Yleiskatsaus: 440 henkilöä kadonnut jäljettömiin - Kadonneista 5 prosenttia surmattu?

[Doctor Lecter]

Katoamisista ei ole olemassa varsinaista ns. yleisen pohdiskelun aluetta, joten sellainen on enemmän kuin paikallaan.
-Toki meillä on mm. matlockb:n aloittama ketju ”Hiljaisuudessa” kadonneet http://www.murha.info/phpbb2/viewtopic.php?f=7&t=9306 sekä markjan aloittama ”mikä on kadonneiden kohtalo?” http://www.murha.info/phpbb2/viewtopic. ... 94&start=0 – testit & utelu – osastolla. Mutta näistä huolimatta aloitan uuden osion. Innostavana siihen toimi Ilta-Sanomissa 3.1.2011 ollut artikkeli, josta ohessa osa:

359 suomalaista kadonnutta etsintäkuulutettu

Suomessa on tällä hetkellä 359 ihmistä etsintäkuulutettu kadonneina. Muutama kymmenen heistä on kadonnut ulkomailla. Joka vuosi meillä tehdään katoamisilmoitus noin 1 700 ihmisestä. Suurin osa heistä löytyy lähipäivien tai viikkojen kuluttua. Pysyvästi kateisiin jää muutamia kymmeniä ihmisiä vuodessa.

On arvioitu, että jopa viisi prosenttia kadonneista olisi henkirikoksen uhreja. Keskusrikospoliisi analysoi tänä vuonna jokaisen katoamisilmoituksen. Tarkoitus on selvittää katoamisolosuhteet tarkasti. Katoamisilmoituksen tekohetkellä analysoidaan, onko tapauksessa joitakin seikkoja, jotka voisivat viitata rikoksen mahdollisuuteen.

http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/359%2 ... 66561.html

Jos ja kun epäilyjä on viiden prosentin suhteen, niin keitähän he saattavat olla? Viisi prosenttia tuosta määrästä tekee 18 henkilöä. Laivalla kadonneita en ole ottanut tähän mukaan.

Oletan että he ovat joutuneet henkirikoksen uhreiksi:

Marja-Terttu Saarainen. Katosi kesäkuussa 1959 jossain päin Lappia
Veli-Matti Soukka. Katosi kesäkuussa 1959 jossain päin Lappia
Hilkka Laitinen. Katosi 19.7.1972 Nastolassa
Merja Vaara. Katosi 27.6.1980 Rovaniemellä
Jari Hännikäinen. Katosi 27.9.1982 Turengissa
Antti Koski. Katosi toukokuussa 1985 Helsingissä
Piia Ristikankare. Katosi 7.10.1988 Piikkiössä
Vilho Hauhia. Katosi 10.10.1989 Lahdessa
Antero Harju. Katosi helmi-maaliskuussa 1990 Hämeenlinnassa
Raija Juutila. Katosi 15.7.1993 Kangasalla
Jyrki Korkiakoski. Katosi marraskuussa 1993 Heinolassa
Maarit Haantie. Katosi 13.8.1993 Järvenpäässä
Ilpo Härmäläinen. Katosi 3.8.1994 Turussa
Ulla Mielonen. Katosi 5.8.1997 Parikkalassa
Kai Salomaa. Katosi 15.5.2003 Karvialla
Pekka Tuukkanen. Katosi 25.7.2004 Kinnulassa
Seppo Korhonen. Katosi 13.3.2005 Tuusulassa
Aulis Käkelä. Katosi 19.8.2006 Rovaniemellä

Sitten on nämä, jotka ovat edelleen kateissa, mutta mutta joiden kohdalla uskon omaehtoiseen katoamiseen tahi esim. hukkumiseen ja/tai sairauskohtaukseen:

Pekka Kauppinen. Katosi elokuussa 1972 Helsingissä
Arvo Korpi. Katosi kesäkuussa 1975 Helsingissä
Esa Korte. Katosi syyskuussa 1976 Helsingissä
Vilho Melvassalo. Katosi 25.8.1977 Lapinlahdella
Eila Kokkonen. Katosi 25.7.1980 Ilomantsissa
Aadi Hokkanen. Katosi 8.10.1980 Mikkelissä
Marja-Leena Viinanen. Katosi 28.12.1981 Savonlinnassa
Merja Mankki. Katosi 3.3.1988 Vaajakoskella
Aili Sarpio. Katosi 14.9.1988 Heinolassa
Merja Ahonen. Katosi 14.5.1989 Helsingissä
Mirja Mertanen-Wehnert. Katosi 10.11.1991 Helsingissä
Anita Höglund. Katosi 18.6.1993 Savonlinnassa
Matti Myller. Katosi 22.9.1993 Joensuussa
Tapani Siro. Katosi 10.10.1995 Tampereella
Kimmo Ojala. Katosi 6.6.1999 Kouvolassa
Raisa Räisänen. Katosi 16.10.1999 Tampereella
Ismo Kumpulainen. Katosi helmikuussa 2000 Riihimäellä
Jari Pesonen. Katosi 19.8.2005 Joensuussa
Juha Laitinen. Katosi 27.8.2006 Leppävirralla
Antti Hanhivaara. Katosi 14.10.2006 Ivalossa
Marko Ovaska. Katosi 1.7.2007 Sonkajärvellä
Teemu Puumala. Katosi 30.11.2007 Tampereella
Johanna Hautamäki. Katosi 14.5.2010 Porissa

Siinä toki vain osa edelleen kateissa olevista.

