2-vuotiaan tytön katoaminen Sallan Kursussa 1941

[murjaani]

Täyttä legendaa koko juttu.

Missä on hautakivi?

[jarmo.janis]

Asia mikä mulla kävi mielessä on se että, jos joku luontokappale olisi lapsen vienyt, niin kyllä jäännökset oltaisiin löydetty jostain paikastta, joka on käsityskyvyllinen suhteessa esitettyyn teoriaan (olkoon se mikä vaan). Se että näin ei ole, eli mitään ei ole, löytynyt viittaa joko siihen, että on tapahtunut murha tai siepaus, toisen version ollessa täysin keksitty tarina eli urbaani legenda. Nyt täytyy kuitenkin muistaa että en syytä jutun palstalle tuonutta nimimerkkiä omasta päästä säveltämisestä, Vaan mahdollisuus on se, että hänen käyttämänsä lähdemateriaali saattaa perustua urbaani legendaan.

[Scilla]

Niin no, tuohon aikaan noin pienten lasten jättäminen kodin pihalle Sallassa ei ole ihan sama asia kuin jos sen tekisi nyt jollain niistä asuinalueista, joilla me tämän ketjun keskustelijat asumme.

Minusta siinä ei ole mitään ihmeellistä, että äiti on jättänyt lapset hetkeksi yksin. Mutta se, että juuri silloin on sattunut iskemään hyvin harvoin ihmisen kimppuun käyvä jättiläislintu, joka on äänettömästi kuljettanut 7-10-kiloisen kaksivuotiaan kadoksiin siten, että ainoat näköhavainnot ovat peräisin viisivuotiaalta...

Tarina ei ole niin uskomaton, etteikö se voisi olla totta, mutta mielestäni on paljon todennäköisempää että se on vale. Tarinaa ei myöskään voi puolustella sillä, että "jokainen sikäläinen" tai "kaikki lehdet" ovat tuolloin kertoneet linnun vieneen lapsen. Väliä on vain sillä, mitä sanottavaa paikalla olleilla henkilöillä - äidillä, veljellä ja niillä peltotyöläisillä - on ollut.

Juu sen ymmärsin että erilainen asuinympäristö kyseessä Mut lapset nyt ei kovin paljon fyysisiltä ominaisuuksiltaa silti ole muuttunut 60 vuodessa. Eli pointti oli nimenomaan siinä että kyllähän siinä olisi jo isomopikin lapsi kerennyt keksimään lähteä jonnekkin, ihan vaikka äidin perään ja eksyä siinä matkalla. Ja se että on jätetty pihalle eikä kotiin taloon sisälle. Ilmeisesti tuohon aikaan ei ollut siellä päin petoja liikkumassa lähellä jos noin uskallettiin tehdä.
(Kyllä myös ennen aikaan sudet kävivät pihapiirissä verottamassa karjaa yms, tämän takia pihapiirit (rakennukset) rakennettiin yleensä maataloissa neliön muotoon, jolloin pihasta saatiin suojatumpi.)

Konsta Apeli: Tältä foorumilta löytyy Metsästys- ja kalastusrikokset niminen keskustelu, jos haluaa vain petopolitiikasta keskustelua. Tämä aloitus herättää ainakin itsessäni enemmän mielenkiintoa kuinka oikeasti on voinut käydä, eikä sitä kuinka paha peto se maakotka nyt on ja pitäisikö sitäkin rajoittaa. Ja jos kaikki nyt todettaisiin että juu, iso paha maakotka vei lapsen, niin keskustelu loppuisi siihen, eikä luultavasti jatkuisi edes suurpetopolitiikkakeskusteluna. Ja tämä ilman sarvia ja hampaita.

[Ande]

Täyttä legendaa koko juttu.

Missä on hautakivi?

Et tainnut lukea tätä koko ketjua. Se lapsi on siis KADONNUT, joten ei ole löytynyt mitään hautaanlaitettavaa, eikä siis hautakiveäkään. Ja minun lapsuudessani vielä 1960-luvullakin lapset saattoivat olla keskenään kotipihalla ja paljon muuallakin.

