Nils Gustafssonin pidättäminen vuonna 2004

[awa]

Sariola on hieman hakoteillä. Ei aivovammaista sidota tänä päivänä sänkyyn, eikä sidottu vuonna 1960, vaikka Sariola näin väittää. Sariola väittää, että tiedoton aivovammainen sidotaan sänkyyn niin, että tämä ei voi liikkua. Tästä olen hieman eri mieltä.

Gustafssonilla oli käytössä turvavyö eli niin sanottu yövyö, joka esti sängystä putoamisen. Varsinaisesti potilaan liikumiseen sillä ei ollut mitään vaikutusta. Potilas liikkui wc-reissuillaan ja muutenkin oman halunsa ja kykynsä mukaan. Olen ymmärtänyt, että Niilo Karikoski on nimenomaan antanut käskyn, että Gustafssonia ei saa rasittaa. Tämä on annettu ehkä vanhempien kanssa hyväksyen tiedoksi lehtimiehille ja poliisille, että Nils Gustafssonia ei ole syytä rasittaa kysymyksillä. Hänet on jätettävä rauhaan.

Gustafssonista on löydettävissä sekin tieto minkä äitinsä Helga Gustafsson kertoi, että poika oli muistaakseni jo heti seuraavana päivänä seurannut tarkkaavaisesti toisella silmällään ympärillä liikkuvia. Toinen silmä oli umpeen muurautunut. Seuraileeko tajuton tai tajunnantasoltaan alentuneessa tilassa oleva aivovammainen tarkasti toisella silmöllään mitä ympärillä tapahtuu? Vastaus: Ei seuraile. Piste.

Niilo Karikoski yritti totaalisella levolla, eli parhaalla sairaalan tarjomalla hoidolla hoitaa Gustafssonin muistavaan kuntoon, mutta tässä tuo legendaarinen tohtori epäonnistui. Gustafssonin postuessa sairaalasta hän mainitsi, että potilas oli toipunut hyvin, ainoastaan muistamattomuus oli totaali.

Tiedetään faktana sekin, että Gustafssonin isä vihasi lehtimiehiä. Mistähän tuokin mahtoi johtua? Oliko totuus kuitenkin jo hyvin varhaisessa vaiheessa lähiomaisten tiedossa?

- hymm -

[Sariola]

awa: "Sariola väittää, että tiedoton aivovammainen sidotaan sänkyyn niin, että tämä ei voi liikkua."

Ei väitä!

Sensijaan lähdetietojen mukaan Gustafsson oli kiinnitetty sänkyyn siten, että hän ei voinut poistua sängystä, sen jälkeen, kun hän oli yrittänyt nousta sängystä, mutta kaatunut lattialle, josta hänet oli pitänyt nostaa takaisin sänkyyn. Sänkyyn oli silloin lisäksi laitettu korotetut lisälaidat. Hän ei ollut "tiedoton aivovammainen", kuten awa yrittää vastoin totuutta esittää. Sensijaan hän oli todennäköisesti "aivovammainen jonkin tasoisesti, mutta ei tiedoton", eikä enää edes "alentuneessa tajunnan tilassa", kuten oli ollut sairaalaan tuotaessa. Tämä tapahtui todennäköisesti torstaina 9. päivänä kesäkuuta 1960, siis noin 4 päivää sairaalaan saapumisen jälkeen. Tiedottomuudesta ei ollut silloin enää tietoakaan. Ei edes "muistiaukosta", sillä sekin oli jo takanapäin. Kun henkilö on muistiaukossa, hän voi toimia suunnilleen normaaliin tapaan - hän vain ei muista jälkeenpäin siitä ajasta mitään. Muistiaukko ja tajuttomuus ovat kaksi eri asiaa. Se tiedetään, että sairaalaan tuotaessa potilas oli ollut "alentuneessa tajunnan tilassa", ei edes silloin tiedoton. Siitä oli kulunut jo 4 päivää. Enää ei ollut "tiedoton", enää ei ollut "muistiaukossa". awa taitaa sekoittaa...