Lisäksi löysin jonkin verran vanhoja uutisia, joissa puhutaan jopa muutamia kuukausia kateissa olleista, mutta kun en tiedä ovatko löytyneet vaiko eikö, kuten 3.7.1982 kadonnut 33-vuotias nainen, joka oli kateissa vielä lokakuussa 1982. Tai mihin katosi Hämeenlinnan Aulangolta 39-vuotias mies, josta oli artikkeli Alibissa 7/81. Hän oli ollut tuolloin kateissa jo yli kolme kuukautta?

Imatralla asuva 14-vuotias neitokainen katosi kotoaan 7.12.1968. Hän oli kateissa vielä 14.1.1969. (HS 15.1.1969).

8.2.1969 katosi Asikkalan Vesivehmaalla mielenhäiriöön joutunut 31-vuotias kirvesmiehen vaimo. Hän oli edelleen kateissa 23.4.1969. (HS 24.4.1969).

Helsinkiläinen 65-vuotias mies katosi maaliskuussa 1969 ja oli edelleen kateissa kun katoamisestaan ilmoitettiin lehdessä (HS 21.5.1969: Helsinkiläistä miestä etsitään).

Helsingissä asuva 27-vuotias rouva (sukunimi sama kuin erään kellarisurman uhrilla) poistui kotoaan 21. elokuuta 1969 ja hän oli kateissa vielä 7.9.1969. (HS 8.9.1971).
Isojokelainen 17-vuotias nuorukainen katosi 2.5.1975. Hänestä tehtiin viimeinen havainto tuon päivän iltana klo 21 aikoihin, jolloin hänen nähtiin liftaavan Kristiinan (Kristiinankaupungin, toim.huom.) ja Isojoen välisellä tiellä. Hän oli kateissa vielä 28.9.1975 ja tuona liki viitenä kuukautena oli tehty isoja etsintäoperaatioita - ilman tulosta. Isänsä oli luvannut pojan löytymiseen johtavista vihjeistä 8000 markan palkkion. (HS 29.9.1975).

Saman päivän HS (29.9.-75) kertoi myös, että 2.9.-75 poistui hoitopaikastaan Riihimäeltä 15-vuotias ammatikoulua käyvä neito ja hän oli kateissa edelleen.

Ehkä tämä Vantaan tapaus(kin) oli ns. pissiksen irtiotto arjesta, mutta Vantaan Jokivarressa asuva 15-vuotias tyttölapsi poistui kotoaan 12. heinäkuuta ja hän oli edelleen ties missä kuukauden kuluttua katoamisestaan. (HS 12.8.1979).

Hämeenlinnassa opiskellut 19-vuotias espoolaisneito katosi 17.4.1980. Hän oli edelleen kateissa 4.7.1980. (HS 5.7.1980).

Mainittakoot tähän väliin, että kesän ja syksyn aikana 1980 tehtiin katoamisilmoitus kolmesta muustakin henkilöä ja heidän kohdallaan epäiltiin henkirikoksen mahdollisuutta varsin nopeasti – ja melko pian kaikki kolme kadonnutta löydettiin surmattuina. Tapaukset olivat Ruotsinpyhtäältä, Kangasniemeltä ja Lestijärveltä.

Vantaan Vaaralassa asunut 66-vuotias nainen katosi 28. heinäkuuta 1980 ja hän oli edelleen kateissa saman vuoden lokakuun lopulla. (HS 30.10.1980).

”Mies kateissa neljä kuukautta Helsingissä”, otsikoi HS 19.8.1980. Kadonnut oli Itä-Pasilassa asunut 41-vuotias sekatyömies, joka katosi 12. huhtikuuta 1980.

3. heinäkuuta 1982 katosi Helsingissä 33-vuotias valintamyymälän kassalla työskennellyt nainen. Hän oli kateissa vielä lokakuun puolivälissä 1982. ("Helsinkiläinen nainen kateissa kesästä saakka", HS 14.10.1982).

Utsjoella katosi kesäkuussa 1982 kaksi länsisaksalaista turistia. Heidän autonsa – metallinvihreä Citroën - oli ollut samoilla sijoilla Kevon luonnonpuiston reitin alkupäästä jo 13. kesäkuuta. Turistien tavaroista osa, mm. kameran objektiivi sekä kumisaappaat olivat edelleen heidän hotellihuoneessaan. Etsintöjä oli suoritettu niin maastossa kävellen kuin rajavartiolaitoksen helikopterilla ilmasta käsin. (Lehtileike jostain sanomalehdestä 9.7.1982).

Laitetaan tähän väliin kadonneen ja sittemmin löytyneen henkilön tapaus: ”Mies katosi Tuusulan Jokelasta” (HS 25.11.1984). Hän oli kadonnut 2. marraskuuta. Ruumiinsa löytyi Keravalta kaivosta huhtikuussa 1985. ”Kateissa ollut keravalaismies löytyi surmattuna”. (HS 10.4.1985). Tämä tapaus tunnetaan paremmin nimellä Keravan kaivosurma ja siitä on tarkemmin eräässä kirjassa kuin myös omassa osiossaan henkirikokset kotimaa - osastolla.

Lahdessa työharjoittelussa ollut 21-vuotias hyvinkääläisneito katosi 27. elokuuta 1982 ja oli edelleen kateissa tammikuussa 1983. (HS 14.1.1983)

Turussa oli tammikuussa 1983 yhä kateissa kaksi neitosta. Kummankaan ikää ei mainittu. Toinen katosi elokuussa 1982, ja toinen marraskuussa 1982. Kumpaakin peräänkuulutettiin 20.1.1983 ilmestyneessä Helsingin Sanomissa.

