niin ettei toimitilalle pääsisi yllättämään poliisi tai viholliskerho.
Toimitila myös linnoitettiin isoilla aidoilla ja rakennuksen ulkoseiniä vahvistettiin kestämään mahdolliset suurikaliberiset luodit.
Kun poliisi oli tiedottanut Vagos MC:n maahantulosta YLE:n MOT-ohjelmassa, ei mennyt kuin kaksi viikkoa kun poliisi teki ison asetakavarikon toiselta
kansainväliseltä liivijengiltä. Poliisi myös pysäytteli normaalia enemmän liivijengiläisten ajoneuvoja ja huomasi että aseita oli nyt liivijengeillä
kannossa normaalia enemmän. Uudellamaalla tehty asetakavarikko oli sisältänyt useita Galil rynnäkkökiväärejä jotka oli varastettu Viron Kaitseliit
järjestöltä.
Green MC:n asekersantti oli aikaisemmin toisesta kansainvälisestä kerhosta erotettu Tero Niemi. Hän istui parhaillaan Kankkilassa Green MC:n toimipisteellä
ja joi Lapin kulta olutta ja kuunteli äänentoistolaitteistolta Pantera - Walk biisiä miltein täysillä. Hän oli ottanut metamfetamiinia syvyyspommina
ja joi olutta sen päälle. Housujen etumuksessa vyön välissä hänellä oli Parkanolaisesta asunnosta asuntomurron yhteydessä, vuonna 2008 varastettu
smith & wesson 686 revolveri 357 magnum kaliberissa.
Toimipisteen etuoven vieressä oli useampi haulikko jotka oli ostettu isompana eränä saaden jokaisen haulikon 200 euron kappale hintaan. Green MC:n
presidentti ja sihteeri oli mennyt Mäntsälään näyttäytymään paikalliseen baariin oluelle. Heidän mukanaan oli useampi Prospect jotka olivat aseistettuja.
Kaiken piti olla kunnossa, eikä olisi voinut mitenkään olettaa että viholliskerho iskisi kun Green MC:n perässä ajoi jatkuvasti siviilipoliisin ajoneuvo.
Tero Niemi havahtui kun hänen matkapuhelin alkoi tärisemään taskussa. Hän hiljensi musiikin ja vastasi, koska soittaja oli Green MC:n sihteeri. Sihteeri kertoi
sekavan oloisena ja siltä kuin tämä olisi shokissa, että presidenttiä oli juuri äsken ammuttu Mäntsälässä. Tero ei saanut puheesta selvää, mutta osasi
poimia sanat: "päähajalla" "ammuttu" "presidentti" "verta joka puolella".
Tero sulki puhelun nopeasti koska tiesi että poliisi oli asettanut hänen liittymän puhelinkuunteluun eikä hän halunnut paljastaa poliisille tunteitaan.
Hän oli nimittäin syttynyt lähes riemuun kun kuuli ampumisesta. Tero kun oli psykopaatti joka kaipasi -90 luvun jengisotia. Hän oli ollut niissä itsekin
mukana, mutta ei ollut päässyt ampumaan ketään. Nyt hän pääsisi jengisodan keskukseen ja hän tappaisi viholliskerholaisia niin paljon kuin pystyisi, saaden
alamaailmasta kunnioitusta kun istuisi vankilassa elinkautista jengimurhista.
Teroa ei haitannut presidentin poismeno ollenkaan. Hän ei välittänyt ihmisistä ja presidentti oli olut hänelle kuin ilmaa vaikka he olivat halailleet
jatkuvasti jengiläisille tyypillisellä tavalla. Nyt presidentin pää oli hajonnut palasiksi kun häntä oli ammuttu Sakon valmistamalla pulttilukkoisella, 30-06
kaliberisella kiväärillä 572 metrin etäisyydeltä. Kiväärissä oli ollut Swarovskin valmistama kiikaritähtäin jonka ampuja oli kohdistanut kivääriin viime
viikolla. Luoti jota ampuja oli käyttänyt oli Lapuan patruunatehtaan lataama FMJ luodilla varustettu patruuna.
Kaikki paikalla olleet Green MC:n jengiläiset olivat pelonsekaisina aavemaisesti ilmestyneestä luodista joka oli iskeentynyt ikkunan läpi presidenttiä päähän.
Helsingissä Poliisiylijohtaja sai tiedon jengimurhasta ja pian järjestettiin "kriisikokous" poliisijohtajien kesken. Kriisipalaverin alussa avattiin
Samppanjapulloja ja kaikki paikalla olleet kättelivät toisiaan, poltellen erilaisia tupakoita ja pikkusikareita.
Samaan aikaan toisaalla, toinen suomen alamaailmassa valtaa pitävä kansainvälinen liivijengi seurasi tarkasti mtv3 uutislähetystä joka oli poikkeuksellinen.
Uutislähetyksessä kerrottiin Mäntsälässä sattuneesta ampumisesta ja näytettiin kuvia baarin ulkopuolelta sekä ulkopuolella parveilevista jengiläisistä.
Jengiläiset hymyilivät kuolleelle Green MC:n presidentille, mutta eivät lausuneet sanaakaan koska tiesivät että heidän kerhotilansa oli poliisin
mikittämänä ollut vuosikaudet.
Green MC:n presidentin ampuja oli juuri tämän toisen liivijengin palkkaama tappaja joka osasi työnsä hyvin koska oli entinen varusmieskouluttaja ja lapsesta asti metsästystä harrastanut mies joka oli löytänyt itsensä Riihimäen vankilasta kun oli tappanut kännissä vaimonsa. Tappo oli ollut vahinko, mutta hänet tuomittiin murhasta elinkautiseen. Se oli omiaan lisäämään miehelle vihaa yhteiskuntaa kohtaan. Jossain vaiheessa vankilatuomiotaan mies oli tutustunut liivijengiläisiin jotka istuivat tuomioita törkeästä huumausainerikoksesta sekä taposta. Kyseessä ei ollut mikään tavallinen moottoripyöräharrastajien porukka, vaan kansainvälinen organisaatio jonka pääpaikka oli Yhdysvalloissa kuten heidän kilpailijoidensa pääpaikat.
Baltia Corporation oli poistunut Suomesta kun he olivat havainneet tiedustelulennokin joka tarkoitti heille sitä että Suomen valtio oli ottanut heidän suhteensa armeijan resurssit käyttöön joka tarkoitti Baltia Corporationin jäsenille kiinnijäädessään varmaa kuolemaa. Heitä olisi kohdeltu kuin desantteja jatko-sodassa. Aseiden maastavienti olisi ollut iso riski, siksi he olivat jättäneet aseet Suomeen. He olivat kätkeneet ne Klaukkalan lähistölle tyhjään navettarakennukseen.
Huumeorganisaatio oli tiedustellut Baltia Corporationilta aseiden laatua ja lukumäärää sekä mahdollisia räjähdysaineita. He olivat saaneet tarkan selvityksen 4 Samopal konepistoolista, 1000 kpl Tokarev-patruuna erästä, TBG-singosta sekä 6 kg Semtex erästä johon kuului useita tulilankanalleja sekä yksi elektroninen jonka pystyi ajastamaan. Ase erä oli vaihtanut omistaa kun huumeorganisaatio halui ostaa aseistuksen Green MC:lle. Kun raha oli saapunut Bitcoinien muodossa Baltia Corporationille, oli huumeorganisaatio saanut tarkat koordinaatit Klaukkalan asekätköstä.
Huumeorganisaation pohjoismaiden kakkosmies oli parhaillaan Malagalaisella lentokentällä. Hän odotti Finnairin lähtöselvitystiskillä
matkalaukkunsa vastaanottamista. Hän oli perinteinen eteläslaavilainen ja pukeutui myöskin kuten hänen ihannoimansa jalkapallotähti.
Hänelle Zlatan Ibrahimovicin oli lupaus siitä että köyhistä oloista voisi nousta yhdeksi merkittävimmiksi henkilöistä omalla sarallaan.
Huumeorganisaation pohjoismaiden kakkosmiehellä ei ollut mitään kerrottavaa lapsuudestaan. Hän ei halunnut muistaa sitä. Häntä ei
myöskään kukaan voisi syyttää uravalinnastaan jonka hän oli tehnyt jo 12 vuotiaana kun hän sodan keskellä näki perheensä kuolevan.
Hän ei ollut erityisen raaka. Hän oli enemmänkin hyvin sovinnollinen. Raha merkitsi hänelle vapautta köyhyydestä eikä hän ollut
valmis vaihtamaan sitä mihinkään. Rahaa ja omaisuuttaan hän oli valmis puolustamaan loppuun asti, mitä ikinä olisikin vaatinut.
Hän näki rahan tärkeämpänä asiana elämässään, hänellä kun ei enää ollut perhettä, ei veljeä, ei siskoa, ei isää, ei äitiä, ei
edes koiraa. Kaikki ne oli deletoitu sodassa. Sen sijaan hänellä oli jäsenyys yhdessä Itä-Eurooppaa hallinnassaan pitävästä Mafiasta
jonka lonkerotu ulottui aina Euroopasta - Kaukoitään, aina Amerikkaan asti.
Moni voisi luulla että Kiinan triadit ovat pelättyjä, niin ne ovatkin, mutta tämä porukka piti Kiinan triadit Euroopassa orientaljenginä.
Toki Kiinalaisilla oli Euroopassa vaikka mitä toimintaa, mutta huumebisneksessä heillä ei ollut kummoista jalansijaa, siitä piti
huolen huumeorganisaatio jonka jäseniä oli mukana Venäjän Federaation eri toimissa, aina öljy-yhtiö Jukosista - FSB:hen.
Kuka ikinä astui heidän tielle, tuhottiin. He olivat sopineet useiden Eurooppalaisten valtiollisten toimijoiden kesken että tarvittaessa
he auttaisivat tiedustelupalveluita aina tavittaessa jos kyse oli Eurooppaan kohdistuvassa terrorismista. He pitivät tästä syystä silmällä
Euroopan sisällä käytävää pimeää asekauppaa. Tiedustelupalvelut eivät maksaneet huumeorganisaatiolle siitä, vaan katsoivat huumekauppaa
läpi sormien.
Huumeorganisaation pohjoismaiden kakkosmies oli juuri saanut matkalaukunsa hihnalle Finnairin lähtöselvitystiskillä ja lähti siirtymään
kohti turvatarkastusta. Matka Malagasta - Helsinkiin oli alkamassa. Matkan tarkoitus oli mennä valvomaan huumeorganisaation omaa toimijaa
Suomessa. Lisäksi toimijalle piti järjestää aseistusta jota oli valmiiksi Suomessa. Hänellä oli kätkön koordinaatit tiedossa ja ulkomuistiin
tallennettuna.
Baltic Corporationin Lauri Jokinen istui parhaillaan kotonaan, Pinassa, Valko-Venäjällä jonne hänellä oli elinikäinen viisumi. Siitä piti
huolen Baltic Corporation. Valko-Venäjän Presidentti oli Lauri Jokisen hyvä tuttu, ja hän käyttikin usein Baltic Corporationin palveluita.
Valko-Venäjän presidentti kun oli maassaan yksinvaltias jolla oli enemmän kuin diblomaattinen suoja. Häntä suojeli perustuslain lisäksi
salaiset lait joita ei kansalaisille edes tuotu julki. Hänellä oli myös oikeus tuomita ihmisiä kuolemaan ja teloituttaa ilman oikeudenkäyntiä.
Lauri katseli verkossa iltalehden uutisia ja joi murukahvia. Hän laittoi aina 2,5 dl mukiin 2 teelusikallista murukahvia ja 4 ruokosokeripalaa
sekä snapsilasillisen maitoa. Lauri oli tumman rommin ystävä. Hän piti erityisesti Captein Morganin tummasta rommista jota joi nytkin snapseina,
kahvinsa kanssa.
Lauri seurasi iltalehden verkkosvuilta uutisia jotka koskivat Mäntsälässä sattunutta ampumavälikohtausta, jossa Green MC:n presidentti oli ammuttu.
Lauri tiesi että kohta hänen olisi mentävä jälleen Suomeen ja mietti parhaillaan keitä ottaisi mukaan Baltic Corporationin riveistä. Mihailia hän
ei varmasti enää ottaisi mukaan pohjoismaihin, eikä varsinkaan Suomeen, jossa oli ikuinen ryssäviha joka haittasi toimintaa jos piti olla
"näkymättömissä". Se ei onnistuisi Venäläisen pakkotyövangin näköisen miehen kanssa. Sitä paitsi Mihail oli tappanut ihmisiä täysin turhaan useita
viimeisellä reissulla Suomeen. Sitä Lauri ei voinut ymmärtää koska se riskeerasi koko ryhmän ja tehtävän onnistumisen.
Vankilanjohtaja on eräänlainen matkaopas. Hän osaa määrätietoisesti johtaa jopa vuosikymmenen kestävää retkeä, jossa majoitus on järjestetty betonisen hotellin alakerrokseen.
-
Dark Tetra
- Hetty Wainthropp
- Viestit: 490
- Liittynyt: Ke Tammi 25, 2017 11:19 am
- Paikkakunta: Keskusvalvomo
Re: Huumemaailman humanismi. (Tarina)
Jorma Mäntynen oli saapunut Kittilään. Hän oli parhaillaan Alkon myymälässä ostamssa 3 tähden Jaloviinaa. Hänellä oli mukanaan S-marketin ostoskassi
ja selässään reppu. Selän ja farkkujen välissä lymysi 9mm Beretta M92 pistooli. Hänellä oli lähes silmillään Rovaniemeltä ostettu villapipo ja kasvoja
peiti osittain Catmandoo -merkkinen musta, vetoketjullinen college paita. Alkon myyjä ei kiinnittänyt mitään erityistä huomiota Jorma Mäntyseen. Piti
tätä vain normaalina, ulkona kun oli -23 astetta pakkasta. Silti Jorman silmät haravoi Alkon myyjän kasvoja, miettien oliko tämä tunnistanut hänet?
Helsingin huumepoliisin komisario oli saapunut Kittilään lennolla Helsingistä ja oli parasta aikaa tkasilla matkalla Kittilän lentokentältä
Levi-keskukseen. Komisario oli varautunut kaikkeen mahdolliseen. Hänellä oli mukanaan 24 000 euroa käteistä rahaa, jolla hän oli kaavaillut
pitää Jorman piilossa Lapin karuissa maisemissa. Komisario oli saanut rahaa haltuun useista huume- ja rahatakavarikoista. Oli jokunen
pistoolikin lähtenyt virkamiesten matkaan, mutta sellaista hän ei tohtinut ottaa mukaan, oltiinhan sentään lentokoneella matkassa.
Kankkilassa, Myrskylässä Green MC:n päämajassa kumottiin presidentin muistolle mitä erilaisempia juomia. Oli wiskicolaa ja perinteistä
Pirkkaolutta sekä Fireball-juomasekoitusta, unohtamatta lukuisia Jäger meister snapseja ja piriviivoja. Paikalle oli pyydetty myös
Group 22 apukerho. He koostuivat nuorista miehistä sekä kahdesta hieman vanhemmasta linnavenkulasta. Yhteistä kaikille oli se että
harvalla oli enää montaakaan omaa hammasta suussa. Piri kun oli tehnyt tehtävänsä.
Group 22 kerho ei kantanut liivejä, mutta heille oli teetetty huppareita, lippiksiä, pipoja sekä ulkoilu takkeja joissa oli Group 22 tunnus.
Group 22:n perimmäinen tarkoitus oli se että heitä oli helppo uhrata ja heitä pystyi korvaamaan, toisin kuin Green MC:n jäseniä joiden rekrytoinnissa
käytettiin enemmän harkintaa.
Green MC:n jäsenet määräsivät Group 22 kerholle mitä erilaisempia hommia, aina huumepakettien toimittamisesta - pahoinpitelyihin. Joskus he olivat
vain autonkuljettajia ja kerhotilan siivoojia. Joka tapauksessa he olivat ns. Likaisentyöntekijöitä. Pelkkää yhteiskunnan jätettä joille ei ollut
tarkoitusta ja joita oli helppo manipuloida tekemään hullunkurisia asioita. Heitä pidetiin uskollisuudessa huumeiden ja viinan sekä kuvitteellisen
vallantunteen avulla jota heille tyrkytettiin kertomalla kuinka heistä voisi joskus tulla Green MC:n jäseniä ja ehkä myöhemmin Vagos MC:n jäseniä,
maailman yhden suurimman prosenttijengin jäseneiä.
Group 22 jäsenten rekrytoinnissa oli käytetty vankiloita. Yhdeksi parhaimmaksi rekrytointikohteeksi oli osoittaunut Helsingin läänin vankila.
Sieltä oli otettu mukaan jopa sakkovankeja sekä yksi äitinsä raiskaamisesta tuomittu mies joka parhaillaan oli nostettu Green MC:n jäseneksi,
näytiksi muille kuinka voi edetä "urallaan". Äitinsä raiskaaja tosin oli vasta Hangaround jäsen, eikä häntä ollut tarkoitus muuta kuin uhrata
tulevassa jengisodassa.
Ilta oli vaihtunut yöhön ja lopulta aamuun kun vuonna 1994 valmistettu Nissan Sunny lähti liikkumaan Kankkilasta kohti Vantaata, jossa asui yksi
kilpailevan jengin "upseeri". Mukana autossa oli äitinsä raiskaaja, ja kaksi Group 22 kerhon jäsentä sekä kolme haulikkoa. He saavuttivat Huuvari
nimisen kylän, josta he jatkoivat matkaa kohti E18 valtatietä. 1,5 tunnin kuluttua he olivat Vantaalaisen kerrotalon parkipaikan lähettyvillä väijyssä.
Kello oli miltein aamuyhdeksän kun pihalle asteli viholliskerhon, hieman ylipainoinen ja hitaaski kulkeva "upseeri". Hänellä oli ilmeisen kiire,
mutta kiire katkesi kun hänen luotisuojaliiveihin ja kasvoihin pöllähti Baschier & Pellagrin lataamasta haulikon patruunasta, kaliberia 12/70,
haulipeite. Samassa hänen takaraivoonsa kajahti Winchester Superspeed Slug joka oli kehitetty erityisesti villisikajahtiin. Nyt täyteinen repi
miehen pään täysin hajalle. Vaikka mies kaatui maahan kuolleena, ammuttiin häntä vielä varmistukseksi useamman kerran Benellin valmistamalla
puoliautomaattihaulikolla jalkoihin, ja muualle vartaloon. Hänen sukuelimensä täyttyi hauleista jotka oli tarkoitettu savikiekkoammuntaan.
Vaikka viholliskerhon "upseerilla" oli ollut päällään viimeistä huutoa olevat luotisuojaliivit sekä kainalokotelossa Glock 26 pistooli, eivät
ne olleet häntä auttaneet kun vastassa oli koko yön, ja sitä edeltäneen viikon piriä ja viinaa vetäneet Group 22 jengin jäsenet jotka halusivat
päästä Green MC:n jäseniksi. Haulikoiden laukaukset olivat kaikuneet Vantaalaisen kerrostalon parkkipaikalla kuin lämärit jääkiekkokaukalossa.
Mies oli tapettu pystyyn ja teurastusta oli katsonut parvekkeella tupakalla ollut eläkkeellä ollut postinkantajaja joka oli vielä aamulla ollut
noin 3 promillen humassa, alkoholisoitunut kun oli. Postinkantaja ei kuitenkaan ollut uskonut näkemäänsä, vaan heti sisälle asuntoonsa päästyään
soittanut terveyskeskukseen ja pyytänyt aikaa lääkärille että pääsisi katkolle, hallusinaatioita kun näki. Se verran raaka näytös oli ollut, heti
aamutuimaan.
Huumeorganisaation pohjoismaiden kakkosmies oli laskeutunut Helsinki-Vantaan lentokentälle, keskelle sekasortoa. Poliisi ratsasi parasta-aikaa
Green MC:n toimipistettä sekä jengiläisten asuntoja, kaikkea. Group 22 jengiläiset jotka olivat ampuneet Vantaalla toiseen kerhoon kuuluneen
"upseerin" olivat jääneet heti aamusta kiinni teostaan.
Poliisi oli saanut heidät kiinni Vantaalla kehäkolmella kauppakeskus Jumbon kohdalla. Autossa jengiläisillä oli murhassa käytetyt
haulikot sekä päällään Group 22 hupparit. Äitinsä raiskaamisesta tuomitulla, joka oli nostettu Group 22 jengistä Green MC:n
hangaround jäseneksi, oli päällään mustat nahkaliivit, joiden rintataskun kohdalla luki pienessä kangaslapussa vihreällä: Finland.
Puoleenpäivään mennessä jengiläiset olivat kertoneet keneltä saivat käskyn murhata
kilpailevan kerhon "upseeri". Kuulustelupöytäkirjassa luki Tero Niemi joka oli haettu heti poliisivankilaan ja oli auttamatta nyt kiinniotettu,
myöhemmin vangittu osallisuudesta murhaan. Hänen osaltaan jengisota oli tässä.