------------------------------------------------------------------------------------

Eräs toinen kirjoittaja on poiminut lääkintöneuvos, neurokirurgi Niilo Karikoskea koskevan Helsingin Sanomien kirjoituksen. awan mukaan Niilo Karikoski oli "vanhoillistakin vanhoillisempi". Tämä HS:n kirjoitus kertoo aivan muuta. Kannattaa luottaa enemmän tähän HS:n kirjoitukseen kuin awan henkilöjoihtaiseen mielipiteeseen. Kyseinen kirjoittaja on luvannut julkaista tämän hänen poimimansa HS:n kirjoituksen, joka on kirjoitettu 29.10.1995.


HS - Nimiä tänään - 29.10.1995 - 2299 merkkiä - 1. painos

Lääkintöneuvos Niilo Karikoski Sotainvalidien kuntoutuksen tarmokas kehittäjä

Logo: Kuolleita

Sotainvalidien lääkintähuollon keskeinen kehittäjä ja Kaunialan sotavammasairaalan pitkäaikainen ylilääkäri, lääkintöneuvos Niilo Karikoski kuoli vaikeaan sairauteen 28. syyskuuta Helsingissä. Hän oli 82-vuotias.

Karikoski oli syntynyt 9. marraskuuta 1912 Oulussa. Hän tuli ylioppilaaksi 1932 Raahessa ja valmistui lääketieteen lisensiaatiksi 1946. Hän erikoistui kirurgiksi 1950, neurokirurgiksi 1953 ja sai lääkintöneuvoksen arvonimen 1972. Lääkintämajuriksi hänet ylennettiin 1970.

Karikoski osallistui talvi- ja jatkosotaan joukkosidontapaikan, kenttäsairaalan ja myöhemmin sotasairaalan lääkärinä Suomen Punaisen Ristin sairaalassa. Sodan jälkeen hän toimi Lapissa miinanraivausjoukkojen lääkärinä; olot olivat raskaat ja vaikeat.

"Siinä aukeni sosiaalinen silmäni eikä se vieläkään ole mennyt kiinni", hän luonnehti syntymäpäivähaastattelussaan 1972.

Karikoski antautui koko tarmollaan vaikeimmin vammautuneiden sotainvalidien lääkintähuollon kehittämiseen ja toteuttamiseen. Hän toimi Kaunialan sotavammasairaalan konsultoivana lääkärinä 1946-51 ja sen jälkeen sairaalan ylilääkärinä vuoteen 1978.

Tuhannet Suomen sotainvalidit oppivat tuntemaan Karikosken hyväntuulisen hahmon ja hänen ronskin huumorinsa. "Mie lähin tähän työhön siinä mielessä, että vaikka ois kuinka äkkiväärä kaveri tuolta Pitkänsillan takaa, ei panisi ärräpäitä minun nimeni yhteyteen, kun kuulee sen mainittavan", hän kertoi jäädessään eläkkeelle 1978.

Karikoski saavutti päämääränsä: potilaiden luottamuksen. Kaunialan toverikunta perusti 1984 hänen nimeään kantavan säätiön, jonka tarkoitus on hankkia virkistystä laitospotilaille. Sota-ansioistaan saamiensa kunniamerkkien lisäksi hän sai työstään sotainvalidien hyväksi rauhan aikana harvinaisen kolmannen luokan Vapauden ristin punaisen ristin kera.

Kaunialan-työnsä ohessa Karikoski muun muassa opetti neurokirurgiaa yliopistossa ja piti yksityisvastaanottoa Helsingissä viime hetkiinsä asti; viimeisen potilaansa hän otti vastaan kolme päivää ennen kuolemaansa.

[awa]

awa: "Sariola väittää, että tiedoton aivovammainen sidotaan sänkyyn niin, että tämä ei voi liikkua."

Ei väitä!

... potilas kiinnitettiin sänkyyn, niin että hän ei voinut poistua sängystä. Ei ole merkitystä sillä millä termeillä näitä laitteita kutsutaan.

Niitä voisi kutsua vaikkapa sitomislaitteiksi. No - kerrataanpa vielä. Sariolan mielestä Gustafsson kiinnitettiin sänkyy, että hän ei voinut poistua sängystä, mutta ei kuitenkaan ole sitä mieltä, että aivovammainen kiinnitettiin sänkyyn, että tämä ei voi liikkua. Hieman erikoista. Siinä on hieman ristiriitaa.