Mielenkiintoinen on myös nimimerkin Mooselein kirjoitus tuossa ”hiljaisuudessa” kadonneet - osiossa:
Keväällä -82 tai -83 J.S., hyvin toimeentulevan perheen v.-63 syntynyt tyttö, lähti Tampereelta Helsinkiin yliopiston pääsykokeisiin (valtiotieteelliseen). Aamujunalla läksi, kokeisiin ei osallistunut eikä sen koommin ole tytöstä tietoa. Kuulin jutusta 80-luvun lopulla, yhteissä tuttavia perheissä ja tyttö oli aikoinaan luokkakaveri. Ilmeisesti ei havaintoa myöhemminkään, kun kymmenkunta vuotta myöhemmin kuulin jutusta, omaiset olivat kuulemma päättäneet olla puhumatta koko asiasta enää.

Kuten osion aloituksessa mainittiin... jopa viisi prosenttia kadonneista olisi henkirikoksen uhreja. Oletan luvun olevan 8-10 prosenttia. Ja ainakin he jotka tuossa aiemmin jo mainitsin. Joku voi olla eri mieltä Raisa Räisäsen kohtalosta epäilyjeni suhteen, mutta jos hän sittenkin vaan hyppäsi/putosi/liukastui ja jäi kiinni järven pohjassa oleviin romuihin tms.

Luin alkuvuodesta Victor Malarekin kirjoittaman kirjan Natashat - seksibisneksen uhrit. Kirja kertoo naisista, jotka ovat houkuteltu leveämmän leivän ääreen Itä-Euroopan eri maista. Heitä on toimitettu rikollisliigojen toimesta mm. Israeliin, Saksaan, Turkkiin, Arabiemiirikuntien liittoon, Etelä-Koreaan ja Italiaan. Toki naiset ovat poistuneet "vapaaehtoisesti" eivätkä "sillai niiku oikeesti kadonneet". Jotkut heistä vaan yksinkertaisesti katoavat tämän jälkeen.

Serbian suunnalla toimivissa murtamiskeskuksissa on kirjan mukaan jopa surmattu tyttöjä ja naisia.

Naiskaupassa on kyse todella isoista summista ja ihmisiä katoaa vuosittain satoja ellei jopa tuhansia. Jotkut prostituution pakotetut ovat päässeet pakoon. Yksi heistä pakeni kotimaahansa - ja joutui siellä surmatuksi. Hänet etsittiin, sillä värvääjissä on paljon paikallista väkeä ja valmiita vaikka mihin - saadakseen rahaa ja elääkseen leveämmin.

"Ehkä yksi hirvittävimmistä värväyskeinoista on suoranainen ryöstö. Tytöt yksinkertaisesti viedään. Monilla Moldovian, Romania ja Bulgarian maaseuduilla tyttöjä on siepattu, kun he ovat olleet matkalla kotiin pitkin maalaisteitä. Tilanne on niin vakava, että jollain maaseutualueilla vanhemmat ovat lakanneet lähettämästä tyttäriään kouluun estääkseen heidän varastamisensa".

Monelle on varmaan yllätys, että tälläistä voi tapahtua EU-maissa, mutta kaiken mahdollistaa vapaa liikkuvuus; tavarat, ihmiset, pääoma... Myös Pohjoismaissa on tyttöjä että naisia, jotka ovat vaan yksinkertaisesti kadonneet. Toki nyt uskotellaan, että ei meillä sellaista tapahdu ja katoamiset ovat vaan yksittäistapauksia, joissa uhri on raiskattu ja heti surmattu ja ruumis sen jälkeen hävitetty. Voi se olla toki niinkin, mutta yhtä lailla kadonnut tyttö/nainen voi olla kaapattu seksikaupan uhriksi. Ja taas aistin lukijoiden väheksynnän, että "ei Suomessa sellaista tapahdu". Eihän meillä ollut muutama vuosi sitten sudanilaisia raiskaajia eikä romanialaisia kultavarkaita. Nyt on!
-Johonkin nuo kateisiin jääneet ovat joutuneet! "Lisäksi naiskauppiaat ovat luoneet Baltian maiden kautta kulkevia salakuljetusreittejä Skandinavian maihin". Palaavatko he takaisin ilman "kauppatavaraa?".

Kirjassa mainitaan, että pakkoprostituutiota yms. on vaikea tutkia, sillä uhrien asiakkaina on niin poliiseja kuin tuomareitakin. Serbialaisten uskomaton raakuus on myös seikka, mikä edesauttaa silminnäkijöitä vaikenemaan ja jättää poliisin tutkimatta asioita. Osa uhreista päätyy itsemurhaan; "monet kuolevat väärinkäytön seurauksiin ja sairauksiin. Toiset antavat periksi ja tappavat itsensä". Osa niskuroijista surmataan; "Turkin Istanbulissa kaksi ukrainalaista naista heitettiin alas korkean kerrostalon parvekkeelta, kuuden vankina olleen venäläisnaisen seuratessa tapahtumaa kauhuissaan".

Taannoin tv:ssä esitetty sarja Tyttökauppiaat ei suoranaisesti perustunut tähän kirjaan, vaan oli omanlaisensa - toki tuo salakuljetus Adrian meren yli Italiaan, oli kuin suoraan kirjasta. http://yle.fi/ohjelmat/91684

Kaksi Kadonneet-alueen yleisketjua yhdistetty ja molempien otsikot saatettu nekin yhteen 29.3.2023. Perkaan ketjua myöhemmin.
-NILS-

Kolmas yleisketju yhdistettuy tähän "katoamisten yleisketjuun. Otsikkoon lisätty se toinen tiedossa oleva kadonneiden yhteismäärä
-NILS-

[matlockb]

Olen muuten Doctorin kanssa samoilla linjoilla mutta jotenkin Teemu Puumalan kohdalla itse uskon rikokseen.
Antero Harju (1990), Kai Salomaa (2003) ja Pekka Tuukkanen (2004) ovat ihan selviä tapauksia, että henkirikos liittyy ainakin näihin tapauksiin, jos heistä yksikin löytyy (elossa tai kuolleena) ja selviää että rikosta ei asiaan liity niin ihmettelen todella suuresti.
Onko muuten tuosta mainitsemastasi Mirja Mertanen-Wehnertistä omaa ketjua täällä?
Hän siis on kadonnut 1991 Helsingissä, muuta tietoa ei listassasi ollut. Jos ketjua ei ole mutta jotain (lisä)tietoa löytyy kuitenkin niin voisitko Doctor avata ketjun?

