Puolivälin ratkaisut

Nimi kertonee kaiken. Muista hyvä (huono) maku!
Matlock
Christopher Lorenzo
Viestit: 1515
Liittynyt: Pe Marras 02, 2007 6:18 pm
Paikkakunta: Helsinki

Puolivälin ratkaisut

Viesti Kirjoittaja Matlock »

Foorumin porukka on jakautunut kahteen jyrkän vastakkaiseen leiriin joko uskoen ulkopuoliseen surmaajaan tai sitten ei.

Entäpä jos olisikin tapahtunut jokin siltä väliltä oleva nujakka, mistä NG tuntee syyllisyyttä olematta kuitenkaan syyllinen ainakaan kaikkiin surmiin? Onnettomuusteoriahan sivusi tätä, mutta mietitäänpä muita mahdollisia "puolivälin" teorioita:

-NG on humalassa provosoinut riitaa kioskimiehen, toien nuorisoporukan tai jonkun muun sivullisen kanssa ja tietää aiheuttaneensa siten välillisesti surmat

-NG on ulkopuolisen hyökkäystilanteessa reagoinut mielestään pelkurimaisesti tai muuten väärin

-puukolla riehumisen on aloittanut joku muu seurueesta ja NG katsoo toimineensa aluksi itsepuolustustarkoituksessa

Kaikki nämä ja muutkin välimuototeoriat vaativat tietysti kaikkien todisteiden uudelleenarviontia ja sijoittamista niihin. Toisaalta teoriat vosivat selittää joitakin outoja kysymyksiä ja NG:n häilyvää käytöstä.
Pasilan mies.

Avatar
Baretta
Hetty Wainthropp
Viestit: 450
Liittynyt: Ti Loka 21, 2008 7:49 pm
Paikkakunta: Oulu

Viesti Kirjoittaja Baretta »

Kaikki on mahdollista... Kyllä pohtia kannattaa. Eihän tuokaan
itsepuolustus pointti mikään mahdottomuus ole.

Loka
Alibin Kestotilaaja
Viestit: 5207
Liittynyt: Ti Kesä 12, 2007 10:28 pm
Paikkakunta: On The Edge

Viesti Kirjoittaja Loka »

Ei yhtään huonoja ideoita, tosin näitäkin on aiemmin mietitty -varmaan kaikki mahdollinen on mietitty. Varmasti myös tapaus on ratkaistu, kirjoittajien kesken mutta todisteetta. Uskon että oikea illan kulku on käyty läpi moneen otteeseen sitä oikeaksi tietämättä. Kannattaa pohtia.

skoone
Ainesta Watsoniksi
Viestit: 4648
Liittynyt: Su Huhti 01, 2007 9:59 pm

Re: Puolivälin ratkaisut

Viesti Kirjoittaja skoone »

Matlock kirjoitti: -puukolla riehumisen on aloittanut joku muu seurueesta ja NG katsoo toimineensa aluksi itsepuolustustarkoituksessa

Kaikki nämä ja muutkin välimuototeoriat vaativat tietysti kaikkien todisteiden uudelleenarviontia ja sijoittamista niihin. Toisaalta teoriat vosivat selittää joitakin outoja kysymyksiä ja NG:n häilyvää käytöstä.
Onko joskus pohdittu sitäkin, että esim ATM olisi vimmastunut jostain IBlle?
Muistaisin tällaista esitetyn tosi kauan sitten jollain foorumilla.
Muista lähdekritiikki!

papillon
Perry Mason
Viestit: 3635
Liittynyt: Su Joulu 23, 2007 12:12 pm
Paikkakunta: Ei kenenkään maa.

Viesti Kirjoittaja papillon »

Tuttu taksimies, ei siis palstalainen, heitti ajatuksen , kun siinä ajellessa kuinka ollakaan juttu kääntyi Bodomiin.

Se oli se ajatus sellainen, että oli riitaa, oli mustasukkaisuutta, oli toinen joka aloitti pääteon, Nilssi tuli kuvioon myöhemmin.

Laittelen sen tähän, kuorrutin sitä hieman ominpäin, mutta perusajatus on tuon kaverin ja on siinä puutteensa mutta silti:



Taksisuharin Tarina:

Teltalla tuli riitaa tyttöjen kesken, kundeista, sen verran että hiustuppoja löytyi seuraavanakin päivänä tantereelta.

Oli katsottu parhaaksi jäähdytellä, vieläpä niin että sekoitettiin parit.
Sepi ja Irmeli jäivät teltalle, Nils ja Anja suuntasivat niemen kärkeen.
Karjalainen näki heidät siellä.

Nilssi oli rannassa melko tuubassa ja kompuroi itsensä kivikkoon, meni sekaisin.

Anja lähti juoksemaan teltalle muita apuun hakemaan, Karjalainen näki tämänkin.

Kun Anja ehti teltalle, siellä oli toisenlainen elvytys aluillaan, kalastajan housut olivat auki ja Irmeli oli vieläkin vähemmissä vaatteissa.

Teltta oli suljettu tiukasti narusolmuin, saattoi kuulua kahinaa kun tilannetta koetettiin paikata.

