Aviopari Sohuksen katoamismysteeri 1985 - (2008?)

Spekulointia kadonneista henkilöistä.
Kataja
Neuvoja-Jack
Viestit: 554
Liittynyt: To Heinä 19, 2007 10:58 pm

Aviopari Sohuksen katoamismysteeri 1985 - (2008?)

Viesti Kirjoittaja Kataja »

(Sarjassamme: only in USA)

Los Angelesin piirikunnan äveriäs San Marinon kaupunginosa sai perjantaina 29.8.2008 tylyn herätyksen. Kaunis puistotie oli täynnä poliisiautoja, tiesulkuja sekä uutisryhmiä. Kuvankauniiden talojen sekä hyvin hoidettujen puutarhojen yläpuolella pörräsi solkenaan uutishelikoptereita. ”Koko San Marinon poliisilaitos on täällä” kuvaili eräs närkästynyt rouvashenkilö kiikareidensa takaa. Yksi pihamaa oli täysin ympäröity keltaisella nauhalla.

Tapahtumaketjun alkutahdit 80-luvulla

Koko tohina juontaa juurensa vuoteen 1985, jolloin hintelä ja nörttimäinen Jonathan Sohus (26) eli onnensa kukkuloilla tuoreen vaimonsa Lindan (28 ) kanssa. Hiljainen sci-fi nörtti oli löytänyt itselleen vastakkaisen sukupuolen edustajan, jolla oli samoja kiinnostuksen kohteita ja joka oli vieläpä valmis viettämään loppuelämänsä tämän kanssa. Heidät oli vihitty 1983 kunnon nörttityyliin Halloweenina.

Jonathan oli alkavan teknologiabuumin alapäässä, tehden matalapalkkaisia tietokonehommia eräässä tutkimuskeskuksessa. Linda työskenteli Dangerous Visions-kirjakaupassa ja toimi vapaa-ajallaan aktiivisesti paikallisessa sci-fi kerhossa, kuvittaen fantasiataiteellaan useita kerhon julkaisuja, saaden jokusen myös myytyäkin muiden julkaisuihin.


Kuva
Aviopari Jonathan ja Linda Sohus

Pariskunta asui Jonathanin adoptioäidin Ruth ”Didi” Sohuksen talossa San Marinossa. Huolehtien Jonathanin vanhasta äidistä oman elämänsä ohella. Didi oli muuttanut alueelle jo 12-vuotiaana 1928, jolloin San Marino oli vielä pitkälti harvaan asuttu nuori lähiö. Vanhempiensa kuoltua Didi jäi asumaan lapsuuden kotiinsa seudulla, johon hänellä ei vapaasieluisena taitelijana olisi ikinä ollut varaa muuttaa. Didin ex-mies ja Jonathanin adoptioisä Robert Sohus oli muuttanut eron jälkeen Phoenixiin. Jonathan ja Robert pitivät kuitenkin viikkottain yhteyttä puhelimitse. Jonathan oli Didin silmäterä, mutta yksin ja heikkenevänä teini-ikäisen kasvatus ei ollut helppoa ja Ruth turvautuikin usein pulloon, Jonathanin uppoutuessa sarjakuviinsa ja elokuvamaailmaan. Lindan tulo Jonathanin elämään oli kuitenkin tuonut harmoniaa koko talouteen

Iso kiinteistö varakkaalla alueella vaati paljon kuluja huonotuloiselta nuorelta parilta ja tilannetta helpottaakseen he ottivat vierasmajaansa vuokralaiseksi Chris Chichester- nimisen mystisen, päälle parikymppisen nuorukaisen. Mies väitti omaavansa kuninkaallista sukujuurta ja hän pyrkikin nopeassa tahdissa kohottamaan asemaansa yhteisössä, liittyen mm. rotareihin sekä kauppakamariin. Alkuun miehen kiehtovalta vaikuttanut tausta kiinnosti ihmisiä, mutta Chrisin tärkeily ja teennäisyys lopulta saivat naapuruston lähinnä välttämään kontaktia tämän kanssa.