Ruotsista kiirehti apuun Vagos MC:n jäseniä jotka avustivat Green MC:tä nousemaan vastoinkäymisistä, antamalla heille täydet värit. Se
oli myös osoitus siitä että he arvostivat Green MC:n tekemään murhaa. Huumeorganisaation pohjoismaiden kakkosmies asettui Helsinkiin,
Vaakuna hotelliin asumaan.
Toinen kansainvälinen liivijengi oli aivan raivona. Jokaisessa heidän chapteriksi kutsumassaan osastossa suunniteltiin parhaillaan
Green MC:n tuhoamista. Kerhotilat täyttyivät kirveistä ja mitä erilaisimmista astaloista sekä ampuma-aseista. Käsikranaatteja
tilattiin Puolalaiselta kerholta. Tiedettiin myös paikka josta sai dynamiittia. Alkoi suunnittelu sekä sopivien henkilöiden
valitseminen omista kerhoista kostoiskun suorittamiseen.
Poliisi osasi varautua kostoiskuun ja laittoi Kankkilaan johtaville teille sulut, joista pääsi vain tarkastuksen läpikäyneet autot liikkumaan.
Myös kaikki mahdollinen resurssi kiinnitettiin jengiläisten seurantaan. Käräjäoikeus antoi kasapäin telekuuntelulupia vaikka jengiläisten
puhelimia kuunneltiin jo ennestään.
Sillä aikaa kun pääkaupunkiseudulla oli täysi tohina päällä, istuivat Helsingin huumepoliisin komisario ja Jorma Mäntynen Lapissa, Puljun erämaassa
sijainneessa eräkämpässä jonka he olivat vuokranneet 3 kuukaudeksi. Komisario oli hankkinut Jormalle kuivamuonaa niin että tämä voisi pärjätä
helposti neljäkin kuukautta.
He puhuivat parhaillaan erilaisista rikoksista ja komisario kertoi oudoista tapauksista joita väkivaltarikosyksikkö oli tutkinut. Ihmisiä oli vuosien
varrella kadonnut uudellamaalla, hyvin syrjäisissä paikoissa kuten Mäntsälän takana. Puhelimet olivat linkittyneet viimeisten kertojen aikana aina
Mallusjoki, Pukkila, Myrskylä alueelle ja sen jälkeen ihmiset olivat kadonneet jäljettömiin. Poliisissa uskottiin että alueella liikkui sarjamurhaaja
, mutta siitä ei saanut puhua, eikä varsinkaan medialle joka olisi heti tehnyt aiheesta uutisen. Media kun oli pitkään kutsunut järvenpään
alueella sattuineita kahta henkirikosta ja yhtä katoamista "Järvenpään sarjamurhaajaksi".
Sen komisario kyllä myönsi että ei ihminen itsestään katoa, mutta yritti löytää jotakin järkevämpää selitystä katoamisille kuin sarjamurhaaja.
Jormaa aihe kiinnosti ja hän kertoi uskovansa että skenaario sarjamurhaajan olemassaolosta saattoi hyvinkin pitää paikkansa jos ihmisiä
katoaa samoilta alueilta ja varsinkin niin lähellä toisiaan. Komisario vastasi että katoamisten välillä oli vuosia, eikä millään hän jaksanut
uskoa sarjamurhaajan olemassaoloon. "Olisit ryhtynyt poliisiksi", komisario kiusoitteli Jormaa. Jorma vastasi kiusaukseen että olisit itse
ryhtynyt rosvoksi, johon molemmat nauroivat koska komisario oli niin rosvo kuin ihminen vain pystyi olemaan.
Jorma Mäntynen oli oikeastaan onnellinen. Hän oli aina halunnut viettää itsekseen aikaa lapissa, ja nyt siihen oli tullut tilaisuus. Komisario
oli lähdössä seuraavan päivänä takaisin Helsinkiin ja hän jäisi yksin eräkämppään. Komisariolla oli käytössään vuokra-auto jolla he olivat tulleet
Leviltä eräkämpälle. Jorman mielessä kävi että täydennystä olisi vielä huomenna haettava. Tupakkaa viisikartonkia, Jaloviinaa korillinen ja sille
blandista, mieluiten aitoa Coca-Colaa.
"Vittu, sukset ja jääkairakin sekä pilkkionki puuttuu", hän sanoi ääneen kun tajusi tilanteen vakavuuden. "Eiköhän ne järjesty", komisario
sanoi ja kertoi että ne haettaisiin urheiluliikkeestä heti aamusta. Niiden lisäksi hän jättäisi Jormalle reilut 20 000 euroa varmuuden vuoksi.
Jos vaikka olisi tarvinnut lähteä Norjaan tai Ruotsiin. Pääasia oli ettei Jorma jäisi kiinni.
Huumeorganisaation pääpaikassa Liettuassa mietittiin parhaillaan uttaa toiminta strategiaa suomeen. Metamfetamiinin maahantuonti kun oli tällä
hetkellä epäselvän tilanteen vuoksi jäissä. Siitä huolimatta he kokeilivat eri toimijoita jotka vastaanottivat vähäisiä määriä metamfetamiinia.
Määrät olivat muutamien kilojen luokkaa. Sitä tehtiin siitä syystä että ote suomalaisessa huumemarkkinassa säilyi. Se kun piti säilyttää siltä
varalta jos Green MC tuhoutuisi tai tulisi muutoin toimintakyvyttömäksi suojata huumeorganisaation toimintaa suomessa.
Huumeorganisaation pohjoismaiden kakkosmies oli juuri tullut Helsinkiläiseltä kuntosalilta jonne hän oli viimepäivien aikana ostanut useita
kertalippuja. Hänellä oli tapaaminen Ruotsin Vagos MC:n paikallisjohtajan kanssa. Tapaaminen oli sovittu TOR-verkossa eräällä saitilla, jossa
puhuttiin yleisesti sananvapaudesta ja Kiinan ihmisoikeustilanteesta. Siellä oli käytössä huumeorganisaation ja Vagosin välillä koodikielistö joka
oli samalla keskustelua Kiinan ihmisoikeustilanteesta. Neuvottelut ja keskustelut käytiin vain Vagosin Yhdysvaltain pääosaston välillä. Yhdysvalloista
olikin lähtenyt sana Saksaan ja sieltä lopulta Ruotsiin että huumeorganisaation kakkosmies piti tavata Helsingissä Bulevardilla sijaitsevassa
ravintola Saagassa.
Tapaaminen oli juuri käynnistymässä vaikka huumeorganisaation kakkosmies oli etuajassa. Hän oli tilannut itselleen katajanmarjoista tehdyssä liemessä
haudutettua hirvenniskaa. Hänen lihaksensa olivat vielä kuntosalilla suoritetusta voimaharjoittelusta lämpimät. Hänen otsallaan paistoi hiukan
jälkihikeä. Miehestä pystyi kaikin tavoin päättelemään että hän oli juuri ollut treenaamassa todella kovaa ja nyt hänellä oli oikeasti nälkä. Nälän
loitolla pitämiseksi siihen asti kunnes ruoka oli valmis, hän tilasi 0.5 litran tuopin jonka hän suorastaan kaatoi kalloonsa. Kun lasi oli tyhjä,
pyysi hän tilalle toisen oluen.
Kun toista tuoppia tuotiin, istuutui pöytään hieman ylipainoinen ja pitkäpartainen mies joka oli pukeutunut farkkuihin jollaisia käytti lähes
pelkästään nuoret miehet jotka yrittivät olla mukana muodin maailmassa. Tarkemmin itsestään epävarmat nuoret miehet. Miehen päällä oli myös nahkatakki
ja sen povitaskuun oli klipsillä kiinnitetty isokokoinen kääntöveitsi joka vilahti kun hän riisui takkinsa. Nahkatakin alla oli mustan värinen
kauluspaita ja se loi huumeorganisaation mieheen helpotuksen. Hän tuumaili että miehessä sentään oli edes jotain aikuisen miehen käyttämää vaatetusta.
Hän arvioi silmillään että miehen epäsiistiä partaa oli hoidettu partaöljyllä ja sen oli tarkoituksellisesti annettu kasvaa epäsiistin näköiseksi.
Vagosin mies tilasi itselleen kalaruokaa ja kertoi samalla huumeorganisaation miehelle kuinka hänen tulisi noudattaa kevyttä ruokavaliota, mutta samalla
hän tilasi 4 kappaletta Jäger Meister snapseja ja nelosoluen. Kevytruokavalio oli siis ollut jonkinlainen vitsi mitä huumeorganisaation mies ei voinut
ymmärtää.
Keskustelu alkoi hyvin arkisesti säästä ja ajankohtaisesta maailman politiikasta ja jatkui urheilun parissa. Keskustelun lomassa huumeorganisaation
mies ujutti Vagosin miehelle paperilapun jossa oli koordinaatit Klaukkalan asekätkölle ja käsky iskeä voimalla toista kansainvälistä liivijengiä
vastaan, niin että tälle tulisi reilusti mies- ja kalustotappiota. Sen tulisi näyttää etenkin mediassa siltä että Suomessa toimiva Vagos MC
olisi vähintäänkin yhtä kova toimija kuin jo Suomessa olevat toimijat MC-maailmassa.
Vagos MC:n miehen naama muuttui hetkellisesti kalpeaksi, mutta Jäger Meister snapsi palautti ihonvärin takaisin terveellisen näköiseksi. Mies ei
selkeästi ollut pitkäaikainen juoppo, vaan elämänlaatuaan länsimaittain katsottuna nostanut mies joka nautti liikaa alkoholia ja muita vastaavia
aineita. Vagos MC:n miehen mielessä pyöri ajatus kuinka hän itse antaisi käskyn miehilleen ja sen jälkeen lähtisi liukkaasti tuli- ja sirpalesuojaan
katsomaan kuinka jengisodassa käy. Hänen Suomessa jo pari vuotta toiminut, niin sanottu oikeakäsi oli saanut rekrytoitua lisää miehiä Group 22 kerhoon
ja Green MC:hen. Nyt Green MC:ssä oli mukana sellaisia jotka olivat olleet muissa kansainvälisissä, Suomessa toimineissa kerhoissa, mutta erinäisistä
syistä olivat joko itse lähteneet tai erotettu. Kovan luokan kermaa joka tapauksessa.
Poliisi oli estänyt jengien välisiä yhteenottoja tähän asti, mutta nyt tilanteen annettiin poliisin "rajallisten resurssien" takia hieman purkautua.
Poliisi purkasi Kankkilaan johtavien teiden varsilta pitämänsä tarkistuspisteet. Samalla poliisi kuitenkin ripusti samoihin paikkoihin, joissa
tarkistuspisteet olivat olleet, "kelikamerat". Virallisesti ne olivat liikenneviraston kelikameroita niitä jopa jopa tavallinen kansalainenkin
pystyi netistä seuraamaan kuvatoiminnolla jota päivitettiin 2 minuutin viiveellä. Poliisille "kelikamerat" antoivat todella tarkkaa kuvaa reaaliaikaisesti.
Videomateriaali myös tallennettiin digitaalisesti. Lisätoiminto "kelikameroissa" oli ajoneuvon rekisterikilvenlukulaite joka voitiin asettaa toimintoon
joka ilmoitti kun "kelikameraan" ilmestyi etsitty henkilöauto. Julkisuudessa uusien "kelikameroiden" asentamisesta ei mainittu, eikä asiasta liikaa
tiedotettu edes liikennevirastosta.
ja selässään reppu. Selän ja farkkujen välissä lymysi 9mm Beretta M92 pistooli. Hänellä oli lähes silmillään Rovaniemeltä ostettu villapipo ja kasvoja
peiti osittain Catmandoo -merkkinen musta, vetoketjullinen college paita. Alkon myyjä ei kiinnittänyt mitään erityistä huomiota Jorma Mäntyseen. Piti
tätä vain normaalina, ulkona kun oli -23 astetta pakkasta. Silti Jorman silmät haravoi Alkon myyjän kasvoja, miettien oliko tämä tunnistanut hänet?
Helsingin huumepoliisin komisario oli saapunut Kittilään lennolla Helsingistä ja oli parasta aikaa tkasilla matkalla Kittilän lentokentältä
Levi-keskukseen. Komisario oli varautunut kaikkeen mahdolliseen. Hänellä oli mukanaan 24 000 euroa käteistä rahaa, jolla hän oli kaavaillut
pitää Jorman piilossa Lapin karuissa maisemissa. Komisario oli saanut rahaa haltuun useista huume- ja rahatakavarikoista. Oli jokunen
pistoolikin lähtenyt virkamiesten matkaan, mutta sellaista hän ei tohtinut ottaa mukaan, oltiinhan sentään lentokoneella matkassa.
Kankkilassa, Myrskylässä Green MC:n päämajassa kumottiin presidentin muistolle mitä erilaisempia juomia. Oli wiskicolaa ja perinteistä
Pirkkaolutta sekä Fireball-juomasekoitusta, unohtamatta lukuisia Jäger meister snapseja ja piriviivoja. Paikalle oli pyydetty myös
Group 22 apukerho. He koostuivat nuorista miehistä sekä kahdesta hieman vanhemmasta linnavenkulasta. Yhteistä kaikille oli se että
harvalla oli enää montaakaan omaa hammasta suussa. Piri kun oli tehnyt tehtävänsä.
Group 22 kerho ei kantanut liivejä, mutta heille oli teetetty huppareita, lippiksiä, pipoja sekä ulkoilu takkeja joissa oli Group 22 tunnus.
Group 22:n perimmäinen tarkoitus oli se että heitä oli helppo uhrata ja heitä pystyi korvaamaan, toisin kuin Green MC:n jäseniä joiden rekrytoinnissa
käytettiin enemmän harkintaa.
Green MC:n jäsenet määräsivät Group 22 kerholle mitä erilaisempia hommia, aina huumepakettien toimittamisesta - pahoinpitelyihin. Joskus he olivat
vain autonkuljettajia ja kerhotilan siivoojia. Joka tapauksessa he olivat ns. Likaisentyöntekijöitä. Pelkkää yhteiskunnan jätettä joille ei ollut
tarkoitusta ja joita oli helppo manipuloida tekemään hullunkurisia asioita. Heitä pidetiin uskollisuudessa huumeiden ja viinan sekä kuvitteellisen
vallantunteen avulla jota heille tyrkytettiin kertomalla kuinka heistä voisi joskus tulla Green MC:n jäseniä ja ehkä myöhemmin Vagos MC:n jäseniä,
maailman yhden suurimman prosenttijengin jäseneiä.
Group 22 jäsenten rekrytoinnissa oli käytetty vankiloita. Yhdeksi parhaimmaksi rekrytointikohteeksi oli osoittaunut Helsingin läänin vankila.
Sieltä oli otettu mukaan jopa sakkovankeja sekä yksi äitinsä raiskaamisesta tuomittu mies joka parhaillaan oli nostettu Green MC:n jäseneksi,
näytiksi muille kuinka voi edetä "urallaan". Äitinsä raiskaaja tosin oli vasta Hangaround jäsen, eikä häntä ollut tarkoitus muuta kuin uhrata
tulevassa jengisodassa.
Ilta oli vaihtunut yöhön ja lopulta aamuun kun vuonna 1994 valmistettu Nissan Sunny lähti liikkumaan Kankkilasta kohti Vantaata, jossa asui yksi
kilpailevan jengin "upseeri". Mukana autossa oli äitinsä raiskaaja, ja kaksi Group 22 kerhon jäsentä sekä kolme haulikkoa. He saavuttivat Huuvari
nimisen kylän, josta he jatkoivat matkaa kohti E18 valtatietä. 1,5 tunnin kuluttua he olivat Vantaalaisen kerrotalon parkipaikan lähettyvillä väijyssä.
Kello oli miltein aamuyhdeksän kun pihalle asteli viholliskerhon, hieman ylipainoinen ja hitaaski kulkeva "upseeri". Hänellä oli ilmeisen kiire,
mutta kiire katkesi kun hänen luotisuojaliiveihin ja kasvoihin pöllähti Baschier & Pellagrin lataamasta haulikon patruunasta, kaliberia 12/70,
haulipeite. Samassa hänen takaraivoonsa kajahti Winchester Superspeed Slug joka oli kehitetty erityisesti villisikajahtiin. Nyt täyteinen repi
miehen pään täysin hajalle. Vaikka mies kaatui maahan kuolleena, ammuttiin häntä vielä varmistukseksi useamman kerran Benellin valmistamalla
puoliautomaattihaulikolla jalkoihin, ja muualle vartaloon. Hänen sukuelimensä täyttyi hauleista jotka oli tarkoitettu savikiekkoammuntaan.
Vaikka viholliskerhon "upseerilla" oli ollut päällään viimeistä huutoa olevat luotisuojaliivit sekä kainalokotelossa Glock 26 pistooli, eivät
ne olleet häntä auttaneet kun vastassa oli koko yön, ja sitä edeltäneen viikon piriä ja viinaa vetäneet Group 22 jengin jäsenet jotka halusivat
päästä Green MC:n jäseniksi. Haulikoiden laukaukset olivat kaikuneet Vantaalaisen kerrostalon parkkipaikalla kuin lämärit jääkiekkokaukalossa.
Mies oli tapettu pystyyn ja teurastusta oli katsonut parvekkeella tupakalla ollut eläkkeellä ollut postinkantajaja joka oli vielä aamulla ollut
noin 3 promillen humassa, alkoholisoitunut kun oli. Postinkantaja ei kuitenkaan ollut uskonut näkemäänsä, vaan heti sisälle asuntoonsa päästyään
soittanut terveyskeskukseen ja pyytänyt aikaa lääkärille että pääsisi katkolle, hallusinaatioita kun näki. Se verran raaka näytös oli ollut, heti
aamutuimaan.
Huumeorganisaation pohjoismaiden kakkosmies oli laskeutunut Helsinki-Vantaan lentokentälle, keskelle sekasortoa. Poliisi ratsasi parasta-aikaa
Green MC:n toimipistettä sekä jengiläisten asuntoja, kaikkea. Group 22 jengiläiset jotka olivat ampuneet Vantaalla toiseen kerhoon kuuluneen
"upseerin" olivat jääneet heti aamusta kiinni teostaan.
Poliisi oli saanut heidät kiinni Vantaalla kehäkolmella kauppakeskus Jumbon kohdalla. Autossa jengiläisillä oli murhassa käytetyt
haulikot sekä päällään Group 22 hupparit. Äitinsä raiskaamisesta tuomitulla, joka oli nostettu Group 22 jengistä Green MC:n
hangaround jäseneksi, oli päällään mustat nahkaliivit, joiden rintataskun kohdalla luki pienessä kangaslapussa vihreällä: Finland.
Puoleenpäivään mennessä jengiläiset olivat kertoneet keneltä saivat käskyn murhata
kilpailevan kerhon "upseeri". Kuulustelupöytäkirjassa luki Tero Niemi joka oli haettu heti poliisivankilaan ja oli auttamatta nyt kiinniotettu,
myöhemmin vangittu osallisuudesta murhaan. Hänen osaltaan jengisota oli tässä.
Ruotsista kiirehti apuun Vagos MC:n jäseniä jotka avustivat Green MC:tä nousemaan vastoinkäymisistä, antamalla heille täydet värit. Se
oli myös osoitus siitä että he arvostivat Green MC:n tekemään murhaa. Huumeorganisaation pohjoismaiden kakkosmies asettui Helsinkiin,
Vaakuna hotelliin asumaan.
Toinen kansainvälinen liivijengi oli aivan raivona. Jokaisessa heidän chapteriksi kutsumassaan osastossa suunniteltiin parhaillaan
Green MC:n tuhoamista. Kerhotilat täyttyivät kirveistä ja mitä erilaisimmista astaloista sekä ampuma-aseista. Käsikranaatteja
tilattiin Puolalaiselta kerholta. Tiedettiin myös paikka josta sai dynamiittia. Alkoi suunnittelu sekä sopivien henkilöiden
valitseminen omista kerhoista kostoiskun suorittamiseen.
Poliisi osasi varautua kostoiskuun ja laittoi Kankkilaan johtaville teille sulut, joista pääsi vain tarkastuksen läpikäyneet autot liikkumaan.
Myös kaikki mahdollinen resurssi kiinnitettiin jengiläisten seurantaan. Käräjäoikeus antoi kasapäin telekuuntelulupia vaikka jengiläisten
puhelimia kuunneltiin jo ennestään.
Sillä aikaa kun pääkaupunkiseudulla oli täysi tohina päällä, istuivat Helsingin huumepoliisin komisario ja Jorma Mäntynen Lapissa, Puljun erämaassa
sijainneessa eräkämpässä jonka he olivat vuokranneet 3 kuukaudeksi. Komisario oli hankkinut Jormalle kuivamuonaa niin että tämä voisi pärjätä
helposti neljäkin kuukautta.
He puhuivat parhaillaan erilaisista rikoksista ja komisario kertoi oudoista tapauksista joita väkivaltarikosyksikkö oli tutkinut. Ihmisiä oli vuosien
varrella kadonnut uudellamaalla, hyvin syrjäisissä paikoissa kuten Mäntsälän takana. Puhelimet olivat linkittyneet viimeisten kertojen aikana aina
Mallusjoki, Pukkila, Myrskylä alueelle ja sen jälkeen ihmiset olivat kadonneet jäljettömiin. Poliisissa uskottiin että alueella liikkui sarjamurhaaja
, mutta siitä ei saanut puhua, eikä varsinkaan medialle joka olisi heti tehnyt aiheesta uutisen. Media kun oli pitkään kutsunut järvenpään
alueella sattuineita kahta henkirikosta ja yhtä katoamista "Järvenpään sarjamurhaajaksi".
