20-vuotias Kari Antero Kallio ja häntä muutaman vuoden vanhempi Jouko Eronen olivat lauantaina 3. marraskuuta 1984 nauttimassa päihteitä Erosen asunnolla. Mikään uusi harrastus se ei heille ollut. Etenkin Eronen oli jo pitkään puuduttanut kehoaan päihdyttävillä aineilla, ollen nuoresta iästään huolimatta jo vahvasti päihderiippuvainen. Hänet oli aiemmin tuomittu ryöstöstä, joten lakitupa oli tuttu paikka.
Vielä hän ei arvannut, että tuona iltana tapahtuisi jotain sellaista, mikä saisi hänet leivättömän pöydän ääreen kesällä 1986.
Kallio perkele kävi kusella niin että vessan lattia ja seinät saivat osansa. Eronen ei tykännyt ja illan mittaan kun päihtymystila oli edennyt, niin hän kiivaasti käski Kallion mennä ulos kuselle. Kallion lähdettyä Eronen sai ajatuksen ampua hänet.
Vitutus purkaantuu
Kallion astuttua ulko-ovesta pihalle Eronen nappasi pienoiskiväärin ja lähti seuraamaan Kalliota. Humalatila ei haitannut, sillä Eronen oli innokas ampuja, joka hallitsi rottien ampumiseen tarkoitetun aseensa. Tähtäys oli kohdallaan, Kallio sai luodin kalloonsa ja kaatui kyljelleen tumman verivanan valuessa suusta.
Hänen ryyppäämisensä oli nyt ryypätty. Iäksi.
Varmistaakseen, ettei Kallion tarvitse kitua, Eronen ampui vielä kaksi kertaa päähän.
Tämän jälkeen hän veti ruumiin liiterin taakse ja peitti sen sammalilla ja risuilla.
Yöllä talolle saapuivat Erosen veli ja tämän muija. Heille Eronen ei kertonut asiasta mitään.
Aamulla kun krapulainen pää sai ajatuksen syrjästä kiinni, Eronen muisti tapahtumat ja meni liiterin taakse. Tukka nousi pystyyn kun huomasi, että ei se ollutkaan pelkkää unta. Kallio maata rötkötti peiteltynä ja kuolleena.
Maanantaina ei Erosen ajatukset pysyneet työssä, vaan hän pohti, että mitä helvettiä Kallion ruumiin kanssa pitäisi tehdä. Teosta kiinni jääminen ei juurikaan houkuttanut.
Kaatopaikalle
Illalla klo 19 hän vuorasi autonsa takaistuimen vanhoilla vaatteilla, ja ties millä säkeillä. Sitten hän raijasi Kallion tomumajan autoon ja ajaa huristeli Jokiniemen kaatopaikalle. Se oli tuttu paikka – siellä hän oli käynyt usein ampumassa rottia.
Kaatopaikalla hän tutki vielä Kallion taskut, mutta jätti löytämänsä 20 markkaa ottamatta – eihän Eronen sentään mikään ruumiinryöstäjä ollut. Sitten hän työnsi ruumiin veteen ja upoksiin.
Kari Kallio ilmoitettiin kadonneeksi. Myös Eroselta kyseltiin, ja hän kertoi Kallion kavereille, että "mopolla vein hänet Ruposen hiekkakuopille". "Sen jälkeen en ole miestä nähnyt". Poliisit kävivät myös kyselemässä, että ookkos kaverias nähny? Eronen kielsi tietävänsä Kalliosta mitään.
Joulukuussa Eronen kuitenkin kaljapöhnässä tunnusti yhdelle kaverilleen mitä oli tehnyt, mutta sopivat, että asiasta ei sitten puhuta kenellekään.
Tammikuussa syntisäkki kävi taas raskaaksi, ja oli kevennyksen aika. Eronen kertoi – nyt jo kolmelle kaverilleen - mitä on Kalliolle tehnyt. Taas vannottiin vaitiololupauksia.
Kallio oli ja pysyi kateissa.
Keväällä 1985 Eronen kävi kaatopaikalla ja huomasi entisen ryyppykaverinsa ruumiin nousseen osittain pintaan. Kepeillä söhien hän sai ruumiin taas upoksiin. Kesällä se piru oli taas noussut ja kavereidensa kanssa tuolloin rottia ampumassa ollut Eronen sai johdatella kavereita muualle, kun hän itse taas kerran astui lätäkön äärelle keppeineen…
Salaisuus paljastuu
Luoja yksin tietää, olisiko Kallion ruumis jäänyt ikuisesti kateisiin, ellei Lopen poliisiasemalle olisi toukokuussa 1986 astellut henkilö, joka kertoi, että kadonnut Kari Kallio on surmattu ja että hänen ruumiinsa on Jokiniemen kaatopaikalla.
- Tässä lätäkössä Kallio makasi puolitoista vuotta. Kuva Alibi 8/86
- Loppi_kaatopaikka_1.jpg (39.47 KiB) Katsottu 5793 kertaa
- HS 24.5.1986.
- Kaatopaikkalöytö.jpg (63.38 KiB) Katsottu 5793 kertaa
Hän tunnusti teon saman tien. Pidätettiin ja vangittiin Kari Kallion murhasta epäiltynä. ”Jos surmatyö on tehty epäillyn kertoman perusteella, kovin vähästä on ihmishenki ollut kiinni”, kommentoi poliisi tapausta.
Puolustus esitti tekoa tappona, koska Kallio oli todennäköisesti kuollut heti ja ne kaksi muuta laukausta olivat tarpeettomia, ja että teko oli tehty hetken mielijohteesta; lattialle kusemisesta kiivastuneena. Kuin myös että Erosen psyyke oli heikko jatkuvan kännäämisen takia.
- Eronen passitettiin mielentilatutkimukseen 24.7. pidetyn oikeudenkäynnin jälkeen.
Mutta miksi teko sitten ilmiannettiin? Samainen henkilö soitti Alibi-lehteen ja sai toimittajan tulemaan Lopelle. Tämä mister X kertoi, että hän ajoi joka päivä kaatopaikan ohi ja tiesi, että siellä se ”Urosen renkinä ” tunnettu Kallio makaa, ja kaikki luulevat hänen lähteneen Ruotsiin paremmille ansioille. ”En vaan voinut enää vaieta”.
Oliko se sitten vasikointia, pohdittiin Alibin numerossa 8/1986.
Mikä oli sitten Erosen tuomio? Sitä en (vielä) löytänyt. Tappona tälläiset ovat kuitenkin (yleensä) tuomitut.
Veikkaan kahdeksaa vuotta kuutta kuukautta.
Näiden surmien nimet juontuvat monista syistä. Ei tätä tappoa kaatopaikalla tehty, mutta kaatopaikka on kuitenkin keskeinen tekijä, joten siitä nimi Kaatopaikkasurma.
- Eihän Punavuoren kaksoismurhiakaan tehty Punavuoressa, vaan Espoon Otaniemessä, mutta Punavuori on taas se mistä uhrit löydettiin.
