Mies ampui kaksi lastaan Kiteellä 2004

Suomessa tapahtuneet henkirikokset.
kusiainen
Harjunpää
Viestit: 311
Liittynyt: Ke Syys 27, 2017 6:58 pm

Re: Mies ampui kaksi lastaan Kiteellä 2004

Viesti Kirjoittaja kusiainen »

Meinaakohan muuttaa tuonne Vihtavaarantie 6:een, missä on Hirvosten maatalousosakeyhtiö.

aumari
Vic Mackey
Viestit: 1976
Liittynyt: Ke Touko 22, 2013 1:46 pm

Re: Mies ampui kaksi lastaan Kiteellä 2004

Viesti Kirjoittaja aumari »

annaanna kirjoitti:
kakkosurpo kirjoitti: ...

Toivotaan että paskiainen lusii vielä useita vuosia, ja sitten päättää päivänsä, tai joku muu päättää ne.
Täällä taas toivotaan toisen ihmisen ennenaikaista kuolemaa. Syntyy vaikutelmia tunnekylmyydestä ja ilmeisistä vihanhallintaongelmista. Hirvospekkamaisuudesta.
Tai sitten vain haet "kovien jätkien" hyväksyntää suunpieksennällä :D .

Tosiaan, voi vapautua vuoden aikana, kun tulee tämä omituinen 14-vuotta kestävä elinikäinen tuomio täyteen.

Toivottavasti entinen vaimonsa on oppinut läksynsä. Eikä enää ole erehtynyt lisääntymään suomalaismiesten kanssa.
En ole itse mikään kummoinen kommentoija täällä, mutta ihmettelen Annannaa sinun erikoista asennoitumista. Suvaitset kaikkia sellaisia, joita useimmat muut eivät. Kuten elintasopakolaisia ja rikollisia, ymmärrystä heille riittää niin paljon, että epäilen vilpittömyyttäsi. Ehkä haluat vain olla erimieltä muiden kommentoijien kanssa.

Taitaa aumarille tulla taas bannia :oops:

Avatar
NorthernDarkness
Jane Marple
Viestit: 1089
Liittynyt: To Maalis 17, 2011 4:48 pm
Paikkakunta: Holo-Kaustisen Kansanmusiikkifestivaalit.

Re: Mies ampui kaksi lastaan Kiteellä 2004

Viesti Kirjoittaja NorthernDarkness »

peja kirjoitti:
NorthernDarkness kirjoitti:
Virdon kirjoitti:Jokohan on ehtinyt ajatella että onpa kiva aloittaa uutta vapaata elämää kun ei ole lapsiakaan enää vaivoina.

Hauskoja nuo vaarallisuusluokittelut..."matala", "keskikorkea". Jos on kyennyt ennenkin tappamaan niin kykenee tappamaan toistekin.
Noh,veikkaan että turpaanvetäjiä on ainaki jonossa.Kansa yleisesti pakkaa halveksimaan näitä lastensurmaajia niinkuin allekirjoittanutkin.Toivottavasti ei pääse häviämään mihinkään uuden nimin turvin :twisted:
Sen kun näkisi , että olisi "turpaanvetäjiä jonossa" taitaa tämäkin lastenmurhaaja saada olla rauhassa siviilissä , sanahelinää ja tarua, että tälläiset olisivat jatkuvasti vaarassa siviilissä.
Luultavasti juuri nuin,mutta saahan sitä aina toivoa.
Muistappa poika että kun nuorena varastat niin vanhana omistat.

Dope Boy
Axel Foley
Viestit: 2021
Liittynyt: To Marras 17, 2016 10:52 pm

Re: Mies ampui kaksi lastaan Kiteellä 2004

Viesti Kirjoittaja Dope Boy »

Kyllä se muutaman kerran korkeintaan käkättimeen saa ja muutenkin luulen että ei paljon baareissa näy jos edes kiteelle tulee takaisin.
"If you aim for a king, you better not miss"

putsari
Ainesta Watsoniksi
Viestit: 4718
Liittynyt: Su Loka 22, 2017 8:04 pm

Re: Mies ampui kaksi lastaan Kiteellä 2004

Viesti Kirjoittaja putsari »

Dope Boy kirjoitti:Kyllä se muutaman kerran korkeintaan käkättimeen saa ja muutenkin luulen että ei paljon baareissa näy jos edes kiteelle tulee takaisin.
Korkeajännitystarinoita, lyödäänkö vetoa, ettei saa keneltäkään käkättimeen. Tuuli huuli heiluttaa ja internetissä on helppo uhota. Ensinnäkään ei kukaan ala ottamaan edes sakkotuomiota ja toisekseen ei uskalla, sillä jos tappaa kaksi lastaan, niin tuskin se kynnys tappaa jotain päälle käyvää juoppolallia on kovin korkea.
Karvasvarvas kirjoitti:
Ke Joulu 28, 2022 3:55 pm
Mc Mafia kirjoitti:
Ke Joulu 28, 2022 8:43 am
Ei, 4 000 000 000 x 0,022 = 88 000 000
Lasket 2,2 % todennäköisyydellä.

