Toisen ihmisen elämän pilaaminen
Lähetetty: Ma Syys 10, 2018 10:21 pm
Joskus minua ärsyttää ihmiset ja sen johdosta käyn mielessäni läpi erilaisia asioita. Tänäänkin ajattelin McDonaldsissa istuessani kuinka hienoa olisi ampua rynnäkkökiväärillä kaikki ympärillä olevat ihmiset ja sen jälkeen mennä itse tekemään hampurilaisia. En tietenkään ole aikomassa toteuttaa joukkomurhaa. Joukkomurhan ajatteleminen usein helpottaa oloani.
Välillä esim. pitkillä ajomatkoilla mietin kuinka olisi hienoa pilata toisen ihmisen elämä pikkuhiljaa niin, että tämä lopulta tekee itsemurhan. Sitä ennen hän kävisi vuosi lävitse jatkuvaa pelkoa ja ahdistusta. Motiivi olisi ihan puhdas halu vahingoittaa toista henkisesti. Jos jäisin kiinni kertoisin motiiviksi esim. poliittisen motivaation, tai vastaavan.
On minulla rasistisiakin ajatuksia ja niiden pohjalta löytyy myös ihan oikea motivaatio. Vihaan pakolaisia ja mustalaisia. Molemmat ryhmät voisi minun mielestäni muuttaa uuneissa tuhkaksi ja sen jälkeen levittää metsään. Sen verran sadistinen olen myös, että voisin aivan hyvin katsella kun heitä kidutetaan. Nuolettaisin nahkakenkiäni heillä ja osallistuisin teloittamiseen, jos en olisi juridisesti toimesta vastuussa.
Jokin aika sitten joku pölvästi ajoi rinnallani moottoritiellä. Hän sijoittui kiihdytyskaistalla kuolleeseen kulmaan, kävin asiasta aivan raivona. Vihaan ihmisiä, jotka eivät ymmärrä tieliikenteen olevan vaarallinen. Sen vuoksi toivoin henkilön kuolemaa. Olisin halunnut nähdä, kuinka hän ajaa tieltä ulos ja hänen autonsa repeytyy keskeltä kahtia kallioleikkaukseen. Jos hän olisi jäänyt eloon, niin olisin voinut käydä heittämässä häntä kivellä päähän, että hän varmasti kuolee.
Jälkikäteen harmittaa etten ottanut hänen rekisteritunnusta ylös ja soittanut hänelle prepaid-liittymästä ja kirpparilta ostetulla puhelimella. Olen todella vakuuttava puhumaan. Olisin voinut soittaa hänelle ja kertoa hänen elämänsä päättyvän lähiaikoina moottoritiellä sattuneen välinpitämättömyyden ja suoranaisen tyhmyyden johdosta. Jokin hyvin kammottava surma-ase olisi tietysti hyvä mainita ja tuskainen loppu.
Luomalla sellaisen uhan ettei toinen uskaltaudu väenpaljouteen, ei hän enää uskalla mennä esim. kauppakeskuksiin. Pelko siitä, että saa leipäveisten selkäänsä pystyyn kassajonossa, tai maitohyllyn edessä, saa ihmisen käymään pienemmissä lähikaupoissa. Jatkuva vainoaminen ja stalkkaaminen on tyhmää, koska siitä jää ennen pitkään kiinni.
Epäsäännöllisin väliajoin ihmisen mielenjärkyttäminen erilaisin keinoin tuottaa mielestäni paremman tuloksen kuin jatkuva pelottelu ja seuraaminen. Täysin tuntematon uhka ilman selkeää motiivia toimii varmasti paremmin kuin joku loogisesti selitettävissä oleva uhka, joka poliisin on helppo purkaa ottamalla henkilö kiinni ja saattamalla tämä rikosoikeudelliseen vastuuseen, tai lääkärin arvioitavaksi.
Omalta kohdaltani uskoisin joutuvani pakkohoitoon. Minusta on helppo diagnosoida patoutunut ihmisviha ja jonkinlainen outous, joka hyvin todennäköisesti on joku selittämätön mielenlaatu, jota ei hyväksytä sivistyneessä yhteiskunnassa kuin valtion johtoportaan avainhenkilöillä ja yksityisen sektorin vaikuttajilla.
