Täältä:
http://en.wikipedia.org/wiki/Satanic_ritual_abuse
Saatanallinen rituaalipahoinpitely (SRP, joskus tunnetaan rituaalipahoinpitelynä, rituaalisena pahoinpitelynä, organisoituna pahoinpitelynä, sadistisena rituaalipahoinpitelynä ja näiden termien variaatioina) viittaa Yhdysvalloissa 80-luvulla kehkeytyneeseen moraaliseen paniikkiin, joka levisi ympäri maata ja lopulta moniin muihin maailman kolkkiin ennen laantumistaan 90-luvun lopulla. Syytökset SRP:stä sisälsivät raportteja fyysisestä ja seksuaalisesta pahoinpitelystä, johiin liittyi okkultistisia ja saatanallisia rituaaleja. Äärimmillään SRP:hen kuului maailmanlaajuinen varakkaiden ja vaikutusvaltaisen ryhmän salaliitto, joka sieppasi tai synnytti lapsia uhrattavaksi sekä pornografia- ja prostituutiotarkoituksiin.
Melkein kaikki näkökulmat SRP:hen ovat kiisteltyjä, niin sanan merkitys, syytösten lähde kuin todisteet niistä, väitettyjen uhrien todistukset ja syytöksiin ja rikostutkimuksiin liittyvät oikeusjutut. Paniikki vaikutti lakimiehiin, terapeutteihin ja sosiaalityöntekijöihin, jotka käsittelivät syytöksiä lasten hyväksikäytöistä. Väitteet toivat laajasti yhteen kaikenlaista kansaa, kuten uskonnollisia fundamentalisteja, poliisitutkijoita, lasten puolestapuhujia, terapeutteja ja psykoterapian asiakkaita. Liike maallistui hiljakseen, jolloin "saatanalliset" aspektit jäivät pois tai niitä vähäteltiin, ja ilmiötä alettiin tuntea "sadistisena" tai vain "rituaalipahoinpitelynä" ja sitä lähdettiin yhdistämään dissosiatiivinen identiteettihäiriöön ja teorioihin hallitusten salajuonista.
Paniikki vaikutti moniin ihmisiin lasten ja aikuisten todistuksilla, jotka
saatiin käytämällä sellaisia terapiamuotoja ja kuulustelutekniikoita, jotka ovat nykyisin huonossa valossa.
Alkuvaiheessa julkisuutta ilmiölle sai aikaan nyt huonoon valon saatettu omaelämäkerta
Michelle Remembers (1980), ja McMartinin esikouluoikeudenkäynti ylläpiti ja kansantajuisti sitä läpi vuosikymmenen.
Lausunnot, oirelistat, huhut ja tekniikat, joilla tutkittiin tai paljastettiin muistoja SRP:stä, olivat levisivät ammattilais-, kansalais- ja uskonnollisiin konferensseihin, ja saivat huomiota myös talk show-ohjelmissa ylläpitäen ja levittäen moraalista paniikkia. Joissain tapauksissa syytökset johtivat rikosoikeuskäynteihin vaihtelevin seurauksin; seitsemän vuotta oikeudessa puitu McMartinin oikeudenkäynti johti siihen, että ketään syytetyistä ei tuomittu, kun muissa tapauksissa tuli pitkät tuomiot. Teoreettinen kiinnostus aihetta kohtaan kasvoi hitaasti, tullen siihen johtopäätöksen, että ilmiö oli moraalinen paniikki.
Tutkinnoissa ei saatu todisteita laajalle levinneistä salaliitoista tai tuhansien tapoista; vain harvalla rikoksella, jonka on vahvistettu todella tapahtuneen, on yhtäläisyyksiä tarinoihin SRP:stä. 90-luvun puolivälin lopussa kiinnostus SRP:hen laantui ja skeptisyydestä tuli oletusarvo ja vain vähemmistö uskovaisista antoi mitään uskottavuutta SRP:n olemassaololle.
