Mariacka kirjoitti:[Tyypillinen suomalainen henkirikos: tapetaan paras kaveri kännissä. Ulkopuolisen murhaajan paikalle osuminen ja randomimurhailu on huomattavasti epätodennäköisempää.
.
Niin, tällä palstalla on pääpiirteissään kiistelty seuraavien kahden teorian väliltä, joskin muitakin haaroja on keksitty:
A) Neljän nuoren seurueesta yksi raivostuu jostain syystä muille ja tappaa kaikki muut. Sen jälkeeen hän suorittaa hirvittävässä tilanteessa lavastuksen, joka ei ole täydellinen, mutta kuitenkin monimutkainen ja niin harkinnalla tehty, että se on jossain määrin uskottava. Hän ei tule kätkemisreissuillaan itse nähdyksi, mutta sen sijaan silminnäkijälausunnot tukevat ulkopuolisen murahaajan teoriaa. Hän malttaa suorittaa lavastuksen loppuuun eikä sorru paniikkireaktioihin, vaikka alueella alkaa aamulla olla liikkujia ja lintupojat ovat käyneet paikalla. Vaikeasti selitettävien vammojen kohdalla hänellä on myös onnea: Ne ovat juuri niin lieviä, että lavastuksen vaatima fyysinen ja henkinen suorituskyky säilyy, mutta toisaalta sen verran vakavia, ettei niiden aiheuttamaa pitkääkään tajunnan tilan alentumista voida täysin varmasti sulkea pois. Hänellä on myös kanttia maata pitkään tovereidensa ruumiiden päällä. Hänelle onnekkaasti myöskin jotkut tekniset todisteet, kuten makuupaikalla olleet verijäljet, ovat sattumalta syntyneet tukemaan hänen syyttömyyttään. Kaiken kruunaa taitava vuosikymmeniä jatkuva valehtelu ja uhrin osaan eläytyminen, mikä saa aikalaispoliisit menemään lankaan.
B) Ulkopuolinen murhaaja(t) iskevät tuntemattomasta syystä teltalle onnistuen tappamaan uhrinsa niin, ettei heistä jää ainakaan kovin suuria verijälkiä. Hänen /heidän onnekseen telttaan ja varusteisiin syntyy jotenkin myös eloonjääneen syyllisyyteen viittaavia tekijöitä. Yhden uhrin jättäminen henkiin on kummallista, kenkien vieminen pois käsittämätöntä.
Eloon jääneelle uhrille kehittyy alkoholin, vammojen ja henkisen trauman takia hyvin epätyypillinen muistikatko valemuistoineen ja vuosikymmenien kuluttua sekava muistikuvat yhdistettyinä kömpelöön ilmaisukykyyn tekevät hänestä monien mielessä syyllisen, vaikka todellisuudessa tekijä(t) ovat ulkopuolisia.
Jos yritämme objektiivisesti verrata tarinoita A ja B, voinemme sanoa, että vertaamme kahta hyvin epätodennäköistä tapahtumainkulkua, joista kieltämättä B sattaa monien mielestä olla hiukan tai jonkin verran vähemmän epätodennäköinen kuin A. Kuitenkin A:kin on niin epätodennäköinen, että on täysin virheellistä puhua tyypillisestä henkirikoksesta.
Pasilan mies.
.