Keväällä 1985 Jonathan ja Linda Sohus ilmoittivat lähtevänsä parempien töiden metsästykseen Connecticutin osavaltioon. Aviopari jätti työnsä ja neljä kissaansa lähdettyään työnhakuun, jolta he eivät koskaan palanneet.

Lindan sisarpuoli Kathy Jacoby huolestui jonkun aikaa lähdön jälkeen, koska mitään yhteydenottoa ei alkanut kuulumaan. Hän soitti Lindan ex-työnantajalle, anopille sekä ystäville josko näillä olisi parempaa tietoa heidän liikkeistään. Didi kertoi Jonathanin puhuneen epämääräisestä työnhakumatkasta Connecticutiin sekä myöhästyneestä häämatkasta. Huolestuneina he tekivät katoamisilmoituksen San Marinon poliisille. Poliisi suhtautui tapaukseen nuivasti kertoen yli 21-vuotiaiden olevan vapaita kokeilemaan siipiään niin halutessaan. Jokunen aika tämän jälkeen Kathy sai Ranskasta postikortin, jossa Linda Sohus kertoi kaiken olevan hyvin.

Kortin käsiala herätti epäilyjä kavereiden keskuudessa, eikä avioparilla voinut millään olla rahaakaan lähteä moiselle matkalle.(kolmesta käsiala-asiantuntijasta 2 ei uskonut kirjoittajaksi Lindaa, mutta yksi oli varma että Linda oli sen kirjoittaja toim. huom.) Jonathankaan ei ollut enää lähdön jälkeen soittanut Robert Sohukselle tai kertonut mitään ulkomaan matkasta. Jonathanin äiti Didi oli huolesta suunniltaan, mutta Chris Chichester oli vakuutellut Jonathanin ja Lindan olevan kunnossa sekä ”suorittamassa salaista tehtävää Euroopassa”.

Tutkinnan alettua poliisi oli kiinnostunut jututtamaan Chrisia, mutta tämäkin oli jo kadonnut jäljettömiin. Kathy Jacoby turhautui tutkinnan hitauteen ja alkoi itse jäljittämään kavereitaan. Tämän lisäksi Robert Sohus palkkasi yksityisetsivän Chrisin perään, mutta tuloksetta. Juttu hautautui ja kylmeni pikkuhiljaa ja vuonna 1988 Didi Sohus kuoli sydänkohtaukseen yksin ja köyhänä asuntovaunussaan, johon hän oli muuttanut jouduttuaan velkaisena lähtemään vanhasta talostaan.


Kameleontti Christopher Crowe/Chichester…

Connecticut

Pian Christopher Chichesterin Kaliforniasta lähdön jälkeen ilmestyi Greenwhichin pursiseuralle Connecticutiin todellinen seuramiesten seuramies; Christopher Chichester Crowe, joka omistajan elkein pääsi nopealla tahdilla sisäpiirin ja myös paikallisen pankkiiriliikkeen myyntiedustajaksi. Hän kertoi mm. valmistuneensa Etelä-Kalifornian yliopistosta ja työskennelleensä Alfred Hitchcock Esittää-ohjelman tuottajana. Tuon aikaiset tuttavat muistelevat Crowen asuneen kauniilla paikalla entisessä varastossa, joka oli muutettu asunnoksi. Asunto oli sisältä pääosin tyhjä, mikä sai Chrisin häpeilemään ja selittämään, että hänen tilaamansa huonekalut ovat vasta tulossa. Yhtä vaivihkaa kuin mies oli tullutkin hän myös hävisi.

New York

Pian Crowe olikin jo töissä korkeassa asemassa Wall Streetilla Nikkon Securities Internationalilla, jonne hän pääsi vakuutettuaan johtaneensa aiemmin täysin tekaistun Battenberg-Crowe-von-Wettin perheen säätiötä. Crowe kertoili omistavansa kokoelman Rolls-Royceja ja italialaisia urheiluautoja sekä useita linnoja Euroopassa. Pian Crowen sädekehä alkoi rakoilla, sillä hänen käyttämänsä ajokki oli huonokuntoinen –65 Chevy eikä mies kyennyt tekemään lainkaan tulosta. Vähin äänin Christopher Crowe lähetettiinkin kilometritehtaalle.