Täältä:
http://en.wikipedia.org/wiki/List_of_sa ... llegations
Tapauksia
1980 ja -90-lukujen aikana vellosi moraalinen paniikki väitetyistä saatanallisista rituaaleista pääosin englantia puhuvissa maissa. Tätä levittivät psykoterapeutit, sosiaalityöntekijät, fundamentalistikristityt ja viranomaiset. Osa väitetyistä hyväksikäyttäjistä joutui syytteeseen ja vankilaan. Australiassa, Iso-Britanniassa ja Yhdysvalloissa on ollut lukuisia väitettyjä SRP tapauksia, jotka ovat saaneet kansallista ja kansainvälistä uutisnäkyvyyttä.
Muissakin maissa, kuten Argentiinassa ja Brasiliassa, on ollut pahoinpitelyjä tai murhia, joihin on liittynyt satanistisia rituaaleja.
Australia
Perth, Länsi-Australia
Vuonna 1991, poliisi Perthissä yhdisti Scott Gozentonin, itseoppineen saatananpalvojan, organisoituun lasten seksuaaliseen pahoinpitelyyn. Hänen asianajajansa väittää, että alueella pidettiin 13 saatanallista noitien kokousta, joissa pidettiin omituisia, lapsiin liittyviä orgioita, ja "noita kokoukseen" osallistuneet (aikuiset) olivat seuranneet Gozentoa ja uhkailleet häntä läpi oikeuden tiedonantojen.
Melbourne, Victoria
2001, Melbournen katolisen kirkon hiippakunta tunnusti "huomattavaksi totuudeksi" syytökset, että 60-luvulla Melbournen pappi otti osaa rituaalisen pahoinpitelyihin, jossa kuoli monia, ja maksoi korvauksia selviytyneelle uhrille.
Central Coast, New South Wales
1999, kaksi journalistia
Sun-Heraldista väittivät nähneensä todisteita lasten rituaalipahoinpitelystä. He haastattelivat kuutta äitiä, joiden lapset paljastivat kokemuksia SRP:stä ja järjestäytyneestä pahoinpitelyistä New South Walesissa. Lasten paljastukset oli vahvistettu, vaikka he eivät koskaan olleet tavanneet toisiaan, ja he pystyivät piirtämään esityksiä "saatanallisista" rutaaleista, jotka olivat samanlaisia kuin poliisin paljastaman rituaalit New South Walesin rannikkoalueella. Yksi äiti siteeraa poikansa muistaneen, että hänet huumattiin ja hypnotisoitiin. "Hän sanoi, että he pukeutuivat mustiin kaapuihin, joissa oli reiät silmille ja suulle", hän sanoi. "Tiedän, että he ovat aika vaarallisia ihmisiä. Olen saanut talon ulkopuolelta varoituksia, joissa minua käsketään lopettamaan [rikos]tutkinta. Me pelkäämme henkemme puolesta. Pojat eivät koskaan halua päästää minua silmistään."
Belgia
(Hercule Poirotin kotimaa)
Belgialaisen sarjamurhaajan Marc Dutrouxin tutkinnan aikana, lukuisat naiset lähestyivät poliisa väittäen olevansa seksuaalirikollisten verkoston aikuisia selviytyjiä. Yksi todistaja kuvaili saatanallisia seremonioita, joissa yritettiin saada eksytettyä uusia uhreja, saaden heidät epäilemään muistojensa aitoutta ja estämään niiden paljastuminen.
Kanada
Martensvillen saatanallinen seksiskandaali sattui Martensvillessä, Saskatchewanissa -92, jossa syytös päivähoidon seksuaaliväkivallasta eskaloitui väitteisiin saatanallisista rituaalipahoinpitelyistä.
Irlanti
2007 tuomaristo Dublinin kuolinsyytutkijat oikeudessa päätti yksimielisesti, että vauva, joka löydettiin puukotettuna kolmisenkymmentä vuotta sitten, kuului Cynthia Owenille. Isoäitiä syytettiin vauvan murhasta. Tuomarin palvelija oli aikaisemmin kieltäytynyt Cynthia Owenin pyynnöstä, että vauvalle tehtäisiin ruumiinavaus, päätös, jota rouva Owen ei kritisoinut.
