Tuo putkasurma oli nimenomaan se pimeänä ollut henkirikos?
Kuinka sellainen onnistuu kun putkassa olleet on kuitenkin olleet tiedossa, vai onko tekotapa ollut sellainen ettei ole rikokseksi ensin paljastunut. Selkeä kuristaminenhan kyllä selviää, joku tukahduttaminen olisi saattanut pysyä pimeänä ennen vanhaan.
Onkohan nää olleet joskus 70-luvulla?
Vankilassa oloa ja kulttuuria
Re: Vakavaa
Surfin' USA - Parasta waterboarding-musaa ikinä
L´amourha
"Tuo putkasurma oli nimenomaan se pimeänä ollut henkirikos?"
70- luvulla tapahtui. Ennen ei juoppoputkissa ollut sellaista kuin tänä päivänä. Viimeinen juopumuspidätys itsellä joskus 70- luvulla. Siellä oli sakkia maatalon isännästä puliukkoon ja kaikkia siitä välillä. Joku poliisin silmätikku saattoi joutua juoppoputkaan ihan kiusaksi vain.
Juoppoputkassa tapahtui lukuisia pahoinpitelyjä, raiskauksiakin, sekä henkirikoksia. Yhdellä paikkakunnalla tapahtui varsin raaka kuolemaan johtanut rääkkäys. Siinä tekijä jäi kiinni ennen poliisilaitokselta pois pääsyä. Myöhemmistä väkivaltajutuista tämä epeli meinasi joutua pyttyyn. Tuolloin 1- 2 vankia vuodessa määrättiin vaarallisena rikollisena pakkolaitokseen. Jossain tämän tapaisissa on täytynyt putkassa kuristamisen tapahtua. En tuntenut tuota pyttymiestä paremmin, niin en tiedä. Siksi kyselenkin jos jollakin olisi parempaa tietoa asiasta.
Ps. Ei vankilassa voinut mennä kysymään mitä sinä olet tehnyt. Ennen oikeutta tapana oli kysyä jos kysyi; mistä ne sua syyttää.
70- luvulla tapahtui. Ennen ei juoppoputkissa ollut sellaista kuin tänä päivänä. Viimeinen juopumuspidätys itsellä joskus 70- luvulla. Siellä oli sakkia maatalon isännästä puliukkoon ja kaikkia siitä välillä. Joku poliisin silmätikku saattoi joutua juoppoputkaan ihan kiusaksi vain.
Juoppoputkassa tapahtui lukuisia pahoinpitelyjä, raiskauksiakin, sekä henkirikoksia. Yhdellä paikkakunnalla tapahtui varsin raaka kuolemaan johtanut rääkkäys. Siinä tekijä jäi kiinni ennen poliisilaitokselta pois pääsyä. Myöhemmistä väkivaltajutuista tämä epeli meinasi joutua pyttyyn. Tuolloin 1- 2 vankia vuodessa määrättiin vaarallisena rikollisena pakkolaitokseen. Jossain tämän tapaisissa on täytynyt putkassa kuristamisen tapahtua. En tuntenut tuota pyttymiestä paremmin, niin en tiedä. Siksi kyselenkin jos jollakin olisi parempaa tietoa asiasta.
Ps. Ei vankilassa voinut mennä kysymään mitä sinä olet tehnyt. Ennen oikeutta tapana oli kysyä jos kysyi; mistä ne sua syyttää.
Persoonia
Monien persoonien lisäksi kaksi mustalaismiestä ansaitsee tulla mainituksi. Olivat vankilassa näkyviä ja kuuluvia. Tuolla jossain keskustelussa kysellään kuka oli mustalaismies. Kari Hagert on tuo mies, minkä muistaakseni olen jo kertonut. Punaraitapuku päällä kovalla äänellä käveli ja puheli vasta taloon tulleena. Kari oli omanalainen luonnonlapsi. Käveli Sörkan päiväsellin portaita käsillä. Vaasassa hyppäsi mustalaisia täynnä olevaan selliin ja huusi; nyt katsotaan kuka on mies. Rundiin Karin tie vei. Vaasan läänillä oli tuolloin rundit merisiivessä toisessa kerroksessa. Kakolassa Kari ryösti Koskisen kanssa yhden nimimiehen. Mies menetti vähän mainetta kun poltti ryöstäjät. Vaikea tilanne. Hänelle tuli siirto Konnunsuolle. Tuomioita en tiedä enkä muista mitä tekijöille tuli. Sukevalla toisen vangin ryöstänyt 70- luvulla sai
2 vuotta.
Kari Hagert tapettiin Ruotsissa oliko -86.
Listoni on toinen, hänkin jo kuollut mies. Nuorena sähäkkä, joka ajatti pamppua kongilla jakkara kädessä. Iholtaan niin tumma, etten heti huomannut romanimieheksi, mustalaiseksi. Tumman ihon alta kämmenselissä olevat tatuoinnit näkyivät nipin napin. Soitimme kaverin kanssa kitaraa yhdessä sellissä. Hän sooloa ja minä komppasin. Siihen tuli kuulijoita, myös Listoni. Soiton loputtua suhtauduin kriittisesti omaan osuuteen, johon Listoni älähti: Sehän meni hyvin. Samaa mieltä oli muu joukko, yksi jopa riehaantui.
Loppuvuodet Listoni eleli Turussa, jonne joitakin vuosia sitten kuoli.
Mustalais vankeihin suhtautuminen oli ennen kahdenlaista. Toiset eivät voineet sietää, mutta toisille he olivat vankeja toisten juokossa. Kerrankun vankilassa näytettiin elokuvaa, meni projektori epäkuntoon. Vankeja meni katsomaan mitä voi tehdä, sillä jokainen halusi nähdä elokuvan loppuun asti. Korjaajien joukossa oli yksi romanimies. Vanki katsojien joukossa nauroi estottomasti ja kovalla äänellä sanoi: Manne korjaamassa projektoria. Katsokaa manne korjaa jne. jne. Kone tuli kuntoon ja katsomaan tullut joukko sai nähdä elokuvan loppun asti.
Joskus lisää.
2 vuotta.
Kari Hagert tapettiin Ruotsissa oliko -86.
Listoni on toinen, hänkin jo kuollut mies. Nuorena sähäkkä, joka ajatti pamppua kongilla jakkara kädessä. Iholtaan niin tumma, etten heti huomannut romanimieheksi, mustalaiseksi. Tumman ihon alta kämmenselissä olevat tatuoinnit näkyivät nipin napin. Soitimme kaverin kanssa kitaraa yhdessä sellissä. Hän sooloa ja minä komppasin. Siihen tuli kuulijoita, myös Listoni. Soiton loputtua suhtauduin kriittisesti omaan osuuteen, johon Listoni älähti: Sehän meni hyvin. Samaa mieltä oli muu joukko, yksi jopa riehaantui.
