Sipoon saariston kaksoismurha (tarina).
Lähetetty: To Heinä 20, 2017 1:00 am
Sipoon saariston kaksoismurha.
Tämä on tarina tekijästä, uhreista ja tapausta tutkivasta poliisista. Kaikki paikannimet sekä henkilöllisyydet ovat täysin
fiktiivisiä. Tarina sisältää kohtauksia, joita ei suositella luettavaksi alle -18 vuotiaille, eikä heikon psyykeen omaaville.
Syyskuun koleissa keleissä mies saapuu Vantaan Motonet -kauppaan. Mies katselee työkaluosastolla kirvestä. Mukaan tarttuu Fiskars X-26 halkaisukirves
ja Bahcon valmistama puukko. Matkalla kassalle, mies nostaa ostoskärryyn myös kaksi kannellista ämpäriä ja kasteluletkurullan sekä työkasineitä. Tavallisia
mökkiläisten ostoksia.
11 kuukautta myöhemmin...
Samainen mies on käynyt kesän aikana useita kertoja kalastamassa veneellään Sipoossa Möholmenin saaren läheisyydessä ja katsellut siellä leiriytyviä
ihmisiä. Telttailijoita on ollut kesän aikana paljon, varsinkin saaren toisella reunalla. Mies on myös pistäytynyt saaren eteläpään nuotiopaikalla paistamassa
makkaraa. Miehen todellinen tarkoitusperä on ollut tiedustelu.
Timo Väisänen on juuri lopettanut työpäivänsä pankissa. Hän on 36 vuotias analyytikko, joka valmistui kauppatieteiden maisteriksi kymmenisen vuotta
sitten. Hän oli aikaisemmin viimeviikolla sopinut vaimonsa sairaanhoitaja Elina Korhosen kanssa lähtevänsä viikonlopuksi Sipoon saaristoon veneilemään ja telttailemaan.
Mielessä on ollut Norkullalandet niminen saari ja sen hiekkaranta, joka on kuin suoraan Mallorcalta. Teltta ja makuupussit on jo pakattu valmiiksi. Vain kylmälaukkuun
pitäisi kotona laittaa ruoat ja juomat.
Kun työpäivä on pulkassa ja molemmat kohtaavat toisensa kotona, alkaa auton pkkaaminen ja pian ollaankin jo merellä. Norkullalandet saa odottaa, koska
Timo haluaa käydä Möholmenilla. He jäävät sinne myöskin yöksi. Vuonna 2005 ostettuun Jotoksen valmistamaan paritelttaan.
Päivä muuttuu pikku-hiljaa illaksi ja lopulta yöksi..
Tihkusateessa tunturiviitta liikkuu hitaasti ja lähes äänettömästi. Timo on jo nukahtanut. Elina on vielä hereillä ja kuuntelee luonnonääniä. Hän on
hermostunut eikä tiedä miksi. Häntä ahdistaa jokin tuntematon, mutta hän ei viitsi herättää Timoa. Elina kuulee kuinka oksa rasahtaa poikki aivan heidän telttansa
vieressä.
"Timo herää" -Elina kuiskailee. Timo ei tee elettäkään herätäkseen. Elina on aivan varma, että ulkona on joku.
Elinan valtaa pelko. Kukaan ei liiku tuolla ulkona tihkusateessa ellei ole joku pervo tai joku viranomainen, Elina miettii. Hän ottaa Timon housujen vyöltä
puukon käteensä. Hän hakee siitä psykologista turvaa, mutta luottaa enemmän mieheensä.
Elina jatkaa Timon tuuppimista, kunnes aivan yllättäen telttakankaan läpi iskeytyy Fiskarsin X-27 -mallin halkaisukirves. Terä iskeytyy syvälle Timon päähän. Iskun oli
tarkoitus osua juuri Timoa päähän. Timon pää hajoaa täysin peruuttamattomasti. Timon aivot menevät keskeltä kahtia, verta roiskuu hänen rikkoutuneesta päästään pitkin
telttakankaiden sisäpintoja ja Elinan kasvoja. Elina menee täysin shokkiin eikä tee muuta kuin huutaa. Sekunneissa Elina on ulkona teltan repeytyneestä
seinästä, jonka läpi kirves oli tullut. Hän lähtee juoksemaan täysin hysteerisenä vailla päämäärää.
