Percy Fawcett ja kadonnut kaupunki Z (1920-l.)

Spekulointia kadonneista henkilöistä.
Avatar
Kaito Kid
Remington Steele
Viestit: 224
Liittynyt: Pe Loka 02, 2015 6:29 pm

Percy Fawcett ja kadonnut kaupunki Z (1920-l.)

Viesti Kirjoittaja Kaito Kid »

Tästä yhdestä katoamistapausten klassikosta ei ole vielä omaa avausta täällä, joten päätin sellaisen tehdä. Alla käännös aiheesta Wikipedian englanninkielisestä artikkelista.

Lyhyesti: britannian armeijassa uransa tehnyt Percy Fawcett alkoi tutkimusmatkailijaksi ja teki useita retkikuntia Brasilian kartoittamattomilla alueilla. Viimeisellä matkallaan hän oli poikansa Jackin sekä tämän ystävän Raleigh Rimellin kanssa tarkoituksenaan löytää kadonnut kaupunki "Z", jonka olemassaoloon hän uskoi. Kolmikko kuitenkin katosi viidakossa, eikä heistä ole sen koommin kuultu eikä heidän jäänteitään ole löydetty.
Everstiluutnantti Percy Harrison Fawcett DSO (18.8.1867 - 1925 tai sen jälkeen) oli englantilainen maantieteilijä, tykistöupseeri, kartografi, arkeologi ja tutkimusmatkailija Etelä-Amerikassa. Fawcett katosi 1925 (mukanaan vanhin poikansa Jack ja yksi Jack-pojan ystävistä, Raleigh Rimmell) tutkimusmatkalla löytääkseen "Z":n - Fawcettin nimitys kadonneelle kaupungille, jonka hän ja jotkut muut uskoivat sijaitsevan Brasilian viidakoissa.

Varhainen elämä

Percy Fawcett syntyi 18.8.1867 Torquayssa, Devonissa, Englannissa, Edward Boyd Fawcettille ja Myra Elizabethille (o.s. MacDougall). Hän sai varhaisen koulutuksensa Newton Abbot Propietary Collegessa: koulutovereihin lukeutui Bertram Fletcher Robinson. Percy Fawcettin Intiassa syntynyt isä oli jäsenenä Royal Geographical Societyssa (RGS). Hänen vanhin veljensä Edward Douglas Fawcett (1866 - 1960) oli vuorikiipeilijä, okkultisti sekä filosofisten kirjojen ja suosittujen seikkailuromaanien kirjoittaja.

Fawcett palveli Royal Military Academyssa, Woolwichissa, kadettina ja hänet valtuutettiin luutnantiksi Royal Artilleryyn 24.7.1886. 13.1.1896 hänet nimitettiin adjutantiksi 1st Cornwall (Duke of Cornwall's) Artillery Volunteersiin ja hänet ylennettiin kapteeniksi 15.6.1897. Myöhemmin hän palveli Trincomaleessa, Ceylonissa, jossa hän myös tapasi tulevan vaimonsa, Nina Agnes Patersonin, jonka kanssa hän avioitui tammikuussa 1901, vaikka oli aikaisemmin purkanut heidän kihlauksensa. He saivat kaksi poikaa, Jackin (s. 1903) ja Brianin (1906-1984) sekä tyttären, Joanin (1910-2005). Percy Fawcett liittyi itse RGS:ään 1901 opiskellakseen maanmittausta ja karttojen tekoa. Myöhemmin hän työskenteli Britannian salaiselle palvelulle Pohjois-Afrikassa ja pyrki samanaikaisesti maanmittaajan ammattin. Hän palveli sotatoimistoa Spike Islandilla, County Corkissa 1903-1906, jossa hänet ylennettiin majuriksi 11.1.1905. Hän ystävystyi kirjailija H. Rider Haggardin ja Arthur Conan Doylen kanssa: jälkimmäinen käytti Fawcettin Amazonin-matkojen kenttäraportteja inspiraationa teokseensa Kadonnut maailma.