Kuolinselvityksestä ei saanut tehdä mitään moitteita kuolinsyytutkijan vuoden -62 toimien johdosta ja siten *palautui avoin oikeuden päätös. (
The inquest was prohibited from assigning blame due to the Coroners Act of 1962 and therefore returned an open verdict.) Lisäksi tuomaristoa ohjeistettiin, etteivät he keskittyisi epäilemään todisteiden laatua, vaan enemmin siinä, olivatko Owenin väitteet totta perustuen "todennäköisyyksien tasapainoon". (
the jury was instructed that the standard of proof was not the "beyond a reasonable doubt" benchmark of criminal trials, but rather the lesser standard of determining whether Owen's claims were true based "on the balance of probabilities".
Rouva Owen väitti, että vastasyntynyt, toinen lapsi haudattiin perheen puutarhaan, mutta poliisi ei löytänyt ihmisjäänteitä käännettyään pihan ylösalaisin. Lapsen isäksi on syytetty Garda Síochánan (Irlannin poliisvoimat) jäsentä, joka raiskasi Cynthia Owenia viikoittain. Owenin vanhemmat ja isot sisarukset kieltävät kaikki syytökset pahoinpitelyistä.
Oikeudenkäynnin aikana Owen kertoi insestistä, järjestäytyneestä pahoinpitelystä ja saatanallisesta rituaalipahoinpitelystä, jota olivat organisoineet hänen vanhempansa ja johon olivat kuuluneet ainakin yhdeksän muuta miestä ja psykologi tuki hänen selontekoaan. Owen väitti, että hänen veljeään, Michaelia, ja siskoaan, Theresaa, pahoinpideltiin - syytös, jonka hänen isänsä ja isoveljensä kiistivät. Owen syyttää pahoinpitelyistä muunmuassa vanhempaa veljeään Peter Murphy Junioria ja isäänsä Peter Murphy Senioria. Yksi veljistä, Martin, teki itsemurhan 1995 paljastettuaan, että häntä oli käytetty hyväksi perheensä kodissa, ja toinen veli, Michael, katosi 2002 ja sisko Theresa teki itsemurhan pian Michaelin ruumiin löydyttyä 2005; Theresa kirjoitti 37-sivuisen itsemurhakirjeen, jossa vahvisti Cynthian väitteet tosiksi. Theresan ystävä todisti oikeudenkäynnissä, siteeraten Theresan kertoneen hänelle pitkään lapsena kokemastaan seksuaaliväkivallasta. Theresa Murphy päätti omatoimisesti maallisen vaelluksensa 24. helmikuuta 2005, seurauksena lapsuuden aikaisesta seksuaalisesta pahoinpitelystä - poliisin löytämät todisteet tukevat tätä. Theresa oli isosiskonsa, Margaten Murphyn, synnyttämä.
Kuolinsyytutkijan löydöksiä seuraten, Owen on herättänyt kysymyksiä mitä tulee hänen tyttärensä ruumiin hävittämiseen ja poliisin kyvyttömyyteen tutkia murhaa. Pääasiassa hän on korostanut sitä seikkaa, että verta tai kudosnäytteitä ei säilytetty, että murhatun lapsen vierestä löydetyt laukku ja terveyssiteet ovat kadonneet, että ensimmäisen oikeustieteellisen kuolinsyyselvityksen asiakirjat ovat kadonneet ja että hänen tyttärensä haudattiin muiden vauvojen massahautaan.
Owen väittää, että poliisi tiesi murhasta, eikä tehnyt mitään. Hän sanoi myös kokevansa, että hänen äitinsä luonnollinen ja rauhallinen kuolema riisti hänen oikeuksiaan.
Owenin isä, Peter Murphy Senior, ja kolme Owenin sisarta, voittivat oikeuden valittaa High Courtin kuolinselvityksen löydöksistä. Perhe väittää, että kuolinsyytutkijalla oli ennakkoasenteita Owenia kohtaan, hän puolusti tätä, kun tämä antoi todisteita ja oli valikoiva siitä, mitä todisteita esitti tuomaristolle. Viimeaikaisten raporttien mukaan murhattu lapsi jää virellä olevan poliisitutkinnan aiheeksi. Peter Murphy Senior on jo kuollut.