Elina juoksee, mutta hänet kaataa kova isku selkään, joka on peräisin halkaisukirveestä, jonka tappaja heitti kaksin käsin hänen peräänsä. Elina ei enää pysty liikkumaan,
koska kirves rikkoi hänen selkärankansa. Tappaja nostaa halvaantuneen Elinan päätä ja asettaa Bahcon valmistaman oranssin puukon hänen kurkulleen. Elinan
pää roikkuu hänen hiustensa varassa, joista tappaja pitää toisella kädellä kiinni.
Alkaa kaulan leikkaaminen. Elina tuntee kuinka puukko leikkaa hänen kaulaansa. Terä menee ihosta läpi syvemmälle kudoksiin. Puukko halkaisee kurkkuun
hengitystieyhteyden. Henkitorvesta kuuluu verensekaisia pärskähdyksiä, kun tappaja jatkaa kaulan leikkaamista ja Elina yrittää niellä vertansa jota tulee
litratolkulla. Ruokatorveen valuu lotisemalla Elinan katkenneesta kaulaverisuonistosta verta.
Kun Elinan kaula on aivan ammollaan, vetää tappaja Elinan päätä hiuksista niin taakse, että niska on katketa. Tässä vaiheessa Elina katsoo taivasta,
viimeistä kertaa ja sulkee silmänsä, kun vaipuu verenhukassa ikuiseen tajuttomuuteen. Tappaja päästää Elinan hiuksista irti ja Elina rojahtaa kasvot
edellä mustikanvarpujen sekaan. Hänestä kuuluu vielä korinaa kurkusta ja häneltä pääsee hiukan suolistokaasua. Elinasta kuuluu pierun lisäksi vielä
sihinää, joka on peräisin virtsaputkesta, kun vainaja laskee rakon tyhjäksi mustikanvarpujen päälle alusvaatteidensa läpi.
"Helvetti mikä emakko" -Tappaja lausuu itsekseen, kun pakenee kyyryssä kirves toisessa, ja puukko toisessa kädessä kaislikkoon piilottamaansa
veneeseensä. Kello on 03:11. Viereisellä saarella hereillä ollut mökkiläinen oli kuullut Elinan huudot ja katseli parasta aikaa Möholmenin laiturille, joka
oli toisella nuotiopaikalla, jossa oli useampi telttailija. Mökkiläinen ei ollut osannut sijoittaa huutojen lähdettä oikeaan paikkaan ja siitä syystä
kiinnitti huomionsa nyt väärään suuntaan.
Tappaja sai kaikessa rauhassa soutaa rauhallisesti kauemmas merelle, jossa käynnisti moottorin ja hävisi elokuiseen aamuyöhön. Tappotyökalut tappaja
tiputti mereen Sipoonlahdella, lähellä Eriksnäsin veneenlaskupaikkaa. Itse hän jatkoi veneellään matkaa Sipoonjokeen ja hävisi jonnekin Söderkullan
tietämille.
Tappajasta jäi saarelle muistoksi vain kaislikon pohjamutaan kengänjäljet. Sievin kumisaappaat kokoa 42. Vanhaa mallistoa. Viimeinen tuotantoerä on tehty
vuonna -09. Elinan hiuksiin jääneet kuitunäytteet tappajan käsineestä huuhtoutui aamuyön rankan vesisateen mukana. Elina on kuin suihkussa tullut. Timo
on jäänyt siihen paikkaan johon nukahti. Nyt hänen pää on hajalla. Hän tuskin heräsi iskuun, joka oli ollut hetitappava.
Rikospaikkatutkijat mittaavat vainajilta rektaalilämmöt joidenka perusteella kuolinajoiksi päätellään noin 02:30-03:30. Ulkoiset väkivallanmerkit
ovat helposti luottavissa. Hyvin nopeasti tekovälineiksi paljastuu kirves ja puukko, tyypillisiä suomalaisia murha-aseita. Saarella samaan aikaan yöpyneet
telttailijat kuljetetaan Vantaan Jokiniemeen keskusrikospoliisin päämajaan, väkivalta-osastolle kuulusteltaviksi ja tarkkailtaviksi. Aivan liian nuoret päästetään
sen jälkeen lähtemään kun heidän mahdolliset havainnot on kirjattu ylös: Niitä ei ole. Kaikki nukkuivat kun surmatyöt toteutettiin.
