Huumemaailman humanismi. (Tarina)

Ei ehkä ne kaikkein laadukkaimmat ketjut. Sana on vapaa!

Valvoja: Moderaattorit

Juujuu88
Alokas
Viestit: 1
Liittynyt: Pe Helmi 03, 2017 1:47 pm

Re: Huumemaailman humanismi. (Tarina)

Viesti Kirjoittaja Juujuu88 »

Ostoksille http://silkkitiehdg5mug.onion/rekisteroidy/PgP4

Ladakkaa vaa eka tor browser

Avatar
Dark Tetra
Hetty Wainthropp
Viestit: 490
Liittynyt: Ke Tammi 25, 2017 11:19 am
Paikkakunta: Keskusvalvomo

Re: Huumemaailman humanismi. (Tarina)

Viesti Kirjoittaja Dark Tetra »

Juujuu88 kirjoitti:Ostoksille http://silkkitiehdg5mug.onion/rekisteroidy/PgP4

Ladakkaa vaa eka tor browser
Täysin ala-arvoista kommentointia joka on samalla jonkinlaista tökeröä mainontaa. En ymmärrä koko viestin tarkoitusta. Tämä viestiketju kun on tarkoitettu tarinalleni ja siitä keskusteluun, arvostelemiseen jne.

Edittiä: Jatkan tarinaa tuota pikaa kun saan taas inspiraatiota kirjoittaa.
Vankilanjohtaja on eräänlainen matkaopas. Hän osaa määrätietoisesti johtaa jopa vuosikymmenen kestävää retkeä, jossa majoitus on järjestetty betonisen hotellin alakerrokseen.

Tursaanpoika
Jack Taylor
Viestit: 18
Liittynyt: Pe Joulu 30, 2011 12:10 am

Re: Huumemaailman humanismi. (Tarina)

Viesti Kirjoittaja Tursaanpoika »

Tulipahan kahlattua, erityisesti nauruhermoja kutkutteli viittaus toisiin tarinoihin :) Lisää!

Avatar
Dark Tetra
Hetty Wainthropp
Viestit: 490
Liittynyt: Ke Tammi 25, 2017 11:19 am
Paikkakunta: Keskusvalvomo

Re: Huumemaailman humanismi. (Tarina)

Viesti Kirjoittaja Dark Tetra »

Nelostien kaistojen väliin Mäntsälän Shellin kohdalle oli asetettu kyltti, jossa komeili "Matut vittuun Youtube". Lahden suunnasta tullut vainajan
kuljettaja luki tekstin ja myhähti. Ruumisauton soittimesta tuli puhetulvaa kun joku hullu oli soittanut yöradioon ja kehui Jeesusta. Ruumisauto
oli harmaa pakettiauto jonka kyytiin mahtui useampia vainajia. Tuntien päästä vainajat olivat päässeet tuon ruumisauton kyydillä Kytösuontielle
Helsinkiin, jossa sijaitsee oikeuslääketieteellinen ruumiinavaus.

Itäisen Suomenlahden kansallispuistossa kaksi kättä tarttui paksun puun oksan ympärille ja tekemään leukoja. Nuo kädet olivat aikaisemmin edellisenä
päivänä kuristanut hengiltä miehen Virolahdella. Mies oli kuollut koska valtioneuvosto oli niin päättänyt. Tuo puussa roikkuva mies oli Nave Radal.
Hän oli käynyt Haapasaaren Osuuskaupan yhteydessä toimivassa Alkossa. Muovikassiin oli sujahtanut viinipullo ja pieni pullollinen viinaa. Kaupasta
hän oli ostanut kurttukaalia, jauhelihaa ja sipulia. Hän oli tehnyt mökillä ruoaksi keittoa. Kurttukaalia hän söi säännöllisesti sen suuren
A-vitamiini määrän takia.

Kun Nave Radal tuli lenkilyä takaisin mökkiin, avasi hän lenkkipuvun takin alta ruskean värisen, nahkaisen kainalokotelon ja riisui sen
tuvan penkin selkänojaan. Sen kotelossa lymyi Glock 26 pistooli. Se oli peräisin Poliisin tekniikkakeskukselta ja oli palvellut viisi vuotta
Helsingin poliisin seurantayksikön konstaapelia, joka oli kuollut viime syksynä itsemurhan seurauksena. Ase oli jäänyt vapaaksi ja kulkeutunut lopulta
Nave Radalille.

Konstaapi oli ajautunut itsemurhaprosessiin kun työ oli tehnyt hänestä surullisen ja autenttisen. Hänen elämänsä oli menettänyt tarkoituksen ja
lopulta hän oli ollut vain ihmisiä kyttäävä hahmo, joka koki elämänsä hyvin turhaksi. Hänestä oli siis tullut perinteinen seurantayksikön poliisi.
Mukaan oli astunut alkoholi ja työkavereiden sulkeutunut piiri, jossa ei ollut mitenkään tavatonta että työvuoron aikana otettiin hiukan piriä.
Aluksi konstaapeli oli huumeidenkäytön perustellut itselleen jaksamisella, mutta myöhemmin hän oli myöntänyt itselleen pirin käytön olevan pelkkää
hyvän olon hakemista.

Viimeinen pisara konstaapelille oli ollut se kun konstaapeli oli ihastunut naispuoliseen työpariinsa, mutta tajusi ettei voisi koskaan
saada onnellisesti naimisissa olevaa naista itselleen. Lopulta Suhl merkkisen rinnakkaispiippuisen haulikon piiput konstaapeli oli ottanut suuhunsa.
Hänen asunnossaan Käpylässä oli kajahtanut laukaus ja hänen päänsä oli levinnyt pitkin olohuonetta, jonka kirjahyllyssä oli notkunut Judossa saatuja
mitaleja ja palkintoja sekä kuvia kun konstaapeli oli osallistunut KFOR-operaatioon kosovossa rauhanturvaajana.