Maakotkan saalistuksesta tämän päivän iltapäivälehdessä, etsikää itse jos ei linkitys onnistu:
http://www.iltasanomat.fi/ulkomaat/art- ... pos=ok-nln

Noista tapahtumista on sentään yli puolivuosisataa, ja siinä ajassa olisi kyllä mahdolliset piilottelijat ja heidän majapaikkansa ehtineet löytyä. Sallan kairoissa en sentään ollut aika paljon kulkijoita kuluneiden vuosikymmenien aikana. Silti enemmän uskon tapaturmaan ja ruumiin piilottamiseen kuin kotkaan, tai tahalliseen surmaamiseen.

[murjaani]

Tässä on 99,9 % todennäköisyydellä kyseessä lasten pelottelu. Eli kotkasta puhumalla on pyritty pitämään lapset pihapiirissä. Samaa kuin "ukkomustilaisella" tai jollain möröllä pelottelu.

Kadonnut julistetaan kuolleeksi jossain vaiheessa, varsinkin jos vauva/taapero korpeen häviää niin aika nopsaanhan se sinne kuolee. Jos Sallan kokoisessa paikassa olisi tällainen kohujuttu niin luulisi aikalaisten osaavan osoittaa sen hautakiven. Vaikka se pienokainen on tämän tarinan mukaan kadonnut, niin kyllä hänet nyt on jo täytynyt julistaa kuolleeksi.

Avaajan en usko tarinaa keksineen, mutta en usko vähääkään että kyseessä olisi tositarina.

Varmasti löytyy pilvin pimein

a) kyseisen tai samankaltaisen jutun lehdestä lukeneita
b) tuon ajan LAPSIA, joille tarinaa on kerrottu (jotta uskoisivat kun käsketään pysyä tietyssä paikassa)
c) ihmisiä, joiden sukulainen on ehkä ollut etsimässä.

Ja erittäin epätodennäköistä on, että löytyy

a) kadonneen perheenjäsentä
b) kadonneen hautakiveä
c) virallista merkintää asiasta.

Mitä suurpetopolitiikkaan tulee, niin toivon ja uskon että sen pohjaksi löytyy vankempaa näyttöä kuin mielenvikaisen taivaalle tuijottelu puoli vuosisataa sitten.

[Konsta Apeli]

Murjaanille;


a) Nämä ihmiset, jotka ovat lukeneet tapauksesta lehdistä ovat sinä iässä etteivät surffaile täällä netissä.
b) Tuon ajan lapsia on tuolta kylältä elossa varmaan kymmeniä, mutta hajallaan ympäri maailmaa. Ehkä vain muutama itse kylässä.
c) Etsinnässä mukana olleitakin vielä löytyy ja heidän sukulaisiaan vielä enemmän.

Ja toisiin väittämiin;

a) Voisin niin halutessani nimetä viisi sisarusta.
b) Mahdollisen hautakiven paikkaa en voi osoittaa, kun en tiedä suvun hautausmaatakaan.
c) Virallinen merkintä on varmasti kirkonkirjoissa.

Minä en lähde näitä penkomaan, enkä enenpää todistelemaan. Minulle riittää tämä totuus.

[Ande]

Joo, minäkin haluaisin tietää tarkan vuoden. Entä löytääkö kukaan mistään arkistosta lehtijuttuja? Se on epäilemättä fakta, että niin 1950- kuin 2010-luvulla maaseudulla olla pienetkin lapset keskenään pihalla.
Paikka on jo mainittu, ja muutama juttu on kyllä vähän kyseenalainen. Kuten se, miten kotka voisi viedä lapsen.

Miksi eräät meistä ei halua ymmärtää sitä, että hautakiveä ei ole olemassa siksi, että ei ole ollut mitään hautuumaalle laitettavaa kun lapsi on kadonnut? Käsittääkseni Lapin hautausmailta on turha hakea kadonneiden ihmisten hautakiviä eräitä poikkeuksia, kuten sankarivainajia lukuunottamatta.

[VoDKa]

(Kyllä myös ennen aikaan sudet kävivät pihapiirissä verottamassa karjaa yms, tämän takia pihapiirit (rakennukset) rakennettiin yleensä maataloissa neliön muotoon, jolloin pihasta saatiin suojatumpi.)

Paitsi että noita umpipihoja ei muistaakseni ole juuri pohjanmaalla ja siitä ylöspäin tuolla lapissa, eikä kai pahemmin ollut etelässäkään vaan olivat nimenomaan käytössä lähinnä länsi-Suomessa ja erityisesti Karjalan suunnilla. Kyseessä on ns. umpipiha, jota kutsutaan myös karjalaiseksi malliksi. Eli pohjoisen ja lapin pedot on varmaan aika vapaasti saaneet käydä pihapiirissä riekkumassa niin halutessaan, ellei pihaa ole sitten aidattu tai siellä ollut jokin muu keino turvautua siltä.