Italia
1988, kuusi aikuista Emilia-Romagnassa pidätettiin syytettyinä siitä, että he olivat myyneet lapsiaan ja antaneet heitä lapsipornon tuottamiseen. Lasten raportoitiin myös osallistuneen saatanallisiin rituaaleihin. 2002, neljä ihmistä pidätettiin "saatananpalvonnasta ja pedofiliasta" Pescarassa. Poliisi uskoi, että tämä ryhmä on voinut pahoinpidellä tusinoittain lapsia rituaaleissa, joihin kuului seremonioista varastettuja ruumiita. Huhtikuussa -07 kuusi ihmistä pidätettiin 15 lapsen seksuaalisesta pahoinpitelystä Rignano Flaminiossa. Epäiltyjä syyterriib videokuvanneen lapsia seksuaalisissa teoissa. Noissa tapahtumissa oli saatanallisia sävyjä.
Alankomaat
1989 joukko vanhempia julkaisi konservatiivisessa lehdessä syytökset, että heidän lapsensa olivat todistaneet SRP:tä ja näitä oli pahoinpidelty vuoden -87 toukokuusta vuoden -88 lokakuuhun Oude Pekelassa, Groningen provinssin koillisessa kaupungissa Alankomaissa. Esitutkinnan aikana raportoitiin vain ei-rituaalisista puolista ja viranomaiset tutkivat vain niitä, ja syytökset on vahvistettu. 1989 konservatiivinen kristillinen uutisohjelma Tijdsein raportoi syytökset, joihin kuului saatanallista rituaalipahoinpitelyä, johon ei ole saatu virallista vahvistusta. Osallistuttuaan konferenssiin, jossa keskusteltiin saatanallisen rituaalipahoinpitelyn käsitteestä, Oude Pekelan lääkärit Fred Jonker ja Ietje Jonker-Bakker, syyttivät tuntemattomien miehien käyttäneen lukuisia lapsia hyväksi saatanallisissa rituaaleissa. Tämä oli ensimmäinen raportoitu luento Lontoon yliopiston Koulutuksen instituutissa ja jälkeenpäin on julkaistu useita akateemisia löydöksiä englanniksi ja hollanniksi, mutta amerikkalaiset ja hollantilaiset oppineet ovat kritisoineet jyrkästi niiden löydöksiä. Kansallisia viranomaisia informoitiin 1991 ja 1992 syytöksistä, vaikka mitään ei tehty, ennen kuin lehdistöä oli informoitu. Oikeuden valtion ministeri vastasi syytöksiin määräämällä monitieteisen työryhmän
Werkgroep Ritueel Misbruikin tutkimaan SRP:tä Alankomaissa, ja he tekivät siitä raportin 1994. Raportissa tultiin siihen tulokseen, että oli epätodennäköistä, että SRP:tä oli olemassa tai että syytökset olivat totta. Työryhmä vihjasi syytösten olevan puolustusmekanismi, jonka oli osittain aiheuttanut uskovaisten terapeuttien johdattelevat kysymykset ja että tarinat olivat senaikaisia legendoja, jotka olivat hajaantuneet pitkin terapeuttien ja dissosiatiivisesta identiteettihäiriöstä kärsivien potilaiden verkostoa.
Etelä-Afrikka
Van Rooyenin tapaus
Vuonna 1990 Gert van Rooyenia ja hänen naisystäväänsä syytettiin useiden nuorten tyttöjen murhista. He tekivät itsemurhan paetessaan poliisia, kun viimeinen tyttö, jonka he kidnappasivat, onnistui karkaamaan. Yhtä syytetyn poikapuolista syytettiin möyhemmin zimbabwelaisen tytön murhasta 1991; sama poika, joka väitti isänsä uhrien joutuneen kansainvälisten lasten pornorinkien ja saatanallisten rituaalien uhreiksi ja orjiksi - väitteet, joista osa vahvistettiin tosiksi myöhemmin tutkinnoissa.
