Xerxes kirjoitti:Tai tytön sukulaismies.
En nyt syytä tässä ketään, mutta hieman kummalliseltahan tuo Mäen omaisten käytös tuntuu. Heti hautajaisten jälkeen ollaan hakemassa rakkaan perheenjäsenen, sekä myös tämän kaverin Björklundin vaatteet ja tavarat (kysymys, miksi juuri he hakivat Björklundin vaatteet, eivätkä tämän omaiset) ja hävittämässä niitä. Luulisi rakkaan läheisen kuoleman jälkeen ajattelevan aivan muuta, kuin verisiä vaatteita ja niiden hävittämistä ja vielä hautaamista kotipihalle, ellei sitten siihen ole jotain painavaa syytä... Yleensähän ihmisethän ottavat kuolleesta läheisestä muistoksi sellaisia tavaroita, joista tulee mieleen hyvät muistot. Mutta etenkin nuo veriset vaatteet ja huopa ovat kaikkea muuta, kuin hyviä muistoja. Minusta aika rankkaa toimintaa muistella omaa läheistä hautaamalla tämän verisen huovan omalle pihalle, ikäänkuin muistuttamaan järkyttävästä kohtalosta. Kyllä minua ainakin tuollainen hirvittäisi, vaikken taikauskoinen olekaan. Teknisesti ajateltuna nehän ovat todisteaineistoa, eikä tänäpäivänä niitä todellakaan luovutettaisi kenellekkään.2.4.2004 todistajana kuultu Tuulikki Mäen veli on kertonut seuraavasti.
Omaiset olivat hakeneet Leppävaaran poliisiasemalta uhrien tavaroita.
Mäen veli oli äitnsä pyynnöstä polttanut niistä osan ja huopa , joka oli kuulunut tavaroihin , oli haudattu kotitalon lähelle maastoon. Myös laukku oli haettu.
Veljen mukaan huopa oli ollut verinen ja siinä oli ollut tarrautuneena kiinni useita hiustuppoja.
Tämä oli tuonut veljen mieleen mahdollisen tappelun teltassa.
Tieto on ETP:n sivulla 15 , eli varsin alussa.
Herääkin kysymys, miksi noin kova hinku hakea nuo tavarat ja hävittää ne... Joku voisi ajatella, että jotain salataan ja halutaan peittää... Oma kotipiha olisi kieltämättä hyvä kätköpaikka myös kadonneille tavaroille ja murha-aseille, varsinkin sellaiselle taholla, mitä ei koskaan ainakaan vakavasti ole edes epäilty... Joku pätevä puolueeton psykologihan voisi arvioida tuota Mäen omaisten käytöstä. Jotain outoa tuossa kyllä on.
Mäen äiti sai muuten hermoromahduksen pian murhien jälkeen, kuten myös Tulilahden murhista epäiltyjen L:n veljesten äiti murhien jälkeen. Okei onhan se ihan normaalia tuollaisen menetyksen jälkeen, mutta silti.
Sitten vielä sellainenkin yksityiskohta, että Englantilaisen laboratorion tutkimuksissa Gustafssonin kengän pohjasta löytyi tuhnujälki, jossa oli Mäen DNA:ta sekoittuneena miesmarkkeriin. Tuonkin voi tulkita monella eri tavalla... Misrille: Tiedän sinun mielipiteesi noista verijäljistä, joten niitä ei tarvitse tulla tänne enää uudestaan jauhamaan!
Toistan, että en edelleenkään syytä ketään, mutta mielestäni tämäkin olisi tutkimisen arvoinen teoria ja juttu on edelleen selvittämätön. Ei tuo mahdoton kuvio ole. Saa sitä näinkin ajatella.