Tuossa, että lapset ovat keskenään olleet pihalla, ei minusta ole mitään outoa ottaen huomioon, että aika on ollut kuitenkin eri ja tietynlaista aikuistumista on vaadittu jo paljon nuoremmalla iällä kuin mitä tänä päivänä edes voidaan uskaltaa pyytää. Kyseessä on myös ollut syrjäinen pihapiiri ja äidin matka varsin lyhyt, joten ihan ymmärrettävä valinta äidiltä.

Joku sanoi, että kyseessä olisi urbaani legenda jolla pelotella pysymään lapset pihalla tai tapahtuu jotain... Mitenkäs se tässä tapauksessa toimii kun lapsi nimenomaan katosi pihalta? Eikö siinä tapauksessa tarinan pitäisi olla pelote pysyä sisällä?

[Scilla]

(Kyllä myös ennen aikaan sudet kävivät pihapiirissä verottamassa karjaa yms, tämän takia pihapiirit (rakennukset) rakennettiin yleensä maataloissa neliön muotoon, jolloin pihasta saatiin suojatumpi.)

Paitsi että noita umpipihoja ei muistaakseni ole juuri pohjanmaalla ja siitä ylöspäin tuolla lapissa, eikä kai pahemmin ollut etelässäkään vaan olivat nimenomaan käytössä lähinnä länsi-Suomessa ja erityisesti Karjalan suunnilla. Kyseessä on ns. umpipiha, jota kutsutaan myös karjalaiseksi malliksi. Eli pohjoisen ja lapin pedot on varmaan aika vapaasti saaneet käydä pihapiirissä riekkumassa niin halutessaan, ellei pihaa ole sitten aidattu tai siellä ollut jokin muu keino turvautua siltä.

Tuossa, että lapset ovat keskenään olleet pihalla, ei minusta ole mitään outoa ottaen huomioon, että aika on ollut kuitenkin eri ja tietynlaista aikuistumista on vaadittu jo paljon nuoremmalla iällä kuin mitä tänä päivänä edes voidaan uskaltaa pyytää. Kyseessä on myös ollut syrjäinen pihapiiri ja äidin matka varsin lyhyt, joten ihan ymmärrettävä valinta äidiltä.

Joku sanoi, että kyseessä olisi urbaani legenda jolla pelotella pysymään lapset pihalla tai tapahtuu jotain... Mitenkäs se tässä tapauksessa toimii kun lapsi nimenomaan katosi pihalta? Eikö siinä tapauksessa tarinan pitäisi olla pelote pysyä sisällä?

Sitähän vähän tuossa hainkin, eli että kun ei ole ollut edes suojattu piha (mikä on muualla tehty petojen takia), niin silti jätetään noin pieni lapsi siksi aikaa ulos kun aikuiset ovat muualla. Mutta petovaara tuolla ei varmaan ole silloin ollut kovin todennäköinen?
Aikuistumista on vaadittu pienemmiltä kuin nykyään, se on totta.
Ja lapset leikkii itekseen ulkona nykyyään ja ennen, muttei nykyään silloin kun vanhemmat eivät ole kotona, siis noin pienet.

[Atlanta]

Lapsille on sattunut onnettomuuksia maailman sivu. Me 50-luvun lapset jouduimme useinkin nuorempiemme perään katsojiksi. Joko niin, että äiti kävi nopeasti jossain tai sitten kun olimme ulkona leikkimässä.

Meitä lapsia peloiteltiin juuri vaikka millä, mutta se oli tavallista. Kuten sanoin, muistan, kun äiti luki jutun lehdestä. Totta vai tarua? En sulje mitään vaihtoehtoa pois, senkin olen sanonut.

Petoja on tässä maassa ollut aina. Ei ennen ajateltu jälkeläisten turvallisuutta, kun lähetettiin aamulla pimeälle tielle kouluun tai jotain asiaa toimittamaan. Tarkoitan aikaa jo ennen 50-lukua. Vielä reilut sata vuotta sitten Helsingin sudet ulvoivat Suomenlahden jäällä.