Tapaus oli niin samanlainen kuin rikokset, jotka Marc Dutroux teki, että lukuisat tahot tutkivat mahdollist kansainvälistä salakuljetusryhmää, joka myi lapsia ja ruumiinosia.
Yhdistynyt kuningaskunta
Yhdistynyt kuningaskunnissa on ollut useita SRP-syytöstapauksia. Jotkut näistä tapauksia on saanut huomattavaa mediahuomiota, ja ne on listattu alla.
Kansallinen järjestö lapsiin kohdistuvan julmuuden ehkäisemiseksi dokumentoi syytöksiä rituaalipahoinpitelyistä 1990, jotka julkaisi löydökset, joiden mukaan 66:stä lastensuojelujärjestöstä Englannissa, Walesissa ja Pohjois-Irlannissa, 14 on saanut lapsilta raportteja rituaalipahoinpitelyistä ja seitsemän on suoraan työskennellyt rituaalisesti pahoinpideltyjen lasten kanssa, joskus 20:n lapsen ryhmän. Brittien hallituksen tutkimus SRP syytöksistä tuotti yli kaksi tuhatta raporttia, joista vain kolme on vahvistettu todeksi ja esimerkein todistettu pseudosaatanalliseksi, jossa seksuaalinen pahoinpitely oli varsinainen motiivi ja rituaalit vain "oheistuotetta".
Rochdale
Vuonna 1990 Rochdalessa oli tapaus, jossa sosiaalipalvelut hakivat pois kotoaan noin 20 lasta. "Sossut" sanoivat löytäneensä "saatanallisuuteen viittaavia merkkejä". Todisteita mistään saatanallisista asioista ei löytynyt, ja syytteet kumottiin, kun oikeus totesi, etteivät syytökset ole totta. Lapset, jotka oli otettu pois kodeistaan, haastoivat oikeuteen kaupungin 2006, ja saivat korvauksia ja anteeksipyynnön. (Eli 16 vuotta sen jälkeen, kun heidät oli haettu pois kotoaan, toim. huom.)
Orkney
Vuosina 1990-1991 yhdeksän lapsen epäiltiin tulleen perheenjäseniensä seksuaalisesti hyväksikäyttämäksi ja Orkneyn sosiaalipalvelut hakivat pois kotoaan oletetun pedofiiliringin uhrit. Pahoinpidelyssä syytettiin olevan myös "rituaalisia elementtejä". Vanhemmat lähestyivät mediaa ja saivat tapauksen kansallisiin ja kansainvälisiin uutisiin. Huhtikuussa 1991, sheriffi määräsi, että todistusaineisto on hyvin virheellistä ja lapset palautettiin koteihinsa.
Heinäkuussa sosiaalipalvelut valittivat sheriffin päätöksestä, mutta valitus hylättiin ja virallinen tutkimus tehtiin huhtikuussa 1991, 9 kuukauden ja 6 miljoonan dollarin tutkimusten jälkeen, ja sen raportti julkaistiin lokakuussa 1992.
Se kuvaili ensimmäisen tuomion hylkäämistä "mitä epätoivotuimmaksi" ja se kritisoi kaikkia asianomaisia, kuten sosiaalityöntekijöitä, polisiia ja Orkney Islandsin kuntaa. Erityisesti raportissa paheksuttiin sosiaaliviranomaisten koulutusta, metodeja ja tuomiota, ja siinä sanottiin, että "rituaalipahoinpitelyn" käsite ei "ollut ainoastaan perusteeton, vaan voi vaikuttaa harjoittajien ja vanhempien tasapuolisuuteen".
1994 hallitus raportoi, perustuen kolmen vuoden tutkimuksiin, että väitteitä SRP:stä oltu voitu osoittaa tosiksi.