Ennen itsemurhaa konstaapeli oli juonut tukevan humalatilan ja muistellut niitä lukemattomia nulkkeja jotka leikki gansteria. Hän ei pystynyt ymmärtämään
millään tasolla heitä. Usein hän pohtikin miksei gansteria voisi leikkiä niin ettei poliisin tarvitsisi leikkiin puuttua. Muovikuula-ase housun kaulukseen
ja tarjottimelle vaniljasokerista viivoja. Harmitonta viikonloppugangstereilua ja maanantaina sitten taas töihin. Se ei tietenkään sopinut monellekaan, vaikka
sitäkin toki harrastettiin sellaisten henkilöiden toimesta jotka ilmoittivat Facebook-profiilissaan käyneensä "elämän koulun". Usein nämä samat henkilöt
eivät olleet työelämässä koskaan olleet, ellei Virosta tuodun Rivatrilin pimeää myyyntiä laskettu työelämäksi. Ne oikeat gansterit olivat sangen tylsiä.
Laitostuneita mielenterveysongelmaisia ja usein moniongelmaisia henkilöitä joita yhdisti empatian ja sympatian puute. Täydellisiä psykopaatteja joista
suurin osa piti itseään uhrina.

Hetkellistä iloa konstaapelin elämään oli tuonut juuri se kun hän pääsi hakkaamaan ja potkimaan noiota psykopaatteja. Usein heidän asunsakin oli sama kuin
muilla vastaavilla. Musta kolmiraidallinen Adidaksen tuulipuku. Rintalihakset oli tatuoitu täyteen söherryksiä ja niitä oli treenattu penkkipunnerruksella.
Tietenkin muotoa ja kokoa oli saatu Sustanon 250 ja Deca-Durabol lääkevalmisteilla. Milli molempia lääkeruiskuun kerran viikossa. Pistokohdaksi oli lähes
poikkeuksetta valittu olkapää tai pakaralihas. Konstaapeli itse oli aikoinaan piikittänyt kyseisiä lääkevalmisteita suoraan hauikseen. Judon SM-kisoissa
hän oli syönyt jo 9 kpl päivätahtia Thaimaalaisia pillereitä, joissa luvattiin olevan 10 mg vaikuttavaa ainetta. Oli hän ottanut ulkonäönkin vuoksi
somatropiinia, mutta myöhemmin huomannut hormonien käytön olevan erittäin haitallista, koska tukkamaista ihokarvaa alkoi kasvamaan hänen selässään.

Nave Radal avasi saunan oven jonka takana humisi tulikuuma puulämmitteinen kiuas, jonka pesässä kuusiklapit paukkuivat, lämmittäen hormia. Alaston
hahmo asettui lauteille. Hän heitti ämpäristä kiululla vettä kiukaalle joka suoranaisesti räjähti. Lämpötila nousi yli sadan asteen. Mies ei liikahtanutkaan.
Pieni lämpö ei hetkeuta miestä joka tiesi sellaisia asioita joista moni olisi tehnyt itsemurhan. Valtiosalaisuuksia ja poliittisen valtapelin epärehellisyyksiä.
Armeijan ja poliisin suorittaman tiedustelutoiminnan läpikotaisin tunteva mies huuhteli mielestään kaiken pois ottamalla pitkän huikan kirkasta viinaa.

Tappaminen ja erilaisten rakennusten, ajoneuvojen ja muiden rakennelmien tuhoaminen vaati veronsa. Usein se oli jonkinlaista Jumalan pelkoa johon oli sekoittunut
tunteita joita Nave Radal ei pystynyt selittämään itselleen. Hän tunsi itsensä likaiseksi ja syylliseksi siihen kaikkeen mitä television uutiskuvissa
näytettiin sotaa käyvistä maista. Hän pystyi hyvin samaistumaan ISIS-järjestön taistelijoihin ja muihin vastaaviin toimijoihin. Samoin hän pystyi samaistumaan
rauhanliikkeiden ihmisiin jotka eivät suostuneet suorittamaan edes aseetonta palvelua varusmiehenä. Hän ymmärsi mitä oli olla kapinallinen. Hän kun itse oli sellainen,
Jumalaa kohtaan jonka olemassa oloon hän ei varsinaisesti uskonut, mutta pelkäsi jos hän sattuisikin olemaan olemassa.

Samassa hänen mieleensä iskeentyi kuvaa jonka hän oli nähnyt aikaisemminkin, mutta ei ollut hänen elämästään. Hän piti sitä todella epämiellyttävänä.
Jonkinlaisen tuotantolaitosta muistuttavan, hyvin betonisoidun maiseman, jota halkoi lukuisat piikkilangoin vahvistetut aidat, pihamaastossa lepäsi
lukuisia alastomia ihmisiä. Heidän ohitseen käveli rauhallisesti SS-univormuun pukeutunut mies joka ampui vuorollaan jokaista maassa makaavaa henkilöä
niskaan Parabellum P08 pistoolilla. Välillä hän vaihtoi lipasta ja sytytti tupakan. Nave Radal pelkäsi olleensa edellisessä elämässä Natsi-upseeri joka
toimi pääsääntöisesti Einsatzgruppen tuhoamispartiossa. Toisaalta hän oli tappanut niin paljon ihmisiä, että pystyi virkamiehenä ymmärtämään -30 ja -40
lukujen saksalaisia kollegoitaan, joita oli Suojelupoliisin salaisen arkiston mukaan vieraillut Suomessakin hyvin usein opettamassa psykologista jälkihoitoa
teloittajille. Noihin aikoihin Suomen lapissa oli toiminut pieni tuhoamisleiri, jossa samalla tehtiin lääketieteellistä tutkimusta.

Puna-armeijalta sotavangeiksi saatuja miehiä jotka oli todettu homoseksuaaleiksi, yritettiin parantaa lääkeainein. Saksalainen ja suomalainen lääkäri oli yrittänyt parantaa miehiä homoudesta,
ja siitä saadut tutkimustulokset lepäsivät yhä tänäpäivänäkin Ratakatu 12 osoitteessa. Testattu mielialalääke pystyi taltuttamaan saksalaisen muistion mukaan
miehen homoudesta, jos lääkettä otettiin tarpeeksi suuria annoksia. Lähes aina potilaasta tuli seksuaalisesti kyvytön, mutta se ei haitannut koska potilaat
ammuttiin lapin tuhoamisleirillä, he kun olivat juutalaisia, venäläisiä tai heidän kanssaan vehdanneita luopioita.

