Haastattelussa seri-tukikeskuksen psykologi

[L'amourha]

Laitoin jutun tänne, vaikka tässä ei rikosta olekaan tapahtunut. Jutun lopussa hyödyllistä tietoa Helsingin seri-tukikeskuksesta.

Psykologi Pertti Hakkarainen on kohdannut satoja raiskaajia ja sanoo, että monilla on heistä väärä käsitys – Siksi uhri ei voi tunnistaa tekijää etukäteen

Psykologi Pertti Hakkarainen työskenteli 20 vuotta vankilassa seksuaalirikollisten kanssa. Sitten hän ryhtyi auttamaan uhreja.
Tilaajille

Heidi Väärämäki HS
Julkaistu: 15.6. 2:00 , Päivitetty: 17.6. 14:27


OVI Naistenklinikan sivurakennukseen on niin vaatimaton, että sen voisi erehtyä vievän varastoon.

Psykologi Pertti Hakkarainen työntää oven auki. Sen takaa alkaa kapea käytävä.

”Täällä me ollaan”, hän esittelee.

Meillä Hakkarainen tarkoittaa kätilöä, lääkäriä, sosiaalityöntekijää, sairaalapastoria ja itseään.

He kaikki työskentelevät Suomen ensimmäisessä seksuaaliväkivallan uhreille tarkoitetussa matalan kynnyksen tukipisteessä. Vuonna 2017 perustetun Seri-tukikeskuksen idea on, että kaiken avun saa yhdestä paikasta. Sillä ei ole väliä, onko tulija tehnyt rikosilmoituksen tai ha­luaako hän tehdä sellaisen myöhemmin.

Ensin tutkitaan ja hoidetaan fyysisiä oireita. Sitten asiakas voi valita, haluaako hän tavata tukikeskuksen psykologin. Noin puolet haluaa.

Silloin tulija istuu tälle Hakkaraisen vastaanottohuoneen upottavalle nojatuolille vastapäätä ikkunaa, josta näkyy nyt kukkiva tuomi.

Tyypillinen asiakas on alle 30-vuotias nainen, joka on joutunut uuden tuttavuuden raiskaamaksi.


HAKKARAINEN avaa tietokoneen ja luettelee näytöltä tilastoja: Kahden vuoden aikana keskuksessa on käynyt lähes 750 asiakasta, joista alle 20 on ollut miehiä tai muunsukupuolisia. 72 prosenttia kävijöistä on alle 30-vuotiaita. Suurimmassa osassa tapauksista tekijä ja uhri ovat tunteneet toisensa, mutta alle vuorokauden.

”Tämä noudattelee melko lailla poliisin tietoon tullutta rikollisuutta. Aliedustettuina ovat lähisuhdeväkivallan uhrit ja yliedustettuina ne tapaukset, joissa on tunnettu alle vuorokausi. Näyttää siltä, että sekä poliisille että meille on helpompi tulla, mitä tuntemattomampi tekijä on, ja vaikeampi, mitä tutumpi”, Hakkarainen sanoo.

YKSI kysymys, jota tässä huoneessa käsitellään lähes poikkeuksetta, on: toivunko ikinä?

Siihen Hakkarainen vastaa yleensä jotenkin näin: tiedetään, että todella moni toipuu.

Hän ei pidä siitä, jos sanotaan, ettei raiskauksesta voi koskaan selvitä. Se on Hakkaraisesta uhrin leimaamista.

”Ymmärrän, että näin sanomalla halutaan korostaa, kuinka vakava rikos raiskaus on. Mutta se on riittävän kamala kokemus ilman, että sanotaan, ettei siitä voi koskaan selvitä. Raiskatuksi joutuneilla on oikeus toipua hyvään elämään.”


VAIKKA toipuminen on mahdollista, raiskaus on suurimmalle osalle traumaattinen kokemus. Hakkaraisen työtä on auttaa käsittelemään tätä kokemusta.

Siksi ensimmäisellä tapaamiskerralla hän yrittää selittää, mitä mielessä ja kehossa alkaa usein raiskauksen jälkeen tapahtua.

”Ettei ihminen esimerkiksi ajattele, että on tulossa hulluksi.”

