Amelia Earhart - kadonnut yhdysvaltalainen lentäjä

Spekulointia kadonneista henkilöistä.
VittoriaVetra
Harjunpää
Viestit: 349
Liittynyt: Su Loka 18, 2015 5:05 pm

Amelia Earhart - kadonnut yhdysvaltalainen lentäjä

Viesti Kirjoittaja VittoriaVetra »

Wikipedian sivuilta :


Amelia Earhart



Amelia Mary Earhart (24. heinäkuuta 1897 – 2. heinäkuuta 1937) oli yhdysvaltalainen ilmailun uranuurtaja ja ensimmäisiä naispuolisia lentäjiä. Hän katosi Tyynellämerellä 2. heinäkuuta 1937 yrittäessään maailmanympärilentoa.


Lentouran alku

Amelia Earhart syntyi Atchisonissa Kansasissa 24. heinäkuuta 1897. Hänen isänsä oli rautateiden lakimies Edward Earhart ja äiti Amelia Otis. Isän alkoholismin vuoksi Amelia asui melkein koko lapsuutensa isovanhempiensa luona. Jo lapsena hän kapinoi sukupuolirooliaan vastaan. Hän kiipeili puissa, metsästi rottia kiväärillä ja keräsi sanomalehtileikkeitä naisista miesten ammateissa. Vuonna 1915 hän valmistui lukiosta (high school) hyvin arvosanoin. Ensimmäisen maailmansodan aikana vuonna 1917 hän työskenteli apusairaanhoitajana kanadalaisessa sotilassairaalassa ja sosiaalityöntekijänä Bostonissa. Vuonna 1919 hän alkoi opiskella Columbian yliopistossa New Yorkissa lääketiedettä. Opiskelu ei kuitenkaan miellyttänyt häntä, ja hän palasi vajaan vuoden päästä vanhempiensa luokse Los Angelesiin.

Vuonna 1920 Earhart pääsi ensimmäistä kertaa lentämään lentokoneessa, ja siitä lähtien hänellä oli vain yksi ainoa päämäärä: lentäminen. Lentotunnit maksoivat tuohon aikaan tuhat dollaria, mutta hänen vanhempansa eivät suostuneet rahoittamaan niitä. Hän työskenteli kuin vimmattu 28 erilaisessa työssä. Hän oli 24-vuotias, kun hän vuonna 1921 otti Neta Snookilta Los Angelesissa ensimmäiset lentotunnit. Puolen vuoden kuluttua hän osti säästöillään ja äidiltä ja nuoremmalta sisareltaan lainaamilla rahoilla ensimmäisen lentokoneensa Kinner Airstarin, jolla hän saavutti myös lyhytaikaisen naisten maailmanennätyksen korkeuslennossa (4 300 m).

Earhartin vanhemmat erosivat 1924, ja hän muutti äitinsä kanssa itärannikolle. Äitinsä takia hän myi lentokoneensa ja osti rahoilla urheiluauton. Earhart työskenteli Bostonissa opettajana ja myöhemmin sosiaalivirkailijana. Eräänä huhtikuun iltapäivänä 1928 hän sai puhelun työpaikalleen. Puhelimessa ollut mies kysyi häneltä, haluaisiko hän lentää Atlantin valtameren yli. Häntä haastattelivat projektin koordinaattorit, joiden joukossa oli kirjankustantaja ja toimittaja George Putnam, ja häntä pyydettiin liittymään miehistöön, jonka muina jäseninä olivat ohjaaja Wilmer Stultz ja apuohjaaja-mekaanikko Louis Gordon.