Vähitellen keskusrikospoliisi laskee ihmisiä kuulustelujen jälkeen kotiinsa. Osa tarvitsee kriisiapua ja sitä varten paikalle on kutsuttu SPR. Keskusrikospoliisin
mielenkiinto kohdistuu yhteen henkilöön saarella yöpyjistä. Markus Honkanen nimiseen 43 vuotiaaseen mieheen, joka on aikaisemmin istunut henkirikoksesta vankilassa.
Hän oli surmannut silloisen ryyppykaverinsa humalassa. Teosta on aikaa liki 20 vuotta ja nyt hänellä on kuitenkin perhe, joka oli mukana saarella. Vaimo ja kaksi lasta.
10 ja 11 vuotiaat tytöt.
Markusta kuulustellaan taukoamatta ja häneen käytetään hyvin poikkeuksellista poliisitaktiikkaa. Tutkijat eivät esitä ystävää. He tuovat esiin seikkoja, kuin tietäisivät
Markuksen tekijäksi veritekoihin. He eivät kysy suoraa, mutta vihjailevat tietävänsä Markuksen tekijäksi. "Ihmiset ovat paskoja" -yksi tutkijoista sanoo Markukselle kuin uhrit
olisivat ansainneet kuolla. "Minäkin vihaan ihmisiä" -toinen tutkija sanoo.
Markus murtuu ja myöntää poliisin kuvauksen mukaisesti tappaneensa kaksi ihmistä Möholmenin saarella. Poliisi kuitenkin huomaa erinäisistä syistä ettei Markus ole tappanut näitä ihmisiä
ja päästää Markuksen vapaaksi ennen vangitsemisoikeudenkäyntiä. Nyt poliisilla ei ole epäiltyä, johtolankaa, mitään muuta kuin kaksi ruumista.
Tämä on tarina tekijästä, uhreista ja tapausta tutkivasta poliisista. Kaikki paikannimet sekä henkilöllisyydet ovat täysin
fiktiivisiä. Tarina sisältää kohtauksia, joita ei suositella luettavaksi alle -18 vuotiaille, eikä heikon psyykeen omaaville.
Syyskuun koleissa keleissä mies saapuu Vantaan Motonet -kauppaan. Mies katselee työkaluosastolla kirvestä. Mukaan tarttuu Fiskars X-26 halkaisukirves
ja Bahcon valmistama puukko. Matkalla kassalle, mies nostaa ostoskärryyn myös kaksi kannellista ämpäriä ja kasteluletkurullan sekä työkasineitä. Tavallisia
mökkiläisten ostoksia.
11 kuukautta myöhemmin...
Samainen mies on käynyt kesän aikana useita kertoja kalastamassa veneellään Sipoossa Möholmenin saaren läheisyydessä ja katsellut siellä leiriytyviä
ihmisiä. Telttailijoita on ollut kesän aikana paljon, varsinkin saaren toisella reunalla. Mies on myös pistäytynyt saaren eteläpään nuotiopaikalla paistamassa
makkaraa. Miehen todellinen tarkoitusperä on ollut tiedustelu.
Timo Väisänen on juuri lopettanut työpäivänsä pankissa. Hän on 36 vuotias analyytikko, joka valmistui kauppatieteiden maisteriksi kymmenisen vuotta
sitten. Hän oli aikaisemmin viimeviikolla sopinut vaimonsa sairaanhoitaja Elina Korhosen kanssa lähtevänsä viikonlopuksi Sipoon saaristoon veneilemään ja telttailemaan.
Mielessä on ollut Norkullalandet niminen saari ja sen hiekkaranta, joka on kuin suoraan Mallorcalta. Teltta ja makuupussit on jo pakattu valmiiksi. Vain kylmälaukkuun
pitäisi kotona laittaa ruoat ja juomat.