Paikallisen poliisin kiinnostuksen Crowe herätti 1988 yrittäessään myydä pick-up autoa, josta halukas ostaja ei saanut kunnollisia todistuksia nähtäväkseen. Auto oli rekisteröity San Marinoon Jonathan Sohus nimiselle miehelle. Autokauppiasta ei kuitenkaan tuolloin saatu kiinni. 1989 Crowe sai uuden työn, mutta erosi nopeasti koska miehen omien sanojensa mukaan ”hänen vanhempansa oli kidnapattu Euroopassa”. Seuraavana päivänä eronsa jälkeen Connecticutin State Trooperit olivat työpaikalla etsien Crowea tämän autokauppoihin liittyen kuullen miehen juuri edellisenä päivänä hävinneen.


Kuva
Seurapiirihai Cristopher Chichester 1984

San Marinon ihmisjäänteet 1994

Elämä San Marinossa oli jatkunut ennallaan ja Sohusten ennen omistama talo oli jo vaihtanut omistajaa, jotka myös halusivat palansa amerikkalaista lähiöunelmaa. Unelmaan olennaisena osana kuulu tietenkin uima-allas, jonka kaivaukset aloitettiin 1994. Talon ulkoasu oli muutettu vanhasta ränsistyneestä komeammaksi paljon aiemmin. Jo kaivuiden alkuvaiheessa operaatio sai karmaisevan käänteen kaivurin nostaessa maan kamaralle kolme muovipussillista ihmisjäänteitä.

Noiden jäänteiden todettiin olevan 20-30-vuotiaan hintelän miehen ja käytännössä sekä poliisi että Jonathan ja Linda Sohuksen ystävät/omaiset ymmärsivät mysteerin yhden puoliskon saaneen sinettinsä. Ongelmaksi muodostui se seikka, että Jonathan oli adoptiolapsi eikä hänestä ollut dna-näytteitä tai muutakaan rekistereissä, mutta myöskään vertailevien näytteiden ottaminen ei onnistuisi ilman samaa perimää olevia.

Löytö keräsi luonnollisesti huomiota ja ihmetystäkin kuinka tällaista voi tapahtua rikkaiden San Marinossa. Reportterien ohi hölkännyt tennisasuinen trimmattu paikallinen leidi osasi kuitenkin pistää asiat oman maailmankuvansa mukaiseen järjestykseen ”Minä asunkin pohjoispuolella, tämä on eteläpuoli. Jotkut kutsuvat tätä Sub Marinoksi…” Nainen kertoi nimekseen Kathy ”tappavan kova tenniksen pelaaja” jatkaen ”Tämä on vasta neljäs murha lähiön historiassa, paremmin meidät tunnetaan hyvistä kouluistamme ja hyvin hoidetusta nurmikostamme”

Valtaosa ruumin jäänteistä hävitettiin tilan puutteen vuoksi ja vain osa jätettiin odottamaan jutun etenemistä yhdessä vierastalosta 1994 tutkimuksissa myös löydetyn verijäljen kanssa.

Kameleontti nostaa päätään 2008

27. Heinäkuuta 2008 Bostonin poliisi saa ilmoituksen mahdollisesta toisen vanhemman suorittamasta kidnappauksesta.
Reigh Boss, alkuperäiseltä nimeltään Reigh Storrow Mills Rockefeller, on 7-vuotias tyttö, jonka huoltajuus oli vuotta aiemmin myönnetty tämän äidille Sandra Bossille katkeran avioerotaistelun jälkeen. Sandran avioliitto Clark Rockefellerin kanssa oli ajautunut karille aviomiehen valheellisen elämän tähden. Clark oli valehdellut kuuluvansa kuuluisaan Rockefellerin sukuun ja Sandran mukaan käytti perhettään vain kulissina pönkittääkseen tarinaansa menestyvänä Yale-yliopiston käyneenä liikemiehenä.