Loppuvuodet Listoni eleli Turussa, jonne joitakin vuosia sitten kuoli.
Mustalais vankeihin suhtautuminen oli ennen kahdenlaista. Toiset eivät voineet sietää, mutta toisille he olivat vankeja toisten juokossa. Kerrankun vankilassa näytettiin elokuvaa, meni projektori epäkuntoon. Vankeja meni katsomaan mitä voi tehdä, sillä jokainen halusi nähdä elokuvan loppuun asti. Korjaajien joukossa oli yksi romanimies. Vanki katsojien joukossa nauroi estottomasti ja kovalla äänellä sanoi: Manne korjaamassa projektoria. Katsokaa manne korjaa jne. jne. Kone tuli kuntoon ja katsomaan tullut joukko sai nähdä elokuvan loppun asti.
Joskus lisää.
-
Dirk Gently
- Alibin satunnaislukija
- Viestit: 56
- Liittynyt: To Joulu 14, 2017 11:07 pm
Re: Vakavaa
Ihan mahtavia juttuja sulla. Mielellään näin nuorempana kundina lukee tekstiä ja saa edes hieman käsitystä siitä, millaista meno takavuosina on ollut. Jatka ihmeessä kirjoittamista, piristää päivää!
Sielun pitkä pimeä teehetki.
Re: Vakavaa
Samaa mieltä, kiinnostavia juttuja ja pidän Clarencen konstailemattomasta tyylistä kertoa niitä.
Surfin' USA - Parasta waterboarding-musaa ikinä
Virkavallan toiminta
Ennen oli yksilö ihminen aika heikoilla poliisia vastaan, jos oli hakattu poliisin toimesta. "Ei poliisi ketään hakkaa", lienee tuttua. Pahoinpidellyksi tultua kun meni hakemaan jäljistään lääkärintodistusta, lääkärin kone lopetti kirjoituksen heti, kun kertoi poliisin hakanneen. Sitä ennen innokaskin pahoinpidellyn todistuksesta antava lääkäri oli vastahakoinen koko asiassa. Kannatti jättää se siihen, aivan oman hyvinvoinninkin kannalta. Nykypoliisit eivät olleet edes syntyneetkään, mitä jotain kerron. Tarkoittaa, etten tunne heitä eivätkä minua.
Luvatta käyttöön otetulla autolla ajoimme talvi pakkasessa yhdestä pikku kaupungista toiseen. Jossain välissä tuli poliisiautot edestä ja takaa, oltiin jumissa. Yksi poliiseista sanoi; lähtekääpä juoksemaan tuonne, osoittaen metsäautotietä. Emme lähteneet ja meidät pakattiin poliisiautoon. Matka vei poliisilaitokselle ja siellä putkaan. Tuolloin oli puhalluskokeessa sellainen pussi, jonka väri muuttui kun oli alkoholia veressä. Tässä tapauksessa pussin väri ei muuttunut.
Yksi nyrkkisankari, jo luonteensa puolesta poliisi otti kaksi silmätikkua, joista Clarence oli toinen. Pitkä treenattu ukko hakkasi estoitta ei pampulla vaan nyrkeillä. Asia eteni oikeuteen, jossa hävisin, tuohon aikaan kuinkas muuten. Osa poliiseista oli kuitenkin perinpohjin kyllästynyt kollegansa väkivaltaisuuksiin, niin nyrkkisankari joutui vaihtamaan paikkakuntaa. Mainittakoot reunahuomautuksena kun nyrkkisankari meni pikku huppelissa ostamaan pimeästä viinaa. Sanoi myyjälle: Mikä se on näin asevelihinta? Viinaa myymässä ollut sai laakin ja karjui nyrkkisankarin pois paikalta. Ukko lähti häntä koipien välissä. Tämänkin poliisin kuolemasta on jo kymmeniä vuosia, ja oma viha ukkoa kohtaan on loppunut aikoja sitten.
Luvatta käyttöön otetulla autolla ajoimme talvi pakkasessa yhdestä pikku kaupungista toiseen. Jossain välissä tuli poliisiautot edestä ja takaa, oltiin jumissa. Yksi poliiseista sanoi; lähtekääpä juoksemaan tuonne, osoittaen metsäautotietä. Emme lähteneet ja meidät pakattiin poliisiautoon. Matka vei poliisilaitokselle ja siellä putkaan. Tuolloin oli puhalluskokeessa sellainen pussi, jonka väri muuttui kun oli alkoholia veressä. Tässä tapauksessa pussin väri ei muuttunut.
Yksi nyrkkisankari, jo luonteensa puolesta poliisi otti kaksi silmätikkua, joista Clarence oli toinen. Pitkä treenattu ukko hakkasi estoitta ei pampulla vaan nyrkeillä. Asia eteni oikeuteen, jossa hävisin, tuohon aikaan kuinkas muuten. Osa poliiseista oli kuitenkin perinpohjin kyllästynyt kollegansa väkivaltaisuuksiin, niin nyrkkisankari joutui vaihtamaan paikkakuntaa. Mainittakoot reunahuomautuksena kun nyrkkisankari meni pikku huppelissa ostamaan pimeästä viinaa. Sanoi myyjälle: Mikä se on näin asevelihinta? Viinaa myymässä ollut sai laakin ja karjui nyrkkisankarin pois paikalta. Ukko lähti häntä koipien välissä. Tämänkin poliisin kuolemasta on jo kymmeniä vuosia, ja oma viha ukkoa kohtaan on loppunut aikoja sitten.
Merimiehiä
Vankilassa oli entisiä merimiehiä. Se oli luonnollista, sillä paljon oli satamakaupungin miehiä. Merille lähti moni, mutta harva sinne jäi. Tavatessa vankilassa ollutta, vaikka henkilö oli outo, tietyistä piirteistä pystyi lukemaan jotain. Viimeistään kysymällä: Oletko merimiehiä? Toisen vastaus merimies on erimies oli vankilataustaisen viestin sisältävä kyllä. Kauempaakin leirintäalueella joku saattoin huutaa; merimies on erimies, johon kättä huiskauttamalla kuittasi asian todeksi.
Olipa joku niin uskalias, että kysyi paljonko istuit, tai koska pääsit talosta. Yleensä toteaja oli "ikivanhaa liittoa" oleva. Vankiloissa oli silti tuon aikakauden lehdissä kerrotuista asioista miehiä, perämiehiä myöten. Oli Murhainfossakin keskustelun aiheena olevia samaan aikaan.