[Tepsu]

Samoin täällä, Teemu Puumalan kohdalla uskon rikokseen ja samoin Raisa Räisäsen kohdalla. Tosin olen seurannut näitä asioita vasta jonkin aikaa ja moni tapaus on minulle outo. Teemun ja Raisan tarinat olen kuitenkin tutkinut aika tarkkaan koska tunnen Teemun ja taas Raisan katoaminen on ollut niin paljon muuten esillä. Teemun kohdalla todella harmittaa poliisin hidas liikkeellelähtö, mutta toisaalta Teemu on aiemmalla käytöksellään siihen itse ns. vaikuttanut.

[calcutta]

Minä lisäisin myös surmattujen listalle antti hanhivaaran(teemu puumalan lisäksi siis)... En millään voi uskoa,että olisi omaehtoinen katoaminen tai onnettomuus. Muutenhan autokin olisi varmasti kunnossa yms. Muutenkin hyvin epämääräisesti kaverit ovat käyttäytyneet katoamisen aikoihin/jälkeen...

[hannu hanhi]

Kiitos taas kerran ansiokkaasta ja mielenkiintoisesta avauksesta. Listasta löytyy paljon itselleni vieraita tapauksia.

Mihin perustuu oletuksesi, että Saarainen ja Soukka olisivat joutuneet henkirikoksen uhreiksi? Heidän tarina kun minun korvissani kuulostaa yksinkertiasesti siltä, että on eksytty Lapin erämaihin ja sille tielle jääty. Lapissa kun sitä kairaa riittää loputtomiin. Raisan tapausta pidetään yleisesti henkirikoksena, mutta olet tehnyt näköjään erilaisen päätelmän.

Minua kiinnostaa tuo 12-vuotiaana Turengista hävinnyt Jari Hännikäinen. Hänestä on oma ketjunsa, mutta sen perusteella jää täysin epäselväksi, että oliko poika vain karkuteillä vai katosiko hän ihan oikeasti.

90-luvun alkupuolella katosi oululainen lääkäri, jonka tiesin nimeltä ja ulkonäöltä. Mikään henkilökohtainen tuttavuus kyseinen henkilö ei ollut. Kyseinen lääkäri oli kadotessaan työkeikalla Ruotsin puolella. Tästä tapauksesta ei löydy mistään mitään sen kummempaa tietoa. Onko tarina tuttu kenellekään? Kyseisen henkilön nimeä googlettamalla löytyy lähinnä viitteitä hänen 80-luvulla tekemiin tieteellisiin tutkimuksiin, mikä sopii siihen, ettei miestä ole ollut olemassa enää 90-luvun alun jälkeen.

[vivy]

Lista on toki oman mielipiteesi mukaan tehty, mutta pitäisi muistaa, että poliisin käsitys joistakin on eri (esim. Raisan tapaus) ja heillä saattaa olla tietoa, jota meillä ei ole.

[Doctor Lecter]

Olen muuten Doctorin kanssa samoilla linjoilla mutta jotenkin Teemu Puumalan kohdalla itse uskon rikokseen.

Sekin on mahdollista, sillä paljon on outoja piirteitä, mutta...

Onko muuten tuosta mainitsemastasi Mirja Mertanen-Wehnertistä omaa ketjua täällä? Hän siis on kadonnut 1991 Helsingissä, muuta tietoa ei listassasi ollut. Jos ketjua ei ole mutta jotain (lisä)tietoa löytyy kuitenkin niin voisitko Doctor avata ketjun?

Mertanen-Wehnertistä on minfossa pienimuotoinen keskustelu testit & kyselyt osastolla osoitteessa http://188.138.24.197/phpbb2/viewtopic. ... 7&p=156328 Lisäksi hänestä uutisoitiin aikoinaan vain tämän verran:
Poliisi kaipaa tietoja kadonneesta naisesta
Helsingin rikospoliisi kaipaa tietoja Vartiokylästä kadonneesta lastentarhanopettaja Mirja Anneli Mertanen-Wehnertistä. Hän katosi 10. marraskuuta, eikä hänen olinpaikastaan sen jälkeen ole saatu tietoja.
36-vuotias Mertanen-Wehnert on 160 senttiä pitkä ja normaalivartaloinen. Hänen hiuksensa ovat lyhyet, suorat ja punertavat. Vasemman silmän ulkonurkassa on pieni punainen perhosenmuotoinen syntymämerkki.
Kadonneella on päällään vaalea pusakka ja tummat housut sekä turkoosi neulepusero.
Kadonneesta jotakin tietävät voivat soittaa numeroon 1895322 tai 1896810.
HS 18.11.1991
Hänet on julistettu kuolleeksi 1.1.2002. Keskustelua hänestä voi siis jatkaa tuossa ym. osoitteessa ja pyytää sen siirtoa kadonneisiin.

Lista on toki oman mielipiteesi mukaan tehty, mutta pitäisi muistaa, että poliisin käsitys joistakin on eri (esim. Raisan tapaus) ja heillä saattaa olla tietoa, jota meillä ei ole.