Tuota homolääkettä olisi Nave Radalin mielestä pitänyt antaa Pekka Haavistolle, mutta sitä hän ei koskaan ääneen sanonut. Sen hän tiesi että suomessakin
oli meneillään laaja lääkintäohjelma jota johti Nato. Lääkeainetta jaettiin useiden ruoka- ja lounaspaikkojen seisovista pöydistä. Tarkoitus oli antaa
todella pieniä annoksia lääkettä, joka vaikutti ihmiseen tekemällä tästä välinpitämättömän. Erityisesti lääkeohjelmaa käytettiin vaalien alla, ettei
ihmiset äänestäisi, ja jos äänestäisi, niin äänestäisi hyvin tasaisesti kaikkia. Vaalitulokset kun suomessa ja koko euroopassa oli aina manipuloitu.
Demokratia oli valhe, joka oli valehdeltu kansalle todella hyvin, niin hyvin että siitä oli tullut totuus.
Vankilanjohtaja on eräänlainen matkaopas. Hän osaa määrätietoisesti johtaa jopa vuosikymmenen kestävää retkeä, jossa majoitus on järjestetty betonisen hotellin alakerrokseen.

Chefile
Christopher Lorenzo
Viestit: 1500
Liittynyt: Su Marras 23, 2014 11:30 pm

Re: Huumemaailman humanismi. (Tarina)

Viesti Kirjoittaja Chefile »

Mukaansa tempaavaa ja easyä lukemista. Yllätit Tetra, yllätit.

Vähän offaria, mut "Huumemaailman humanismi" on kyllä ironisinta mitä olen vähään aikaan lukenut. Sitä kun ei siellä pahemmin näy. Jokainen tarjoaja tarjoaa oma etu mielessä, jokainen vetää välistä oma etu mielessä ja jokainen jako menee oma etu mielessä. Ketään ei kiinnosta jos jollekin pamahtaa pahakin huumeongelma, koska se kuuluu siihen systeemiin. Sitten jos jää huumevelat maksamatta, niin on piru irti pullosta: ne haetaan ja monesti siihen sotketaan vanhemmatkin mukaan. Taannoin velallinen kävi perijän ja parin torpedon kanssa velallisen äidin työpaikalla kertomassa tilanteen. Oli siinä työkaverit hiljaa hiipineet huoneisiinsa kun oli alettu lyödä lukuja pöytää ja vaihtoehdot. Mut mitäpä vaihtoehtoja perijällä on? Jos et saa masseja, niin sitten alkaa jahti myös siihen suuntaan, kuten on nähty..

Erikseen voisi vielä mainita otsikkoon viitaten varsinkin piri-piireissä sairasta nautintoa saavat "puhuttajat" tai millä nimellä missäkin päin Suomea heitä kutsutaan. Yksinkertaisesti henkisesti vahvempi ihminen ja kokeneempi amfen käyttäjä saa hupinsa esim. siitä, että kertoo jollekin 19-vuotiaalle tyttöreppanalle miten hänen päähänsä on asennettu laite, jolla he lukevat kaikki hänen ajatuksensa. Em. tarina on tosi ja se vei tytön suljetulle kuukausiksi. Puhuttaja sai kyllä huolella turpaansa, mutta ne mustelmat parani viikossa, kun taas tyttö ei vielä 10 vuoden jälkeenkään ole oikein kondiksessa.

Mutta jatka toki, täällä luetaan ainakin tuotantoasi.
”Yeah man.. I mean the days were slow but the years went fast, you know?”

Avatar
Dark Tetra
Hetty Wainthropp
Viestit: 490
Liittynyt: Ke Tammi 25, 2017 11:19 am
Paikkakunta: Keskusvalvomo

Re: Huumemaailman humanismi. (Tarina)

Viesti Kirjoittaja Dark Tetra »

Oikein paljon kiitoksia. En ole tarkoituksella lähtenyt avaamaan huumeidenkäyttäjien elämää, koska se olisi inhorealismia. Toki sitäkin voisin alkaa tekemään. Katsotaan kun taas inspiroidun kirjoittamaan mitä saan aikaiseksi.
Vankilanjohtaja on eräänlainen matkaopas. Hän osaa määrätietoisesti johtaa jopa vuosikymmenen kestävää retkeä, jossa majoitus on järjestetty betonisen hotellin alakerrokseen.

susikoira roi
Armas Tammelin
Viestit: 82
Liittynyt: To Joulu 13, 2012 8:06 pm

Re: Huumemaailman humanismi. (Tarina)

Viesti Kirjoittaja susikoira roi »

Hyvää settiä!
Pistä tulee lisää..

Avatar
Dark Tetra
Hetty Wainthropp
Viestit: 490
Liittynyt: Ke Tammi 25, 2017 11:19 am
Paikkakunta: Keskusvalvomo

Re: Huumemaailman humanismi. (Tarina)

Viesti Kirjoittaja Dark Tetra »

Syvällä Kiuruveteläisessä korvessa istui mies mökin tuvassa. Tuo mies ei ollut aivan tavallinen arkinen ahertaja. Riippui tietysti mistä kulmasta asiaa
tarkasteli. Huumemaailmassa hän oli hyvinkin arkinen. Istunut pitkän vankeusrangaistuksen törkeästä huumausainerikoksesta ja vapautunut jota kuinkin
10-vuotta sitten. Viime vuodet mies oli tehnyt töitä pääkaupunkiseudun rakennustyömailla ja myynyt pienempiä eriä erilaisia huumeita Keski- ja
Itä-suomeen.

