Onko sinulle koskaan tapahtunut mitään yliluonnollista?

[rapier]

No hei, tossa aijaan kuvassa näyttää olevan joku heppu naamari päässä.
Ja toisessa kuvassa ei oo yhtään mitään. Siis kummallista. Muijat hei...

[Rudy]

En tiedä voiko tätä niinkään yliluonnolliseksi sanoa, mutta mitään järkevää selitystä en asialle ole koskaan keksinyt.

Vappu -01. Olin siihen aikaan vielä niin junnu että asuin vanhempien helmoissa. Minä ja vanhempani olimme jo nukkumassa kun heräsin puhelimen soittoon johon äitini vastasi. Kuulin selvästi että hän sanoi vain ja ainoastaan "minä tulen" laski luurin ja lähti. Tiesin samalla hetkellä että ukille on tapahtunut jotain vakavaa. Nimenomaan ukille, ei kenellekään muulle. Tunne tuli niin vahvana, ihan kuin joku olisi sanonut ääneen että näin on tapahtunut. Jatkoin kuitenkin uniani ja heräsin uuteen soittoon aamuyöllä, johon taas vastasi isäni. En kuullut tarkkaan mitä hän sanoi (kuulin vain matalaa muminaa) ja jälleen kerran tuli se sama tunne, tällä kertaa vain muodossa että nyt ukki on sitten kuollut. En missään vaiheessa ajatellutkaan että se tunne voisi koskea ketään muuta kuin ukkia. Aamulla heti herätessäni kiskoin vaatteet niskaan ja mietin koko ajan että on mentävä mummolaan koska ukki on kuollut, muistan vielä miltä se ajatus tuntui. Alakertaan tullessa isä istui ruokapöydän ääressä ja sanoi minulle asian jonka jo tiesin. Tuumasin isälleni että minä tiedän ja lähdin. Isä oli siis ensimmäinen joka asian sanoi ääneen, vaikka tiesin sen jo tunteja aikaisemmin. Mistä sen tiesin? En tiedä mutta tunne oli kamala.
Kummallista tässä asiassa on se, että en juurikaan ollut ukin kanssa sen suuremmin tekemisissä eikä hän edes sairastellut, muut isovanhemmat sitten senkin edestä joten olisi voinut olettaa että joku muu heistä olisi nakannut lusikan nurkkaan aikaisemmin. Ajatus/tieto tuli niin vahvana etten missään vaiheessa osannut epäillä uneksivani tai epäröinyt siinä ketä tunne koski.

[Thelea]

Paljon on tapahtunut, muutama näin aluksi.

1) Heräsin normaalisti, valot päälle aamulla aamutoimien ajaksi makkariin, pois (aika varma että sammutin ne) kun lähdin kouluun. Yhdeltä kotiin koulusta, huoneessa valot päällä. Vähän hämmästytti, mutta valot pois (varma siitä) ja päiväunille. Kun heräsin, valot taas päällä (ei mikään keinu-kytkin, vaan semmoinen pyöreä, joka painetaan alas asti, pyöräyttämällä hmmentää). Valot taas pois päältä ja alakertaan tv:tä katsomaan (ja syömään). Takaisin tullessa valot taas päällä.

Lopun iltaa ja joka päivä sen jälkeen (ja ennen) valot toimivat täysin kunnolla, eikä tätä tapahtunut muissa huoneissa kuin makkarissani.

2) Saan usein tuntemuksia kummituksista, joskus jopa näen niitä. Osaan monesti sanoa, että tietyssä talossa kummittelee, ennen kuin minulle kerrotaan siitä. Ei tosin toimi aina.

3) Näen auroja, osaan (taidon toimiessa) kertoa jos jotakuta sattuu tiettyyn paikkaan (aura siinä kohdin musta).

4) Kotini lähellä oli autiotalo (nyttemmin purettu), jossa useampikin näki liikettä (vaikka ketään ei ollut talossa), samoin varjomaisia hahmoja. Seurasipa joku minua vähän matkaa autiotalon kohdilta seuraavalle talolle (kesäilta, valaistus siis suht hyvä, lähellä juhannusta). En nähnyt ketään, kuulin askeleet soratiellä, ne jatkoivat hetken pysähdyttyäni, kunnes pysähtyivät itsekin. Tunsin myös läsnäolon.