Ei montaakaan kesää sitten kysyin yhdeltä, oletko merimiehiä. Äääeeen ole. Kysyin tiedätkö mitä kysymys tarkoittaa. Joooooo, tiedän mä. No missä talossa olit, olitko Riihimäellä. Sielläkin, tuli vastaus. Tämä kansalainen oli haluton juttelemaan, niin jätin sikseen. Joskus joku outo katsonut itseäkin ja huomasin hänen aivojen koko ajan raksuttavan, missä hän on nähnyt minut. Vahinko, kun tilanne ei ole sallinut tehdä parempaa tuttavuutta. Tuskin kukaan tykkää kun pankin jonossa kysyy, onko sitä tullut tehtyä yötöitä.
Olen "ikivanhaa liittoa" oleva, eikä tatuointeja näy kuin peukalon ja etusormen välissä kolme pistettä. Niiden alkuperäinen kuvakieli oli; pisteet omaava on kiertänyt Kap Hornin. En ole vielä kiertänyt, ja itsellä se viestii eri asiaa.
Olipa joku niin uskalias, että kysyi paljonko istuit, tai koska pääsit talosta. Yleensä toteaja oli "ikivanhaa liittoa" oleva. Vankiloissa oli silti tuon aikakauden lehdissä kerrotuista asioista miehiä, perämiehiä myöten. Oli Murhainfossakin keskustelun aiheena olevia samaan aikaan.
Ei montaakaan kesää sitten kysyin yhdeltä, oletko merimiehiä. Äääeeen ole. Kysyin tiedätkö mitä kysymys tarkoittaa. Joooooo, tiedän mä. No missä talossa olit, olitko Riihimäellä. Sielläkin, tuli vastaus. Tämä kansalainen oli haluton juttelemaan, niin jätin sikseen. Joskus joku outo katsonut itseäkin ja huomasin hänen aivojen koko ajan raksuttavan, missä hän on nähnyt minut. Vahinko, kun tilanne ei ole sallinut tehdä parempaa tuttavuutta. Tuskin kukaan tykkää kun pankin jonossa kysyy, onko sitä tullut tehtyä yötöitä.
Olen "ikivanhaa liittoa" oleva, eikä tatuointeja näy kuin peukalon ja etusormen välissä kolme pistettä. Niiden alkuperäinen kuvakieli oli; pisteet omaava on kiertänyt Kap Hornin. En ole vielä kiertänyt, ja itsellä se viestii eri asiaa.
Wenkulointia ennen wanhaan
Avaan tässä uuden langan Clarencen ja muiden kiwikauden wenkuloiden muisteloille. Niitä on mukava lukea, mutta menevät usein roskakoriin, kun eivät liity mihinkään erityiseen aihepiiriin. Hyvän materiaalin hukkaamista, väitän minä. Yhdessä ja samassa ketjussa niistä saataisiin myös lisätietoa muihin tapauksiin, kuten Lahti-Artun tapauksessa.
Kyllä. Asiasta on jo muutama ketjuntynkä. Kokeiltaisiinko kuitenkin vielä kerran historiaotsikon alla? Nytkin on kiva juttu ”merimiehistä” kaatopaikkaosiossa.
Kyllä. Asiasta on jo muutama ketjuntynkä. Kokeiltaisiinko kuitenkin vielä kerran historiaotsikon alla? Nytkin on kiva juttu ”merimiehistä” kaatopaikkaosiossa.
Kaikki sanomassa esitetty on mielikuvituksen tuotetta eikä sillä ole yhteyttä todellisiin tapahtumiin tai henkilöihin. Mahdolliset samankaltaisuudet ovat pelkkää sattumaa. Kirjoittaja on poliittisesti täysin korrekti.
Re: Wenkulointia ennen wanhaan
Ehdoton joo.
Ylläpito vois tehdä kulttuuriteon ja siirtää Clarencen jutut tähän ketjuun, eivät tosiaan ole arvoisessaan paikassa tuolla kaatopaikka-osiossa.
Ei tämä ketju ole siellä ollutkaan. Muutama irrallinen ketju taas yhdistetty tähän "kantaketjuun". Jatkossa myös nimimerkki Clarence muistaa aloittamansa lukuarvoltaan hienon ketjun ja postaa tänne kirjoituksiaan, eikä aloita joka kerta uutta ketjua samasta aiheesta.
-NILS-
Ylläpito vois tehdä kulttuuriteon ja siirtää Clarencen jutut tähän ketjuun, eivät tosiaan ole arvoisessaan paikassa tuolla kaatopaikka-osiossa.
Ei tämä ketju ole siellä ollutkaan. Muutama irrallinen ketju taas yhdistetty tähän "kantaketjuun". Jatkossa myös nimimerkki Clarence muistaa aloittamansa lukuarvoltaan hienon ketjun ja postaa tänne kirjoituksiaan, eikä aloita joka kerta uutta ketjua samasta aiheesta.
-NILS-
Surfin' USA - Parasta waterboarding-musaa ikinä
Vankilassa oloa ja merimiehiä
Chikatilo, L´amourha ja -NILS-. Kiitos teille ja muille rohkaisevaa palautetta antaneille.
"Jatkossa myös nimimerkki Clarence muistaa aloittamansa lukuarvoltaan hienon ketjun ja postaa tänne kirjoituksiaan, eikä aloita joka kerta uutta ketjua samasta aiheesta.
-NILS-"
Tuohon pyritään. Syy vahingossa vääriin paikkoihin tehtyihin aloituksiin on se, etten oikein tunne palstan tapakulttuuria.
Aikaa sitten uimahallissa venkulan kanssa jouduimme hävyttömän hyökkäyksen kohteeksi ilman näkyvää syytä. Kaverilleni sanoin, onko sinulla jäänyt kerrasto päälle. Oli aika tatuoitu ukko. Siinä laskimme leikkiä kun vanha kuivahko ukon käppänä alkoi huutaa meille: Noita linnan jätkiä ja parempi kun *piiiiiiiiip*. Kuulolla olevat olivat kuin ei olisikaan. Lähdin uimaan ja odottelemaan kamua altaaseen. Hän viipyi pikkusen mutta tuli kuitenkin perässä. Kertoi, että oli valistanut ukkoa suihkutiloissa. Tiesin kamuni varsinkin humalassa väkivaltamieheksi, enkä olisi ollut edes matkassa jos ei olisi ollut selvä. Kerran vankilassa aineissa antoi puukkoa toiselle vangille. Oli tehnyt samoin ennenkin, että kyseessä oli vaarallinen mies. Nyt kuitenkin selvänä. Mitä lie ukolle sanonutkaan, kun koko ukkoa ei näkynyt enään missään uimahallissa.