Hän ei missään tapauksessa ollut vain rahan takia yhä riippuvainen huumemaailmasta. Se maailma oli hänelle ikään kuin peliä, riippuvuus. Aikoinaan
hän oli pyörittänyt liigaa joka toi keski-euroopasta suomeen yli 300 kiloa hasista ja kymmeniä kiloja met- ja tavanomaista amfetamiinia. Myös pirtua
ja muita vastaavia liuoksia tuotiin ja tuotettiin useita kymmeniä tonneja. Kiinnijääminen ja tutkintavankina oleminen oli jäänyt syvästi miehen muistiin.
Itse vankeus oli mennyt ensiksi päivä kerrallaan, sitten viikko, ja lopuksi kuukausi kerrallaan. Vuodet vierivät ja lopulta oli koittanut vapaus.

Parasta aikaa miehen Itä-suomeen toimittaman huume-erän toimesta perittiin maksua. Huumeslangissa sitä kutsutaan piuhaksi. Korko on usein 30-50 %.
Myöhästynyt maksu saattaa triplaantua, jos perimässä on esim. "moottoripyöräkerho" tai paikallinen löyhä kaveriporukka. Nyt kyse oli huume-erästä
myyntiin mennyt, jatkettu erä, joka oli vielä uudelleen jatkettu katutason myyjän toimesta. Hintaa katupirille oli tullut 35 euroa grammalta. 2/3 osaa
tuotteesta oli kreatiinia jota oli sekoitettu joukkoon kuopiolaisen "gangsterin" toimesta.

Nyt tuo "gangsteri" meni väkisin asuntoon, jossa piileskeli pirikitkuinen nisti joka oli piuhasta "gansterille" velkaa 3500 euroa. Mukana ollut erään
moottoripyöräkerhon apujoukkueen jäsen joka oli sonnustatunut moottoripyöräkerhon kannatushuppariin, löi lekalla asunnon ulko-oven lukon irti. Iskusta
tullut ääni kuulosti rapussa todella kovalta, mutta tällä alueella petosen kaupunginosassa mekkala rappukäytävässä oli arkea.

Gansteri yritti potkaista ovea auki jenkkityyliin, mutta suomessa ulko-ovet aukeavat ulospäin. Sen tajuttuaan gansteri riuhtaisi oven auki ja veti housun
kauluksesta katkaistun 16. kaliberisen Tikka H-45 haulikon. Yksipiippuiseen haulikkoon oli ladattu voimakas riistapanos. Kuopiolaisgansgteri ja
moottoripyöräkerhon apujoukkueen jäsen kiiruhtivat sisälle etsimään nistiä, joka makasi olohuoneen lattialla selällään ja itki. Toinen, vielä aseeton
mies otti mukana olleesta asevalikoimasta käteensä nyrkkiraudan jonka oli ostanut viime kesänä Bulgarian lomalla Sunny Beachilta.

"Nyt sä jätkä opit vastaamaan puhelimeen ja tekemään mitä sovitaan", gansteri uhosi nistille ja potkaisi tätä välittömästi päähän. Nistin hiukset pöllähtivät
kevyesti maassa ja tämä yritti nousta pystyyn, mutta uusi potku osui ikävästi lantioluun ja kylkiluiden väliin, tunkeutuen sisäelinkudoksiin asti, aiheuttaen
ruhjevamman maksaan.

Moottoripyöräkerhon apujoukkueen jäsen puolestaan tervehti narkomaania lyömällä tätä hiuksista kiinnipidellen 5 kertaa nyrkkiraudalla päähän, niin
että osa narkkarin purukalustosta meni pieniksi sirpaleiksi. Myös leukaluuhun tuli ihmeen kaupalla vain murtuma, muttei avomurtumaa. Mies ei selvästikään
osanut käyttää nyrkkirautaa eikä hänen lyöntivoimansa ollut kovinkaan tuhovoimainen. Se ei kuitenkaan estänyt akuuttien sisäelinvaurioiden syntyä kun
gansteri potki narkkaria pitkin kylkiä ja mahaa sekä alaselkää, jossa munuaiset sijaitsevat. Kylkiluut paukkuivat poikki potkujen voimasta.

"Tajuaksä et mä haluun ny mun rahat!!!", gansteri huusi ja työnsi haulikon narkkarin suuhun joka oli täynnä hampaan paloja ja sirpaleita. Narkomaanin
tajunta oli hämärtynyt jo minuutti sitten, mutta hän oli yhä tajuissaan. Vaikka gansterin ei ollut tarkoitus tappaa, otti hän peukalolla aseestaan
varmistimen pois, ikään kuin lisätäkseen uskottavuutta.

Aivan yht`äkkiä narkomaanin pää levisi laukauksen kajahduksen saattelema palasiksi. Molemmat miehet kauhistuivat tapahtunutta. Gangsteri katseli epäuskoisena
ympärille levinnyttä narkkarin päätä joka muistutti kookospähkinän kuoria tomaattikastikkeessa. Moottoripyöräkerhon apujoukkueen jäsen säntäsi ulos asunnosta,
ja oli tuntia myöhemmin matkalla itsekin ruumishuoneelle kun poliisin suorittaman takaa-ajon päätteeksi mies ajoi 211km/tunnissa nopeudella ulos valtatieltä,
ja suoraan kallionleikkaukseen. Mies oli kuollut välittömästi.

Gangsteri istui kiinniotettuna Kuopion pääpoliisiasemalla ja nieli vaikka suu oli kuiva eikä kurkussa ollut mitään. Hän oli järkyttynyt tapahtuneesta, mutta
pelkäsi enemmän seuraavia vuosia jotka murtaisivat hänet täysin sillä hän ei ollut tottunut edes poliisivankilassa löhöilyyn. Eristys ja ahtaat tilat sekä
laitostoiminta ahdista häntä enemmän kuin paljon. Helpotusta hän kuitenkin sai kun kuulustelija esitti gangsterille ymmärtäväistä ja kirjoitti ylös
gangsterin läpinäkyvät valheet ettei tämä olisi käyttänyt haulikkoa. Rikostekninen tutkinta tulisi kuitenkin hyvin pian gansterille oikeasti tutuksi ja kun
hänestä viimein otettiin ruutisavujäljet käsistä, puhkesi hän itkemään ja tunnisti tekonsa. Vielä oli kuitenkin pitkämatka ennen kuin hänet päästettäisiin
totuttelemaan vankilaoloihin. Ensiksi hänen tulisi kestää 5-7 viikkoa poliisivankilaa.