Sen komisario kyllä myönsi että ei ihminen itsestään katoa, mutta yritti löytää jotakin järkevämpää selitystä katoamisille kuin sarjamurhaaja.
Jormaa aihe kiinnosti ja hän kertoi uskovansa että skenaario sarjamurhaajan olemassaolosta saattoi hyvinkin pitää paikkansa jos ihmisiä
katoaa samoilta alueilta ja varsinkin niin lähellä toisiaan. Komisario vastasi että katoamisten välillä oli vuosia, eikä millään hän jaksanut
uskoa sarjamurhaajan olemassaoloon. "Olisit ryhtynyt poliisiksi", komisario kiusoitteli Jormaa. Jorma vastasi kiusaukseen että olisit itse
ryhtynyt rosvoksi, johon molemmat nauroivat koska komisario oli niin rosvo kuin ihminen vain pystyi olemaan.
Jorma Mäntynen oli oikeastaan onnellinen. Hän oli aina halunnut viettää itsekseen aikaa lapissa, ja nyt siihen oli tullut tilaisuus. Komisario
oli lähdössä seuraavan päivänä takaisin Helsinkiin ja hän jäisi yksin eräkämppään. Komisariolla oli käytössään vuokra-auto jolla he olivat tulleet
Leviltä eräkämpälle. Jorman mielessä kävi että täydennystä olisi vielä huomenna haettava. Tupakkaa viisikartonkia, Jaloviinaa korillinen ja sille
blandista, mieluiten aitoa Coca-Colaa.
"Vittu, sukset ja jääkairakin sekä pilkkionki puuttuu", hän sanoi ääneen kun tajusi tilanteen vakavuuden. "Eiköhän ne järjesty", komisario
sanoi ja kertoi että ne haettaisiin urheiluliikkeestä heti aamusta. Niiden lisäksi hän jättäisi Jormalle reilut 20 000 euroa varmuuden vuoksi.
Jos vaikka olisi tarvinnut lähteä Norjaan tai Ruotsiin. Pääasia oli ettei Jorma jäisi kiinni.
Huumeorganisaation pääpaikassa Liettuassa mietittiin parhaillaan uttaa toiminta strategiaa suomeen. Metamfetamiinin maahantuonti kun oli tällä
hetkellä epäselvän tilanteen vuoksi jäissä. Siitä huolimatta he kokeilivat eri toimijoita jotka vastaanottivat vähäisiä määriä metamfetamiinia.
Määrät olivat muutamien kilojen luokkaa. Sitä tehtiin siitä syystä että ote suomalaisessa huumemarkkinassa säilyi. Se kun piti säilyttää siltä
varalta jos Green MC tuhoutuisi tai tulisi muutoin toimintakyvyttömäksi suojata huumeorganisaation toimintaa suomessa.
Huumeorganisaation pohjoismaiden kakkosmies oli juuri tullut Helsinkiläiseltä kuntosalilta jonne hän oli viimepäivien aikana ostanut useita
kertalippuja. Hänellä oli tapaaminen Ruotsin Vagos MC:n paikallisjohtajan kanssa. Tapaaminen oli sovittu TOR-verkossa eräällä saitilla, jossa
puhuttiin yleisesti sananvapaudesta ja Kiinan ihmisoikeustilanteesta. Siellä oli käytössä huumeorganisaation ja Vagosin välillä koodikielistö joka
oli samalla keskustelua Kiinan ihmisoikeustilanteesta. Neuvottelut ja keskustelut käytiin vain Vagosin Yhdysvaltain pääosaston välillä. Yhdysvalloista
olikin lähtenyt sana Saksaan ja sieltä lopulta Ruotsiin että huumeorganisaation kakkosmies piti tavata Helsingissä Bulevardilla sijaitsevassa
ravintola Saagassa.
Tapaaminen oli juuri käynnistymässä vaikka huumeorganisaation kakkosmies oli etuajassa. Hän oli tilannut itselleen katajanmarjoista tehdyssä liemessä
haudutettua hirvenniskaa. Hänen lihaksensa olivat vielä kuntosalilla suoritetusta voimaharjoittelusta lämpimät. Hänen otsallaan paistoi hiukan
jälkihikeä. Miehestä pystyi kaikin tavoin päättelemään että hän oli juuri ollut treenaamassa todella kovaa ja nyt hänellä oli oikeasti nälkä. Nälän
loitolla pitämiseksi siihen asti kunnes ruoka oli valmis, hän tilasi 0.5 litran tuopin jonka hän suorastaan kaatoi kalloonsa. Kun lasi oli tyhjä,
pyysi hän tilalle toisen oluen.
Kun toista tuoppia tuotiin, istuutui pöytään hieman ylipainoinen ja pitkäpartainen mies joka oli pukeutunut farkkuihin jollaisia käytti lähes
pelkästään nuoret miehet jotka yrittivät olla mukana muodin maailmassa. Tarkemmin itsestään epävarmat nuoret miehet. Miehen päällä oli myös nahkatakki
ja sen povitaskuun oli klipsillä kiinnitetty isokokoinen kääntöveitsi joka vilahti kun hän riisui takkinsa. Nahkatakin alla oli mustan värinen
kauluspaita ja se loi huumeorganisaation mieheen helpotuksen. Hän tuumaili että miehessä sentään oli edes jotain aikuisen miehen käyttämää vaatetusta.
Hän arvioi silmillään että miehen epäsiistiä partaa oli hoidettu partaöljyllä ja sen oli tarkoituksellisesti annettu kasvaa epäsiistin näköiseksi.
Vagosin mies tilasi itselleen kalaruokaa ja kertoi samalla huumeorganisaation miehelle kuinka hänen tulisi noudattaa kevyttä ruokavaliota, mutta samalla
hän tilasi 4 kappaletta Jäger Meister snapseja ja nelosoluen. Kevytruokavalio oli siis ollut jonkinlainen vitsi mitä huumeorganisaation mies ei voinut
ymmärtää.
Keskustelu alkoi hyvin arkisesti säästä ja ajankohtaisesta maailman politiikasta ja jatkui urheilun parissa. Keskustelun lomassa huumeorganisaation
mies ujutti Vagosin miehelle paperilapun jossa oli koordinaatit Klaukkalan asekätkölle ja käsky iskeä voimalla toista kansainvälistä liivijengiä
vastaan, niin että tälle tulisi reilusti mies- ja kalustotappiota. Sen tulisi näyttää etenkin mediassa siltä että Suomessa toimiva Vagos MC
olisi vähintäänkin yhtä kova toimija kuin jo Suomessa olevat toimijat MC-maailmassa.
Vagos MC:n miehen naama muuttui hetkellisesti kalpeaksi, mutta Jäger Meister snapsi palautti ihonvärin takaisin terveellisen näköiseksi. Mies ei
selkeästi ollut pitkäaikainen juoppo, vaan elämänlaatuaan länsimaittain katsottuna nostanut mies joka nautti liikaa alkoholia ja muita vastaavia
aineita. Vagos MC:n miehen mielessä pyöri ajatus kuinka hän itse antaisi käskyn miehilleen ja sen jälkeen lähtisi liukkaasti tuli- ja sirpalesuojaan
katsomaan kuinka jengisodassa käy. Hänen Suomessa jo pari vuotta toiminut, niin sanottu oikeakäsi oli saanut rekrytoitua lisää miehiä Group 22 kerhoon
ja Green MC:hen. Nyt Green MC:ssä oli mukana sellaisia jotka olivat olleet muissa kansainvälisissä, Suomessa toimineissa kerhoissa, mutta erinäisistä
syistä olivat joko itse lähteneet tai erotettu. Kovan luokan kermaa joka tapauksessa.
Poliisi oli estänyt jengien välisiä yhteenottoja tähän asti, mutta nyt tilanteen annettiin poliisin "rajallisten resurssien" takia hieman purkautua.
Poliisi purkasi Kankkilaan johtavien teiden varsilta pitämänsä tarkistuspisteet. Samalla poliisi kuitenkin ripusti samoihin paikkoihin, joissa
tarkistuspisteet olivat olleet, "kelikamerat". Virallisesti ne olivat liikenneviraston kelikameroita niitä jopa jopa tavallinen kansalainenkin
pystyi netistä seuraamaan kuvatoiminnolla jota päivitettiin 2 minuutin viiveellä. Poliisille "kelikamerat" antoivat todella tarkkaa kuvaa reaaliaikaisesti.
Videomateriaali myös tallennettiin digitaalisesti. Lisätoiminto "kelikameroissa" oli ajoneuvon rekisterikilvenlukulaite joka voitiin asettaa toimintoon
joka ilmoitti kun "kelikameraan" ilmestyi etsitty henkilöauto. Julkisuudessa uusien "kelikameroiden" asentamisesta ei mainittu, eikä asiasta liikaa
tiedotettu edes liikennevirastosta.
Vankilanjohtaja on eräänlainen matkaopas. Hän osaa määrätietoisesti johtaa jopa vuosikymmenen kestävää retkeä, jossa majoitus on järjestetty betonisen hotellin alakerrokseen.
-
Dark Tetra
- Hetty Wainthropp
- Viestit: 490
- Liittynyt: Ke Tammi 25, 2017 11:19 am
- Paikkakunta: Keskusvalvomo
Re: Huumemaailman humanismi. (Tarina)
Loppukeväinen aurinko oli korkealla kun neljän miehen ryhmä kokoontui Pornaisten kirkon paikoitusalueella. Edellisenä iltana oli sovittu että puhelimet
jätettäisiin kerholle paikannustietojen harhauttamiseksi, ja jokainen ilmaantuisi paikalle jonkun tutun tutun kaverilta lainaamalla kulkuneuvolla
jota ei osattaisiin yhdistää heidän kerhoonsa. Liivit myös jätettäisiin kotiin. Asusteiksi oltiin päätetty ottaa tavanomainen farkku ja huppari
vaatetus. Kerhon huppareita tai kerhosta kertovia muitakaan kangastekstiilejä ei ollut saanut pukea päälle tai ottaa edes mukaan.
Käskyn toiminnalleen Niko Koskinen niminen täysjäsen oli saanut kerhonsa asekersantilta. Käsky oli annettu jo aikaa sitten, mutta Niko oli pyytänyt
käskyn toteuttamiselle jatko-aikaa kun tiedustelua ennen iskua oli hyvä tehdä. Hän oli käynyt varusmiespalveluksensa rajavartiolaitoksen palveluksessa.
Hän oli myös ollut töissä siellä kunnes hänestä oli tullut mies joka ei ollut enää elämänsyrjässä kiinni. Hän tunsi jokseenkin räjähdysaineet, ansoittamisen
yleisperiaatteet ja oli opetellut verkosta saamiensa tietojen pohjalta pommin valmistamisen. Hän oli aina raportoinut asekersanttia kun oli edennyt
pommin valmistamisessa ja maastotiedustelussa Green MC:n toimipisteen luona.
Nikon kaveri oli opiskellut kemiaa ja oli jokseenkin hyvä siinä. Yhdessä he olivat saaneet valmistettua ureanitraattia. Ureanitraatin valmistaminen oli
vienyt aikaa ja sitä oli pitänyt valmistaa monta pientä erää ja jokaista erää oli testattu Pilpalassa sijaitsevalla soramontulla. Viimein Niko oli
saanut haltuunsa hyvin toimivaa ureanitraattia jonka räjähdysvoima oli ollut 5 gramman latauksella sellainen että päälle kasatut märät puhelinluottelot
olivat repeytyneet räjähdyksen voimasta pieniksi paloiksi ja levinnyt useamman metrin etäisyydeelle räjähdyspisteestä.
Nyt hänellä oli ureanitraatilla täytetty 1kg käsisammutin joka oli improvisoitu tuhoamaan Green MC:n toimipiste. Tarkoitus oli heittää pommi ikkunasta
sisälle. Niko Koskinen oli saanut tiedusteltua että Green MC:n toimipisteessä oli pellollepäin 2 m x 3m kokoinen ikkuna jota ei oltu suojattu millään
tavoin. Peltoa ja tontinrajaa halkoi oja jonka reunoilla kasveisiin risukkoihin kevät oli saanut puhkeamaan lehtiä. Paikalle pääsisi siis helposti
ja huomaamatta. Muut ojassa olijat voisi valvoa että yksi saa pommin ikkunasta sisään, ja jos häiriöitä ilmenisi, voisivat he antaa ojasta suojatulta
kahdella suomikonepistoolilla jotka oli aikaisemmin olleet deaktivoituja, mutta nyt ne oli reaktivoitu kun asesepän taitoja omaava mies oli ne muuttanut
taidoillaan uudelleen toimiviksi. Asekersantti oli antanut mukaan myös 2 kpl Puolan armeijan käyttämiä käsikranaatteja sekä pelon poistamiseksi 7 grammaa
amfetamiinia.
Pornaisten kirkon parkkipaikalle ilmaantui uudehko tilafarmari ja sen kyydissä oli muut jengiläiset. Kaksi prospectia ja yksi toinen täysjäsen.
Kaikkien päällä oli luotiliivit ja ne pystyi havaitsemaan huppareiden läpi. Miesten ilmeet olivat vakavat, mutta jokainen yritti peittää hermostuneisuuttaan
nauramalla. Se oli puhdasta tekonaurua ja osittain hysteeristä.
Niko hyppäsi tilafarmariin ja pyysi kaartelemaan alueelle että saataisiin selvitettyä oliko hännäksi kutsuttu poliisin seurantatiimi heidän perässään.
Samalla Niko antoi jokaiselle amfetamiinia ja kysyi kuinka monelta poliisi oli ottanut DNA-tunnisteen. Selvisi että kaikilta. Kaikki autossa olijat
kun olivat syyllistyneet törkeisiin rikoksiin.
Aikansa kaarreltuaan, Niko käski ajamaan koskenkylään jonne suomikonepistoolit, käsikranaatit ja pommi oli sijoitettuna. Ne oli toimitettu sinne
edellisenä iltana. Kaikki kun oli suunniteltu valmiiksi. Autoa ajanut prospect otti suunnaksi Koskenkylän. Auton soittimeen asetettiin CD-levy joka
alkoi soittamaan Adrenaline Mob nimisen yhtyeen kappaleita. Toiseksisoineen kappaleen nimi oli Men Of Honor. Kaikki sytyttivät tupakat ja auto lipui
ikkunat hieman raollaan tupakakansavua ja pelkoon sekoittunutta adrenaliinia ikkunanraoista päästellen.
Koskenkylässä Niko Koskinen otti kätköstä a-tarkikkeet ja r-aineen nopeasti kyytiin. Hän sijoitti ne auton tavaratilaan ja ojensi kakille huumepussia,
kertoen että tämän jälkeen tupakointi olisi kielletty ettei poliisi saisi tumpeista DNA-tunnisteita. Kaikki nyökyttelivät päitään ja olivat äärimmilleen
hermostuneita. Varsinkin prospect jolle Niko näytti pommin ja kertoi että tämän tulisi heittää se ikkunasta sisään kun olisi ensiksi sytyttänyt
mustanvärisen ja pikimaisen tulilangan jota oli pommin ulkopuolella vain 7 cm mittainen pätkä.
Matka pelosta huolimatta alkoi kohti Kankkilaa. Autoon soittimeen vaihdettiin CD-levy ja nyt tunnelman nostattamisesta huolehti Manowar - Hail and Kill.
Nyt pubi- ja katutappeluihin erikosituneet miehet virittyivät tappamisen tunnelmaan josta heillä ei ollut hajuakaan. Se kun on täysin erilaista kuin
lyödä humalassa olevaa 30kg painomassaltaan pienempää silmälasipäistä miestä joka hädintuskin pysyy pystyssä. Miehet kuitenkin omaksuivat mielissään
kuinka kaikki tulisi menemään kuin elokuvissa ja viimein ryhmä irtaantuisi tuliasemasta komean räjähdyksen saattelemana eikä koskaan jäisi poliisille
kiinni teosta ja saisivat kaikki jengiliiveihinsä murhatyöstä kertovan merkin. Amfetamiini kun oli muuttanut heidät tällä hetkellä samanlaisiksi kuin
Amerikkalaiset sotilaat olivat kun syöksyivät Fallujahissa Irakissa vihollisen vastarinnasta huolimatta heidän asemiinsa ja lopulta huomasivat olevansa
ilman jalkoja, Hellfire rakettien tuhotessa kaupungin pohjoispuolella vetäytyvän vihollisen panssareita.
Tie Kankkilaan tuntui ikuisuudelta. Viimein kohta johon Niko Koskinen oli päättänyt pakoajoneuvon jätettävän, ilmestyi nenän eteen. Hän pyysi prospectia
ajamaan auton pienelle metsätielle. Miehet nousivat autosta ja alkoivat Nikon käskystä levittämään auton päälle naamiointiverkkoa jota ei ollut otettu
mukaan vaikka Niko oli näin edellisenä iltana käskenyt. Nikon teki mieli alkaa lyömään, mutta hän jakoi nopeasti aseet ja näytti käsimerkikkä etenemiskäskyä
joista muuta eivät tajunneet mitään, amreija kun oli kaikilta käymättä C-luokituksen saaneena.
Puolijuoksua metsän vierestä ojaan ja puolikyyryssä eteenpäin. Kymmenen minuutin päästä ryhmä pysähtyi ja jäi kuuntelemaan. Niko nosti ojasta
päätään ja katsoi varovasti Green MC:n toimipistettä jonka ikkuna häämötti noin 60 metrin päässä heistä. Se ikään kuin vaati että pommi heitättäisiin
siitä sisään. Kaikki ympäristössä näytti rauhalliselta, liian rauhalliselta. Niko mietti hetken, sitten hän käski lataamaan suomikonepistoolit ja jakoi
käsikranaatit. Itse hän otti luotiliiviensä takaa, rintalihasten ja luotiliiviensä välistä 45 acp kaliberisen, metallirunkoisen Filippiinäisellä
Armscoren asetehtaalla lisenssillä valmistetun Colt 1911 version kopion. Hän veti luistin hiljalleen taakse ja vapautti sen oikeaoppisesti.
Kaikki oli valmista. "Mene", Niko käski prospectiä. Prospect nousi ylös ojasta ja lähti puolikyyryssä pusikoiden seasta kohti rakennusta. Hänen kulkeminen
näytti hyvin epävarmalta. Toinen prospect jonka toisen täysjäsenen lisäksi piti antaa suomikonepistoolilla tarvittaessa suojatulta, oli irroittanut
kädessään puristelleesta käsikranaatista sokan epähuomiossa. Hän oli niin hermostunut ettei hallinnut itseään. Niko ei ollut osannut huomioida ympärillään
olevia. Tämä oli hänellekin ensimmäinen kerta tositoimissa.
Juuri kun pommia kerhotilaa kohti kuljettanut prospect oli saanut edettyä vajaan 20 metrin matkan, aukesi Green MC:n toimipisteeseen rakennetusta
pienestä ampumisaukosta sarjatuli. Siihen yhtyi välittömästi toinenkin Samopal konepistooli. Niiden tulitus kertoi ettei ampujat osanneet antaa
oikeaoppisia lyhyitä sarjoja, vaan painoivat liipaisimet pohjaan ja antoi tulivoiman hoitaa tehtävän.
Prospectin luotiliivien läpi läsähteli useampi luoti ja hänen päänsä, kuin pyyhkiintyi pois repivien luotien piiskatessa hänen kasvojaan. Seurasi todella
voimakas räjähdys kun yksi luodeista osui pommiin ja kilo kotivalmisteista ureanitraattia hävitti prospectin kaikkien näkökentistä. Niko oli välittömästi
lähtenyt pakenemaan kun Samopal-konepistoolit avasi tulen. Hän oli kerennuyt 4 metrin päähän kun juuri tulen suomikonepistolilla avannut täysjäsen
nousi hetkellisesti ilmaan ja pyörähti ilmassa, vieressä räjähtäneen Puolalaisen käsikranaatin voimasta. Vieressä ollut prospect oli muuttunut samalla
jauhelikastikkeeksi pitkin ojan reunustaa. Hänestä pystyi yhä erottamaan jalat ja osittain yläruumista, mutta kuitenkin molemmat kädet ja pää oli hävinnyt
jonnekin.
Niko Koskinen juoksi minkä jaloistaan pääsi pitkin ojaa, samalla kun Samopalien sarjat yritti tavoittaa häntä, siinä onnistumatta. Juuri kun hänen näkökenttään
ilmestyi ryhmän pakoauto, iskeentyi siihenkin useita sarjoja. Samassa hän huomasi että Green MC:n toimipisteen luolta häntä kohti juoksi useampi henkilö
käsissään haulikkoa, konepistoolia ja käsiaseita. Ei ollut epäselvää että heidän tarkoitus oli tappaa Niko Koskinen. Nyt Niko irroitti kaikken ruumiillisen
toimintakykynsä ja lähti pakenemaan syvälle metsään. Hän pakeni henkensä kaupalla.