Toki näin on, mutta kuten sanoit, niin pohdin tässä lähinnä itsekseni ääneen ja ajattelin raisan kohdalla myös tuota manitsemaani katoamistapaa. Onhan häntä naarattu vaikka kuinka, mutta silti. Suuri osa kadonneista on kuitenkin hukkunut ja/tai kuollut metsään, louhikkoon jne. Tapaus Mika Kantola oli monta vuotta epäilty henkirikos, vaan kuinkas siten kävikään... sairauskohtausko se oli kuolonsyynä?

Kiitos taas kerran ansiokkaasta ja mielenkiintoisesta avauksesta. Listasta löytyy paljon itselleni vieraita tapauksia.

Ole hyvä ja kiitos itsellesi monista hyvistä kirjoituksista. Katoamisissa on se ongelmea, että kun niistä kadonneista ei ilmoiteta julkisuudessa, niin moni tapaus jää tiedollisesti vajaaksi - kadonneet -osastolla on varmasti avoinna sellaisia tapauksia, jotka ovat selvinneet. Koulukotikarkaamiset vielä siihen mukaan, niin ryteikkö on jo varsin haasteellinen kahlattava.

Mihin perustuu oletuksesi, että Saarainen ja Soukka olisivat joutuneet henkirikoksen uhreiksi? Heidän tarina kun minun korvissani kuulostaa yksinkertiasesti siltä, että on eksytty Lapin erämaihin ja sille tielle jääty. Lapissa kun sitä kairaa riittää loputtomiin.

Oletan, että Saarainen ja Soukka tapasivat jonkun - joko öisessä teltassa tahi muuten vaan, joka hyötyi heistä jotain. 1950-luvulla oli myös paljon irtolaisia ja rajaloikkareita. Jälkimmäisiä kulki neuvostoparatiisista Suomen kautta Ruotsiin kait enemmänkin kun yleisesti luullaan ja ehkä joku tarvitsi Suomen passia, omaisuutta, rahaa. Toki tuo eksyminen ja sitä kautta nääntyminen on yksi varteenotettava vaihtoehto. Olisivatko kuitenkaan menneet niin kauas asutuksesta, etteivät olisi löytyneet? Oletan heidän kohdanneen väkivaltaisen kuoleman.

Raisan tapausta pidetään yleisesti henkirikoksena, mutta olet tehnyt näköjään erilaisen päätelmän.

Tuo on tosiaan vain olettama ja ehkä keskustelun yritys sille, että näinkin olisi voinut käydä.

Minua kiinnostaa tuo 12-vuotiaana Turengista hävinnyt Jari Hännikäinen. Hänestä on oma ketjunsa, mutta sen perusteella jää täysin epäselväksi, että oliko poika vain karkuteillä vai katosiko hän ihan oikeasti.

KRP:n erinomaisessa kirjassa Kadonneet henkilöt vuodelta 1996 kerrotaan tapauksesta. Sen perusteella saa mielikuvan, että olisi kateissa edelleen. Tosin, saman niminen, samoihin aikoihin syntynyt ja kotikunnaksi ilmoitetaan Janakkala on edelleen olemassa, mutta vailla minkäänlaisia osoitetietoja, joten kuolleeksi julistetuista ei sen nimistä löydy. Mielenkiintoista?

90-luvun alkupuolella katosi oululainen lääkäri, jonka tiesin nimeltä ja ulkonäöltä. Mikään henkilökohtainen tuttavuus kyseinen henkilö ei ollut. Kyseinen lääkäri oli kadotessaan työkeikalla Ruotsin puolella. Tästä tapauksesta ei löydy mistään mitään sen kummempaa tietoa. Onko tarina tuttu kenellekään? Kyseisen henkilön nimeä googlettamalla löytyy lähinnä viitteitä hänen 80-luvulla tekemiin tieteellisiin tutkimuksiin, mikä sopii siihen, ettei miestä ole ollut olemassa enää 90-luvun alun jälkeen.

Minulle ihan outo tapaus. Tästä olisi mielenkiintoista kuulla lisää.
-Oulusta löysin nopeasti haettuna kaksi tapausta, jotka ovat jo kenties selvinneet:

Helsinkiläinen mies katosi Oulussa
Helsingin rikospoliisi kaipaa tietoja helsinkiläisestä eläkeläisestä Leo Rainer Lanzettista. Lanzett katosi 25. kesäkuuta Oulussa lähdettyään hotellistaan punaisella Toyota Corolla -autolla. Auton rekisterinumero on UXR-701. Kadonnut on 52-vuotias, 171 senttiä pitkä ja normaalivartaloinen. Hänellä on lyhyet ruskeat hiukset ja pälvikaljua. Hän käyttää kultasankaisia silmälaseja. Kadonneesta jotain tietäviä pyydetään soittamaan Helsingin rikospoliisin päivystykseen numeroon 90 - 1895132.
HS 9.7.1992

Nainen katosi Oulussa
Oulun poliisi kaipaa tietoja Pirjo Helena Kääriäisestä, 38, joka katosi kotoaan Oulusta viime torstain vastaisena yönä. Hän on pitänyt tapanaan pyöräillä aamuyön tunteina. Kadonnut on hoikka ja 175-senttinen. Hänellä on tummat, aaltoilevat hiukset, jotka ulottuvat olkapäille. Yllään hänellä oli mustat farkut ja tummat kengät. Kääriäinen on liikkunut sinivalkoisella, kolmivaihteisella miesten polkupyörällä, jonka merkki on DBS. Muutaman vuoden vanhassa pyörässä on kromatut lokasuojat.
Tiedot kadonneesta pyydetään ilmoittamaan Oulun poliisin numeroon 981-3137353.
HS 14.6.1995
Tuo "viime torstai" oli 8. kesäkuuta.

