Niinpä. Eikös läheiseltä suolta pidätetty lukuisa joukko irtolaisia ja laitapuolen kulkijoita. Housut on rikki ja kuinkas yleistä oli tuon ikäisellä naisella housujen käyttö 1960? No ehkä maalla oli eri tavat...maatyöläinen kirjoitti: Laitapuolen kulkijan heila.
Taustoja
Kun etsii toisen parasta, löytää omansa.
- Platon -
- Platon -
Kiinnittäkääpä huomiota näiden "etsijöiden avomuodostelmaan" maastossa.
Kaikki tulevat samaa rautatitä pitkin, niin poliisit kuin koiratkin, ja miks ei tämä nainen, joka ilmiselvästi on poliiseille oppaana, etteivät he eksysi Mankkaan turvepehkusuolle.
Olisi siellä ollut oikea veturikin ja turpeenkeräysvaunuja, joten helpompaahan se rautatien ura olisi ollut vaunusta käsin tutkia.
Kaikki tulevat samaa rautatitä pitkin, niin poliisit kuin koiratkin, ja miks ei tämä nainen, joka ilmiselvästi on poliiseille oppaana, etteivät he eksysi Mankkaan turvepehkusuolle.
Olisi siellä ollut oikea veturikin ja turpeenkeräysvaunuja, joten helpompaahan se rautatien ura olisi ollut vaunusta käsin tutkia.
-
- Jane Marple
- Viestit: 1004
- Liittynyt: La Heinä 07, 2007 7:26 pm
Mankkaan turvepehkusuo, josta kuva on, oli jo siihen aikaan historiaa, eli kaikki oli "louhittu" jo pois.
Romut oli jätetty vain paikalle ruostumaa, jotka kyllä sitten jossain vaiheessa käärrättiin nekin pois.
Siellä oli irtolaisia omassa leirissään kesät talvet, sillä Mankkaan kaatopaikka sijaitsi samalla suolla, jossa "densat" sitten kävivät dyykkaamassa kuparia ja muuta metallia, sekä vielä syötäviä eväitä, joita kotitalouksista sinne raijattiin.
Myös paikka oli suosittu pikkurikollisten piirisä, sillä viinipullollisella päivässä, he saivat "kuumimmaksi aikaa" jonkun rötöksen tehtyään yömajan, tuskin kuitenkaan aterialla varustetuna, sillä kait sen ajan rosvoilla jonkinlainen käsitys kulinarismistakin oli.
"Spurgujen" majat olivat useimmiten yllättänankin siistejä ja hyvin rakennettuja, sillä siellä asui myöskin muualta tulleita rakennusmiehiä, jotka jeesasivat "vanhaa snekkaajaa" talonrakennuspuuhissa.
Poliisillekin paikka oli tuttu, eivätkä he häätäneet asukkaita omasta kaupungistaan pois, sillä siellähän nämä olivat löydettävissä, kun sakkoja piti lähteä lusimaan, tai virkavallalla oli muuta asiaa.
Laitontahan se oli, mutta eipä kellään ollut haluja tehdä kurjien oloja enempää kurjemmiksi.
Tiedän nämä asiat aika tarkkaan, koska kävimme pentuna luftarilla ampumassa kaatsin rottia kesäisin ja taidettiin mekin dyykayta jotain, jos sopivaa kohdalle osui.
Spurgujen kanssa tultiin hyvin juttuun, sillä eiväthän heistä useimmat olleet tavallisia ihmisiä kummempia, olivat vaan jossain vaiheessa sotkeneet asiansa niin, että pakenivat Mankkaan suolle, josta monikaan ei pois tullut, kuin jalat edellä.
Romut oli jätetty vain paikalle ruostumaa, jotka kyllä sitten jossain vaiheessa käärrättiin nekin pois.
Siellä oli irtolaisia omassa leirissään kesät talvet, sillä Mankkaan kaatopaikka sijaitsi samalla suolla, jossa "densat" sitten kävivät dyykkaamassa kuparia ja muuta metallia, sekä vielä syötäviä eväitä, joita kotitalouksista sinne raijattiin.
Myös paikka oli suosittu pikkurikollisten piirisä, sillä viinipullollisella päivässä, he saivat "kuumimmaksi aikaa" jonkun rötöksen tehtyään yömajan, tuskin kuitenkaan aterialla varustetuna, sillä kait sen ajan rosvoilla jonkinlainen käsitys kulinarismistakin oli.