5) Yliluonnollisesta en tässä tapauksessa tiedä, mutta selitystä ei ole, antakaa tulla jos teillä on ideoita. Hypittiin kaveri(e)n kanssa sillalta joen (pieni sellainen, puroa isompi). Ei tässä mitään, mutta kun talvi ei ollut kovin kylmä, yläjuoksulla (hyvin lähellä siltaa) oli laitos, josta päästettiin veteen _kuumaa_ vettä päivittäin, samoin kemikaaleja (juu, tämä 80-luvun lopulla tai 90-luvun alussa, kun oli vielä sallittua), ja hypimme tosiaan sillalta. Vasta myöhemmin kuulin, että noissa olosuhteissa on ihme, ettemme päätyneet veteen, vaikka lapsia (ja siis aika kevyitä) olimmekin.

6) Vierailin taannoin Pariisissa, ja siellä eräässä rakennuksessa (Conciergerie) tunsin tavattoman voimakkaan surun tunteen (ja epätoivon) heti aulassa. Ja ei, en tiennyt mihin rakennusta oli käytetty, tiesin vain että se oli merkittävä vallankumouksen ajan rakennus. Siellä vasta jo tunteen tultua kun kiersin, sain tietää kaikista siellä tapahtuneista kamaluuksista.

7) Katakombit, sama kaupunki. Luualueella tuntui olevan jatkuvasti porukkaa käytävät täynnä, vaikka näkyi vain muutamia turisteja. Koskin muuten yhtä pääkalloista, oli yllättävän mukava koskea.

Vuosia sitten isoisäni oli TK:ssa. Olimme katsomassa häntä, kun tapahtui muutama outo asia. Ensinnäkin haistoin oudon hajun. Se oli hieman makea, enkä ollut aikaisemmilla käyntikerroilla sitä haistanut. Silloin luulin sitä jotenkin lääkkeiden aiheuttamaksi, mutta nyttemmin minulla on omat epäilykseni. Toisekseen, tunsin (ja miltei näin) tumman varjon hänen sänkynsä yllä. Kolmas oli kuitenkin oudoin. Hänellä oli toinen puoli halvaantunut. Sitten kun sen puolen kättä hierottiin (en tiedä liittyikö parantuminen ja hierominen toisiinsa muuta kuin ajallisesti) tämä käsi alkoi liikkumaan. Silloin päähän tuli ajatus siitä, että hän kuolisi hyvin pian (silloin liitin sen verenkiertoon ja kylmän veren liikkumiseen kohti sydäntä ja siitä juontuvaan päättelyketjuun). Seuraavana aamuna (sunnuntai) TK:sta soitettiin ja kerrottiin isoisän kuolleen aikaisin aamulla.

9) Minulla on pitkään ollut ainakin 1 kissa. Tapahtumahetkellä talossa asusti 3, jotka eivät olleet lähelläkään. Aikaisemmin olin menettänyt yhden kissan 8 kk iässä (pelastin sen, kun emo oli hylännyt noin parin viikon ikäisenä, emo asui naapurissa ja löydän jälkeen imetti tätä muiden kanssa vielä useamman viikon), oli sairastunut FIP:hen (tarttuva vatsakalvon tulehdus, ei parannuskeinoa, selittänee miksi emo hylkäsi). Minua kadutti silloin, etten ollut kissan luona kun se lopetettiin (toisen kissan kohdalla myöhemmin korjasin asian). Sitten vuosia myöhemmin, kun nuo kolme kissaa olivat muualla (toisessa huoneessa), seisoskelin yläkerran käytävällä ikkunan ääressä katselemassa ulos, jossa oli jotain menossa (jotain miehiä korjaamassa jotain, kait, en muista sitä kunnolla), kun kuulin tassutusta (kokolattiamatto betonin päällä). Sitten äkkiä tunsin jonkin painuvan jalkaani vasten, myös housun pultusta näkyi kuinka jokin oli sitä vasten. Käsitin että kyseinen 8 kk iässä kuollut kisu tuli sanomaan että ei tarvi enää murehtia, kaikki on nyt kunnossa.

