Siteeraan itseäni, koska mun mielestä tuo pointti ansaitsee vielä tarkastelua. Oletetaan, että on kysymys synnynnäisestä ominaisuudesta (jota toki kasvuolot voivat korostaa). Pitääkö ihmisen hävetä sellaista ominaisuutta ja joutua pelkäämään sen takia? - Rautalangasta nyt: mä en puolusta lapsiin sekaantujia enkä hyväksy sellaisia tekoja. Mutta jos asiasta olisi enemmän tietoa, ja jos siihen suhtauduttaisiin asiallisesti, tyypit jotka huomaa itsessään tämän ominaisuuden uskaltaisi helpommin hakea apua. En tiedä voiko ominaisuutta "parantaa", mutta älykkäämmät ainakin voisivat ymmärtää, että sellainen peli ei vetele.Underdog kirjoitti:Jostain luin, että pedofilia on synnynnäinen ominaisuus. Ja näin ollen myös mitä luultavimmin perinnöllinen...
Aina on tietysti olemassa jotain aivottomia tyyppejä, jotka ei pysty ymmärtämään kärsimystä jota aiheuttavat. Mutta heillä taitaa olla suuri edustus myös ns. pedohuntereissa, jotka usein tuntuvat myös olevan rasisteja. Ja rasismi taitaa pohjata taas eräänlaiseen peniskateuteen (johon ei kai ole mitään tieteellistä syytä).
Pedofilien sinnikäs väite, että lapset "haluavat sitä"; muistakaa niinkin viisas ihminen kuin Freud ja viettelyteoria.
"Freud nimittäin alkoi sen jälkeen olettaa, että nuo potilaiden seksuaalimuistot olivat heidän oman mielikuvituksensa tuotteita ja antoi näin synninpäästön vanhemmille."
Muistutan, että ei siitä ole kuin viitisenkymmentä vuotta kun homoseksuaaleja pidettiin sairaina tai jopa rikollisina.
Eli jos joku ei vielä ymmärtänyt, en todellakaan pidä häpäisyä ja pelottelua tämän ongelman hoitamisessa.
Lainattu wikipediasta. Lihavoinnit allekirjoittaneen:
"Teoria pedofilian syistä
Pedofilian syyksi on esitetty mm. lapsuuden traumoja ja itse koettua hyväksikäyttöä.[20] Journal of Psychiatry Researchissa vuonna 2007 julkaistun tutkimuksen mukaan lasten hyväksikäyttö saattaa olla yhteydessä aivojen niin sanotun valkoisen aineen vajaukseen. Valkoinen aine helpottaa hermoimpulssien liikennettä, ja sen puute johtaa oletettavasti siihen, että hyväksikäyttäjillä yhteydet seksuaalista kiihottumista käsittelevien aivoalueiden välillä ovat puutteelliset. Näin hyväksikäyttäjät eivät erottaisi sopimatonta seksuaalikohdetta soveliaasta. Hyväksikäyttäjillä on havaittu yhteys matalaan älykkyysosamäärään, mikä myös viittaa siihen, että se olisi yhteydessä aivojen kehitykseen.[21] Tämä ei sulje pois sitä mahdollisuutta, että lapsuudessa koettu hyväksikäyttö on vaikuttanut haitallisesti pedofiilien aivojen kehitykseen.
Hoito
Lapsiin kohdistuvan seksuaalisuuden muuttamista on yritetty pitkään, mutta ainakaan pysyvää muutosta ei ole pystytty saamaan aikaan. Pedofiileille annettava hoito keskittyykin lähinnä halujen kurissa pitämiseen liittyvien taitojen vahvistamiseen.[22]
Osa pedofiileista hakeutuu hoitoon oma-aloitteisesti. Suurimpina esteinä hoitoon hakeutumiselle on pelko leimaantumisesta, pelko epäasiallisesti kohdatuksi tulemisesta, ilmoitusvelvollisuus lasten hyväksikäyttöepäilyistä vaikkei rikoksia olisikaan taustalla ja hoidon huono saatavuus. Suomessa julkisen sektorin terveydenhuollossa ei ole olemassolevia käytäntöjä pedofilian hoitoon. Sexpo on ainoa taho Suomessa, joka tarjoaa pedofiileille rikoksia ennaltaehkäisevää apua, ja jolla on tehtävään erityisesti koulutettua väkeä.[23][24][25]
Ennaltaehkäisevästä hoidosta on tuloksia mm. saksalaisessa Dunkelfeld-projektissa. Hoito on tavoittanut toista tuhatta pedofiilia oikeusjärjestelmän ulkopuolelta, ja hoito-ohjelmaan osallistujista ainutkaan, joka ei aiemmin ollut syyllistynyt lapseen kohdistuneeseen seksuaalirikokseen, ei ole tehnyt vastaavaa rikosta. Hoidon on havaittu ehkäisevän lapsiin kohdistuvia rikoksia muuallakin.[26] Hoitomuotona on hyväksi havaittu kognitiivinen käyttäytymisterapia, seksologiset työkalut ja tarvittaessa lääkkeitä. Suomessa käytetään alle kerran vuodessa testosteronin estolääkitystä.[27][28] Eräs käytetyistä lääkeryhmistä on SSRI-ryhmän mielialalääkkeet, joiden sivuvaikutuksena ilmenee valtaosalla käyttäjistä seksuaalitoimintojen häiriöitä."
