Loka kirjoitti:
Kamoon. Se, että Urhon mielestä Tuominen&Haapala edustivat narsisteja ja halusivat olla koko kansan sankareita, ei voi edustaa totuutta. Se on vain mielipide -vähän kuin Ketskun. Ilman mitään kokemusta tehdään diagnooseja ja mediallekin kaiken vuosi poliisi. Ei se nyt ihan noin ole mennyt. Medialle vuodettiin tietoa koska sitä oli pakko aika ajoin vuotaa! Sitä minen ikinä usko, että koitettiin median avulla vaikuttaa oikeuden päätökseen. Se nyt jo menee yli hilseen.
Toivottavasti Loka et joudu henkilökohtaisesti kokemaan poliisin epärehellisyyttä. Poliisin ei olisi tarvinnut vuotaa tuosta yhtään mitään edes alun perin. Kuitenkin lööpit huusivat pidätystä saman tien.
On mulla omakohtainenkin kokemus poliisin epärehellisyydestä. Onneksi se nyt on tähän verrattuna sangen vähäpätöinen asia.
Elettiin joka tapauksessa 70-luvun alkupuolta. En ollut vielä koulussa ja vanhemmat oli vuorotöissä. Äiti oli aamuvuorossa ja piti lähteä hoitamaan jotain asiaa joten minä luonnollisesti mukaan. Asuttiin kerrostalossa ja minä lähdin hiukan etukäteen ulos.
Oli aika varhaista aamua. Havaitsin hetikohta että talon pihan pensaaseen oli piilotettu haulikko. Odotin isää ja näytin aseen hänelle. Tunsin toki oikean aseen leikkiaseesta kun olin usein isän mukana radalla, silloin kun siellä oli paikallisten reservin upseerien ampumavuoro.
Isä totesi aseen ja katsoi onko ladattu. Ei ollut. Vietiin poliisiasemalle löytötavaratoimistoon. Ase kirjattiin kirjaan johon tuodut esineet kirjataan. Siihen aikaan kun ei ollut atk-laitteita. isä luotti poliisiin ja ei pyytänyt asiasta mitään kuittia. Se oli virhe.
Myöhemmin isä kävi kysymässä aseen perään. Jos sitä ei olisi haettu, isällä olisi ollut mahdollisuus hakea siihen kantolupaa, joka olisi ilman muuta myönnetty, koska isällä oli jo entuudestaan aseita. Isopistoolia hän ampui parabellumilla, jota on pidettävä järeähkönä sotilaspistoolina. Näin ollen kantolupa ei olisi ollut ongelma. Ja jos ase olisi jonnekin palautettu, olisi siitä pitänyt saada löytöpalkkio - kyseessä ei ollut mikään ihan tusinahaulikko vaan enemmänkin yläluokkaisten metsästyshaulikko.
Löytötavaratoimistossa oltiin ihan käkenä että mikä haulikko.
Noh. Isä oli kertonut että kyllä on haulikko tuotu ja oli kertonut päivämääränkin.
Löytötavaratoimistossa alettiin sitten selata kirjaa taaksepäin, ja kas kummaa - kyseisen päivän sivu oli revitty kirjasta pois. Poliisimies oli lehahtanut ihan tulipunaiseksi. Faija oli siinä hetken keskustellut mutta todennut ettei poliisille kannata vastaan vängätä. Ei siinä voita mitään kuitenkaan. Mutta edelleen kiinnostaisi tietää kuka paikallinen poliisi aseen omistaa vai omistaako joku perikunnan puolelta. Vai oliko ollut sen verran isokenkäisen ase että katsottiin parhaaksi pyyhkiä villaisella.
Niin tai näin, kyseessä oli poliisin puolelta joko laiton peittely tai uskottavammin varkaus.
En tiedä mutta vieläkin vituttaa se että jos poliisi olisi toiminut laillisesti, omistuksessani olisi haulikko jonka hinta edelleen laskettaisiin nelinumeroisin luvuin.
Voi olla että olen tämän tarinan ennenkin tänne kirjoittanut. Poikkeuksena moniin tarinoihin tämä nyt vaan sattuu olemaan totta.
n
Tyhmälle iloksi on ilkityön teko, mutta ymmärtäväiselle miehelle viisaus.
Sananlaskut 10:23