Se oli myöhäistä, sillä Anja kävi pettyneen mimmin raivolla kummankin kimppuun, teltan aukosta hän tuli tilanteen tasalle yhdellä silmäyksellä.

Sepi sai kättelyssä ensin kivestä sitten puukosta eikä juuri sijaltaan siirtynyt, Irmeli pakoili hetken kunnes kivi tavoitti maalinsa.

Anjan puukontikkaus niskassa oli jo pelkkää raivokasta kostonhimoista tuhoamista
” Siitäs saat huora kun viet toisten kundit ”

Tähän tilanteeseen tulee mukaan Nils, sekapäisenä, saa vastaansa verisen puukon kanssa olevan mielettömässä tilassa olevan tytön, saaden puukosta vain pari naarmua käsiinsä, kunnes saa sen pois mimmin kädestä ja lyöden kaksi kertaa tuhoisasti kivellä.

Lopputuleman ollessa se että Anjakin jää kuolevana teltalle.

Nils taas seisoo verinen kivi kädessään teltalla, jossa on kolme kuollutta.

Mitä hän miettii?

Mennäkö ilmoittamaan poliisille?

” Juu tulin hätiin kun alle 50 kiloinen tyttö oli tappanut kaksi ystävääni, kävin häntä estämään ja hänkin otti ja kuoli.
Sain minäkin vammoja, se oli itsepuolustusta. ”

Lönnberg ja Paavola olisivat katsoneet Nilsiä, sitten toisiinsa, sitten ei Nilsin jalat olisi maata tavanneet kun Nilssi olisi viety Vainion kautta oikeuteen, jossa olisi tullut elinkautinen että paukahtaa.

Näin ollen Nilsille ei jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin lavastaa tilanne ulkopuolisen tekemäksi, hänelle tulee mieleen kiukkuinen kiskamies, vie kengät sinne suuntaan.
Kassin hän kätkee puuhun kenkäkätkön lähettyville, mutta eivät pussihousut niitä huomaa.

” Olen syytön ja sillä sipuli ”

No, jos kaikki meni noin niin ehkäpä olisikin, mutta ehkä ei edes muista miten kaikki meni ?


Tarinassa on aukkoja, tiedän, mutta retuutin sen tänne siksi, että siinä on mainiota mielestäni tuo kohta että Nils on tavallaan vain osatekijä, eikä voi oikein kertoa totuuttakaan.

Tästä voi kehitellä monenlaista variaatiota.

papillon
Perry Mason
Viestit: 3635
Liittynyt: Su Joulu 23, 2007 12:12 pm
Paikkakunta: Ei kenenkään maa.

Viesti Kirjoittaja papillon »

Tässä Q n Bodomnown sivuilta poimittu Home Officerin tarina, sattui eteen kun etsin lehtileikkeitä.
Naureskelijoiden kannattaa huomioida että se on kirjoitettu vielä vähäisemmillä tiedoilla kuin nyt on saatavilla:

BODOMINJÄRVI 5.6.1960 - Kirjoittanut HomeOfficer
________________________________________


Bodom, Helluntai 1960

Nelikko tenutteli viinaksia illalla. Nisselle tulee mieleen kallisarvoisen prätkänsä suojaaminen. Vaikkakin varastaminen olisi epätodennäköistä niin hän irroitti siitä tulpan. Näin kaikki muutkin tekivät siihen maailmanaikaan. Sepi kuhertelee Tuulikin kanssa ja ei jaksa ajatella koko asiaa.

Kaikki menivät nukkumaan pimeän tultua n. klo 24.00. Nisse heräsi aamuyöstä kaameaan kanuunaan ja yritti kanuunoissaan seksiä Irmelin kanssa. Irmeli ei innostu asiasta ja seksiyritys päättyy siihen.

Nisse ravistelee Sepiä: "Lähdetään Sepi ongelle, ei tästä mitään nyt tule." Sepi herää pää jyskyttäen: "Ok, mennään sitten".

Pojat päättivät lähteä ongelle murhaniemeen. Tytöt nukkuvat vielä humalaansa pois.

Niemenkärjessä onkiessa laskuhumala on pahimmillaan ja riitaa syntyy Nissen ja Sepon välillä. Riidan aiheena tytöt, seksi ja sen saamattomuus. Kossupullon pohjalla on vielä ja Nisse kulauttaa loput kurkkuunsa.

Riita suivaantuu tilanteeseen, jossa pojat mäiskivät nyrkeillä toisiaan ja Nissen silmäkulma aukeaa. "Nyt teit jätkä viimeisen temppusi, otan sun prätkän ja ajan sen rantalepikkoon!" Nisse uhoaa.

Tuulikki herää. Kurkistaa teltan oviaukosta ja näkee raivoisan Nissen kompuroivan teltalle päin. Hän herättää Irmelin ja kuiskaa: "Mitä me nyt tehdään? Pojat tappelee ja on ihan kännissä ja Nisse meinaa lähteä prätkällä!" - "Otetaan niiden kengät ja piilotetaan ne. Ei ne ilman kenkiä voi prätkällä ajaa." Irmeli kuiskaa.