Dope Boy
Axel Foley
Viestit: 2021
Liittynyt: To Marras 17, 2016 10:52 pm

Re: Mies ampui kaksi lastaan Kiteellä 2004

Viesti Kirjoittaja Dope Boy »

putsari kirjoitti:
Dope Boy kirjoitti:Kyllä se muutaman kerran korkeintaan käkättimeen saa ja muutenkin luulen että ei paljon baareissa näy jos edes kiteelle tulee takaisin.
Korkeajännitystarinoita, lyödäänkö vetoa, ettei saa keneltäkään käkättimeen. Tuuli huuli heiluttaa ja internetissä on helppo uhota. Ensinnäkään ei kukaan ala ottamaan edes sakkotuomiota ja toisekseen ei uskalla, sillä jos tappaa kaksi lastaan, niin tuskin se kynnys tappaa jotain päälle käyvää juoppolallia on kovin korkea.
Ensinnäkään en ole mitään uhonnu koska en asu sielläpäinkään ja vaikka asuisin niin ei kiinnostaisi pätkääkään tehdä mitään sille, puhuin vain yleisesti näin näitten lapsien sukulaisten puolesta. Eiköhän heillä aika tuoreessa muistissa ole tämä tapaus loppuelämän.
"If you aim for a king, you better not miss"

kusiainen
Harjunpää
Viestit: 311
Liittynyt: Ke Syys 27, 2017 6:58 pm

Re: Mies ampui kaksi lastaan Kiteellä 2004

Viesti Kirjoittaja kusiainen »

Mille kohdalle lapset on haudattu? Varmaan Kiteen hautausmaalla?

Avatar
devil_doll
Javier Pena
Viestit: 1881
Liittynyt: Su Huhti 04, 2010 5:22 am
Paikkakunta: From Hell

Re: Mies ampui kaksi lastaan Kiteellä 2004

Viesti Kirjoittaja devil_doll »

Tämä on siis nyt vapautumassa piakkoin. MTV on tehnyt murhista ja äidin tuntemuksista jutun:

Isä huijasi äidin ulos, ampui nukkuvat 3- ja 5-vuotiaat lapset sänkyyn – äidin tuska ei ole helpottanut vuosien jälkeenkään: "Kun on menettänyt kaiken, mitä väliä millään enää on"

Kotimaa Julkaistu 03.06.2018 06:28

Runsaat kymmenen vuotta sitten Riitan elämä muuttui kertaheitolla, yhdessä lyhyessä hetkessä. Elämä muuttui niin karmivalla tavalla, ettei hän ikinä olisi voinut sellaista kuvitella. Normaali lapsiperheen elämä päättyi silmänräpäyksessä.

Lapset ovat edelleen äidin mielessä päivittäin ja usein Riitan mieleen tulee ajatus siitä, millaista elämä olisi voinut olla. Jos lapset olisivat saaneet kasvaa ja äiti heidän mukanaan, seurata heidän kehitystään. Kaikki meni kuitenkin toisin.

Riitta oli aina halunnut lapsia ja perheen, ja toive toteutui, kun hän sai miehensä kanssa kaksi lasta vuosituhannen taitteessa.

Muutaman vuoden päästä, avioeron jälkeen, mies surmasi kostoksi perheen lapset ja Riitta jäi yksin.

Mies ei hyväksynyt eroa

Riitta ehti olla miehensä kanssa yhdessä kymmenen vuotta ennen lasten syntymää. Molemmat halusivat lapsia ja ensimmäisenä syntyi tyttö, pari vuotta myöhemmin poika.

Perhe-elämä sujui aluksi hyvin. Riitta huolehti kodista ja lapsista, koska mies teki paljon töitä.

Lapset olivat muutaman vuoden ikäisiä, kun Riitta halusi erota. Avoliitto ei enää toiminut ja Riitta muutti asumaan uuteen kotiin lasten kanssa. Mies ei tahtonut hyväksyä eroa.

– Hän häiriköi minua puolisen vuotta. Yhtenä yönä heräsin kolinaan, kun mies pyöri kotimme pihalla. Kerran hän tuli meille ja rupesi riehumaan, mutta suostui lähtemään kun käskin. En pelännyt hänen kuitenkaan tekevän mitään pahempaa.