Hän ei ollut "tiedoton aivovammainen", kuten awa yrittää vastoin totuutta esittää. Sensijaan hän oli todennäköisesti "aivovammainen jonkin tasoisesti, mutta ei tiedoton", eikä enää edes "alentuneessa tajunnan tilassa", kuten oli ollut sairaalaan tuotaessa.

Aha - tämähän muuttuu mielenkiintoiseksi. En tiedä mistä Sariola näitä väitteitään ammentaa, mutta nyt Sariola väittää, että Gustafsson on ollut jonkintasoisesti aivovammainen, mutta ei tiedoton, eikä edes alentuneessa tajunnan tilassa. No sittenhän sitä oli jo aika virkeänä.

Tämä tapahtui todennäköisesti torstaina 9. päivänä kesäkuuta 1960, siis noin 4 päivää sairaalaan saapumisen jälkeen. Tiedottomuudesta ei ollut silloin enää tietoakaan. Ei edes "muistiaukosta", sillä sekin oli jo takanapäin. Kun henkilö on muistiaukossa, hän voi toimia suunnilleen normaaliin tapaan - hän vain ei muista jälkeenpäin siitä ajasta mitään.

Siis tiedottomuudesta ei ole tietoakaan, eikä edes muistiaukosta. Ja Sariolan mukaan Gustafsson on toiminut suunnilleen normaaliin tapaan. No niinhän se on tainnut olla.

Eli tullaan siihen tosiasiaan, että Gustafssonin "aivovamma" on sitä luokkaa, että aika normaaliin tapaan sitä on tullut toimittua. Aika normaalia se on sekin, että nuori 18 vuotias poika, joka makailee päivät sängyllä ja ruokailun jälkeen polttelee vielä tupakit siinä loikoillessaan, pökertyy kun nousee ylös, vaikkapa vessaan mennäkseen. Niin ja voi sitä nopeasti ylös noustessa hieman huipata ilman sitä tupakkiakin. Se on aika tavallista terveillä ihmisilläkin. Näin se on. Hyvä Sariola, nyt olet jo aika lähellä totuutta.

Niin ja yhtä mieltä ollaan siitä, että ei se vanhoillinen neurokirurgi Niilo Karikoski aivovammaista potilasta sänkyyn sitoisi.

- hymm -

[von Serpentin]

Jos Gustafsson on ollut niin pahasti aivovammainen, että hänet on pitänyt sitoa sänkyyn, niin miksi sitten hänessä ei ole uudemmissa tutkimuksissa näkynyt merkkiäkään vakavasta aivovammasta ja miksi hän on päässyt yleensäkään siihen ammattiin, jossa hän toimi moinia vuosia, sillä aivovammaista siihen ammattiin ei olisi huolittu? Eipä hänestä löytynyt merkkejä aivovammasta silloin kuuskytluvullakaan. (ilmakallokuvaus ja röntgenit, sekä selkäydinpunktio)

[Sariola]

^ ^^ Lukija kyllä huomaa, että awa hyppää yli sanasta TIEDOTON, jota sanaa awa käytti. Potilas ei suinkaan ollut tiedoton edes sairaalaan tuotaessa, vaan "alentuneessa tajunnan tilassa" ensiavun antaneen lääkärin mukaan. Vielä vähemmän hän oli tiedoton 4 päivää sairaalaan tulon jälkeen, jolloin yritti lähteä pois sängystään. Aivovamma hänellä kyllä oli, jopa syyttäjäpuolen lääkärin, Eero Hirvensalon mukaan. Torstaina 9.6.1960 ei ollut enää edes muistiaukkoa.

Epäillään, että tajuton eli tiedoton potilas oli ollut siellä teltalla heti iskut saatuaan, mutta sillekään ei ole silminnäkijää. Tajuttomuuden pituutta ei tunneta. Mm. syyttäjäpuolen lääkäri Öhman on todennut oikeudessa: "On mahdollista, että potilas on ollut teltalla maatessaan tajuton ... " Se on heti iskun saatuaan. Se on todennäköistä, vaikka ei ole silminnäkijää siitä tilanteesta.