"Spurgujen" majat olivat useimmiten yllättänankin siistejä ja hyvin rakennettuja, sillä siellä asui myöskin muualta tulleita rakennusmiehiä, jotka jeesasivat "vanhaa snekkaajaa" talonrakennuspuuhissa.
Poliisillekin paikka oli tuttu, eivätkä he häätäneet asukkaita omasta kaupungistaan pois, sillä siellähän nämä olivat löydettävissä, kun sakkoja piti lähteä lusimaan, tai virkavallalla oli muuta asiaa.
Laitontahan se oli, mutta eipä kellään ollut haluja tehdä kurjien oloja enempää kurjemmiksi.
Tiedän nämä asiat aika tarkkaan, koska kävimme pentuna luftarilla ampumassa kaatsin rottia kesäisin ja taidettiin mekin dyykayta jotain, jos sopivaa kohdalle osui.
Spurgujen kanssa tultiin hyvin juttuun, sillä eiväthän heistä useimmat olleet tavallisia ihmisiä kummempia, olivat vaan jossain vaiheessa sotkeneet asiansa niin, että pakenivat Mankkaan suolle, josta monikaan ei pois tullut, kuin jalat edellä.
-
- Alokas
- Viestit: 4
- Liittynyt: Ma Loka 22, 2007 8:35 pm
Hei kaikille!
Muutama kysymys teille, jotka olitte elävien kirjoissa Bodomin tapahtuma-aikaan, ja miksei tietysti muillekin tietoviisaille.
1) Julkaistiinko uhreista tapahtuman liepeillä lehdissä muita kuvia kuin nämä tutut kuvasarjat, ts. kasvokuvat, jotka on jo tähänkin ketjuun liitetty? Näissä kuvissa on pientä variaatiotakin ollut, Boismanista olen nähnyt kaksi erilaista kasvokuvaa, Björklundista kolme ja Mäestä vain yhden + kuvan, jossa kyykistelee muistaakseni radion (?) edustalla. Oliko mitään muita julkisia kuvia koskaan? En siis tarkoita mitään post mortem -kuvia, vaan ihan normaaleja tilannekuvia tai vastaavaa.
2) Muistaakseni Gustafsson väitti oikeudessa muistavansa Björklundin housujen värin siksi, että ne olivat Irmelin "ensimmäiset pitkät housut" - jotenkin tuonne päin se ilmaus meni; luin Alibista, jota ei nyt ole käden ulottuvilla. Siis mitä ihmettä tuo lausahdus tarkoittaa? Olivatko tytöt 60-luvulla vai hameet päällä, ja housut jotenkin harvinaisia? Ei kai nyt sentään? Josko että olivat ensimmäiset omat housut, ei sisaruksilta lainatut tai vastaavaa...? Selventäkkää, kiitos!
3) Ja vielä: mikä ihme on nk. Islannin myssy? Löytyi etp:n mukaan teltan lähettyviltä.
Jepjep, tämän ketjun aloittajan tavoin voisin kutsua itseäni vanhaksi tarinanmuodostajaksi, joten siitä syystä näitä syntyjä syviä kyselen. Bodom on kiinnostanut v. 2005 asti, lähinnä tapauksen psykologiset aspektit ja taustat. Sitä ennen olin vain nähnyt pienempänä Ei vanhene koskaan -jakson, jossa hypnoosin perusteella piirretyt murhaaja-kandidaatin kasvot yhdistettynä ominoosiin musaan pelotti niin kauheasti, että ei meinannut uni tulla. Isä kertoili siinä ohjelmaa katsoessa, että neljäs telttalainen jäi henkiin, ja intin siihen varmaan tunnin verran vastaan, että "siis miten se neljäs voi jäädä henkiin".
Muutama kysymys teille, jotka olitte elävien kirjoissa Bodomin tapahtuma-aikaan, ja miksei tietysti muillekin tietoviisaille.
1) Julkaistiinko uhreista tapahtuman liepeillä lehdissä muita kuvia kuin nämä tutut kuvasarjat, ts. kasvokuvat, jotka on jo tähänkin ketjuun liitetty? Näissä kuvissa on pientä variaatiotakin ollut, Boismanista olen nähnyt kaksi erilaista kasvokuvaa, Björklundista kolme ja Mäestä vain yhden + kuvan, jossa kyykistelee muistaakseni radion (?) edustalla. Oliko mitään muita julkisia kuvia koskaan? En siis tarkoita mitään post mortem -kuvia, vaan ihan normaaleja tilannekuvia tai vastaavaa.