Tyypillisiä oireita on kolme.

Tapahtuma tunkee väkisin mieleen ja pyörii filminä päässä. Tätä kutsutaan takaumaoireeksi. Se voi tuntua niin aidolta, että esimerkiksi ranne, jota raiskaaja puristi, alkaa särkeä.

Toinen oire on edellisen vastakohta. Silloin ihminen välttelee ­asioita, jotka muistuttavat tapahtuneesta: miehiä, kosketusta, jopa ulkona liikkumista.

Moni syyttelee itseään. Lamaantumisesta, siitä, että juuri sinä iltana lähti ulos, väärään ihmiseen luottamisesta.

Molemmat oireet ovat Hakkaraisen mukaan mielen keinoja auttaa. Takaumien tarkoitus on pitää mielessä vaaratilanne, ettei ihminen joutuisi samaan uudelleen. Välttely taas säätelee sitä, ettei asia pyöri päässä koko ajan.

”Jos näiden välille löytyy tasapaino, se auttaa toipumaan. Mutta jos tapahtuma tunkee mieleen jatkuvasti tai ihminen ei enää uskalla poistua kotoa tai solmia ihmissuhteita, nämä mielen mekanismit kääntyvät itseään vastaan.”

Kolmas asia, josta ensimmäisellä vastaanottokerralla puhutaan, ovat kehon oireet.

Joillakin autonominen hermosto menee raiskauksen seurauksena taistele tai pakene -tilaan. Silloin keho käy ylikierroksilla, ihminen säpsähtelee eikä uni tule.

Jotkut lamaantuvat. Niin voi käydä raiskauksen jälkeen, mutta myös sen aikana, Hakkarainen sanoo.

”Sitä käsitellään täällä usein. Moni järkyttyy omasta lamaantumisestaan ja siitä, että on jäänyt toisen armoille.”

Harva tietää, että lamaantuminen on pelkotilassa tavallista. Tutkijatkaan eivät tarkasti tiedä, miksi niin käy. Johtavan teorian mukaan uhattu ihminen tekee alitajuisen tulkinnan, voiko tilanteesta selvitä sosiaalisin keinoin, esimerkiksi puhumalla, tai taistelemalla vastaan ja pakenemalla. Jos ei, keho lamaantuu.

Lamaantuminen voi vähentää psyykkistä ja fyysistä kipua, ja on siinä mielessä järkevä reaktio, Hakkarainen yrittää selittää potilaille.

Silti moni syyttelee itseään. Lamaantumisesta, siitä, että juuri sinä iltana lähti ulos, väärään ihmiseen luottamisesta.

Jos tilanne tuntuu sopivalta, tässä kohtaa Hakkarainen saattaa viitata aiempaan työuraansa.

”Ajatellaan, että raiskaaja on paha hirviö, joka on helposti tunnistettavissa ulospäin ja välteltävissä, kun joku vain antaa tunnusmerkit.”

ENNEN Seri-tukikeskuksen perustamista Hakkarainen työskenteli 20 vuotta seksuaalirikoksista tuomittujen miesten kanssa. 1990-luvun lopussa hän oli vastavalmistuneena psykologina perustamassa Suomen ensimmäistä seksuaalirikollisten kuntoutusohjelmaa Kuopion vankilaan. Myöhemmin Hakkarainen siirtyi Helsingin vankilaan.

Tähän kokemukseen viitaten Hakkarainen pohtii, kuinka uhri olisi saattanut etukäteen aavistaa voivansa tulla raiskatuksi.

”Kun aika usein tekijäkään ei ole etukäteen suunnitellut tekevänsä pahaa.”

Näin sanomalla Hakkarainen ei halua puolustaa tekijöitä vaan rikkoa raiskauksiin liittyvää sitkeän yksipuolista mielikuvaa, joka saa uhrit syyttämään itseään ja seksuaalirikosten ehkäisykeinot tähtäämään ohi maalista.

”Edelleen ajatellaan, että raiskaaja on paha hirviö, joka on helposti tunnistettavissa ulospäin ja välteltävissä, kun joku vain antaa tunnusmerkit.”