Uhkaavia viestejä

Muutamia kuukausia ennen henkirikoksia mies lähetti Riitalle joitakin uhkaavia tekstiviestejä. Riitta kävi kertomassa niistä poliisiasemalla, mutta asialle ei tehty mitään. Jälkikäteen Riitta on pohtinut, olisiko pitänyt tehdä. Mies kuitenkin vakuutti vitsailleensa ja ettei satuttaisi ketään.

Kunnes eräänä keväisenä päivänä mies soitti Riitalle ja sanoi tuovansa tälle tavaroita. Mies pyysi Riitan pihalle vastaan auttamaan tavaroiden kantamisessa. 3- ja 5-vuotiaat lapset jäivät sisään nukkumaan.

Rappukäytävässä mies tuli vastaan mattoa kantaen. Riitta meni autolle hakemaan lisää tavaroita. Kun hän palasi sisään, mies juoksi portaissa vastaan ase kädessään. Aseen hän oli vienyt asuntoon mattoon käärittynä.

– En ajatellut silloin vielä mitään. Lasten makuuhuoneen ovi oli kiinni ja kuulin sieltä yskimistä tai jotain. Menin huoneeseen ja näin heti, mitä oli tapahtunut, Riitta kertoo itkien.

Isä oli ampunut molemmat nukkumassa olleet lapsensa sänkyyn. Riitta soitti hätäkeskukseen ja apu tuli paikalle nopeasti. Toinen lapsi kuoli heti, toinen hieman myöhemmin terveyskeskuksessa.

Riitta vietiin terveyskeskuksen vuodeosastolle.

Alkuun lääkkeiden voimin

Ensimmäisten päivien aikana Riitta sai lääkkeitä ahdistukseen ja nukahtaakseen. Kriisiryhmä tuli keskusteluavuksi vähän myöhemmin ja apua jatkettiin muutama kuukausi.

– Aluksi ajattelin vain, miten ihanaa olisi päästä lasten luo. Tunsin pelkästään kuolemankaipuuta. En koskaan tehnyt itselleni mitään, mutta mietin monesti miten tappaisin itseni. Kun on menettänyt kaiken, niin mitä väliä millään enää on, hän sanoo.

Ahdistus- ja unilääkkeiden kanssa Riitta selvisi alkuajat. Uni ei tullut ilman lääkkeitä, mutta niiden avulla hän sai nukuttua muutaman tunnin öisin. Aina kun hän aamulla heräsi, hän alkoi odottaa iltaa, kun saisi taas nukahtaa.

– Alussa en syönyt mitään. Välillä kävelin vähän ulkona, mutta olisin halunnut vain nukkua.

Ensimmäiset kuukaudet Riitta asui siskonsa luona. Siskot pitivät huolta hänestä ja varmistivat, että tämä söi.

Arkkuihin pehmolelut ja kirjeet

Lastensa hautajaiset Riitta jaksoi kaikesta huolimatta järjestää. Siskot olivat hänen apunaan. Riitta valitsi lapsilleen kauniin paikan hautausmaalta.

– Kun sanoin siskoilleni, että olisikohan pitänyt varata paikka kolmelle, he säpsähtivät. He pelkäsivät, että teen itselleni jotain. Tarkoitin kuitenkin, että minulla olisi paikka valmiina haudassa lasten vieressä sitten, kun kuolen.

Riitta halusi, että lapset puetaan arkkuihin heidän omiin vaatteisiinsa, jotka hän valitsi huolella. Hän laittoi molemmille mukaan pehmolelut ja tytölle hän kirjoitti pienen kirjeen.

Riitta kävi vielä katsomassa lapsiaan, kun heidät oli puettu arkkuihin.

– Se oli vaikeaa, mutta halusin käydä hyvästelemässä heidät. Olisin varmasti katunut, jos en olisi mennyt.

– Hautajaisissa olin sen verran lääkittynä, että pysyin rauhallisena. Joku ihmetteli jälkikäteen, miksi en edes itkenyt. Se tuntui todella pahalta.

Mies haluaisi jutella

Oikeudenkäyntiinkin Riitta halusi mennä. Erityisen pahalta hänestä tuntui, kun oikeudessa katsottiin miehen kuulusteluvideoita.

– Mies istui ja puhui kuin mistä tahansa asiasta. En nähnyt hänessä katumusta.

Mies tuomittiin kahdesta murhasta elinkautiseen vankeusrangaistukseen. Hän on istunut vankilassa yli 14 vuotta ja hän vapautuu pian. Se tuntuu Riitasta pahalta.