[hannu hanhi]

90-luvun alkupuolella katosi oululainen lääkäri, jonka tiesin nimeltä ja ulkonäöltä. Mikään henkilökohtainen tuttavuus kyseinen henkilö ei ollut. Kyseinen lääkäri oli kadotessaan työkeikalla Ruotsin puolella. Tästä tapauksesta ei löydy mistään mitään sen kummempaa tietoa. Onko tarina tuttu kenellekään? Kyseisen henkilön nimeä googlettamalla löytyy lähinnä viitteitä hänen 80-luvulla tekemiin tieteellisiin tutkimuksiin, mikä sopii siihen, ettei miestä ole ollut olemassa enää 90-luvun alun jälkeen.

Minulle ihan outo tapaus. Tästä olisi mielenkiintoista kuulla lisää.
-Oulusta löysin nopeasti haettuna kaksi tapausta, jotka ovat jo kenties selvinneet:

Helsinkiläinen mies katosi Oulussa
Helsingin rikospoliisi kaipaa tietoja helsinkiläisestä eläkeläisestä Leo Rainer Lanzettista. Lanzett katosi 25. kesäkuuta Oulussa lähdettyään hotellistaan punaisella Toyota Corolla -autolla. Auton rekisterinumero on UXR-701. Kadonnut on 52-vuotias, 171 senttiä pitkä ja normaalivartaloinen. Hänellä on lyhyet ruskeat hiukset ja pälvikaljua. Hän käyttää kultasankaisia silmälaseja. Kadonneesta jotain tietäviä pyydetään soittamaan Helsingin rikospoliisin päivystykseen numeroon 90 - 1895132.
HS 9.7.1992

Nainen katosi Oulussa
Oulun poliisi kaipaa tietoja Pirjo Helena Kääriäisestä, 38, joka katosi kotoaan Oulusta viime torstain vastaisena yönä. Hän on pitänyt tapanaan pyöräillä aamuyön tunteina. Kadonnut on hoikka ja 175-senttinen. Hänellä on tummat, aaltoilevat hiukset, jotka ulottuvat olkapäille. Yllään hänellä oli mustat farkut ja tummat kengät. Kääriäinen on liikkunut sinivalkoisella, kolmivaihteisella miesten polkupyörällä, jonka merkki on DBS. Muutaman vuoden vanhassa pyörässä on kromatut lokasuojat.
Tiedot kadonneesta pyydetään ilmoittamaan Oulun poliisin numeroon 981-3137353.
HS 14.6.1995
Tuo "viime torstai" oli 8. kesäkuuta.[/quote]

Itse muutin pois Oulusta suunnilleen tuon lääkärin katoamisen aikoihin enkä sen jälkeen ole kuullut tapauksesta. Katoamisesta oli aikanaan paljon puhetta, mutta mitään juttua en hänestä ole löytänyt. Tuon ajan Kalevan jututkaan eivät ole netissä. Nimeä en viitsi laittaa, koska on tietysti mahdollista, että mies löydettiin kuolleena eikä rikosta todettu liittyneen asiaan. Tahallisesta katoamisesta tuskin oli kyse, koska kaikki jäljet päättyivät kokonaan jonnekin Pohjois-Ruotsiin. Mies oli OYS:ssa merkittävässä virassa eikä mitään järkevää syytä tahalliselle katoamiselle ollut. Auto muistaakseni löydettiin joskus kuukausia katoamisen jälkeen.

[Doctor Lecter]

Suomessa katosi vuonna 1980 135 ihmistä. Heistä oli miehiä 83 ja naisia 52. Tuohon aikaan sukupuolineutraaleja ei ollut tai he pysyivät kaapissa eivätkä näin ollen kadonneet. Elossa tavattiin 49 henkilöä ja kuolleina löytyi 37 ja edelleen kateissa (helmikuussa 1982) 49 henkilöä.

Vuonna 1981 ilmoitettin kadoneeksi 113 henkilöä, joista on edelleen kateissa (helmikuu 1982) 24 henkilöä. 33 löytyi kuolleena ja 56 löydettiin tai palasivat itse kotiinsa syystä tahi toisesta.

Suomessa on kadonneita kirjattu tilastoihin sun muihin vuodesta 1928 lähtien ja tuon samaisen vuoden kesäkuulta on katoaminen, joka oli pimeä vielä vuoden 1982 alussa. Viimeksi poliisi oli tutkinut tapausta vuonna 1966. Poliisin kirjoissa oli vuosilta 1928 - 1981 yhteensä reilut 7000 kadonnutta. Miksi ihmiset sitten katoavat? Tilasto vuodelta 1980 kertoo seuraavaa:
Seikkailunhalu 26 tapausta
Sairaus 17 tapausta
Kotielämä 7 tapausta
Alkkoholi 20 tapausta
Vastuunpako 5 tapausta
Itsemurha 11 tapausta
Hukkunut 22 tapausta
Ei syytä 27 tapausta
Eräs 1960-luvulla syntynyt nainen katosi vuonna 1980 ja oli kateissa vuoden ennen kuin löytyi. Syynä katoamiseen oli seikkailunhalu. Toinen saman ikäinen nainen oli niin ikään vuoden kateissa rempallaan olleiden kotiasioiden vuoksi. Marraskuun 11. päivä 1979 tehtiin katoamisilmoitus 39-vuotiaasta miehestä. Hänet löydettiin kesäkuussa 1981. Kertomansa mukaan oli vastuuta paossa.