Ryhmä lähti 17. kesäkuuta 1928 Trepassey Harborista Newfoundlandista Fokker F7 -lentokoneella ja laskeutui 21 tuntia myöhemmin Walesiin Burry Portiin. Kun miehistö palasi Yhdysvaltoihin, heille järjestettiin (ticker-tape) paraati New Yorkissa, ja Yhdysvaltain presidentti Calvin Coolidge piti heille vastaanoton Valkoisessa talossa. Earhart oli kuitenkin vain matkustajana koneessa, mikä harmitti häntä. Silti hän sai enemmän huomiota kuin ohjaaja Wilmer Stultz. Earhartia juhlittiin sankarittarena, ja hänet valittiin "vuoden naiseksi". Hänestä tuli pian nuorten amerikkalaisten naisten idoli, ja hän antoi jatkuvasti haastatteluja ja piti luentoja, joissa hän puhui siitä, kuinka naiset ovat paenneet sukupuolensa luomasta vankilasta ja että naisia pitäisi kohdella samojen vaatimusten mukaisesti kuin miehiä, mutta toisaalta naiset ovat käyttäneet sukupuoltaan liikaakin hyväkseen tekosyynä. Valtamerenylityksestä lähtien lentäminen oli kiinteä osa Earhartin elämää. Hän tuli kolmanneksi Clevelandissa pidetyssä naisten lentokilpailussa (Will Rogers antoi kilpailulle lempinimen ”Powder Puff Derby”). Hänen elämäänsä astui myös Putnam. He ystävystyivät Atlantin ylityksen valmistelujen aikana ja menivät naimisiin 7. helmikuuta 1931. Earhart kuvasi avioliittoaan kumppanuudeksi, jossa molemmat ovat ohjaimissa (”partnership” with ”dual control”).

Muut lennot


20. toukokuuta 1932 Earhart nousi Newfoundlandista Harbor Gracesta Lockheed Vega -lentokoneella tarkoituksenaan lentää Pariisiin ja toistaa Charles Lindberghin yksinlento päivälleen viisi vuotta tämän oman lennon jälkeen. Voimakkaat pohjoistuulet, jäätävät olosuhteet ja tekniset ongelmat pakottivat hänet laskeutumaan Irlantiin Londonderryn lähellä olevalle laitumelle. Hän sai useita kunnianosoituksia: Yhdysvaltain kongressilta Distinguished Flying Crossin, Ranskan Kunnialegioonan ritarimerkin ja Yhdysvaltain presidentti Herbert Hooverilta National Geographic Societyn kultamitalin.

11. tammikuuta 1935 Earhartista tuli ensimmäinen ihminen, joka lensi yksin Tyynenmeren yli Honolulusta Kalifornian Oaklandiin. Myöhemmin samana vuonna hän teki yksinlennon Los Angelesista Méxicoon ja takaisin Newarkiin New Jerseyyn. Heinäkuussa 1936 hänelle luovutettiin Purduen yliopiston rahoittama Lockheed 10E ”Electra”, ja hän ryhtyi suunnittelemaan maailmanympärilentoa.

Hänen lentonsa ei olisi ensimmäinen maailmanympärilento, mutta se olisi pisin, 29 000 mailia (noin 46 700 kilometriä), sillä reitti seuraisi päiväntasaajaa. Suunnistajaksi valittiin Fred Noonan, joka oli erittäin kokenut sekä merisuunnistuksessa (hänellä oli merikapteenin pätevyys) että lentosuunnistuksessa. Hän oli hiljattain jättänyt Pan Amin, missä hän oli auttanut yhtiötä perustamaan vesitasoreittejä Tyynenmeren yli. Hän toivoi, että lennon tuoma julkisuus auttaisi häntä perustamaan Floridaan suunnistuskoulun.

17. maaliskuuta 1937 he lensivät ensimmäisen osuuden Kalifornian Oaklandista Havaijin Honoluluun. Lento jatkui kolmen päivän kuluttua, mutta laskutelineen pyörä räjähti nousussa ja kone kääntyi menosuuntaansa (ground-looped). Vakavasti vaurioitunut lentokone meni Kaliforniaan korjattavaksi, ja lento peruutettiin. Seuraava yritys alkoi Miamista. Tällä kertaa aikomuksena oli lentää lännestä itään. He lähtivät matkaan 1. kesäkuuta, ja lukuisten Etelä-Amerikassa, Afrikassa, Intian niemimaalla ja Kaakkois-Aasiassa tehtyjen välilaskujen jälkeen he saapuivat 29. kesäkuuta Laeheen Papua-Uuteen Guineaan. Oli lennetty jo 22 000 mailia (noin 35 000 kilometriä). Jäljellä oleva 7 000 mailia (noin 11 300 kilometriä) lennettäisiin kokonaan Tyynenmeren yllä.

Katoaminen


2. heinäkuuta 1937, keskiyöllä maailmanaikaa (GMT), Earhart ja Noonan nousivat Laelta. Heidän päämääränsä oli 2 556 mailin (noin 4 113 kilometrin) päässä sijaitseva Howlandsaari, tasainen maakaistale, joka on 2 000 metriä pitkä, 500 metriä leveä ja 3 metriä korkea. Heidän viimeinen vahvistettu paikkaraporttinsa ja näköyhteys heihin oli Nukumanusaarten yllä, 800 mailin (noin 1 300 kilometrin) päässä lähtöpisteestä. Yhdysvaltain rannikkovartioston kutteri USCGC Itasca oli asemissa Howlandilla tehtävänään pitää yhteyttä Earhartin Lockheed Electra 10E:en ja ohjata Earhart saarelle, kun hän lähestyisi sitä.