Varhaiset retkikunnat

Fawcett teki ensimmäisen tutkimusmatkansa Etelä-Amerikkaan vuonna 1906 (hänet oli komennettu sinne palvelukseen 2.5.), jolloin hän 39 vuoden ikäisenä matkusti Brasiliaan kartoittamaan viidakkoalueen Brasilian ja Bolivian rajalla Royal Geographical Societyn käskystä. RGS:ltä oli tilattu kartta alueesta kolmantena osapuolena, puolueettomana paikallisilta nationalistilta pyrkimyksiltä. Hän saapui La Paziin, Boliviaan, kesäkuussa. Tutkimusmatkalla vuonna 1907 Fawcett väitti nähneensä ja ampuneensa n. 19 metriä pitkän jättiläisanakondan: väite, jolle tutkijat naureskelivat. Hän raportoi myös muista eläintieteelle tuntemattomista salaperäisistä eläimistä, kuten pienestä, noin ajokoiran kokoisesta kissantapaisesta koirasta, jonka hän väitti nähneensä kahdesti, tai jättiläismäisestä Apazauca-hämähäkistä, jonka sanottiin myrkyttäneen lukuisia paikallisia.

Fawcett teki seitsemän tutkimusmatkaa vuosien 1906 ja 1924 välillä. Hän oli enimmäkseen ystävällisissä väleissä paikallisten kanssa, kiitos lahjojen, kärsivällisyyden ja kohteliaan käytöksen. Vuonna 1908 hän jäljitti Rio Verden (Brasiliassa) alkulähteen ja vuonna 1910 teki matkan Heath-joelle (Perun ja Bolivian rajalla) löytääkseen sen alkulähteen jäätyään eläkkeelle brittiarmeijasta 19. tammikuuta. Vuoden 1913 tutkimusmatkan jälkeen hän ilmeisesti väitti nähneensä kaksinenäisiä koiria. Ne saattoivat olla andientiikerikoiria.

Dokumenttien tutkimukseen perustuen Fawcett oli vuoteen 1914 muodostanut ideoita "kadonneesta kaupungista" jolle hän antoi nimen "Z" (Zed), joka sijaitsi jossain Mato Grosson alueella Brasiliassa. Hän rakenteli teorioita, joiden mukaan monimutkainen sivilisaatio kerran oli olemassa Amazonin alueella ja että eristyksissä olevat rauniot olisivat voineet säilyä. Fawcett löysi myös dokumentin nimeltä Manuscript 512, joka oli tehty Bahian osavaltion sertaoon tehtyjen tutkimusmatkojen perusteella ja joka sijaitsi kansalliskirjastossa Rio de Janeirossa. Sen uskotaan olevan portugalilaisen bandeirante Joao da Silva Guimaraesin kirjoittama. Hän kirjoitti, että vuonna 1752 hän löysi muinaisen kaupungin rauniot, jotka sisälsivät holvikaaria, patsaan ja temppelin, jossa oli hieroglyfejä: kaupunkia kuvaillaan yksityiskohtaisesti mutta sen sijaintia ei paljasteta. Tästä tuli Fawcettin toissijainen kohde "Z":n jälkeen.

Ensimmäisen maailmansodan alussa Fawcett palasi Britanniaan palvellakseen reserviupseerina Royal Artilleryssa, ilmoittautui palvelukseen vapaaehtoisena Flanderissa ja komensi tykistöprikaatia, vaikka hän oli jo lähes 50-vuotias. Hänet ylennettiin majurista everstiluutnantiksi 1.3.1918 ja hän sai kolme mentions in despatches [???] Douglas Haigilta, marraskuussa 1916, marraskuussa 1917 ja ja marraskuussa 1918 ja hänet myös palkittiin Distinguished Service Orderilla kesäkuussa 1917.