– Suomessa tuomiot ovat liian lieviä. Elinkautisen pitäisi oikeasti olla elinkautinen. Luin lehdestä hänen vapautumisestaan. Tiesin, että hän anoo armahdusta jossain vaiheessa, mutta se järkytti kun kuulin, että hän pääsee vapaaksi.

Riitta on tavannut miehen kerran teon jälkeen. Se tapahtui joitakin vuosia murhien jälkeen, kun mies oli lomalla vankilasta.

– Alussa hän lähetteli minulle kirjeitä ja joulukortteja ja halusi jutella. Myönnyin tapaamaan hänet kerran kotini pihalla, mutta se keskustelu oli lyhyt. Tuntui pahalta nähdä hänet.

Riitta ei halua tai aio antaa ex-miehelleen anteeksi.

– Olen vieläkin saanut viestejä vankilasta, että hän haluaisi jutella kanssani, mutta minä en halua. Koen, että minun ei tarvitse käydä asiaa läpi enää hänen kanssaan.

Työ auttoi selviämisessä

Lasten murhien jälkeen Riitta muutti toiseen asuntoon. Hän ei pystynyt jäämään kotiin, missä hänen lapsensa olivat kuolleet.

Hän jäi kuitenkin asumaan samalle paikkakunnalle, minne lapset on haudattukin.

– Pitkään kävin haudalla joka päivä ja nykyäänkin käyn siellä vielä monta kertaa viikossa.

Myös ex-miehen koti on samalla paikkakunnalla ja Riitta arveleekin törmäävänsä mieheen, kun tämä vapautuu vankilasta.

– En pelkää, mutta en silti haluaisi nähdä häntä. Yritän vältellä häntä.

Riitan mukaan työ on ollut hänen pelastuksensa. Lasten kuoleman jälkeen hän oli muutaman kuukauden sairauslomalla eikä hän halunnut liikkua ihmisten ilmoilla.

– Kun rupesin välttelemään kaupassa käyntiä, totesin, että minun on palattava töihin, koska muuten en uskalla liikkua enää missään.

Töihin paluu oli oikea ratkaisu. Riitta on tehnyt jo yli kymmenen vuotta kahta eri työtä.

– Läheisin työkaverini otti minut todella lämpimästi vastaan. Työ on ollut tärkeää toipumisessa. Ajatuksia saa muualle ja on tekemistä, hän sanoo.

Kosto erosta

Riitan koko elämä muuttui lasten kuoleman jälkeen. On aika ennen sitä ja aika sen jälkeen. Aiempi lapsiperhe-elämä tuntuu nykyään kaukaiselta.

– Lapset ovat mielessäni joka ikinen päivä. Minulla on kuvia heistä esillä ja olen säilyttänyt heidän lelujaan ja vaatteitaan jonkin verran. Tuntuu, etten voi heittää niitä pois.

Riitta miettii yhä, millaisia hänen lapsensa olisivat, jos he eläisivät. Nyt he olisivat jo nuoria aikuisia.

– Mietin mitä he olisivat opiskelleet ja millaisia heistä olisi kasvanut. Jos joku vieras ihminen kysyy minulta, onko minulla lapsia, minun on vaikea vastata. Usein vastaan kyllä, koska ovathan he edelleen minun lapsiani.

Lasten kuolema muutti myös Riittaa ihmisenä. Hänestä tuli aiempaa hiljaisempi ja syrjäänvetäytyvämpi.

– Minulla on aika vähän ystäviä ja seuraa, mutta en kaipaa sellaista. Olen halunnut olla yksin lasten menetysten jälkeen. Tuntuu, että muilla on omat elämänsä ja perheensä eikä minulla ole mitään sellaista. Sitä tuntee itsensä aika erilaiseksi, hän kuvailee.

Kokemastaan huolimatta Riitta ei ole katkera. Aluksi hän oli kateellinen muille, joilla oli lapsia, mutta hän on päässyt eroon kateudesta.

– Jossain vaiheessa tunsin katkeruutta ja erityisesti vihaa ex-miestäni kohtaan. Välillä jossittelen vieläkin, että olisiko jotain pitänyt tehdä toisin, jotta näin ei olisi käynyt.

– Koko teko kuitenkin yllätti täysin enkä olisi uskonut, että ex-mieheni tekee mitään tällaista. Mies halusi kostaa minulle, koska halusin erota.

Ajatukset porvoolaisäidin luona

Viime marraskuussa Porvoon Lyseon leikkipuistossa tapahtunut pikkutytön puukotus herätti Riitassa voimakkaita tunteita. Isää syytetään 3-vuotiaan tyttärensä murhasta ja jutun oikeudenkäynti alkaa huomenna.

