Murha-aseet
Lähetetty: Ke Elo 29, 2007 9:03 pm
Tässäpä raportti testistä jonka viikonloppuna kaverini kanssa tein.
Kun en ollut päässyt kokeilemaan AJS:n satulan alle nahkarotsia, menin pettyneenä baarikaapilleni ja otin muutaman paukun.
Hetken päästä soitti eräs tuttuni, jolla oli tullut vaimonsa kanssa edellisiltana erimielisyyksiä ja oli joutunut ulkoruokintaan, ts. nukkumaan toimistonsa sohvalla ja nyt olisi "atomidarra", eli olisiko minulla siihen helpotusta.
Lupasin mennä hätiin ja otin baarikaapista täyden lekan Seagramin Kanadalaista linnunmaitoa, ilmoittaen vaimolleni, että menen kaverilla käymään.
Vaimo ei sanonut siihen mitään, joten oletin sen suostumukseksi aikomukseeni.
Tilasin taksin ja tuota pikaa olin kaverin firman ovella, jossa hän kurjaakin kurjemman näköisenä odotteli.
Luikimme toimiston puolelle.
Ensimmäiset kupit juotuamme, ohjailin juttua hieman tämän bodomin tarinan suuntaan, josta kaverinikin tuntui tietävän melkoisesti.
Siinä paukkuja tipotellessamme, kaverini kysyi, josko lavastaisimme tilanteen miten se koko juttu oli tapahtunut, eikä minua tarvinnut kahdesti käskeä.
Kaverini firma on sellainen, joka vuokraaa ja myy erikoistehosteita niitä tarvitseville ammattilaisille, ja olin tutustunut häneen jo stunt-aikoinani aikoja sitten.
Painuimme varaston puolelle ja levitimme pressun ikään kuin teltan pohjaksi.
Vedimme narun kahden hyllyn väliin, jonka varaan levitimme kankaan(lakanan, jonka hain toimiston sohvalta), sillä meillä ei ollut oikeaa telttaa eikä haluja sellaisen rikkomiseen.
Kaverini runsaasta puukkovalikoimasta valitsin Kauhavalaisen ja Morapuukon.
Astaloa sitten mietimme hieman pitempään, ennen kuin kaverini huomasi UFO:n pienoismallin, jossa oli laakea "anturaosa", jonka hän irroitti.
Olimme siinä puuhaillessamme ottaneet koko ajan hieman kuppia, joten olo taisi olla känni puolella.
Kaverini kaivoi jostain kätköstä "Dolly Patronan", joka olisi uhrimme.
Se oli silikonista tehty nukke, joka oli jo paljon maailmaa nähnyt (toisin kuin Tuulikki tai Irmeli ikinä pääsivät näkemään), mutta se ei ollut este kokeellemme.
Kaverini laittoi vielä pari "veripussia" "Dollyn puseron alle, selkäpuolelle, jotta koe olisi hieman aidomman oloinen.
Sain puettavakseni halarit ylleni, sillä sain esittää surmaajaa tässä kokeessa, eikä ajatus mitenkään viehättänyt minua.
Vaadin, että kirjoittaisimme edes jonkinlaisen synopsin tapaisen, tai käsikirjoituksen, että homma maistuisi enmmänkin teatterilata ja päädyimme synopsikseen.
Ok. homma oli valmis.
Hyökkäsin teltan kimppuun, jonka helmoille olismme laittaneet erilaisia painoja ikään kuin jalusnaruiksi.
Oikeassa kädessäni oli puukko, sillä olen oikeakätinen ja vasemmassa oli "astalo".
Puukolla silpasin ison reiän teltan kylkeen, kuten surmaajakin oli kaiketi tehnyt, sitten katkaisin harjanarun, jolloin lakana losahti maahan aivan löysänä, jolloin minun ei tarvinnut toista päätä katkoa.
Näin "Dollyn" pään, johon suuntasin mojovan iskun, jolloin kallo rusahti ilkeästi.
Meinasin oksentaa.
Tuikkasin Moralla "Dollya" kaulansyrjään, jolloin käteni luisti puukon terään, tehden peukalon hankaan pienen haavan.
Kaverini sanoi stop tykkänään ja haki puukkokoelmastaan sellaisen puukon, jossa oli stoppasit kahvan ja terän välissä, joka esti käden luisun terälle ja lisävammojen saannin.
Olin sillä aikaa kääntänyt "Dollyn" mahalleen ja aloin roimia puukolla selkäpuolta.
Olin jälleen oksentaa, enkä pystynyt kuin kahdeksaan iskuun, kun minun oli pakko lopettaa.
Haalarini olivat yltä päältä "veressä" (leffaveri ei ole aina välttämättä ketsuppia, jotkin mehutkin käyvät), joten en olisi voinut ne päällä lähteä mihinkään liikkumaan, sillä joku olisi luullut minua heti jonkin onnettomuuden uhriksi.
Peukalon hankaan saamani haavan lisäksi, olin saanut puukosta myös puolustus vammoja kädensyrjään, johon stopparit olivat kuluttaneet jonkinlaiset jäljet, sillä "Dolly" oli nukeksi aika sitkeää sorttia.
Mitä tämä tyhmä koe sitten todisti muuta, kuin suunnatonta typeryyttäni.
En tidä, mitä se jatkossa tulee aiheuttamaan yöunilleni, mutta en ole pariin yöhön oikein kunnolla nukkunut, liskojen yön takia.