Sodan jälkeen Fawcett palasi Brasiliaan tutkimaan paikallista luontoa ja arkeologiaa. Vuonna 1920 hän teki soolomatkan löytääkseen "Z":n mutta keskeytti matkan sairastuttuaan kuumeeseen ja ammuttuaan kuormajuhtansa.

Viimeinen retkikunta

Vuonna 1925, saatuaan rahoitusta Glove-nimellä tunnetuilta Lontoo-perusteisilta rahoittajilta, Fawcett palasi Brasiliaan vanhimman poikansa Jackin ja Jackin pitkäaikaisen ja parhaan ystävän Raleigh Rimellin kanssa toteuttaakseen tutkivan retkikunnan tavoitteena löytää "Z". Fawcett jätti ohjeen, että mikäli retkikunta ei palaisi, pelastusretkikuntaa ei saisi lähettää, ettei se kokisi hänen kohtaloaan.

Fawcett oli mies, jolla oli vuosien kokemus matkailusta ja hän oli tuonut mukanaan varusteita kuten purkkiruokia, maitojauhetta, aseita, valoraketteja, sekstantin ja kronometrin. Hänen matkakumppaninsa oli valittu terveydentilansa, taitojensa ja keskenäisen luottamuksensa perusteella; Fawcett päätti ottaa vain kaksi matkakumppania matkustaakseen kevyemmin ja pysyäkseen paremmin paikallisten heimojen huomioitta, sillä jotkut heimot suhtuivat vihamielisesti ulkopuolisiin.

20.4.1925 Fawcettin viimeinen retkikunta lähti matkaan Cuiabásta. Jackin ja Raleigh Rimellin lisäksi Fawcettin mukana oli kaksi brasilialaista työläistä, kaksi hevosta, kahdeksan muulia ja kaksi koiraa. Viimeinen yhteydenotto retkikunnalta tuli 29.5.1924, jolloin Fawcett kirjoitti kirjeessään vaimolleen (paikallisen juoksijan toimittamana), että oli valmis astumaan tutkimattomalle alueelle vain Jackin ja Raleigh'n kanssa. Heidän raportoitiin ylittäneen Ylä-Xingun, kaakkoisen Amazon-joen sivujoen. Viimeinen kirje, joka kirjoitettiin Dead Horse -leirissä, kertoi miesten sijainnin ja oli yleisesti optimistinen.

Monet ihmiset olettivat, että paikalliset alkuperäisasukkaat tappoivat heidät, koska useita heimoja oli tuohon aikaan lähialueilla: kalapalot (viimeinen heimo, joka näki heidät), arumasit, suyástit ja xaventesit, joiden alueelle he olivat menossa. Kalapaloilla on suullinen kertomus kolmesta tutkimusmatkailijasta, jonka mukaan kolmikko suuntasi itään, ja viiden päivän kuluttua kalapalosit huomasivat etteivät he enää tehneet leirinuotioita. Kalapalot sanovat, että todennäköisesti hyvin väkivaltainen heimo tappoi heidät. Kuitenkin molemmat nuoret miehet olivat sairaita ja vaisuja, kun heidät viimeiksi nähtiin, eikä murhasta ole mitään todisteita. On todennäköistä, että he kuolivat luonnolisiin syihin Brasilian viidakossa.

Vuonna 1927 Fawcettin nimilaatta löytyi alkuperäisasukkaiden kylästä. Kesäkuussa 1933 luutnantti Aniceto Botelho löysi Fawcettille kuuluneen theodoliittikompassin läheltä Mato Grosson baciary-intiaaneja. Nimilaatta oli kuitenkin peräisin Fawcettin ensimmäiseltä retkikunnalta viisi vuotta aikaisemmin ja hän oli todennäköisesti antanut sen lahjaksi intiaaniheimopäällikölle. Kompassin todistettiin jätetyn jälkeen ennen kuin Fawcett astui viidakkoon viimeiselle matkalleen.