Kun ihmisen fyysinen toimintakyky heikkenee, voi aivot antaa vielä senkin jälkeen kun ihminen on käyttänyt kaiken jaksamisensa, vielä 50% lisää toimintakykyä.
Tämä tapahtuu adrenaliinin eritystä lisäämällä. Nyt Nikon elimistössä virtasi niin paljon adrenaliinia kuin hänen elistönsä sietotila salli, ja hieman
sen ylikin. Sydän takoi verta lihaksistoon ja keuhkot hörppivät happea joka virtasi veren mukana kaikkialle hänen kehoonsa.
jätettäisiin kerholle paikannustietojen harhauttamiseksi, ja jokainen ilmaantuisi paikalle jonkun tutun tutun kaverilta lainaamalla kulkuneuvolla
jota ei osattaisiin yhdistää heidän kerhoonsa. Liivit myös jätettäisiin kotiin. Asusteiksi oltiin päätetty ottaa tavanomainen farkku ja huppari
vaatetus. Kerhon huppareita tai kerhosta kertovia muitakaan kangastekstiilejä ei ollut saanut pukea päälle tai ottaa edes mukaan.
Käskyn toiminnalleen Niko Koskinen niminen täysjäsen oli saanut kerhonsa asekersantilta. Käsky oli annettu jo aikaa sitten, mutta Niko oli pyytänyt
käskyn toteuttamiselle jatko-aikaa kun tiedustelua ennen iskua oli hyvä tehdä. Hän oli käynyt varusmiespalveluksensa rajavartiolaitoksen palveluksessa.
Hän oli myös ollut töissä siellä kunnes hänestä oli tullut mies joka ei ollut enää elämänsyrjässä kiinni. Hän tunsi jokseenkin räjähdysaineet, ansoittamisen
yleisperiaatteet ja oli opetellut verkosta saamiensa tietojen pohjalta pommin valmistamisen. Hän oli aina raportoinut asekersanttia kun oli edennyt
pommin valmistamisessa ja maastotiedustelussa Green MC:n toimipisteen luona.
Nikon kaveri oli opiskellut kemiaa ja oli jokseenkin hyvä siinä. Yhdessä he olivat saaneet valmistettua ureanitraattia. Ureanitraatin valmistaminen oli
vienyt aikaa ja sitä oli pitänyt valmistaa monta pientä erää ja jokaista erää oli testattu Pilpalassa sijaitsevalla soramontulla. Viimein Niko oli
saanut haltuunsa hyvin toimivaa ureanitraattia jonka räjähdysvoima oli ollut 5 gramman latauksella sellainen että päälle kasatut märät puhelinluottelot
olivat repeytyneet räjähdyksen voimasta pieniksi paloiksi ja levinnyt useamman metrin etäisyydeelle räjähdyspisteestä.
Nyt hänellä oli ureanitraatilla täytetty 1kg käsisammutin joka oli improvisoitu tuhoamaan Green MC:n toimipiste. Tarkoitus oli heittää pommi ikkunasta
sisälle. Niko Koskinen oli saanut tiedusteltua että Green MC:n toimipisteessä oli pellollepäin 2 m x 3m kokoinen ikkuna jota ei oltu suojattu millään
tavoin. Peltoa ja tontinrajaa halkoi oja jonka reunoilla kasveisiin risukkoihin kevät oli saanut puhkeamaan lehtiä. Paikalle pääsisi siis helposti
ja huomaamatta. Muut ojassa olijat voisi valvoa että yksi saa pommin ikkunasta sisään, ja jos häiriöitä ilmenisi, voisivat he antaa ojasta suojatulta
kahdella suomikonepistoolilla jotka oli aikaisemmin olleet deaktivoituja, mutta nyt ne oli reaktivoitu kun asesepän taitoja omaava mies oli ne muuttanut
taidoillaan uudelleen toimiviksi. Asekersantti oli antanut mukaan myös 2 kpl Puolan armeijan käyttämiä käsikranaatteja sekä pelon poistamiseksi 7 grammaa
amfetamiinia.
Pornaisten kirkon parkkipaikalle ilmaantui uudehko tilafarmari ja sen kyydissä oli muut jengiläiset. Kaksi prospectia ja yksi toinen täysjäsen.
Kaikkien päällä oli luotiliivit ja ne pystyi havaitsemaan huppareiden läpi. Miesten ilmeet olivat vakavat, mutta jokainen yritti peittää hermostuneisuuttaan
nauramalla. Se oli puhdasta tekonaurua ja osittain hysteeristä.
Niko hyppäsi tilafarmariin ja pyysi kaartelemaan alueelle että saataisiin selvitettyä oliko hännäksi kutsuttu poliisin seurantatiimi heidän perässään.
Samalla Niko antoi jokaiselle amfetamiinia ja kysyi kuinka monelta poliisi oli ottanut DNA-tunnisteen. Selvisi että kaikilta. Kaikki autossa olijat
kun olivat syyllistyneet törkeisiin rikoksiin.
Aikansa kaarreltuaan, Niko käski ajamaan koskenkylään jonne suomikonepistoolit, käsikranaatit ja pommi oli sijoitettuna. Ne oli toimitettu sinne
edellisenä iltana. Kaikki kun oli suunniteltu valmiiksi. Autoa ajanut prospect otti suunnaksi Koskenkylän. Auton soittimeen asetettiin CD-levy joka
alkoi soittamaan Adrenaline Mob nimisen yhtyeen kappaleita. Toiseksisoineen kappaleen nimi oli Men Of Honor. Kaikki sytyttivät tupakat ja auto lipui
ikkunat hieman raollaan tupakakansavua ja pelkoon sekoittunutta adrenaliinia ikkunanraoista päästellen.
Koskenkylässä Niko Koskinen otti kätköstä a-tarkikkeet ja r-aineen nopeasti kyytiin. Hän sijoitti ne auton tavaratilaan ja ojensi kakille huumepussia,
kertoen että tämän jälkeen tupakointi olisi kielletty ettei poliisi saisi tumpeista DNA-tunnisteita. Kaikki nyökyttelivät päitään ja olivat äärimmilleen
hermostuneita. Varsinkin prospect jolle Niko näytti pommin ja kertoi että tämän tulisi heittää se ikkunasta sisään kun olisi ensiksi sytyttänyt
mustanvärisen ja pikimaisen tulilangan jota oli pommin ulkopuolella vain 7 cm mittainen pätkä.
Matka pelosta huolimatta alkoi kohti Kankkilaa. Autoon soittimeen vaihdettiin CD-levy ja nyt tunnelman nostattamisesta huolehti Manowar - Hail and Kill.
Nyt pubi- ja katutappeluihin erikosituneet miehet virittyivät tappamisen tunnelmaan josta heillä ei ollut hajuakaan. Se kun on täysin erilaista kuin
lyödä humalassa olevaa 30kg painomassaltaan pienempää silmälasipäistä miestä joka hädintuskin pysyy pystyssä. Miehet kuitenkin omaksuivat mielissään
kuinka kaikki tulisi menemään kuin elokuvissa ja viimein ryhmä irtaantuisi tuliasemasta komean räjähdyksen saattelemana eikä koskaan jäisi poliisille
kiinni teosta ja saisivat kaikki jengiliiveihinsä murhatyöstä kertovan merkin. Amfetamiini kun oli muuttanut heidät tällä hetkellä samanlaisiksi kuin
Amerikkalaiset sotilaat olivat kun syöksyivät Fallujahissa Irakissa vihollisen vastarinnasta huolimatta heidän asemiinsa ja lopulta huomasivat olevansa
ilman jalkoja, Hellfire rakettien tuhotessa kaupungin pohjoispuolella vetäytyvän vihollisen panssareita.
Tie Kankkilaan tuntui ikuisuudelta. Viimein kohta johon Niko Koskinen oli päättänyt pakoajoneuvon jätettävän, ilmestyi nenän eteen. Hän pyysi prospectia
ajamaan auton pienelle metsätielle. Miehet nousivat autosta ja alkoivat Nikon käskystä levittämään auton päälle naamiointiverkkoa jota ei ollut otettu
mukaan vaikka Niko oli näin edellisenä iltana käskenyt. Nikon teki mieli alkaa lyömään, mutta hän jakoi nopeasti aseet ja näytti käsimerkikkä etenemiskäskyä
joista muuta eivät tajunneet mitään, amreija kun oli kaikilta käymättä C-luokituksen saaneena.
Puolijuoksua metsän vierestä ojaan ja puolikyyryssä eteenpäin. Kymmenen minuutin päästä ryhmä pysähtyi ja jäi kuuntelemaan. Niko nosti ojasta
päätään ja katsoi varovasti Green MC:n toimipistettä jonka ikkuna häämötti noin 60 metrin päässä heistä. Se ikään kuin vaati että pommi heitättäisiin
siitä sisään. Kaikki ympäristössä näytti rauhalliselta, liian rauhalliselta. Niko mietti hetken, sitten hän käski lataamaan suomikonepistoolit ja jakoi
käsikranaatit. Itse hän otti luotiliiviensä takaa, rintalihasten ja luotiliiviensä välistä 45 acp kaliberisen, metallirunkoisen Filippiinäisellä
Armscoren asetehtaalla lisenssillä valmistetun Colt 1911 version kopion. Hän veti luistin hiljalleen taakse ja vapautti sen oikeaoppisesti.
Kaikki oli valmista. "Mene", Niko käski prospectiä. Prospect nousi ylös ojasta ja lähti puolikyyryssä pusikoiden seasta kohti rakennusta. Hänen kulkeminen
näytti hyvin epävarmalta. Toinen prospect jonka toisen täysjäsenen lisäksi piti antaa suomikonepistoolilla tarvittaessa suojatulta, oli irroittanut
kädessään puristelleesta käsikranaatista sokan epähuomiossa. Hän oli niin hermostunut ettei hallinnut itseään. Niko ei ollut osannut huomioida ympärillään
olevia. Tämä oli hänellekin ensimmäinen kerta tositoimissa.
Juuri kun pommia kerhotilaa kohti kuljettanut prospect oli saanut edettyä vajaan 20 metrin matkan, aukesi Green MC:n toimipisteeseen rakennetusta
pienestä ampumisaukosta sarjatuli. Siihen yhtyi välittömästi toinenkin Samopal konepistooli. Niiden tulitus kertoi ettei ampujat osanneet antaa
oikeaoppisia lyhyitä sarjoja, vaan painoivat liipaisimet pohjaan ja antoi tulivoiman hoitaa tehtävän.
Prospectin luotiliivien läpi läsähteli useampi luoti ja hänen päänsä, kuin pyyhkiintyi pois repivien luotien piiskatessa hänen kasvojaan. Seurasi todella
voimakas räjähdys kun yksi luodeista osui pommiin ja kilo kotivalmisteista ureanitraattia hävitti prospectin kaikkien näkökentistä. Niko oli välittömästi
lähtenyt pakenemaan kun Samopal-konepistoolit avasi tulen. Hän oli kerennuyt 4 metrin päähän kun juuri tulen suomikonepistolilla avannut täysjäsen
nousi hetkellisesti ilmaan ja pyörähti ilmassa, vieressä räjähtäneen Puolalaisen käsikranaatin voimasta. Vieressä ollut prospect oli muuttunut samalla
jauhelikastikkeeksi pitkin ojan reunustaa. Hänestä pystyi yhä erottamaan jalat ja osittain yläruumista, mutta kuitenkin molemmat kädet ja pää oli hävinnyt
jonnekin.
Niko Koskinen juoksi minkä jaloistaan pääsi pitkin ojaa, samalla kun Samopalien sarjat yritti tavoittaa häntä, siinä onnistumatta. Juuri kun hänen näkökenttään
ilmestyi ryhmän pakoauto, iskeentyi siihenkin useita sarjoja. Samassa hän huomasi että Green MC:n toimipisteen luolta häntä kohti juoksi useampi henkilö
käsissään haulikkoa, konepistoolia ja käsiaseita. Ei ollut epäselvää että heidän tarkoitus oli tappaa Niko Koskinen. Nyt Niko irroitti kaikken ruumiillisen
toimintakykynsä ja lähti pakenemaan syvälle metsään. Hän pakeni henkensä kaupalla.
Kun ihmisen fyysinen toimintakyky heikkenee, voi aivot antaa vielä senkin jälkeen kun ihminen on käyttänyt kaiken jaksamisensa, vielä 50% lisää toimintakykyä.
Tämä tapahtuu adrenaliinin eritystä lisäämällä. Nyt Nikon elimistössä virtasi niin paljon adrenaliinia kuin hänen elistönsä sietotila salli, ja hieman
sen ylikin. Sydän takoi verta lihaksistoon ja keuhkot hörppivät happea joka virtasi veren mukana kaikkialle hänen kehoonsa.
Vankilanjohtaja on eräänlainen matkaopas. Hän osaa määrätietoisesti johtaa jopa vuosikymmenen kestävää retkeä, jossa majoitus on järjestetty betonisen hotellin alakerrokseen.
-
Dark Tetra
- Hetty Wainthropp
- Viestit: 490
- Liittynyt: Ke Tammi 25, 2017 11:19 am
- Paikkakunta: Keskusvalvomo
Re: Huumemaailman humanismi. (Tarina)
Niko Koskinen oli onnistunut pakenemaan paikalta, ja rämpi nyt parhaillaan Myrskyläntien varressa lähellä Pukkilaa. Jengiläinen katseli
liikennettä jota kulki tiellä harvakseltaan. Kun liikenteen suhteen oli hiljaista, jengiläinen nousi ajoradan varteen liftaamaan. Myrskylän
suunnasta kohti pukkilaa ajoi hiljaista nopeutta vanhahko Toyota Avensis henkilöauto. Se oli valkoinen väritykseltään. Kuljettaja oli hyvin tavallisen
näköinen mies. Kun auton kuljettja havaitsi liftaavan jengiläisen, hän hiljensi vauhtia ja asetti vilkun.
Auto pysähtyi jengiläisen viereen. Kuljettaja avasi jengiläiselle matkustajan puoleisen oven. "Terve, hyppää kyytiin", mies sanoi jengiläiselle
joka nousi samantien autoon. Samalla jengiläinen näki jalkatilassa Koskenkorvapullon, jossa selvästi oli tuoremehua. "Kuule tota, voinko ottaa
huikat tosta", jengiläinen kysyi ja osoitti pulloa.
"Juu, ota ihmeessä", kuljettaja sanoi ja lähti ajamaan eteenpäin, jengiläisen avatessa viinapullosta korkin kierteet.
Viinaa oli seassa melkoisen reilusti, ja se oli jengiläisen mielestä pelkästään hyvä asia. Jotenkin oudosti viina alkoi vaikuttamaan heti ja
jengiläinen tunsi olonsa hyvin väsyneeksi ja uneliaaksi. Hän katsoi auton kuljettajaa jonka kasvot peittyivät sumuun, jengiläinen vaipui hyvin
syvään uneen.
7 tunnin kuluttua...
Käymisastioiden vesilukot päästivät ilmaan hiilidioksidia ja siitä kuului porinaa. Ilmassa leijui vahva kiljun tuoksu. Lattialla oli siellä täällä
pornolehtiä sekä kaikenlaisia roskia. Yhdessä pornolehdessä luki "Maximun Perversum" ja etukannessa oli kuva vanhasta rouvasta joka levitti
pakaroitaan hyvin rohkeasti. Hänen peräaukkoonsa oli asetettu kurkku.
"Missä vitussa mä olen?", Jengiläinen kysyi vihaisena. Hän ei saanut vastausta vaikka huoneessa häntä katseli hieman yli 40 votias mies. Mies oli
suhteellisen isokokoinen, juuri sellainen jollaiseksi Kontiolahtelaista sarjahukuttajaa oli kuvailtu. Miehen nenä oli oudosti käyrä ja nousi hieman
pystyyn kuin sialla. Mies ei puhunut mitään, piteli vain kädessään sähköpiiskaa jollaista käytetään yleisesti karjan ohjaamiseen kun sitä siirretään
teurasautoon. Jengiläinen yritti nousta ylös, mutta ei tuntenut lainkaan jalkojaan. "Mitä vittua!!!", Jengiläinen parkaisi.
Mies nautti selvästi aiheuttamastaan pelosta. Hän vastasi hiljaisella ja varmalla äänellä: "Et tietenkään tunne jalkojasi. Pistin ristiselkääsi
piikillä ainetta joka relaksoi lihaksesi. Sillä annoksella ne ei toimi vielä 9 tuntiin, etkä ole enää silloin hengissä".
Jengiläinen jäykistyi ja kysyi varovaisella äänellä: "Miks sä niin tekisit?". Hän ei saanut suoraa vastausta, mutta mies supisi itsekseen jotakin että
kohta alkaa perseeseen paneminen ja sen jälkeen ukko on kappaleina.
Tarkemmin tuo mies oli iältään 43 vuotias joka asui yhä äitinsä kanssa. Heillä oli myös seksisuhde. Kyse oli hyvin vanhoillisen kotikasvatuksen saaneesta
pojasta ja hänen äidistään. Pojan isä oli kuollut pojan oltua 10 vuotias. Isä hirttänyt itsensä vaatekomeroon. Syy ei ollut koskaan selvinnyt.
Perhe oli kuitenkin ollut todella uskonnollinen. Se oli ollut omiaan sekoittamaan pojan pään, ja lopulta pojasta oli tullut hyvin kieroutunut ja
sadistinen.
Sadismiaan poika oli aluksi hoitanut työntämällä teroitettuja puutikkuja elävien sammakoiden peräaukkoihin ja pian hän oli siirtynyt kissoihin ja
sitä kautta ihmisiin. Hän ei ollut saanut suostuvaista seksiä muuta kuin äidiltään. Toki hän oli maannut monen naisen ja tytön kanssa, mutta se ei
ollut tapahtunut heidän omasta halustaan. Osa heistä katosi myös jäljettömiin. Mies ei ollut koskaan jäänyt kiinni teoistaan. Poliisi oli profiloinut
hänet melko hyvin muttei ollut kuitenkaan koskaan tavoittanut häntä.
Sarjamurhaaja oli tarkemmin syntynyt kun silloisen Itä-Uudenmaan alueella Pukkilan sivupitäjässä sisko ja hänen veli olivat pistäneet lapsen alulle,
eräänä heinäkuisena suviyönä. Ilma oli ollut poikkeuksellisen selkeä ja taivas täysin pilvetön mikä oli ollut siskon ja hänen veljen mielestä
merkki siitä että Jumala sallisi piilossa toteutetun sukurutsan.
Hänet osattiin liittää moneen seksuaaliseen väkivaltatapaukseen, ei kuitenkaan katoamisiin koska ruumiita ei koskaan löytynyt. Jos hän olisi
joskus jäänyt kiinni, olisi häntä varmasti alettu kutsua Pukkilan teurastajaksi. Syynä olisi ollut ihmisten jäänteet joita mies säilytti
kotitilallaan arkkupakastimessa samassa navetassa, jossa jengiläinenkin parhaillaan asettui astutuspölkylle kun mies nosti hänet siihen
kun oli ensiksi riisunut tältä housut niin että jengiläisen karvainen vako paistoi. Oli ruumiita haudattu pihallekin. Mies kun oli ollut
näissä puuhissa jo vuodesta -89 lähtien.
Ei ollut ensimmäinen kerta kun Pukkilan teurastaja raiskasi ja sen jälkeen paloitteli miehen. Raiskaaminen oli hänelle eräänlaista itsensä
toteuttamista kun hän oli seksuaalisesti turhautunut. Se oli myös osa oman vallantunteen kasvattamista kun hän sai alistaa ja viedä
ihmiseltä vallan päättää omasta seksuaalisesta koskemattomuudestaan. Raiskaamisen jälkeinen tappaminen oli kuitenkin pääasia miksi hän kidnappasi
ihmisiä.
Häneltä tuli lähes joka kerta yhdynnässä siemensyöksy, mutta kun hän pääsi kuristamaan ja viiltämään uhriaan, tuli häneltä siemennestettä
siittimestään kuin olisi kussut. Parhaillaan hän asetteli terskaansa jengiläisen peräaukolle kun tämä kiljui kauhuissaan apua. Pukkilan
teurastaja ei kuullut juurikaan miehen avunhuutoja koska tällä oli peltorit korvilla, hän kun oli tehnyt tämän monta kertaa.
Aluksi miehen terska ei meinannut millään upota jengiläisen perseeseen, mutta kun mies lisäsi terskan kärkeen hiukan sylkeään, terska
suorastaan liukui jengiläisen perseeseen. Mies otti jengiläistä jenkkakahvoista kiinni ja veti häntä kahden minuutin ajan peräreikään
kuin olisi ollut pornofilmissä näyttelijänä. Lopuksi mies laski lisääntymisnesteensä jengiläisen sisään.
Kun mies otti peltorit pois korviltaan, kuuli hän kuinka hänen äitinsä huusi ulkona poikaansa syömään. Mies veti siittimensä ulos
jengiläisen pakaroiden välistä ja otti puiselta pöydältä, alasimen ja ruuvipenkin vierestä moskan ja löi sillä jengiläistä päähän niin että
tämän kallo hajosi. Jengiläisen sieraimista alkoi lorisemaan vuolaasti verta. Mies jätti jengiläisen astutuspölkylle päähajalla, odottelemaan
kun itse kävi syömässä sillä välin. Se oli armahdus jengiläiselle. Mies ei olisi muuten tappanut heti jengiläistä, mutta oli iskenyt tätä
häpeäsyistä moskalla päähän kun oli kuullut äitinsä, eli tyttöystävänsä äänen.