Tytöt tulevat teltasta ja ottavat teltan edustalla olevat poikien kengät. Nisse on jo teltalla. "Prrkkl, kengät tänne ja heti Irmeli!" Nisse tarttuu Irmelin hiuksiin, retuuttaa ja hiustuppo irtoaa päästä. Irmeli huutaa. Suu tukitaan nopealla nyrkiniskulla ja hampaat irtoavat. Verta roiskahtaa Nissen päälle ja myös kengille.

Irmeli romahtaa polvilleen ja alkaa itkeä. Tuulikki lähtee juoksemaan paniikissa kengät kädessään pitkin ryteikköjä ja piilottaa toiset kengät kallionkoloon, toiset peittelee saniaisilla.

Nyt riitti Sepolle tämä telttaretki a`la Nisse.

Seppo vetäsee painijavoimillaan Nisseä leukaan, jolloin Nisse kaatuu ja kolauttaa takaraivonsa teltan vieressä olevaan kiveen (leukavamma + takaraivoruhje + nirhaumat kyynärpäissä). Nisse menettää hetkeksi tajuntansa. Seppo alkaa raahata Nisseä rantaa päin, aikomuksena herättää kylmällä rantavedellä häirikön pää (raahausjäljet). Seppo ei jaksakaan rantaan asti ja järkyttyneenä edeltävistä tapahtumista jättää Nissen makaamaan teltan lähistölle.

Tuulikki saapuu hengästyneenä kenkien piilotusretkeltään ja Seppo rauhoittelee tyttöjä. "Mennään telttaan nukkumaan, aamulla kaikki on paremmin. Nisse ei ennen aamua tosta virkoa."

Jonkin ajan kuluttua Nisse herää. Päässä jyskyttää mutta adrenaliini antaa voimia. Mieleen muistuvat nöyryyttävät tapahtumat ja Nisse lähtee. "Nyt lähti Sepin prätkä. Pidä jätkä sitten molemmat tytöt kun kerran olet Miesten mies!" Mukaansa ottaa kassin, jossa kellot ja lompakot ovat sisällä uimisen jälkeen ja repii vielä raivoissaan Irmelin kuivumassa olevan uimapuvun kuusen oksalta ja Sepin prätkä jättää kaasuttelun jäljet rantapolkuun.

Nisse ajaa pari kilometriä ja vihoissaan heittää kassin ryteikköön. Kankkunen ja turpaanveto alkavat painaa ja Nisse kaatuu lepikkoon. Leukaan sattuu enemmän kuin koskaan. Veri syöksähtää suuhun ja Nisse sylkäisee veriyskökset maahan. Nöyryytys ja pitkään sisällä pidetty raivo eivät vaan laannu. "Minä palaan leiriin ja näytän kuka kaatuu tällä kerralla!"

Nisse palaa telttapolun alkuun ja sammuttaa prätkän moottorin. Taluttaa Sepin prätkän teltalle ja pysäköi sen vinoparkkiin. Nisse painuu pusikkoon ja seuraa kolmikon tekemisiä pusikon takaa. Kolmikko keskustelee teltassa ja Sepin lempeä ääni rauhoittaa itkuisia tyttöjä.

Leuan ja takaraivon kipu yhdistettynä kanuunaan ja nöyryytykseen saavat Nissen kummalliseen tilaan, jossa hän ei edes tunne itseään. Teltannarut katkeavat ja tikkaus alkaa.

Yht´äkkiä Nisse havahtuu tilanteeseen. Mitä on tapahtunut? Kenen käsi heilui edessäni kuin maailmankaikkeuden helvetillisin Singer? Joku kammottava murhaaja on liikkeellä ja se pistää myös minua nyt. Kaikesta lopen uupuneena rojahtaa teltan päälle odottamaan löytäjiä.


Murhaniemellä aika pysähtyy.

On vain verinen telttaröykkiö ja päällä makaava tajunnan rajamailla oleva Nisse. Aamun ensimmäiset linnut alkavat visertää ja järvelle nousee sumuverho.

Samaan aikaan bongareiden makuuhuoneessa soi herätyskello. Salosen Heikki hieroo silmiään ja sisarensa, jota Heikki leikillisesti kutsuu Merivuokoksi, kääntää kylkeään. Nyt on Heikillä jo vähän kiire, kello on 5.30 ja Haapalainen on tulossa. Pojat ovat lähdössä merkitsemään kevään ensimmäisiä rantakiirunan pesiä. Bongaripojat pääsevät matkaan ja juttelevat iloisesti matkalla.

Toisaalla taas iloinen elämä on kaukana. Reiska, Kake ja Laatikainen heräävät metsälaavustaan karmeaan kanuunaan. Ensimmäiset laatat lentävät Laatikaiselta ja vieressä makaava Kake nousee horjuen ylös: ”Prrkl, mistä sais huikkaa? Oot muuten Laatikainen velkaa mulle viis markkaa ja kossupullon. Vedetään sua Reiskan kanssa turpaan jos et maksa niitä nyt!”

Laatikainen repii vaaleaa takkiaan tiukemmin ylleen ja lähtee matkaan. ”Venatkaa vähän aikaa, tuun takaisin kohta. Mulla on vainu, että tuolta niemennokasta löytyy jotain.”