Sillä aikaa kun ilta alkoi vaihtumaan yöksi, oli narkkarin lähiomaiset saaneet tiedon narkkarin poismenosta. Poliisimies joka toimitti suruviestit
yllättyi itsekin. Narkkarin eläkeiän kynniksillä olleet äiti ja isä olivat hyvin varakkaita ja hoitaneet muutkin kuin taloudelliset asiat paremmin
kuin mallikkaasti. He murtuivat kun kuulivat poikansa kuolleen. Myös narkkarin entinen tyttöystävä kyynelehti kun kuuli 8 vuotiaan tyttärensä isän
kokeneen luonnollisen poismenon huumemaailmasta.

Vaikka gangsteri lauloi parasta aikaa, eli alamaailman slangissa vasikoi, ei se auttanut poliisia. Gangsteri kun oli saanut pirinsä tuttavaltaan joka ei
puhuisi, mutta ottaisi muutamasta piriheikistä tuomion, koska ei voinut muutakaan. Hän oli kouliintunut huumemaailman toimija jonka toimenkuvana oli
katutason myynti ja aineiden välittäminen. Hän ei vasikoisi siksi, että hän tiesi kuinka siinä kävisi. Muutamaa vuotta aikaisemmin hänen tuttunsa
huumemaailmassa oli kadonnut jälkiä jättämättä kun oli ruvennut poliisin kanssa yhteistyöhön. Poliisi ja alamaailma kyllä tiesivät "katoamisen" henkirikokseksi,
mutta vainajaa ei koskaan löytynyt. Myös tekijät tiedettiin, se ei kuitenkaan auttanut poliisia. Tekijät kun eivät inahtaneetkaan kuulusteluissa. Paatuneita
väkivalta- ja huumerikollisia.

"Katoaminen" oli siis jäänyt poliisin arkistoihin katoamisena vaikka poliisi tiesi asian olevan henkirikos. Vastaavanlaisia "katoamisia" on tutkinnassa jatkuvasti
ja suurin osa jää yksinkertaisesti pimeiksi. Vasikan tosiasiallinen kohtalo oli ollut niin raaka, ettei murhatuomioita tulisi tekijöille pelkän suunnitelmallisuuden
takia, vaan myös raakuuden. Vasikan kalmoa oli etsitty lukuisten vihjeiden perusteella maastosta ja vesistöistä, tuloksetta. Vasikan kalmo oli kaukana
etsityistä paikoista. Lähes tuntien ajomatkan takana, ja niin syvällä korvessa, ettei tekijätkään voisi opastaa poliisia tai ketään muutakaan metsähaudalle,
koska eivät tulisi koskaan muistamaan minne he vasikan ruumiin hautasivat piripäissään vuosia sitten. Edes tarkkaa metsätietä he eivät muistaneet, vain suunnilleen
läänin missä vainaja lepäsi alle metrin syvyisessä korpihaudassa ilman ristiä tai kiveä. Yksi tappajista tosin oli pitänyt muistotilaisuuden kuolleelle.
Se oli uhrin päälle virtsaaminen montun pohjalla ennen hautaamista.

Kun seuraava aamu koitti, heräili mies mökissään syvällä Kiuruveden synkässä korvessa. Tuo mies ei ollut lainkaan tietoinen eilisiltaisista tapahtumista jotka
pyörivät hänen toimittaman huume-erän takia epäsuorasti tavalla, joka voitaisiin katsoa miehen olleen osasyyllinen narkomaanin kuolemaan. Mies oli tietoinen
kuten koko Suomi moottoripyörjengien välisestä sodasta joka oli kuumimmillaan. Silti häntä puistatti ajatus tiedosta joka kantautui alamaailmasta. Hänestä
oli luvattu 5000 euron löytöpalkkio. Maksun suorittaisi jokin mutakuono toisesta parhaillaan sotivasta moottoripyöräjengistä.

Mies tiesi asian liittyvän oleellisesti huumekauppaan, ja vaistosi pahaa. Muisto kuitenkin siitä kun hän oli saanut 12 vuoden vankeustuomion, josta selvisi
alle 6 vuodella, kun hän vapautui suomen linnan avovankilasta ja saapui lautalla kauppatorin reunalle, oli häntä vastassa ollut alamaailman hyvintuntema
liivijengi, joka oli valmiiksi teettänyt hänelle liivit, joita hän ei kuitenkaan pukenut koska kieltäytyi tarjotusta jäsenyydestä perhesyihin vedoten.

Hän saisi varmasti apua alamaailman muiltakin toimijoilta, mutta tämä mutakuono tuntui omaavan hyvinkin voimakkaita taustajoukkoja huumemaailmasta. Miehen
tietämättä kyse oli kansainvälisestä huumeorganisaatiosta joka halusi tappaa miehen, että saisi itä- ja keski-suomen huumemarkkinoita itselleen. Mies kuitenkin
uskoi ettei hänelle kukaan tekisi mitään. Nimittäin jos hän asteli vaikka Porthan Pubiin Helsingin kalliossa, kaikki tunnistivat hänet, Jukka Niemisen.
Pahamaineisen rikollisen joka herätti monissa pelkoa, syystäkin. Tosin poliisi oli laskenut panokset ettei Jukka eläisi yli 50 vuotiaaksi. Heillä kun oli
toisenlaista tilannetietoa alamaailmasta.

Pian kuitenkin Jukan tulisi lähteä ajamaan Helsinkiin tapaamiseen jonka oli sopinut paria viikkoa aikaisemmin Virolaisen huumetoimijan kanssa. Kun Jukka
hörppi purukahvista valmistamaansa aamukahvia, nosti hän tuvan vetolaatikosta Tokarev TT-33 pistoolin syliinsä, kuin hakeakseen mielenrauhaa aseesta.
Ase oli kantautunut hänelle pari vuotta aikaisemmin kun 800 gramman pirierän yhteydessä oli samalla toimitettu Itäisestä Virosta hänelle luvattu pistooli, joka
ei todellakaan ollut kallis, eikä edes loppuun ammuttu, mutta sitäkin enemmän muuta käyttöä nähnyt, hieman pintaruosteessa ollut aseyksilö.


