Aina Sainio - murhaajatar 1800-luvun lopulta

[slux]

Tästä tapauksesta ei tainnut täällä vielä olla, joka on yllättävää kun tapaus on Hämeenlinnan historiallisen museon ja vankilamuseon toimesta saanut julkisuutta vielä niinkin äskettäin kuin 2007. Onko kukaan käynyt tuota näyttelyä katsomassa? Harmillista, että on mennyt itseltä kokonaan ohitse tuollainen vaikka se on suomea ilmeisesti kiertänytkin.

Aina Sainio os. Uotila (1871 Sahalahti – 1931) oli Hämeenlinnassa asunut lehtorinrouva, joka myrkytti miehensä, lehtori Ferdinand "Nantti" Sainion vuonna 1892. Tämä murha herätti aikanaan suurta huomiota sekä Suomessa että myös Pohjoismaissa.

Ferdinand Sainio oli latinankielen lehtorina Hämeenlinnan lyseossa ja valmisteli parhaillaan tohtorinväitöskirjaansa. Hänen vaimonsa oli huomattavasti nuorempi miestään ja heillä oli yksi lapsi, alle vuoden ikäinen Kyllikki-vauva. Perheen Niittykadun ja Linnantien (nykyinen Kustaa III katu) kulmatalossa olleessa huoneistossa asui myös kaksi koulupoikaa täysihoitolaisina. Aina Sainio oli varakkaan maalaistalon tytär kun taas Ferdinand Sainio oli kotoisin vaatimattomammista oloista ja hänellä oli vielä opiskeluvelkoja jäljellä. Aina Sainio oli tutustunut mieheensä tämän toimiessa kotiopettajana Sahalahdella.

Perheen palvelija löysi Ferdinand Sainion kuolleena vuoteestaan aamulla 24. helmikuuta 1892. [1] Ruumiin kouristunut asento ja irvistys herätti Hämeenlinnan piirilääkäri Bergstedtin epäilykset ja ruumiinavauksen yhteydessä selvisi että Sainio oli kuollut strykniinimyrkytykseen.[2] Pian sen jälkeen selvisi myös, että Aina Sainio oli pari päivää aikaisemmin pyytänyt tohtori Gratschoffilta strykniinireseptiä äitinsä villakoiran myrkytystä varten ja ostanut sitten strykniinin Pomoellin apteekista.

Koko artikkeli.

Mielenkiintoisena yksityiskohtana vielä alkuperäinen tuomio joka keisarin armahduksella vaihtui elinkautiseksi:

Teloituksen tuli tapahtua siten, että hänen kaulansa katkaistaisiin ja ruumis poltettaisiin roviolla. Ylemmässä oikeusasteessa, hovioikeudessa, hänet todettiin vielä lisäksi syylliseksi miehensä nimen väärentämiseen shekkeihin ja tuomiota kovennettiin siten, että Aina Sainion oikea käsi määrättiin ensiksi irti leikattavaksi.

Tosin lähteen luotettavuudesta en tiedä, kun on ulkomaalainen. Aikalaislähde kuitenkin.

Tapauksesta on ilmeisesti myös aika paljon tietoa saatavilla, kun useampikin suomalainen kirjailija on sen kuvannut. Tiedä sitten miten paljon ovat värittäneet. Osaako joku kertoa enemmän, kuin mitä tuossa jutussa on?

[Wallabi]

Kiitos alustuksesta ja linkistä. Itse en ole tästä tapauksesta kuullut aikaisemmin sanaakaan. Noita Sainioita on Suomessa aika paljon, joten vaikka lähiperheeseen yksi Sainio kuuluikin, niin ei taida kuitenkaan sukua olla. Tai mistä tuota tietää?

Kumma juttu muuten että eikö tuolloinkaan elinkautinen ollut elinkautinen? Jos kerran vain 14 vuotta istui?

[slux]

Tulipa juuri mieleen, että tästähän voisi löytyä asiaa Kansalliskirjaston historiallisesta sanomalehtiarkistosta ja niinhän sitä näkyi haun perusteella paljon löytyvänkin, mutta ruotsiksi monet ja teksti saattaa olla vähän hankalasti luettavaa fraktuuraa:

http://digi.kansalliskirjasto.fi/sanoma ... query.html

Tulkitsenpa tähän nyt yhden, tämä on julkaistu 08.04.1892 Kaikun numerossa 54 ja virheitä on voinut tulla kun en ole ihan niin harjaantunut fraktuuran lukija:

Sainion juttu. Hämeenlinnasta kirjotetaan Hbl:lle t. k. 5. p:nä, siis päivää ennen jutun esilleottoa oikeudessa mainitusta jutusta:
Selville on käynyt, että valtakirja, jolla rouva S. miehensä puolesta nosti Pohjoismaiden pankin konttorista 500 markkaa äidin talletustodistuksella ei ollut annettu Aina Sainiolle, vaan "Auna Siniolle". Muutamat tekisivät sitäpaitsi vaikka valansa, että käsiala valtakirjassa ei ole rouva S:n äidin, joka ei osaakaan kirjoittaa, ei myöskään lehtori Sainion, vaan kummallisesti rouva S:n oman käsialan näköistä. Mutta ei siinä vielä kaikki rouva S:n rahapuuhat. Niinpä on hän muutamalta ajurilta ottanut miehensä nimissä lainaksi 185 markkaa, ja kun velka lankesi maksettavaksi, eikä maksua kuulunut, meni ajuri Sainion luokse vaatimaan velkaansa. Tämä tietysti kielsi olevansa ajurille mitään velkaa, mutta jonkun ajan kuluttua myönsi hän kumminkin miehen velkavaatimuksen oikeaksi. Kauppias Skogsterilta oli rouva S. myöskin koettanut saada miehensä nimissä 250 m:kan suuruista, vaan Skogster, joka ei tuntenut rouva S:n herrasväkeä, oli ensiksi kieltäytynyt; lopuksi rouva S:n uudistettua pyyntönsä oli hän lähettänyt tälle 50 markkaa. Ilmi on tullut, että rouva S. on kaikkiaan velkaa eri henkilöille noin 2000 markkaa. Mihinkä kaikki nämä rahat ovat menneet, ei ole vielä saatu selville. Taloudenhoito ei niitä ole voinut niellä, sillä Sainioilla ei suinkaan eletty liian ylellisesti. Ei myöskään rouva S. ole voinut niitä kuluttaa pukuihinsa, sillä koko hänen ompelijalaskunsa ei nouse yli 300 m:kan ja siitäkin on enin osa maksettu. Ei lehtori Sainioll tiettävästi myöskään ole ollut mitään velkasitoumuksia suoritettavana, niinkuin hänen rouvansa oli jollekin selittänyt. - Myöhemmin on rouva S. kertonut, että hänen miehensä on tarvinnut rahat peittääksensä luvatonta yhteyttään muutaman naisen kanssa, joka oli saatettava pysymään hiljaa. Asianlaita on kumminkin se, että rouva S. on luvannut 500 m:kaa, jos rupeaisi todistamaan olleensa yhteydessä hänen miehensä kanssa.

Kaikesta on käynyt selville, että rouva S. on asiasta niin paljon valehdellut, että on vaikea uskoa mitään, mitä hän sanoo. Henkilöt, jotka tuntevat hänet vanhastaan, ovat samaa hänestä aikoja sitten sanoneet. Mitä äänenkulku-suhteisiin Sainion asunnosta tulee, niin on tultu selville, että heikommatkin äänet kuuluvat selvästi Sainion sänkykamarista lastenkamariin, jossa rouva nukkui. Vieraita miehiä on haastettu nelisenkymmentä. Hämeenlinnasta tulleesta sähkösanomasta näkyy, että rouva Sainio on tunnustanut itsensä syylliseksi miehensä murhaan. Katso sähkösanomaosastoa.

[hellämustapääfinnilä]

Hämeenlinnan myrkkymurhaaja järkytti aikoinaan maailmaa

Hämeenlinnan historian tunnetuin murha, lehtori Ferdinand Sainion kuolema strykniiniin, pysyy jatkuvasti muistissa tapahtumakaupungissa. Lisäksi se levisi kohu-uutisena pitkin maailmaa. Sen muisto on levinnyt tänä vuonna maailmalle näytelmänä. Tietävätköhän Minna Canthin 170-juhlavuonna Sylvi-näytelmää katsovat, että aikanaan yleisö kävi tirkistelemässä miten kirjailija käsitteli kohumurhaa.

Lehtori Ferdinand Sainion myrkytyskuolema ei ole milloinkaan unohtunut Hämeenlinnassa, vaikka kaupungin kaikkien aikojen kuuluisin murha tapahtui jo vuonna 1892. Se järkytti perusteellisesti pikkukaupunkia, puhutti loputtomiin, lehdet päivittelivät sitä kautta maan, ja kuohuttava uutinen levisi laajalle maailmalle.

Lehtorin nuori vaimo Aina tunnusti kuulusteluissa myrkyttäneensä miehensä ja kärsi siitä kotinsa melkein vieressä olevassa naisvankilassa 14 vuoden rangaistuksen. Hämeenlinnalainen kirjailija Tarja Lappalainen on tutkinut vanhaa murhatapausta ja yllättynyt sen puhuttavuudesta ulkomailla.

Tekoajan lehdet käsittelivät murhaa perusteellisesti. Oikeussali oli käsittelyn ajan täynnä väkeä ja innokkaita todistajia riitti.