Liika lusiminen käy psyykkeen päälle, sanoisin jokaisella jotenkin. Tuolloin 85% vangeista halusi istua tuomionsa ilman hälyä ja vaikeuksia kaikessa rauhassa. Tämä kamuni oli sitä 15% jolta se ei onnistunut. Riidat, pillerit ja muut syyt aiheuttivat aina ongelmia. Kakolassa sekosi sitten sanotaanko kunnolla. Rundissa oli puheidensa mukaan nappia painelemalla tehnyt vaikka millaisia maanosan siirtoja. Psykiatri oli käynyt ja kova lääkitys päälle. Siitä alkoi hänen Kakola- Annes välin kulku.
Toinen merimies katukuvassa oli iältään paljon vanhempi. Oma persoonallisuus, sanotaan Hanski. Varasti Turusta moottoriveneen jolla ajoi Helsinkiin. Ei vähäpätöinen suoritus tuossa saaristossa. Hanski pyysi jossain tilanteessa autokyytiä keskustaan. Otin kyytiin ja kysyin mustan silmän syytä. Sanoi lättähattu löi. Miksi? En tiedä Hanski vastasi. Jokainen on nähnyt jossain harmittoman omissa oloissaan olevan ihmisen, keitä joukossa olo ahdistaa. Hanski oli ainakin kerran linnassa yhtä aikaa. Annoin hänelle Nessiä, ettei olisi kahvin puutetta. Tuon hän muisti koko loppuelämänsä. Sivilissä tarjosin aina Hanskille kahvit. Muisteli kun annoin vähän kahvia vankilassa ja sanoi jääneensä kahvivelkaa. No eikä jäänyt minun laskuopin mukaan.
Kumpikin noista veijareista on kuollut jo aikaa sitten. Artusta joku kyseli. Arttukin oli entinen merimies. Jos osaan vastata vastaan.
"Jatkossa myös nimimerkki Clarence muistaa aloittamansa lukuarvoltaan hienon ketjun ja postaa tänne kirjoituksiaan, eikä aloita joka kerta uutta ketjua samasta aiheesta.
-NILS-"
Tuohon pyritään. Syy vahingossa vääriin paikkoihin tehtyihin aloituksiin on se, etten oikein tunne palstan tapakulttuuria.
Aikaa sitten uimahallissa venkulan kanssa jouduimme hävyttömän hyökkäyksen kohteeksi ilman näkyvää syytä. Kaverilleni sanoin, onko sinulla jäänyt kerrasto päälle. Oli aika tatuoitu ukko. Siinä laskimme leikkiä kun vanha kuivahko ukon käppänä alkoi huutaa meille: Noita linnan jätkiä ja parempi kun *piiiiiiiiip*. Kuulolla olevat olivat kuin ei olisikaan. Lähdin uimaan ja odottelemaan kamua altaaseen. Hän viipyi pikkusen mutta tuli kuitenkin perässä. Kertoi, että oli valistanut ukkoa suihkutiloissa. Tiesin kamuni varsinkin humalassa väkivaltamieheksi, enkä olisi ollut edes matkassa jos ei olisi ollut selvä. Kerran vankilassa aineissa antoi puukkoa toiselle vangille. Oli tehnyt samoin ennenkin, että kyseessä oli vaarallinen mies. Nyt kuitenkin selvänä. Mitä lie ukolle sanonutkaan, kun koko ukkoa ei näkynyt enään missään uimahallissa.
Liika lusiminen käy psyykkeen päälle, sanoisin jokaisella jotenkin. Tuolloin 85% vangeista halusi istua tuomionsa ilman hälyä ja vaikeuksia kaikessa rauhassa. Tämä kamuni oli sitä 15% jolta se ei onnistunut. Riidat, pillerit ja muut syyt aiheuttivat aina ongelmia. Kakolassa sekosi sitten sanotaanko kunnolla. Rundissa oli puheidensa mukaan nappia painelemalla tehnyt vaikka millaisia maanosan siirtoja. Psykiatri oli käynyt ja kova lääkitys päälle. Siitä alkoi hänen Kakola- Annes välin kulku.
Toinen merimies katukuvassa oli iältään paljon vanhempi. Oma persoonallisuus, sanotaan Hanski. Varasti Turusta moottoriveneen jolla ajoi Helsinkiin. Ei vähäpätöinen suoritus tuossa saaristossa. Hanski pyysi jossain tilanteessa autokyytiä keskustaan. Otin kyytiin ja kysyin mustan silmän syytä. Sanoi lättähattu löi. Miksi? En tiedä Hanski vastasi. Jokainen on nähnyt jossain harmittoman omissa oloissaan olevan ihmisen, keitä joukossa olo ahdistaa. Hanski oli ainakin kerran linnassa yhtä aikaa. Annoin hänelle Nessiä, ettei olisi kahvin puutetta. Tuon hän muisti koko loppuelämänsä. Sivilissä tarjosin aina Hanskille kahvit. Muisteli kun annoin vähän kahvia vankilassa ja sanoi jääneensä kahvivelkaa. No eikä jäänyt minun laskuopin mukaan.
Kumpikin noista veijareista on kuollut jo aikaa sitten. Artusta joku kyseli. Arttukin oli entinen merimies. Jos osaan vastata vastaan.
Kauppa se on joka kannatti
Oman uran aikoina vankilan kanttiinissa oli vielä Jymy merkkistä tupakkaa. Marlboro tai Colt maksoi kahden markan kieppeillä. Suurin osa osti Aromaa ja Ritzlaa. Vanhoilla ukoilla oli tuolloin tapana illalla ikäänkuin askarrella ja tehdä huomista ja tulevaa varten valmiiksi sätkiä, joita sälyttivät tyhjässä filtteripussissa. Aroma oli myöskin maksuväline. Maksuvälineet järjestyksessä jotka muistan. Iso-Nessi, pikku-Nessi, Aroma, Rizla ja halvin postimerkki. Pimeä raha oli suuremmassa arvossa. Kanttiinista sai kaksi Nessiä mutta pimeällä rahalla vangilta kolme. Jos vartijat löysivät pimeää rahaa, se takavarikoitiin ja pahimmassa tapauksessa jäädytettiin. Jäädytys tarkoitti, ettei rahoja saanut ennen siviliä. Huumaavilla pillereillä olivat eri hinnat. Moni väänsi kuparitauluja epätoivolla saadakseeen maksettua pilleri- tai korttivelat. Näistä kortilla jymäytetyistä tuli usein myöhemmin toisen jymäyttäjiä, kun aikaa ja tuomioita tuli.