Laatikainen saapuu etukenossa telttapaikalle ja silmiään siristäen löytää kossupullon maasta. ”Stana, pelkät lirut enää pohjalla. Otetaan omaan huiviin, ei näistä oo Kaken velkojen maksuun.” (Vakoilumuseossa olevat sormenjäljet). ”Oliskohan teltassa lisää?”

Laatikainen kumartuu telttakasan päälle ja yrittää nähdä selvemmin. Samaan aikaan bongarit saapuvat teltalle. ”Ei helkkari, Heikki, tsiikaa mitä prätkii!” Haapalainen tokaisee.

Laatikainen näkee örisevän Nissen kädessä jotain kiiltävää. ”Jumankauta, puukko. Tosta saa Rauskin Romussa ja Raudassa ainakin viis markkaa ja voin maksaa velat Kakelle. Näyttää olevan sotkunen, täytyy käydä ekaks pesemässä.” Laatikainen painuu rantaan.

Bongarit huomaavat vaaleatakkisen Laatikaisen kompuroivan rantaan päin ja Heikki repii Haapalaista poispäin ”Annetaan niiden olla rauhassa, mennään röökille tonne pellon laitaan.” Bongarit lähtevät.

Laatikainen ei edes huomaa bongareiden käyntiä vaan palaa rannasta takaisin teltalle. Kankkunen alkaa jo hellittää. ”Jaahas, täällä on ollut jotain kähinää. Mitäs muuta pöllimisen arvoista täältä löytyy… Tsiisus Kraist!….”.

Laatikainen jähmettyy paikoilleen aamuauringossa kiiltelevä ,juuri pesty puukko kädessään. ”Nyt tämä hemmo lähti ja lujaa.” Laatikainen kiiruhtaa takin helmat hulmuten Kivilahden ohi kohti metsälaavua ja yrittää samalla työntää puukkoa housunkauluksesta sisään. (omituinen liike ohikiiruhtajalla).

Reiska ja Kake ovat nyrkit pystyssä odottamassa Laatikaista. Edes kauhusta laajenneet Laatikaisen silmät ja hieno partiopuukko eivät lepytä kankkuskaksikkoa vaan turpaan tulee niin, että Laatikaisen muisti meni moneksi vuodeksi.


44 vuotta myöhemmin

AA-kerhon kunniajäsenenä, viiden lapsenlapsen isosisänä Laatikainen kertoo helluntain tapahtumista Terolle. Tero laittaa ison pyörän pyörimään.

Oulunmies
Martin Beck
Viestit: 826
Liittynyt: Ke Loka 31, 2007 5:27 am

Viesti Kirjoittaja Oulunmies »

Milloin tuo tarkalleen ottaen oli kirjoitettu?

papillon
Perry Mason
Viestit: 3635
Liittynyt: Su Joulu 23, 2007 12:12 pm
Paikkakunta: Ei kenenkään maa.

Viesti Kirjoittaja papillon »

^ En löytänyt tarkkaa päivämäärää, mutta sen tiedän että se on myöhemmin kirjoitettu kuin seuraava, Hra Huber, jonka syntyhistorian tunnen sattuneesta syystä melko tarkkaan, se syntyi kesäkuussa 2004, ex-tempore aamulla kahvia juodesa.
Paljon on virheitä, mutta se onkin sen ajan tiedoilla tämäkin:



HRA HUBER - Kirjoittanut Jebala
________________________________________


Bodom, Helluntai 1960

Neljä nuorta päättivät viettää helluntaita luonnon helmassa. Seppo Boisman, Nils Gustafsson, Irmeli Björklund sekä Anja Mäki lähtivät klo 14.30 kohti Bodominjärveä, jonka yhdessä niemessä Nils tiesi olevan hyvän leiripaikan. Hän oli siellä seikkaillut jo pikkupoikana, ja kerran yöpynyt poikaporukalla jopa ilman telttaa. Tytöt saivat vasta pitkän harkinnan jälkeen lähtöluvan, pojat tunnettiin kunnollisiksi. Telttaa pestäessä Sepon isä moitti sen heppoisuutta suojana, vanha -40 harjateltta. Tulilahden tapauksesta ei ollut vuottakaan.

- Kyllä me puolemme pidämme, Seppo vakuutteli.

Seppo oli kilpailuissa menestynyt painija, Nils taas kookas kaveri. Pojilla oli moottoripyörät, Sepolla BSA, Nilsillä Jawa. Matkaa taitettiin Hämeenkylän kartanon kautta, kehäteitä ei silloin vielä ollut, Bembölen Kahvituvalla juotiin vielä limsat. Nils ja Irmeli ajoivat rantaan saakka suoraan, kun taas Anja ja Sepi pysähtyivät kioskille ostamaan jäätelöä. Kioskin pitäjää kuvaillaan äreäksi mieheksi, joka tapasi pelotella lapsia, jopa suuren koiransa avulla. Telttailijoita hän ei sietänyt, vaan suorastaan vihasi heitä.

