Näyttelijä Urho Somersalmi tappoi vaimonsa ja itsensä 1962

[krais]

En löytänyt haulla tietoa aihesta, joten käynnistän viestiketjun.

Urho Somersalmi (1888 - 1962) oli pitkän linjan teatteri- ja elokuvanäyttelijä. Teatterin puolella hänen loi puoli vuosisataa kestäneen uran Kansallisteatterissa. 1948 hänelle myönnettiin Pro Finlandia -mitali.

Somersalmen elokuvaura ulottui Suomen ensimmäisestä näytelmäelokuvasta Sylvi (1913) äänielokuviin. Hänen viimeiseksi elokuvakseen jäi surullisenkuuluisa, Neuvostoliiton kanssa yhteistyössä kuvattu väri- ja laajakangaselokuva Sampo (1959), jossa Somersalmi esitti Väinämöistä.

Urho Somersalmi oli naimisissa vuodesta 1912 lähtien näyttelijä Ailin os. Rosvall kanssa ja heillä oli yksi tytär.

Jokin meni pieleen 12.4.1962. Kyseisenä päivänä 73-vuotias Urho Somersalmi sai ilmeisesti mielenhäiriön, jonka seurauksena hän tappoi vaimonsa Suomen Näyttelijäliitolta saamallaan lahjakirvellä. Tämän jälkeen hän hirtti itsensä. Vuoden 1962 puhelinluettelo listaa Somersalmien osoitteeksi Tunturikatu 17, jossa veriteko ilmeisesti tapahtui: http://bit.ly/1pdyxZt

Lisää Somersalmen elämästä: http://fi.wikipedia.org/wiki/Urho_Somersalmi

[nykänäkä]

Vastaukseni tulee vähän myöhässä, mutta parempi myöhään kuin liian myöhään, vai mitä.

Asuin Tunturikadun kulmilla 1950-luvun puolivälistä 60-luvun loppupuolelle ja tuona aikana Somersalmet tulivat tutuiksi. Olimme vain hyvänpäiväntuttuja mutta tuttuja kuitenkin. Heidän kuollessaan olin teini-ikäinen lukiolainen.

Aili Somersalmi oli hyvin ystävällinen ja iloinen. Hän kävi lähes päivittäin ostoksilla vastapäisessä kauppahallissa. Tervehti ja vaihtoi aina muutaman sanan, kun kohtasimme kadulla. Kyseli kuulumiset, koulunkäynnit sun muut.

Urho oli kovasti sulkeutunut, etten sanoisi erakoitunut. Häntä ei paljon ulkona näkynyt. Jos näkyi, hän vain nyökäytti päätään ja murahti jotakin vastaukseksi, kun me nuoriso tervehdimme häntä. Jotenkin tuntui, että hänelle oli jäänyt teatterirooli päälle siviilissäkin. Hän käveli ryhdikkäästi selkä suorana, katseli suoraan eteensä ja tuntui olevan omissa maailmoissaan.

Somersalmet jäivät eläkkeelle Kansallisteatterista samanaikaisesti 1956. Sen jälkeen heitä ei enää näyttämöllä nähty. Lieneekö poisjäänti vapaaehtoista vai eikö heille enää tarjottu rooleja, mene ja tiedä. Urho sai vielä Väinämöisen roolin suomalais-neuvostoliittolaisessa Sampo-elokuvassa 1959, mutta se oli sitten siinä. Nykyäänhän monet näyttelijät jatkavat työtään vielä eläkkeelle jäätyään, mutta Somersalmien kohdalla näin ei tapahtunut.

Tunsiko Urho Somersalmi itsensä unohdetuksi ja tarpeettomaksi, kun rooleja ei tarjottu. Vaikea sanoa, mutta todennäköisesti näin oli.

Kun tulin 12.4.1962 illansuussa kotiin kaupungilta, jossa olin ollut kavereideni kanssa, koko talon väki oli kimpussani kysymässä, mitä ihmettä täällä on tapahtunut. He olivat tottuneet siihen, että minä yleensä tiesin kulmakunnan tapahtumat. Nyt en tiennyt. Minulle sitten kerrottiin, että 17:n B-portaasta oli kannettu kaksi vainajaa ruumisautoon. Vasta seuraavana aamuna talonmies kertoi, että ne olivat Somersalmet.