Tuona heinäkuun päivänä Reigh, isänsä Clark sekä sosiaaliviraston työntekijä olivat kävelyllä Bostonin Back Bayn kaupunginosassa, kun musta urheiluauto kaasutti paikalle, jolloin Clark nappasi tyttärensä, työnsi virkailijan tieltään ja hyppäsi autoon. Virkailija onnistui saamaan otteen autosta raahautuen pienen matkaa ennen otteensa lipeämistä. Bostonin poliisi partioi alueella ja lähetti etsintäkuulutuksen autosta ja Rockefelleristä Massachusettsin osavaltion poliisille.

Elokuun 3. 2008 Rockefeller pidätettiin Baltimoresta Marylandin osavaltiosta viikon etsintöjen jälkeen. Hän oli yrittänyt ostaa alueelta asuntoa Charles ”Chip” Smithin nimissä. Vihjeiden perusteella hänet paikannettiin paikalliseen satamaan, jossa kuvausta vastannut kaveri oli pitänyt asuinsijaansa katamaraanilla yhdeksän vuotta. Rockefeller houkuteltiin ulos soitolla, jossa hänen veneensä kerrottiin vuotavan. Tytär pelastettiin hyväkuntoisena

Kuva
Clark Rockefeller oikeuden kuultavana elokuussa 2008 (mies silmälaseissa)


Elokuun 15. 2008 Bostonin FBI tiedotti, että Rockefellerin sormenjäljet johtavat Saksasta vaihto-oppilaaksi 1980 tulleen Christian Karl Gerhartsreiterin tietoihin. Tämä tieto saadaan pian varmistettua Karlin saksalaiselta veljeltä Alexander Gerhartsreiterilta, joka ei ole perheensä tavoin kuullut Karlista 20 vuoteen. Alexander muistaa veljensä halunneen tulla kuuluisaksi ja lähteneen Amerikkaan opiskelemaan. ”Nähdessäni tämän, hän todella tuli kuuluisaksi”. Christian Karl syntyi 21.02.1961 Ylä-Baijerissa, (Länsi-)Saksassa.

Elokuussa 1980 Christian Gehrhart Reiter-niminen opiskelija haki asuntoa Connecticutin osavaltion Berlinin kaupungista (kuinka omaperäistä saksalaiselta toim. huom.). Gwen Savio otti nuorukaisen kotiinsa, huomaten pian tämän olevan hemmoteltu ja turhantärkeä. Lopulta perhe sai tarpeekseen Christianin pidettyä heitä alemman luokan kansalaisina.

Perheen poika Steve Savio sanoi 7.8. 2008 olevansa vakuuttunut Rockefellerin olevan sama mies kuin heidän vaihto-oppilaansa "ensimmäisissä kuvissa en häntä tunnistanut, mutta kiinnioton jälkeen lasit päässä mies on täsmälleen Christianin näköinen" Hän muistaa myös poliisin haastatelleen heitä 1988 Sohusten juttuun liittyen. FBI ja Saksan viranomaiset ovat sittemmin kuulleet miestä elokuun alussa 2008.

Helmikuussa 1981 Gerhartsreiter-nimellä kulkenut mies avioitui Wisconsinin osavaltiossa amerikkalaisen naisen kanssa, saaden näin green cardin ja mahdollisuuden tehdä töitä Yhdysvalloissa. Pian häiden jälkeen mies hävisi.

1983 Chirstopher Chichester ilmaantuu Kaliforniaa Sohusten vierastaloon…

Media käyttää miehestä pääosin nimeä Clark Rockefeller, mutta tähän asti varmistuneet muut nimet ovat; Christian Gerhart-Reiter, Christopher Chichester, Christopher Crowe, Michael Brown, J. P. Clark Rockefeller, James Fredrick, Clark Mill Rockefeller, Charles "Chip" Smith, ja Clark Rock. Osavaltioista miehen temmellyskenttänä ovat toimineet ainakin:Connecticut, Wisconsin, California, New York, New Hampshire, Massachusetts, ja Maryland.