Hakkaraisen mielestä Oulun tapaus sopi hyvin tähän mielikuvaan. Laajassa alaikäisiin kohdistuvassa seksuaalirikosvyyhdissä tuomitut tekijät ovat ulkomaalaistaustaisia. Tapaus herätti kiivasta keskustelua maahanmuuttajien tekemistä raiskauksista, ja hallitus kokoontui selvittämään, mitä nopeita toimia se voisi tehdä seksuaalirikosten estämiseksi.

Hakkaraisen mielestä reaktio oli ymmärrettävä, mutta kertoo paljon myös siitä, että meille on helpompi nähdä paha jossain itsemme ulkopuolisessa, ulkomaalaisissa ja sairaissa perversseissä.

”On totta, että ulkomaan kansalaiset ovat määräänsä nähden yliedustettuina raiskausepäilyissä. Silti mennään ohi maalista, jos ajatellaan, että rajoittamalla maahanmuuttoa asia on hoidettu ja turva palautettu. Suomessa suomalaiset tekevät suurimman osan seksuaalirikoksista.”

20 vankilavuoden aikana Hakkarainen tapasi satoja seksuaalirikoksista tuomittuja. Heidän joukossaan oli hänen mukaansa vankipopulaation oudoimmat ja sairaimmat, mutta myös tavallisimmat vangit. Jälkimmäiset olivat ihmisiä, joilla oli ollut työpaikka, parisuhde, eikä vakavaa päihdeongelmaa.

”Silti he olivat raiskanneet.”

Muutamat asiat yhdistivät monia tekijöitä: Huono kyky tuoda esiin omia ja lukea toisen tuntemuksia. Se, että tekijä jollain tavalla tunsi uhrin, ja se, ettei tekijä tekohetkelläkään ajatellut tekevänsä rikosta.

Osa raiskauksista on totta kai suunnitelmallisia, Hakkarainen korostaa.

”Mutta käsitykseni mukaan seksuaalirikosta ei pääsääntöisesti tehdä suunnitelmallisesti, saatikka halusta satuttaa toista, vaan siten, että se, mitä itse haluaa, sumentaa oman ajattelun niin, ettei ota enää huomioon toista.”

Tämä on vastoin monien mielikuvaa raiskauksista ja raiskaajista. Sen Hakkarainen huomaa myös kohdatessaan uhreja, jotka syyttävät it­seään siitä, etteivät tunnistaneet vaarallista raiskaajaa.

”Mutta miten he olisivat voineetkaan?”


MITEN raiskauksia sitten voisi ehkäistä?

Siihen Hakkaraisella on kaksi ehdotusta. Ensimmäinen on epäkonkreettinen, iso ja hitaasti toteutettava:

”Mitä paremmin pystymme yhteiskuntana edistämään kaikkien ihmisten kunnioittamista ja tukemaan kaikkien keinoja ilmaista tunteitaan ja aggressiotaan ilman väkivaltaa, sitä vähemmän tapahtuu raiskauksia.”

Toinen ehdotus on sen sijaan hyvin yksinkertainen: kysy aina ­ääneen suostumusta, älä oleta mitään.

”Jos on harrastettu illalla seksiä, se ei tarkoita, ettei tarvitse kysyä aamulla uudestaan. Tai jos jonkinlainen seksi on sopinut, pitää varmistaa, että myös toisenlainen sopii.”

Viime viikolla kävi ilmi, että uusi hallitus haluaa muuttaa raiskauksen tunnusmerkistön suostumuksen puutteeseen perustuvaksi. Nykyinen tunnusmerkistö painottaa fyysistä väkivaltaa tai sen uhkaa.

”Aina on vaihtoehto tehdä hyvää sen sijaan, että tekee pahaa.”

Lain muuttaminen on Hakkaraisen mielestä kannatettavaa. Mutta tärkeintä olisi, että suostumus ymmärrettäisiin käytännön ihmissuhteissa. Nyt siitä ollaan kaukana. Yleinen Hakkaraisen kohtaama tapaus on sellainen, jossa uhri herää siihen, että viereen nukahtanut tuttu on työntynyt sisälle.

”Tekijä ei voi koskaan tietää, millaisia seurauksia aiheuttaa, kun rikkoo näin toisen koskemattomuutta. Ei siihen tarvita väkivaltaa tai fyysistä pakottamista.”