Jos todella kävi niin, että kotka vei, niin poika ei tajunnut sitä heti. Hän katseli taivaalle odottaen siskoaan takaisin. Kun hän varttui ja alkoi liikkua luonnossa, harrasti ehkä metsästystäkin,hän alkoi tajuta asian kauheuden. Metsällä hän oli ehkä nähnyt maakotkan, tuon upean ja uljaan linnun käsittelevän saaliistaan. Silloin hän tajusi, mitä siskolle oli tapahtunut. Henkinen taantumus alkoi järkytyksestä. Hänhän sairastui henkisesti armeijaikäisenä. Suunnilleen siihen asti ollut normaali.

Sisko katosi, se on totta. Kotka voi olla totta tai pelottelun tulos. Voi olla että se iso lintu oli tuttu naapurin setäkin, jolla oli sairaita taipumuksia, tuli sattumalta taloon ja huomasi tilaisuutensa.

Varmasti jossain on hautakivikin. Se aina yleensä laitetaan, vaikkei kadonnut löydy. Tai nimi on vanhempien hautakivessä.

[jarmo.janis]

Ei mikään luontokappale pysty hävittämään loppuunkäyttämäänsä saalista niin, etteikö siitä jotain löytyisi. Jos se lapsi olisi joutunut esimerkiksi johonkin järveen/lampeen olisi jotain, eli ainakin vaatteita, pitänyt ilmaantua pintaan jo aikaa sitten. Se, että ilmeisen laajat ja kaikki tunnettujen petoeläinten pesimisalueet ilmeisesti kattava etsintä ei ole tuottanut tulosta, voi mielestäni tarkoittaa vain sitä että. Joko uhri on viety alueelta kauas pois toisen ihmisen toimesta, tai sitten hänet on haudattu, ja ainoa joka hautauksen noin hyvin voi tehdä on ihminen.
Se, että mitään ei olla löydetty on mielestäni kaikkein raskain todiste siitä että ihminen asialla on ollut.

[Konsta Apeli]

^jarmolle
Väittäisinpä vastaan. Maakotka oli 50-luvulla vainottu ja tietoon tulleet pesät hävitettiin armotta. Silti kotkia riitti. Miksikö? Vilkaisepa karttaa. Sallasta ja lähikunnista löytyi 50-luvulla vielä tiettömiä kairoja, joissa liikkujia oli aika vähän. Vain erästäjät ja poromiehet tietyillä alueilla. Jyrkkiä vaaroja ja tuntureita riitti. Venäjän rajaa on Sallan kunnan kohdallakin toistasataa kilometriä. Yksin täysin liikumiskiellon alainen rajavyöhykekin oli aikoinaaan paikoin kilometrien levyinen. Pesähän saattoi olla Venäjän puolellakin. Kuten suuri osa pesistä oli pahimman vainon aikana.
Kotkaa hätyyteltiin armotta, mutta silti elinvoimainen kanta säilyi parhaiten juuri Koilliskairan seuduilla. Vaikka tänä päivänä luultavasti kaikki Lapin kotkanpesäreviirit tunnetaan, uusia pesiä löydetään joka vuosi. Kotkan reviiri on 150-300 neliökilometrä, jossa sillä on 2-3 vaihtopesää. Tällä hetkellä tunnettuja reviirejä on runsaat 400 kpl. Reuna-aluiella reviirit luonnollisesti menevät hieman päällekkäin. Joten laskeskelepa huvikeen minkälainen ala olisi pitänyt haravoida lapsen jäännösten löytymiseksi.

[jarmo.janis]

^jarmolle
Väittäisinpä vastaan. Maakotka oli 50-luvulla vainottu ja tietoon tulleet pesät hävitettiin armotta. Silti kotkia riitti. Miksikö? Vilkaisepa karttaa. Sallasta ja lähikunnista löytyi 50-luvulla vielä tiettömiä kairoja, joissa liikkujia oli aika vähän. Vain erästäjät ja poromiehet tietyillä alueilla. Jyrkkiä vaaroja ja tuntureita riitti. Venäjän rajaa on Sallan kunnan kohdallakin toistasataa kilometriä. Yksin täysin liikumiskiellon alainen rajavyöhykekin oli aikoinaaan paikoin kilometrien levyinen. Pesähän saattoi olla Venäjän puolellakin. Kuten suuri osa pesistä oli pahimman vainon aikana.
Kotkaa hätyyteltiin armotta, mutta silti elinvoimainen kanta säilyi parhaiten juuri Koilliskairan seuduilla. Vaikka tänä päivänä luultavasti kaikki Lapin kotkanpesäreviirit tunnetaan, uusia pesiä löydetään joka vuosi. Kotkan reviiri on 150-300 neliökilometrä, jossa sillä on 2-3 vaihtopesää. Tällä hetkellä tunnettuja reviirejä on runsaat 400 kpl. Reuna-aluiella reviirit luonnollisesti menevät hieman päällekkäin. Joten laskeskelepa huvikeen minkälainen ala olisi pitänyt haravoida lapsen jäännösten löytymiseksi.