Seurasi väärinymmärryksiä tai virheitä. Vieläkin kiistellään, miksi lopullinen lähestyminen Howlandille radiosuunnistuksen avulla ei toteutunut, vaikka Earhartin radioviestin perusteella pääteltiin, että Earhart ja Noonan uskoivat tulleensa hajanaisen pilvisyyden alueelle Howlandin kohdalle. Heidän paikannusvirheensä oli viisi meripeninkulmaa eli noin yhdeksän kilometriä. Ongelmana oli se, että Electran radioviesti kuului, mutta radioyhteyttä toiseen suuntaan ei saatu.

Kaksisuuntaista radioyhteyttä yritettiin turhaan saada useita tunteja. Sitten yksisuuntainenkin yhteys katosi, vaikka myöhemmin Tyynenmeren radio-operaattorit ehkä kuulivat uponneesta Electrasta lähtöisin olevia signaaleja.

Seuraavassa on ote kirjeestä, jonka Earhart kirjoitti miehelleen siltä varalta, että maailmanympärilento olisi hänen viimeisensä:

"Please know I am quite aware of the hazards.
I want to do it because I want to do it.
Women must try to do things as men have tried.
When they fail, their failure must be but a challenge to others."
(Amelia Earhart, 1937)

(Olen hyvin tietoinen riskeistä, mutta haluan lähteä matkaan siksi että haluan. Naisten on kokeiltava asioita kuten miehetkin ovat kokeilleet. Jos he epäonnistuvat, olkoon epäonnistuminen vain haaste muille.)

Earhartin etsintä

Yhdysvaltain viranomaiset käyttivät Earhartin etsintöihin neljä miljoonaa dollaria. Etsintä oli siten aikansa kallein ja intensiivisin ilma- ja merietsintäoperaatio, jonka organisoivat Yhdysvaltain laivasto ja rannikkovartiosto. Useat tutkijat uskoivat, että lentokoneesta loppui polttoaine ja se syöksyi mereen. Kuitenkin yksi ryhmä (The International Group for Historic Aircraft Recovery - TIGHAR) on esittänyt, että he olivat ehkä lentäneet suoraa reittiä, jonka Earhart määritteli viimeisessä Howlandissa vastaanotetussa viestissä, Nikumaroron (tuolloin tunnettu nimellä Gardner) saarelle nykyisessä Kiribatissa, laskeutuneet sinne ja kadonneet. TIGHARin tutkimukset ovat tuottaneet teoriaa tukevaa dokumentoitua arkeologista ja epätieteellistä näyttöä mutta ei todisteita.

Viimeksi Earhartin konetta etsittiin kesällä 2012, mutta etsintä päättyi yhtä tuloksettomana kuin aiemmatkin.[1]

Erästä jo vuonna 1991 löydettyä metallinpalaa voitaisiin vuonna 2014 julkaistujen tutkimusten mukaan pitää koneen osana. Pala löytyi Nikumaroron atollilta, ja sen ominaisuudet pitävät yhtä koneen erikoisikkunan paikkaukseen käytetyn metalliosan kanssa. Tigharin meren pohjaa saaren lähellä kartoittaneen kaikuluotaimen kuvissa on tulkittu näkyvän koneen runko.[2]

Kuviteltuja katoamissyitä

Rosalind Russellin elokuva Flight for Freedom on kuvitteellinen näkemys Earhartin elämästä lisättynä tuhdilla annoksella Hollywoodin toisen maailmansodan aikaista propagandaa.