Jukka Nieminen oli päättänyt ottaa aseen mukaan tulevalle Helsingin reissulle mutakuonon aiheuttaman uhan varalle.
Liitteet
Jukka Niemisen sylissä makaava TT-33
Jukka Niemisen sylissä makaava TT-33
17991034_437682619915242_7727023077991840561_n.jpg (41.57 KiB) Katsottu 8517 kertaa
Vankilanjohtaja on eräänlainen matkaopas. Hän osaa määrätietoisesti johtaa jopa vuosikymmenen kestävää retkeä, jossa majoitus on järjestetty betonisen hotellin alakerrokseen.

Avatar
Dark Tetra
Hetty Wainthropp
Viestit: 490
Liittynyt: Ke Tammi 25, 2017 11:19 am
Paikkakunta: Keskusvalvomo

Re: Huumemaailman humanismi. (Tarina)

Viesti Kirjoittaja Dark Tetra »

Myrskylässä, lähellä paikkaa jonne jatkosodan aikana Neuvostoliitto oli pudottanut kaksi desanttia 9. heinäkuuta 1941 oli meneillään kahden miehen
tapaaminen. Kumpikaan miehistä ei tiennyt alueen historiasta mitään, eikä se edes olisi kiinnostanut heitä. Miehet polttivat taukoamatta tupakkaa, ja
juttelivat kiihkeästi, mutta hiljaisesti kuiskien.

Historiallisesti noiden kahden desantin kohtalo oli ollut karu. Heidän tarkoituksenaan oli kohdata 16.heinäkuuta 1941 Sippolaan lopulta pudotettu desanttiryhmä, mutta molemmat saivat Luger pistoolin kasvojensa eteen noin 2 metrin päähän. Heidät ammuttiin
nykyisen tienristeyksen viereen ja arviolta molempien ruumiit lepäävät Myrskylän keskustien alla. Muutamien satojen metrien päässä kirkkojärvessä lepäsi
yhä desanttien upottamat sabotaasiin tarkoitetut räjähteet, sytyttimet ja aseet patruunoineen.

Miehet olivat sopineet tapaamisen sen jälkeen kun alamaailmasta oli kantautunut tieto jonka mukaan Jukka Nieminen olisi tulossa piilopaikastaan
pääkaupunkiseudulle tapaamaan huumekontaktiaan. Jukka oli päätetty surmata, mutta ensiksi hänet piti saada mukaan lopulliseen sijoituspaikkaansa. Se
ei tulisi olla olemaan helppoa. Jukka kun tunnettiin hieman vainoharhaisena miehenä. Siitä syystä miehet juonivat Jukalle ansaa. Jukan huumekontakti oli
saatu tiedusteltua ja hänelle oli ehdotettu rahasummaa vastaan tulemaan mukaan juoneen joka tulisi viemään Jukan hengen.

Yksi alamaailman väkivaltarikollinen oli ehdottanut Jukan surmaamista kaukolaukauksena. Hän oli tietoinen, että hyväkuntoisen ja kohdistetun 30-06 kiväärin
kiikareineen voisi ostaa Espoolaiselta asetrokarilta. Ajatus kuitenkin J.F.Kennedy -tyylisestä teloituksesta nauratti muita. Sellainen kun onnistuu vain
elokuvissa. Suomalaisen alamaailman toteuttama palkkamurha onnistuu vain yhdellä tapaa. Se on sellainen että kohde nousee itse omasta halusta auton kyytiin
eikä häntä enää sen jälkeen löydetä.


Kun myöhemmin iltapäivällä Jukka Nieminen lipui autollaan kohti Helsinkiä jossakin Kuhmoisten ja Padasjoen tienoilla kulkeneella tieosuudella, soi hänen
puhelin. Soittaja oli hänen huumekontaktinsa joka pyysi vaihtamaan Helsinkiläiseen ruokaravintolaan sovittua tapaamispaikkaa Neste tuuliharjaan valtatie
E75 varrelle hieman ennen Lahtea. Paikka sopi Jukka Niemiselle koska se oli hyvin valvottu ja turvallinen paikka tavata. Huoltoasemat kun ovat yksi
huumerikollisten tavanomaisista tapaamispaikoista.

Jukka oli autuaan tietämätön siitä, että jopa hänen ruumiin sijoituspaikkakin oli jo suunniteltu valmiiksi. Se oli jossakin Kärkölän tietämillä, mutta
varsinaista hautaa ei oltu kaivettu valmiiksi, vielä. Jukan tappaminen oli tarkoitus suorittaa seuraavanlaisesti. Neste tuuliharjassa huumekontakti
kertoisi lähistöllä olevasta maakätköstä, jossa olisi 5 kiloa piriä. Aineet pitäisi heti hakea. Paikalle Jukan ohjaisi yksi huumekuriireista, jonka tämän
tulisi tavata Kuisman alikulkukäytävällä runsaan 10 km päässä Nesteeltä.

"Kuriiri" joka tosiasiallisesti oli yksi tappajista, ohjaisi Jukan läheiseen
metsikköön, jossa toinen tappaja ampuisi tätä "kätkön luona" vaimennetulla 9mm pistoolilla kerran rintaan ja kerran päähän niin että tämä kuolisi välittömästi.

Sen jälkeen ruumis asetettaisiin rakennustyömaalla käytettävän muovin sisään ja teipattaisiin koko käärö kiinni, ja vietäisiin Kärkölään ennalta suunniteltuun
rauhalliseen hautapaikkaan, jossa liikkui harvakseltaan todella vähän ihmisiä. Ruumiin hajuhaittoja ei tulisi juurikaan, miehillä kun oli mukana kaksi
10 L säiliötä suolahappoa. Miehet olivat lukeneet netistä kuinka ihmisruumiista noin 70% on nestettä. Kun ruumis on pakattu tiiviisti muoviin ja suljettu
kunnolla, tulisi ruumispussin toiseen päähän tehdä reikä josta sisälle leskettaisiin haudan pohjalla suolahappoa. Näin ruumiinnesteet ragoisi hapon kanssa.
Myös mahdolliset DNA-tunnisteet katoaisi kun ruumiskääreen päälle kaadettaisiin suolahappoa ja lopuksi haudattaisiin kunnolla ja hauta maisemoitaisiin.