Tapaus synnytti lehtorin kuolemaa ja kavalaa vaimoa kauhistelevia arkkiveisuja sekä lisäksi lehtikirjoituksiin perustuvan kirjan. Murha nousee edelleen esiin aika ajoin - esimerkiksi Hämeenlinnan historiallinen museo ja Vankilamuseo järjestivät muutama vuosi sitten tapauksen pohjalta yhteisen juhlanäyttelynsä Murhaajatar.
Vaimo lastenkamarissa miehen karjuessa makuuhuoneessa tuskaansa

Lehtorin löysi perheen palvelijatar, joka kutsui paikalle lääkärin. Kouristunut asento viittasi tuskalliseen kuolemaan, ja tutkimus varmisti kuolinsyyksi strykniinimyrkytyksen. Sen tiedetään aiheuttavan hyvin tuskallisen lopun.

Lehtori oli kärsinyt päänsärystä ja oli pyytänyt vaimoltaan siihen pulveria. Usko tahattomaan sekaannukseen rapisi, kun selvisi, että leski Aina oli hankkinut mustan surupuvun Helsingistä muutama päivä ennen miehensä kuolemaa. Aina oli myös hankkinut suuren annoksen strykniiniä selittäen, että sitä tarvitaan koiran lopettamiseen.

Yleisö ja lehdet herkuttelivat tapauksen yksityiskohdilla muun muassa sillä, että lehtorilla oli 10 000 markan henkivakuutus. Lisäksi ilmeni, että vaimolla oli hieman hämäriä lainoja ja velkoja.

Ainalla oli myös ilmeinen ystävyys kodissa lähes päivittäin vierailleen lyseon oppilas Lennin kanssa. Huhut kertoivat romanttisesta suhteesta, ja suhdetta pohtivat myöhemmin kirjallisuudessa muun muassa lyseon oppilaina olleet Lennin koulutoverit Eino Leino ja Larin-Kyösti.

Ihmiset kävivät tirkistelemässä murhatapauksen jälkiä

Hämeenlinnalainen kirjailija Tarja Lappalainen törmäsi väkisin Aina Sainioon ja lehtorin kuolemaan tutkiessaan kirjailija Minna Canthia. Canth oli luonnollisesti lukenut lehtijuttuja Hämeenlinnan murhasta ja käytti sitä kirjoittaessaan vuonna 1893 valmistunutta näytelmää Sylvi.

Sylvi on ollut tänä vuonna ajankohtainen, kun Minna Canthin syntymästä tulee tänä vuonna kuluneeksi 170 vuotta. Sylvi-näytelmä on kiertänyt kotimaan lisäksi Ruotsia ja Saksaa.

– Kuinkahan moni Sylvin katsoja vielä muistaa yhtäläisyyden Ainan ja Sylvin välillä, mietti Tarja Lappalainen. Molemmissa on vanhempi mies ja nuorempi vaimo, rakastuminen toiseen, aviomiehen murha strykniinillä myrkyttämällä sekä tuomio.

Tarja Lappalainen ajattelee, että Canth paitsi hyödynsi aineksia ja aihetta Hämeenlinnasta, niin myös hyötyi tuoreen tapauksen herättäneestä kiinnostuksesta.

– Ihmiset kävivät teatterissa joukoin tirkistelemässä, kuinka paljon siinä oli mukana oikeaa murhatapausta, sanoo Lappalainen. Näytelmä oli valtava menestys.

"Käsi katkaistava, mestattava ja poltettava"

Paitsi että murha siirtyi osin näytelmään, se ikuistui myös kirjallisuuteen. Sylvi on filmattu jo kahteenkin kertaan. Sylvi vei myös Ainan kulttuurin aikakirjoihin, sillä esimerkiksi suomalaisen Kirjallisuuden Seuran eli SKS:n bibliografiakeskus tuntee hänet tittelillä ”myrkyttäjä”.

Tarja Lappalaiselle itselleen oli yllätys, miten paljon Sainion murha herätti huomiota ulkomailla. Uutinen levisi läpi Euroopan ja Atlantin taakse. Uutisissa korostuivat vaimon kavaluus ja teon tunteenomainen tuomitsevuus.

Outo vivahde ulkomaisessa uutisoinnissa sen sijaan oli tuomion paheksunta. Aina Sainio sai elinkautisen ja istui siitä ennen vapautumistaan 14 vuotta. Ulkomaille levisi tuomiossa ollut vanhan Ruotsin lain mukainen ja tosielämästä jo käytöstä pois jäänyt lauselma siitä, että Aina-rouva oli mestattava.

Tuomion kovuutta lisäsi se, että ennen mestaamista naisen oikea käsi oli katkaistava ja tuomittu mestaamisen jälkeen poltettava. Luulo meni ulkomailla täydestä ja Suomen suurruhtinaskuntaa arvosteltiin julmuudesta.

– Kyllä meitä pidettiin todellisina barbaareina, nauraa Tarja Lappalainen.

(Markku Karvonen)

http://yle.fi/uutiset/hameenlinnan_myrk ... aa/7471829