Saattaahan siihen vaikuttaa sekin, että otimme lopuksi melkoiset kännit, mutta raakaa touhua se minusta ainakin oli ja pyydän anteeksi uhrien omaislta, jos olen heitä tämän kokeen julkaisemisen kautta loukannut
Kun en ollut päässyt kokeilemaan AJS:n satulan alle nahkarotsia, menin pettyneenä baarikaapilleni ja otin muutaman paukun.
Hetken päästä soitti eräs tuttuni, jolla oli tullut vaimonsa kanssa edellisiltana erimielisyyksiä ja oli joutunut ulkoruokintaan, ts. nukkumaan toimistonsa sohvalla ja nyt olisi "atomidarra", eli olisiko minulla siihen helpotusta.
Lupasin mennä hätiin ja otin baarikaapista täyden lekan Seagramin Kanadalaista linnunmaitoa, ilmoittaen vaimolleni, että menen kaverilla käymään.
Vaimo ei sanonut siihen mitään, joten oletin sen suostumukseksi aikomukseeni.
Tilasin taksin ja tuota pikaa olin kaverin firman ovella, jossa hän kurjaakin kurjemman näköisenä odotteli.
Luikimme toimiston puolelle.
Ensimmäiset kupit juotuamme, ohjailin juttua hieman tämän bodomin tarinan suuntaan, josta kaverinikin tuntui tietävän melkoisesti.
Siinä paukkuja tipotellessamme, kaverini kysyi, josko lavastaisimme tilanteen miten se koko juttu oli tapahtunut, eikä minua tarvinnut kahdesti käskeä.
Kaverini firma on sellainen, joka vuokraaa ja myy erikoistehosteita niitä tarvitseville ammattilaisille, ja olin tutustunut häneen jo stunt-aikoinani aikoja sitten.
Painuimme varaston puolelle ja levitimme pressun ikään kuin teltan pohjaksi.
Vedimme narun kahden hyllyn väliin, jonka varaan levitimme kankaan(lakanan, jonka hain toimiston sohvalta), sillä meillä ei ollut oikeaa telttaa eikä haluja sellaisen rikkomiseen.
Kaverini runsaasta puukkovalikoimasta valitsin Kauhavalaisen ja Morapuukon.
Astaloa sitten mietimme hieman pitempään, ennen kuin kaverini huomasi UFO:n pienoismallin, jossa oli laakea "anturaosa", jonka hän irroitti.
Olimme siinä puuhaillessamme ottaneet koko ajan hieman kuppia, joten olo taisi olla känni puolella.
Kaverini kaivoi jostain kätköstä "Dolly Patronan", joka olisi uhrimme.
Se oli silikonista tehty nukke, joka oli jo paljon maailmaa nähnyt (toisin kuin Tuulikki tai Irmeli ikinä pääsivät näkemään), mutta se ei ollut este kokeellemme.
Kaverini laittoi vielä pari "veripussia" "Dollyn puseron alle, selkäpuolelle, jotta koe olisi hieman aidomman oloinen.
Sain puettavakseni halarit ylleni, sillä sain esittää surmaajaa tässä kokeessa, eikä ajatus mitenkään viehättänyt minua.
Vaadin, että kirjoittaisimme edes jonkinlaisen synopsin tapaisen, tai käsikirjoituksen, että homma maistuisi enmmänkin teatterilata ja päädyimme synopsikseen.
Ok. homma oli valmis.
Hyökkäsin teltan kimppuun, jonka helmoille olismme laittaneet erilaisia painoja ikään kuin jalusnaruiksi.
Oikeassa kädessäni oli puukko, sillä olen oikeakätinen ja vasemmassa oli "astalo".
Puukolla silpasin ison reiän teltan kylkeen, kuten surmaajakin oli kaiketi tehnyt, sitten katkaisin harjanarun, jolloin lakana losahti maahan aivan löysänä, jolloin minun ei tarvinnut toista päätä katkoa.
Näin "Dollyn" pään, johon suuntasin mojovan iskun, jolloin kallo rusahti ilkeästi.
Meinasin oksentaa.
Tuikkasin Moralla "Dollya" kaulansyrjään, jolloin käteni luisti puukon terään, tehden peukalon hankaan pienen haavan.
Kaverini sanoi stop tykkänään ja haki puukkokoelmastaan sellaisen puukon, jossa oli stoppasit kahvan ja terän välissä, joka esti käden luisun terälle ja lisävammojen saannin.
Olin sillä aikaa kääntänyt "Dollyn" mahalleen ja aloin roimia puukolla selkäpuolta.
Olin jälleen oksentaa, enkä pystynyt kuin kahdeksaan iskuun, kun minun oli pakko lopettaa.
Haalarini olivat yltä päältä "veressä" (leffaveri ei ole aina välttämättä ketsuppia, jotkin mehutkin käyvät), joten en olisi voinut ne päällä lähteä mihinkään liikkumaan, sillä joku olisi luullut minua heti jonkin onnettomuuden uhriksi.
Peukalon hankaan saamani haavan lisäksi, olin saanut puukosta myös puolustus vammoja kädensyrjään, johon stopparit olivat kuluttaneet jonkinlaiset jäljet, sillä "Dolly" oli nukeksi aika sitkeää sorttia.
Mitä tämä tyhmä koe sitten todisti muuta, kuin suunnatonta typeryyttäni.
En tidä, mitä se jatkossa tulee aiheuttamaan yöunilleni, mutta en ole pariin yöhön oikein kunnolla nukkunut, liskojen yön takia.
Saattaahan siihen vaikuttaa sekin, että otimme lopuksi melkoiset kännit, mutta raakaa touhua se minusta ainakin oli ja pyydän anteeksi uhrien omaislta, jos olen heitä tämän kokeen julkaisemisen kautta loukannut