Ennen niemeen menoaan nuoret olivat tavanneet Olavi Kivilahden, jolta kysyneet saako niemessä telttailla. Kivilahti ,kartanon renkipoika käski kysyä Oittaan kartanon pehtoorilta, mutta suoranaista lupaa ei saatu, muttei kieltoakaan. Telttaa ei heti käyty pystyttämään, vaan käytiin vielä porukalla pyörillä kioskilla, ostamassa limsaa ja purukumia. Seppo Vuolio, 13-vuotias mökillä ollut pikkupoika näki nuorten ajaneen niemeen johtavaa sivutietä, kello oli silloin 19.30. Niihin aikoihin he alkoivat saada leirinsä pystyyn, lähistöllä oli uimareita jotka näkivät teltan kanssa häärivät nuoret. Mitään riitaa tai muuta eripuraa ei havaittu, ei silloinkaan kun viimeiset uimarit lähtivät n klo 21.30-22.00. Nuoret menivät uimaan vasta muiden lähdettyä, silloinkin pareittain, mukaan ei tullut kuin yhdet uima-asut.

Onkiakin yriteltiin, mutta madotkaan eivät tulleet mukaan, ja leipäsyötistä eivät kalat oikein innostuneet. Teltan ulkopuolella puheltiin niitä näitä, nuotiota ei tehty, eväät syötiin kylmänä. Aurinko laski hieman ennen 23.00 ja pimein hetki oli puolenyön jälkeen, kunnes aurinko taas 04.00 nousi. Teltta oli pieni, 2 hengen harjateltta. Leveyttä sillä oli 120-130 cm, joten se oli ahdas neljälle nuorelle. Jokaiselle jäi vain 30-35 cm tilaa. Kuitenkin se nyt oli se ainoa suoja, joten tytöt menivät pimeän tultua sinne, pojat jäivät vielä tupakille.

Viileys alkoi vaivata ja parin lämmikehömpsyn jälkeen kunditkin änkesivät telttaan. Enempää ei oikein passannut ottaakaan, koska seuraavana päivänä piti lähteä jo pois, oli Irmelin syntymäpäivät, eikä vävykokelaan sopinut tuoda nuorikkoa takaisin kovin krapuloissaan. Pojat änkesivät telttaan, jolloin sen kapeuden vuoksi oli pakko olla kaikkien kyljittäin, oltiin kuin sillit purkissa. Siinä ei suurempaa sekstausta voinut oikein aloitella, joten epämukava torkahdus kiidätti kelloa kolme tuntia eteenpäin.

Pojat olivat sen verran virkistyneet jotta supattivat keskenään että mennään ulos, aamuaurinko alkoi jo kurkistelemaan, jokohan kaloille leipä kelpaisi. Kello oli ehtinyt yli kolmen, aamu oli kaunis ja hiljainen, järvi rasvatyyni. Samoihin aikoihin oli tullut nuoret tavannut Olavi Kivilahti onkiminen mielessään läntisimpään pikkuniemeen, siitä sai sopivalla tuulella hyvin lahnoja. Hän odotteli kaveriaan, jota ei kuitenkaan kuulunut. Olavilla oli vain pelkkä onki taskussaan, vavan hän veisti rantalepästä. Olavi ei varsinaisesti kalastanut, otti aurinkoa, torkahtikin välillä. Pojat onkivat omassa niin kuin naapuriniemessäkin, josta saivat pari ahventa. Heidät näki Oittaan kartanon karjakko, mutta ei Olavi Kivilahti, joka veti sikeitä.

Hra Huber

04.00 aikoihin heräsi läheisellä vesilaitoksella Armas Huber, sekatyömies. Hänellä oli kova krapula, edellisillalla oli vietetty harjakaisia, ei niinkään työmaan kunniaksi vaan tulevien kahden pyhäpäivän, silloin oli vielä lauantaisin töitä, tosin vain kahteen. Hra Huber oli vetänyt korttiringissä lärvit, rahat oli menneet, niin kuin kaikki viinatkin. Se nyt ei ainakaan oloa parantanut, joka oli kaamea. Sameasti hän muisti kioskilla poikkeamisen, se kioskin mies oli haukkunut teltalla olijat, tarjosi huikat kuitenkin hällekin. Oli saanut puolalaista pirtua, äreää tavaraa. Hän lähti kävelemään niemien ohi kulkevaa tietä, jolloin huomasi toisessa niemessä teltan. Tarjoisivatko huikat? Ei kun kysymään. Hra Huber tuli teltalle ja huhuili muttei kuulunut kuin unista tuhinaa. Hra Huber oli jo avaamassa telttaa kun kuuli jonkin tulevan niin että tanner tömisi. Hän ehti kohottautua puoliksi jo ylös kun hänet tempaistiin ympäri.

-Mikäs saatanan äijä sinä olet ja mitä vailla?

Pojat olivat nähneet miehen hortoilun hetkeä ennen toisesta niemestä, ja rannalle jäivät onget ja pari ahvenen sinttiäkin.

-Älkääs nyt hyvät pojat, enhän minä mitään, olisiko teillä tietoa.

-Ja vitut tässä sulle tietoa.