HAKKARAISELLA on takana 20 vuoden ura vankien psykologina ja nyt kaksi vuotta seksuaalista väkivaltaa kokeneiden auttajana. Onko työn vaihtaminen muuttanut ajattelua?

”Se ajatus on syventynyt, että aina on vaihtoehto tehdä hyvää sen sijaan, että tekee pahaa.”


Pertti Hakkarainen
Kuka?
Pertti Hakkarainen, 49, on psykologi ja kouluttajapsykoterapeutti Helsingin yliopistollisen keskussairaalan yhteydessä toimivassa seksuaalirikosten uhrien Seri-tukikeskuksessa. Asuu Helsingissä. Perheeseen kuuluu 22- ja 19-vuotiaat lapset.

Mistä tunnetaan?
Hakkarainen työskenteli parikymmentä vuotta seksuaalirikollisten kuntoutukseen tarkoitetussa STOP-ohjelmassa. Oli vankilapsykologina Ylen Kakola-tosi-tv-ohjelmassa.

Mistä ei tunneta?
”Olen Kuopion Pallotoverien kasvatti ja nykyinen Pajamäen Pallo-Veikkojen ikämiesfutaaja. Ja innokas ja pitkäaikainen Ranskan jalkapallomaajoukkueen kannattaja.”

Näistä en luovu
Rakkaus
”Ilman rakkautta ei olisi mitään. Enkä tarkoita ainoastaan romanttista rakkautta vaan rakkautta laajemmin.”

Usko parempaan
”Kun jaksaa uskoa parempaan ja tehdä joka päivä asioita sen eteen, on hyvän määrän mahdollista kasvaa niin yksilöllisesti kuin yhtei­söllisestikin. Toivoa on aina, ja elämä on toivon kanssa helpompaa.”

Juustovoileivät
”Ne muistuttavat minua yllä mainituista käytännössä päivittäin.”

Näin Seri-tukikeskukseen saa yhteyden
Tukikeskuksen puhelin (040 701 8446) toimii ympäri vuorokauden, ja siihen vastaa aina seksuaalisen väkivallan uhrien auttamiseen erikoistunut kätilö. Arkipäivinä keskuksessa työskentelee kätilöiden lisäksi lääkäreitä, psykologi, sosiaalityöntekijä ja sairaalapastori. Yöllä näytteet otetaan Naistenklinikan päivystyksessä, jonka henkilökunta on koulutettu tätä varten.

Keskus sijaitsee Naistenklinikan K-portaassa Helsingin Meilahdessa osoitteessa Haartmaninkatu 2.

Keskus perustuu potilaiden vapaaehtoisuuteen, ja sinne saa tulla kuka tahansa 16 vuotta täyttänyt korkeintaan kuukauden kuluessa tapahtuneesta. Toiminta kattaa koko Uudenmaan. Alle 16-vuotiaat hoidetaan uudessa lastensairaalassa, mutta keskus auttaa näytteiden otossa.

Kaikkia sukupuolia autetaan. Rikosilmoitusta ei ole pakko tehdä, mutta keskus auttaa sen tekemisessä.

Myös Turun ja Tampereen yliopistollisissa keskussairaaloissa on avattu tukikeskukset seksuaalirikosten uhreille.

[aga]

Kiitos kun laitoit artikkelin L'amourha, itseäni kiinnosti kun näin että oli Hesarin sivuilla, mutten päässytkään lukemaan kun oli vain "Tilaajille".

[Lassie]

Artikkeli kokonaisuudessaan on tärkeää luettavaa, suosittelisin kaikkia sen lukemaan aivot päällä.
En niinkään korostaisi uhripoolin merkitystä lukijoina vaan nimenomaan kaikkien muiden, jotta sivistys asioista leviää kulovalkeana justiinsa. Jatkuvasti saa täällä palstalla lukea kaikenlaista ja tuossa asiat selitetään erinomaisesti.

Täytyy muistaa jatkossa linkata tuo artikkeli. Hyödyllinen avausteksti avartamaan toivottavasti monen ajatusmaailmaa. Valistavaa.