10) Taas kuolemaan liittyvä juttu. Yöllä heräsin kolmen-neljän aikaan tuntemattomasta syystä. Aamulla sitten poliisi soitti ja kertoi isäni kuolleen yön aikana (sama talo, eri asunto (okt, kuitenkin)). Olin herännyt kuitenkin vasta sen jälkeen kun ruumis oli viety jo pois. Isän sisar oli myös herännyt (60 km päässä) samoihin aikoihin...

[Narun jatko]

Mulle se, et unessa ja tietyin salaisin keinoin pääsee eräänlaiseen henkimaailmaan ja tilaan, jossa aika ei ole niinkään lineaarinen jatkumo vaan jokainen hetki vaan yksinkertaisesti on, on tosiasia. Ihan sama mitä tämänhetkinen tiede sanoo, mulla on omat kokemukseni joihin luotan enemmän kuin muiden teorioihin. Kohtaan jatkuvasti tilanteita, jotka on vähän sellasia desavuu-tyyppisiä sillä erotuksella, et tiedän, mitä seuraavaks tapahtuu. Tiedän mitä joku vaikka sanoo. Mut seuraavaks elämäni yks pelottavimmista kokemuksista:
Suoritin sivaria erään aika äärimmäisen kristillisen uskonlahkon (en tiedä onko oikea termi) vanhainkodissa. Oli helvetillisen kuuma kesä ja asuin vanhainkodin yläkerrassa. Lähes kaikki vanhainkodin asukkaat käyttäytyivät, jos ei nyt aina ystävällisesti, niin ainakin pintapuolin kohteliaasti eivätkä kiroilleet. Ainoastaan yksi ilkikurinen mummo, joka varmaan nimensä unohtamisesta kostaa minulle pian tulemalla uniini, piti aina ruoka-aikaan omaa showtaan, kiroili, manasi ja haukkui.
No, eräänä hellepäivän iltana menin normaalisti nukkumaan, ikkuna luonnollisesti auki koska kämpässä oli lämpöasteita varmaan lähemmäs 50. Yöllä heräsin yllätyksekseni siihen, että huoneeseen tuli ulkoa hyistä ilmaa. Yritin kurkottaa peittoa, mut keho ei totellut. Unihalvaus. Näitä mulla oli ollut ennenkin. En ole varma, voiko unihalvauksella selittää kämppään kuumana yönä puhaltavaa jääkylmää viimaa? No kuitenkin, seuraavaksi ikkunasta virtasi huoneeseen sumua. Sumun keskeltä nousi musta hahmo, joka tuijotti mua keltasilla hohtavilla silmillään. Se nauroi ja toisti sanoinkuvaamattoman pelottavalla äänellään fraasia ''kalman tuoksu''. Yritin tietysti huutaa ja rimpuilla, onnistuin tippumaan lattiallekin mut sekään ei auttanut. En tiedä kauanko tämä kohtaus kesti, mut aamulla ei ollu kovin levänny olo. Heräsin siitä lattialta. Menin normaalisti alakertaan syömään aamupalaa, kun mestan johtaja ilmotti, et pidetään hiljanen hetki sille häijylle mummolle, joka kiroili. Vilunväreet kulkee joka kerta kun tota muistelee, koska tuntui et se henki halus mulle pahaa, niinku unihalvauksessa nähdyt hahmot kyllä yleensäkin.

[Pilottipoju]

Itse näen aika usein valveunia, oon muutenkin aika aktiivinen nukkuessani: juttelen kovasti, pompahtelen sängyssä pystyyn ja kävelläkin saatan (tosin hyvin harvoin enää). Eräästä näystä en kuitenkaan tiedä oliko se valveuni vaiko ihan kummitus. Olin silloin alle kouluikäinen ja nukuin vanhempieni sängyssä isäni paikalla, hän oli sairaalassa sydänkohtauksen vuoksi. Heräsin sitten kesken yötä siihen, että näin pellavapäisen pojan kävelemässä vieressä olleeseen vejeni huoneeseen. Muistan hyvin pojan vaatteet ja näky oli todella selvä. Asia vaivasi monia vuosia ja kerroin siitä sitten äidilleni viimekesänä. Äitini kertoi, että veljeni huoneessa oli pieni poika kuollut joskus 1970-luvulla. Kyllä pisti hetkeks miettimään, että oliko sittenkään valveunta.