Jukka ei voinut muuta kuin sopia uudeksi tapaamispaikaksi Neste Tuuliharjan. Hän ei nimittäin halunnut luopua huumekontaktistaan vaikka haistoi palaneen käryä.
Sen sijaan puhelun päätteeksi Jukka pysähtyi tien reunaan ja asetti toiseen mukana olleista matkapuhelimista akun paikalleen kun oli ensin auttanut puoliksi
paikoillaan olleen SIM-kortin puhelimeen. Hän oli huumemaailmassa oppinut toimintatavat. Yksi niistä oli kilpailijoiden tuhoaminen polttamalla heidät. Tämä
tarkoittaa käytännössä vasikointia, mutta huumemaailmassa sitä saatetaan kutsua Blackjackiksi. Englantia taitaamattomia on huumemaailmassa vankasta peruskoulun
oppivelvollisuudesta huolimatta vielä runsaasti, siksi myös musta Jaakko on oivallinen nimitys tälle toimintamallille.

Musta Jaakko on todellisuudessa hämärästä nimestään huolimatta poliisi. Hämärässä tai usein pimeässä toimiva poliisi. Suomessa on ollut vain yksi poliisin
toimipiste missä Blackjack toiminta oli mahdollista. Se oli Helsingin poliisilaitoksella. Tarkemmin Helsingin poliisilaitoksen rikostutkinnan huumepoliisissa.
Se oli Huumepoliisin päällikön rikollisten kanssa keksimä toimintamalli. Siinä voittivat kaikki jotka tunsivat pelisäännöt. Säännöt olivat ne että niitä ei
ollut. Keneenkään ei siis huumemaailmassa tulisi luottaa. Blackjack toiminta oli kohteiden maalaamista. Maalarina toimi aina rikollinen.

Jukka soitti levähdyspaikalta puhelun. Puheluun vastasi Pasilassa istuva rikosylikonstaapeli. Vaikka rikosylikonstaapelin esimies oli otettu kiinni
jo aikaa sitten, meininki jatkui samanlaisena esimiehen vaihdosta huolimatta. Rikosylikonstaapi Mikko Runström tunsi Jukan henkilökohtaisesti. He olivat
toimineet yhdessä aikaisemminkin, useita kertoja. Jukka kertoi Mikolle nopeasti tilanteen, ja Jukka ehdotti että hän viivyttelisi, että Mikko saisi
Nesteelle oman ryhmänsä paikalle. Seuranta-autoja tulisi olla useita, ettei käy mitään ja huumekaupat onnistuisivat täydellisesti. Mikko pohti asiaa.

"Kaks tuntii nii ollaa Nesteellä, älä ole huolissas, me seurataa sua näkymättömästi", Mikko kertoi. Puhelun jälkeen hän kasasi seurantaan ja tiedusteluun
erikoistuneita konstaapeleita kolme paria ja ohjeisti nämä keikalle. Mikko oli mielessään tehnyt analyysin tilanteesta ja tiesi ettei hän tulisi muuta kuin
voittamaan. Jukkaa hän ei voisi kiinniottaa, eikä hän olisi sitä halunutkaan tehdä. Isompia kaloja oli nyt Mikon kaikuluotaimessa.

Jukka jäi viivyttelemään tupakkaa poltellen ja kahvia termospullostaan juoden levähdyspaikalle. Sillä aikaa Pasilan poliisitalon uumenista syöksyi ajoramppia
pitkin useampi poliisin tunnukseton virka-ajoneuvo. Pasilan poliisitalon katolla pyramidin muotoisissa, todella ahtaissa ulkoiluhäkeissä oli tälläkin hetkellä
seksuaalirikollisia, huumerikollisia ja väkivaltarikollisia. He kaikki olivat kaikkea muuta kuin toimintaan lähtevän ryhmä, eivät muuten kuin mielentilaltaan.
Ahdistuneita, masentuneita ja stressaantuneita, kaikkea muuta kuin pirteyttä täynnä ollut toimintaryhmä, joka oli jälleen saanut vainun hyvästä keikasta.

Jukan huumekontakti oli 42 täyttänyt mies. Hän oli kotoisin Märjamaalta, Virosta. Hän kävi ahkerasti punttisalilla ja piti pohjoismaisesta mytologiasta.
Hän oli viihdekäyttäjä, eli otti pirivivoja joka päivä. Nytkin hän otti sinisen värisessä rakennusliikkeen nimissä olevassa pakettiautossa nollakakkosen
kojelaudalta, samalla kun auton soittimeen oli laitettu soimaan lähes täysille: Greip - Vihma Loits -biisi.

Ülari Asukohta oli syntynyt parempaan väestöön Eestissä. Hänen ei olisi tarvinnut olla mukana huumekaupassa, mutta -90 luvulla tapahtuneen Neuvostoliiton
kaatumisen seurauksena tapahtunut itsenäistyminen ja sitä kautta vaurastuminen, oli aikaa jolloin lehdet kirjoittelivat rikollisista kuin nämä olisivat
hyväntekijöitä. Tuohon aikaan rikollisia pidettiin lähes viranomaisina ja heitä arvostettiin hyvinkin laajoissa piireissä. Kuulumalla tuohon aikaan järjestäytyneeseen
rikollisryhmään oli kunnia asia ja se takasi vaurastumisen. Ülarille tuo aika oli syöpynyt niin syvälle ettei hän enää koskaan tulisi pääsemään siitä irti.
Järjestäytynyt rikollisuus antoi hänelle paitsi elämälle sisältöä, myös illuusion jota hän rakasti, vaikka tiesi sen olevan vain harhaa. Ainakin hän
pääsi olemaan huumeiden ja toiminnan keskellä ja kuulemaan asioista joista tavallinen kadunkulkija oli täysin tietämätön.

