En haluaisi ottaa kuolleesta ihmisestä kuvaa, josta syystä se ei tuntuisi hyvältä edes ajatustasolla (ei sen puoleen että ihmisen murhaaminen edes ajatuksen tasolla tuntuisi hyvältä, spekuloin vaan kysyttyyn kysymykseen ja painotan etten KOSKAAN tekisi mitään mikä fyysisesti vahingoittaisi ihmistä).maija turjukka kirjoitti:Tuohon orkidean runolliseen kertomukseen lisäisin vielä: tietenkin siitä levollisesta asennostakin pitäis vielä ottaa kuva
Kuolemassa ei koskaan ole mitään arvokasta, se on illuusio, mutta jotain kaunista voi löytää useasta kuolemasta. Ehkä kuoleman kiehtovuus löytyy sen lopullisuudesta, siitä ettei sitä korjaa mikään. Ihminen on haavoittuvainen, se on ikävä fakta.
Työni joka liittyy läheisesti mielenterveyspotilaiden ja kriminaalien kanssa tehtävään työhön antoi tahtomattanikin vaikutteita aikaisempaan kirjoitukseeni. En kestä hirveää verellä ja suolenpätkillä mässäilyä, vaikka murha on aina murha teki sen sitten toisen nukkuessa tai kylmäverisesti kiduttamalla.
Elämä on toisinaan liian pitkä. Perustelen sen sillä miten näen päivittäin ihmisten elävän virheitään vuoden jokaisena päivänä uudelleen (ja ehkä ansaitusti?), se tekee pahaa. Se sattuu ja tekee ihmisestä kyynisen. Silti en vaihtaisi päivääkään, huonoista puolista huolimatta työstäni löytyy myös paljon hyvää jonka vuoksi herään joka aamu ilolla töihin.