[Koimies]

On vaikea määritellä mikä elämässä on yliluonnollista. Voi olla yliluonnollista, joka koetaan luonnollisena ja päinvastoin. Seuraavat ovat itseäni eniten mietityttäneet tapahtumat. Ne eivät ole huimia tarinoita, totta kumminkin. Kerron ne niin, ettei niistä voi päätellä ihmisiä eikä paikkakuntia.

- Olin 12 v. Odotimme veljeni kanssa unta kotitaloni yläkerrassa. Kuulimme miten askeleet kajahtelivat portaalta ja sitten viereisestä huoneesta, keittiöstä, jonne pääsi portailta. Sanomalehdet kahisivat. Keittiö pysyi pimeänä, ketään ei tullutkaan, kun tarkistimme tilanteen.

- Olin 12-13 v. ja odotin unta kylässä. Kuulin lähes koko yön kirkonkellojen soittoa. Ajattelin seonneeni. Toisena yönä ei mitään. Minulle sanottiin myöhemmin, että huoneessa tapahtuu joskus outoja asioita, mutta siitä ei tahdottu puhua, etten olisi pelännyt yöpyä. Tehty itsemurha.

- 13-14 vuotiaana olin kotitalossa, yläkerran portaikossa kaverini kanssa. Keskellämme välähti ja kuului rätsähdys. Kumpikin näki välähdyksen. Ehkä se johtui vain jostain staattisesta sähköpurkauksesta.

- Olin 22v. Lomailin hyvin heleänä ja lämpimänä kesäpäivänä Norjassa. Poikkesin kevennykselle metsään. Kuljin sitten jonkin aikaa tässä itselleni tuntemattomassa maastossa. Äkkiä tuntui pahalta ja tuli omituinen olo. Katsahdin ympärilleni ja näin pienen laatan, jossa kerrottiin, että paikalla oli käyty taistelu 2. maailmansodan aikana.

- Nuorena miehenä kävelin vaimoni kanssa sillalla. Minun tuli tarve pysähtyä keskelle siltaa, nojata kaiteeseen ja katsoa alas. Tuntui taas erityisen kummalta. Sillalle käveli mies, katsahti minuun ja sanoi: "Outo juttu miten se poika sinne joutui". Oli tapahtunut n. viikko takaperin pikkupojan hukkuminen. En tiennyt siitä, ei ollut kotipaikkakunta silloin.

- Aikuisena miehenä menin kylään uuteen taloon, jossa asui vaimoni sukulainen. Heti rappusilla tuli outo, ikävä olo. Myöhemmin sukulainen sanoi, ettei talossa ollut kaikki aivan "kohdallaan" ja että sinne oli hirttäytynyt nainen.

- Kaupunginasunto jossain. Olin vuokralla. Aloin heräilemään öisin kylmyyteen ja siihen, että rinnasta painoi. Olin paha olla ja kummallinen tunnetila. Mietin, että oliko asunto vihamielinen vai kuvittelinko vain. Asuin niin vuoden verran. Tein muuttoa pois. Viimeinen yö kävi niin painostavaksi, että oli lähdettävä keskellä yötä uuteen asuntoon. En tiedä oliko asunnossa jokin vialla vai hermoilinko vain muuten. Uudessa asunnossa oli kumminkin helppo nukkua.

[Täysi Purenta]

Puolisoni ollessa iltavuorossa, hänen kotiintuloaan edeltää usein etiäinen. Kuulen kun auto tulee pihaan ja joskus ulko-ovikin käy. Ketään vain ei tule. Osa koirista kuulee saman ja reagoi kuin joku tulisi oikeasti, osa taitaa tietää sillä ne katsovat näitä reagoivia halveksivasti tyyliin "ei sieltä VIELÄ ketään tule". Kun sitten puolisoni tulee oikeasti, kaikki koirat reagoivat.