Kaatuminen sairaalan käytävälle on voinut johtua aivovammasta, mutta myös korvan vammasta, olihan sieltä murtunut mm. korvakäytävän luu. Sekin on hyvin voinut aiheuttaa huimaamista ja kaatumista sairaalassaolon alkupäivinä. Täysin mahdollista. Kumma juttu, josjoku kirjoittaja ei tätä ymmärrä tai halua myöntää. On myös täysin mahdollista, ja todennäköistä, että tasapainovaikeuksia ei ollut enää 18 vuorokautta iskujen saamisesta, kun potilas oli poliisien kanssa niemessä näyttämässä heille tapahtumapaikkoja. Tuona samana päivänä potilas pääsi kotiin.

Jos pidetään lähtökohtana aivovammaspesialisti Tenovuon arviota, "keskivaikea aivovamma", niin siitä vammasta toipuu huomattava osa täysin oireettomiksi. Tarkista vaikka aivovammaliiton sivuilta.

On mahdollista, että alkuperäinen diagnoosi "aivoruhje" on epätarkka, mutta on ollut sopiva oikean hoidon kannalta. Tuohon aikaan mittausmenetelmät eivät olleet yhtä tarkkoja kuin nykyään.

Tarkkaan lukeneet tietävät, että potilaan aivojen alueella on kylläkin todettu "hitaan toiminnan alue". Aivovammaspesialistit Tenovuo ja Öhman ovat vihjailleet "diffuusin aivovamman" suuntaan. Se voi olla aivan yhtä vakava kuin aivoruhjekin. Hoito voi olla aivan samanlainen. Alkuperäinen ja voimassaoleva diagnoosi on aivoruhje, ja siitäkin voi toipua oireettomaksi ja toimia myöhemmin vaikkapa linja-autonkuljettajana, tai missä ammatissa tahansa. Eräs kirjoittaja levittää tässä asiassa väärää tietoa. "Luulo ei ole tiedon väärti!"

Oireettomaksi parantunut aivoruhje ei ole esteenä toimia missä tahansa ammatissa. Tämä ilmenee mm. aivovammaliiton sivuilta.

[Oulunmies]

Sariolalle muutama kysymys:

Oliko NG sidottu vain lantio vyöllä sänkyyn? Miten tuon vyön pystyy irroittamaan? Eli oliko NG:n raajat vapaana?


Miten pystyy selviytymään täysin terveeksi DAI tyyppisestä aivovammasta 4-5 päivän muistiaukolla? Siis kun lähtö GCS pisteet ovat olleet 12-14 luokkaa? Alemmat ne eivät ole voineet olla max ½ tuntia vammautumisesta koska tällöin vamma luokittuisi vaikeaksi. ?

[Sariola]

Oulunmiehelle!

Yksityiskohtaisia tietoja DAI tyyppisestä aivovammasta ei ole meillä kummallakaan, niin että voisimme ryhtyä niistä henkevästi keskustelemaan.

Tietysti kiinnitys sänkyyn oli sen tyyppinen, että potilas ei voinut poistua sängystä vaikka olisi halunnutkin. Hän oli ilmeisesti ensimmäisen kerran poistunut sängystä torstaina 9. päivänä kesäkuuta ja kaatunut sairaalan lattialle. Kiinnitys oli tietysti VAROTOIMI. Tuon jälkeen potilaalle toimitettiin mm. sorsa - tätä ennen hygienia oli hoidettu muulla tavoin poistumatta sängystä - se on sairaalassa arkipäivää niiden potilaiden osalta, jotka eivät voi poistua sängystä. Sen verran olen kuullut ja nähnyt sairaalan rutiineja.