Kun työpäivä on pulkassa ja molemmat kohtaavat toisensa kotona, alkaa auton pkkaaminen ja pian ollaankin jo merellä. Norkullalandet saa odottaa, koska
Timo haluaa käydä Möholmenilla. He jäävät sinne myöskin yöksi. Vuonna 2005 ostettuun Jotoksen valmistamaan paritelttaan.
Päivä muuttuu pikku-hiljaa illaksi ja lopulta yöksi..
Tihkusateessa tunturiviitta liikkuu hitaasti ja lähes äänettömästi. Timo on jo nukahtanut. Elina on vielä hereillä ja kuuntelee luonnonääniä. Hän on
hermostunut eikä tiedä miksi. Häntä ahdistaa jokin tuntematon, mutta hän ei viitsi herättää Timoa. Elina kuulee kuinka oksa rasahtaa poikki aivan heidän telttansa
vieressä.
"Timo herää" -Elina kuiskailee. Timo ei tee elettäkään herätäkseen. Elina on aivan varma, että ulkona on joku.
Elinan valtaa pelko. Kukaan ei liiku tuolla ulkona tihkusateessa ellei ole joku pervo tai joku viranomainen, Elina miettii. Hän ottaa Timon housujen vyöltä
puukon käteensä. Hän hakee siitä psykologista turvaa, mutta luottaa enemmän mieheensä.
Elina jatkaa Timon tuuppimista, kunnes aivan yllättäen telttakankaan läpi iskeytyy Fiskarsin X-27 -mallin halkaisukirves. Terä iskeytyy syvälle Timon päähän. Iskun oli
tarkoitus osua juuri Timoa päähän. Timon pää hajoaa täysin peruuttamattomasti. Timon aivot menevät keskeltä kahtia, verta roiskuu hänen rikkoutuneesta päästään pitkin
telttakankaiden sisäpintoja ja Elinan kasvoja. Elina menee täysin shokkiin eikä tee muuta kuin huutaa. Sekunneissa Elina on ulkona teltan repeytyneestä
seinästä, jonka läpi kirves oli tullut. Hän lähtee juoksemaan täysin hysteerisenä vailla päämäärää.
Elina juoksee, mutta hänet kaataa kova isku selkään, joka on peräisin halkaisukirveestä, jonka tappaja heitti kaksin käsin hänen peräänsä. Elina ei enää pysty liikkumaan,
koska kirves rikkoi hänen selkärankansa. Tappaja nostaa halvaantuneen Elinan päätä ja asettaa Bahcon valmistaman oranssin puukon hänen kurkulleen. Elinan
pää roikkuu hänen hiustensa varassa, joista tappaja pitää toisella kädellä kiinni.
Alkaa kaulan leikkaaminen. Elina tuntee kuinka puukko leikkaa hänen kaulaansa. Terä menee ihosta läpi syvemmälle kudoksiin. Puukko halkaisee kurkkuun
hengitystieyhteyden. Henkitorvesta kuuluu verensekaisia pärskähdyksiä, kun tappaja jatkaa kaulan leikkaamista ja Elina yrittää niellä vertansa jota tulee
litratolkulla. Ruokatorveen valuu lotisemalla Elinan katkenneesta kaulaverisuonistosta verta.
Kun Elinan kaula on aivan ammollaan, vetää tappaja Elinan päätä hiuksista niin taakse, että niska on katketa. Tässä vaiheessa Elina katsoo taivasta,
viimeistä kertaa ja sulkee silmänsä, kun vaipuu verenhukassa ikuiseen tajuttomuuteen. Tappaja päästää Elinan hiuksista irti ja Elina rojahtaa kasvot
edellä mustikanvarpujen sekaan. Hänestä kuuluu vielä korinaa kurkusta ja häneltä pääsee hiukan suolistokaasua. Elinasta kuuluu pierun lisäksi vielä
sihinää, joka on peräisin virtsaputkesta, kun vainaja laskee rakon tyhjäksi mustikanvarpujen päälle alusvaatteidensa läpi.