Ülari käynnisti piripäissään pakettiauton ja laittoi vilkun oikelle. Hän lähti Vantaalta, Hakunilasta kohti Neste Tuuliharjaa. Tietämättä sitä, että valtatiellä
E75 oli jo useampi poliisin ajoneuvo matkalla samaan kohteeseen. Yksi poliisin seuranta-auto otti kohteekseen Ülarin kehäkolmella, ilmestyen tämän perään noin
2km päähän, näkymättömiin. Seuranta paikallisti Ülarin kohdepaikannuksella ja poliisin rekisterillä, johon on kirjattu epäiltyjen epävirallisia osoitteita,
lähipiirin osoitteita, autojen rekisterinumeroita siltä varalta, että kateissa oleva epäilty saattoi liikkua niillä jne.

Poliisin autojen välillä kävi tiedonvaihtoa radioliikenteessä. "Ülari Asukohta aikaisempia tuomioita törkeistä huumausaine- ja ampuma-aserikoksista", Mikko
puhui viestinnässä. Hän etsi hittejä salaisista rekistereistä, että löytäisi mahdollisen uhan. Poliisin salainen seuranta-rekisteri kertoi Ülarin lähipiiristä
hyvin paljon. Järjestäytynyttä rikollisuutta. Rekisteri, jonne päätyvät kaikki erittäin vaaralliset henkilöt, kertoi Ülarin lähipiiristä joka toisen
kuuluvan kyseiseen rekisteriin.

Mikko sai tiedon että Ülari katosi juuri äsken GSM-seurannasta, muttei visuaalisesta seurannasta. Mikko pohti loppuiko puhelimesta akku vai laittoiko Ülari
auton tupakansytyttimeen kiinnitettävän jammerin päälle seurannan ehkäisemiseksi. Mikko arvasi oikein. Jammerin käyttö oli Ülarille kuten monelle muullekin
huumekonnalle tapa, joka oli osa arki-elämää.

Jos Ülari olisi osannut ennustaa, olisi hän nähnyt itsensä iltaan mennessä ruumishuoneella makaamassa päävamman saaneena. Oikeuslääkärin mukaan Ülarin henki
ei olisi enää pelastettavissa vamman saamisen jälkeen.
Vankilanjohtaja on eräänlainen matkaopas. Hän osaa määrätietoisesti johtaa jopa vuosikymmenen kestävää retkeä, jossa majoitus on järjestetty betonisen hotellin alakerrokseen.

vintercider
Alibin satunnaislukija
Viestit: 63
Liittynyt: Ma Joulu 22, 2014 12:00 am

Re: Huumemaailman humanismi. (Tarina)

Viesti Kirjoittaja vintercider »

Jos argumentointini on heikkoa olen pahoillani. Miksi ei perhetapaamisia?
Kuulostan suomenruotsalaiselta koomikolta. Voi ei. No Timppa saunoo. Con profondo rispetto siitä et kerroit tän tarinan. Meni saturdarahilta taas 13 miljoonaa sivu suun. Joo sana on vapaa jos uskaltaa. Perskutarallaa vedetään wasabit nenään ja sit ihmetellään miks vinosilmät on kiukkusina ku niiden wasabit on joku ...
Nooh, mäkin ihan omaa käyttöö tässä mietin, joo mulle on joku muukin sanonut että voi eetä sinä olet tyhmä. Ei tää oo noin helppoo täällä onneks mulla on ½ päätä tallella. edes. joo ja 13 000 oiroo opintolainaa just joo.

Don Salamanca
Nikke Knakkertton
Viestit: 165
Liittynyt: Pe Tammi 12, 2018 12:17 am

Re: Huumemaailman humanismi. (Tarina)

Viesti Kirjoittaja Don Salamanca »

Oli niin pitkiä viestejä etten jaksanut lukea, voiko joku tiivistää ketjun sanoman lyhyhesti kuin aihe kiinnostaa?

Avatar
On Anoi Kaa
James Bond (George Lazenby)
Viestit: 11798
Liittynyt: To Kesä 23, 2011 8:04 pm
Paikkakunta: Syvä joki

Re: Huumemaailman humanismi. (Tarina)

Viesti Kirjoittaja On Anoi Kaa »

^ En usko, että kukaan tuota mielenkiintoista ja välillä jyrkkiä käänteitä sisältävää tarinaa alkaa tiivistämään. Ei tuo nyt niin pitkä ole, että alkaisin referoimaan. Ne lukee, joita kiinnostaa...
Ironiainjektio: Mitä enemmän injektiot, sitä enemmän infektoit (tuore tutkimus). Tästä syystä virustaudit ja syövät saavat usein vallan boostaamisen jälkeen. Olkaa viisaita ja pysähtykää hetkeksi.

Blondie
Armas Tammelin
Viestit: 87
Liittynyt: Ti Heinä 10, 2018 12:40 am

Re: Huumemaailman humanismi. (Tarina)

Viesti Kirjoittaja Blondie »

Siis loistavaa tarinan kerrontaa. Mä jäin heti koukkuun, et saisko lisää KIITOS!!!

Sniffaaja
Martin Riggs
Viestit: 608
Liittynyt: Ti Touko 26, 2015 6:59 am

Re: Huumemaailman humanismi. (Tarina)

Viesti Kirjoittaja Sniffaaja »

Tämä rikosdekkari on saanut porttikiellon :(
http://www.osuva.com/ - joukko- ja perhesurmaajien treenipaikka vuodesta 2000. Parhaimmat aseet ja kouluttajat.

Jack the Ripper
Adrian Monk
Viestit: 2643
Liittynyt: To Heinä 19, 2007 2:31 am
Paikkakunta: Helsinki

Re: Huumemaailman humanismi. (Tarina)

Viesti Kirjoittaja Jack the Ripper »

Ääneennaurua aiheutti kohtaus jossa äidinpoika teurastaja pyörittää peniksenpätkää lihamyllyssä radio Novaa kuunnellen.
"Olen pessimisti. Tiedän kaiken turhaksi, mutta todennäköisesti olen taas tässäkin väärässä"

Vastaa Viestiin