Dead Horse -leiri

Dead Horse -leiri, tai Fawcettin leiri, on yksi pääleireistä, jonka Fawcett teki viimeisellä matkallaan. Leiripaikka on Fawcettin viimeinen tiedetty sijaintikohde.

Dead Horse -leiriltä Fawcett kirjoitti vaimolleen hankaluuksista, joita hän ja hänen matkakumppaninsa olivat kohdanneet, hänen koordinaateistaan, epäilyistään Raleigh Rimellin suhteen ja lähitulevaisuuden suunnitelmistaan. Hän päättää kirjeen viestiin: "You need have no fear of any failure..." ["Sinun ei tarvitse pelätä mitään epäonnistumisia..."]

Yksi Dead Horse -leiriin liittyvä kysymys koskee ristiriitoja Fawcettin leiristä antamista koordinaateista. Kirjeessään vaimolleen hän kirjoitti: "Täällä me olemme Dead Horse -leirissä, 11°43'S 54°35'W, paikassa, jossa hevoseni kuoli 1920.". North American Newspaper Alliancen raportissa hän kuitenkin antoi koordinaatit 13°43'S 54°35'W.

Tämä ristiriita on voinut olla typograafinen virhe. Hän on kuitenkin voinut tietoisesti peitellä sijaintia, jotta muut eivät voisi käyttää hänen muistiinpanojaan kadonneen kaupungin etsimiseen. Ristiriita on voinut olla myös yritys saada mahdolliset pelastusretkikunnat luovuttamaan: Fawcett oli todennut, että mikäli hän katoaisi, pelastajia ei saisi lähettää, koska vaara oli liian suuri.

Kuolemanjälkeinen polemiikki ja spekulaatiot

Henry Costinin mielipide

Henry Costin oli Percy Fawcettin mukana viidellä edellisellä retkikunnalla. Costin ilmaisi epäilynsä sen suhteen, että Fawcett olisi kuollut alkuperäisasukkaiden käsissä, sillä hänellä oli tavallisesti hyvät suhteet heihin. Hän uskoi Fawcettin menehtyneen joko ruuan puutteeseen tai uupumukseen.

Huhut ja vahvistamattomat raportit

Seuraavien vuosikymmenten aikana erilaiset ryhmät järjestivät useita pelastusretkikuntia ilman menestystä. He kuulivat vain erilaisia huhuja, joita ei pystytty varmistamaan.

Kuvitteellisen tarinan mukaan 100 pelastajaa kuoli useilla retkikunnilla, joiden tarkoituksena oli yrittää selvittää Fawcettin kohtalo. Oikeasti vain yksi henkilö menehtyi: yksittäinen mies, joka seurasi Fawcettia yksin. Yhtä varhaisimmista retkikunnista komensi amerikkalainen seikkailija George Miller Dyott. Vuonna 1927 hän väitti löytäneensä todisteita Fawcettin kuolemasta Aloique-intiaanien käsissä, mutta hänen kertomuksensa oli epäuskottava. Vuosina 1930-31 Aloha Wanderwell yritti laskeutua vesitasollaan Amazon-jokeen Mato Grossossa etsiäkseen Fawcettia. Hätälaskun jälkeen Aloha eli Bororo-heimon kanssa kuusi viikkoa ennen kuin hän ja miehensä Walter lensivät takaisin Brasiliaan, vailla tuloksia. Vuonna 1951 retkikunta kaivoi esiin ihmisen luita, jotka myöhemmin osoittautuivat kuulumattomiksi Fawcettille tai hänen seuralaisilleen.