Pienissä kuvioissa oli myöskin pienet huvit. Postimerkin päälle saippuaa niin vastaanottaja sai helposti postileiman pois. Samalla merkillä sitten laittajalle paluupostia. Tuohon aikaa mustalaisvankien kirjoitus- ja lukutaito oli niin ja näin. Tulivat kynä ja paperi kädessä uudelle vangille pyytämään sanelun perusteella kirjoitettua kirjettä. Kun kirje oli valmis, kävivät tarkistuttamassa kirjeen lukutaitoisella, sillä joku joskus oli kirjoittanut omiaan.
Jos ei halunut alkaa moiseen puuhaan, täytyi vaan alusta asti kieltäytyä kirjoittamisesta. Kun he huomasivat, ettei ala kirjoittamaan, etsivät jotakin toista.
Tyttöjen koulukodista ei saanut kirjoittaa vankilaan. Kuitenkin koulukodin henkilökunta huomasi vain suovankiloihin laitetut osoitteet. Jos kirjeenvaihto onnistui, oli se vangin ja tytön kummankin mieluinen harrastus. Hämeeseen linnan neidolle kanssa posti kulki. Nämä naikkoset olivat livenä varsin karskeja ja suorasanaisia, että moni jäi toiseksi. Yksi lypsi lääninvankilasta tutkintavangilta aikalailla tavaraa.
Romanivangeista vielä. He polttivat mielellään Norttia tai muuta valmista ainakin muiden nähden. Mustalaiset eivät mielellään menneet sellaisen selliin istumaan, kuka keitti laihat toppakahvit omiensa joukossa. Yksi nuori suurikokoinen mustalaisvanki pyysi vanhemmalta vintiöltä Rizlaa lainaan. Miehen periaate on hoitaa aina velkansa. Vankilassa tuo periaate kärjistyy. Rizlaa ei alkanut määräpäivänä eikä sen yli kuulumaan, niin lainannut sanoi lainaajalle asiasta. Lainaaja maksoi velkansa, mutta vajaalla sätkäpaperi pakalla. Ruokatunnin jälkeen laskeuduimme portaita, niin alemmalla kerroksella lainaaja irvaili muiden mustalaisten kuullen: Tässä se oikein nuuka mies tulee. Tuskin lause oli lopussa kun nyrkki läsähti kohti irvailijan kaalia.
Pienissä kuvioissa oli myöskin pienet huvit. Postimerkin päälle saippuaa niin vastaanottaja sai helposti postileiman pois. Samalla merkillä sitten laittajalle paluupostia. Tuohon aikaa mustalaisvankien kirjoitus- ja lukutaito oli niin ja näin. Tulivat kynä ja paperi kädessä uudelle vangille pyytämään sanelun perusteella kirjoitettua kirjettä. Kun kirje oli valmis, kävivät tarkistuttamassa kirjeen lukutaitoisella, sillä joku joskus oli kirjoittanut omiaan.
Jos ei halunut alkaa moiseen puuhaan, täytyi vaan alusta asti kieltäytyä kirjoittamisesta. Kun he huomasivat, ettei ala kirjoittamaan, etsivät jotakin toista.
Tyttöjen koulukodista ei saanut kirjoittaa vankilaan. Kuitenkin koulukodin henkilökunta huomasi vain suovankiloihin laitetut osoitteet. Jos kirjeenvaihto onnistui, oli se vangin ja tytön kummankin mieluinen harrastus. Hämeeseen linnan neidolle kanssa posti kulki. Nämä naikkoset olivat livenä varsin karskeja ja suorasanaisia, että moni jäi toiseksi. Yksi lypsi lääninvankilasta tutkintavangilta aikalailla tavaraa.
Romanivangeista vielä. He polttivat mielellään Norttia tai muuta valmista ainakin muiden nähden. Mustalaiset eivät mielellään menneet sellaisen selliin istumaan, kuka keitti laihat toppakahvit omiensa joukossa. Yksi nuori suurikokoinen mustalaisvanki pyysi vanhemmalta vintiöltä Rizlaa lainaan. Miehen periaate on hoitaa aina velkansa. Vankilassa tuo periaate kärjistyy. Rizlaa ei alkanut määräpäivänä eikä sen yli kuulumaan, niin lainannut sanoi lainaajalle asiasta. Lainaaja maksoi velkansa, mutta vajaalla sätkäpaperi pakalla. Ruokatunnin jälkeen laskeuduimme portaita, niin alemmalla kerroksella lainaaja irvaili muiden mustalaisten kuullen: Tässä se oikein nuuka mies tulee. Tuskin lause oli lopussa kun nyrkki läsähti kohti irvailijan kaalia.
Vakavaa ja vakavampaa
Puhuimme yhden jo pois nukkuneen paljon istuneen miehen kanssa vaarallinen vanki- tittelin saaneista, ja heidän vaarallisuusasteikostansa. Kumpikin oli samaa mieltä, että listalle kuuluisivat eri henkilöitä. Tosin osa voi jatkaa siellä mihin on listoilla sijoitettu.
Laki vaarallisista rikoksen uusijoista 1971- 2004(?) pytyn saaneista oli tutkimuksen mukaan suurella osalla piilevä mielisairaus. Osa tietääkseni oli välillä Niuassa hoidossa pitkiäkin aikoja.
Kakolan sairassellissä oli muuan mies, kuka odotteli pyttyä. Olin miehen kanssa juttuväleissä ja toimeen tultiin. Yksi sanoi hänen olleen huumorintajuton tyyppi. Totesin, oliko hällä niin vakavaa, että pytty odotti. Siihen kaverini vastasi; eihän hällä muuta ollut kuin tappo, toista sipaisi kirveellä ja yhtä ampui vahingossa pistoolilla mahaan plus muut. Onhan tuossa jo listaa. Päällepäin ei olisi ensimmäisenä tullut mieleen.
Yhdelle toiselle luettiin pytty. Vankilaoikeus mietti ratkaisua aika pitkään, mutta jätti määräämättä pakkolaitokseen. Myöskään tästä miehestä ei osannut tuntematon arvata mikä oli kallon sisäinen toiminta. Olimme vankilassa tutustuneet ja sivilissä ollessaan tuli juttelemaan ja pyysi rahaa lainaan. Kerroin olevani sillä hetkellä heikossa rahatilanteessa, ja ettei ollut kuin yksi seteli, ja perheelleni oli joulu tulossa. Oli markka-aika. Tämä kiiluvakatseinen ryökäle pyysi; anna se. En antanut, mutta tuolla "anna se" repliikillä hommasi, että aloin karttaa miestä. Näytin autosta ystävälleni miehen, kun näkyi katukuvassa. Kaverini säikähti pahemman kerran. Oli humalassa aukonut juuri tuolle päätään, kun heillä oli ollut jonkinlainen sanaharkka. Suoranainen ihme, että oli vielä hengissä. Myöhemmin tämä kenellä oli pytty hyllyllä, määrättiin toistuvasta henkeen, vapauteen ja terveyteen kohdistuneista rikoksista pyttyyn.