Minä ainakin uskon tässä yksityiskohdassa Palon kirjaa, jossa kuvataan yksityiskohtaisesti noita menettelyja sairaalassa olon alkupäivinä. Ei siellä mitään kukkavaaseja ollut, niinkuin eräs kirjoittaja ehdottaa. Kyllä se siltä näyttää, että potilas on ollut alkupäivinä "sängyssä makaavassa kunnossa" kykenemättä omaehtoisesti poistumaan sängystään. Hoiturit ovat huolehtineet hänen puhtaudestaan... Ja UUSI SUOMI kertonee totuuden, että potilas saattoi poistua sairaalan sängystä omaehtoisesti ensimmäisen kerran vasta 14.6.1960 eli 9. päivää sairaalaan tulosta. Näyttää siltä, että Tuomisen kuulustelussa käyttämä ilmaus "muutaman päivän kuluttua" tarkoittaa tässä tapauksessa 9. päivää. Kuulustelijan ei muuten tarvitse aina pysyä totuudessa. Kansankielellä sanottuna kuulustelijalla on oikeus myös valehdella. Tässä voidaan sanoa, että Tuomisen ilmaus kuulustelussa on ollut "suurpiirteinen". Se ei ole ollut tarkka. Siltä näyttää.

[von Serpentin]

Eihän nyt, hetsileidi sentään, ketään edes tuolollin sidottu sänkyyn kiinni niin,ettei itse pääsisi sitieistä irti ja varsinkaan sellaista, joka on tajuissaan. Uskooko joku tosissaan, että Gustafsson oli muka alentuneessa tajunnantilassa jopa neljä päivää, ei voi pitää paikkaansa, ei mitenkään. Ai niin ja sitten se tajuttomuuskohtaus, joka tuli hänelle melko sopivasti, kun poliisi alkoi tiistaina kyselemään niemen tapahtumista. Mitähän se Helga Gustafsson oikein taisi sanoa pojalleen, jotain tosi raflaavaa, kun taju lähti. Muutenhan Nisse tarkkaili äitinsä kertoman perusteella hyvinkin tarkasti näkevällä silmällään mitä ympärillä tapahtui. Sairaalan tiedotuksen mukaan, potilas parani hyvää vauhtia ja varmaan kävi itsenäisesti tarpeillaan, koska mitään merkintää sairaskertomuksissa ei ollut mm. "sorsan", tai muunlaisen alusastian toimittamisesta potilaalle! Sen aikaisia Töölön Sairaalan hoitajattaria on edelleen hengissä ja hyvissä voimissa. Potilas parani todellakin nopeasti "kuoleman vakavista vammoistaan" tasapainoiseksi henkilöksi, joka ihan pokkana seisoi Bodomin viettävää kalliolla kädet seläntakana, heti kun pääsi sairaalasta. Palon kirjan tuskin kannattaa hirveästi painottaa, jollei sitten ole jotenkin mielikuvitukseen uskova tyyppi. Palolla oli asiassa omat intressinsä ja vakava sairaus oli vienyt häneltä luultavasti jo melkoisen määrän todellisuudentajua, josta kait alkujaan ensipalanen lähti Kirurgisen sairaalan ovella, hänen odotellessa poliiseja hakeman " Assmannin verisiä haalareita" , jotka kuitenkaan eivät olleetkaan veressä. Jos Sariola uskoo Gustafssonin tiodellakin olleen sänkypotilaana aina 14.9.1960 saakka, niin tuokin tieto on taatusti väärä, sillä kyllä Gustafsson liikkui itsenäisesti jo paljon aiemmin ja siihenkin löytyy tarvittaessa todistajia!

[Sariola]

Tuossa "von Serpentin" esittää omia mielikuviaan faktoina. Hänellä näyttää olevan perustermeissäkin täysin vääriä käsityksiä. Kommentoin tuonne väliin.

Eihän nyt, hetsileidi sentään, ketään edes tuolollin sidottu sänkyyn kiinni niin,ettei itse pääsisi sitieistä irti ja varsinkaan sellaista, joka on tajuissaan.

Kyllä sidottiin. Näin on kuvattu mm. Palon kirjassa, ja se pitänee paikkansa. No jaa, ehkä hän olisi kyennyt vapautumaan niistä kytköksistä, mutta ei varmaan edes yrittänyt, koska tiesi niiden tarkoituksen.