Mies asteli vanhasta navettarakennuksesta pihan keskellä olleeseen taloon. Tuvassa leijui ruoan tuoksu. Äiti oli keittänyt pojalleen, joka
samalla oli tämän miesystävä, perunoita. Perunoiden kanssa oli nakkisoosia, miehen lempiruokaa. Äiti katsoi poikaansa mustasukkaisena ja
kysyi navetassa olevasta miehestä. Poika tuumasi äidilleen että mies on jo kuollut, johon äiti tulistui kun tajusi että hänen poikansa
oli ollut juuri yhdynnässä. "En tee siitä ruokaa, hautaa se tonne pihalle", äiti komensi poikaansa joka oli myös tämän miesystävä.
Kommentti ruoantekemisestä oli aiheellinen koska poika oli usein pyytänyt äitiään tekemään ruokaa tappamiensa ihmisten lihoista. Usein
äiti oli suostunutkin koska oli hyvin nuuka. Äiti oli tehnyt reisilihaksista lihamyllyllä jauhelihaa spegettikastikkeeseen, ja jos
ei ollut jauhanut lihaa, oli tehnyt siitä suikaleita, mutta silloin hän oli laittanut sekaan possunsuikaleita, ihmisessä kun ei ole
tarpeeksi rasvaa antamaan makua ruokaan. Ihmisen liha on hyvin kuivaa, mutta possun kanssa ihmisen lihaa ei voi erottaa sika/naudasta.
Pukkilan teurastajan ehdoton suosikki ihmisperäisessä ateriassa oli miespuolisen uhrin sukuelin josta nahka oli nyljetty.
Usein hän käytti pelkän siitin osan, mutta usein hän laittoi sekaan kiveksetkin ja hieman rintaa tai hauista. Sen jälkeen hän asetteli
siittimen lihamyllyyn ja pyöritti sitä hiljalleen kuunnellen samalla Radio Novaa. Kun jauhelihaa alkoi tulemaan lihamyllyn 0.6 cm kokoisista
reijistä lautaselle, pyöritti hän sitä vielä niin kauan kunnes lihamylly oli tyhjä. Sitten hän pyöritti lihamyllystä läpi vielä pari kuutioitua sipulia.
Jauhelihasipulikasan hän asetteli kuumalle valurautapannulle joka sihisten alkoi paistamaan jauhettua sukuelintä jonka seassa oli sipulia.
Sekaan hän lorautti reilusti ruokakermaa, makua antamaan. Noin 5 minuutin paistamisen jälkeen hän antoi ruoan tekeytyä vielä 3 minuuttia miedolla
lämmöllä. Lopuksi hän ripotteli ruokansa päälle parmesanjuustoa ja kruunasi aterian paholaisen hillolla.
Kun mies oli käynyt syömässä, veti hän uudelleen jengiläistä. Vasta sen jälkeen hän asetteli jengiläisen suuhun kasteluletkun, työntäen sitä yhä
syvemmälle tämän nieluun, aina siihen asti että letkun pää oli niin syvällä ettei se voisi mennä enempää sisään. Sitten mies avasi hanan ja antoi
veden virrata jengiläisen raatoon niin että tältä pullistui maha ja suolisto työnsi ulostetta ulos.
Samalla mies iski jengiläisen selkään puukolla reikiä joista pulppusi vettä ja verta sekä erilaisia ruumiin eritteitä. Samalla kun mies huuhteli
jengiläisen raatoa, alkoi hän irroittamaan puukolla miehen jalkaa oikean polven niveltä sahaten. Kun jengiläinen oli viimein siististi osissa,
haki mies kottikärryt ja heitteli siihen jengiläisen palaset. Ne kolisi kottikärryn peltiin. Jossain vilahti nilkka, jossain kämmen. Ne peitti
reisi ja pää. Lattialla oli melkoinen kasa jengiläisen suolistoa ja sisäelimiä. Ne mies asetteli ruumiin osien päälle ja lähti kiikuttamaan kappaleina
olevaa raatoa tunkiolle kaivamaansa kuoppaan.
Samalla tunkiolla oli kolme muutakin liftaria. Yksi oli vuonna -83 syntynyt nainen joka oli julistettu kadonneeksi. Toinen oli vuonna -67 syntynyt
mies. Hänestä ei oltu tehty edes katoamisilmoitusta. Omaisia kun miehellä ei ollut. Kolmas oli syksyllä 2015 suomeen tullut Irakilaismies. Häntä
Pukkilan teurastaja oli penetroinut huolellisesti peräaukon lisäksi puukolla tekemäänsä emättimeen. Pukkilan teurastaja oli tehnyt kirurgisen
toimenpiteen lapinleukullaan. Se ei ollut sukupuolenkorjausleikkaukseen verrattavissa oleva toimenpide, vaan pikemminkin tökkäisy kivesten
ja peräaukon väliin, ja tuohon puukon pistoon Pukkilan teurasta oli penetroinut Irakilaismiestä.
Nyt kaikki kolme saivat seuraa kun jengiläisen ruumiin osat lotisi kottikärrystä kuoppaan, suolisto- ja sisäelinmassan pehmentäessä kuopan pohjalle
tippumista. Kun mies oli haudannut kuopan umpeen, työnsi hän kottikärryt talon nurkalle ja lähti hakemaan vaatesäkkiä, jossa oli jengiläisen
vaatteet sekä jengiliivit. Ne hän poltti illan pimetessä navetan takana tynnyrissä jäteöljyllä johon oli lisännyt hiukan polttoöljyä.
Jengiläinen oli jättänyt noudattamatta sitä opetusta jonka jokainen kunnollinen äiti lapselleen opettaa: Älä koskaan liftaa tai nouse tuntemattoman
kyytiin. Vastoin uskomuksia että raavaalle miehelle ei voisi mitään sattua, oli pelkkää katteetonta sanahelinää. Se oli nyt osoitettu toteen.
Todisteena oli se seikka että pahamainen jengiläinen oli nyt vainaja, sellainen jollaiseksi tullaan raa`an, sadistisen ja kylmäverisen
sarjamurhaajan kynsissä. Siinä ei ollut 1% merkit auttanut. Kaiken kukkuraksi jengiläistä oli naitu kuin halpaa huoraa.
Viimeiset ajatukset mitä jengiläisellä oli ollut mielessään, ennen kuin hän oli vaipunut mielensuojamekanismien luomaan tilaan, josta ei tulla takaisin
kuin erittäin ammattitaitoisen psykiatrin hoitamana, oli se kuinka viekkaudella voidaan toteuttaa näinkin kauheita asioita kiinnijäämättä. Samassa hän oli
tajunut sarjamurhajien jujun. Se oli viekkaus ja nerokkuus sekä halu pysyä tuntemattomana, mutta kaikkien tuntemana. Oli siinä kierouttakin, ja varmuudella
jotakin hyvin sairasta mitä hän ei pystynyt käsittämään. Kuitenkin jotain samanlaista miksi joku rupeaa jengiläiseksi tai poliisiksi, mutta laumasieluisuutta
siinä ei ollut. Hyvin outoa vallantunteen hakemista. Ennen kaikkea tukahdutettujen halujen tyydytystä, jotka oli peräisin jostakin
varhaislapsuuden tienoilta. Äärimmäistä varovaisuutta ettei jäänyt kiinni. Kaikkea sitä mitä normaaliksi kutsuttu ihminen ei osannut ajatella.
liikennettä jota kulki tiellä harvakseltaan. Kun liikenteen suhteen oli hiljaista, jengiläinen nousi ajoradan varteen liftaamaan. Myrskylän
suunnasta kohti pukkilaa ajoi hiljaista nopeutta vanhahko Toyota Avensis henkilöauto. Se oli valkoinen väritykseltään. Kuljettaja oli hyvin tavallisen
näköinen mies. Kun auton kuljettja havaitsi liftaavan jengiläisen, hän hiljensi vauhtia ja asetti vilkun.
Auto pysähtyi jengiläisen viereen. Kuljettaja avasi jengiläiselle matkustajan puoleisen oven. "Terve, hyppää kyytiin", mies sanoi jengiläiselle
joka nousi samantien autoon. Samalla jengiläinen näki jalkatilassa Koskenkorvapullon, jossa selvästi oli tuoremehua. "Kuule tota, voinko ottaa
huikat tosta", jengiläinen kysyi ja osoitti pulloa.
"Juu, ota ihmeessä", kuljettaja sanoi ja lähti ajamaan eteenpäin, jengiläisen avatessa viinapullosta korkin kierteet.
Viinaa oli seassa melkoisen reilusti, ja se oli jengiläisen mielestä pelkästään hyvä asia. Jotenkin oudosti viina alkoi vaikuttamaan heti ja
jengiläinen tunsi olonsa hyvin väsyneeksi ja uneliaaksi. Hän katsoi auton kuljettajaa jonka kasvot peittyivät sumuun, jengiläinen vaipui hyvin
syvään uneen.
7 tunnin kuluttua...
Käymisastioiden vesilukot päästivät ilmaan hiilidioksidia ja siitä kuului porinaa. Ilmassa leijui vahva kiljun tuoksu. Lattialla oli siellä täällä
pornolehtiä sekä kaikenlaisia roskia. Yhdessä pornolehdessä luki "Maximun Perversum" ja etukannessa oli kuva vanhasta rouvasta joka levitti
pakaroitaan hyvin rohkeasti. Hänen peräaukkoonsa oli asetettu kurkku.
"Missä vitussa mä olen?", Jengiläinen kysyi vihaisena. Hän ei saanut vastausta vaikka huoneessa häntä katseli hieman yli 40 votias mies. Mies oli
suhteellisen isokokoinen, juuri sellainen jollaiseksi Kontiolahtelaista sarjahukuttajaa oli kuvailtu. Miehen nenä oli oudosti käyrä ja nousi hieman
pystyyn kuin sialla. Mies ei puhunut mitään, piteli vain kädessään sähköpiiskaa jollaista käytetään yleisesti karjan ohjaamiseen kun sitä siirretään
teurasautoon. Jengiläinen yritti nousta ylös, mutta ei tuntenut lainkaan jalkojaan. "Mitä vittua!!!", Jengiläinen parkaisi.
Mies nautti selvästi aiheuttamastaan pelosta. Hän vastasi hiljaisella ja varmalla äänellä: "Et tietenkään tunne jalkojasi. Pistin ristiselkääsi
piikillä ainetta joka relaksoi lihaksesi. Sillä annoksella ne ei toimi vielä 9 tuntiin, etkä ole enää silloin hengissä".
Jengiläinen jäykistyi ja kysyi varovaisella äänellä: "Miks sä niin tekisit?". Hän ei saanut suoraa vastausta, mutta mies supisi itsekseen jotakin että
kohta alkaa perseeseen paneminen ja sen jälkeen ukko on kappaleina.
Tarkemmin tuo mies oli iältään 43 vuotias joka asui yhä äitinsä kanssa. Heillä oli myös seksisuhde. Kyse oli hyvin vanhoillisen kotikasvatuksen saaneesta
pojasta ja hänen äidistään. Pojan isä oli kuollut pojan oltua 10 vuotias. Isä hirttänyt itsensä vaatekomeroon. Syy ei ollut koskaan selvinnyt.
Perhe oli kuitenkin ollut todella uskonnollinen. Se oli ollut omiaan sekoittamaan pojan pään, ja lopulta pojasta oli tullut hyvin kieroutunut ja
sadistinen.
Sadismiaan poika oli aluksi hoitanut työntämällä teroitettuja puutikkuja elävien sammakoiden peräaukkoihin ja pian hän oli siirtynyt kissoihin ja
sitä kautta ihmisiin. Hän ei ollut saanut suostuvaista seksiä muuta kuin äidiltään. Toki hän oli maannut monen naisen ja tytön kanssa, mutta se ei
ollut tapahtunut heidän omasta halustaan. Osa heistä katosi myös jäljettömiin. Mies ei ollut koskaan jäänyt kiinni teoistaan. Poliisi oli profiloinut
hänet melko hyvin muttei ollut kuitenkaan koskaan tavoittanut häntä.
Sarjamurhaaja oli tarkemmin syntynyt kun silloisen Itä-Uudenmaan alueella Pukkilan sivupitäjässä sisko ja hänen veli olivat pistäneet lapsen alulle,
eräänä heinäkuisena suviyönä. Ilma oli ollut poikkeuksellisen selkeä ja taivas täysin pilvetön mikä oli ollut siskon ja hänen veljen mielestä
merkki siitä että Jumala sallisi piilossa toteutetun sukurutsan.
Hänet osattiin liittää moneen seksuaaliseen väkivaltatapaukseen, ei kuitenkaan katoamisiin koska ruumiita ei koskaan löytynyt. Jos hän olisi
joskus jäänyt kiinni, olisi häntä varmasti alettu kutsua Pukkilan teurastajaksi. Syynä olisi ollut ihmisten jäänteet joita mies säilytti
kotitilallaan arkkupakastimessa samassa navetassa, jossa jengiläinenkin parhaillaan asettui astutuspölkylle kun mies nosti hänet siihen
kun oli ensiksi riisunut tältä housut niin että jengiläisen karvainen vako paistoi. Oli ruumiita haudattu pihallekin. Mies kun oli ollut
näissä puuhissa jo vuodesta -89 lähtien.
Ei ollut ensimmäinen kerta kun Pukkilan teurastaja raiskasi ja sen jälkeen paloitteli miehen. Raiskaaminen oli hänelle eräänlaista itsensä
toteuttamista kun hän oli seksuaalisesti turhautunut. Se oli myös osa oman vallantunteen kasvattamista kun hän sai alistaa ja viedä
ihmiseltä vallan päättää omasta seksuaalisesta koskemattomuudestaan. Raiskaamisen jälkeinen tappaminen oli kuitenkin pääasia miksi hän kidnappasi
ihmisiä.
Häneltä tuli lähes joka kerta yhdynnässä siemensyöksy, mutta kun hän pääsi kuristamaan ja viiltämään uhriaan, tuli häneltä siemennestettä
siittimestään kuin olisi kussut. Parhaillaan hän asetteli terskaansa jengiläisen peräaukolle kun tämä kiljui kauhuissaan apua. Pukkilan
teurastaja ei kuullut juurikaan miehen avunhuutoja koska tällä oli peltorit korvilla, hän kun oli tehnyt tämän monta kertaa.
Aluksi miehen terska ei meinannut millään upota jengiläisen perseeseen, mutta kun mies lisäsi terskan kärkeen hiukan sylkeään, terska
suorastaan liukui jengiläisen perseeseen. Mies otti jengiläistä jenkkakahvoista kiinni ja veti häntä kahden minuutin ajan peräreikään
kuin olisi ollut pornofilmissä näyttelijänä. Lopuksi mies laski lisääntymisnesteensä jengiläisen sisään.
Kun mies otti peltorit pois korviltaan, kuuli hän kuinka hänen äitinsä huusi ulkona poikaansa syömään. Mies veti siittimensä ulos
jengiläisen pakaroiden välistä ja otti puiselta pöydältä, alasimen ja ruuvipenkin vierestä moskan ja löi sillä jengiläistä päähän niin että
tämän kallo hajosi. Jengiläisen sieraimista alkoi lorisemaan vuolaasti verta. Mies jätti jengiläisen astutuspölkylle päähajalla, odottelemaan
kun itse kävi syömässä sillä välin. Se oli armahdus jengiläiselle. Mies ei olisi muuten tappanut heti jengiläistä, mutta oli iskenyt tätä
häpeäsyistä moskalla päähän kun oli kuullut äitinsä, eli tyttöystävänsä äänen.
Mies asteli vanhasta navettarakennuksesta pihan keskellä olleeseen taloon. Tuvassa leijui ruoan tuoksu. Äiti oli keittänyt pojalleen, joka
samalla oli tämän miesystävä, perunoita. Perunoiden kanssa oli nakkisoosia, miehen lempiruokaa. Äiti katsoi poikaansa mustasukkaisena ja
kysyi navetassa olevasta miehestä. Poika tuumasi äidilleen että mies on jo kuollut, johon äiti tulistui kun tajusi että hänen poikansa
oli ollut juuri yhdynnässä. "En tee siitä ruokaa, hautaa se tonne pihalle", äiti komensi poikaansa joka oli myös tämän miesystävä.
Kommentti ruoantekemisestä oli aiheellinen koska poika oli usein pyytänyt äitiään tekemään ruokaa tappamiensa ihmisten lihoista. Usein
äiti oli suostunutkin koska oli hyvin nuuka. Äiti oli tehnyt reisilihaksista lihamyllyllä jauhelihaa spegettikastikkeeseen, ja jos
ei ollut jauhanut lihaa, oli tehnyt siitä suikaleita, mutta silloin hän oli laittanut sekaan possunsuikaleita, ihmisessä kun ei ole
tarpeeksi rasvaa antamaan makua ruokaan. Ihmisen liha on hyvin kuivaa, mutta possun kanssa ihmisen lihaa ei voi erottaa sika/naudasta.
Pukkilan teurastajan ehdoton suosikki ihmisperäisessä ateriassa oli miespuolisen uhrin sukuelin josta nahka oli nyljetty.
Usein hän käytti pelkän siitin osan, mutta usein hän laittoi sekaan kiveksetkin ja hieman rintaa tai hauista. Sen jälkeen hän asetteli
siittimen lihamyllyyn ja pyöritti sitä hiljalleen kuunnellen samalla Radio Novaa. Kun jauhelihaa alkoi tulemaan lihamyllyn 0.6 cm kokoisista
reijistä lautaselle, pyöritti hän sitä vielä niin kauan kunnes lihamylly oli tyhjä. Sitten hän pyöritti lihamyllystä läpi vielä pari kuutioitua sipulia.
Jauhelihasipulikasan hän asetteli kuumalle valurautapannulle joka sihisten alkoi paistamaan jauhettua sukuelintä jonka seassa oli sipulia.
Sekaan hän lorautti reilusti ruokakermaa, makua antamaan. Noin 5 minuutin paistamisen jälkeen hän antoi ruoan tekeytyä vielä 3 minuuttia miedolla
lämmöllä. Lopuksi hän ripotteli ruokansa päälle parmesanjuustoa ja kruunasi aterian paholaisen hillolla.
Kun mies oli käynyt syömässä, veti hän uudelleen jengiläistä. Vasta sen jälkeen hän asetteli jengiläisen suuhun kasteluletkun, työntäen sitä yhä
syvemmälle tämän nieluun, aina siihen asti että letkun pää oli niin syvällä ettei se voisi mennä enempää sisään. Sitten mies avasi hanan ja antoi
veden virrata jengiläisen raatoon niin että tältä pullistui maha ja suolisto työnsi ulostetta ulos.
Samalla mies iski jengiläisen selkään puukolla reikiä joista pulppusi vettä ja verta sekä erilaisia ruumiin eritteitä. Samalla kun mies huuhteli
jengiläisen raatoa, alkoi hän irroittamaan puukolla miehen jalkaa oikean polven niveltä sahaten. Kun jengiläinen oli viimein siististi osissa,
haki mies kottikärryt ja heitteli siihen jengiläisen palaset. Ne kolisi kottikärryn peltiin. Jossain vilahti nilkka, jossain kämmen. Ne peitti
reisi ja pää. Lattialla oli melkoinen kasa jengiläisen suolistoa ja sisäelimiä. Ne mies asetteli ruumiin osien päälle ja lähti kiikuttamaan kappaleina
olevaa raatoa tunkiolle kaivamaansa kuoppaan.
Samalla tunkiolla oli kolme muutakin liftaria. Yksi oli vuonna -83 syntynyt nainen joka oli julistettu kadonneeksi. Toinen oli vuonna -67 syntynyt
mies. Hänestä ei oltu tehty edes katoamisilmoitusta. Omaisia kun miehellä ei ollut. Kolmas oli syksyllä 2015 suomeen tullut Irakilaismies. Häntä
Pukkilan teurastaja oli penetroinut huolellisesti peräaukon lisäksi puukolla tekemäänsä emättimeen. Pukkilan teurastaja oli tehnyt kirurgisen
toimenpiteen lapinleukullaan. Se ei ollut sukupuolenkorjausleikkaukseen verrattavissa oleva toimenpide, vaan pikemminkin tökkäisy kivesten
ja peräaukon väliin, ja tuohon puukon pistoon Pukkilan teurasta oli penetroinut Irakilaismiestä.
Nyt kaikki kolme saivat seuraa kun jengiläisen ruumiin osat lotisi kottikärrystä kuoppaan, suolisto- ja sisäelinmassan pehmentäessä kuopan pohjalle
tippumista. Kun mies oli haudannut kuopan umpeen, työnsi hän kottikärryt talon nurkalle ja lähti hakemaan vaatesäkkiä, jossa oli jengiläisen
vaatteet sekä jengiliivit. Ne hän poltti illan pimetessä navetan takana tynnyrissä jäteöljyllä johon oli lisännyt hiukan polttoöljyä.