Alkoi tappelu, jossa aluksi Hra Huber oli altavastaaja. Sepi pysytteli sivummalla, Nils käytteli nyrkkejään. Mutta sitten Huberin oikea koukku sattui , nuorempana reflekseihin jääneet opit Hakaniemenrannan salilta tuottivat tuloksen ja Nils kaatui lyöden kallioon päänsä. Ääni oli kuvottava.

-Jumalauta äijä! parkaisi Seppo ja sinkosi takavyöstä Huberin lepikkoon ja meni tutkimaan tajutonta Nilsiä.

-Perkele vielä kuittaan teille, odottakaas vain kuului niementyvestä

-Suksi nyt jo, kun kerkiät Sepi murahti nousten jo ylös, mutta mies hävisi lehvistön taakse.

Tytötkin alkoivat kurkistella unenpöpperössään että mikä meteli täällä oikein on, johon Sepi ettei enää mikään. Nils oli palannut tajuihinsa, nippa nappa.

-Mitä hemmettiä sattui, Nils ähki.

-Sait tällin päähäsi, mene telttaan huilaamaan.

Nuoret arvelivat ukon menneen menojaan, mutta toisaalta yöuni oli jäänyt kovin lyhyeksi. Niinpä he päättivät että Nils menee tyttöjen kanssa telttaan, ja Sepi vankkana painijana jää katselemaan hetkeksi ympärilleen. Näin tehtiin, Nils meni telttaan, pää oli hirvittävän kipeä, leuka esti puhumisen, mutta Nils halusi vain olla hiljaa paikallaan. Sitten Nils vaipui puoliksi tajuttomuuteen, aamuaurinko lämmitti mukavasti. Sepi istui rannalla, aurinko lämmitti häntäkin, ja vartiomies nukahti, viimeisen kerran.

Kosto

Vesilaitoksen työmaalla Huber oli kuumissaan, hän muisti Reiskan joka työkaluparakin lattialla kuorsasi myöskin krapuloissaan, tai pikemminkin jurrissa, oli päiväpullonsa pohjat muistanut tyhjästä sinkittyjen nelituumanaulojen laatikosta, ”apteekista”.

-Nyt Reiska messiin, tuossa sulle työkalu.

Metrin mittainen 15mm harjateräksenpätkä oli varteenotettava astalo uusintaottelussa poikien kanssa.

-Mitä nyt möhelsi Reiska.

-Ala tulla vaan. Klopit tuolla teltalla sanoivat meitä homoiksi kun täällä makaillaan. Ala tulla. Viedään niiden viinat, niillä on naisetkin.

-No perrrkele, vai homoja...

Sepi nukkui, telttakin oli hiljainen. Kello oli jo puoli kuusi aamulla. Hra Huber oli näki rannalla loikovan Sepin, hymyillen hän kumautti tätä harjateräksellä päähän, ja heti perään Sepin omalla puukolla kerran vatsaan. Tunnontuskat olivat Hra Huberilta jääneet jo Talvisotaan, loputkin lepäsivät jossain Äyräpään Vitsaaren rantahiekoissa. Niistä ei ollut tällaisissa tappotouhuissa harmia. Vartiomies oli pois mutta Nils oli havahtumassa johonkin ääneen. Teltta lomahti kasaan ja alkoi tulla kovia iskuja, jokin kova mäjähteli, sekä toinen kaiketi puukko sujahteli omaan tahtiinsa. Nils koitti väistellä ja hautautua toisten alle, mutta Nilsin taju meni taas, se vähä mitä sitä oli. Kun tajunta taas palasi hän kääntyi puoliksi pystyssä olevan teltan oviaukkopäädyn suuntaan. Toinen pää oli kasassa, naru oli katkaistu. Tajuttomat tytöt estivät painollaan teltan oviaukon kasaan menon. Juuri kun hän kääntyi kohti oviukkoa, hän näki kiharatukkaisen Hra Huberin, huonoihoinen naamataulu pirullisessa virneessä. Sitten pimeni, rauta oli jälleen puhunut.

-Eipäs kohotella päitä ilman lupaa, julisti rehvakas Reiska, jolla oli aitiopaikka teltan ulkopuolella tempaista pään kohoumaan.

Hra Huber näki tytöt, eikä hän ollut mikään hurmaava naistenmies. Päinvastoin, nämä nartut saisivatkin sitten mitä olivat poikasilta tulleet hakemaan, Huber alkoi vetää tytön housuja alemmas. Mutta se sama saatanan vaiva taas! Ei ollut mitään eloa alakerrassa! Hän näki selvästi Vaasankadulla Klarinetti-Kaisan punakan naaman joka nauroi ja nauroi hänen pikku vehkeelleen, jonka KSS 1 sessä oli koonnut kasaan kirurgi, sen mitä Äyräpäässä naapurin lähettämän kranaatin kuuma sirpale oli paikattavaksi jättänyt. Se ei ollut paljoa. Hän joutui mielettömän raivon valtaan. Hra huber iski molempia veitsellä. Jälki oli tuhoisaa, havahtuva Nils sen näki hyvin ja läheltä, niin tarkkaan että professori Stenbäck hypnoosin jälkeen kuukauden päästä käski hänen unohtaa näkemänsä.