Jalo Seppänen oli kyllä julkisuudessa paljonkin. Lukipa yksi psykologi hänet sarjamurhaajaksi, vaikka henkirikoksia oli tuomittu vain yksi. Seppänen oli dramaattinen persoona. Elämä kuin suurta teatteria. Tästä pienestä miehestä ei todellakaan heti huomannut mikä oli miehiään. Osasi käyttäytyä. Mutta tällaiset paljastavat itsensä kun avaavat suunsa. Puhelahjat hänellä oli. Sitä ihmettelen kun Jalo Seppästä ei tuomittu alentuneesti syyntakaisena. Ehkäpä tiesi tekevänsä väärin mutta ei siitä välittänyt. Siinä mielessä harvinainen pyttyläinen, että alla oli vajaa kahden vuoden ehdonalainen ja sen jälkeen pytty. Tästä Seppänen oli katkera.
Kaikki nämä mainitut voisivat olla hyvillä sijoilla vaarallisuuden suhteen. Enään ei ole aihetta, sillä tietääkseni kaikki, myöskin mainittu ystäväni ovat kuolleet.
Laki vaarallisista rikoksen uusijoista 1971- 2004(?) pytyn saaneista oli tutkimuksen mukaan suurella osalla piilevä mielisairaus. Osa tietääkseni oli välillä Niuassa hoidossa pitkiäkin aikoja.
Kakolan sairassellissä oli muuan mies, kuka odotteli pyttyä. Olin miehen kanssa juttuväleissä ja toimeen tultiin. Yksi sanoi hänen olleen huumorintajuton tyyppi. Totesin, oliko hällä niin vakavaa, että pytty odotti. Siihen kaverini vastasi; eihän hällä muuta ollut kuin tappo, toista sipaisi kirveellä ja yhtä ampui vahingossa pistoolilla mahaan plus muut. Onhan tuossa jo listaa. Päällepäin ei olisi ensimmäisenä tullut mieleen.
Yhdelle toiselle luettiin pytty. Vankilaoikeus mietti ratkaisua aika pitkään, mutta jätti määräämättä pakkolaitokseen. Myöskään tästä miehestä ei osannut tuntematon arvata mikä oli kallon sisäinen toiminta. Olimme vankilassa tutustuneet ja sivilissä ollessaan tuli juttelemaan ja pyysi rahaa lainaan. Kerroin olevani sillä hetkellä heikossa rahatilanteessa, ja ettei ollut kuin yksi seteli, ja perheelleni oli joulu tulossa. Oli markka-aika. Tämä kiiluvakatseinen ryökäle pyysi; anna se. En antanut, mutta tuolla "anna se" repliikillä hommasi, että aloin karttaa miestä. Näytin autosta ystävälleni miehen, kun näkyi katukuvassa. Kaverini säikähti pahemman kerran. Oli humalassa aukonut juuri tuolle päätään, kun heillä oli ollut jonkinlainen sanaharkka. Suoranainen ihme, että oli vielä hengissä. Myöhemmin tämä kenellä oli pytty hyllyllä, määrättiin toistuvasta henkeen, vapauteen ja terveyteen kohdistuneista rikoksista pyttyyn.
Jalo Seppänen oli kyllä julkisuudessa paljonkin. Lukipa yksi psykologi hänet sarjamurhaajaksi, vaikka henkirikoksia oli tuomittu vain yksi. Seppänen oli dramaattinen persoona. Elämä kuin suurta teatteria. Tästä pienestä miehestä ei todellakaan heti huomannut mikä oli miehiään. Osasi käyttäytyä. Mutta tällaiset paljastavat itsensä kun avaavat suunsa. Puhelahjat hänellä oli. Sitä ihmettelen kun Jalo Seppästä ei tuomittu alentuneesti syyntakaisena. Ehkäpä tiesi tekevänsä väärin mutta ei siitä välittänyt. Siinä mielessä harvinainen pyttyläinen, että alla oli vajaa kahden vuoden ehdonalainen ja sen jälkeen pytty. Tästä Seppänen oli katkera.
Kaikki nämä mainitut voisivat olla hyvillä sijoilla vaarallisuuden suhteen. Enään ei ole aihetta, sillä tietääkseni kaikki, myöskin mainittu ystäväni ovat kuolleet.
Oletko ollut vankilassa - Tunturisusi
Tunturisusi kirjoittaa: #Pahin vanki, jonka kohtasin ja jota joskus kuljettelin, oli Ensio Koivunen."
Tuosta vartijana olostasi täytyy olla aikaa. Enska oli tutkintavankina 70- luvun alussa. Olin yhtäaikaa mutta eri vankilassa, eikä Enska ollut paha vanki. Enska oli työhommissa pikemminkin talon puolta.
Ensio Koivunen oli kuuluisa vanki, mutta ei nimimiehiä. Nimimiehet käyttäytyvät usein hyvin.
Tuosta vartijana olostasi täytyy olla aikaa. Enska oli tutkintavankina 70- luvun alussa. Olin yhtäaikaa mutta eri vankilassa, eikä Enska ollut paha vanki. Enska oli työhommissa pikemminkin talon puolta.
Ensio Koivunen oli kuuluisa vanki, mutta ei nimimiehiä. Nimimiehet käyttäytyvät usein hyvin.
Vankilassa oloa ja shakkia
Käräjäreissun jälkeen aina valitin hoviin. Joskus oli vanha tuomio tullut alas, ja sitä oli lähdettävä istumaan. Pääkaupunki alueella tapahtuneesta rikoksesta putkan jäljeen oli Nokka. Jos oli mielentilatutkimus edessä, sitä joutui melkein aina odottamaan Vaasan lääninvankilassa. Mielentilatutkimuksen jälkeen takaisin Nokalle, josta oikeuteen. Tuomiosta valitettua odottamaan Turun läänille. Kun tuomio tuli alas, sijoitusvankilaan tai milloin minnekin. Joillakin oli vankiloita, jotka eivät ottaneet kyseistä vankia vastaan. Aina kuitenkin löytyi vaihtoehtoinen paikka. Loppu tuomiosta avovankilaan tai leirille.