Jengiläinen oli jättänyt noudattamatta sitä opetusta jonka jokainen kunnollinen äiti lapselleen opettaa: Älä koskaan liftaa tai nouse tuntemattoman
kyytiin. Vastoin uskomuksia että raavaalle miehelle ei voisi mitään sattua, oli pelkkää katteetonta sanahelinää. Se oli nyt osoitettu toteen.
Todisteena oli se seikka että pahamainen jengiläinen oli nyt vainaja, sellainen jollaiseksi tullaan raa`an, sadistisen ja kylmäverisen
sarjamurhaajan kynsissä. Siinä ei ollut 1% merkit auttanut. Kaiken kukkuraksi jengiläistä oli naitu kuin halpaa huoraa.
Viimeiset ajatukset mitä jengiläisellä oli ollut mielessään, ennen kuin hän oli vaipunut mielensuojamekanismien luomaan tilaan, josta ei tulla takaisin
kuin erittäin ammattitaitoisen psykiatrin hoitamana, oli se kuinka viekkaudella voidaan toteuttaa näinkin kauheita asioita kiinnijäämättä. Samassa hän oli
tajunut sarjamurhajien jujun. Se oli viekkaus ja nerokkuus sekä halu pysyä tuntemattomana, mutta kaikkien tuntemana. Oli siinä kierouttakin, ja varmuudella
jotakin hyvin sairasta mitä hän ei pystynyt käsittämään. Kuitenkin jotain samanlaista miksi joku rupeaa jengiläiseksi tai poliisiksi, mutta laumasieluisuutta
siinä ei ollut. Hyvin outoa vallantunteen hakemista. Ennen kaikkea tukahdutettujen halujen tyydytystä, jotka oli peräisin jostakin
varhaislapsuuden tienoilta. Äärimmäistä varovaisuutta ettei jäänyt kiinni. Kaikkea sitä mitä normaaliksi kutsuttu ihminen ei osannut ajatella.
Vankilanjohtaja on eräänlainen matkaopas. Hän osaa määrätietoisesti johtaa jopa vuosikymmenen kestävää retkeä, jossa majoitus on järjestetty betonisen hotellin alakerrokseen.
-
Dark Tetra
- Hetty Wainthropp
- Viestit: 490
- Liittynyt: Ke Tammi 25, 2017 11:19 am
- Paikkakunta: Keskusvalvomo
Re: Huumemaailman humanismi. (Tarina)
Kansainvälisen moottoripyöräkerhon, Suomalainen täysjäsen Niko Koskinen oli nyt 1,8 metrin syvyydessä, Pukkilalaisen maatalontunkiolle kaivetussa
haudassa, palasina. Hänen lisäkseen kaikki muut iskuryhmään kuuluneet olivat kuolleet. Pommia viholliskerhon toimipisteeseen kuljettaneesta prospectistä
ei ollut jäänyt jäljelle edes kenkiä. Hän oli roippeina ja pisaroina pitkin ympäristöä. Toinen prospect oli ojanpohjalla ilman päätä ja käsiä.
Suojatulta ampunut täysjäsen oli repaleisena kyljellään ojan reunustalla.
Pommin räjähdys oli kuulunut pitkin Kankkilaa. Paikalliset asukkaat olivat soitelleet välittömästi hälytyskeskukseen, kertoen kerhotilan suunnasta
kuuluneesta voimakkaasta räjähdyksestä sekä tulituksesta. 26 minuuttia myöhemmin koko Kankkila oli täyttynyt poliiseista ja sen ilmatilaan saapui
Super Puma helikopteri, poliisin karhuryhmän jäseniä kyydissään. Oli kestänyt tunnin ennen kuin poliisi oli uskaltanut tunkeutua alueelle ja löysi
ruumiita, hylsyjä sekä täyteen reikiä ammutun auton.
Green MC:n jäseniä oli kateissa ja heidän matkapuhelimensa oli ilman yhteyttä. Akut ja SIM-kortit oli siis irroitettuna. Oli epäselvää ketkä olivat
tuhoneet hyökänneet jengiläiset. Selvää oli että taistelu oli vetäytynyt alkupisteestä metsän suuntaan jonne vei suoranaisesti hylsyillä merkitty
"luontopolku". "Vittu mitä touhua", paikalla ollut poliisimies sanoi kun katseli hylsyillä merkittyä jengiläisten tekemää "luontopolkua".
Helsingin huumepoliisin komisario oli otettu kiinni törkeästä virka-aseman väärinkäyttämisestä kun tämä oli saapunut Kittilästä takaisin
Helsinkiin. Hänet otettiin kiinni heti kun hän oli noussut lentokoneesta ulos. Kiinniotto oli tullut pahaan paikkaan, mutta se ei Jorma
Mäntysen selviytymistä haittaisi, niin he molemmat ajattelivat vaikka Jorma ei vielä tiennytkään komisarion kiinniottamisesta.
Törkeä virka-aseman väärinkäyttäminen liittyi komisarion toteuttamaan, jo vuosia jatkuneeseen toimintaan, jossa tämä kaivoi poliisin tietojärjestelmistä
tietolähteiden oikeita henkilöllisyyksiä sekä peitetoiminnassa mukana olevien henkilötietoja ja myi niitä Helsinkiläiselle liikemiehelle joka edelleen
myi niitä järjestäytyneelle rikollisuudelle kuten liivijengeille.
Komisarion kiinniotto tapahtui keskusrikospoliisin toimesta ja komisario vietiin välittömästi Jokiniemeen siltä varalta että tämän oma ryhmä
yrittäisi vapauttaa tätä. Se kun tuntui mahdolliselta, sen verran arvaamaton Helsingin huumepoliisi oli. Kotietsinnöissä komisarion kotoa Porvoosta
oli löytynyt lukuisia puhelimia ja käteistä rahaa. Autotallista mattoon rullattuna oli myös löytynyt ruutupaperille kuulakärkikynällä kirjoitettu
lista tietolähteistä sekä peitetoiminnassa mukana olevien karhuryhmään kuuluvien poliisimiesten nimistä sekä osoitteista.
Makuuhuoneen vaatekaapista löytyi myös sodanaikainen Luger 9mm pistooli. Lippaassa oli ollut 5 patruunaa. Komisarion työhuoneeseen kohdistuneessa
kotietsinnässä löytyi vähäinen määrä kannabista marihuonan muodossa sekä läppäri johon hän oli kirjoittanut jonkinlaista tarinaa.
Tarinat oli sijoitettuna tekstitiedostoihin ja ne oli otsikoitu nimellä "Ex-huumeskouden tarinat".
Näin pystyttiin selvittämään että komisario oli osannut ennakoida kiinniottonsa ja mahdollisesti tulevan vankeustuomion
sekä sen seikan että hän ei enää tulisi toimimaan komisariona.
Tarkemmissa kuulusteluissa Helsingin huumepoliisin komisario uhosi että pystyi polttamaan 5 grammaa päivässä kukintoa ja että tiesi alamaailmasta
enemmän kuin keskusrikospoliisi osasi ajatellakaan. Hän myös haistatteli kuulustelijoille ja kertoi että nämä tulisi katumaan koko loppuelämän
että koskaan kohtasivat tätä. Lopulta komisario murtui ja kertoi sekavasti kuinka halusi pyytää anteeksi. Sen jälkeen komisario päätettiin
sijoittaa Vantaan vankilaan, jossa tämä voisi saada jonkinlaisen ihmiskontaktin suljetulla osastolla jostakin pedofiilistä. Komisario oli seonnut
tutkintavankeudessa heti alkuvaiheessa eikä tätä enää päätetty kuulustella kuin satunnaisesti.
Lapin erämaassa Jorma Mäntynen joi pontikkaa uuden ystävänsä kanssa. He olivat tutustuneet tunturilla, jossa Jorma oli käynyt hiihtämässä
umpihankisuksillaan. Jorma piteli käsissään lintukivääriä jota paikallinen isäntä esitteli hänelle. Pontikka oli maustettu hunajalla sekä lantrattu
vedellä joka oli peräisin tunturissa virranneesta purosta. "Kerran ammuin teeren tolla 500 metrin päästä", mies kertoi Jormalle.
"Todella erinomainen suoritus", Jorma vastasi miehelle. Mies oli tehnyt aikaisemmin päivällä riekon rintaa riisipedillä ja tarjosi sitä Jormalle.
Jorma oli kiitollinen tarjotusta ruoasta. Ruoan jälkeen mies kysyi Jormalta kiperän kysymyksen: Kuule et kai sä ole telkkarissa etsitty rikollinen?
Jorma tiesi miehen puhetavasta että tämä ei ollut Lapista kotoisin eikä läheltäkään sitä, vaan auttamattomasti pääkaupunkiseudulta. Jorma ei oikein
tiennyt mitä vastata ja muisti samalla että hän oli jättänyt Beretta M92 pistoolinsa erämökkiinsä.
"Olen Jorma Mäntynen", Jorma Mäntynen sanoi ja arvasi että häntä vastapäätä oleva mies oli oikeasti poliisi. Miehet katsoivat toisiaan. Mies nosti
oikealla kädellään kauluksestaan poliisin virkamerkin esiin ja kertoi että Jorma Mäntynen on nyt kiinniotettuna törkeästä huumausainerikoksesta
epäiltynä. Jorma piti tilannetta epäaitona, mutta kun hän vilkaisi ulos mökin ikkunasta, näki hän ulkona useita poliiseja. "Vittu", Jorma sanoi ja
kysyi oliko komisario paljastanut tämän piilopaikan. "En voi sitä kertoa, enkä edes tiedä", mies joka oli äsken ollut hänen uusiystävänsä ja
hetkessä muuttunut poliisiksi, sanoi.
Jorma syöksyi poliisin kimppuun ja löi tätä kaikin niin kovaa päähän molemmilla käsillään kuin jaksoi. Poliisi ja Jorma kaatuivat lattialle, jossa Jorma
sitoi kätensä poliisin kaulalle kuristusotteeseen, ja päätti tappaa tämän. Samassa hän havahtui ja katseli peittoaan jota kuristi niin ettei veri kiertänyt
enää hänen käsissään. Hän oli nähnyt painajaista. Ehkä se johtui pitkään jatkuneesta henkisestä paineesta sekä ryyppäämisestä, sama se Jorma mietti.
Hän nousi ylös sängystään ja käveli alushoususillaan kuistille. Hän kuunteli hetken aikaa hiljaisuutta jota halkonut mikään muu kuin sääskien surina.
Hän sytytti tupakan ja istui kuistin verannalle polttamaan sitä. Juuri kun hän oli päättänyt ottaa Jaloviinasta pienet hörpyt, havaitsi hän sivusilmällä
jonkin liikkuvan karussa maastossa. Se oli musta, ehkä jonkun kiinniottoa suorittamaan tulleen poliisin pipo?, Jorma mietti. Samalla hän otti huikat
Jaloviinasta ja heti perään uuden ryypyn ja vielä kolmanne.
Sitten hän nousi ja haki sisältä Bretta pistoolin. Hän heitti tupakan pois kädestään ja kohotti aseen paikkaan jossa oli havainnut liikettä. Jorma
painoi liipaisimesta. Ase ei ollut ladattu. Hän veti luistin taakse ja osoitti paikkaan uudelleen ja painoi liipaisinta. Kuului laukaus ja suuliekki
välähti Jorman edessä pikaisesti. Luoti iskeentyi tunturijäkälän sekaan ja paikasta nousi esiin ahma joka lähti juoksemaan pelästyneenä.
"Saatana" -Huuto kaikui tunturissa kun Jorma tajusi olevansa vainoharhainen ja huusi kirosanan toistamiseen.
haudassa, palasina. Hänen lisäkseen kaikki muut iskuryhmään kuuluneet olivat kuolleet. Pommia viholliskerhon toimipisteeseen kuljettaneesta prospectistä
ei ollut jäänyt jäljelle edes kenkiä. Hän oli roippeina ja pisaroina pitkin ympäristöä. Toinen prospect oli ojanpohjalla ilman päätä ja käsiä.
Suojatulta ampunut täysjäsen oli repaleisena kyljellään ojan reunustalla.
Pommin räjähdys oli kuulunut pitkin Kankkilaa. Paikalliset asukkaat olivat soitelleet välittömästi hälytyskeskukseen, kertoen kerhotilan suunnasta
kuuluneesta voimakkaasta räjähdyksestä sekä tulituksesta. 26 minuuttia myöhemmin koko Kankkila oli täyttynyt poliiseista ja sen ilmatilaan saapui
Super Puma helikopteri, poliisin karhuryhmän jäseniä kyydissään. Oli kestänyt tunnin ennen kuin poliisi oli uskaltanut tunkeutua alueelle ja löysi
ruumiita, hylsyjä sekä täyteen reikiä ammutun auton.
Green MC:n jäseniä oli kateissa ja heidän matkapuhelimensa oli ilman yhteyttä. Akut ja SIM-kortit oli siis irroitettuna. Oli epäselvää ketkä olivat
tuhoneet hyökänneet jengiläiset. Selvää oli että taistelu oli vetäytynyt alkupisteestä metsän suuntaan jonne vei suoranaisesti hylsyillä merkitty
"luontopolku". "Vittu mitä touhua", paikalla ollut poliisimies sanoi kun katseli hylsyillä merkittyä jengiläisten tekemää "luontopolkua".
Helsingin huumepoliisin komisario oli otettu kiinni törkeästä virka-aseman väärinkäyttämisestä kun tämä oli saapunut Kittilästä takaisin
Helsinkiin. Hänet otettiin kiinni heti kun hän oli noussut lentokoneesta ulos. Kiinniotto oli tullut pahaan paikkaan, mutta se ei Jorma
Mäntysen selviytymistä haittaisi, niin he molemmat ajattelivat vaikka Jorma ei vielä tiennytkään komisarion kiinniottamisesta.
Törkeä virka-aseman väärinkäyttäminen liittyi komisarion toteuttamaan, jo vuosia jatkuneeseen toimintaan, jossa tämä kaivoi poliisin tietojärjestelmistä
tietolähteiden oikeita henkilöllisyyksiä sekä peitetoiminnassa mukana olevien henkilötietoja ja myi niitä Helsinkiläiselle liikemiehelle joka edelleen
myi niitä järjestäytyneelle rikollisuudelle kuten liivijengeille.
Komisarion kiinniotto tapahtui keskusrikospoliisin toimesta ja komisario vietiin välittömästi Jokiniemeen siltä varalta että tämän oma ryhmä
yrittäisi vapauttaa tätä. Se kun tuntui mahdolliselta, sen verran arvaamaton Helsingin huumepoliisi oli. Kotietsinnöissä komisarion kotoa Porvoosta
oli löytynyt lukuisia puhelimia ja käteistä rahaa. Autotallista mattoon rullattuna oli myös löytynyt ruutupaperille kuulakärkikynällä kirjoitettu
lista tietolähteistä sekä peitetoiminnassa mukana olevien karhuryhmään kuuluvien poliisimiesten nimistä sekä osoitteista.
Makuuhuoneen vaatekaapista löytyi myös sodanaikainen Luger 9mm pistooli. Lippaassa oli ollut 5 patruunaa. Komisarion työhuoneeseen kohdistuneessa
kotietsinnässä löytyi vähäinen määrä kannabista marihuonan muodossa sekä läppäri johon hän oli kirjoittanut jonkinlaista tarinaa.
Tarinat oli sijoitettuna tekstitiedostoihin ja ne oli otsikoitu nimellä "Ex-huumeskouden tarinat".
Näin pystyttiin selvittämään että komisario oli osannut ennakoida kiinniottonsa ja mahdollisesti tulevan vankeustuomion
sekä sen seikan että hän ei enää tulisi toimimaan komisariona.
Tarkemmissa kuulusteluissa Helsingin huumepoliisin komisario uhosi että pystyi polttamaan 5 grammaa päivässä kukintoa ja että tiesi alamaailmasta
enemmän kuin keskusrikospoliisi osasi ajatellakaan. Hän myös haistatteli kuulustelijoille ja kertoi että nämä tulisi katumaan koko loppuelämän
että koskaan kohtasivat tätä. Lopulta komisario murtui ja kertoi sekavasti kuinka halusi pyytää anteeksi. Sen jälkeen komisario päätettiin
sijoittaa Vantaan vankilaan, jossa tämä voisi saada jonkinlaisen ihmiskontaktin suljetulla osastolla jostakin pedofiilistä. Komisario oli seonnut
tutkintavankeudessa heti alkuvaiheessa eikä tätä enää päätetty kuulustella kuin satunnaisesti.
Lapin erämaassa Jorma Mäntynen joi pontikkaa uuden ystävänsä kanssa. He olivat tutustuneet tunturilla, jossa Jorma oli käynyt hiihtämässä
umpihankisuksillaan. Jorma piteli käsissään lintukivääriä jota paikallinen isäntä esitteli hänelle. Pontikka oli maustettu hunajalla sekä lantrattu
vedellä joka oli peräisin tunturissa virranneesta purosta. "Kerran ammuin teeren tolla 500 metrin päästä", mies kertoi Jormalle.
"Todella erinomainen suoritus", Jorma vastasi miehelle. Mies oli tehnyt aikaisemmin päivällä riekon rintaa riisipedillä ja tarjosi sitä Jormalle.
Jorma oli kiitollinen tarjotusta ruoasta. Ruoan jälkeen mies kysyi Jormalta kiperän kysymyksen: Kuule et kai sä ole telkkarissa etsitty rikollinen?
Jorma tiesi miehen puhetavasta että tämä ei ollut Lapista kotoisin eikä läheltäkään sitä, vaan auttamattomasti pääkaupunkiseudulta. Jorma ei oikein
tiennyt mitä vastata ja muisti samalla että hän oli jättänyt Beretta M92 pistoolinsa erämökkiinsä.
"Olen Jorma Mäntynen", Jorma Mäntynen sanoi ja arvasi että häntä vastapäätä oleva mies oli oikeasti poliisi. Miehet katsoivat toisiaan. Mies nosti
oikealla kädellään kauluksestaan poliisin virkamerkin esiin ja kertoi että Jorma Mäntynen on nyt kiinniotettuna törkeästä huumausainerikoksesta
epäiltynä. Jorma piti tilannetta epäaitona, mutta kun hän vilkaisi ulos mökin ikkunasta, näki hän ulkona useita poliiseja. "Vittu", Jorma sanoi ja
kysyi oliko komisario paljastanut tämän piilopaikan. "En voi sitä kertoa, enkä edes tiedä", mies joka oli äsken ollut hänen uusiystävänsä ja
hetkessä muuttunut poliisiksi, sanoi.
Jorma syöksyi poliisin kimppuun ja löi tätä kaikin niin kovaa päähän molemmilla käsillään kuin jaksoi. Poliisi ja Jorma kaatuivat lattialle, jossa Jorma
sitoi kätensä poliisin kaulalle kuristusotteeseen, ja päätti tappaa tämän. Samassa hän havahtui ja katseli peittoaan jota kuristi niin ettei veri kiertänyt
enää hänen käsissään. Hän oli nähnyt painajaista. Ehkä se johtui pitkään jatkuneesta henkisestä paineesta sekä ryyppäämisestä, sama se Jorma mietti.
Hän nousi ylös sängystään ja käveli alushoususillaan kuistille. Hän kuunteli hetken aikaa hiljaisuutta jota halkonut mikään muu kuin sääskien surina.
Hän sytytti tupakan ja istui kuistin verannalle polttamaan sitä. Juuri kun hän oli päättänyt ottaa Jaloviinasta pienet hörpyt, havaitsi hän sivusilmällä
jonkin liikkuvan karussa maastossa. Se oli musta, ehkä jonkun kiinniottoa suorittamaan tulleen poliisin pipo?, Jorma mietti. Samalla hän otti huikat
Jaloviinasta ja heti perään uuden ryypyn ja vielä kolmanne.
Sitten hän nousi ja haki sisältä Bretta pistoolin. Hän heitti tupakan pois kädestään ja kohotti aseen paikkaan jossa oli havainnut liikettä. Jorma
painoi liipaisimesta. Ase ei ollut ladattu. Hän veti luistin taakse ja osoitti paikkaan uudelleen ja painoi liipaisinta. Kuului laukaus ja suuliekki
välähti Jorman edessä pikaisesti. Luoti iskeentyi tunturijäkälän sekaan ja paikasta nousi esiin ahma joka lähti juoksemaan pelästyneenä.
"Saatana" -Huuto kaikui tunturissa kun Jorma tajusi olevansa vainoharhainen ja huusi kirosanan toistamiseen.
Vankilanjohtaja on eräänlainen matkaopas. Hän osaa määrätietoisesti johtaa jopa vuosikymmenen kestävää retkeä, jossa majoitus on järjestetty betonisen hotellin alakerrokseen.
