Monia murheita ja paljon surua aiheuttaneiden tapahtumien siemenet kylvettiin kesällä 1961. Pahuus ruumiillistui kun
Schwartzin sukuun syntyi poikalapsi 25. toukokuuta 1962. Hän sai nimen
Viljo Georg.
Tiedä sitten tuliko pakollinen oppivelvollisuus suoritettua, mutta ammattiin valmistumista se ei haitannut – Viljosta tuli hevosmies! Joskin jo varhaisessa elämänvaiheessa rikosrekisterin omaava sellainen. Schwartz oli myös sekakäyttäjä, jonka tiedettiin mieltyneen alkkoholin lisäksi tinnerin haisteluun. Hän pääsi ehdonalaiseen vapauteen torstaina, 7. toukokuuta 1981 asettuen asumaan Helsinkiin, tarkemmin sanoen osoitteeseen Siilitie 1C. Kuten hyvin tiedämme, niin tuo osoite on Herttoniemessä, lähellä metroasemaa.
Samana vuonna, tarinamme päähenkilön ollessa 19-vuotias tapahtui hänen toimestaan ikäviä asioita. Torstaina 25. kesäkuuta Schwartz oleili Arkadianpuistossa Helsingissä ja uhkaili muassaan olleella teräaseella maassa maannutta miespuolista henkilöä sellaisissa olosuhteissa, että tällä oli syytä pelätä henkilökohtaisen turvallisuutensa olevan vaarassa. Teräase oli suunnattu uhrin kaulaan ja toisella kädellään Schwartz piti uhria otteessaan. Tilanne kuitenkin rauhoittui.
Syksyllä kaikki oli tuleva toisin. Lauantaina 19. syyskuuta 1981 – siis liki 30 vuotta sitten – Schwartz oli kello 16 aikaan Herttoniemen koulun kentällä, osoitteessa Hillerikuja 4. Hän yritti pahoinpidellä Marttiini – veitsellä aseistautuneena serkkuaan, jonka kuitenkin onnistui väistää häneen kohdistetut iskut. Serkku lähti juoksemaan karkuun Siilitie 1:n pihaan, jossa kertoi pihalla olevalle 47-vuotiaalle
Niilo Miinin – nimiselle huoltomiehelle Schwartzin tulevan tänne puukon kera. Huoltomies lähti rauhoittamaan Schwartzia, mutta joutui itsekin säntäämään pakoon. Pahaksi onnekseen huoltomies kuitenkin kaatui, jolloin hurjistunut Schwartz iski häntä puukolla voimakkaasti ja syvälle vasempaan nivusseutuun sillä seurauksella huoltomiehen vasen yhteinen reisivaltimo oli täydellisesti katkennut mikä taasen aiheutti erittäin runsaan verenvuodon. Schwartz löi vielä lisää. Iskut osuivat mm. rintakehän alaosaan lävistäen keuhkon, olkavarteen, kyynärvarteen, selkään ja polveen.
Paikalle oli jo ennen huoltomiehen puukotusta hälytetty Herttoniemen järjestyspoliisin partio, joka saapui paikalle juuri kun Schwartz puukotti. Käskytyksestä antautua Schwartz vähät välitti ja ryhtyi uhkailemaan puukolla kumpaakin poliisia. Poliisin käyttämästä kaasusumuttimesta ei ollut mitään apua, joten poliisi joutui perääntymään, mutta kävi niin onnettomasti, että hänkin – kuten huoltomies hetkeä aiemmin – kaatui, jolloin Schwartz onnistui puukottamaan vanhempaa konstaapelia kyynärvarteen. Toinen poliiseista, 26-vuotias - vanhempi konstaapeli hänkin - tuli apuun lyöden pampulla Schwartzia selkään, mutta tämän onnistui kuitenkin nousta ylös ja lyödä puukolla tätä poliisia alavatsaan aiheuttaen hengenvaaralliset vammat. Vähemmän loukkaantunut poliisi kutsui paikalle Myllypurossa olleen partion tavoittamaan puukottajaa.
Schwartz pakeni paikalta. Hänet kuitenkin tavoitettiin pian. Erään tiedon mukaan tuo mainittu Hillerikujan tappelu sai alkunsa Siilitie 1:n porraskäytävässä ja osallisena ollut serkku pidätettiin myös. Huoltomies ja 26-vuotias poliisi kiidätettiin kirurgiseen sairaalaan. Huoltomies oli sairaalaan vietäessä tajuton. Kummatkin olivat kriittisessä tilassa.
”Mies puukotti tappelun taltuttajia Helsingissä – Poliisille ja huoltomiehelle vakavat vammat” HS 20.9.1981
Paria päivää myöhemmin Helsingin poliisin komisario kummasteli, mikseivät poliisit käyttäneet asetta, koska
”siinä tilanteessa aseen käyttö ei olisi ollut hätävarjelun liioittelua”.
Pian jo uutisoitiinkin, että puukotettujen tila on kohentumassa, mutta jo 24. syyskuuta tuli tieto, että huoltomies kuoli saamiinsa vammoihin. Häntä jäivät kaipaamaan mm. vaimo ja lapsi.