Villas-Boasin tarina

Tanskalainen seikkailija Arne Falk-Ronne matkusti Mato Grossoon 1960-luvulla. Vuoden 1991 kirjassaan hän kirjoitti kuulleensa Fawcettin kohtalosta Orlando Villas-Boasilta, joka oli kuullut siitä yhdeltä Fawcettin murhaajista. Väitetysti Fawcettille ja hänen seuralaisilleen tapahtui onnettomuus joella ja he menettivät suurimman osan lahjoista, joita olivat tuoneet mukanaan alkuperäisasukasheimoille annettavaksi. Eteneminen ilman lahjoja oli vakava protokollan rikkomus: koska retkikunnan jäsenet olivat tuohon aikaan kukin enemmän tai vähemmän sairaita, heidän kohtaamansa Kalapalo-heimo päätti surmata heidät. Jack Fawcettin ja Raleigh Rimellin ruumiit heitettiin jokeen; luutnantti Fawcett, jota pidettiin vanhana miehenä ja täten huomattavana, sai kunnolliset hautajaiset. Falk-Ronne vieraili Kalapalo-heimon luona ja raportoi, että yksi heimon jäsenistä vahvisti Villas-Boasin tarinan siitä, miten ja miksi Fawcett oli tapettu.

Fawcettin luut

Vuonna 1951 Orlando Villas-Boas, alkuperäisasukasaktivisti, ilmeisesti sai todelliset jäljellä olevat Fawcettin luut ja antoi ne tieteellisesti analysoitaviksi. Analyysi väitetysti vahvisti luiden olleen Fawcettin, mutta hänen poikansa Brian Fawcett (1906-1984) kieltäytyi hyväksymästä tätä. Villas-Boas väitti, että Brian oli liian kiinnostunut tekemään rahaa isänsä katoamisesta kertovilla kirjoilla. Myöhemmin tieteellinen analyysi vahvisti, etteivät luut olleet Fawcettin. Vuodesta 1965 alkaen luut kertoman mukaan lojuivat laatikossa yhden Villas-Boasin veljen asunnossa Sao Paulossa.

Vuonna 1998 englantilainen seikkailija Benedict Allen meni juttelemaan Kalapalo-intiaanien kanssa, jotka Villas-Boasin mukaan olivat todistaneet tappaneensa kolme Fawcettin retkikunnan jäsentä. Kalapalojen vanhin, Vajuvi, väitti BBC:n kuvaamassa haastattelussa Allenin kanssa, että luut, jotka Villas-Boas löysi noin 45 vuotta aiemmin, eivät olleet oikeasti Fawcettin. Vajuvi myös kiisti, että hänen heimollaan olisi ollut mitään tekemistä Fawcettin katoamisessa. Kummankaan väitteen tueksi ei ole uskottavia todisteita.

Venäläinen dokumentti

Vuonna 2003 venäläinen dokumenttielokuva The Curse of the Incas' Gold / Expedition of Percy Fawcett to the Amazon (ven. Проклятье золота инков / Экспедиция Перси Фоссета в Амазонку) julkaistiin osana TV-sarjaa Mysteries of the Century (ven. Тайны века). Muiden asioiden ohella elokuva painottaa Oleg Aliyevin viimeaikaista retkikuntaa oletetulle tarkalle Fawcettin viimeiselle olinpaikalle ja Aliyevin löydöksiä, vaikutelmia sekä olettamuksia Fawcettin kohtalosta.

Yhteisö viidakossa

21.3.2004 brittiläinen lehti The Observer raportoi, että TV-ohjaaja Misha Williams, joka oli tutkinut Fawcettin yksityisiä papereita, uskoi, että Fawcett ei ollut aikonut palata Britanniaan vaan pikemminkin perustaa viidakkoon yhteisön, joka perustuisi teosofisiin periaatteisiin sekä poikansa Jackin palvomiseen. Williams selitti tutkimustaan jossain määrin esipuheessaan näytelmäänsä AmaZonia, joka esitettiin ensimmäisen kerran huhtikuussa 2004.