– Totta kai muistot omasta tapauksesta tulivat pintaan, kun näin uutiset Porvoosta. Ajatukseni ovat lapsen äidin ja muiden lähiomaisten luona. Heillä on kauhea tie kuljettavanaan.

Riitta on yksi harvoista ihmisistä, joka voi kokemuksellisesti ymmärtää, mitä porvoolaisäiti käy läpi menetettyään lapsensa henkirikoksen uhrina.

– En osaa antaa mitään vinkkejä selviämiseen, koska jokainen löytää omat keinonsa. Läheiset ihmiset ja kaikki tuki helpottaa. Itse liityin Henkirikoksen uhrien läheiset-yhdistykseen, mutta en ole käynyt heidän tapaamisissaan.

Murhien jälkeen kului pitkä aika, jolloin Riitta ei voinut käsittää tapahtunutta. Vastaava epäusko on tyypillistä traagisten tapahtumien jälkeen.

– Kielsin asian pitkään. Joskus menin kauppaan ja saatoin nähdä lasten vaatteita, joita ajattelin ostaa. Sitten vasta muistin, että en voikaan ostaa niitä enää.

Kuolemanpelko katosi

Nykyään Riitta suhtautuu tapahtuneeseen rauhallisesti ja surullisesti. Hän on hyväksynyt tapahtuneen osaksi oman elämänsä kulkua.

– Olen ajatellut, että kun asialle ei voi mitään, niin on vain pakko yrittää mennä eteenpäin. Lasten menetyksen jälkeen minulla ei ole enää mitään odotuksia tai haaveita elämältä. Työ on pitänyt minut kiinni elämässä, hän sanoo.

Tuttavat ovat ihmetelleet Riitan vahvuutta ja kykyä selvitä.

– Olen joskus miettinyt, miksi juuri minulle kävi näin. Mietin paljon entistä elämääni. Elämä muuttui hetkessä ihan täysin, ja minäkin muutuin siinä samalla.

– Elän hetki ja päivä kerrallaan. Ajattelen, että elän nyt tämän elämäni pois ja sitten kuolen. Kuolemaa en pelkää enää yhtään. Kuolemanpelko katosi kerralla, kuusikymppinen nainen kertoo.
https://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/arti ... gs.YZSHe4Q


Se, että tämä tyyppi vapautuu omien lastensa ampumisesta sänkyyn vain 14 v istuttuaan on yksiselitteisesti väärin.

Hänen rikoksenuusimisriskinsä voi keskimäärin olla matala, mutta jos ajatellaan vain parisuhdetta ja perhettä, se on mielestäni korkea. Hän kuuluu perheväkivallan riskiryhmään, koskapa pitää vaimoa ja lapsia selvästi omaisuutenaan ja valtansa alla olevina. Lisäksi hän on osoittanut piittaamattomuutta oikeuden tuomiosta yrittäessään kätkeä varoja, jotka olisi voitu ulosmitata oikeuden tuomion määräämiin korvauksiin.

Arvasin, että näitä vaarallisia tyyppejä aletaan päästää kategorisesti vapauteen heti, kun armahdusoikeus siirretään pressalta oikeuksille. Suomi ei ole sivistysvaltio, vaan eräänlainen väkivaltarikollisten paratiisi. :evil:

Jutusta käy ilmi, että murhaaja on vieläpä ollut lomalla vankilasta istuttuaan vain muutaman vuoden ja heti meni tapaamaan ex-vaimoaan! Uskomatonta.
Sika naiseksi

There's nothing in my dreams, just some ugly memories. Kiss me like the ocean breeze.

Avatar
Virdon
Sherlock John Holmes
Viestit: 8116
Liittynyt: To Maalis 05, 2009 1:03 am
Paikkakunta: Minas Tirith

Re: Mies ampui kaksi lastaan Kiteellä 2004

Viesti Kirjoittaja Virdon »

No eipä ukolle riittänyt että tappoi lapset, vaan pitipä jälkeenpäin lähetellä kirjeitä ja toivotella jouluja. Siinäpä kivulias keino ihan tarkoituksellakin jatkaa vastapuolen tuskaa, vai oikeastikohan luuli saavansa joulukorteillaan anteeksi.

Kun tekokin alkaa olla lain silmissä kuitattu, niin millaisiahan toiveita lapsentappaja edelleen elättelee ex-kumppaninsa suhteen. Toivoa täytyy ettei puukon kääntäminen haavassa jatku.
Onnellisuutta on se ettei vituta ihan joka päivä.