Noihin aikoihin jos leirillä töppäsi, oli paluu suljettuun vankilaan. Sama oli töppäyksestä avovankilassa. Hommaan kuului lisäksi, että leirillä vietetty aika paloi, eli uudestaan istumaan mitä siellä oli ollut. Lopuksi vielä 2 kk tyssit. Noin huonosti ei mennyt avotalossa ja leirillä kaikilla, mutta joillakin meni.
Odottaessa tutkintavankina ylemmistä oikeusasteista tuomion alastuloa, kului usein 4- 5 kk. Jos hovioikeus päätti, ettei ole enään syytä pitää vangittuna, tuli välipäätös jolla vanki vapautui heti. Itse olin ollut liki puolivuotta kiinni, kun Vaasan hovioikeudesta tuli paperit lääninvankilaan. Vaasan hovioikeus vapautti minut heti aiheettomasta tutkintavankeudesta ja siltä seisomalta siviliin.
Ennen sai olla lääninvankilassa kun juttu kulki kaikki oikeusasteet läpi. Tutulla miehellä Sörkassa tuli korkeimalta oikeudelta tieto; vapaaksi välittömästi.
Hovioikeuden päätöstä yhdessä lääninvankilassa odottaessa pelasimme kaverini kanssa shakkia. Panoksena oli, että häviäjä tyhjentää paljun. Jos pelissä möhläsi niinkuin joskus voi mählätä, vastapuoli pääsi iskemään haarukkaan. Siitä oli shakki ja matti lähellä. Muistan reilusti yli 40 vuoden takaa kun kaverini pelattiin. Kaveri nauroi estottomasti, ettei ole mitään mahdollisuutta selvitä. Ei siinä auttanut muu kuin tyhjentää palju.
Pari veijaria asui samassa sellissä ja olivat kovia korttimiehiä. Omatekoiset kortit oli tehty sokeripakaista. Vartija takavarikoi lyhyessä ajassa heiltä kaksi pakkaa. Vartija alkoi olla tuskastunut takavarikoihin, ja sanoi miehille; laittakaa edes kortit parempaan jemmaan.
Yksi temppuileva ja outo vanki seisoi ykkösellä. Tällä vangilla oli siirto eri taloon. Muuan vanki tuli ja pamautti nyrkillä päin pläsiä. Vartia kongilla näki tapahtuneen, mutta kääntyi silmänräpäyksessa ympäri. Yksi päivä vankilasta jäi mieleen. Koko aamu alkoi tunkkaisesti. Pamppu avasi ryminällä sellin oven ja toivotti hyvää huomenta. Huusin oven avauksen möykästä vartijalle ja siinä oli kumpikin pikkuisen kuumana. Sama aamu näytti olevan huono muillekin. Yksi vanki harppoi kongilla ja kysyi vartijalta: Meneekö tämä kirje tällaisenaan keskusrikospoliisiin.
Noihin aikoihin jos leirillä töppäsi, oli paluu suljettuun vankilaan. Sama oli töppäyksestä avovankilassa. Hommaan kuului lisäksi, että leirillä vietetty aika paloi, eli uudestaan istumaan mitä siellä oli ollut. Lopuksi vielä 2 kk tyssit. Noin huonosti ei mennyt avotalossa ja leirillä kaikilla, mutta joillakin meni.
Odottaessa tutkintavankina ylemmistä oikeusasteista tuomion alastuloa, kului usein 4- 5 kk. Jos hovioikeus päätti, ettei ole enään syytä pitää vangittuna, tuli välipäätös jolla vanki vapautui heti. Itse olin ollut liki puolivuotta kiinni, kun Vaasan hovioikeudesta tuli paperit lääninvankilaan. Vaasan hovioikeus vapautti minut heti aiheettomasta tutkintavankeudesta ja siltä seisomalta siviliin.
Ennen sai olla lääninvankilassa kun juttu kulki kaikki oikeusasteet läpi. Tutulla miehellä Sörkassa tuli korkeimalta oikeudelta tieto; vapaaksi välittömästi.
Hovioikeuden päätöstä yhdessä lääninvankilassa odottaessa pelasimme kaverini kanssa shakkia. Panoksena oli, että häviäjä tyhjentää paljun. Jos pelissä möhläsi niinkuin joskus voi mählätä, vastapuoli pääsi iskemään haarukkaan. Siitä oli shakki ja matti lähellä. Muistan reilusti yli 40 vuoden takaa kun kaverini pelattiin. Kaveri nauroi estottomasti, ettei ole mitään mahdollisuutta selvitä. Ei siinä auttanut muu kuin tyhjentää palju.
Pari veijaria asui samassa sellissä ja olivat kovia korttimiehiä. Omatekoiset kortit oli tehty sokeripakaista. Vartija takavarikoi lyhyessä ajassa heiltä kaksi pakkaa. Vartija alkoi olla tuskastunut takavarikoihin, ja sanoi miehille; laittakaa edes kortit parempaan jemmaan.
Yksi temppuileva ja outo vanki seisoi ykkösellä. Tällä vangilla oli siirto eri taloon. Muuan vanki tuli ja pamautti nyrkillä päin pläsiä. Vartia kongilla näki tapahtuneen, mutta kääntyi silmänräpäyksessa ympäri. Yksi päivä vankilasta jäi mieleen. Koko aamu alkoi tunkkaisesti. Pamppu avasi ryminällä sellin oven ja toivotti hyvää huomenta. Huusin oven avauksen möykästä vartijalle ja siinä oli kumpikin pikkuisen kuumana. Sama aamu näytti olevan huono muillekin. Yksi vanki harppoi kongilla ja kysyi vartijalta: Meneekö tämä kirje tällaisenaan keskusrikospoliisiin.
Sopeuttaako vankila?
Vankilaan joutuu monia häiriintyneitä vankeja. Ikävä saada tällainen yliasutussa vankilassa sellikaveriksi. Jos sai, koko ajan mietti miten saada tuollainen pois, tai itse muuhun selliin. Vankilassa asuminen ja mitä työtä tekee ratkaisee paljon. Yhdessä ent. keskusvankilassa yhteissellissä toista vankia ärsytti toisen vangin hampaiden harjaaminen. Pärski kuulemma peilin päälle harjatessa hammastahnaa.