Nautin suuresti alkutalvesta, koska silloin ihmisiä liukastuu jäisillä kaduilla loukaten itsensä ja usein kuolettavasti. Kerran olen päässyt näkemään aivan siististi pukeutuneen kansalaisen kaatumista metron liukuportaissa. Hän pyöri hirveän kolinan saatteleman ihan alas asti missä hän jäi tajuttomana lähes luonnottomaan asentoon. Jäin katsomaan hetkeksi. Tekeydyin auttajaksi, vaikka oikeasti halusin vain nähdä ulkoiset vammat.
Olisin halunnut heittää tuon ihmisen metroraiteille ja katsoa kuinka hän menee silpuksi metron ajaessa hänen ylitseen. Suurena haaveenani on päästä joskus näkemään kun joku tekee itsemurhan hyppäämällä junan eteen. Olen kateellinen kaikille niille, jotka ovat päässeet todistamaan moista näytöstä.
Vuosia sitten näin yhden ihmisen korjaavan kenkiään, joiden sivussa kulki vetoketju. Hän yritti korjata vetoketjua litteä kärkisellä ruuvimeisselillä, joka tapaturmaisesti upposi hänen kynnen alle. Se huuto, joka johtui kivusta, sai minut hymyilemään. Tajusin sen vilkaistessani itseäni samaan aikaan peilistä. Ensiksi pelästyin, koska mieleeni tuli huomasiko kukaan reaktioni. Sen jälkeen aloin tarkkailemaan itseäni enemmän.
Tiedän olevani mielisairas, mutta tämä kirjoitus ei ole mikään avunhuuto. Minä en tarvitse apua, enkä ole kiinnostunut avunsaamisesta. Yhteiskunnassa ei mielestäni ole mitään vikaa. Vika on minussa. En missään tapauksessa halua menettää yhteiskunnallista asemaani joutumalla poliisin kanssa tekemisiin, tai sairaalaan hoitojaksolle mielenterveysongelmien vuoksi. Molemmissa tapauksissa harkitsisin itsemurhaa ja jopa toivoisin kuolevani.
Toivoisin löytäväni jonkun kaltaiseni, jonka kanssa jakaa näitä arjen iloja. Olisi aivan todella hienoa nauttia yhdessä viiniä ja keskustella hyvin raa`asta murhasta ja joukkosurmista. Pidän erityisen paljon aidoista rikospaikkakuvista ja aidoista teloitusvideoista. Pitkään olen yrittänyt löytää videon, joka eräiden väitteiden mukaan löytyy netistä. Siinä poltetaan elävältä uunissa Neuvostoliiton pettänyt neuvosto-upseeri Piotr Popov.
Uskoakseni tuntisin hyvää oloa, kun pääsisin näkemään kuinka tuollainen rotta grillaantuu hengiltä. Maanpetoksella perustelen jopa itselleni vihaani häntä kohtaan, vaikka tiedän vihani häntä kohtaan johtuvan ihan muista asioista. Todellisuudessa kyseinen henkilö on tehnyt pelkkää hyvää luovuttaessaan tietoja länsimaille Neuvostoliiton aikeista jne.
Neuvostoliitto myöskin sinällään kiinnostaa minua hyvin suljettuna valtiona, jossa käsittääkseni tehtiin paljon ihmiskokeita ja kansaan kohdistuneita pakkosiirtoja Stalinin toimesta. Mitä olen lukenut puna-armeijan touhuista, olen halunnut lukea vielä lisää. Väitteet, joissa ukrainalaisia laitettiin hyökkäämään hyvin sijoitettuja suomalaisia konekivääripesäkkeitä vastaan aseistuksella, jossa kolmea miestä kohtaan annettiin heille vain yksi kivääri ja pullo vodkaa. Panoksiakin oli annettu hyvin niukasti.
Sen on ollut pakko olla upea näytös kun tuollainen lähes aseistamaton ihmismassa vyöryy ja hakkaantuu täyteen reikiä Maximeilla avatussa ristitulessa. SA kuva-arkistosta olen katsellut kuvia nyljetystä ihmisnahasta, joka roikkuu puun oksalla sekä siistissä rivissä olleita kylkiluita, jotka on kaluttu lihoista kannibalistisessa tarkoituksessa.
Puna-armeijalla oli ilmeisesti myös naissotilaita, koska jotakin naisia oli laitettu yhdessä kuvassa maahan riviin ja heidät oli häpäisty riisumalla heidän housut nilkkoihin. Naiset oli tietysti tuossa vaiheessa jo kuolleita, mutta uskoakseni rintamapornoon heidän ruumiinsa käytettiin.