Calamity Jane
Rico Tubbs
Viestit: 1224
Liittynyt: To Maalis 23, 2017 2:14 am
Paikkakunta: Villi länsi

Re: Mies ampui kaksi lastaan Kiteellä 2004

Viesti Kirjoittaja Calamity Jane »

Näyttää ukko näin ulkopuolisen silmissä , elättelevän edelleen toiveita ex-vaimon saamiseksi takaisin.
Ukko taitaa olla vähän vajaa . Ei näytä myöskään katumusta.Röyhkeä ukko.
Mutta on sillä vapauduttuaan heti joku eukko kainalossa, niinhän näillä aina.

takatie
Alibin satunnaislukija
Viestit: 57
Liittynyt: Pe Maalis 23, 2012 2:54 am

Re: Mies ampui kaksi lastaan Kiteellä 2004

Viesti Kirjoittaja takatie »

Niin kyllähän joku kovan hoivavietin omaava siiderivalas hänet vielä parantaa ja pyöräyttää pari mukulaakin . Mikäli nalli vielä palaa.

Dope Boy
Axel Foley
Viestit: 2021
Liittynyt: To Marras 17, 2016 10:52 pm

Re: Mies ampui kaksi lastaan Kiteellä 2004

Viesti Kirjoittaja Dope Boy »

Muistan tämän tapauksen hyvin, ei uskoisi että siitä on jo kohta 15 vuotta. Tämä jamppa varmaan asettuu takaisin kotikonnuilleen. Siellä on niillä joku tila mihin on hyvä palata.
"If you aim for a king, you better not miss"

Doctor Lecter
James Bond (Daniel Graig)
Viestit: 17032
Liittynyt: Pe Kesä 22, 2007 9:32 am

Re: Mies ampui kaksi lastaan Kiteellä 2004

Viesti Kirjoittaja Doctor Lecter »

Erikoishaastattelu: Lapsensa murhannut Heikki ihmettelee 15 vuoden vankeuden jälkeenkin miksei hänen uhkauksiaan uskottu – "Kun ihminen puhuu tappamisesta, siihen pitää reagoida"

Heikki (nimi muutettu) ampui kaksi nukkumassa ollutta lastaan vuonna 2004. Hänet tuomittiin kahdesta murhasta elinkautiseen vankeuteen, josta hän vapautui viime syksynä. Heikki puhuu nyt teostaan MTV Uutisille.

Kahden lapsensa murhasta elinkautiseen tuomittu Heikki ihmettelee vielä vankeustuomionsa jälkeenkin sitä, miksi hänen uhkauksiaan ei otettu vakavasti ennen rikosta. Hän puhui uhkaavista ajatuksistaan etukäteen, mutta asiaan ei reagoitu millään tavalla.

Heikki toivoo, että Suomessa suhtauduttaisiin vakavasti silloin, jos ihminen puhuu kostohaluistaan ja mainitsee tappamisen ratkaisuna.

Heikki erosi avovaimostaan, kahden lapsensa äidistä alkukesästä 2003. Avovaimo oli löytänyt uuden miehen eikä Heikki voinut sulattaa asiaa. Miehen sisällä kyti raivokas viha ja mustasukkaisuus.

Puheita ei uskottu

Rikos oli harkittu ja pitkään pohdittu. Välillä Heikki tuli sen verran järkiinsä, että hän ymmärsi tekonsa olevan väärin. Järki ei silti pystynyt estämään häntä, kun vihan tunteet painoivat päälle.

Puolen vuoden aikana Heikki yritti hakea apua. Hän kävi avovaimonsa kanssa yhdessä perheneuvottelukeskuksessa juttelemassa. Pariskunnalla ei kuitenkaan ollut paluuta yhteen ja lapset jäivät asumaan äidin luokse.

Heikki kävi oman kertomansa mukaan myös kriisikeskuksessa, mielenterveystoimistossa ja mielenterveyslääkärin luona.
– Puhuin eri paikoissa tappamisen ajatuksista, joita minulla oli. Vain yksi virkailija kysyi, kuinka vakavissaan olin. Kukaan muu ei reagoinut edes sen vertaa. Tämä yksikään ei vienyt asiaa eteenpäin.
– Kun ihminen puhuu taposta tai murhasta, silloin pitää reagoida. Normaali ihminen ei puhu sellaisista asioista. Silti kukaan ei reagoinut, hän hämmästelee yhä.

Pahin mahdollinen kosto

Heikki ei silti voi syyttää teostaan ketään muuta kuin itseään. Hän teki oman ratkaisunsa, tarttui aseeseen ja päätti ampua omat lapsensa. Se oli kosto ex-puolisolle.
– Mietin miten voin kostaa hänelle kaikista pahimmalla mahdollisella tavalla. Koin, että jos tapan hänet, hän pääsee pälkähästä. Vankilapsykiatrikin sanoi minulle, että pahin tapa kostaa on surmata lapset. Eihän nämä terveen ihmisen ajatuksia ole, mutta tällä tavalla ajattelin.