Köyhä huutolainen Toivo Matias Kujanpää pukeutui parhaisiinsa Alahärmän Poromaassa 12. toukokuuta 1942 ja katosi. Hänestä ei koskaan tehty katoamisilmoitusta - sosiaalisen taustansa vuoksi ei voinut ketään vähempää kiinnostaa. Edelleen kateissa helmikuussa 1982.


Alibi 4/1982

[eloq]

http://www.murha.info/phpbb2/viewtopic. ... A4ss%C3%A4

Jämsässä kadonnut pariskunta, mies löytyi mutta käsittääkseni vaimo edelleen kateissa.

[kakkosurpo]

Täyttä varmuutta ei koskaan saada kaikkien kadonneiden kohdalla. Itse uskoisin että varsinkin nuorten naisten kohdalla henkirikos prosennti on todella suuri jos ruumista ei löydetä. Toinen ryhmä on nämä henkilöt joilla itsellään on hämärää taustaa. En millään usko että lopullisesti kadonneista vain 5% olisi surmattu. Vanhukset ei ole kadotessaan potentiaalisempia tapon kohteita, mutta ikäjakaumassa 15-50v ovat, varsinkin naisissa. Jos kadonnut löydetään luurankona vuosien kuluttua niin on käytännössä mahdoton sulkea enää pois henkirikosta, ellei mitään viestiä ole jättänyt. 5 vuodessa kaikki pehmytkudos on mädäntynyt pois ja aina jää silloin kuristamisen mahdollisuus auki. Silloin tällöin joitakin kadonneita löytyy ja todetaan ettei tapaukseen liity rikosta vaikka sitä ei todellakaan aina pystytä sulkemaan pois. Helpottaahan se tietenkin poliisien taakkaa töissä kun saadaan joitakin juttuja suljettua.

[matlockb]

Hyvänä esimerkkinä tuli mieleen tuo jonkinlaisiin hämärähommiinkin sekaantunut "piippumuumio" jonka oikeaa nimeä en nyt muista (täällä on oma ketjukin) joka löytyi savupiipusta kun hylättyä teollisuusrakennusta purettiin 2010 ja katosi 1991 ja ilmeisesti siis 19 vuotta on siellä ollut, eihän siinä paljon luista voi päätellä (jos ehjiä ovat) mitä todellisuudessa on tapahtunut silloin 1991 kun on kaikki talvet ja kesät siellä savupiipussa ollut. Aika mahdoton siinä päätellä enää mitään noin pitkän ajan jälkeen jos on esimerkiksi kuristettu ja ruumis piilotettu sen jälkeen savupiippuun.
Ja oliko se Mika Kantola joka oli todella pitkään (yli 10 vuotta?) kateissa ennen kuin maastosta löytyi ruumiin jäänteitä.
Sitä voi jokainen miettiä miten parhaatkaan patologit enää selvittää varmuudella kuolinsyytä jos ruumis on saanut maastossa säiden ja eläinten armoilla olla 10-15 vuotta.

[Severin A]

Jotain sentään on listalla olleista selvinnyt, mikä on vain positiivista.

-Raija Juutila löydettiin ja mitä ilmeisemmin hän on kuollut väkivallan seurauksena
-Raisa Räsäsen tapausta tutkitaan nyt tappona viimeisemmä tiedon mukaan

[Siru83]

Tuosta puuttuu ainakin Erik Sarin. Hän on käsittääkseni edelleen kateissa. Voi hyvin olla päätynyt kotinsa lähellä oleviin kaivoskuiluihin, joita ei pystytty kunnolla tutkimaan. Poliisi on ilmeisesti sanonut, että pitää henkirikoksen mahdollisuutta varteenotettavana, mutta en tiedä, mihin se perustuu, jos Erikillä ei ole rikostaustaa.

Merja Mankki saattaa olla henkirikoksen uhri. Kotoahan hävisi painoja Merjan katoamisen aikaan. Mies väittää, että kyse on hukuttautumisitsemurhasta, mutta tiettävästi Merja Mankki oli ihan tasapainoinen. Ja koko miehen kertomus siitä, kuinka Merja oli uhannut hukuttautua, ja hän oli itse silloin paikalla, kun hukuttautui, oli epäilyttävä. Oletan, että mies on heittänyt Merjan ruumiin painojen kanssa jonnekin vesistöön: ei välttämättä sinne, missä hän sanoi Merjan hukuttautuneen.

Ismo Kumpulaista pidän henkirikoksen uhrina ja selvänä sellaisena. Hän ei ole mitään elon merkkejä osoittanut viimeiseen 12 vuoteen. Hänet viimeksi nähneen ystävän kertomus on epäilyttävä ja vielä epäilyttävämpää on, että samainen ystävä sanoo uskovansa hyvin vahvasti, että Ismo olisi Tukholmassa. Lisäksi velat ja hänen velkojien taholta saamat uhkaukset viittaavat henkirikokseen. Yleensä omaehtoisesti kadonneet ovat ottaneet mukaan passi ja muut tarvittavat dokumentit ja rahaa. Ismo ei ole poliisin mukaan käyttänyt passiaan, käynyt tilillään, soittanut puhelinliittymällään (ja koska poliisi sanoi, ettei ole ole mitään näkyvää merkkiä siitä, että hän olisi ollut elossa katoamispäivän jälkeen, oletan, ettei ole myöskään käyttänyt sotuaan). Ismo ei ottanut mitään mukaan kadotessaan. Omaehtoisissa katoamisissa lienee yleensä jotain merkkiä siitä, että kadonnut on elossa. Velat olivat pienehköjä, ja uskoisin, että velkojen takia kadonnut mielummin vaikka tekisi töitä katoamisaikanaan sen verran, että uskaltaisi palata. Ei tuhatlappusten takia piileskellä 12 vuotta.