Elokuun 29. 2008 kaivauskoneet ja erilaiset maan luotaamiseen kykenevät laitteet valtaavat San Marinolaisen pihamaan jälleen kerran, tuoden mahdollisesti lopun liian pitkään jatkuneelle mysteerille ja huijausten ketjulle. Vielä on avoinna missä on Linda Sohus?

Kuva
Sohusten entinen pihamaa San Marino, Ca

Lähteet:
http://www.zimbio.com/Jonathan+Sohus
http://www.latimes.com/news/local/la-me ... orygallery
http://en.wikipedia.org/wiki/Clark_Rock ... Chichester
Youtube:
http://www.youtube.com/watch?v=9cfsLRhUh_A
http://www.youtube.com/watch?v=6SVQGCgLP5M


Muutamia huomioita: Melkoista säkää vaati tämäkin tekijä. Jonathanin adoptiotausta = ei dna:ta, auton myyminen New Yorkissa ja täpärä pelastautuminen sekä myyntipaikalla että töissä. Kunnollisen tutkinnan tai tietokannan puute, että samaa nimeä voi käyttää hieman eri muunnoksin ja saada töitäkin täysin tekaistuin tiedoin. Uskomaton määrä huijattuja vaimoista pomoihin, joten varmasti melkoinen persoona on kyseessä.

Jotenkin hän on uskotellut Jonathanin ja Lindan saavan töitä itselleen tutusta Connecticutin osavaltiosta ja sen jälkeen vievänsä heidät Eurooppaan, mutta miksi nuoret piti tappaa riskeeraten kaikki? Miten hänen onnistui vakuuttamaan nuorten pysyvän vaiti omasta osallisuudestaan heidän uusiin suunnitelmiinsa? Oliko Lindassa jotain mikä kiehtoi ja missä tämän ruumis on? Tekijä ei vaikuta lainkaan seksuaalirikolliselta vaan perushuijarilta, joka saa naisia ilman pakottamistakin. Meinasiko salaisuus paljastua San Marinossa vai miksi noin raaka teko noin pienen hyödyn tähden tai mikä hyöty mahtoi sitten ollakaan? Ihmeellistä myös, että rikkaan alueen (vaikkakin köyhät) valkoihoiset asukkaat katoavat, eikä juttu siltikään saa enempää huomiota. Toki miehen jäljillä on oltu Conncecticutissa 1988 ja New Yorkissakin, mutta ehkä tuolle ajalle kuvaavasti osavaltion ja nimen vaihtaminen on taannut rauhan jatkaa. 2008 Mies ei sentään enää kauas päässytkään kidnappauksen jälkeen.

Juttu on noussut ajankohtaiseksi juuri hiljattain ja kehittyy toivon mukaan päivä päivältä, joten siirto henkirikoksiin voi tulla ajankohtaiseksi, mutta vielä katsoin kadonneet parhaaksi osioksi, sillä ajankohtaisissakin on ”mies talloi koiran tassuille ja silitti kissaa vastakarvaan” -tyylistä meininkiä. Siirtäkää mihin parhaiten katsotte sopivan.
Viimeksi muokannut Kataja, La Elo 30, 2008 8:16 pm. Yhteensä muokattu 2 kertaa.
Anile
Martin Beck
Viestit: 770
Liittynyt: Ma Heinä 28, 2008 2:30 am

Viesti Kirjoittaja Anile »

Psykopaatti taas vauhdissa.
Avatar
VoDKa
Ainesta Watsoniksi
Viestit: 4913
Liittynyt: Ke Marras 07, 2007 5:17 am
Paikkakunta: Better place.

Viesti Kirjoittaja VoDKa »

Anile kirjoitti:Psykopaatti taas vauhdissa.
Mikä vika psykopaateissa?

Ilman psykopaatteja puolet tämänkin foorumin jutuista olisivat jääneet syntymättä. Mitä sitten lukisitte, häh?

(Ja minusta juttu on mielenkiintoinen. Juuri tälläisten tapausten vuoksi olisi niin hyvä saada kaikkien adoptoitujen lapsien vanhemmat tietoon jo siinä vaiheessa, kun lapsi luovutetaan biologisten vanhempien toimesta pois.)