Heikki ehti olla avovaimonsa kanssa yhdessä 17 vuotta. Rikos tapahtui keväällä 2004.

Suhteessa ei ollut väkivaltaa ennen henkirikoksia, ei avovaimoa eikä lapsia kohtaan.

Vakava henkilökohtainen kriisi

Ero tapahtui alkukesästä 2003. Jo vuotta aiemmin pari oli Heikin mukaan alkanut etääntyä toisistaan.

Heikillä alkoi eron jälkeen vakava henkilökohtainen kriisi. Hänen oli mahdotonta sietää mustasukkaisuutta ex-puolisonsa uudesta miehestä.
– En pystynyt hillitsemään itseäni mitenkään. Ongelmat lähtivät vyörymään. Minulla meni yöunet, meni useita öitä, etten nukkunut ollenkaan. Lääkäristä sain unilääkkeitä.

Kostoajatukset lähtivät liikkeelle heti.
– Sanoin naiselle suoraan, että minä kostan tämän sinulle. Minulla paine kasvoi sen talven aikana ja se päättyi traagisella tavalla.

"Joku pääsee hengestään"

Perheneuvottelukeskuksessa ennen tekoa vanhemmat keskustelivat lasten hoidosta ja huoltajuudesta.

Lapset jäivät asumaan äidin luo. He kävivät vain harvoin isänsä luona.
– En kyennyt hoitamaan heitä, voin niin huonosti. Saattoi mennä viikkoja, etten edes käynyt heidän luonaan.

Heikin mukaan hänellä oli ihan hyvä suhde lapsiin ennen eroa.
– Tykkäsin heistä valtavasti. Talvi 2002 oli parasta aikaa, kun hoidin lapsia yksin avovaimon ollessa kurssilla. Lapset olivat elämäni paras asia.

Eron jälkeen Heikki pysytteli tarkoituksella pois lasten luota.
– Kesällä 2003 syntyi ajatus siitä, että kostan ex-puolisolleni lasten kautta. Sanoin hänelle jo silloin, että joku pääsee hengestään. Hän ei uskonut sitä.

Aseista kysyttiin

Oman kertomansa mukaan Heikki kertoi myös ammattiauttajille siitä, että hänellä oli tullut mieleen tappoajatuksia.

Heikki ihmetteli jälkikäteen paljon sitä, miksi kukaan ei uskonut häntä.
– Minun olisi pitänyt olla mies ja jättää asia sikseen. Mutta siinä ei ollut kysymys järjestä, vaan tunteesta. En pystynyt hillitsemään itseäni.

Perheneuvottelukeskuksessa suhtauduttiin uhkaukseen vakavimmin. Siellä kysyttiin, kuinka vakavissaan mies on ja onko hänellä aseita. Heikillä oli.

Heikki kuitenkin sanoi, että ei hän juuri nyt ole mitään tekemässä. Elettiin syksyä 2003.

Tarkoitus oli jatkaa tapaamisia perheneuvottelukeskuksessa, mutta ne päättyivät.
– Se oli pätevin henkilö, jota tapasin. Nainen raportoi eteenpäin, että miehen asenne ei ole muuttunut miksikään, mutta seuraavassa paikassa asiaan ei enää suhtauduttu yhtä vakavasti.

Heikille määrättiin mielialalääkkeitä ja rauhoittavia. Hän söi niitä aika ajoin, mutta kun hän huomasi niiden muuttavan mielialaa, hän lopetti niiden käytön. Hän söi vain unilääkkeitä, jotta sai nukuttua.

Itsemurhakin kävi mielessä

Heikki halusi kostaa avovaimolleen murhaamalla lapset.
– Teko kohdistui aivan vääriin henkilöihin, hän sanoo nyt.

Heikki tiedosti, että hän menettää samalla omat ainoat lapsensa.
– Tiedostin, että jos tapan lapset, menetän kaiken eikä minulle jää mitään. Mutta sitä tunnekuohua ja vihaa ei vain pystynyt pysäyttämään. Edes se ei pysäyttänyt minua, että menetän samalla itse myös paljon. Ajatukset eivät ole loogisia.

Joskus Heikki mietti sitäkin, että hän olisi ajanut autolla rekkaa päin ja tappanut siinä itsensä ja ex-puolisonsa.
– Kävin niitä vaihtoehtoja läpi mielessäni. En sitten kuitenkaan kyennyt tekemään sitä.