[Zara]

Olen nähnyt muutamia enneunia, etiäisiä tai miksi niitä nyt sanotaankaan. Esimerkiksi näin kauan sitten unta lapsuudenystävästä josta en ollut kuullut vuosiin. Samalla viikolla sain häneltä sitten kirjeen. Tai ystävä joka toivoi raskautta, näin unessa, että nyt hän raskautuu vuosien yrittämisen jälkeen ja kahden päivän päästä hän teki plussatestin. Onko tuo sitten yliluonnollista...tiedä häntä. Mutta ehdottomasti itselle spookyin juttu on seuraava:

Näin kymmenisen vuotta sitten unta äitini miesystävästä, josta en todellakaan ollut koskaan ennen nähnyt unia Unessa tämä mies alkoi kaupata minulle hienoa autoaan. Istuin auton sisällä tutkailemassa autoa ja kysyin häneltä ihmeissäni, että miksi hän myy hyvän auton, johon hän vastasi, että "ei tarvitse sitä enää". Seuraavana aamuna äitini soitti ( olin jo toisella paikkakunnalla opiskelemassa), että miesystävä on kuollut juuri edellisenä yönä "Hieman" tuli spooky olo vaikka toisaalta selittyihin unikin..mihinkäpähän hän tosiaan oikeastikaan enää autoa tarvitsisi kun kuoli

[T.Tulppu]

Parikin kertaa!

Ensimmäisellä kerralla olimme silloisen lastensuojelulaitoksemme kanssa mökkeilemässä. Olimme käymässä nukkumaan ja istuimme yhden nuoren kanssa hirsimökin terassilla tupakalla ja juttelimme perus diipadaapaa. Juttua en muista mitä selitin, mutta kun sain juttuni päätökseen kuului miesääni takaa: "NIINKÖ?" Lähti nortti aika nopeasti kourasta ja mökkiin sisälle kyselemään että kuka pelleilee.
Huomasimme muitten nuorien olevan jo nukkumassa ja yövahtimmekin sanoi olleensa sisällä kokoajan.
Lähin naapurimökki oli ison mäen päällä jonne näki, siellä ei ollut ketään.
Eipähän tullut sinä yönä paljoa nukuttua.

Toisella kertaa olin naisystäväni luona yötä ja olimme käymässä nukkumaan. Rupesimme puhumaan tästä aikoja sitten tapahtuneesta aiheesta koska olin kertonut siitä hänelle joskus aiemmin. Päätimme lopettaa puhumisen ja käydä nukkumaan ettei käy liian jännäksi. Kohta huomasin kuitenkin pimeän huoneen nurkassa synkän lähinnä joulukuusta muistuttavan varjon.Tuijotin varjoa ja pelkäsin mutta en ajatellut tyttöystäväni huomanneen sitä. Kuitenkin kiusaus kävi liian suureksi ja kysyin että katsoitko tuonne nurkkaan, hän sanoi katsoneensa. Molemmat olivat nähneet tämän kummituskuusen, eikä oikein uni maistunut silloinkaan! Emme ole asiasta pahemmin puhuneet koska nuo ovat olleet/tuntuneet aika "kylmiltä" kokemuksilta vaikka molemmista onkin jo hurjan pitkä aika!

[Who murdered me?]

Harmittaa pirusti kun ei ole mitään tapahtunut. Pari kertaa olen nähnyt kyllä NIIIIIN todentuntuista painajaista, ei mitään normipainajaista siis, että olen pelännyt ihan kauheesti herättyäni. Viinalla tai lääkkeillä tms ei osuutta. Hemmetti makasin omassa sängyssäni ja "heräsin" (oikeasti olen nukkunut siis) ja huoneessani alkoi hirveät poltergeistit. Itse liu'uin pitkin seiniä ja kattoa, valot päälle ja pois. Kun oikeasti heräsin, nukuin valot päällä ja pelkäsin ihan halvatun paljon. En koskaan unohda ja paljon olen lääkepainajaisiakin nähnyt (ihan äreet reseptilääkkeet), mutta herättyäni tajuan heti homman nimen ja olo on vain hikinen tai aika kauhistunut, mutta nuo pari unta on ihan toista luokkaa olleet. Osuutensa oli varmasti just se oma huone, jossa ne tapahtui, että tuntui todemmalta kuin esim joku kauhee takaa-ajopainajainen metsässä tms...

