Ad blocker detected: Our website is made possible by displaying online advertisements to our visitors. Please consider supporting us by disabling your ad blocker on our website.
Ehkä nämä kaksi vain lähtivät pois suomesta etsimään parempaa elämää?
Jos heistä oli tehty havaintoja ruotsin puolella, siitä vaan reissaa etelä-ruotsiin ja hyppää laivan kyytiin ja ei muuta kun jonnekkin lämpimään.
Toki jos noin olisi tapahtunut, kai he olisivat jotain ilmoittaneet perheillensä... Vai olikohan heillä millaiset välit kotiväkeen?
Surullista kun yli 50vuotta kateissa eikä ole mitään tietoa mitä tapahtui
Ruotsin läpi matkustaminen v 1959 olisi varmaan herättänyt jonkilaista huomiota. Silloin ei vielä paljoa siirtolaisia ollut suomesta, mutta sen verran että työnperässä kulkevia ja asuvia oli jo omien yhteisöjen verran. Omat vanhempani olivat toista vuotta jo ruotsissa asuneet v.59 ja heidän kertomansa mukaan jos paikkakunnalle tuli tai läpikulki suomalaisia niin ne kyllä huomattiin. Norjasta olisi ehkä päässyt huomaamattomammin menemään kohti etelää. En myöskään ymmärrä miksi parin, jonka suhde ilmeisesti oli hyväksytty, olisi pitänyt karata? Vielä kun kotonakin oli töitä, ainakin siis Saaraisella. Heillä oli retkeily varusteet mukana, käsittääkseni, jotenka eksyminen ja onnettomuus olisi todennäköistä. Varusteiden mukanaolohan ei tuona aikana tarkoittanut samaa kuin päivien mittaiset eräretket, vaan ihan linja-autolla paikasta toiseen kulkemista ja majoittumista teiden läheisyyteen.
Jos kyseessä olisi henkirikos niin se olisi voinut sattua jossain Rovaniemen lähettyvillä. Käsittääkseni elettiin vielä aikoja jolloin lapissa oli monenlaista lentojätkää ja metsätyöläistä. Alkukesästä saattoi vielä olla uittoja, mutta kiivaimmat puunkaadot oli jo ohi ja jätkillä oli rahaa ja vapaa-aikaa, mitä tuhlattiin Rovaniemellä. Aikaisemmin oli mainittu että Soukka oli seikkailija luonne, olisiko sitten kiinnostunut jätkien seurasta, mihin myös Saaraisen houkutteli. Vaikka kumpikaan ei olisi pahemmin viinaa käyttänyt, tai siksi juurikin, tarjotut ryypyt olisi kihahtaneet päähän ja joku jätkistä olisi alkanut lähennellä Saaraista. Soukka sitten viinan ja nuoruuden uholla puolustaisi tyttöystävää ja tuloksena tappelu, jossa pariskunta saa surmansa. Jätkät sitten päättävät hävittää ruumiit ja todisteet, ehkä jopa väärentävät kortin kotiväelle.
Ohessa tietoja, joita löysin muutamista lehtiartikkeleista tuolta ajalta:
HS 13.8.1959
Helsingin Sanomien jutussa on mainittu että 19.6 lomamatkalle lähteneen parin oli tarkoitus käydä Pohjois-Suomessa sukulaistensa luona kesälomallaan.
Olivatko siis käyneet tuolla sukulaisissa vai katosivatko ennen kuin sinne asti pääsivät? Onko tästä sukulaisvierailusta mitään muuta mainintaa?
Lehtiartikkeli kertoo että tuohon aikaan tutkittiin parhaillaan eräässä savolaisessa lehdessä ollutta ilmoitusta, missä 17 –vuotias poika ja 21 –vuotias neitonen etsivät työtä ja vastaukset pyydetään lähettämään Iisalmeen ja todetaan että ko. ilmoitus voi olla yhteydessä kadonneisiin. Toisin kuin tuossa myöhemmin päivätyssä jutussa uskotaan tämän jutun mukaan Hyrynsalmella vahvasti siihen, että nämä nuoret ajattelemattomasta päähänpistosta oleskelevat jossakin.