Tietoja:
Syntynyt 24. heinäkuuta 1897
Atchison, Kansas, Yhdysvallat
Kuollut 2. heinäkuuta 1937 (39 vuotta)
(katosi, kohtalo epäselvä)
Julistettiin kuolleeksi 5. tammikuuta 1939 (41 vuotta)
Katosi Tyynellämerellä lähellä Howlandia
Kansalaisuus yhdysvaltalainen
Ammatti lentäjä
Siviilisääty naimisissa
Puoliso George P. Putnam
Vanhemmat Edward Earhart ja Amelia Otis


Lähteet
Briand, Paul: Daughter of the Sky. New York: Duell, Sloan, Pearce, 1960.
Butler, Susan: East to the Dawn: The Life of Amelia Earhart. Reading MA: Addison-Wesley, 1997.
Devine, Thomas E.: Eyewitness: The Amelia Earhart Incident. Frederick, CO: Renaissance House, 1987.
Goerner, Fred: The Search for Amelia Earhart. New York: Doubleday, 1966.
Long, Elgen M.: Amelia Earhart: The Mystery Solved. New York: Simon & Schuster, 1999.
Loomis, Vincent V.: Amelia Earhart, the Final Story. New York: Random House, 1985.
Lovell, Mary S.: The Sound of Wings. New York: St. Martin's Press, 1989.
Rich, Doris L.: Amelia Earhart: A Biography. Washington DC: Smithsonian Institution Press, 1989.
Strippel, Dick.: Amelia Earhart - The Myth and the Reality. New York: Exposition Press, 1972.

VittoriaVetra
Harjunpää
Viestit: 349
Liittynyt: Su Loka 18, 2015 5:05 pm

Re: Amelia Earhart - kadonnut yhdysvaltalainen lentäjä

Viesti Kirjoittaja VittoriaVetra »

Uutta tietoa:

lähde:
https://yle.fi/uutiset/3-9275471



Kadonneen lentäjälegendan Amelia Earhartin kuolinpaikalle uutta vahvistusta
Ilman DNA-näytettä Earhartin kohtalo ei ratkea koskaan, mutta uusimpien tutkimusten mukaan hän saattoi hyvinkin tehdä pakkolaskun Nikumaroron saarelle.

Kansainvälinen tutkijaryhmä kertoo saaneensa lisänäyttöä siitä, että vuonna 1937 kadonnut yhdysvaltalainen lentäjä Amelia Earhart ja hänen lentoperämiehensä Fred Noonan eivät syöksyneet koneineen mereen, vaan tekivät pakkolaskun autiolle Tyynenmeren saarelle.

International Group for Historic Aircraft Recovery -ryhmä, TIGHAR, perustaa verkkosivullaan esittämänsä väitteen saarelta löytyneiden luiden valokuviin. Luut itse ovat hävinneet.

Earhart tuli kuuluisaksi 1930-luvulla ensimmäisenä naisena, joka lensi yksin Atlantin yli. Heinäkuussa 1937 hän ja Noonan lähtivät Papua-Uudesta-Guineasta kohti pikkuruista Howlandin saarta, jossa heidän oli määrä tankata koneensa jatkaakseen maailmanympärilentoa.

Konetta ei koskaan kuulunut Howlandiin, eikä siitä löytynyt etsinnöissä jälkeäkään. Kaksi vuotta myöhemmin Earhart ja Noonan julistettiin virallisesti kuolleiksi.

Todisteena käsivarret

Kaikki eivät ole virallista kantaa kuitenkaan hyväksyneet, ja epäilykset kaksikon pelastautumisesta jollekin saarelle ovat jääneet itämään. TIGHAR on yhä vakuuttuneempi siitä, että Earhartin viimeinen elinpaikka oli tuolloinen Gardnerinsaari, nykyisin Kiribatiin kuuluva Nikumaroro.

Sieltä löytyi jo vuonna 1940 ihmisen luuranko, mutta tuolloisten tutkijoiden mukaan käsivarren luut olivat liian pitkiä naiselle. Luut olivat tallessa aina 1990-luvulle, jolloin yksi tutkija esitti eriävän mielipiteen luiden pituudesta ja otti niistä myös kuvia.

TIGHAR otti mittamiedot vastikään uuteen käsittelyyn ja laski olkaluun ja kyynärluun pituuksille suhdeluvun. Siihen oli syytä, sillä edellisten tutkimusten jälkeen oli yllättäen ilmennyt, että eurooppalaistaustaisilla 1800-luvun lopulla syntyneillä naisilla oli keskimääräistä pitemmät kyynärvarret.

Vanha valokuva vahvisti luiden kertomaa

Nikumaroron vainajan suhdeluku osui tismalleen tuohon uuteen haarukkaan. Niinpä vertailuaineistoksi otettiin vielä valokuva, jossa Earhart seisoo käsivarret paljaina. Mittaustulos oli sama kuin Nikumaroron luilla.