Uskooko joku tosissaan, että Gustafsson oli muka alentuneessa tajunnantilassa jopa neljä päivää, ei voi pitää paikkaansa, ei mitenkään.

Eihän noin tyhmiä usko kukaan. No, Hessu voisi uskoa. Sairaalaan tuotaessa potilas oli kyllä lääkärin mukaan "alentuneessa tajunnan tilassa". Muistiaukko on aivan eri asia. Tenovuo mm. arveli, että tuollainen muistiaukko on hyvin mahdollinen ja sopii yhteen muiden oireiden kanssa. Öhman arveli, että muistiaukko oli mahdollinen, mutta hänen mielestään 4 vuorokautta on liian pitkä aika muistiaukolle tässä tapauksessa. Hän ei kuitenkaan oikeudessa suostunut arvioimaan "oikeaa muistiaukon pituutta". Hän ei ottanut siihen kantaa.

Ai niin ja sitten se tajuttomuuskohtaus, joka tuli hänelle melko sopivasti, kun poliisi alkoi tiistaina kyselemään niemen tapahtumista. Mitähän se Helga Gustafsson oikein taisi sanoa pojalleen, jotain tosi raflaavaa, kun taju lähti.

Potilas menetti tajuntansa yrittäessään keskustella vanhempiensa kanssa. Paikalla oli lisäksi lääkäri. Ei suinkaan poliisia. Ensimmäisen lyhyen kuulustelun jälkeen poliisi tiedotti, että Gustafsson ei muistanut mitään illan tapahtumista. Tällainen on tyypillistä aivovammoissa. Ajan kanssa muistia voi palautua enemmän tai vähemmän, osa muistiaukosta säilyy palautumattomana, vaikka aikaa kuluisi enemmänkin.

Muutenhan Nisse tarkkaili äitinsä kertoman perusteella hyvinkin tarkasti näkevällä silmällään mitä ympärillä tapahtui. Sairaalan tiedotuksen mukaan, potilas parani hyvää vauhtia ja varmaan kävi itsenäisesti tarpeillaan, koska mitään merkintää sairaskertomuksissa ei ollut mm. "sorsan", tai muunlaisen alusastian toimittamisesta potilaalle!

Mutta Palon kirjassa noita tapahtumia kuvataan yksityiskohtaisesti. Mm. sorsa toimitettiin potilaalle sen jälkeen, kun hänet oli kiinnitetty sänkyyn.

Sen aikaisia Töölön Sairaalan hoitajattaria on edelleen hengissä ja hyvissä voimissa. Potilas parani todellakin nopeasti "kuoleman vakavista vammoistaan" tasapainoiseksi henkilöksi, joka ihan pokkana seisoi Bodomin viettävää kalliolla kädet seläntakana, heti kun pääsi sairaalasta. Palon kirjan tuskin kannattaa hirveästi painottaa, jollei sitten ole jotenkin mielikuvitukseen uskova tyyppi. Palolla oli asiassa omat intressinsä ja vakava sairaus oli vienyt häneltä luultavasti jo melkoisen määrän todellisuudentajua, josta kait alkujaan ensipalanen lähti Kirurgisen sairaalan ovella, hänen odotellessa poliiseja hakeman " Assmannin verisiä haalareita" , jotka kuitenkaan eivät olleetkaan veressä. Jos Sariola uskoo Gustafssonin tiodellakin olleen sänkypotilaana aina 14.9.1960 saakka, niin tuokin tieto on taatusti väärä, sillä kyllä Gustafsson liikkui itsenäisesti jo paljon aiemmin ja siihenkin löytyy tarvittaessa todistajia!

Seisoi tietysti vakaasti Bodomin kallioilla kun oli siellä poliisien kanssa näyttämässä paikkoja 18 vuorokautta tapahtuman jälkeen. Tasapainovaikeuksia ei enää silloin ollut. Tasapainovaikeuksia oli ollut sairaalassaolon alkupäivinä. Von Serpentin: " ... sillä kyllä Gustafsson liikkui itsenäisesti jo paljon aiemmin ja siihenkin löytyy tarvittaessa todistajia!..." Tuohon oikaisu: "Eipä taida löytyä". Kyllä sellaisia todistajia olisi marssitettu esille jo kauan sitten, jos sellaisia olisi löytynyt. Kyllä Palon kirja tuolta osin pitänee paikkansa. Muutoin Palo olisi julistettu julkisesti valehtelijaksi. Myös UUSI SUOMI on melko luotettava lähde. Se kertoo samaan tapaan kuin Palon kirja.