Artikkelissa (joka on otsikoitu "Missä on tämä tyttö?") käsitellään pääasiassa Marja Terttu Saaraista ja kerrataan myös tuntomerkkinsä eli pituus 156, hiukset vaaleat, sekä vaatetus: pitkät harmaat housut, harmaat avosandaalit, musta villajumpperi, jonka selkä- ja etupuolella on puna-keltavalkoisia tähtikuvioita. Lisäksi mukana oli selkäreppu, jossa lienee ollut ainakin hame ja pusero, sekä myös vihreä harjateltta.
HS 31.2.1960
Lehtiartikkeli on otsikoitu "Kadonneet hyrynsalmelaiset hukkuivat Norjassa elokuussa –59?" Muuan norjalainen rouva on ilmoittanut Lapin lääninrikospoliisille nähneensä toissa elokuussa nuoren neitosen ja pojan hukkuvan Pohjois-Norjassa lähellä Suomen rajaa. Rouva kertoi nähneensä tytön putoavan sillalta jokeen ja pojan hyppäävän perässä pelastamaan ystävätärtään. Hetken kestäneen kamppailun jälkeen olivat molemmat rouvan kertoman mukaan painuneet pinnan alle virran vietäviksi. Hukkumistapauksella oli muitakin silminnäkijöitä, mutta kukaan ei osannut tarkkaan määritellä tapahtumapaikkaa. Tiedetään vain että se sijaitsee Pohjois-Norjassa lähellä Suomen rajaa. Lapin rikospoliisi lähetti kuukausi sitten uuden tiedustelun Norjan poliisille. Vastausta ei kuitenkaan vielä ole saatu, sillä poliisin on tutkittava kaikki toissa kesän syyspuolella Pohjois-Norjassa ilmi tulleet hukkumistapaukset. ja lisäksi yritettävä saada lisätietoja muilta silminnäkijöiltä. Retkellä ollut norjalaisrouva ei enää muistanut hukkuneiden nuorten tuntomerkkejä antaessaan selostuksensa Lapin lääninrikospoliisille. Toissa elokuussa hän ei vielä ollut kuullut mitään hyrynsalmelaisnuorten katoamisesta.
Lapin lääninrikospoliisi suhtautuu toistaiseksi varauksella rouvan kertomukseen, koska ilmoitus on tehty toista vuotta tapauksen jälkeen. Poliisi ihmettelee erikoisesti sitä että tapaus on pysynyt Suomen poliisille tuntemattomana näin kauan.
Parin lomamatkahan alkoi muutamia päiviä ennen juhannusta ja sen piti kestää parisen viikkoa, joten miksi olisivat vielä elokuussa olleet Norjassakaan?
Lehtijutussa muuten mainittiin että he lähettivät sekä vanhemmilleen että ystävilleen postikortit, jotka siis jäivät heidän viimeisiksi viesteikseen. (Oliko siis kortteja 2 vai jopa enemmän?)
MK(?) 7.5.1961
Lapin lääninrikospoliisin toimesta katoamistapausta tutkitaan jatkuvasti. Nuoria on tiedusteltu eri puolilta Suomea sekä Norjasta, Ruotsista ja Neuvostoliitosta. Viimeinen viestinsä omaisilleen oli 26.6.1959 Rovaniemeltä lähetetty postikortti. Eräiden huhujen mukaan Norjassa nähtiin muutama päivä mainitun ajankohdan jälkeen kahden henkilön hukkuvan. Sitä, olivatko henkilöt mahdollisesti hyrynsalmelaiset nuoret, ei ole onnistuttu tarkistamaan.