Broxtowe
Lokakuussa -87 lapsia otettiin pois perheidensä luota Nottinghamissa, ja helmikuussa -89, broxtowelainen perhe sai syytteet useiden sukupolvien mittaisesta lasten hyväksikäytöstä ja laiminlyönnistä. 600-sivuinen raportti tapahtumista tuli siihen tulokseen, ettei lasten tekemille SRP-väitteille todisteita, eivätkä aikuiset vahvistaneet niitä. Vaikka lapsia oli ehkä "sadistisesti terrorisoitu", väitteet organisoidusta saatanallisesta pahoinpitelystä olivat vailla todellisuuspohjaa ja sosiaalipalvelujen käyttämät indikaattorit epäpäteviä.
Lewis
2003 kolmen lapsen syytökset Lewiksessä, Skotlannissa, johtivat kahdeksan aikuisen pidätykseen. He sanoivat tulleensa seksuaalisesti hyväksikäytetyiksi vuosien 1990-2000 välillä. Sosiaaliviranomaiset löysivät laajamittaisia todisteita seksuaalisesta, fyysisestä ja henkisestä pahoinpitelystä ja laiminlyönnistä vuonna 2005. Poliisitutkinnat päättyivät syytöksiin saarenlaajuisesta "Saatanallisesta pedofiiliringistä", vaikka syytteitä ei nostettu 9 kuukauden tuloksettoman tutkinnan jälkeen.
Avaintodistajatar, jolla oli yhteyksiä väkivaltaiseen perheeseen ja jonka todisteet olivat "elintärkeitä" tapaukseen saatanallisesta pahoinpitelystä perui todistuksensa vuonna 2006, ja media herätteli kysymyksiä poliisin kuulustelutekniikoiden luonteesta - olivatko he käyttäneet jotain kyseenalaisia keinoja? Poliisin edustajamies ilmoitti, että todistajaa oli kuulusteltu asiallisesti ja että syytöksiä olivat tehneet lukuisat todistajat.
Kidwelly
Maaliskuussa 2011, neljä aikuista, jotka asuivat umpikujalla Kidwellyn pienessä walesilaisessa kapungissa, tuomittiin lukuisista lapsiin ja nuoriin aikuisiin kohdistuneista seksuaalirikoksista. He olivat osa näennäis-uskonnollista ryhmää, jota kuvailtiin "saatanalliseksi seksikultiksi". Kultin jäsenet olivat aloittivat seremoniat harrastamalla seksiä aikuisten kanssa, ja heidät uhattiin tappaa, jos he eivät osallistuneet seremoniaan. Osa uhreista pakotettiin prostituoiduiksi. Syyttäjä sanoi heidän harjoittavan "vapaata seksiä" ja että Aleister Crowley oli vaikuttanut heihin. He pukeutuivat huppuihin ja lukivat Crowleyn "The Book Of The Law"-teosta (
Lain kirja), ja jotkut uhrit laitettiin pitämään ylösalaisin-olevia ristejä.
Yhdysvallat
Jordan, Minnesota
Ensimmäinen SRP-tapaus sattui Jordanissa, Minnesotassa, 1983, jossa useat lapset tekivät syytöksiä vanhemmistaan ja miehestä, joka ei ollut sukua heille. Mies tunnusti ja sitten tunnisti lukuisat lasten vanhemmat rikostovereikseen. Yhteensä 24:ää aikuista syytettiin lasten pahoinpitelystä, joskin vain kolme joutui oikeudenkäyntiin ja kaksi heistä vapautettiin syytteistä. Huolimatta vahvoista lääketieteellisistä löydöksistä - jotka viittasivat seksuaalipahoinpitelyyn - kaikista muista syytteistä luovuttiin, kun nuoret lapsitodistajat olivat *
Despite strong medical findings of sexual assault, all other charges were dropped after the young child witnesses decompensated under the duress of the criminal trial.
Tutkinnan aikana lapset tekivät syytöksiä liittyen lapsipornon tuotantoon, rituaalisen eläinten uhraukseen, virtsan ja ulosteen käyttämiseen seksuaalissa tarkoituksissa ja lapsenmurhaan, jolloin Liittotutkimusvirasto (FBI siis) hälytettiin. FBI:n tutkimuksista ei seurannut rikollisia syytteitä. Yleinen syyttäjä sanoi, että paikallisen poliisin ja piirikunnan asianajajan esitutkinta oli niin surkeaa, että se oli tuhonnut mahdollisuuden tutkia täysillä lasten syytöksiä.