[von Serpentin]

Sariola pitää näemmä fiktiokirjailija Palon tekeleitä raamattuinaan Bodomin murha-arvoituksen kohdalla joka kertoo paljon hänen ajatustasostaan ja älykkyydestään, (älyttömyydestään). Kerrohan Sariola, miten voi olla tajuttomana, tai vaipua siihen takaisin yht äkkiä, kun keskustelee jonkun kanssa? Kuinka voi seurata katseellaan ympäristöään tarkkaavaisesti, jos on tyajuton, tai alentuneessa tajunnantilassa, häh? Jos on ollut neljä vuorokautta alentuneessa tajunnantilassa, niin kuinka voi kuin nappia painamalla herätä siitä ja alkaa muistaa asioita siitä eteen päin sekä myös joitakin asioit taaksepäin, mutta ei mitään tärkeää ja kunto on kuin kiviaitaa, että röökiäkin voi vetää kuin vanha tekijä, no mutta niinhä tuo olikin, vaikka ensi savut taisivat noustakin lettiin.heh! Kyllä Hessun teesit ovat uskottavampia kuin tuon Sariolan joka tuntuu uskovan mitä muuta tahansa! No joku viisashan on aikoinaan sanonut, että "vanhempana ihmisestä tulee uudestaan lapsi, vaippoineen kaikkineen ja kuinka oikeassa tuon sanoja on ollutkaan!"

[Sariola]

Tuo edellisen kirjoittajan viimeinen virke ehkä pitääkin paikkansa hänen omalla kohdallaan. "Ehkä hän puhuu kokemuksen syvällä rintaäänellä".

KYSYMYS: " ... miten voi olla tajuttomana, tai vaipua siihen takaisin yht äkkiä, kun keskustelee jonkun kanssa? ... ". VASTAUS: Mikä tahansa rasitus voi aiheuttaa potilaalle tajunnan menetyksen, joissakin olosuhteissa.

KYSYMYS: " ... Kuinka voi seurata katseellaan ympäristöään tarkkaavaisesti, jos on tajuton, tai alentuneessa tajunnantilassa, häh? Jos on ollut neljä vuorokautta alentuneessa tajunnantilassa, niin kuinka voi kuin nappia painamalla herätä siitä ja alkaa muistaa asioita siitä eteen päin". VASTAUS: Tajuton ei seuraa katseellaan ympärisatöä tarkkaavaisena, ei kykenen sellaiseen. Alentunut tajunnan tila on hyvin lähellä sitä, ja potilaan kyvyt ja reaktiot ovat saman suuntaiset.

KYSYMYS: " ... Jos on ollut neljä vuorokautta alentuneessa tajunnantilassa, niin kuinka voi kuin nappia painamalla herätä siitä ja alkaa muistaa asioita siitä eteen päin sekä myös joitakin asioit taaksepäin ... ? VASTAUS: Kysyjä sekoittaa muistiaukon ja alentuneen tajunnan tilan. Ne ovat aivan eri asioita. Tässä tapauksessa potilas on ollut alentuneessa tajunnan tilassa sairaalaan tuotaessa, mutta todennäköisesti ei enää myöhemmin. Muistiaukko näyttää olleen sunnuntaista torstaiaamuun, siis noin 4 vuorokautta, mutta sitä ei voi todistaa muodollisesti. Muistiaukko ei liioin ole sama kuin tajuttomuus, vaan kokonaan eri asia. Muistiaukon jälkeen potilas muistaa asioita normaaliin tapaan siitä eteenpäin. Iskua edeltävältä ajalta voi muistia olla kadoksissa, mutta sitä voi myös palata ajan kanssa. Iskusta eteenpäin on yleensä totaali muistiaukko, kunnes muistiaukko loppuu, ja siltä ajalta ei muistia yleensä palaa myöhemminkään. Tämä sääntö ei ole ehdoton. Niinpä Öhman kaipaili muistisaarekkeita. On mahdollista, että ensin ei muista mitään, mutta myöhemmin alkaa muistaa joitakin yksityiskohtia. Itse olen haastatellut tuollaista päähän iskun saanutta (liikenneonnettomuus) ja todella muisti toimii "hyvin kummallisesti". Tässä minun haastattelussani kyseinen henkilö oli unohtanut mm. hyvin tuntemansa naapurin pojan nimen, ja käytti siinä kiertoilmaisua. Minä annoin tässä tapauksessa oman kirjallisen lausuntoni tapaukseen liittyen. Muisti on outo asia... Tenovuon selitys tuntuu hyvin oikealta. Kysyjä sensijaan ei erota toisistaan "tajuttomuutta", "alentunutta tajunnan tilaa" ja "muistiaukkoa". Kukin niistä on aivan oma asiansa. Niitä ei pidä sekoittaa toisiinsa.