IS 27.6.1966
Juhannuksena 7 vuotta sitten lähti kaksi nuorta yhteiselle lomamatkalle pohjoiseen. Kaikki Hyrynsalmella ovat varmoja että heille on täytynyt tapahtua jotakin sillä kumpikin tunnettiin paikkakunnalla hyvinä työntekijöinä ja kumpikin piti tiiviisti yhteyttä kotiin ollessaan pois paikkakunnalta. Kummallakaan ei ollut mitään syytä jäädä "omalle lomalle" ja kadota omaistensa näkyvistä. Heidän seurusteluaan ei kummankaan kotona vastustettu, päinvastoin oli pojan äiti ollut tyytyväinen, että Veli seurusteli niin kunnollisen tytön kanssa. Lomamatkalle lähtiessään olivat nuoret sanoneet yöpyvänsä yleisissä retkeilymajoissa tai –leiripaikoissa ja luvanneet olla turvautumatta peukalokyytiin.
Herää kysymys että miten tarkkaan noita Lapin rajanylityspaikkoja on vartioitu ja onko ylittäjistä tuohon maailmanaikaan pidetty jotain kirjaa?
Tuo havainto Norjassa hukkuneista vaikuttaa kyllä kaikkea muuta kun luotettavalta.
Mitä tulee muihin havaintoihin niin on ihan mahdollista että nuoret ovat olleet alussa kateissa ihan omasta tahdosta ja seikkailun vuoksi mutta myöhemmin on sitten tapahtunut jotain. Tuplaitsemurhaa tuskin, mutta jos ovat tuolla Lapin seudulla vaellelleet niin kyllä sinne korpeen voi eksyä ja jäädä ihan pysyvästi kadoksiin ilman henkirikostakin. Todennäköisempää se on kun joutuminen henkirikoksen uhriksi, mitä ei sitäkään voida varmaan sulkea pois. Ajatus siitä että Suomessa on kierrellyt tuohon maailmanaikaan sarjamurhaaja on ihan mielenkiintoinen ja mahdollinen. Joku suomalainen tai venäläinen veteraani käynyt vähän harventamassa rivejä sodan päätyttyäkin.
Pohjoismainen passivapaus tuli voimaan 1952 ja papereitten tarkastus raja-asemilla loppui 1.5. 1958. Tullivalvonta Norjan rajalla jatkuu edelleen, Suomen ja Ruotsin väliseltä rajalta poistui EU-jäsenyyden myötä.
Ei niillä tullivalvonnoilla ole mitään merkitystä Käsivarressa. Siellä on erämaassa rajaa sadoin kilometrein, josta ei tarvitse kuin kävellä yli maasta toiseen.
^ Kävellen pitkän matkan taivaltaminen vieraassa erämaassa kuulostaa aika epätodennäköiseltä toiminnalta. Onhan sitä voitu yrittää mutta lopputulos on varmaan ollut katoaminen ja kuolema metsään.
Leikittelin ajatuksella että entä jos kyseessä olisi henkirikos. Missähän pari olisi tavannut surmaajan? Olisiko surmaajia ollut yksi vai kaksi? Minne ruumiit on kätketty? Jonkun tien varteen vai viety upotettavaksi järveen? Mikä on ollut murhatapa?
Kiinnostavinta on kuitenkin että miksi? Nuorilla tuskin oli niin runsaasti omaisuutta että motiivi voisi olla ryöstömurha. Seksuaalirikoskaan ei tunnu uskottavalta koska nainen ei liikkunut yksin. Viha ulkopaikkakuntalaisiakin kohtaan tuntui oudolta koska Lapissa kävi turisteja jo 1950-luvun lopulla ja hehän ovat olleet paikallisille tulonlähde. En oikein keksi mitään muuta syytä surmalle kun sadismi ja halu tappaa. Tämä sitten herättää kysymyksen siitä että olisiko tällainen tekijä jättänyt surmat tähän vai olisiko mahdollista linkata aikakauden muita pimeitä henkirikoksia tekijään...