Okei.
Kupletin juonihan muuttu sitten kokonaan erilaiseksi, jos ollaan paikoissa joissa siviileillä ja suomen viranomaisilla ei ole toimivaltuuksia. Tällöin todellakin luontokappaleen viemän pienen ihmisen jäännökset voi pysyä häveyksissä siihen asti, kunnes luonto omilla muutoksillaan kätkee sen mitä vielä on eli lähinnä luut. Tuskin välit vielä silloin oli niin läheiset, että suomen viranomaiset olis paljon rajan taakse kyselyjä lähetelleet. Eikä sielläkään muiden kiireiden tähden joku maastosta löytynyt kuollut tyttö sen isompaa härdelliä aiheuttanut. Saattoi jopa olla niinkin, että se tulkittiin heidän omaksi kadonneekseen, ja kulttuuri sekä mielipide-erot sitten hautasi jutun unholaan.

Ei se kuitenkaan ole mikään salaisuus että tuohon aikaan vielä raja "vuoti kuin seula" ja melko vapaasti sai korven kautta tulla ja mennä joten sekin mahdollisuus yhä epätodenäköisemmäksi käyvässä rikosteoriassa on huomioitava että tekijä on voinut tulla ja mennä itärajan yli. Joidenkin tietojen mukaan, mitä olen antanut itselleni esittää, itäraja saatiin kunnolla tulpatuksi vasta joskus 1950 ja 1960 lukujen taitteessa.

[Tuomion Pasuuna]

Ei mikään luontokappale pysty hävittämään loppuunkäyttämäänsä saalista niin, etteikö siitä jotain löytyisi. Jos se lapsi olisi joutunut esimerkiksi johonkin järveen/lampeen olisi jotain, eli ainakin vaatteita, pitänyt ilmaantua pintaan jo aikaa sitten.

Jos Sallan erämaahan katoaa ja kotka syö tai hukkuu lampeen, niin pikemmin pitää olla järjetön tuuri, että sieltä löytyy. Etenkin vauva jonka ruumis on vielä paljon pienempi ja hankalampi huomata kuin aikuisen.

Silti paljon luultavampaa on, että lapsen äiti on katoamisen takana ja ruumis on joko haudattuna tai jossain järvessä. Ainakin se on paljon todennäköisempää kuin kotkan hyökkäys, joka on ehkä juuri ja juuri mahdollista, mutta todellakin äärimmäisen epätodennäköistä.

Urbaanilegendateoria (tai Sallassa pikemmin ruraalilegenda)on ihan mielenkiintoinen ja kuulosti aluksi uskottavalta, mutta jos täältäkin löytyy ihmisiä, jotka muistavat lehtijuttuja aiheesta, niin tuntuu siltä että kyseessä on todellinen tapaus.

[Ande]

Eikö tämä ollut jossain Kursun seudulla? Sieltä on kohtuullisen pitkä matka raja-alueelle, jossa on enemmän erämaata. Kyllähän kotka semmoisenkin matkan lentäisi, jos se nyt oli kotka...

Pihoja on Lapissakin rakennettu jo 1800-luvulla sellaisiksi, että rakennukset olivat neliön eri sivuilla, eli kai jotain umpipihaa muistuttavia. Asiasta löytynee tarkempaakin tietoa, mutta se ei välttämättä kerro mitään tapahtumapaikan rakennusten sijainnista. Oliko kuitenkin sodan jälkeen rakennettuja, vaiko vanhempia joita Lapissa oli sattuneesta syystä erittäin vähän, varsinkin Sallassa?

Edelleen kaipailen niitä lehtijuttuja, joita voi löytyä vaikka paikallisista kirjastoista, museoista, arkistoista ja hyvällä tuurilla vaikka mummolan vintiltä, jos vaan olisi vuosi tarkemmin tiedossa.