Tuo tapaus lienee ratkaistavissa kuulustelemalla Ismon viimeksi nähnyttä ystävää (tai "ystävää"). Kadonneet-jaksosta sain tapausta tutkivasta poliisista sen käsityksen, ettei hän ole kovin tiukkaotteinen, ja Ismon ystävä on kuulusteluissa saattanut päästä aivan liian helpolla.

kadonnut löydetään luurankona vuosien kuluttua niin on käytännössä mahdoton sulkea enää pois henkirikosta, ellei mitään viestiä ole jättänyt. 5 vuodessa kaikki pehmytkudos on mädäntynyt pois ja aina jää silloin kuristamisen mahdollisuus auki.

Ei se ihan näinkään ole. 1/3 kuristamisen uhreista murtuu kieliluu. Hirttämisen yhteydessä kieliluu ei murru juuri koskaan. Ja hirttäytymisestä yleensä jää jotain muita merkkejä. Muutkin luuvauriot kuristamisen yhteydessä ovat mahdollisia. Löytymisolosuhteet voivat kertoa paljon. On selvää, että jos on merkkejä ruumiin peittämisestä, kyseessä on todennäköisesti henkirikos jne. Etäisyys katoamispaikasta voi olla merkittävä tieto ja antaa vihiä siitä, onko uhri kuljetettu paikalle, vai olisiko hän päässyt sinne itse. Poliisilla on monia keinoja sen määrittelyyn, sekä teknisiä että olosuhteisiin liittyviä, mistä voi päätellä, onko kyse henkirikoksesta.

Ultimately, a medical opinion of strangulation as the mechanism of neck injury will be based on a complete examination of the patient’s neck, either at autopsy or by radiography, to detect superficial and deep injuries fitting a pattern that supports the diagnosis. A common cited injury is fracture of the hyoid bone, actually only found in a minority (no more than one third) of all fatal strangulations. One must keep in mind that the seriousness of the internal injury may take a few hours to be appreciated, and delayed death has been reported.

Autopsy examination of the neck includes complete dissection with removal of the larynx including the hyoid bone, and preferably with the tongue attached. The superficial and deep musculature must be individually examined for contusion
hemorrhage. The laryngeal skeleton is then exposed to examine for fracture. Finally, the cervical spine is opened and examined for injury.

There is considerable folklore about the neck injury in judicial hanging, including the notion that radical displaced fractures occur. So, common misconception allows that there will be fractures or some sort of internal neck injury in people who hang themselves. In fact, in suicidal hanging there is scarcely ever any internal evidence of neck injury at all. Suicidal hanging is usually affected with very little force. It is painless, and can be accomplished even when lying down in bed.

http://www.markwynn.com/dv/Death%20by%2 ... Hawley.pdf

[Wallabi]

http://hbl.fi/nyheter/2013-01-26/440-fi ... -forsvunna

440 finländare är spårlöst försvunna
Jeanette Björkqvist
Publicerad:
27.1.2013 03.00
Uppdaterad:
27.1.2013 10.41

Lokalpolisen tar emot uppemot 8 000–9 000 anmälningar om personer som försvinner varje år. Den största delen av dem är falska alarm, men 1 700–2 000 är fall där polis och frivilliga kopplas in för att leta reda på den som försvunnit.

– Barn som sprungit bort och dementa äldre som försvunnit höjer antalet ordentligt men det är fall som brukar lösa sig inom någon timme, eller något dygn, säger kriminalöverkommissarie Göran Wennqvist på Centralkriminalpolisen.

Det är hans enhet som har hand om de fall där någon varit försvunnen mer än tre–fyra veckor.

– Ofta går det så att då lokalpolisen överför ärendet åt oss, så dyker den försvunna upp – levande eller död.

Men så finns det fallen där ingen dyker upp. Någonsin.

– Sedan 2000-talets början är ungefär 440 personer spårlöst försvunna. En del är det frivilligt, andra har råkat ut för brott, många har gått bort sig i terräng där den döda är svårhittad.

Läs mer i dagens Hbl.

Tällaista kertoo HBL:n nettisivut. Jos jollain on päivän lehteä, niin voisi referoida paremmin, kun tuossa sanotaan, että enemmän asiasta on päivän lehdessä.

Nopea suomennos artikkelista:

440 suomalaista on kadonnut jäljettömiin
Paikallispoliisi saa vuosittain 8000-9000 ilmoitusta kadonneista ihmisistä. Suurin osa on vääriä hälytyksiä, mutta 1700-2000:ssa tapauksessa poliisi ja vapaaehtoiset joutuvat etsimään kadonnutta.

- Karanneet lapset ja dementoituneet vanhukset, jotka ovat kadonneet nostavat lukua paljon, mutta he tapaukset selviävät yleensä tunneissa tai muutaman päivän kuluessa, sanoo rikosylikomisario Göran Wennqvist keskusrikospoliisista

Wennqvistille tulevat ne tapaukset, joissa joku on ollut kadonneena enemmän kuin 3-4 viikkoa.

- Usein käy niin, että kun paikallispoliisi siirtää tapauksen meille, kadonneet alkavat löytyä, elossa tai kuolleina.

Mutta on myös tapauksia, joissa kadonnutta ei löydy. Koskaan.

- 2000-luvun alusta lähtien suunnilleen 440 henkilöä on kadonnut jäljettömiin. Osa on vapaaehtoisia katoamisia, osa rikoksen urheja ja osa on liikkunut alueilla, joista kuolleen löytäminen on vaikeata.

Mutta että 440 ihmistä? Vuosituhannen alusta lähtien? Siis 12 vuodessa noin monta jäänyt kokonaan kateisiin? Olenko se vain minä vai onko tuo luku muista erityisen suuri?