”Herttoniemessä puukotettu mies kuoli” HS 25.9.1981.
- HS_Schwartz.jpg (131.47 KiB) Katsottu 9101 kertaa
Schwartz passitettiin mielentilatutkimukseen. Sen mukaan – kuten tuohon maailmanaikaan oli valitettavan yleistä – hänen todettiin olleen ns. varttihullu, eli teot tehdessään oli täyttä ymmärrystä vailla. Puolustuksen mukaan Schwartzilla ei ollut tarkoitusta tappaa ja huoltomies ei kuollut puukotukseen, vaan aivojen verihyytymään.
Helsingin raastuvanoikeus tuomitsi Viljo Georg Schwartzin keskiviikkona 28. heinäkuuta 1982 vankeuteen viiden eri rikoksen perusteella:
1) Uhkailu 25.6. Tästä yksi kuukausi vankeutta
2) törkeän pahoinpitelyn yritys 19.9. Viisi kuukautta vankeutta
3) tappo 19.9. Kahdeksan vuotta vankeutta
4) murhan yritys ja virkamiehen väkivaltainen vastustaminen 19.9. Viisi vuotta vankeutta
5) ks. kohta neljä 19.9. Viisi vuotta vankeutta.
Plus näitä korvauksia – mutta hohhoijaa niiden kanssa.
Oikeuslaitoksen matematiikan mukaan tuo teki yhteensä 11 vuotta 6 kuukautta vankeutta. Tästä vähennettiin vapaudenmenetysaika 19.9.1981 – 27.7.1982. Schwartz passitettiin suorittamaan tuomioltaan Helsingin lääninvankilaan.
Serkku sai tuomion jo aiemmin. Puukolla uhittelu toi jo ennestään tälle rikosrekisterin omaavalle yhteiskunnan tukipylväälle 10 kuukauden tuomion.
Sekä syyttäjä että Schwartz kuin myös vakavammin loukkaantunut poliisi valittivat hovioikeuteen. Helsingin hovioikeus antoi päätöksensä jutusta torstaina 11. marraskuuta 1982. Valitettavasti olen kadottanut/lainannut hovioikeuden tuomiolauselman enkä satavarmasti muista kuinka hovissa kävi.
Schwartz lusi tuomionsa ja pääsi vapaaksi. Yhteiskuntaa kuppaamaan, veronmaksajia rasittamaan. Kuinkas muutoin…
Puukko oli vaihtunut tuliaseeseen kun Schwartz asteli karjaalaiseen After Eight ravintolaan lauantaina 10. lokakuuta 1998. Käynnistään ravintolassa uutisoi Helsingin Sanomat 12.10. seuraavasti:
Vahtimestarien ampuja kiinni Tammisaaressa
Ammuskelu sattui lauantai-iltana Karjaalla. Toinen miehistä menehtyi, ja toinen vahtimestari kiidätettiin hoidettavaksi Helsinkiin Hyksiin. Hänet leikattiin yön aikana, ja hän on hoidettava teho-osastolla. Surmansa saanut vahtimestari oli 26-vuotias. Ampumavälikohtauksessa haavoittunut nuorukainen on 20-vuotias. Ampuminen tapahtui karjaalaisessa After Eight -nimisessä ravintolassa noin klo 22. Ravintolan disko oli juuri avautumassa, kun ammuskelu alkoi. Poliisin mukaan ravintolassa olleet henkilöt olivat vaarassa. Diskossa oli tapahtuma-aikaan noin 20 henkeä. Laukaukset ammuttiin käsiaseella diskon alakerrassa sisääntuloaulassa. Yksi laukauksista rikkoi alakerran peilin.
Ravintolan henkilökuntaan kuuluva henkilö sai riistettyä ampujalta aseen. Sen jälkeen surmatyön tekijä ja hänen seurassaan olleet henkilöt poistuivat paikalta.
Tapahtumien kulku on ylikomisarion Harri Rahikan mukaan vielä hieman epäselvä. "Paikalla olleiden kertomusten mukaan ravintolan alakerrassa on ollut kovaäänistä väittelyä. Väittely päättyi painiskelun jälkeen ammuskeluun."
...
...Tapauksen silminnäkijöiden arvion mukaan tilanne oli ohi nopeasti. Laukaukset suuntautuivat vahtimestareiden vartaloon.
Ampujaksi epäillyllä henkilöllä oli tiettävästi ase mukanaan jo lauantaina iltapäivällä. "Me kohtasimme kadulla niin lähekkäin, että tunsin aseen. Tunne oli ilkeä, mutta en minä siitä hänelle mitään sanonut", yksi epäillyn tuttavapiiriin kuuluva henkilö kertoi.
Sunnuntaina iltapäivällä After Eightin eteen tuotiin kukkia ja kynttilöitä. Niiden tuojat olivat harvasanaisia ja järkyttyneitä. Osasyynä vaitonaisuuteen oli myös jälkiseurausten pelko.