"Helvetti mikä emakko" -Tappaja lausuu itsekseen, kun pakenee kyyryssä kirves toisessa, ja puukko toisessa kädessä kaislikkoon piilottamaansa
veneeseensä. Kello on 03:11. Viereisellä saarella hereillä ollut mökkiläinen oli kuullut Elinan huudot ja katseli parasta aikaa Möholmenin laiturille, joka
oli toisella nuotiopaikalla, jossa oli useampi telttailija. Mökkiläinen ei ollut osannut sijoittaa huutojen lähdettä oikeaan paikkaan ja siitä syystä
kiinnitti huomionsa nyt väärään suuntaan.
Tappaja sai kaikessa rauhassa soutaa rauhallisesti kauemmas merelle, jossa käynnisti moottorin ja hävisi elokuiseen aamuyöhön. Tappotyökalut tappaja
tiputti mereen Sipoonlahdella, lähellä Eriksnäsin veneenlaskupaikkaa. Itse hän jatkoi veneellään matkaa Sipoonjokeen ja hävisi jonnekin Söderkullan
tietämille.
Tappajasta jäi saarelle muistoksi vain kaislikon pohjamutaan kengänjäljet. Sievin kumisaappaat kokoa 42. Vanhaa mallistoa. Viimeinen tuotantoerä on tehty
vuonna -09. Elinan hiuksiin jääneet kuitunäytteet tappajan käsineestä huuhtoutui aamuyön rankan vesisateen mukana. Elina on kuin suihkussa tullut. Timo
on jäänyt siihen paikkaan johon nukahti. Nyt hänen pää on hajalla. Hän tuskin heräsi iskuun, joka oli ollut hetitappava.
Rikospaikkatutkijat mittaavat vainajilta rektaalilämmöt joidenka perusteella kuolinajoiksi päätellään noin 02:30-03:30. Ulkoiset väkivallanmerkit
ovat helposti luottavissa. Hyvin nopeasti tekovälineiksi paljastuu kirves ja puukko, tyypillisiä suomalaisia murha-aseita. Saarella samaan aikaan yöpyneet
telttailijat kuljetetaan Vantaan Jokiniemeen keskusrikospoliisin päämajaan, väkivalta-osastolle kuulusteltaviksi ja tarkkailtaviksi. Aivan liian nuoret päästetään
sen jälkeen lähtemään kun heidän mahdolliset havainnot on kirjattu ylös: Niitä ei ole. Kaikki nukkuivat kun surmatyöt toteutettiin.
Vähitellen keskusrikospoliisi laskee ihmisiä kuulustelujen jälkeen kotiinsa. Osa tarvitsee kriisiapua ja sitä varten paikalle on kutsuttu SPR. Keskusrikospoliisin
mielenkiinto kohdistuu yhteen henkilöön saarella yöpyjistä. Markus Honkanen nimiseen 43 vuotiaaseen mieheen, joka on aikaisemmin istunut henkirikoksesta vankilassa.
Hän oli surmannut silloisen ryyppykaverinsa humalassa. Teosta on aikaa liki 20 vuotta ja nyt hänellä on kuitenkin perhe, joka oli mukana saarella. Vaimo ja kaksi lasta.
10 ja 11 vuotiaat tytöt.
Markusta kuulustellaan taukoamatta ja häneen käytetään hyvin poikkeuksellista poliisitaktiikkaa. Tutkijat eivät esitä ystävää. He tuovat esiin seikkoja, kuin tietäisivät
Markuksen tekijäksi veritekoihin. He eivät kysy suoraa, mutta vihjailevat tietävänsä Markuksen tekijäksi. "Ihmiset ovat paskoja" -yksi tutkijoista sanoo Markukselle kuin uhrit
olisivat ansainneet kuolla. "Minäkin vihaan ihmisiä" -toinen tutkija sanoo.
Markus murtuu ja myöntää poliisin kuvauksen mukaisesti tappaneensa kaksi ihmistä Möholmenin saarella. Poliisi kuitenkin huomaa erinäisistä syistä ettei Markus ole tappanut näitä ihmisiä
ja päästää Markuksen vapaaksi ennen vangitsemisoikeudenkäyntiä. Nyt poliisilla ei ole epäiltyä, johtolankaa, mitään muuta kuin kaksi ruumista.