Yllätystodistajat Virpi ja muut...
Lähetetty: To Huhti 26, 2007 11:14 pm
Alibissa 9/2005 oli haastattelu Virpistä, 40. Lyhennän tähän Virpin osuuden tärkeimmät:
---------------------------------------------
Virpillä on tärkeää kerrottavaa, jotain mikä on vaivannut jo monta vuotta. Virpin tarina kuulostaa aika hurjalta, mutta nainen vakuuttaa puhuvansa totta. Hän on valmis kertomaan kokemuksestaan vaikka käsi ramatulla.
Terveydenhoitoalalla työskentelevä Virpi sanoo tavanneensa Nils Gustafssonin vuonna 1982.
"Olin tuolloin 17-vuotias ja kävin talouskoulua. Oli syksy ja arkipäivä ja muistaakseni se oli joskus neljän aikaan jolloin tapasin Nilsin.
Olin odotellut omaa linja-autoani ja yhtäkkiä erään toisen bussin kuljettaja alkoi tehdä ystävyyttä. Tuo kuljettaja oli Nils Gustafsson.
Se oli 92, joka meni Juvanmalmille. Nils istui bussin sisäpuolella ja pyysi minua juttelemaan. Menin etupenkille, häntä vastapäätä. Puhuttiin niitä näitä, ihan normaalia keskustelua. Jossain vaiheessa Gustafsson sanoi, että muistuttaisin hänen edesmennyttä ystäväänsä. Hän kysyi olenko kuullut puhuttavan Bodomjärven surmista. Olin niistä joskus kuullut mutta en sen enempää. En tiennyt sitäkään että tämä Nils on ainoana jäänyt henkiin.
Gustafsson pyysi minua katsomaan hänen kasvoissaan olevia arpia. En niitä kuitenkaan nähnyt. Hän kertoi lyhyesti Bodomjärven tapahtumista ja kertoi olevansa henkirikosten takana. Ainakin minut hän sai vakuuttuneeksi siitä, että nimenomaan hän on vastuussa kolmen ihmisen kuolemasta. Muistikatkoksesta ei ollut tietoakaan kun keskustelimme Bodomista.
Hän suhtautui koko asiaan kylmästi ja vaikutti suorastaan ylpeältä siitä, kuinka helppoa on tehdä tällaista niin, ettei siitä jää kiinni. Hän koki huvittavana sen, ettei kukaan hoksannut epäillähäntä. Hän suorastaan naureskeli sen aikaisille rikostutkijoille.
Nils mainitsi vielä, että murha-asetta ei tulla koskaan löytämään. Sitä ei kuulemma ole etsitty oikeasta paikasta. Sitä ei kuulemma löydy maasta eikä vedestä. Hän totesi, että poliisien olisi kannattanut aikoinaan katsoa enemmän puiden latvojen suuntaan.
Gustafsson sanoi myös, että "kaikkea se mustasukkaisuus teettää". Muistan hänen myös sanoneen "ettei naisiin voi luottaa". Teltassa oli ollut riitaa ja pojat ottivat yhteen.
Nils kertoi saneensa puukosta ja että arpia oli tullut paljon. Sitä ihmettelen, että kun Gustafsson on paljon puhunut takaraivossa olleista vammoistaan. Minulle hän ei maininnut muista kuin kasvon seudun vammoista.
Gustafsson kertoi uhrin näyttelemisen olleen helppoa."
-----------------------------------------------------------
Virpi vakuutaa, ettei antanut haastattelua julkisuuden tai rahan takia. Tästä jutusta ei maksettu ainuttakaan euroa.
Alibin toimitus otti yhteen Mikkelissä asuvaan Markoon joka kertoi:
"Virpi kertoi minulle tästä ensimmäisen kerran silloin, kun Åke Lindmanin tv-ohjelma esitettiin."
---------------------------------------------
Virpillä on tärkeää kerrottavaa, jotain mikä on vaivannut jo monta vuotta. Virpin tarina kuulostaa aika hurjalta, mutta nainen vakuuttaa puhuvansa totta. Hän on valmis kertomaan kokemuksestaan vaikka käsi ramatulla.
Terveydenhoitoalalla työskentelevä Virpi sanoo tavanneensa Nils Gustafssonin vuonna 1982.
"Olin tuolloin 17-vuotias ja kävin talouskoulua. Oli syksy ja arkipäivä ja muistaakseni se oli joskus neljän aikaan jolloin tapasin Nilsin.
Olin odotellut omaa linja-autoani ja yhtäkkiä erään toisen bussin kuljettaja alkoi tehdä ystävyyttä. Tuo kuljettaja oli Nils Gustafsson.
Se oli 92, joka meni Juvanmalmille. Nils istui bussin sisäpuolella ja pyysi minua juttelemaan. Menin etupenkille, häntä vastapäätä. Puhuttiin niitä näitä, ihan normaalia keskustelua. Jossain vaiheessa Gustafsson sanoi, että muistuttaisin hänen edesmennyttä ystäväänsä. Hän kysyi olenko kuullut puhuttavan Bodomjärven surmista. Olin niistä joskus kuullut mutta en sen enempää. En tiennyt sitäkään että tämä Nils on ainoana jäänyt henkiin.
Gustafsson pyysi minua katsomaan hänen kasvoissaan olevia arpia. En niitä kuitenkaan nähnyt. Hän kertoi lyhyesti Bodomjärven tapahtumista ja kertoi olevansa henkirikosten takana. Ainakin minut hän sai vakuuttuneeksi siitä, että nimenomaan hän on vastuussa kolmen ihmisen kuolemasta. Muistikatkoksesta ei ollut tietoakaan kun keskustelimme Bodomista.
Hän suhtautui koko asiaan kylmästi ja vaikutti suorastaan ylpeältä siitä, kuinka helppoa on tehdä tällaista niin, ettei siitä jää kiinni. Hän koki huvittavana sen, ettei kukaan hoksannut epäillähäntä. Hän suorastaan naureskeli sen aikaisille rikostutkijoille.
Nils mainitsi vielä, että murha-asetta ei tulla koskaan löytämään. Sitä ei kuulemma ole etsitty oikeasta paikasta. Sitä ei kuulemma löydy maasta eikä vedestä. Hän totesi, että poliisien olisi kannattanut aikoinaan katsoa enemmän puiden latvojen suuntaan.
Gustafsson sanoi myös, että "kaikkea se mustasukkaisuus teettää". Muistan hänen myös sanoneen "ettei naisiin voi luottaa". Teltassa oli ollut riitaa ja pojat ottivat yhteen.
Nils kertoi saneensa puukosta ja että arpia oli tullut paljon. Sitä ihmettelen, että kun Gustafsson on paljon puhunut takaraivossa olleista vammoistaan. Minulle hän ei maininnut muista kuin kasvon seudun vammoista.
Gustafsson kertoi uhrin näyttelemisen olleen helppoa."
-----------------------------------------------------------
Virpi vakuutaa, ettei antanut haastattelua julkisuuden tai rahan takia. Tästä jutusta ei maksettu ainuttakaan euroa.
Alibin toimitus otti yhteen Mikkelissä asuvaan Markoon joka kertoi:
"Virpi kertoi minulle tästä ensimmäisen kerran silloin, kun Åke Lindmanin tv-ohjelma esitettiin."