-
Dark Tetra
- Hetty Wainthropp
- Viestit: 490
- Liittynyt: Ke Tammi 25, 2017 11:19 am
- Paikkakunta: Keskusvalvomo
Re: Huumemaailman humanismi. (Tarina)
Huumeorganisaatio oli neuvotellut toisen kansainvälisen jengin Satudarah MC:n kanssa. Tarkoituksena oli saada heidät Suomeen, niin että Suomen
huumemarkkinoilla tiellä ollut kansainvälinen liivijengi joutuisi henkilömäärältään altavastaajaksi jota se käytännössä olikin jo valmiiksi. Näin Vagos MC ja
Satudarah MC pitäisi Suomen huumemarkkinoita hallinnassaan, myyden huumeorganisaation tuotteita. Heidän avukseen Suomeen oli saapunut
Baltic Corporation jonka tehtäviksi oli määrätty vihollisjengin presidentin sekä asekersantin tappaminen. Yleisesti Baltic Corporation kuittasi
tehdyntyön ilmoittamalla TOR-verkossa yhteydenpitoon tarkoitetulla sivustolla † -merkillä, mutta nyt työntilaaja pystyi seuraamaan työntehtävän
onnistumista Suomalaisen median välityksellä.
Helsinkiläisessä yökerhossa istui Suomalaisen alamaailman tuntijoita. Osa heistä oli poliiseja, osa rikollisia. He olivat viettämässä vapaa-aikaansa
joka keskeytyi kun yökerhossa soineen, 2Pac - Gangsta Party biisistä DJ:n miksaaman musiikin saattelemana yökerhon parhaimmille istumapaikoille,
sohville saapui hyvin kurinalaisessa, suorastaan sotilaallisen tarkassa parijonossa Satudarh MC:n jäseniä. Heillä oli päällään Satudarh MC:n liivit
joiden alarocker kertoi karua kieltään: FINLAND. Yökerhossa oli jengitagi ja liivikielto, mutta jostain syystä se ei koskenut Satudarah MC - jengiä.
Yksi yökerhossa tiskillä ollut mies joka työskenteli poliisin rikostiedusteluosastolla, imaisi Vodka-Colansa tyhjäksi, ja lähti poistumaan yökerhosta,
koska halusi raportoida heti näköhavainnostaan.
Yökerhon ulkopuolella poliisin tiedustelu mies näki useamman ajoneuvon ja niiden ympärillä noin kaksikymmentä Satudarah MC jengiläistä. He olivat
selvästi näyttäytymässä isolla koalitiolla, mukana kun oli Kankkilassa, Myrskylässä tallia pitänyt Vagos MC:n jäseniä. He olivat hieman sivummalla.
Oli poliisimies nähnyt niitä yökerhon sisälläkin, ainakin pari. Heillä ei kuitenkaan ollut liivejä vaan ulkoisista tunnuksista oli vastannut t-paidat.
Missään nimessä Vagosin ilmestyminen Satudarahin kanssa juuri kyseiseen yökerhoon, ei ollut mikään muu kuin provokaatioyritys. Tai sitten se oli merkki
muille jengeille että tästä lähtien Satudarh MC hallitsi Helsinkiläistä alamaailmaa. Jotain joka tapauksessa oli käynyt, tai käymässä, poliisimies pohti
samalla kun kaivoi taskustaan puhelinta. Hän soitti esimiehelleen vaikka kello oli hieman yli yksi, arkipäivänä jolloin hän tiesi että esimies olisi
varmasti syvässä unessa. Tämän työaika kun oli 08:00 - 16:00 arkipäivinä.
Ainoa tapa elää vapaana, on asua sillan alla, Jorma Mäntynen totesi ääneen Lapin erämaassa. Hän oli piilossaoloaikansa aikana tajunnut että
elämä on juuri sellaista ainutlaatuista aikaa joka kannattaa elää, niin että kokeilee kaikkea mitä haluaa kokeilla. Hän muisti lapsuutensa
villit kesät kun ilma oli ollut helteinen ja metsä jossa hän oli kasvatuslaitoksesta karussa, tuoksui ainutlaatuiselta, lapsuuden kesältä.
Jorma Mäntysen poskelle vierähti läpikuultava kyynel. Hän muisti millaista oli ollut tehdä lumiukko lastenkodin pihalle kun hän ei saanut
lastenkodinmuonituksesta vastanneelta porkkanaa jonka olisi voinut laittaa tekemälleen lumiukolleen nenäksi. Sen sijaan hän oli saanut tukkapöllyä.
Hän muisti yhä ankaran ja ankean lapsuutensa.
Siihen aikaan kun hän oli ollut lapsi, oli Suomessa ollut oikeasti pula-aika, ei niin paha kuin heti sotien jälkeen, mutta kumminkin. Ruokaa
oli ollut, mutta ei hukattavaksi asti. Niihin aikoihin hän muisti nähneensä paljon enemmän humalaisia kuin nykypäivänä. Jorma tiesi että
huumeiden vastaiset lait oli säädetty jotta huumekauppa oli kannattavaa, muuta syytä sille ei voinut olla. Myytiinhän tupakkaa ja viinaakin.
Jorma kohotti Jaloviinapullon huulilleen ja otti pullosta pitkän huikat. En enää juokse karkuun, Jorma pohti. Hän oli löytänyt itselleen
uudenlaisen tavan elää. Hän ei enää välittänyt laista tai asetuksista sen enempää kuin ennenkään. Hän oli päättänyt alkaa elää oikeasti vapaana,
kaikesta.
huumemarkkinoilla tiellä ollut kansainvälinen liivijengi joutuisi henkilömäärältään altavastaajaksi jota se käytännössä olikin jo valmiiksi. Näin Vagos MC ja
Satudarah MC pitäisi Suomen huumemarkkinoita hallinnassaan, myyden huumeorganisaation tuotteita. Heidän avukseen Suomeen oli saapunut
Baltic Corporation jonka tehtäviksi oli määrätty vihollisjengin presidentin sekä asekersantin tappaminen. Yleisesti Baltic Corporation kuittasi
tehdyntyön ilmoittamalla TOR-verkossa yhteydenpitoon tarkoitetulla sivustolla † -merkillä, mutta nyt työntilaaja pystyi seuraamaan työntehtävän
onnistumista Suomalaisen median välityksellä.
Helsinkiläisessä yökerhossa istui Suomalaisen alamaailman tuntijoita. Osa heistä oli poliiseja, osa rikollisia. He olivat viettämässä vapaa-aikaansa
joka keskeytyi kun yökerhossa soineen, 2Pac - Gangsta Party biisistä DJ:n miksaaman musiikin saattelemana yökerhon parhaimmille istumapaikoille,
sohville saapui hyvin kurinalaisessa, suorastaan sotilaallisen tarkassa parijonossa Satudarh MC:n jäseniä. Heillä oli päällään Satudarh MC:n liivit
joiden alarocker kertoi karua kieltään: FINLAND. Yökerhossa oli jengitagi ja liivikielto, mutta jostain syystä se ei koskenut Satudarah MC - jengiä.
Yksi yökerhossa tiskillä ollut mies joka työskenteli poliisin rikostiedusteluosastolla, imaisi Vodka-Colansa tyhjäksi, ja lähti poistumaan yökerhosta,
koska halusi raportoida heti näköhavainnostaan.
Yökerhon ulkopuolella poliisin tiedustelu mies näki useamman ajoneuvon ja niiden ympärillä noin kaksikymmentä Satudarah MC jengiläistä. He olivat
selvästi näyttäytymässä isolla koalitiolla, mukana kun oli Kankkilassa, Myrskylässä tallia pitänyt Vagos MC:n jäseniä. He olivat hieman sivummalla.
Oli poliisimies nähnyt niitä yökerhon sisälläkin, ainakin pari. Heillä ei kuitenkaan ollut liivejä vaan ulkoisista tunnuksista oli vastannut t-paidat.
Missään nimessä Vagosin ilmestyminen Satudarahin kanssa juuri kyseiseen yökerhoon, ei ollut mikään muu kuin provokaatioyritys. Tai sitten se oli merkki
muille jengeille että tästä lähtien Satudarh MC hallitsi Helsinkiläistä alamaailmaa. Jotain joka tapauksessa oli käynyt, tai käymässä, poliisimies pohti
samalla kun kaivoi taskustaan puhelinta. Hän soitti esimiehelleen vaikka kello oli hieman yli yksi, arkipäivänä jolloin hän tiesi että esimies olisi
varmasti syvässä unessa. Tämän työaika kun oli 08:00 - 16:00 arkipäivinä.
Ainoa tapa elää vapaana, on asua sillan alla, Jorma Mäntynen totesi ääneen Lapin erämaassa. Hän oli piilossaoloaikansa aikana tajunnut että
elämä on juuri sellaista ainutlaatuista aikaa joka kannattaa elää, niin että kokeilee kaikkea mitä haluaa kokeilla. Hän muisti lapsuutensa
villit kesät kun ilma oli ollut helteinen ja metsä jossa hän oli kasvatuslaitoksesta karussa, tuoksui ainutlaatuiselta, lapsuuden kesältä.
Jorma Mäntysen poskelle vierähti läpikuultava kyynel. Hän muisti millaista oli ollut tehdä lumiukko lastenkodin pihalle kun hän ei saanut
lastenkodinmuonituksesta vastanneelta porkkanaa jonka olisi voinut laittaa tekemälleen lumiukolleen nenäksi. Sen sijaan hän oli saanut tukkapöllyä.
Hän muisti yhä ankaran ja ankean lapsuutensa.
Siihen aikaan kun hän oli ollut lapsi, oli Suomessa ollut oikeasti pula-aika, ei niin paha kuin heti sotien jälkeen, mutta kumminkin. Ruokaa
oli ollut, mutta ei hukattavaksi asti. Niihin aikoihin hän muisti nähneensä paljon enemmän humalaisia kuin nykypäivänä. Jorma tiesi että
huumeiden vastaiset lait oli säädetty jotta huumekauppa oli kannattavaa, muuta syytä sille ei voinut olla. Myytiinhän tupakkaa ja viinaakin.
Jorma kohotti Jaloviinapullon huulilleen ja otti pullosta pitkän huikat. En enää juokse karkuun, Jorma pohti. Hän oli löytänyt itselleen
uudenlaisen tavan elää. Hän ei enää välittänyt laista tai asetuksista sen enempää kuin ennenkään. Hän oli päättänyt alkaa elää oikeasti vapaana,
kaikesta.
Vankilanjohtaja on eräänlainen matkaopas. Hän osaa määrätietoisesti johtaa jopa vuosikymmenen kestävää retkeä, jossa majoitus on järjestetty betonisen hotellin alakerrokseen.
-
Dark Tetra
- Hetty Wainthropp
- Viestit: 490
- Liittynyt: Ke Tammi 25, 2017 11:19 am
- Paikkakunta: Keskusvalvomo
Re: Huumemaailman humanismi. (Tarina)
Aikaisemmassa elämässään 10 vuoden vankeustuomioon törkeästä huumausainerikoksesta tuomittu mies istui Pasilassa huumausainerikosyksikön tiloissa,
tutkijan työhuoneessa. Kaljupäinen ja jonkin verran rautaa punttisalilla nostanut tutkija jutteli huumerikolliselle säästä ja edellisillan
SM-liigapeleistä. Mies vastaili poliisin kysymyksiin oliko tämä laittanut pitkävetoa, ja mihin kohteisiin, samalla poliisi hörppi kahvia.
Kun Helsingin huumepoliisin päällikkö oli otettu kiinni, oli häneltä jäänyt paljon "työkaluja". Näistä työkaluista yksi oli tutkijaa vastapäätä
istunut huumerikollinen. Entinen huumepoliisin päällikkö oli käyttänyt tätä valeostoihin. Ystävyys heidän välillään ei ollut alkanut lupaavasti.
Helsingin huumepoliisin päällikkö kun oli ottanut miehen kiinni ja toimittanut vankilaan. Kun mies vapautui tuomioltaan, oli Huumepoliisin
päällikkö ottanut tähän yhteyttä ja tarjonnut töitä.
Työn laatu oli tehdä valeostoja ja niiden lisäksi mies sai tehtailla hasiksen ja marihuonan kanssa alle kilon kauppoja. Ne huumepoliisi katsoi läpi
sormien. Se oli osa palkkiota kun mies teki helsingin huumepoliisille valeostoja. Mies tienasi suhteellisen hyvin poliisin palveluksessa, jopa
niin hyvin että hänellä oli uudehko henkilöauto joka tosin oli ulosottomiehen takia hänen siskonsa nimissä.
Huumerikollinen oli pyytänyt uutta esimiestään hankkimaan tälle aseen, ja siitä syystä hän istui parhaillaan Helsingin huumepoliisin tiloissa Pasilassa.
Tutkija silmäili miestä jonka oli aikaisemminkin tavannut useita kertoja. Hän avasi työpöydän vetolaatikon ja otti laatikosta esiin tennissukan jonka
sisällä lymysi Sauer&Sohnin valmistama Suhl-pistooli. Se oli 7.65mm kaliberiltaan. Aseen lippaassa oli kuusi patruunaa.
Tutkija ojensi aseen huumerikolliselle. Huumerikollinen sujautti tennissukkaan käärityn pistoolin nahkatakkinsa povitaskuun. Sen jälkeen miehet
jatkoivat jutustelua normaalisti. Ase oli peräisin perikunnalta joka oli luovuttanut tuon sotien aikaisen ja täysin luvattoman pistoolin poliisille.
Tutkija oli hakenut aseen takavarikosta. Asetta voitiin käyttää helposti tähän epäviralliseen toimintaan koska se ei ollut missään virallisessa
aserekisterissä, eikä siitä ollut otettu edes sarjanumeroa ylös.
Tutkija oli hankkinut aseen siksi että huumerikollinen oli yksi parhaista työkaluista. Hänet oli tällä hetkellä ohjeistettu ostamaan mahdollsimman isoja
eriä erilaisia huumeita, mutta ei kannabistuotteita. Huumepoliisi oli kiinnostunut lähinnä ekstaasista, amfetamiinista, metamfetamiinista ja kokaiinista.
Aluksi pieniä määriä kertaostoina, myöhemmin hieman isompia eriä ja lopulta isoja. Ostoista häntä oli ohjeistuksessa käsketty pitämään muistiota ja
kerran viikossa hänen piti käydä pitämässä raporttia ostoista Helsingin huumepoliisin ylläpitämässä piilokonttorissa.
Nyt mies oli päässyt isoon lastiin käsiksi. Tarjolla oli 40 000 kpl MDMA:ta sisältäviä nappeja. Hän oli ensiksi ostanut koe-erän ja todennut
tuotteen todella hyväksi. Hän oli itse käyttänyt useamman napin ja tarjonnut niitä ystävilleen. Kaikki kehui niitä. Nappi oli ollut pyöreä ja paksu.
Punaisen värinen ja sen keskellä oli komeillut Suomileijona. Mies oli kokeillut kotonaan napin painoa fiktiksi kutsumallaan vaa`alla. Napilla oli ollut
painoa 0,4 grammaa. Mies oli suorastaan ihmetellyt miksi näin vahvoja nappeja edes myytiin.
Syy oli selvä. Kansainvälinen huumeorganisaatio halusi tuoda Suomeen oman tuotevalikoiman ja tämä nappi kuului siihen tuotevalikoimaan. Myyntistrategiana
oli että myyntiin tulee tavanomaista vahvempaa tavaraa myyntiin, mutta samaan hintaan kuin muilla. Se oli eri huumekauppiaiden vanha niksi. Se toimi pirissäkin
niin pitkään kunnes seuraavan portaan myyjä jatkoi tavaraa isomman voiton tavoittelemiseksi. Tästä huumeorganisaatio oli niin tarkka, että jos joku
heidän myyjänsä näin teki, menetti hän henkensä. Siitä ei neuvoteltu.
Huumerikollinen nousi ylös tuolistaan ja sanoi hiljaisella äänellä tutkijalle että ilmeisesti lähiaikoina olisi tulossa isompi erä. Isomman erän hankintaan
piti tietysti olla paljon rahaa joka tässä tapuksessa tarkoitti 3 x 40 000 euroa joka teki 120 000 euroa. Raha ei ollut mikään ongelma, sitä huumepoliisilla
kyllä riitti, ongelma oli huumepoliisin kilpailija keskusrikospoliisi joka myös saattoi olla erän jäljillä, siksi tarvittiin hiukan aikaa. Tutkija tosin
oli selvittänyt omalla toiminnallaan keskusrikospoliisin kenttäkuvioita ja epäili ettei keskusrikospoliisi tiennyt hommasta mitään.
Ainoa tieto joka huumerikollisella erästä oli, oli se että aine oli tulossa Suomeen Saksasta, Bielefeldistä. Huume-erä oli Satudarah MC:n, mutta
hekään eivät tienneet että sen tarkoitus oli vain hämätä Suomen Tullia, Poliisia ja Rajavartiolaitosta, PTR-toimintaa, samalla kun maahan tuli muuta
kautta satakertainen määrä samaa ainetta.
Huumeorganisaatio oli suunnitellut toimintaa tarkasti. 40 000 kpl estaasierän polttamisella he saisi Satudarahin ja Vagosin miehiä Suomalaisiin vankiloihin
ja näin heillä olisi toimintaa sielläkin, liivijengin nimissä.
Edellisenä yönä keskusrikospoliisin rikostiedusteluyksikön rikosylikomisario oli saanut alaiseltaan puhelun joka kertoi Satudarah MC jengin tulleen
Helsinkiin. Se oli ollut kaikille yllätys koska Satudarahin tuloa Helsinkiin ei ollut kukaan heillä tiennyt. Se oli tullut täysin puun takaa. Poliisi
oli tietysti jo ennen kuin keskusrikospoliisin tiedustelija oli soittanut esimiehelleen, laittanut jengin seurantaan kun oli havainnut sen tilannekeskuksen
valvontakameran näytöltä.
Kun jengi oli poistunut yökerhosta, poliisi oli seurannut heidän liikkumistaan ja sen yhteydessä oli selvinnyt että Satudarah MC oli jo hankkinut
toimipisteen Suomesta. Se sijaitsi Hautjärventien varrelta lähteneen metsätien päässä olleessa kiinteistössä, Mäntsälässä. Se oli ostettu aikaa
sitten Saksalaisen ostajan nimiin ja oli tehty suoranaiseksi linnoitukseksi. Poliisille oli selvää että molemmat kerhot osasivat toiminta-strategian.
Kerhotilat oli hankittu syrjäisiltä alueilta joita jengien oli helppo valvoa, riittävän läheltä toisiaan.
Aamuyöllä kun poliisi oli vaivihkaa yrittänyt tunkeutua Satudarah MC:n kerhotilan lähelle tiedustelemaan, olivat he havainneet kerhotilan ympärillä
olleessa metsässä mitä erilaisempia valvontalaitteita. Poliisi oli todennut maastosta kohdistetun tiedustelun mahdottomaksi Satudarah MC:n kerhotaloon.
Poliisi aloitti tiedustelun muunlaisin keinoin ja mm. kuvasi heti aamuyöllä kerhotilan lähellä liikkuneita. Poliisi oli kiinnittänyt alueelle heti
aamuyöstä useita siviilimallisia poliisipartioita.
Viholliskerho oli saanut heti puolen yön aikaan tiedon Satudarh MC jengistä. He olivat ensiksi aseistaneet useamman jäsenensä ja lähettänyt heidät
tekemään torjuntaiskua, mutta kun torjuntaiskun suorittaminen oli havaittu suoranaiseksi itsemurhatehtäväksi, olivat kerholaiset luopuneet tehtävästä.
Kerhon presidentti ei ollut vihainen että tehtävä jätettiin toteuttamatta sillä hän oli itsekin ollut samanlaisessa tilanteessa -90 luvun jengisotien
aikaan. "Ei vielä, mutta kohta näytetään niille mutakuonoille kuinka ärkookuuskaks nakuttaa ja silloin alkaa mutakuonot laputtaa", presidentti
oli sanonut, kuin itselleen.
tutkijan työhuoneessa. Kaljupäinen ja jonkin verran rautaa punttisalilla nostanut tutkija jutteli huumerikolliselle säästä ja edellisillan
SM-liigapeleistä. Mies vastaili poliisin kysymyksiin oliko tämä laittanut pitkävetoa, ja mihin kohteisiin, samalla poliisi hörppi kahvia.
Kun Helsingin huumepoliisin päällikkö oli otettu kiinni, oli häneltä jäänyt paljon "työkaluja". Näistä työkaluista yksi oli tutkijaa vastapäätä
istunut huumerikollinen. Entinen huumepoliisin päällikkö oli käyttänyt tätä valeostoihin. Ystävyys heidän välillään ei ollut alkanut lupaavasti.
Helsingin huumepoliisin päällikkö kun oli ottanut miehen kiinni ja toimittanut vankilaan. Kun mies vapautui tuomioltaan, oli Huumepoliisin
päällikkö ottanut tähän yhteyttä ja tarjonnut töitä.
Työn laatu oli tehdä valeostoja ja niiden lisäksi mies sai tehtailla hasiksen ja marihuonan kanssa alle kilon kauppoja. Ne huumepoliisi katsoi läpi
sormien. Se oli osa palkkiota kun mies teki helsingin huumepoliisille valeostoja. Mies tienasi suhteellisen hyvin poliisin palveluksessa, jopa
niin hyvin että hänellä oli uudehko henkilöauto joka tosin oli ulosottomiehen takia hänen siskonsa nimissä.