One day I might just disappear and you will never find me. Nobody will ever find me.

Harriet Makepeace

Viesti Kirjoittaja Harriet Makepeace »

Kommentoimatta mitenkään vodkan-alaarvoisia kannanottoja, haluan kiittää alustajaa erinomaisesta alustuksesta.

Olen kuullut tapauksesta, Fow news on uutisoinut siitä aika usein. Kuten sanottu 'Rockefeller vaikenee pariskunnan kohtalosta, ja syytteitä hän ei ole saanut. Häntä syytetään toistaiseksi lapsen sieppauksesta.

http://www.foxnews.com/wires/2008Aug29/ ... ry,00.html

http://www.foxnews.com/story/0,2933,413563,00.html
Avatar
VoDKa
Ainesta Watsoniksi
Viestit: 4913
Liittynyt: Ke Marras 07, 2007 5:17 am
Paikkakunta: Better place.

Viesti Kirjoittaja VoDKa »

Harriet Makepeace kirjoitti:Kommentoimatta mitenkään vodkan-alaarvoisia kannanottoja, haluan kiittää alustajaa erinomaisesta alustuksesta.
(Se on "ala-arvoinen". Kahden vokaalin väliin väliviiva muutamia poikkeuksia lukuunottamatta.)

Ja niin, itse juttuun palatakseni.

Juttu on tosiaan hyvä, kirjoitettu tarpeeksi mielenkiintoisesti, että sen jaksaa lukeakin. Jotenkin silti jutusta (ei tänne kirjoitettuna, vain yleisesti) paistaa jonkinlainen saamattomuus; ihan kuin sillä ei juurikaan olisi väliä kenen ruumis on missäkin ja mikä on mikäkin. "Joo, randomilla nostettiin joku ruumis, se on varmaankin se nördepoju. Heitetään osa siitä ruumiista veke, eipä tässä muutakaan keksi." Tuntuisi, että tuota ruumista olisi tutkittu (ja säilytetty) tarkemmin. Pelkästään jo sen vuoksi, että siitä olisi myöhemmin voitu löytää juttuja, mitä ei ihan heti tule tutkimuksissa ilmi; jälkiä, jäämiä, merkkejä jne.

Mutta toisaalta. Kyllähän nyt Jenkkipoliisit tietää mitä tekee. Eikö? Ainahan ne.

One day I might just disappear and you will never find me. Nobody will ever find me.

Harriet Makepeace

Viesti Kirjoittaja Harriet Makepeace »

*poistettu lautamiestekstiä*tm
Avatar
VoDKa
Ainesta Watsoniksi
Viestit: 4913
Liittynyt: Ke Marras 07, 2007 5:17 am
Paikkakunta: Better place.

Viesti Kirjoittaja VoDKa »

*poistettu lautamiestekstiä*tm

One day I might just disappear and you will never find me. Nobody will ever find me.

Kataja
Neuvoja-Jack
Viestit: 554
Liittynyt: To Heinä 19, 2007 10:58 pm

Viesti Kirjoittaja Kataja »

Poliisi kuvaa kahden päivän kaivauksia "Hyvin tuottoisiksi". Sen tarkempaa ei kerrota löydöistä. Ruumiskoirien sekä luotainten avulla paikannettiin kaksi kohtaa, jotka kaivettiin, toinen oli sementin alla. Enempää kaivauksia ei ole luvassa. Samaan aikaan Rockefeller ei kiistä olevansa Chichester, ei tosin myönnäkään, sillä kyseinen ajanjakso on muistista kadonnut...

http://www.knbc.com/news/17353787/detail.html
Kataja
Neuvoja-Jack
Viestit: 554
Liittynyt: To Heinä 19, 2007 10:58 pm

Re: Aviopari Sohuksen katoamismysteeri 1985 - (2008?)