Tuomari Antonin Scalia viittasi Minnesotan tapaukseen summauksessaan myöhemmässä tapauksessa, ja sanoi, "ei ole epäilystäkään, etteikö Jordanissa olisi tapahtunut jotain seksuaalipahoinpitelyä; mutta ei ole syytä uskoa, että se oli laajalle levinnyttä, kuten syytetään", ja sanoi, että tutkijoiden toistuvasti hyvää tarkoittavat, mutta apkottavat tekniikat olivat vahingollisia tutkinnan kannalta. Media laajalti salasi lasten oudot syytökset, tutkinnan monimerkityksisyyden ja epäonnistuneet syyttämiset. Joukko syytettyjä vanhempia tunnusti pahoinpidelleensä seksuaalisesti lapsiaan, saivat syytesuojan ja hoitoa, kun kuuden muun lapsen huoltajat menettivät vanhempien oikeutensa.
Hosanna kirkko, New Orleans
Joulukuussa 2007, Austin Trey Bernard todettiin syylliseksi poikansa ja tyttärensä raiskauksiin, tuomittiin huolimatta, siitä ettei hän tunnustanut, perustuen kolmeen edelliseen tunnustukseen ja yksityiskohtaiseen päiväkirjaan Bernardin teoista. Syytökset tulivat päivän valoon, kun yksi syytetyistä tunnusti; outoihin rituaaleihin osallistui kuusi aikuista. Niissä aikuiset nousivat toistensa harteille ja tekivät väkivaltaa lapsille; muillekin kuin Bernardin. Lasten päälle myös laitettiin eläinten verta.
Bernand sitten tunnusti hyväksikäyttäneensä lapsiaan, sanoen tehneensä tyttärelleen kaiken, mitä ihmisruumiilla voi tehdä toiselle ihmiselle. Hän kertoi myös pahoinpitelyn saatanallisista puolista, joihin kuului eläinten osien ja veren käyttö. Hän sanoo, että "niin vain kävi". Hän väittää tulleensa lapsuudessa äitinsä hyväksikäyttämäksi. Hän kertoi hänellä ja hänen vaimollaan olevan kristillinen tausta, ja hän toivoi, että vaimo voisi "pitää hänet heterona", mutta hän ajautui silti homosuhteeseen kirkon entisen pastorin kanssa.
Pahoinpitelyt tapahtuivat kirkon nuorten huoneessa, joka oli pikimusta, kun valot olivat sammuksissa. Siellä oli musta valo ja kun sen käynnisti, se paljasti kirjoitukset; laulujen sanoitukset ja Raamatun jakeet, sekä osin tuhoutuneet pentagrammit, joita oli huoneen jokaisessa tuumassa, lattiasta kattoon. Huoneessa oli matto, josta löytyi merkkejä ihmisen kehon nesteistä.
Bernard kertoi, että tuo entinen pastori oli käyttänyt kahta poikaansa hyväksi jo kun nämä olivat hyvin nuoria. "Vanhemmat ovat opettaneet heidät valehtelemaan ja he ovat erittäin hyviä siinä", Bernard sanoi.
Myöskin täältä;
http://www.charm.net/~profpan/2007/12/r ... -case.html
En osannut päättää suomentaisinko sanan "satanismi" ja "Satanist" satanismiksi/satanistiksi vai saatananpalvonnaksi/saatananpalvojaksi. Päädyin kuitenkin jälkimmäiseen muotoon, ettei tulisi mitään noottia, eikä kukaan tuntisi itseään loukatuksi, vaikka tämä kuulostaa minusta ihan järkevältä:
http://www.freewebs.com/lakanaverkko/index.html
http://www.azazel.fi/teksti_satanismi_j ... onta.shtml
...vaikka en kyllä ole Jiri Kerosen ystäviä.)
Jos aihe kiinnostaa, niin siitä on teoksessa Torey Hayden: Aavetyttö