Haluaisin lukea muiden kaltaisteni ajatuksia miten pilaisitte toisen ihmisen elämän? Mielenkiinnon kohteista olisi myös hauska lukea ja ajatuksianne ihmiskokeista ja muista julmuuksista. Tämä ei siis ole rikoksen suunnittelua, koska ainakaan minulla ei ole tarkoitusta vahingoittaa toista ihmistä, eikä saattaa ketään vaaraan, tai hädän keskelle.
Välillä esim. pitkillä ajomatkoilla mietin kuinka olisi hienoa pilata toisen ihmisen elämä pikkuhiljaa niin, että tämä lopulta tekee itsemurhan. Sitä ennen hän kävisi vuosi lävitse jatkuvaa pelkoa ja ahdistusta. Motiivi olisi ihan puhdas halu vahingoittaa toista henkisesti. Jos jäisin kiinni kertoisin motiiviksi esim. poliittisen motivaation, tai vastaavan.
On minulla rasistisiakin ajatuksia ja niiden pohjalta löytyy myös ihan oikea motivaatio. Vihaan pakolaisia ja mustalaisia. Molemmat ryhmät voisi minun mielestäni muuttaa uuneissa tuhkaksi ja sen jälkeen levittää metsään. Sen verran sadistinen olen myös, että voisin aivan hyvin katsella kun heitä kidutetaan. Nuolettaisin nahkakenkiäni heillä ja osallistuisin teloittamiseen, jos en olisi juridisesti toimesta vastuussa.
Jokin aika sitten joku pölvästi ajoi rinnallani moottoritiellä. Hän sijoittui kiihdytyskaistalla kuolleeseen kulmaan, kävin asiasta aivan raivona. Vihaan ihmisiä, jotka eivät ymmärrä tieliikenteen olevan vaarallinen. Sen vuoksi toivoin henkilön kuolemaa. Olisin halunnut nähdä, kuinka hän ajaa tieltä ulos ja hänen autonsa repeytyy keskeltä kahtia kallioleikkaukseen. Jos hän olisi jäänyt eloon, niin olisin voinut käydä heittämässä häntä kivellä päähän, että hän varmasti kuolee.
Jälkikäteen harmittaa etten ottanut hänen rekisteritunnusta ylös ja soittanut hänelle prepaid-liittymästä ja kirpparilta ostetulla puhelimella. Olen todella vakuuttava puhumaan. Olisin voinut soittaa hänelle ja kertoa hänen elämänsä päättyvän lähiaikoina moottoritiellä sattuneen välinpitämättömyyden ja suoranaisen tyhmyyden johdosta. Jokin hyvin kammottava surma-ase olisi tietysti hyvä mainita ja tuskainen loppu.
Luomalla sellaisen uhan ettei toinen uskaltaudu väenpaljouteen, ei hän enää uskalla mennä esim. kauppakeskuksiin. Pelko siitä, että saa leipäveisten selkäänsä pystyyn kassajonossa, tai maitohyllyn edessä, saa ihmisen käymään pienemmissä lähikaupoissa. Jatkuva vainoaminen ja stalkkaaminen on tyhmää, koska siitä jää ennen pitkään kiinni.
Epäsäännöllisin väliajoin ihmisen mielenjärkyttäminen erilaisin keinoin tuottaa mielestäni paremman tuloksen kuin jatkuva pelottelu ja seuraaminen. Täysin tuntematon uhka ilman selkeää motiivia toimii varmasti paremmin kuin joku loogisesti selitettävissä oleva uhka, joka poliisin on helppo purkaa ottamalla henkilö kiinni ja saattamalla tämä rikosoikeudelliseen vastuuseen, tai lääkärin arvioitavaksi.
Omalta kohdaltani uskoisin joutuvani pakkohoitoon. Minusta on helppo diagnosoida patoutunut ihmisviha ja jonkinlainen outous, joka hyvin todennäköisesti on joku selittämätön mielenlaatu, jota ei hyväksytä sivistyneessä yhteiskunnassa kuin valtion johtoportaan avainhenkilöillä ja yksityisen sektorin vaikuttajilla.
Nautin suuresti alkutalvesta, koska silloin ihmisiä liukastuu jäisillä kaduilla loukaten itsensä ja usein kuolettavasti. Kerran olen päässyt näkemään aivan siististi pukeutuneen kansalaisen kaatumista metron liukuportaissa. Hän pyöri hirveän kolinan saatteleman ihan alas asti missä hän jäi tajuttomana lähes luonnottomaan asentoon. Jäin katsomaan hetkeksi. Tekeydyin auttajaksi, vaikka oikeasti halusin vain nähdä ulkoiset vammat.