Kiinnostaisi, miksi ei mitään ole tapahtunut mulle. Olen ainakin avoin, enkä 100% varma mihinkään suuntaan, että antaisin kyllä mahdollisuuden. Ehkä siksi, että olen mieleltäni tasapainoton, pelokas joissain asioissa ja minun on vaikea kestää tätä maanpäällistä normaaliakin elämää.

[wiljami]

Aikoinaan meillä alkoi televisio temppuilemaan mutta nuoren lapsiperheen rahavarat eivät antaneet periksi uuden hankintaa. Yksi ilta ikkunasta ulos katsoessa tuli vaan vaimolle sanottua, että vanhempasi tulevat ja tuovat näköjään meille television. Vaimo tuli tietenkin katsomaan mutta eihän sieltä oikeasti ketään tullut. Joku tunti myöhemmin iski outo olo, sillä anoppi ja appiukko tulivat ilmoittamatta kylään ja toivat tullessaan tv:n.
Toisen kerran taas vaimo ilmoitti, että siskonsa tulee kylään, tuumasin vaan puolihuolimattomasti, että ilmoittaa olevansa paksuna. Näin myös kävi.
Sattumaahan nuo oli mutta hämmennystähän se aluksi niin vaimossa kuin itsessäkin herätti.

[Leidi]

En tiedä onko tämä yliluonnollista, mutta ainakin selittämätöntä.
Montakin outoa juttua on sattunut, mutta kerronpa nyt uusimman.

Olin sopinut tapaavani erään ystäväni tänään klo 13.oo, joten lähdin kotoani 14.3o.
Ennen lähtöäni ruokin kissat ja heitin ne sitten ulos, hyvä sää kun on. Lukitsin kaikki ovet ja tarkistin pariin kertaan, että avaimet ovat mukana.

Palasin kotiin n. 19.3o. En kiirehtinyt sisälle, vaan kiertelin hetken pihaa. Menin sitten avaimilla sisälle ja hihkaisin tervehdyksen tyhjään taloon. Päästin kissat sisälle kuistin ovesta, ruokin ne ja juttelin niille vähän. Sitten kiipesin yläkertaan huoneeseeni ja otin käteeni vanhan Morsiamen kirjan. Odotin veljeäni, joka oli sanonut pääsevänsä töistä kahdeksalta. Kun kello oli kymmentä vaille kahdeksan, havahduin outoon ääneen. Kuulin vihellystä alakerrasta. Ihmettelin, miten veli oli päässyt niin paljon etuajassa. Matkassakinhan menee reilut puoli tuntia.
Laskin siis kirjan kädestäni ja menin portaiden yläpäähän. Huhuilin alakertaan, että mites sinä jo nyt tulit. Vastausta ei kuulunut, eikä kyllä viheltelyäkään.
Menin takaisin huoneeseeni ja jatkoin lukemista ajatellen kuvitelleeni äänen. Hetken päästä kuulin sen kuitenkin taas. Se oli katkonaista vihellystä duurissa. Kello oli kahdeksan, ja talo oli tyhjä lukuunottamatta minua ja kahta kissaa.
Kävin kiertämässä talon läpikotaisin, mutten löytänyt vaienneen äänen lähdettä

Täytyy myöntää, että pikkusen karmii edelleen

Saa nähdä mitä vielä tapahtuu.

[Luz]

Enpä oikein tiedä onko oma tarinani yliluonnollinen, mutta kummallinen kuitenkin.

Olin 17-vuotias, kun enoni riisti hengen itseltään. Hän asui tuolloin yksin, ja ehti olla asunnossaan kuolleena pari päivää ennenkuin löydettiin.
Suru-uutista edeltävänä iltana olin kotona kuumeessa. Köllöttelin sängyssäni ja tuijotin telkkaria. Sattui sitten tulemaan Puhtaat valkeat lakanat -sarjan päätösjakso. Siinähän oli kaksi sisarta ja veli tässä perheessä, josta sarja kertoi, ja tämä veli ampui itsensä kyseisessä jaksossa. Olen aina ollut herkkä itkemään televisiossa näkemiini juttuihin, ja silloinkin tietysti pillitin surullisia tapahtumia. Mutta kuten yleensä, itku ei loppunutkaan, vaan itkeä pillitin koko loppu illan, ja olo oli aivan lohduton. Silloin tietysti ajattelin sen johtuvan kuumeesta, mutta kun seuraavana päivänä kuulin enoni löytyneen kotoaan, oman käden kautta kuolleena, en voinut olla ajattelematta että jotenkin aavistin jo. Hänhän oli jo tuolloin kuollut, emme vain vielä tienneet.
Tapahtuma muutenkin oli hyvin samankaltainen, veli riisti henkensä ja kaksi siskoa jäi suremaan, sekä sarjassa, että oikeassa elämässä.