Julkisuudessa on kerrottu, että Urho tappoi vaimonsa kirveellä, jonka hän oli saanut lahjaksi näyttelijätovereiltaan. Tämän jälkeen hän oli hirttäytynyt kattolampun koukkuun.

Ei se ihan näin mennyt. Kaupunginosalehti Töölöläinen julkaisi syksyllä 2013 kolmiosaisen artikkelisarjan heidän elämäntyöstään ja kuolemastaan. Numerossa 21/22.9.2013 toimittaja Jaakko Ojanne kirjoittaa, että poliisin tutkintamateriaalia on jäljellä niukasti, sillä varsinaiset tutkintapöytäkirjat ja raportit on näin vanhoista tapauksista jo hävitetty. Koska oikeudenkäyntiä ei tullut, ei ole olemassa myöskään oikeudenkäyntiaineistoa. Poliisin päiväkirjasta löytyy merkintä, jonka mukaan asunnossa olleella naisella oli kirveen haava otsassa ja kaksi puukon haavaa rinnassa. Mies oli hirttäytynyt.

Toimittaja Ojanne jatkaa: ”Aili-rouva lepäsi peiton alla sohvalla, yhä silmälasit nenällään ja sanomalehti ikään kuin nukahtaneelta peitolle pudonneena. Vainaja oli rauhallinen ja ilmeisesti täysin yllätetty. Hän näytti nukahtaneelta. Surmavälineenä käytetty puukko oli asetettu siististi eteisen sivupöydälle. Urho oli päättänyt elämänsä hirttäytymällä omaan vyöhönsä WC-säiliön putkeen. Kamppailun jälkiä ei ollut. Verijälkiäkään ei juuri ollut näkyvissä. Teon syyksi ilmoitetaan pitkäaikainen masennustila. Se lienee kuitenkin pelkkää päättelyä, koska kumpikaan ei ole ollut vahvistamassa tapahtumaa edeltäviä asioita.”

Somersalmien viimeinen leposija on Hietaniemen hautausmaalla uuden puolen korttelissa H28, linja 6.

[paccasucco]

Kiitos,tästä olin muuten vähän aikaa sitten jostain lukenut.En kuollaksenikaan(vertauskuvallinen ilmaus!)muista,oliko se jossain lehdessä vai kirjassa.

"Jaloääninen ja vaikuttava aatteellisten sankariosien tulkitsija".Ilmeisen karismaattinen.

Hän esiintyi mm.elokuvassa "Jääkärin morsian"(1938).Somersalmen viimeiseksi puhtaasti kotimaiseksi elokuvarooliksi taisi jäädä "Risti ja liekki"vuodelta 1957.

Onhan näitä traagisia näyttelijäkohtaloita olemassa,mutta harvemmin näin kohtalokkaassa muodossa.1930-luvun suosittu kotimainen elokuvanäyttelijätär SIRKKA SARI putosi hotelli Aulangon savupiipusta.Tapaus oli puhdas tapaturma,mutta järkyttävä silti.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Sirkka_Sari

[nykänäkä]

Onhan näitä

Masa Niemi (1914-1960), joka muistetaan parhaiten Puupää-elokuvien Pätkän roolista, poistui oman käden kautta. Muusikoiden joukossa näitä on useitakin, mutta tuleeko mieleen muita teatterin puolelta?

[krais]

Kiitoksia oikein paljon, nykänäkä! Hyvä kuulla vähän taustoja ja omia kokemuksia sekä saada uutta ja korjattua tietoa.

[murur0a]

Tulin vain kiittelemään nykänäkää muisteloistaan, teknisestikin esimerkillinen hengentuotos; tällaiset tapahtumia taustoittavat, henkilökohtaisesta perspektiivistä kirjoitetut jutut ovat mielestäni foorumin mielenkiintoisinta antia.

[nykänäkä]

Tarkennan vielä tuota kirves- ja kattokoukkuteoriaa. En tiedä, mistä toimittaja Jaakko Ojanne on tuon puukon selvittänyt, mutta toimittajillahan on omat lähteensä ja lähdesuojansa. Somersalmilla oli tietämäni mukaan kesämökki jossakin, ja lahjakirves oli tarkoitettu mökkipuuhiin. Aililla oli ollut kirveen jälki otsassa, mutta varsinainen tappo oli tehty puukolla. Urho oli hirttäytynyt vyöhönsä wc-putkeen. En tiedä, moniko muistaa vanhanajan vessojen huuhtelulaitteet. Armeijan käyneet ainakin. Valurautainen n. kymmenen litran säiliö katonrajassa, siitä tuli seinää pitkin alas tuuman vesiputki wc-pöntön taakse. Huuhtelu tapahtui vetämällä säiliön sivussa olevaa ketjua, jonka päässä oli koristeellinen posliininen kädensija. Säiliöstä alas tuleva putki oli taivutettu mutkalle seinän suuntaan ja siitä seinää pitkin alas. Putki oli kiinnitetty asianmukaisilla U-muotoisilla kiinnikkeillä seinään. Urho on todennäköisesti kiinnittänyt vyönsä siihen mutkaan ja ripustautunut sitten silmukkaan vyön toisessa päässä.