TIGHAR myöntää, että lopullisesta Earhartin kohtalo voitaisiin todistaa vain, jos luut löytyisivät ja DNA-kokeet vahvistaisivat niiden kuuluneen lentäjälegendalle.

Uudet tiedot kuitenkin antavat vahvistusta olettamukselle, ettei Earhart sittenkään hukkunut Tyyneenmereen, vaan eli autiolla saarella ainakin jonkin aikaa katoamisensa jälkeen.

Täysi Purenta
Andy Sipowich NYPD
Viestit: 1481
Liittynyt: Pe Huhti 16, 2010 11:05 am

Re: Amelia Earhart - kadonnut yhdysvaltalainen lentäjä

Viesti Kirjoittaja Täysi Purenta »

Nyt en valitettavasti saa mieleeni lähdettä, mutta mikäili muistan oikein, epäiltiin silloin aikoinaan että perämies Fred Noonan olisi joko kuollut pakkolaskussa tai pian sen jälkeen, sillä toinen luuranko oli haudattu tai ainakin peitelty "länsimaisittain" eli paikallisten alkuperäisasukkaiden hautaustavoista poikkeavalla tavalla paikkaan mihin ruumis ei itsekseen kulkeudu, mutta että Amelian luurangoksi epäilty, tämä pitkäkätinen olisi levännyt peittämättömänä.

Pentele kun ei muista kaikkea lukemaansa... Tuolta saarelta löytyi jotakin muutakin länsimaista mikä epäilykset herätti, muten muista oliko kyseessä lentäjien saappaiden kengänpohjat vai joku muu merkki siitä, etteivät vainajat olleet sen enempää paikallisia kuin merimiehiäkään. Joskus puhuttiin ihan paperista ja kirjoituksestakin, mutta se taisi olla valheellinen "tieto".

kid

Re: Amelia Earhart - kadonnut yhdysvaltalainen lentäjä

Viesti Kirjoittaja kid »

Tästä Seekerin artikkelista ilmenee, että paikalta olisi löytynyt erinäisiä tavaroita, joiden epäilleen kuuluneen Amelialle ja Fredille. Lisäksi mainitaan, että paikalta löytyneiden nuotioiden jäämistöistä voidaan päätellä, että kalastaminen ja kalan valmistaminen ei ole ollut paikallisten tapojen mukaan tehty.

Mainittakoon että tuolla saarella on ilmeisesti myös ollut brittien kolonia vuodesta 1939 vuoteen 1963. Olisikohan mahdollista, että näiltä olisi jäänyt näitä tavaroita ja kalanperkeitä?

Lähde: https://www.google.ca/amp/s/www.seeker. ... 67187.html

Avatar
LexVeritas
Perry Mason
Viestit: 3998
Liittynyt: Ke Loka 13, 2021 8:07 pm

Re: Amelia Earhart - kadonnut yhdysvaltalainen lentäjä

Viesti Kirjoittaja LexVeritas »

YLE tänään:

Kadonnut kone löydettiin 85 vuoden jälkeen

Kuva

Amelia Earhart oli ensimmäinen nainen, joka ylitti yksin Atlantin valtameren lentokoneella. Kuva: NASA



Vuosia kateissa ollut lentokone on löydetty 5 000 metrin syvyydestä Tyynellämerellä.

Asiasta uutisoivat esimerkiksi The New York Times ja Fox News.

https://www.nytimes.com/2024/01/30/scie ... plane.html

https://www.foxnews.com/us/amelia-earha ... ting-wreck

Koneen uskotaan kuuluvan amerikkalaiselle ilmailualan pioneerille Amelia Earhartille, joka katosi Tyynellämerellä yrittäessään maailmanympäryslentoa vuonna 1937.

Kone löydettiin Howland-saaren länsipuolella Australian ja Havaijin saaren välisellä merialueella.

Kukaan ei tiedä, mitä Earhartille tapahtui 2. heinäkuuta 1937.

Earhartin, 39, ja navigaattorina toimineen Fred Noonanin, 44, uskotaan kuolleen lento-onnettomuudessa, kun koneesta loppui polttoaine ja alus syöksyi mereen.
5 no viisia Perhettä
Puu elohim jahvella
-Ai, sä oot. Mä en, veli.
Jopi ja genesis
‏אלהים‎ Sten näin Isä
ykseydellä 2 aikaa
Sepä Elia Me ts. Kaa
naassa ja
Luminol-Lennard

In Omnibus Veritas Suprema Lex Esto

Vastaa Viestiin