Olisin halunnut heittää tuon ihmisen metroraiteille ja katsoa kuinka hän menee silpuksi metron ajaessa hänen ylitseen. Suurena haaveenani on päästä joskus näkemään kun joku tekee itsemurhan hyppäämällä junan eteen. Olen kateellinen kaikille niille, jotka ovat päässeet todistamaan moista näytöstä.
Vuosia sitten näin yhden ihmisen korjaavan kenkiään, joiden sivussa kulki vetoketju. Hän yritti korjata vetoketjua litteä kärkisellä ruuvimeisselillä, joka tapaturmaisesti upposi hänen kynnen alle. Se huuto, joka johtui kivusta, sai minut hymyilemään. Tajusin sen vilkaistessani itseäni samaan aikaan peilistä. Ensiksi pelästyin, koska mieleeni tuli huomasiko kukaan reaktioni. Sen jälkeen aloin tarkkailemaan itseäni enemmän.
Tiedän olevani mielisairas, mutta tämä kirjoitus ei ole mikään avunhuuto. Minä en tarvitse apua, enkä ole kiinnostunut avunsaamisesta. Yhteiskunnassa ei mielestäni ole mitään vikaa. Vika on minussa. En missään tapauksessa halua menettää yhteiskunnallista asemaani joutumalla poliisin kanssa tekemisiin, tai sairaalaan hoitojaksolle mielenterveysongelmien vuoksi. Molemmissa tapauksissa harkitsisin itsemurhaa ja jopa toivoisin kuolevani.
Toivoisin löytäväni jonkun kaltaiseni, jonka kanssa jakaa näitä arjen iloja. Olisi aivan todella hienoa nauttia yhdessä viiniä ja keskustella hyvin raa`asta murhasta ja joukkosurmista. Pidän erityisen paljon aidoista rikospaikkakuvista ja aidoista teloitusvideoista. Pitkään olen yrittänyt löytää videon, joka eräiden väitteiden mukaan löytyy netistä. Siinä poltetaan elävältä uunissa Neuvostoliiton pettänyt neuvosto-upseeri Piotr Popov.
Uskoakseni tuntisin hyvää oloa, kun pääsisin näkemään kuinka tuollainen rotta grillaantuu hengiltä. Maanpetoksella perustelen jopa itselleni vihaani häntä kohtaan, vaikka tiedän vihani häntä kohtaan johtuvan ihan muista asioista. Todellisuudessa kyseinen henkilö on tehnyt pelkkää hyvää luovuttaessaan tietoja länsimaille Neuvostoliiton aikeista jne.
Neuvostoliitto myöskin sinällään kiinnostaa minua hyvin suljettuna valtiona, jossa käsittääkseni tehtiin paljon ihmiskokeita ja kansaan kohdistuneita pakkosiirtoja Stalinin toimesta. Mitä olen lukenut puna-armeijan touhuista, olen halunnut lukea vielä lisää. Väitteet, joissa ukrainalaisia laitettiin hyökkäämään hyvin sijoitettuja suomalaisia konekivääripesäkkeitä vastaan aseistuksella, jossa kolmea miestä kohtaan annettiin heille vain yksi kivääri ja pullo vodkaa. Panoksiakin oli annettu hyvin niukasti.
Sen on ollut pakko olla upea näytös kun tuollainen lähes aseistamaton ihmismassa vyöryy ja hakkaantuu täyteen reikiä Maximeilla avatussa ristitulessa. SA kuva-arkistosta olen katsellut kuvia nyljetystä ihmisnahasta, joka roikkuu puun oksalla sekä siistissä rivissä olleita kylkiluita, jotka on kaluttu lihoista kannibalistisessa tarkoituksessa.
Puna-armeijalla oli ilmeisesti myös naissotilaita, koska jotakin naisia oli laitettu yhdessä kuvassa maahan riviin ja heidät oli häpäisty riisumalla heidän housut nilkkoihin. Naiset oli tietysti tuossa vaiheessa jo kuolleita, mutta uskoakseni rintamapornoon heidän ruumiinsa käytettiin.
Haluaisin lukea muiden kaltaisteni ajatuksia miten pilaisitte toisen ihmisen elämän? Mielenkiinnon kohteista olisi myös hauska lukea ja ajatuksianne ihmiskokeista ja muista julmuuksista. Tämä ei siis ole rikoksen suunnittelua, koska ainakaan minulla ei ole tarkoitusta vahingoittaa toista ihmistä, eikä saattaa ketään vaaraan, tai hädän keskelle.