Näin olen tuon järkeillyt, kun rupesin muistelemaan tuota wc:n huuhtelumekanismia. Niitä voi olla vielä käytössä vanhoissa kerrostaloissa ja intin kasarmeissa. Varaosia niihin tuskin enää löytyy mistään, mutta eipä niissä yleensä mitään korjattavaa ollut, joitakin tiivisteitä ehkä lukuun ottamatta.

Kattokoukku oli upotettu betonivaluun ja tarkoitettu kestämään vain painavimmat kotikäyttöön tarkoitetut kattokruunut. Urhon painoa se ei olisi kestänyt, vaan olisi irronnut katosta ja tuonut Urhon lisäksi neliön tai pari katon rappausta alas. Semmoisessa rytinässä Urho olisi korkeintaan katkonut luitaan ja saanut nirhamia kaulaansa. Hän oli lähes parimetrinen ja aika solakka, joten hän lienee painanut 80 kilon tietämillä.

Jaakko Ojanteen jutun mukaan tapauksen tutkijoina olivat olleet komisario Martti Salander, ylikonstaapeli Kaiku Akiala ja etsivä Kauko Sarha, kaikki jo edesmenneitä. Salander on Mauri Sariolan luoman henkilöhahmon komisario Olavi Susikosken esikuva.

[Tracker]

Tuollaiseen vaakaputkeen Urho sitten ilmeisesti hirttäytyi.

[Norrelo]

Tuollaiseen vaakaputkeen Urho sitten ilmeisesti hirttäytyi.

Tuntuu vähän oudolta, että tuommonen ohut putki kestäisi enemmän mitä kattokoukku.

[Tracker]

Ei se ehkä juuri tuo putki ollut, tuossakin voi olla jälkikäteen laitettu galvanoidun tilalle kupariputkea
Kyllä Somersalmi olisi varmaan ymmärtänyt, isokokoisena äijänä, ettei mene roikkumaan 10-12mm kupariin. Siinähän voi tulla vesivahinko jos putki pettää

[paccasucco]

Onhan näitä

Masa Niemi (1914-1960), joka muistetaan parhaiten Puupää-elokuvien Pätkän roolista, poistui oman käden kautta. Muusikoiden joukossa näitä on useitakin, mutta tuleeko mieleen muita teatterin puolelta?

Kyllä tulee,esimerkiksi Rauli Tuomi(Liisa Tuomen veli).Pääosan näyttelijä kohutussa Aleksis Kivi-filmatisoinnissa vuodelta 1946.Ohjaajana Ilmari Unho.Hän oli yhtä hyvin teatterimies kuin elokuvanäyttelijä.Ja nimenomaan teatterimies.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Rauli_Tuomi

Kuten sanoit,niin muusikoiden keskuudessa kato on ollut ehkä suurempi.Vaikka et asiaa edes kysynyt,niin 1960-luvun suosikkilaulajista mm.Jorma Lyytinen tulee nopeasti mieleen:

http://www.laakkoset.org/tiedote25.htm

[Rescuer]

Ei se ehkä juuri tuo putki ollut, tuossakin voi olla jälkikäteen laitettu galvanoidun tilalle kupariputkea
Kyllä Somersalmi olisi varmaan ymmärtänyt, isokokoisena äijänä, ettei mene roikkumaan 10-12mm kupariin. Siinähän voi tulla vesivahinko jos putki pettää

Itse asiassa aika harva todellisuudessa hirttäytyy niin, että jäisi roikkumaan jalat ilmassa. Ja silloin riittää vähän heikomminkin kestävä kiinnityspaikka.