Viesti Kirjoittaja Kataja »

Enpä tiedä tuleeko tämäkään juttu koskaan etenemään tuomion asteelle, mutta pääepäilty on sentään edelleen kiinni ja Kaliforniassa aiotaan tuoda hänet valamiehistön eteen Jonathanin ja Lindan katoamisen johdosta. Sitä ennen Clark Rockefeller AKA Karl Gerhartsreiter ym. ym. joutuu vastaamaan itärannikolla syytöksiin tyttärensä kidnappaamisesta. Miehen puolustus on ottanut ohjat käsiinsä, vedoten mielenvikaisuuteen, muistinmenetykseen ja estäen kaikki kyselyt Sohusten katoamisen ajalta.

Ilmeisesti mitään raskauttavaa ei myöskään lisäkaivauksissa onnistuttu löytämään, tai ainakaan poliisi ei ole löydöksistään tiedottanut, eikä kaivauksia kauaa jatkettukaan. Oletettavaa tällä hetkellä on, että ilman tekijän katumusta ja siitä seurannutta tunnustusta, tuskin saadaan kovin vahvaa näyttöä murhaoikeudenkäyntiin.


Epäillyn haastattelu
Kalifornian tutkinta
Kidnappausjuttu
Evil...eye...will fall
nöyhtä
Vähänniinkuharrastaja
Viestit: 96
Liittynyt: To Marras 20, 2008 6:56 pm

Re: Aviopari Sohuksen katoamismysteeri 1985 - (2008?)

Viesti Kirjoittaja nöyhtä »

No ohhoh.. johan on taas aika vempula ollu vauhdissa :shock: Ei kyllä kuullosta tyypiltä joka katumuksesta mitään tunnustaisi, tai ylipäätään edes katuisi. Kuvittelisin, että jos tunnustus saadaan, on syynä aivan jokin muu kuin katumus. Vaikka mistäs näistä tietää.

Vakuuttava on hepun ainakin täytynyt olla, kun tuollaista määrää ihmisiä kyennyt huijaamaan.. etenkin kun kyse ei ole esim. vanhemmista rouvista, vaan ihan tosiaan laidasta laitaan tyypeistä.

No joo, jatkoa odotellessa ja jotain selvyyttä toivoen. :?
rosamarine
Adrian Monk
Viestit: 2645
Liittynyt: Ma Huhti 30, 2007 10:03 am

Re: Aviopari Sohuksen katoamismysteeri 1985 - (2008?)

Viesti Kirjoittaja rosamarine »

Siinäpä oli aito psykopaatti. Mitäs jos tää Christopher olisikin viekoitellut Sohuksen rouvan ja paennut hänen kanssaan, ja yhdessä olisi otettu nirri pois aviomieheltä? Ja sitten joskus jos koskaan enää löytyy rouvan jäänteet jostain matkalta. No siis, onhan tää naistenmies kiinni, että saadaanko hänestä mitään irti sitten...
A winner listens, a loser just waits until it is their turn to talk...
Kataja
Neuvoja-Jack
Viestit: 554
Liittynyt: To Heinä 19, 2007 10:58 pm

Re: Aviopari Sohuksen katoamismysteeri 1985 - (2008?)

Viesti Kirjoittaja Kataja »

Tutkimukset saivat tavallaan lisäaikaa,sillä Rockefeller tuomittiin 4-5 vuoden vankeusrangaistukseen tyttärensä kidnappauksesta.

"Friends of Linda Sohus expressed satisfaction that a verdict had been reached in Boston and hoped for closure to follow in California."

"If I were optimistic, I'd say there's a chance that things will move more quickly now," said Gary Traveis, an art aficionado who ordered paintings from Linda at science fiction conventions. "maybe now he can give information on Linda's case. But I don't hold out much hope for that."

Joko mies on niin kylmän laskelmoiva tai jatkuvan valehtelun jäljiltä jo niin hullu, että mitään raskauttavaa hän tuskin vakavammasta rikoksesta möläyttää, jota voisi oikeudessa todisteena käyttää. Tietenkin klassinen "utelias sellikaveri" voisi auttaa.
Artikkeli tuomiosta
Evil...eye...will fall
Kataja
Neuvoja-Jack
Viestit: 554
Liittynyt: To Heinä 19, 2007 10:58 pm

Re: Aviopari Sohuksen katoamismysteeri 1985 - (2008?)