2) Muistaakseni Gustafsson väitti oikeudessa muistavansa Björklundin housujen värin siksi, että ne olivat Irmelin "ensimmäiset pitkät housut" - jotenkin tuonne päin se ilmaus meni; luin Alibista, jota ei nyt ole käden ulottuvilla. Siis mitä ihmettä tuo lausahdus tarkoittaa? Olivatko tytöt 60-luvulla vai hameet päällä, ja housut jotenkin harvinaisia? Ei kai nyt sentään? Josko että olivat ensimmäiset omat housut, ei sisaruksilta lainatut tai vastaavaa...? Selventäkkää, kiitos!
3) Ja vielä: mikä ihme on nk. Islannin myssy? Löytyi etp:n mukaan teltan lähettyviltä.
Jepjep, tämän ketjun aloittajan tavoin voisin kutsua itseäni vanhaksi tarinanmuodostajaksi, joten siitä syystä näitä syntyjä syviä kyselen. Bodom on kiinnostanut v. 2005 asti, lähinnä tapauksen psykologiset aspektit ja taustat. Sitä ennen olin vain nähnyt pienempänä Ei vanhene koskaan -jakson, jossa hypnoosin perusteella piirretyt murhaaja-kandidaatin kasvot yhdistettynä ominoosiin musaan pelotti niin kauheasti, että ei meinannut uni tulla. Isä kertoili siinä ohjelmaa katsoessa, että neljäs telttalainen jäi henkiin, ja intin siihen varmaan tunnin verran vastaan, että "siis miten se neljäs voi jäädä henkiin".
Itselläni on kaksi hämärää muistikuvaa, tai kuvittelua, että toisessa moottoripyörää työnnetään lankkua pitkin kuorma-auton lavalle ja toinen olisi lintupoikien näkökulmasta otettu kuva, jossa näkyvät niin Gussen kuin Sepinkin prätkät puihin nojaamassa.
Sepin prätkän takana parin pihlajan varaan olisi ripustettu namuutaman metrin pituinen naru, jossa olisi joitain muistaakseni naisten uima asu ja puyyhe.
Nämä ovat muistikuvia, tai unikuvia, mutta melko todellisen tuntuisia, joten on hyvinkin mahdollista, että olen sellaiset jossain vaiheessa nähnyt.
Sepin prätkän takana parin pihlajan varaan olisi ripustettu namuutaman metrin pituinen naru, jossa olisi joitain muistaakseni naisten uima asu ja puyyhe.
Nämä ovat muistikuvia, tai unikuvia, mutta melko todellisen tuntuisia, joten on hyvinkin mahdollista, että olen sellaiset jossain vaiheessa nähnyt.
-
- Hetty Wainthropp
- Viestit: 454
- Liittynyt: Ti Touko 08, 2007 9:09 pm
Tässä on Jesse nyt kaksi eri muistajaa.
Minä ja Nisse.
Minulta ei vaadita Bodomista sellaista muistia, koska asia ei kuitenkaan liipaissut minua niin läheltä, kuin Nisseä.
Kyllä minä sellaisia asioita muistan kuuskymmentäluvulta, kun oli lähellä itseltä henki mennä, ym. tapauksia.
Ne tulevat ihan tarkasti mieleen, jopa puheineen kaikkineen, joten kyllä silloin kun käy likellä noutajaa, niin ne asiat muistaa läpi elämän.
Minä ja Nisse.
Minulta ei vaadita Bodomista sellaista muistia, koska asia ei kuitenkaan liipaissut minua niin läheltä, kuin Nisseä.
Kyllä minä sellaisia asioita muistan kuuskymmentäluvulta, kun oli lähellä itseltä henki mennä, ym. tapauksia.
Ne tulevat ihan tarkasti mieleen, jopa puheineen kaikkineen, joten kyllä silloin kun käy likellä noutajaa, niin ne asiat muistaa läpi elämän.