Hra Huber löi suulle, iski rinnoille. Nyt lakkaisi päässä soiva Vasiksen huoran nauru viimeinkin, Irmelin suu ja kasvot peittyivät veriseksi mössöksi, sama tahti jatkui Anjan kanssa, huoran nauru hiipui hiljalleen, sydämen jyskytys tuli tilalle. Mitä helvettiä hän oli tehnyt! Huberin ollessa tyttöjen kimpussa Nils havahtui jälleen, nyt mielessä vain paniikki ja pako. Krapulainen Reiska katseli ulkona pullonpohjaa, kun Nils rynnisti ohi ja saman tien pakoon.

-Jumalauta Reiska, päästitkö sen karkuun! Huber moitti Reiskaa.

-No mistä vitusta mä kun jätkä tuli kuin hauki kaislikosta..

-No sama se, viedään jätkän kengät, ei se pysy perässä.

-Joo, viedään molemmat niin ei lainailekaan.

Hra Huber keräsi mukaansa mitä käsiinsä sai. Pakkasi kaiken Nilsin kassiin. Alkoi olla jo kiire, aamu oli jo pitkällä. Tilkka viinaa sentään löytyi lisää, huikka ja loput mukaan. Ja eikö ala teltassa taas liike! Nyt sitten sivu – ja toinen päätynaru poikki ja kaksin käsin hakkaamaan teltan läpi veitsellä, Jo vaimeni kuhina.

-Siitäs saitte, vieläkö nauratte.

Huber käveli edes takaisin niemessä, nauru ei millään meinannut päässä lakata, toisaalta hän tiesi että ny oltiin kusessa. Hän havahtui Reiskan möhellykseen:

-Hähhähhää muistatko kun maattiin juoksuhaudassa omien kavereiden päällä, samalta tuntuu! Reiska makaili ruumiiden päällä.

-Voi perkele mikä hullu, ala mennä jo sinne laitokselle, tulen perässä.

Bongarit

Juuri kun Hra Huber on aikeissa katsella millaiset moottoripyörät pojilla oli, hän huomasi pällistelevän pojanklopin pusikon takana. Tällä oli kiikari kaulassa ja taaempana oli joku toinenkin. Hän kääntyi rantaan päin sanoen

-Antakaa niiden nukkua!

Reiska makasi onneksi kuin tönkkösuolattu silli paikallaan. Samalla Huber mietti mitä helvettiä nyt keksii? Nirri pois niiltäkin, saatana! Hän kääntyi takaisin aikeissa vaientaa pojatkin, mutta ei näe heitä enää missään. Nyt tuli kiire, pojat olivat menossa jonnekin kertomaan täyttä laukkaa. Äkkiä vesilaitokselle ja sitten kaupunkiin.

-Minä otan nämä ala tulla perässä, Reiska sanoi hoiperrellen poispäin, toisessa kädessä kengät, toisessa harjateräs, povarissa lämmitti ulkoisestikin vajaa viinapullo.

Hänet näki Kivilahti, joka oli taas vaihteeksi hereillä. Reiska koetti keskittyä menoonsa ja vaikutti kiirehtivältä. Kivilahti ei sen kummemmin jäänyt pohtimaan mikä äijä siellä harppoi. Pää painui lämpimälle kivelle ja taas uni maittoi. Hra Huber kulki vesilaitokselle päin. Ei Reiskaa missään.

-Missä vitussa se Reiskakin nyt jo on.

Hän palasi takaisinpäin, ja tuli paikalle missä ajettava tie päättyi ja polut alkavat. Siellä Reiska istui kivellä.

-Jemmasin kengät saniasten sekaan, ei se niitä löydä. Laita toiselle puolen ne toiset, piruuttas jos et muuten, sanaili Reiska joka alkoi olla taas tukka pystyssä

- Joo, luulevat meidän menneen autolla pois.

Niin kengät jemmattiin kahden puolen tietä. Vesilaitoksella Hra Huber ja Reiska vaihtoivat vaatteensa, pesivät roiskuneen veren ja Huber pakkasi kaiken kassiin ja he häipyivät kohti keskustaa

-Jumalauta minkä teit Reiska!

-No minkä kysyy Reiska viimeisiä tippoja kaataen kurkkuunsa.

-No menit ja tapoit ne leiriläiset, saatanan torvi.

-Minäkö?

-Sinäpä juuri, etkö muista?

-No en oikein...

-No niin, nyt himaan, ja turpa kiinni.

-Kun kytät tulee kyselemään niin oltiin sitten siellä mun kämpillä Sörkässä koko yö illasta lähtien.

-Onko selvä?

-Selvä, vaikken olekaan selvä, Reiska örisi.

