Työväenpuolueen lapsiseksin suojelijat
Kolmikko iski poliittiset hampaansa kiinni NCCL-neuvostoon ja takoivat elinikäiset littoutumat liberaalien aktivisten kanssa, ne ovat vielä tänäkin päivänä olemassa.
Parhaimmillaan PIE-organisaatiolla oli miltei tuhat jäsentä ja he kävivät avointa kampanjaa lapsiseksin laillistamiseksi ja suojaikärajan alentamisesta neljän vuoden ikään.
PIE:n kirjallisuudessa on valheellisesti lainattu tiedemiehiä ja psykologeja ja kirjallisuus lähetettiin usein parlamentin komiteoihin.
Yksi näistä dokumenteista - josta minulla on kopio - väittää että seksisuhteet aikuisten ja lasten välillä ovat 'itseasiassa lapsen omaksi parhaaksi’.
Dokumentissa väitetään oksettavasti että 'jopa 4-kuukauden ikäiset tytöt voivat saada orgasmin', ja että 4-vuotias lapsi 'kykenee verbaalisesti' suostumaan seksiin.
Yhdessä tiedotteessa jonka PIE lähetti kansanedustajille väitettiin: 'Pedofiilit ovat tavallisia, kunnollisia ja järkeviä ihmisiä jotka eivät ole sen enemmän seksuaalisesti paatuneita kuin muut ihmiset ovat, lisäksi pedofiileilla on kyky rakastaa ja auttaa lapsia jotka tällä hetkellä ovat tukahdutettuja.’
Vuosien aikana ristiriitaisuudet levisivät laajalle ja PIE julkaisi useita samankaltaisia kirjoja.
PIE hajoitettiin vasta vuonna 1984 sen jälkeen kun organisaation johtajat oli tuomittu useista halveksittavista rikoksista.
Hämmästyttävää on miten PIE on koko moraalisen rappion olemassaolonsa aikana tehnyt työtä NCCL:n kanssa.
NCCL teki väsymätöntä työtä sen eteen että useat PIE:n poliittisista tavoitteista laillistettaisiin.
Esimerkiksi vuonna 1976 Hewittin organisaatio lobbasi parlamenttia alentaakseen suojaikärajaa kymmenen vuoden ikään, tein myös havainnon siitä että hän halusi insestin laillistettua.
Silloin kun Harman oli johtajana NCCL yritti myös vesittää lapsipornolait vuonna 1978.
NCCL vei läpi useita ehdotuksia vuosittaisissa kokouksissaan tukemalla pedofiilien 'kansalaisoikeuksia'. Organisaation henkilökunta antoi PIE-aktivisteille loputtomasti laillista tukea heidän kiistoissaan poliisin ja median kanssa.
Muutama kuukausi sitten ministeriö tiedotti että ovat aloittaneet täydellisen ja riippumattoman tutkimuksen väitteistä että PIE on salaa saanut julkista rahoitusta silloin kun työväenpuolueen pääministeri James Callaghan oli vallassa.
Tutkimus yrittää ottaa selvää miksi ministeriön sihteeri Merlyn Rees oli allekirjoittanut kymmenien tuhansien puntien maksut pro-pedofilia ryhmälle.
Tutkimus kiinnittää myös huomiota siihen kuinka niin paheellinen organisaatio saavutti niin paljon arvostusta vasemmistopiireissä että se nähtiin julkisten rahoitusten arvoisena.
Keith Hose - tunnustautunut pedofiili ja yksi PIE:n perustajista - teki yhden aloitteen missä 'hän esitti paheksuntansa miten PIE on jatkuvan häirinnän kohteena koska se 'ajaa niiden aikuisten oikeuksia jotka ovat seksuaalisesti kiinnostuneita lapsista’.
Vuosi myöhemmin NCCL:n johtokunta laati vastauksen kaikille toimittajille jotka saattaisivat kysellä ahdistavia kysymyksiä kytköksistä PIE-organisaatioon.