Tytöt kulkivat yleensä hameissa 1950-luvulla. Sitä saatettiin jopa vaatia joissakin kouluissa, kuulopuheiden mukaan. Hiihtohousut olivat erikseen.Lehtikelikko kirjoitti: ...2) Muistaakseni Gustafsson väitti oikeudessa muistavansa Björklundin housujen värin siksi, että ne olivat Irmelin "ensimmäiset pitkät housut" - jotenkin tuonne päin se ilmaus meni; luin Alibista, jota ei nyt ole käden ulottuvilla. Siis mitä ihmettä tuo lausahdus tarkoittaa? Olivatko tytöt 60-luvulla vai hameet päällä, ja housut jotenkin harvinaisia? Ei kai nyt sentään? Josko että olivat ensimmäiset omat housut, ei sisaruksilta lainatut tai vastaavaa...? Selventäkkää, kiitos!
teemu kirjoitti:Tytöt kulkivat yleensä hameissa 1950-luvulla. Sitä saatettiin jopa vaatia joissakin kouluissa, kuulopuheiden mukaan. Hiihtohousut olivat erikseen.Lehtikelikko kirjoitti: ...2) Muistaakseni Gustafsson väitti oikeudessa muistavansa Björklundin housujen värin siksi, että ne olivat Irmelin "ensimmäiset pitkät housut" - jotenkin tuonne päin se ilmaus meni; luin Alibista, jota ei nyt ole käden ulottuvilla. Siis mitä ihmettä tuo lausahdus tarkoittaa? Olivatko tytöt 60-luvulla vai hameet päällä, ja housut jotenkin harvinaisia? Ei kai nyt sentään? Josko että olivat ensimmäiset omat housut, ei sisaruksilta lainatut tai vastaavaa...? Selventäkkää, kiitos!
Irmelin äiti on jossain lehtihaastattelussa maininnut, että ko housut olivat Irmelin sentyyppiset* housut. Hän tarkoitti ehkä farkkutyyppisiä housuja.
itse olin vuonna 1960 13-vuotias ja minulla oli kyllä muitakin housuja kuin hiihtarit, esim. pepitaruutuiset (tai kukonaskelkuvioiset) pitkikset.
Muista lähdekritiikki!
-
- Hetty Wainthropp
- Viestit: 454
- Liittynyt: Ti Touko 08, 2007 9:09 pm
Hessu52 kirjoitti:Tässä on Jesse nyt kaksi eri muistajaa.
Minä ja Nisse.
Minulta ei vaadita Bodomista sellaista muistia, koska asia ei kuitenkaan liipaissut minua niin läheltä, kuin Nisseä.
Kyllä minä sellaisia asioita muistan kuuskymmentäluvulta, kun oli lähellä itseltä henki mennä, ym. tapauksia.
Ne tulevat ihan tarkasti mieleen, jopa puheineen kaikkineen, joten kyllä silloin kun käy likellä noutajaa, niin ne asiat muistaa läpi elämän.
Niinhän sinä kuvittelet. Luultavasti muistat kuitenkin enää vain "sinnepäin".
EDIT: Poistettu asiaankuulumatonta kuittailua - RAID
Onko sinulla Jesse jotain erityistä äidinkielen kanssa, kun aina näyttää punaista?
Kun selitin tuon muistamisen omaltakohdaltani, luulisin sellaisten tapahtumien pysyvän myös muillakin ihmisillä mielessä, en pidä itseni niin poikkeavana muusta väestöstä.
Mitä tulee noihin housuihin, niin kyllä prätkägimmoilla oli pillifarkut silloin muotia ja kuten skoone hyvin muistaa, pepitaruudulliset myös olivat erittäin suositut.
Pojillahan olivat Jamesfarkut se must, itselläni joka kesä olivat valkoiset, hieman arka väri sen ikäiselle.
Talvisin ei jostain syystä pidetty farkkuja, ainakaan meidän kulmilla, vaan oli teryleenit ja välihousut, tytöt pitivät hiihtareita koko vuoden, tai ainakin sen mallisia ja eri värisiä.
Kun selitin tuon muistamisen omaltakohdaltani, luulisin sellaisten tapahtumien pysyvän myös muillakin ihmisillä mielessä, en pidä itseni niin poikkeavana muusta väestöstä.
Mitä tulee noihin housuihin, niin kyllä prätkägimmoilla oli pillifarkut silloin muotia ja kuten skoone hyvin muistaa, pepitaruudulliset myös olivat erittäin suositut.
Pojillahan olivat Jamesfarkut se must, itselläni joka kesä olivat valkoiset, hieman arka väri sen ikäiselle.
Talvisin ei jostain syystä pidetty farkkuja, ainakaan meidän kulmilla, vaan oli teryleenit ja välihousut, tytöt pitivät hiihtareita koko vuoden, tai ainakin sen mallisia ja eri värisiä.
-
- Hetty Wainthropp
- Viestit: 454
- Liittynyt: Ti Touko 08, 2007 9:09 pm