Tapauksen käräjöinti lykkääntyi, sillä
"poliisi ei ole saanut lupaa kuulustella haavoittunutta vahtimaisteria, jolla verenhukan aiheuttaman hapenpuutteen pelätään aiheuttaneen aivovaurioita". (HS 12.11.1998)
Ampuminen sattui kun päällysvaatteita oltiin keräämässä narikkaan. Ilmeisesti moinen ei sovi erään tietyn kulttuurin edustajille, joten he reagoivat siihen omalla tavallaan…
Tammikuussa 1999 pidetyssä oikeudenkäynnissä Schwartz uhitteli ja oli tapansa mukaan ylimielinen. Surmassa käytetyn FN-pistoolin hän väitti ostaneensa tuntemattomalta mieheltä Karjaalta. (HS 20.1.1999)
Schwartz passitettiin mielentilatutkimukseen. Hän oli kokenut ihmeparantumisen, sillä tällä kertaa hän oli täydessä ymmärryksessä. Tuomio annettiin Raaseporin käräjäoikeudessa 30. elokuuta 1999.
”Asiassa on ilmennyt, että Schwartz on erittäin äkkipikainen henkilö, jokanilmeiseti raivostuu silmittömästi sellaisesta, jonka kokee provosoivaksi. Epäselväksi on jäänyt nyt syntyneen riidan alkusyy, mutta on mahdollista että riito on todella syntynyt vain narikkamaksusta. Tälläisen syyn vuoksi ei ihmistä voida ampua”.
Karjaalla vahtimestarin ampunut sai lähes 14 vuotta vankeutta
Raaseporin käräjäoikeus tuomitsi maanantaina ravintolan vahtimestarin tappaneen Viljo Georg Schwartzin 13 vuodeksi ja 8 kuukaudeksi vankeuteen. Syyksi luettiin tappo, tapon yritys, kaksi laitonta uhkausta ja ampuma-aserikos. Tuomio oli lähellä lain sallimaa enimmäisrangaistusta, koska mielentilatutkimuksen mukaan Schwartz oli rikokset tehdessään täydessä ymmärryksessä.
HS 31.8.1999
Tapaus eteni hoviin ja Helsingin hovioikeus katsoi, että käräjäoikeuden päätöstä ei ole syytä muuttaa. Laiton uhkaus ja ampuma-aserikos olivat tehdyt elokuussa 1998.
”Onks Viljoo näkyny?”
Viljo Schwartz sairastui vankilassa ollessaan ja hänet toimitettiin leikkausta vaativaan hoitoon sairaalaan Ouluun. Vailla valvontaa ollut Schwartz karkasi leikkausoperaation jälkeen helmikuussa 2008 ja on siitä lähtien ollut karkuteillä. Hänen otaksutaan asuvan Ruotsissa.
- Viljo_Georg.jpg (75.4 KiB) Katsottu 9101 kertaa
Yhteiskunnalle satojen tuhansien euron – ellei peräti yli miljoonan euron – kustannukset aiheuttaneen mustalaisen pakomatka on tuskin mahdollista ilman, että häntä suojellaan hyvinkin tiiviisti. Kun kuitenkin muistamme Karjaan ampumistapauksen tiimoilta uutisoidun, että
”Romanisuvun päämiehen vaatimuksesta hän antautui poliisille seuraavana iltana Tammisaaressa”.
-Ilmeisesti tuo sama vaatimus on tätä nykyä pätemätön tai hän ei noudata sitä koska ei ole ilmoittautunut poliisille…
Niin, miksi poliisit eivät 19. syyskuuta 1981 käyttäneet asetta ja osuneet kerrasta kohdalleen, jotta olisimme päässeet Viljosta eroon? Olisi a) portieri säilynyt hengissä b) yhteiskunta säästänyt sievoisen summan moisen mätäpaiseen puuttuessa muonavahvuudesta.
Lähteet mm. Alibi 6/1982, HS 1982, 1998, 1999, IS 2011 ja eri oikeusasteiden päätökset (RU 81/233 ja R 99/2131).
- Viljo_Georg_1.jpg (41.64 KiB) Katsottu 9101 kertaa
Sanotaan, että ruokkivaa kättä ei pidä purra, mutta tuo ei päde mustalaisiin. Schwartz ja
Esa Åkerlund ovat surmanneet yhteensä seitsemän (7) veronmaksajaa. Siis heitä, joiden maksamista veroista osa päätyy mm. mustalaisten elättämiseen. Outoa, että suomalainen yhteiskunta on silti edelleen polvillaan heidän edessään.
-Radiossa mainostetaan ainetta joka poistaa loiset lemmikeistä. Sama tuskin tehoaa ihmisiin, mutta paras tapaa poistaa loiset Suomesta on olematon sosiaaliturva. Onhan päivänselvää, että mitä enemmän myönnytyksiä annamme vähemmistöille, niin sitä röyhkeämpiä heistä tulee. Keskustelin mustalaisten hamerahasta venäläisen ystäväni kanssa ja hän kummeksui moista käytäntöä. Heillä ei vähemmistö hypi silmille, eikä koreile veronmaksajien rahoilla.
Poistettu toimimattomat ja vanhentuneet Interpol-linkit
-NILS-