[Luz]

Jatkan vielä edelliseen, siihen samaiseen kuolemantapaukseen nimittäin liittyy toinenkin "aavistaminen". Tosin se ei tapahtunut itselleni.

Kun enoni ruumis asunnosta löydettiin, se kuljetettiin aluksi kyseisen paikkakunnan terveyskeskukseen/sairaalaan.
Samana iltana äitini entinen miesystävä (oli siis jo silloin entinen), joka oli ystävystynyt myös enoni kanssa, oli lähtenyt ajelulle ihan vain huvikseen, ilman mitään varsinaista määränpäätä. Hän ei asunut samassa kaupungissa, vaan n. 60 km:n päässä. Jostain tuntemattomasta syystä hän ajelullaan päätti suunnata tuohon meidän kotikaupunkiimme, missä hän ei siis yleensä vieraillut usein enää sen jälkeen kun suhde äitiini oli loppunut.
Muistan hänen kertoneen että ajoi sinne aivan kuin olisi ollut "pakko", kuin joku olisi vaan kovasti vetänyt sinnepäin. Ja aivan suoraan sinne terveyskeskuksen luokse. Siellä hän ajoi pari kertaa terveyskeskuksen ympäri, edelleen aivan kuin "pakotettuna". Sitten yhtäkkiä hänelle oli tullut todella paha olla, ja oli pitänyt lähteä äkkiä pois, takaisin kotiin.

Hän ei tuolloin vielä tiennyt enoni kuolemasta, kun ei lähimpiin sukulaisiin ja ystäviin kuulunut, vaan soitimme hänelle vasta seuraavana päivänä, jolloin kertoikin sitten tämän omituisen ajelunsa kotikaupunkimme terveyskeskuksen luokse.

[Poeka]

Seuraava tarina jonka tulen tässä teille kertomaan on täysin tosi.Minulla ei ole mitään syytä lisätä tai jättää pois asioita,esineitä taikka ihmisiä tästä tapahtumasta.

Kaikki alkoi eräänä aamuna vuonna 1968 elettiin helmikuun 2 päivää ja ulkona myllersi lumisade.Kello oli jotain 05:00-06:00 kun heräsin.Normaaliin tapaan olin erittäin väsynyt (rankka työ/niukka ravinnon saanti) menin keittöön ja aloin keittämään pannulla kahvia.Kahvit olin varastanut muutamaa päivää aijemmin eräästä laivasta.Siinä kahvin lämmetessä varmistin aseeni sekä poistin ansoituksen ulko-ovesta.Niihin aikoihin helsingin punavuoressa (silloisessa rööperissä) minulla oli kannossa smith&wessonin valmistama 357 magnum.Kyseinen revolveri oli erittäin siisti.Puukahvat ja harjattu satiinipinta tekivät aseesta arvokkaan näköisen.Ja ehkä arvokkuutta lisäsi sekin seikka että kannoin tuota nahkaisessa kainalokotelossa.Lisäksi minulla oli nilkkakotelossa 6,35 taskuase.Vyöllä oli musta nahkakotelo jossa oli FN Browning M1900.Fn:nnäni oli kaliberia 7,65x17mm Browning.Pistoolin kahvoissa uumoili poliisin silloinen logo.Kuten arvata saattaakin en ollut poliisi.Eteisessä oli takkini jonka taskussa oli tokarev tt-33 tähtipistooli.Hattuhyllyllä lepäsi suomi-kp/39 täydellä tankolippaalla.Ulko-oveen asensin aina nukkumaan mennessäni rintamalta tuodun käsikranaatin.Käsikranaattiin olin laittanut lisää hävitysvoimaa liittämällä siihen t-rasian sekä latumiinan ja hävityspanoksen.Koko ansa toimi niin että jos ulko-ovi olisi avattu olisi kranaatista irronnut sokka joka olisi vapauttanut varmistimen.Räjähdys olisi ollut niin voimakas että kaikki oven edessä ja takana olleet olisivat kuolleet varmasti.Tästä syystä itse nukuin aina sängyn alla pilkkihaalaripäällä.