[awa]

Eli tässä tuleekin jo vastaus siihen, että tajuton ei seuraile tarkkaavaisesti ympäristöä, ja voin lisätä siihen, että tajunnan tasoltaan alentunutkaan ei seuraile yhdellä silmällä tarkkaavaisesti ympäristöä.

- hymm -

[Sariola]

Eli tässä tuleekin jo vastaus siihen, että tajuton ei seuraile tarkkaavaisesti ympäristöä, ja voin lisätä siihen, että tajunnan tasoltaan alentunutkaan ei seuraile yhdellä silmällä tarkkaavaisesti ympäristöä.
- hymm -

Tuossa awa osuu naulan kantaan! Oikein!

Potilas on ollut "tajunnan tasoltaan alentunut" suunnuntaina sairaalaan tuotaessa, mutta ei enää seuraavina päivinä, joskaan ei vielä silloinkaan terävimmillään, koskapa menetti tajuntansa kun yritti keskustella vanhempiensa kanssa. Tuo tajunnan menetys on tietysti ollut lyhytkestoinen, ja lääkäri on lopettanut vierailun siihen. Vanhemmat pääsivät potilaan vuoteen ääreen vain lääkärin ollessa myös paikalla. Potilas näyttää olleen aika heikossa kunnossa.

Muistaakseni keskiviikkona hän jo kykeni hieman keskustelemaan äitinsä kanssa, silloin oli kulunut kolme päivää vammautumisesta. Tuosta keskustelusta huolimatta se päivä saattaa olla myöhemmin muistiaukon sisällä, eikä potilas jälkeenpäin muista siitä mitään. Tätä ilmiötä muutamat keskustelijat eivät jaksa ymmärtää. Se menee yli heidän ymmärryksensä. Näin kuitenkin voi muistiaukossa tapahtua. Joku kirjoittaja yhä vänkää tätä tilannetta tajuttomuudeksi. Kysymyksessä ei ole tajuttomuus vaan muistiaukko. Tämä muistiaukko on myös omituinen ilmiö. Muistista voi kadota vaikka kokonainen viikko, vaikka potilas on sinä aikana toiminut ja keskustellut, mutta ei muista mitään siltä ajalta myöhemmin.

[von Serpentin]

Höpön löpön Sariola, seliseli!

[Sariola]

Höpön löpön Sariola, seliseli!

Noista mainitsemistani asioista on runsaasti käytännön esimerkkejä, joten todelliset ilmiöt ovat kysymyksessä. Siitä ei ole epäilystäkään. Tietysti tässä kyseisessä tapauksessa ei voida varmuudella todeta, että esim. muistiaukko oli 4 vuorokautta, koska on mahdollisuus myös sellaisen näyttelemiseen. Se vaikuttaa kuitenkin todennäköiseltä - siis se muistiaukon olemassaolo. Muistiaukon oikea ymmärtäminen on joillekin kirjoittajille ylivoimainen tehtävä. Palautetaan mieleen vaikkapa Öhmanin lausunto oikeudessa: "On mahdollista, että potilas on ollut tajuton ja hänellä on ollut muistiaukko ...... " .