Viesti Kirjoittaja Kataja »

Tätäkin lienee syytä päivittää, vaikka Rockefeller-tutkinta onkin vielä eri raiteilla itseäni kiinnostavasta linjasta. Lifetime-kanava on tehnyt tv-elokuvan Rockefelleristä "Who Is Clark Rockefeller?", tähtenään Will&Gracen Will eli Eric McCormack. Jotenkin tarina on elänyt vain mysteerisen huijarin kyvyllä esittää rikasta menestyjää, yhdistettynä isään, joka vain haluaa tavata tytärtään eron jälkeenkin.

Tämä huijari-isäsuhde on ilmeisesti pääosassa myös tv-leffassa, kuten tämä arvostelu antaa ymmärtää tai tämä haastattelu, jossa tuodaan isän rakkaus esiin ja käsitellään mahdollinen kaksoismurha vasta sitten. Ymmärrän poliisin pitävän niukkaa linjaa uutisoinnissaan nyt kun mies on sentään linnassa hetken, mutta silti ihmetyttää että tarinan se mielenkiintoisin osa, eli mahdolliset murhat, jäävät lehdistöltäkin vain sivuhuomautuksiksi.

Vanity Fairin versio kaverista vuodelta 2009 (9s.): http://www.vanityfair.com/magazine/2009 ... rentPage=1
Evil...eye...will fall
Hissukka
Nikke Knakkertton
Viestit: 193
Liittynyt: Su Joulu 18, 2011 4:53 pm

Re: Aviopari Sohuksen katoamismysteeri 1985 - (2008?)

Viesti Kirjoittaja Hissukka »

Juttu on edennyt oikeudessa. Tällä välin Gerhartsreiter on istunut viiden vuoden tuomiotaan
tyttärensä sieppauksesta.
Rockefeller impostor borrowed chain saw, witness testifies
January 19, 2012 | 10:36 pm

A former church friend of a Rockefeller impersonator accused in the 1985 slaying of a San Marino man testified Thursday that he loaned the suspect a chain saw for a few months.

“He said he had a problem with a branch on a tree that was scraping or scratching his window,” said William Stewart, who told the court he was friends with the man he knew as Chris Chichester.

Stewart testified that the defendant returned the chain saw to him in the spring of 1985 in the “exact same condition that I gave it to him.”
The suspect told him he was leaving for Connecticut because of a family issue. “I never saw him again. Not until today,” Stewart said.

Eight witnesses took the stand Thursday in a Los Angeles County Superior Court courtroom in Alhambra on the second day of a preliminary hearing for Christian Gerhartsreiter, who is facing a murder charge in the 1985 death of John Sohus. The remains of Sohus, 26, weren't discovered until 1994, when crews digging a swimming pool came across a fiberglass box carrying body parts meticulously wrapped in plastic.

Sohus' wife, Linda, also disappeared in 1985 and has never been found.

German-born Gerhartsreiter lived for a period of time in Sohus' mother's home. Authorities say Gerhartsreiter, who for many years pretended to be a member of the wealthy Rockefeller clan, is a con man who took on myriad aliases and personalities, including the name Christopher Chichester.

Other witnesses Thursday described the victim's mother, Ruth Sohus, as becoming increasingly "agitated" and concerned about the whereabouts of her son and his wife. She initially told police she believed her son and daughter-in-law were in Paris working on a confidential assignment, and she was able to contact them through Gerhartsreiter.

Months later, however, she was receiving calls from collection agencies and worried friends.

At the end of the court day, a close friend of John Sohus took the stand. Patrick Rayermann described John Sohus as “warm” and “upbeat.”

“John was reliable. If John said he’d be someplace, he would,” Rayermann testified. “If you said you needed help, and he could help, he would.”

The preliminary hearing will continue Friday.

-- Rosanna Xia (Los Angeles Superior Court in Alhambra) http://latimesblogs.latimes.com/lanow/2 ... ostor.html
Vastaa Viestiin