[nykänäkä]

Tuossa Tunturikadun talossa yhdysputket eivät olleet kuparia kuten tuossa kuvassa vaan - yllätys - lyijyä. Sitä oli helppo taivuttaa, työstää ja kuumentamalla sulatella liittimeen kiinni. Lyijyä käytettiin tuon ikäisissä taloissa yleisesti putkitöissä. Valurautaisten viemäriputkien saumat ja liitokset viimeisteltiin sulalla lyijyllä, tiskipöydän vesilukko oli yleisimmin lyijystä taivutettu jne. Kuparia käytettiin vain lämpimän käyttöveden putkiin. Kylmävesiputket olivat galvanoituja kuten tuossa kuvassa oleva syöttöputki seinällä. Liitokset tehtiin periaatteella "tosta poikki, tohon jengat, karvaa väliin ja kierretään kireälle".

Olin lukiossa ollessani 1960-luvun alussa tuossa talossa talonmiehen loma- ja viikonlopputuuraajana ja tulin tuntemaan talon putket ja piuhat. Somersalmien kuoleman jälkeen kesällä 1962 talossa oli putkiremontti, jonka yhteydessä nuo Teho-merkkiset vesisäiliöt vaihdettiin painehuuhtelulaitteiksi (kukahan löytäisi kuvan tänne). Putkimiehet kutsuivat niitä "orlyksi" valmistajan Oy Raf.Lönnström Ab:n mukaan. Oras-merkkinen kalusto teki silloin tuloaan, samoin "konttiselkäpytyt", jollaisiksi putkiväki näitä nykypäivän wc-istuimia nimitti.

Teho oli yleisin huuhtelusäiliön tavaramerkki. Toinen oli Simplex, joka oli vähän kulmikkaampi.

Ja itsemurhan tehneiden taiteilijoiden luetteloon lisäksi Pekka Pöyry, Unto Mononen, Tuija Ahvonen, Mandi Lampi ja Mia Permanto. Kaksi viimeistä eivät ehtineet muusikon urallaan alkua pitemmälle.

Edit: pari typoa

[nykänäkä]

Jatketaanpa vielä

Aluksi: Mia Permanto ei viimeisimmän tiedon mukaan tehnyt itsaria, vaan hän oli vahingossa ottanut kahta yhteensopimatonta lääkettä (wikipedia). Siispä hän ei kuulu tuohon joukkoon, mutta en enää pääse muokkaamaan viestiä poistaakseni sen.

Ja sitten Somersalmien vessa ja Urhon vyön ripustus hirttäytymistä varten:

Asunnon vessassa oli samanlainen syöttöputki kuin Trackerin aikaisemmin postaamassa kuvassa, mutta se oli 1½ tuuman paksuinen, koska se jatkui ylempiin kerroksiin. Jokaiseen vessaan oli haaroitusta varten asennettu ”tosta poikki, tohon jengat”-menetelmällä T-muhvi johon oli ruuvattu sulkuventtiili (samanlainen kuin kuvassa). Siitä sitten meni se aikaisemmin mainitsemani taipuisa lyijyputki huuhtelusäiliön kyljessä olevan takaiskuventtiilin liittimeen (kuvassa oleva paksumpi mötikkä kupariputken säiliöpäässä).

Kestävin paikka hirttonarun (tai vyön) kiinnittämiseen on sulkuventtiilin tyvi, joka Somersalmen vessassa oli edellä mainittu T-muhvi). Urho Somersalmi on voinut solmia vyönsä siihen. Tai sitten ei, mehän emme tiedä. Olen Rescuerin kanssa samaa mieltä, että ei tarvitse jäädä roikkumaan jalat ilmassa. Olen kuullut tapauksesta, joka sattui kymmenisen vuotta sitten eräässä Vantaan lähiössä. Mies oli hirttäytynyt asuntonsa parvekkeella olevaan tuuletustelineeseen, joka oli runsaan puolentoista metrin korkeudessa.

030119SS.jpg (3.71 KiB) Katsottu 18994 kertaa

[Tracker]

Näitä oli käytössä vielä 90-luvulla eräässä vanhemmassa kerrostalossa, vanhemmalla putkimiehellä oli varaosia näihin kotonaan, oli pyttyvaihtojen yhteydessä vienyt vanhat mekanismit kotiinsa ja myi niitä sitten remonteissa, jos tarvittiin.
Kyllähän tuohonkin hirttäytyy jos tosipaikka tulee



Tuija Ahvosen muistan kauniina naisena, ei ollut tiedossa hänen itsemurhansa aikaisemmin