Savuna ilmaan

Kotonaan Vanhalla Talvitiellä Hra Huber tutki saalistaan, eipä ollut kummoinen. Muuta hän ei uskaltanut pitää kuin rahat, loput meni säkissä roskalavalle, ja sitä tietä katosivat Kyläsaaren roskanpolttouunin piipusta taivaalle. Sepin puukon raato näkyi hyvin kuljettimella, mutta vaikka valvoja sen olisi nähnytkin, ei hän sitä olisi osannut yhdistää. Niin paljon meni kaikenlaista sitä ränniä pitkin kaatopaikalle. Itse asiassa valvoja katseli Apu-lehden numeroa 25/60, siinä kerrottiin murhista paljon, ja sama lehti oli Nils Gustafssonilla hänen kotiinpäästessään kädessä.

Tiukkaan syyniin kaikki rakennustyömaan miehet joutuivatkin, mutta Reiskan ja Huberin keskinäinen alibi piti. He eivät erottuneet 4000 kuulustellun joukosta mitenkään erikoisesti. Kiitos poliisin poissulkevan systeemin tämäkin linja suljettiin, siinä missä kioskimies, kesämökkimies, kuin metsurikin ja moni muu. Viimein jäljelle jäikin sitten Nils Gustafsson. Kunnes sekin linja sulkeutuu.



Reiskan kohtaloksi koitui talvella –61 putoaminen keskustan työmaalla, tellingin kaide petti. Lähimpänä ollut Armas Huber ei ehtinyt todistuksensa mukaan tehdä mitään, ikävä onnettomuus. Mestari tosin vannoi ja vakuutti että kaiteet olivat olleet tukevasti paikallaan aamulla. Tapaus meni työtapaturmana, mestari sai sakot. Pikantti yksityiskohta oli se että Reiska putosi anturaraudoituksesta pystyssä olleisiin tartuntoihin, tosin 25 mm paksuihin, mutta kuitenkin kohtalo muisti Reiskaa.

Entäpä Nils Gustafsson, minne hän katosi?

Nils palaili sekapäisenä teltalle, siksi hänen jälkiään löytyi teltan ympäristöstä, muttei hän ymmärtänyt mistään mitään. Nils meni kasassa olevan teltan sisään. Kaikki oli veressä, tytöt kuolleet. Missä Sepi? Nils meni ulos ja näki Sepin olevan maassa mahallaan, ikään kuin nukkuisi. Mutta käännettyään Sepin Nils näkee että koko etuosa on veressä, mutta heikko henki kaverissa vielä pihisi. Nils veti Sepiä kohti telttaa, jos saisi sidottua jotenkin. Ei ole mitään millä se kävisi. Nils kietoi Sepin teltan liepeeseen. Sitominen ei auttanut, sisäinen verenvuoto jatkui. Nils mietti vielä mistä saisi apua nopeasti, pyörä käyntiin ja menoksi, mutta päähän sattui, hän näki kaiken pätkittäin, ikään kuin kuvasarjana, eikä ajatus kulkenut enää. Mutta sitten tuli jälleen pimeys, ja hän kuukahti teltan päälle.

Kivilahti venytteli ja linkosi onkivapansa järveen, sitten lampsi 08.00 jälkeen kotiinsa, ja kaveri tuli kuin tulikin rokuliuniensa jälkeen ja pojat lähtivät aamupäivällä ongelle. Matkalla he näkivät ensimmäisten poliisiautojen menevän niemensuuntaan.

Nils kieri sekapäisenä teltalla, välillä tajuissaan, välillä ei. Päätä särki niin perhanasti. Kirvesmies Esko Johansson tuli uimaan poikineen, näki kasassa olevan teltan. Hän rynnisti jopa pyöränsä unohtaen vesilaitoksen puhelimeen apua soittaakseen. Muita kyläläisiä saapui myös paikalle kuin yhteisestä sopimuksesta, myös Seppo Vuolio ja Ole Ahlroos, jotka näkivät Nilsin teltan päällä. Ensimmäisenä viranomaisten edustajana paikalle tuli ambulanssi, ja Nilsiä sairaalaan vieviä paarinkantajia vastaan ensimmäiset poliisimiehet. He näkivät heti tilanteen kaameuden, toinen hälytti lisäapua:

-Nyt iso remmi päälle!

Tutkimukset alkoivat, paljon porukkaa talloi koko niemen, jäljet hävisivät. Hukassa ne ovat vieläkin.

Loka
Alibin Kestotilaaja
Viestit: 5207
Liittynyt: Ti Kesä 12, 2007 10:28 pm
Paikkakunta: On The Edge

Viesti Kirjoittaja Loka »

Ainakin minä olen, ja nyt Papillon, liittänyt tänne palstalle oman ajatuksensa illan kulusta. Josko muutkin viitsisivät oman ajatuksensa kirjoittaa? Myös nämä uudet?

Oulunmies
Martin Beck
Viestit: 826
Liittynyt: Ke Loka 31, 2007 5:27 am

Viesti Kirjoittaja Oulunmies »

Tehhään, tehhään Loka ku keritään. Ei teorijjaa viitti väsätä tuosta vaan. Pittää ekaks miettiä mitä juluki tuo. Ja kattoa ettei jo raatattuja asijoita uuvelleen mölövi pöntiönnään. Siitähän ei tuu ku sanomista ja lissää kurraa housuun.

"Ookko nää Oulusta, pelekääkkö nää polliisia?"

Vastaa Viestiin