Selvisi että NCCL oli kaikessa hiljaisuudessaan omaksunut toisen asian PIE-propagandan politiikasta: Pedofiilien syyttäminen saattaa 'vahingoittaa' niitä lapsia joita he raiskaavat.
‘Olemme olleet paljon yhteydessä PIE-organisaatioon, mutta NCCL:llä ei ole mitään politiikkaa mitä heidän taivoitteisiin tulee - muuta kuin todisteet siitä että lapset kärsivät jos poliisi, media ja oikeuslaitos kiinnittää huomiota heidän suhteeseen aikuisen kanssa'
Vuonna 1978 NCCL lähetti tiedotteen parlamentille koskien tulossa olevaa lastensuojelulakia missä mm. pyrittiin laillistamaan lapsiporno.
Harriet Harman kirjoitti tiedotteessa mm. näin: kuvat alastomista lapsista tulisi pitää pornona vain jos pystytään todistamaan että kohde oli kärsinyt.
Hän jatkoi että lapsipornolaki 'lisäisi sensuuria' ja pitäisi sen tähden vesittää.
‘Meidän lisäyksemme on että todisteet siitä että lapsi oikeasti kärsi lepää syyttäjän harteilla', Harman kirjoitti.
Harriet suositteli myös että poliisin takavarikoimat kuvat lapsista tulisi palauttaa niiden omistajalle oikeudenkäynnin jälkeen, 'mikäli se ei ollut osa todisteista mikä johti tuomioon'.
Seuraavana vuonna NCCL kirjoitti ehdotuksensa hallituksen työn alla olevaan paperiin seksuaalisuuden laillistamisesta.
Siinä pyydettiin taas kerran että insesti laillistetaan ja suojaikärajaa pidettiin 'epäinhimillisenä'.
Pedofiliaan viitaten NCCL lisäsi että 'tutkimukset ovat jatkuvasti osoittaneet että suurin osa lapsista ovat joko suostuvaisia tai jopa tekevät aloitteen seksiin’.
Vuonna 1981 O’Carroll päätyi oikeuteen syytettynä salaliittosta korruptoida yleinen moraali.
Poliisi takavarikoi yli 25 tuhatta siveetöntä kuvaa eri osoitteista. Joissakin kuvissa mies raiskasi yksivuotiasta poikaa.
Silti NCCL oli raivoissaan syytteistä joita he väittivät poliittisiksi.
O’Carroll kuitenkin tuomittiin kahdeksi vuodeksi vankilaan.
Etsivä joka työskenteli syyttäjälle kertoi toimittajille: 'Olen ollut kymmenen vuotta tekemisissä kovan pornon kanssa, mutta se mitä näin tässä tapauksessa pakotti minut menemään ulos kävelylle. Se oli hirvittävää. Hirvittävää.’
Ja silti NCCL oli vakuuttunut siitä että O’Carroll ei saanut oikeutta. Ja heillä oli kansio kaikista syytteistä.
Vuonna 1982 Patricia Hewitt kirjoitti kirjassaan Vallan Väärinkäyttö: 'Salaliitto korruptoida yleinen moraali on rikos jota ei voida määritellä eikä siitä ole selkeätä todistetta.’
Tässä vaiheessa PIE alkoi hajota.
Tulevien vuosien aikana joukko merkittäviä jäseniä vietiin oikeuteen missä heitä syytettiin karmivista seksirikoksista.
Yksi heistä oli David Joy, hallituskomitean jäsen, syytettynä siveettömästä raiskauksesta ja 1,129 lapsipornokuvan hallussapidosta.
Muita syytettyjä oli Andrew Sadler, esikoulunopettaja joka vangittiin Romaniassa seksistä alaikäisen kanssa; Charles Napier tuomittiin Briteissä lapsenraiskauksesta; Steven Smith, entinen puheenjohtaja vangittin siveettömien kuvien hallussapidosta; ja Morris Fraser, yksi perustajista.
Read more:
http://www.dailymail.co.uk/news/article ... z2ttxXuY88
Follow us: @MailOnline on Twitter | DailyMail on Facebook