Täällä on yksi ketju missä käydään läpi hyvinkin vanhoja katoamistapauksia. Jos oikein alkaa leikkiä ajatuksella niin onkohan Lappiin kadonnut tapahtumahetken lähivuosina mystisesti muitakin pysyvästi?
Ennen kännykkäaikoja ihmiset saattoivat kadota ja joutua onnettomuuksiin ihan eri tavalla kuin nykyisin. Saarainen ja Soukka olisivat voineet joutua tällaisen onnettoman sattuman uhreiksi. Toinen vaikka putoaa kalliolta, tai veteen, ja toinen hyppää auttamaan, ja kumpikin jää sinne. Nykyään tässä välissä ehdittäisiin soittaa apua, joka parhaassa tapauksessa ehtii perille ajoissa kummankin kannalta.
Miksi sillalta tippuminen on epäuskottavaa? Ja kyllä moni refleksinä edelleen hyppäisi ensin perässä kuin, että kylmän rauhallisesti soittaisi apua. Erityisesti kun kyseessä on rakas ihminen! (Tosin joku khöhöm.. panikoi jo äitinsä pyörtymistäkin.. )
Metsään on helppo eksyä ja pienikin haaveri tai vahinko osoittautuu paljon suuremmaksi kuin kotioloissa "sivistyksen parissa." Joku maavyörymä, kaatunut puu, eksymisen aiheuttama epätoivo, karhu tai sitä pelästyminen tai muu epärationaalinen käytös. Kuinka kokeneita kävijöitä he olivat? Toisaalta jos kerran yleisissä retkeilymajoissa majoittuisivat, niin reittikin lienee melko yleinen.
Kaipa sitä voi myös erehtyä vaikka uimaan jokeen, jossa virtaus onkin liian kova. Toinen tulee perässä auttamaan mutta kumpikaan ei selviydy. Vaaranpaikkoja on vaikka kuinka paljon. Entä suot?
Kesäkuussa ei luultavasti ole menty huvikseen uimaan, koska Pohjois-Lapissa jäät lähtevät usein vasta kesäkuun aikana ja vesi on silloin aika kylmää. Sen sijaan jokea ylittäessä hukkuminen on yksi todennäköisimpiä tapoja päättää päivänsä erämaassa. Helposti käy niin että ylitetään joki kuivana aikana ja ennen paluumatkaa on tullut sade, jolloin joki onkin kasvanut. Jos mukana ei ole riittävästi ruokaa, on joskus pakko ryhtyä riskialttiiseen ylitykseen.
Tuomion Pasuuna kirjoitti:Kesäkuussa ei luultavasti ole menty huvikseen uimaan, koska Pohjois-Lapissa jäät lähtevät usein vasta kesäkuun aikana ja vesi on silloin aika kylmää. Sen sijaan jokea ylittäessä hukkuminen on yksi todennäköisimpiä tapoja päättää päivänsä erämaassa. Helposti käy niin että ylitetään joki kuivana aikana ja ennen paluumatkaa on tullut sade, jolloin joki onkin kasvanut. Jos mukana ei ole riittävästi ruokaa, on joskus pakko ryhtyä riskialttiiseen ylitykseen.
Monessa kirjoituksessa on näitä nuoria pidetty eräretkeilijöinä. Kuitenkin nuo lähteet puhuvat lomamatkasta, jossa matkustetaan bussilla (tai lifataten?) ja yövytään reitin varrella. Telttakin voi olla mukana vain varmuuden vuoksi. Itse en tuolla perusteella näe kovin paljon viitteitä erämaahan katoamisesta. Tosin sattuuhan sitä, että katsotaan joku 5-10 kilometrin matka maaston poikki oikaisten helpoksi ja joudutaan sitä kautta eksyksiin.
Entäs ne reitin varrella olevat eräkämpät, joissa voi yöpyä kuka vaan?
Entä jos nuo nuoret ovat aikoneet yöpyä sellaisessa kämpässä, missä epäonneksi oli pari, kolme miestä ennestään. No, eihän ei sinänsä ongelma.