Pieni pala rikosta. Huppelissa olevat miehet lähtivät kauan sitten varkaisiin. Kohde oli tiedossa. Tuolloin eivät hälytyslaitteet olleet lähellekään samaa tasoa kuin tänä päivänä. Ei ollut niin aktivista vatioliikkeen valvontaa. Ensin kaupan katolle. Kukaan naapuri ei huomannut. Kattoluukku auki ja välikatolle. Siitä reikä välikattoon ja sisälle liikkeeseen. Liikkeen takahuoneessa oli 50 kartongin tupakkalaatikoita, joita sitten keräämään. Miehet joutuivat häirityksi, sillä kauppaa heidän tietämättään vahti kiihkoileva naapuri tien toisella puolella. Tämä oli jo soittanut poliisit. Toinen koitti pakoon aukosta josta, olivat laskeutuneet kauppaan, pudoten pahasti selälleen. Toinen huomasi tilanteen toivottomuuden, ja takahuoneessa odotteli virkavallan sisälle tuloa. Oli ottanut tupakkaa ja hoksannut avata askit, sillä putkassa oli kaamea olla ilman tupakkaa. Miehet pidätettiin heti.
Kumpikin paikkakunnan putkaan eri käytäville. Aamulla toisella käytävällä oli aukesi, ja poliisit liikkeen omistajan kanssa ovella. Tahtoivat näyttää tuhmat murtomiehet kauppiaalle. Eihän tuosta muuta tule kuin raivokasta huutoa puolin ja toisin, poliisit katsojana. Poistuivat ja kohta toiselta käytävältä alkoi kuulua samanlaista mölinää ja karjuntaa. Tuon paikkakunnan putkassa pystyi joskus huutelemaan toiseen putkaan. Mölinän loputtua itsensä pudotessa telonut huusi toiselle kauppiaasta: Se ukko on piiiiiip!
Eri vuosikymmenellä olivat vanhemmat ja itselle tutut miehet murtautuneet samaan kauppaan, samoin seurauksin. Kauppias oli käynyt samalla tapaa katsomassa pidätettyjä. Sama huuto ja sama lopputulos.
Toinen näistä eri vuosikymmenellä murtautuneista eri kerralla sai 50 litraa bensiiniä vietyään
10 kk ehdotonta vankeutta.
Kolme miestä murtautui ennen jo kerrottua, eri kerralla maaseudun kyläkauppaan. Pitkin metsiä karkuun juosseet jäivät kuitenkin kiinni. Kahdelle 1 vuosi vankeutta, kolmas sai kovennettuna 1v 6kk. Olimme samassa sumpussa yhden noista tekijöistä kanssa poliislaitoksella, eri rikoksista epäiltynä. Kovasti miestä nukutti kun oli karkuun juostu yö takana. Vaihdettuamme pari sanaa hän nukahti. Jatkoimme juttua myöhemmin lähimmässä lääninvankilassa. Kukaan ei päässyt vapaaksi, vaan tuomion tullessa hovista sijoitusvankiloihin kaikki. Tuolloin valikoitui vankila kertalaisuuden vuoksi.
Häiriintyneillä aloitin ja heillä myöskin lopetan. 60- luvulla pikku kauppaan oli tehty murto. Syyllinen tai syylliset eivät jääneet koskaan kiinni. Yksi psykiatrisessa sairaalassa tämän tästä ollut kävi poliisilaitoksella tunnustamassa teon. Ei ollut tekijä. Onkohan tuommosia syyttömänä tunnustajia paljonkin, en tiedä, voi olla?
Pieni pala rikosta. Huppelissa olevat miehet lähtivät kauan sitten varkaisiin. Kohde oli tiedossa. Tuolloin eivät hälytyslaitteet olleet lähellekään samaa tasoa kuin tänä päivänä. Ei ollut niin aktivista vatioliikkeen valvontaa. Ensin kaupan katolle. Kukaan naapuri ei huomannut. Kattoluukku auki ja välikatolle. Siitä reikä välikattoon ja sisälle liikkeeseen. Liikkeen takahuoneessa oli 50 kartongin tupakkalaatikoita, joita sitten keräämään. Miehet joutuivat häirityksi, sillä kauppaa heidän tietämättään vahti kiihkoileva naapuri tien toisella puolella. Tämä oli jo soittanut poliisit. Toinen koitti pakoon aukosta josta, olivat laskeutuneet kauppaan, pudoten pahasti selälleen. Toinen huomasi tilanteen toivottomuuden, ja takahuoneessa odotteli virkavallan sisälle tuloa. Oli ottanut tupakkaa ja hoksannut avata askit, sillä putkassa oli kaamea olla ilman tupakkaa. Miehet pidätettiin heti.
Kumpikin paikkakunnan putkaan eri käytäville. Aamulla toisella käytävällä oli aukesi, ja poliisit liikkeen omistajan kanssa ovella. Tahtoivat näyttää tuhmat murtomiehet kauppiaalle. Eihän tuosta muuta tule kuin raivokasta huutoa puolin ja toisin, poliisit katsojana. Poistuivat ja kohta toiselta käytävältä alkoi kuulua samanlaista mölinää ja karjuntaa. Tuon paikkakunnan putkassa pystyi joskus huutelemaan toiseen putkaan. Mölinän loputtua itsensä pudotessa telonut huusi toiselle kauppiaasta: Se ukko on piiiiiip!
Eri vuosikymmenellä olivat vanhemmat ja itselle tutut miehet murtautuneet samaan kauppaan, samoin seurauksin. Kauppias oli käynyt samalla tapaa katsomassa pidätettyjä. Sama huuto ja sama lopputulos.
Toinen näistä eri vuosikymmenellä murtautuneista eri kerralla sai 50 litraa bensiiniä vietyään
10 kk ehdotonta vankeutta.
Kolme miestä murtautui ennen jo kerrottua, eri kerralla maaseudun kyläkauppaan. Pitkin metsiä karkuun juosseet jäivät kuitenkin kiinni. Kahdelle 1 vuosi vankeutta, kolmas sai kovennettuna 1v 6kk. Olimme samassa sumpussa yhden noista tekijöistä kanssa poliislaitoksella, eri rikoksista epäiltynä. Kovasti miestä nukutti kun oli karkuun juostu yö takana. Vaihdettuamme pari sanaa hän nukahti. Jatkoimme juttua myöhemmin lähimmässä lääninvankilassa. Kukaan ei päässyt vapaaksi, vaan tuomion tullessa hovista sijoitusvankiloihin kaikki. Tuolloin valikoitui vankila kertalaisuuden vuoksi.
Häiriintyneillä aloitin ja heillä myöskin lopetan. 60- luvulla pikku kauppaan oli tehty murto. Syyllinen tai syylliset eivät jääneet koskaan kiinni. Yksi psykiatrisessa sairaalassa tämän tästä ollut kävi poliisilaitoksella tunnustamassa teon. Ei ollut tekijä. Onkohan tuommosia syyttömänä tunnustajia paljonkin, en tiedä, voi olla?