Huumerikollinen oli pyytänyt uutta esimiestään hankkimaan tälle aseen, ja siitä syystä hän istui parhaillaan Helsingin huumepoliisin tiloissa Pasilassa.
Tutkija silmäili miestä jonka oli aikaisemminkin tavannut useita kertoja. Hän avasi työpöydän vetolaatikon ja otti laatikosta esiin tennissukan jonka
sisällä lymysi Sauer&Sohnin valmistama Suhl-pistooli. Se oli 7.65mm kaliberiltaan. Aseen lippaassa oli kuusi patruunaa.
Tutkija ojensi aseen huumerikolliselle. Huumerikollinen sujautti tennissukkaan käärityn pistoolin nahkatakkinsa povitaskuun. Sen jälkeen miehet
jatkoivat jutustelua normaalisti. Ase oli peräisin perikunnalta joka oli luovuttanut tuon sotien aikaisen ja täysin luvattoman pistoolin poliisille.
Tutkija oli hakenut aseen takavarikosta. Asetta voitiin käyttää helposti tähän epäviralliseen toimintaan koska se ei ollut missään virallisessa
aserekisterissä, eikä siitä ollut otettu edes sarjanumeroa ylös.
Tutkija oli hankkinut aseen siksi että huumerikollinen oli yksi parhaista työkaluista. Hänet oli tällä hetkellä ohjeistettu ostamaan mahdollsimman isoja
eriä erilaisia huumeita, mutta ei kannabistuotteita. Huumepoliisi oli kiinnostunut lähinnä ekstaasista, amfetamiinista, metamfetamiinista ja kokaiinista.
Aluksi pieniä määriä kertaostoina, myöhemmin hieman isompia eriä ja lopulta isoja. Ostoista häntä oli ohjeistuksessa käsketty pitämään muistiota ja
kerran viikossa hänen piti käydä pitämässä raporttia ostoista Helsingin huumepoliisin ylläpitämässä piilokonttorissa.
Nyt mies oli päässyt isoon lastiin käsiksi. Tarjolla oli 40 000 kpl MDMA:ta sisältäviä nappeja. Hän oli ensiksi ostanut koe-erän ja todennut
tuotteen todella hyväksi. Hän oli itse käyttänyt useamman napin ja tarjonnut niitä ystävilleen. Kaikki kehui niitä. Nappi oli ollut pyöreä ja paksu.
Punaisen värinen ja sen keskellä oli komeillut Suomileijona. Mies oli kokeillut kotonaan napin painoa fiktiksi kutsumallaan vaa`alla. Napilla oli ollut
painoa 0,4 grammaa. Mies oli suorastaan ihmetellyt miksi näin vahvoja nappeja edes myytiin.
Syy oli selvä. Kansainvälinen huumeorganisaatio halusi tuoda Suomeen oman tuotevalikoiman ja tämä nappi kuului siihen tuotevalikoimaan. Myyntistrategiana
oli että myyntiin tulee tavanomaista vahvempaa tavaraa myyntiin, mutta samaan hintaan kuin muilla. Se oli eri huumekauppiaiden vanha niksi. Se toimi pirissäkin
niin pitkään kunnes seuraavan portaan myyjä jatkoi tavaraa isomman voiton tavoittelemiseksi. Tästä huumeorganisaatio oli niin tarkka, että jos joku
heidän myyjänsä näin teki, menetti hän henkensä. Siitä ei neuvoteltu.
Huumerikollinen nousi ylös tuolistaan ja sanoi hiljaisella äänellä tutkijalle että ilmeisesti lähiaikoina olisi tulossa isompi erä. Isomman erän hankintaan
piti tietysti olla paljon rahaa joka tässä tapuksessa tarkoitti 3 x 40 000 euroa joka teki 120 000 euroa. Raha ei ollut mikään ongelma, sitä huumepoliisilla
kyllä riitti, ongelma oli huumepoliisin kilpailija keskusrikospoliisi joka myös saattoi olla erän jäljillä, siksi tarvittiin hiukan aikaa. Tutkija tosin
oli selvittänyt omalla toiminnallaan keskusrikospoliisin kenttäkuvioita ja epäili ettei keskusrikospoliisi tiennyt hommasta mitään.
Ainoa tieto joka huumerikollisella erästä oli, oli se että aine oli tulossa Suomeen Saksasta, Bielefeldistä. Huume-erä oli Satudarah MC:n, mutta
hekään eivät tienneet että sen tarkoitus oli vain hämätä Suomen Tullia, Poliisia ja Rajavartiolaitosta, PTR-toimintaa, samalla kun maahan tuli muuta
kautta satakertainen määrä samaa ainetta.
Huumeorganisaatio oli suunnitellut toimintaa tarkasti. 40 000 kpl estaasierän polttamisella he saisi Satudarahin ja Vagosin miehiä Suomalaisiin vankiloihin
ja näin heillä olisi toimintaa sielläkin, liivijengin nimissä.
Edellisenä yönä keskusrikospoliisin rikostiedusteluyksikön rikosylikomisario oli saanut alaiseltaan puhelun joka kertoi Satudarah MC jengin tulleen
Helsinkiin. Se oli ollut kaikille yllätys koska Satudarahin tuloa Helsinkiin ei ollut kukaan heillä tiennyt. Se oli tullut täysin puun takaa. Poliisi
oli tietysti jo ennen kuin keskusrikospoliisin tiedustelija oli soittanut esimiehelleen, laittanut jengin seurantaan kun oli havainnut sen tilannekeskuksen
valvontakameran näytöltä.
Kun jengi oli poistunut yökerhosta, poliisi oli seurannut heidän liikkumistaan ja sen yhteydessä oli selvinnyt että Satudarah MC oli jo hankkinut
toimipisteen Suomesta. Se sijaitsi Hautjärventien varrelta lähteneen metsätien päässä olleessa kiinteistössä, Mäntsälässä. Se oli ostettu aikaa
sitten Saksalaisen ostajan nimiin ja oli tehty suoranaiseksi linnoitukseksi. Poliisille oli selvää että molemmat kerhot osasivat toiminta-strategian.
Kerhotilat oli hankittu syrjäisiltä alueilta joita jengien oli helppo valvoa, riittävän läheltä toisiaan.
Aamuyöllä kun poliisi oli vaivihkaa yrittänyt tunkeutua Satudarah MC:n kerhotilan lähelle tiedustelemaan, olivat he havainneet kerhotilan ympärillä
olleessa metsässä mitä erilaisempia valvontalaitteita. Poliisi oli todennut maastosta kohdistetun tiedustelun mahdottomaksi Satudarah MC:n kerhotaloon.
Poliisi aloitti tiedustelun muunlaisin keinoin ja mm. kuvasi heti aamuyöllä kerhotilan lähellä liikkuneita. Poliisi oli kiinnittänyt alueelle heti
aamuyöstä useita siviilimallisia poliisipartioita.
Viholliskerho oli saanut heti puolen yön aikaan tiedon Satudarh MC jengistä. He olivat ensiksi aseistaneet useamman jäsenensä ja lähettänyt heidät
tekemään torjuntaiskua, mutta kun torjuntaiskun suorittaminen oli havaittu suoranaiseksi itsemurhatehtäväksi, olivat kerholaiset luopuneet tehtävästä.
Kerhon presidentti ei ollut vihainen että tehtävä jätettiin toteuttamatta sillä hän oli itsekin ollut samanlaisessa tilanteessa -90 luvun jengisotien
aikaan. "Ei vielä, mutta kohta näytetään niille mutakuonoille kuinka ärkookuuskaks nakuttaa ja silloin alkaa mutakuonot laputtaa", presidentti
oli sanonut, kuin itselleen.
Vankilanjohtaja on eräänlainen matkaopas. Hän osaa määrätietoisesti johtaa jopa vuosikymmenen kestävää retkeä, jossa majoitus on järjestetty betonisen hotellin alakerrokseen.
-
Dark Tetra
- Hetty Wainthropp
- Viestit: 490
- Liittynyt: Ke Tammi 25, 2017 11:19 am
- Paikkakunta: Keskusvalvomo
Re: Huumemaailman humanismi. (Tarina)
Oli kulunut viikko siitä kun Satudarah MC oli rantautunut Suomeen, Mäntsälään. Viholliskerhon presidentti oli antanut käskyn tappaa viholliskerholaisia.
Jengiläinen oli ottanut käyttöönsä kaverinsa isän nimissä olevan henkilöauton. Vuoden 2002 Opel Zafira tila-auton. Autossa soi kovalla power metallia.
Voimasoinnut ja kitarariffit loivat ylivoimaisen tunteen auton kuljettajaan joka oli tavanomaista katupiriä vahvemman amfetamiinin vaikutuksen
alaisena. Hän piti auton ikkunaa auki ja poltti tupakkaa. Hänen päällään oli jengiliivit ja niiden alla oli luotisuojaliivit. Hänen vieressään
kuljettajan viereisellä penkillä oli kaksi rynnäkkökiväärin täyttä lipasta ja penkin jalkatilassa oli pystyssä Tuusulan varuskunta-alueelta vuonna 1994
varastettu RK-62 rynnäkkökivääri. Auto lipui Järvenpäästä pohjoistietä pitkin Hirvihaaraa kohti.
Helsingin huumepoliisin entinen päällikkö oli yrittänyt lukuisia kertoja päästä käräjäoikeuden oikeudenkäynnissä vapaaksi, siinä onnistumatta.
Hänen asianajajana toiminut ylipainoinen ja keski-iän ylittänyt silmälasipainen nainen oli lohduttanut häntä useita kertoja kuinka oli varma että
seuraavassa oikeudenkäynnissä tämä pääsisi vapaaksi, mutta aina vain oli tullut uusia rikosepäilyjä.
Helsingin huumepoliisin entinen päällikkö oli alkanut tutkintavankeusaikana lukemaan kirjaa joka kertoi kaukopartiotoiminnasta joka tapahtui
jatkosodan aikana syvällä vihollislinjojen takana. Kirja oli ollut lainassa vankilan kirjastosta. Sotakertomukset loivat komisarioon taisteluhenkeä
ja hän päätti kirjan voimalla selvitä tutkintavankeusajastaan kuin paatunut konna, sellainen jollainen hän oli.
Valtatiellä E75 tuli Jyväskylän suunnasta kohti Helsinkiä Onnibuss jonka kyydissä Jorma Mäntynen oli. Hän oli päättänyt alkaa elää siltojen alla,
pääkaupunkiseudulla. Hän oli tajunnut kuinka viina oli ainut mitä hän oikeasti tarvitsi, tupakan lisäksi. Sen lisäksi pöly oli laskeutunut jo niin että
hän tiesi kuinka voisi aivan huoletta kävellä pitkin Helsingin katuja ja kujia kunhan vastaan ei tulisi poliisi tai hänen tuttaviaan. Hän tiesi
ettei hän voisi mennä Malmille koska siellä oli Kannelmäen lisäksi eniten vasikoita Helsingin seudulla.
Jorma Mäntynen kuunteli noin 25 - 30 vuotiaan miehen takana kuinka hän kuunteli MP3 soittimella Jodarokin biisiä, Anna riikinkukon lentää. Jorma kuunteli
biisin sanoja: "Jengi puhuu pyssyjä blam blam, alamaailman kytkyjä....". Jorma katseli linja-auton ikkunasta ulos, kello oli aamuyönpuolella. Jormalla
oli linja-auton istuimen tarjottimella iso Take Away kahvi jonka hän oli ostanut Jyväskylästä matkahuollon terminaalin viereiseltä Shelliltä kun
linja-auto oli pitänyt siellä taukoa kun kuljettajaa vaihdettiin.
Jorman viereisellä penkillä istui nainen joka näpytteli tablettia. Hänellä oli iltalehden sivusto auki ja hän luki uutista. Se kertoi jengien välisestä
yhteenotosta. Mäntsälässä oli hetkeä aikaisemmin ammuttu sarjatuliaseella. Paikalla oli uutisen mukaan useita poliisi- ja pelastuslaitoksen ajoneuvoja.
Kilpailevan jengin jäsen oli ajanut Opel Zafiralla Mäntsälän Shell huoltamon pihalle, jossa oli sisällä ollut useita Satudarah MC jengin jäseniä sekä
pari Vagos MC:n jengin täysjäsentä. Jengiläinen oli heti huoltamon sisälle astuttuaan avannut tulen. Sarjatuli oli repinyt pöydissä kahvilla istuneilta
jengiläisiltä päitä hajalle ja verta oli roiskunut joka puolelle. Kaksi harhaluotia oli osunut kuolettavasti myös paikalla sattumalta olleeseen iäkkääseen
pariskuntaan joka oli kuollut välittömästi.
Pariskunta oli pysähtynyt Shellille tankkamaan ja sillä aikaa kun rouva oli hakenut kahvia, oli mies laittanut kolikoita hedelmäpeliin. Kun vaimo
oli tullut miehen viereen, olivat he kohdanneet toisensa viimeistä kertaa.
Myös tulituksen avannut jengiläinen oli saanut useamman osuman kun yhden
Satudarah MC jengin jäsenellä oli ollut mukana Uzi. Jengiläinen oli tulittanut kilpailevan jengin jäsentä Uzilla kun tämä oli ollut vaihtamassa lipasta
RK62 rynnäkkökivääriin.
Kuolleita makasi tällä hetkellä Mäntsälän Shell huoltamon tiloissa 9 kpl. Kaksi vakavasti haavoittunutta jengiläistä tulisi kuolemaan puoleenpäivään mennessä. Paikalla oli valtaisa valomeri joka oli lähtöisin hälytysajoneuvoista. Se valaisi aluetta aamuyöntunteina kun paikalle tuli tekninen- ja taktinen tutkinta sekä ruumisautoja.
Jengiläinen oli ottanut käyttöönsä kaverinsa isän nimissä olevan henkilöauton. Vuoden 2002 Opel Zafira tila-auton. Autossa soi kovalla power metallia.
Voimasoinnut ja kitarariffit loivat ylivoimaisen tunteen auton kuljettajaan joka oli tavanomaista katupiriä vahvemman amfetamiinin vaikutuksen
alaisena. Hän piti auton ikkunaa auki ja poltti tupakkaa. Hänen päällään oli jengiliivit ja niiden alla oli luotisuojaliivit. Hänen vieressään
kuljettajan viereisellä penkillä oli kaksi rynnäkkökiväärin täyttä lipasta ja penkin jalkatilassa oli pystyssä Tuusulan varuskunta-alueelta vuonna 1994
varastettu RK-62 rynnäkkökivääri. Auto lipui Järvenpäästä pohjoistietä pitkin Hirvihaaraa kohti.
Helsingin huumepoliisin entinen päällikkö oli yrittänyt lukuisia kertoja päästä käräjäoikeuden oikeudenkäynnissä vapaaksi, siinä onnistumatta.
Hänen asianajajana toiminut ylipainoinen ja keski-iän ylittänyt silmälasipainen nainen oli lohduttanut häntä useita kertoja kuinka oli varma että
seuraavassa oikeudenkäynnissä tämä pääsisi vapaaksi, mutta aina vain oli tullut uusia rikosepäilyjä.
Helsingin huumepoliisin entinen päällikkö oli alkanut tutkintavankeusaikana lukemaan kirjaa joka kertoi kaukopartiotoiminnasta joka tapahtui
jatkosodan aikana syvällä vihollislinjojen takana. Kirja oli ollut lainassa vankilan kirjastosta. Sotakertomukset loivat komisarioon taisteluhenkeä
ja hän päätti kirjan voimalla selvitä tutkintavankeusajastaan kuin paatunut konna, sellainen jollainen hän oli.
Valtatiellä E75 tuli Jyväskylän suunnasta kohti Helsinkiä Onnibuss jonka kyydissä Jorma Mäntynen oli. Hän oli päättänyt alkaa elää siltojen alla,
pääkaupunkiseudulla. Hän oli tajunnut kuinka viina oli ainut mitä hän oikeasti tarvitsi, tupakan lisäksi. Sen lisäksi pöly oli laskeutunut jo niin että
hän tiesi kuinka voisi aivan huoletta kävellä pitkin Helsingin katuja ja kujia kunhan vastaan ei tulisi poliisi tai hänen tuttaviaan. Hän tiesi
ettei hän voisi mennä Malmille koska siellä oli Kannelmäen lisäksi eniten vasikoita Helsingin seudulla.
Jorma Mäntynen kuunteli noin 25 - 30 vuotiaan miehen takana kuinka hän kuunteli MP3 soittimella Jodarokin biisiä, Anna riikinkukon lentää. Jorma kuunteli
biisin sanoja: "Jengi puhuu pyssyjä blam blam, alamaailman kytkyjä....". Jorma katseli linja-auton ikkunasta ulos, kello oli aamuyönpuolella. Jormalla
oli linja-auton istuimen tarjottimella iso Take Away kahvi jonka hän oli ostanut Jyväskylästä matkahuollon terminaalin viereiseltä Shelliltä kun
linja-auto oli pitänyt siellä taukoa kun kuljettajaa vaihdettiin.
Jorman viereisellä penkillä istui nainen joka näpytteli tablettia. Hänellä oli iltalehden sivusto auki ja hän luki uutista. Se kertoi jengien välisestä
yhteenotosta. Mäntsälässä oli hetkeä aikaisemmin ammuttu sarjatuliaseella. Paikalla oli uutisen mukaan useita poliisi- ja pelastuslaitoksen ajoneuvoja.
Kilpailevan jengin jäsen oli ajanut Opel Zafiralla Mäntsälän Shell huoltamon pihalle, jossa oli sisällä ollut useita Satudarah MC jengin jäseniä sekä
pari Vagos MC:n jengin täysjäsentä. Jengiläinen oli heti huoltamon sisälle astuttuaan avannut tulen. Sarjatuli oli repinyt pöydissä kahvilla istuneilta
jengiläisiltä päitä hajalle ja verta oli roiskunut joka puolelle. Kaksi harhaluotia oli osunut kuolettavasti myös paikalla sattumalta olleeseen iäkkääseen
pariskuntaan joka oli kuollut välittömästi.
Pariskunta oli pysähtynyt Shellille tankkamaan ja sillä aikaa kun rouva oli hakenut kahvia, oli mies laittanut kolikoita hedelmäpeliin. Kun vaimo
oli tullut miehen viereen, olivat he kohdanneet toisensa viimeistä kertaa.
Myös tulituksen avannut jengiläinen oli saanut useamman osuman kun yhden
Satudarah MC jengin jäsenellä oli ollut mukana Uzi. Jengiläinen oli tulittanut kilpailevan jengin jäsentä Uzilla kun tämä oli ollut vaihtamassa lipasta
RK62 rynnäkkökivääriin.
Kuolleita makasi tällä hetkellä Mäntsälän Shell huoltamon tiloissa 9 kpl. Kaksi vakavasti haavoittunutta jengiläistä tulisi kuolemaan puoleenpäivään mennessä. Paikalla oli valtaisa valomeri joka oli lähtöisin hälytysajoneuvoista. Se valaisi aluetta aamuyöntunteina kun paikalle tuli tekninen- ja taktinen tutkinta sekä ruumisautoja.
Vankilanjohtaja on eräänlainen matkaopas. Hän osaa määrätietoisesti johtaa jopa vuosikymmenen kestävää retkeä, jossa majoitus on järjestetty betonisen hotellin alakerrokseen.
-
prrkele
- Armas Tammelin
- Viestit: 87
- Liittynyt: Ma Maalis 23, 2009 12:55 am
- Paikkakunta: In Finland we have this thing called Suomi
Re: Huumemaailman humanismi. (Tarina)
Karu ja viihdyttävä tarina. Varsinkin teurastajan edesottamukset toivat tarinaan (kulinaristisen) lisävivahteen. Lisää, kiitos.
…neljännessä kuulustelussa nainen vihdoin myönsi, että mitään Jaria ei ollut olemassakaan. Eikä myöskään sieni-Tomppaa.
-
Dark Tetra
- Hetty Wainthropp
- Viestit: 490
- Liittynyt: Ke Tammi 25, 2017 11:19 am
- Paikkakunta: Keskusvalvomo
Re: Huumemaailman humanismi. (Tarina)
Kirjoitan tarinaan jatkoa lähiaikoina. Annan sormille hiukan muuta harjoitetta sillä aikaa. Lähinnä Captein of Crunc puristin harjoittelua ja muuta otevoimaa lisäävää harjoitetta. Harmi muuten ettei enää järjestetä rautakoura kilpailuja. Siellä oli kiva käydä olutpäissään lukittamassa puristimia ja kannattelemassa rautatiekiskonpätkiä. Nyt saa vain kotona yksin tehdä krusifiksia käsipainoilla ja lohduttaa itseään Viron tuontiviinalla 
Eiköhän tässä tarinaa aleta kohta puoli näpyttelemään. Juon ensin kahvia ja lataudun tunnelmaan.
PS: Kiitos kommentoinnista prrkele.
Eiköhän tässä tarinaa aleta kohta puoli näpyttelemään. Juon ensin kahvia ja lataudun tunnelmaan.
PS: Kiitos kommentoinnista prrkele.
Vankilanjohtaja on eräänlainen matkaopas. Hän osaa määrätietoisesti johtaa jopa vuosikymmenen kestävää retkeä, jossa majoitus on järjestetty betonisen hotellin alakerrokseen.