Miehet ovat olleet ehkä maistissaankin ja on alkanut suoranainen hattuilu siitä, että miten aikuinen nainen hengaa pikkupojan kanssa.( Näinhän se kyllä todellisuudessa olikin.)Että täältä löytyy kyllä miestäkin, jos siitä on puute.
Tuohon aikaan ikäero noin päin oli väärä. Ihan eri asia olisi ollut, jos joku viisikymppinen läskimahainen patu olisi ollut liikkeellä 15-20-vuotiaan kimulin kanssa. Siinä olis oltu vain kateellisia, mutta ei hattuiltu.
Tilanne ja sanailu on johtanut väkivaltaan ja nuoret ovat kuolleet. Kyllähän Lapissa selkosia riittää. Ruumiit on voitu kätkeä mihin vain, tai jättää luonnon armoille.
"Kaiken viisauden alku on tosiasioitten tunnustaminen". J.K.Paasikivi.
Onhan se tietysti mahdollista, että joku on pariskunnan tappanut. Jos näin on, niin motiivi ja tapahtumainkulku voi olla ihan mikä tahansa, joten sitä on vähän turha alkaa arvailemaan.
Minulle ei ihan selviä, minkäluonteinen tuon reissun on ollut tarkoitus olla. Itse kuvittelisin jotain sellaista, että on matkustettu bussilla kohti Kilpisjärveä ja siellä on ollut tarkoitus vaeltaa maastossa.
Mutta oliko idea sitten pikemmin vain kiertää lappia teiden ja asutuskeskusten tienoilla? Silloin erämaahan kuoleminen on tietenkin vähemmän todennäköistä. Se on silti mahdollista, jos on lähdetty maastoon päiväretkellekin katsomaan jotain luonnonnähtävyyttä ja eksytty tai muuten vaan kuoltu matkalle putoamalla, hukkumalla tai paleltumalla.
Viikonlopun (24.-25.8.2013) Iltasanomissa oli juttua tästä katoamisesta:
Kuin tuhka tuuleen
Mysteeri: Minne katosivat Terttu ja Veli?
Juhannusaatto Kainuussa vuonna 1959. Marja Terttu Saarainen ja Veli Mikael Soukka nousevat Hyrynsalmella Pohjolan liikenteen linja-autoon ja lähtevät hyvin ansaitulle kahden viikon kesälomalle kohti pohjoista. Juhannus on tarkoitus viettää Kuusamon Rukalla, josta matka suuntautuisi juhannuksen jälkeen edelleen Kemijärvelle ja Rovaniemelle. Mahdollista
olisi visiitti jopa Norjaan asti.
Nuoren parin oli tarkoitus palata kotiin parin viikon kuluttua ennen kuin loma loppuisi, mutta kotiin tuli lopulta vain postikortti molempien äideille. Nuoret katosivat kuin tuhka tuuleen.
Terttu Saarainen ja Veli Soukka olivat seurustelleet noin kymmenen kuukauden ajan ennen kohtalokasta matkaansa. 21-vuotiaan Tertun ja 17-vuotiaan Velin rakkaus oli syttynyt tansseissa Ristijärven Jokikylällä. Ikäero ei haitannut, vaan he viettivät kaiken vapaa-aikansa yhdessä. Molemmilla oli työpaikka hyrynsalmelaisissa kauppaliikkeissä ja asiat olivat kunnossa.
Kesälomalle Lappiin lähdettiin intoa täynnä. Aikomuksena oli käydä matkan aikana Velin sukulaisissa. Mukana nuorilla oli sen aikaiset kesäretkeilyvarusteet ja yöpyä aiottiin leirintäalueilla vihreässä harjateltassa.