Asia joka teki tästä aamusta erikoisen oli se että revolverin rullasta puuttui yksi panos.Etsin panosta joka paikasta ja mietin miten se voi olla mahdollista.Kahvi alkoi olla valmista.Menin suihkuun josta tullessani aloin hörppiä kahvia.Panoksen puuttuminen ei vaivannut minua erityisesti sillä tiesin että tulevasta päivästä tulisi rankka.En voi ottaa kantaa siihen mitä tein sinä päivänä.Sen verran voin kertoa että päivällisen kävin syömässä hotellihansassa kahden saksalaisen virkamiehen kanssa.Illalla takaisin tullessani huomasin eteisen puhelinpöydällä puhelimen.Tiesin että lähiaikoina siihen tulisi puhelu korkealta taholta.Päässäni alkoi samantien raksutus.Olinko käyttänyt liikaa pervitiiniä salaisissa tiedustelutehtävissä vaiko olinko vaan ollut väsynyt?? Ei patruuna itekseen katoa.

Jälkimmänen vaihtoehto olisi ollut pahempi.Olin erittäin vaivautunut.Päätin ottaa muutaman ryypyn leikattua konjakkia.Poltin sätkän ja sikarin.Join lisää konjakkia.Silloin se kävi.Puhelin alkoi pärisemään kellon ollessa 02:00-04:00. säikähdin aivan saatanasti!! vedin heti fn pistoolin esiin silmien etsiessä vihollista.Jonkin aikaa olin aivan jäykkänä kunnes ymmärsin pärinän olevan puhelin.Laitoin aseen pois ja otin ryypyn.Päätin vastata puheluun ja nostin luurin ylös.Vastasin että:V*****sella? jämäkän oloinen ääni vastasi takaisin:Kekkonen täällä terve! Mietin että voi vittu! kysyin Urholta että no mitä asiaa? hän vastasi siihen kysymällä haluani mennä linnakkeelle ryypylle.Asia ei olisi voinut vähempää minua kiinnostaa joten vastasin kieltävästi.Sen jälkeen Kekkonen kertoi minulle tulevasta tehtävästä. Siinä oli tarkoitus surmata stasin yhteyshenkilö ja käydä neuvostotasavallassa muurmanskinradalla tekemässä tiedustelua.Muurmanskin tehtävä oli erittäin arka aihe koska elettiin rauhanaikaa.Tehtävä oli julistettu erittäin salaiseksi ja kuljetuksen alueelle hoiti puolustuslaitos.En viitsi niistä sen enempää kertoa koska ketään ei kuitenkaan kiinnosta.Ilmoitin Kekkoselle ymmärtäneeni tehtävän kuvauksen ja ottavani tehtävän vastaan.Kekkonen vastasi tietävänsä, että joka kyrpä tekee niinkuin hän sanoo ja sulki puhelimen.Hiukan huvitti kuinka Urho jaksoi aina huutaa ja raivota.Mutta jos kasvokkain oltiin niin tilanne oli toinen.

Vuorokausi oli vaihtunut ja aamu sarasti.Päätin mennä kylpyyn.Otin vielä yhden ryypyn kunnes huomasin jotain todella outoa.Puhelimen viereen oli ilmestynyt aiemmin hävinnyt patruuna.Otin patruunan käteeni ja pyörittelin sitä.En voinut uskoa sitä todeksi.Patruuna oli tullut takaisin.Laitoin patruunan takaisin rullaan ja menin kylpyyn.Vesi oli lämmintä ja se teki hyvää kipeille lihaksille.Vilkaisin ulos kylpyhuoneen ikkunasta.Siellä satoi vieläkin lunta ja mittari näytti 22 miinus astetta.


Tästä erikoisesta tapauksesta on nyt jo aikaa.Mutta vieläkin asia vaivaa.Olen päättänyt olla muistelematta ja juomatta konjakkia.Täytyy tunnustaa:olen ottanut tänään hiukan konjakkia.