Grannin Lost City of Z

Vuonna 2005 The New Yorkerin henkilöstöön kuulunut kirjoittaja David Grann vieraili Kalapalo-heimon luona ja raportoi, että heimolla oli ilmeisesti säilytetty suullista historiaa Fawcettista, joka oli ensimmäisten eurooppalaisten joukossa, jotka heimo oli koskaan nähnyt. Suullisen selostuksen mukaan Fawcett ryhmineen oli viettänyt aikaa heidän kylässään ja sitten lähtenyt suunnistaen itään päin. Kalapalosit varoittivat Fawcettia ja hänen seuralaisiaan, että jos he menisivät siihen suuntaan, he tulisivat aluetta miehittävien "hurjien intiaanien" tappamiksi, mutta Fawcett vaatimalla vaati etenemistä. Kalapalosit havaitsivat savun nousevan retkikunnan leiritulesta joka ilta viitenä päivänä ennen kuin se katosi. Kalapalosit sanoivat, että he olivat varmoja siitä, että hurjat intiaanit olivat tappaneet heidät. Artikkeli myös raportoi, että Kuhikuguna tunnettu mahtava siviilsaatio saattoi oikeasti olla olemassa lähellä aluetta, jota Fawcett oli tutkimassa, ja se löydettiin hiljattain arkeologi Michael Heckenbergerin ja muiden toimesta. Grannin löytöjä käsitellään tarkemmin hänen kirjassaan The Lost City of Z (2009).
"When you have eliminated the impossible, whatever remains, however improbable, must be the truth."

"One truth prevails!"

Avatar
Kaito Kid
Remington Steele
Viestit: 224
Liittynyt: Pe Loka 02, 2015 6:29 pm

Re: Percy Fawcett ja kadonnut kaupunki Z (1920-l.)

Viesti Kirjoittaja Kaito Kid »

Joitakin kuvia aiheeseen liittyen...

Percy Fawcett

Kuva

Tämä kuva on ilmeisesti joltain Fawcettin aikaisemmilta retkikunnilta. Näyttää ihan hyvin, minkälaisissa varusteissa tuolla mentiin

Kuva

Tässä kuvassa on Orlando Villas-Boas, eli se mies, joka väitti löytäneensä Fawcettin jäänteet viidakosta

Kuva

Fawcettin viimeisen matkan reitti. Punainen piste ja teksti osoittavat Fawcettin viimeistä tunnettua olinpaikkaa

Kuva

Jos osaatte saksaa, tutustukaa ihmeessä saksankielisen Wikipedian artikkeliin aiheesta! On huomattavasti kattavampi kuin englanninkielinen versio, sisältää paljon tietoa Fawcettin aikaisemmista matkoista, karttoja jne. Itsellä on tuo saksa lukioajoista sen verran ruostunut, etten ihan pysty tuota sivua kääntämään :lol:

Tästä katoamisesta löytyy paljon spekua ja artikkeleja netistä, jos vaan jaksaa etsiä ja lueskella niitä läpi. Katsoo jos löydän vielä jotain kiinnostavaa niin voin kääntää niitä tänne.
"When you have eliminated the impossible, whatever remains, however improbable, must be the truth."

"One truth prevails!"

wretch
Javier Pena
Viestit: 1734
Liittynyt: La Elo 18, 2007 11:52 pm
Paikkakunta: Nekropolis

Re: Percy Fawcett ja kadonnut kaupunki Z (1920-l.)

Viesti Kirjoittaja wretch »

Tuo Lost City of Z löytyykin hyllystä.Kun vaan löytäisi joskus aikaa kirjan lukemiseen.

Tuo teoria Jack-pojan palvomisesta ja teosofisen yhdistyksen perustamisesta on mielenkiintoinen.Tesofithan yrittivät kasvattaa jonkinlaista messiasta Jiddu Krishnamurtista.Krishnamurti ei lopulta uskonut olevansa messias ja erosi teosofeista.Silti miehestä tuli jonkinlainen opettaja/guru/tms.

Vastaa Viestiin