Viimeinen varma havainto nuorista on juhannuksen jälkeen Rovaniemeltä. Nuorten kirjoittamat neljä postikorttia jätettiin
postin kuljetettavaksi tiistaina 23.6.1959. Tertun olisi pitänyt palata työhönsä hyrynsalmelaiseen kauppaliikkeeseen 5. heinäkuuta. Kun tyttöä ei kuulunut, hänen äitinsä teki poliisille katoamisilmoituksen. Muutamaa päivää myöhemmin saman teki myös Veli Soukan äiti.
Kun asia lopulta tuli julkisuuteen kuukausi matkaan lähdön jälkeen, jäljet olivat jo kylmenneet. Noihin aikoihin Lapissa riitti nuoria retkeilijöitä. Vihjeitäkin toki heidän liikkeistään saatiin. Pohjois-Ruotsista kotoisin oleva liikemies oli kertomansa mukaan nähnyt nuoret Kalixissa heinäkuun lopulla. Lahtelainen johtaja taas olisi kuljettanut nuorta paria elokuun alussa Villähteeltä Lahteen. Kumpikaan vihjeistä ei lopulta johtanut läpimurtoon.
Pari kuukautta katoamisen jälkeen Tertun äitiä haastateltiin Kainuun Sanomien jutussa.
-Minusta tuntuu, ettei tyttäreni elä enää. Hän olisi ilmoittanut. Aina matkoilla ollessaan hän on kirjoittanut. Arvelin jo loman aikana, kun mitään ei kuulunut, etteivät asiat ole oikein. Terttu ilmoittaisi, jos hän eläisi. Hän tietää minun hätäilevän ja ikävöivän, äiti vakuutti lehdelle.
Vaikka 17-vuotias Veli Soukka oli villi luonteeltaan, ei hänenkään äitinsä uskonut vapaaehtoiseen katoamiseen.
-En usko, että he olisivat lähteneet asumattomille seuduille, sillä Veli ei ole koskaan ollut taipuvainen eräretkiin, Velin äiti aprikoi samassa lehtijutussa.
Katoamisilmoitusten jälkeen nuorista kirjoitettiin etenkin pohjoisen lehdissä, mutta heinäkuun lopulla tapahtunut Tulilahden kaksoismurha valtasi sitten etusivut ja otsikot. Nuorten kohtalo jäi ikuiseksi arvoitukseksi.
Arvoesineitä ei kummallakaan matkassa ollut. Käteistä rahaa heillä oli arvion mukaan noin 50 000 silloista markkaa.
-Onnettomuus on vahva olettamus. He ovat voineet muuttaa suunnitelmiaan ja lähteä laajoille Lapin kairoille tai ehkä Norjaan. Selvää on, etteivät nuoret voi tulla toimeen enää yksin ja syrjässä muusta maailmasta, sillä heillä on mukanaan vain kesäretkeilyvarusteet, arvioi Hyrynsalmen nimismies Vilho Kauppila Kainuun Sanomien haastattelussa kaksi kuukautta katoamisen jälkeen.
Puhdas katoamismysteeri
Marja-Terttu Saaraisen ja Veli Soukan katoamistapauksen paperit löytyvät Keskusrikospoliisin arkistosta. Viimeisen 30 vuoden aikana ei paperinivaskaa ole tarvinnut liiemmälti esiin kaivella. Nuoret katosivat jälkiä jättämättä.
Mitään rikokseen viittaavaa ei tuoreeltaan tapauksessa esiin tullut, joten kahden ihmisen kohtaloa on selvitetty katoamisena.
-Vuoden sisällä katoamisesta tutkittiin, mitä tutkittavissa oli. Vuonna 1981 Alibissa oli tapauksesta ollut juttu ja silloin on vielä tullut vihje, joka on tarkistettu. Sen jälkeen ei vihjeitä ole enää tullut. Tämä on puhdas katoamismysteeri, rikosylikomisario Tero Haapala toteaa.
Pekka Moliis
Olet sietämätön tyyppi ja mielipiteesi ovat vääriä
Älä soita tänne enää koskaan - Ultra Bra
)