Huijasi äidin ulos

Perheneuvottelukeskuksessa Heikkiä neuvottiin ottamaan etäisyyttä perheeseensä. Häntä kehotettiin tapaamaan vain lapsia, ei ex-avovaimoa.
– Olin joskus erillään heistä muutaman viikon ja silloin ajatukset helpottivat.

Edellisenä iltana ennen tekoa Heikki päätti rikoksesta lopullisesti.

Tuolloin hän oli vielä yhteydessä ex-puolisonsa kanssa. Yöllä hän laittoi naiselle uhkaavan viestin.

Aamulla Heikki lähti kotoaan, muka viemään naisen tavaroita. Ase oli piilotettu takin sisään.

Ex-puoliso meni ulos hakemaan tavaroita autosta, kun mies tuli sisään.

Isä murhasi 3- ja 5-vuotiaat lapsensa pienoiskiväärillä, kun he nukkuivat. Kaikki tapahtui nopeasti.
– Tekoni jälkeen en jäänyt katsomaan heitä, vaan lähdin ulos.

Rappukäytävässä ex-puoliso tuli Heikkiä vastaan. Nainen ei vielä tiennyt mitä oli tapahtunut. Sisälle mentyään se selvisi äidille. Poika oli kuollut heti, tyttö kuoli hieman myöhemmin terveyskeskuksessa.

Meni ajelun jälkeen ilmiantamaan itsensä

Tekonsa jälkeen Heikki lähti ajelemaan autolla. Hän tiesi tarkasti, mitä oli juuri tehnyt.
– Se ei ollut yhtään unenomaista, ajatukseni olivat aivan selkeät silloin. Vasta myöhemmin tuli niitä mietteitä, että oliko tämä totta.

Heikki soitti itse hätäkeskukseen ja käski ambulanssin paikalle. Myös lasten äiti soitti heti hätäkeskukseen.

Heikki ajeli tunnin verran autollaan ja meni sitten poliisiasemalle.
– Sanoin, että te varmaankin etsitte minua.

Heikki otettiin kiinni. Oikeudessa hänet tuomittiin elinkautiseen vankeuteen kahdesta murhasta. Hän istui vankilassa 14,5 vuotta.

Viime syksynä Heikki vapautui lopullisesti. Lomilla hän alkoi käydä jo vuosia sitten.

Heikki ei ole nähnyt kertaakaan painajaista teostaan. Hän on kuitenkin miettinyt paljon tapahtumaketjua, mikä johti hänen rikokseensa.
– Viha oli niin suuri. Tiedän, että tein väärin ja vakavan teon.

Äiti olisi voinut pysäyttää pojan

Vankeusaikanaan Heikki mietti paljon suhdettaan lastensa äidin kanssa. Ensimmäiset vuodet vankilassa meni sitä miettiessä. Vasta myöhemmin hän alkoi käsitellä varsinaista rikostaan.

Hän jutteli paljon ammattiauttajien kanssa. Keskusteluissa käytiin läpi parisuhdetta ja myöhemmin myös lasten kuolemaa.

Vankilapsykologin kanssa Heikki jutteli myös omasta lapsuudestaan.

Hän kasvoi viiden sisaruksensa kanssa äitinsä kasvattamana. Isä kuoli, kun lapset olivat pieniä.

Heikin äiti oli yksinhuoltaja monta vuotta miehensä kuoleman jälkeen, kunnes hän tapasi uuden miehen. Isäpuolensa kanssa Heikillä oli ongelmia.
– Minulla on kielteisiä kokemuksia uusperheistä. Isäpuoli käytti paljon viinaa ja oli väkivaltainen. Myöhemmin tulimme paremmin toimeen.

Äiti oli Heikille aina läheinen. Heikin mukaan äiti olisi pystynyt pysäyttämään hänen aikeensa, jos hän olisi puhunut niistä tälle.
– Äiti tai muutkaan sukulaiset eivät tienneet tappoajatuksistani. Äiti olisi pystynyt estämään tekoni, hänellä oli niin ylivertainen asema minuun, mutta en tarkoituksella puhunut hänelle mitään.

Elelee omissa oloissaan

Murhien jälkeen äiti ei tullut vankilaan katsomaan poikaansa ensimmäiseen neljään vuoteen. Kun äiti viimein tuli, hän oli hyvin vaitonainen.
– Äiti ilmoitti minulle heti alussa, että hän ei tule luokseni. Kun hän lopulta tuli, näin heti hänen tuomitsevan asenteensa ilmeestä.

Heikin äiti on nyt jo kuollut. Sisarukset pitivät yhteyttä Heikkiin, mutta eivät puhuneet juurikaan veljensä rikoksesta.

Vankilasta vapautumisensa jälkeen Heikki on elänyt hiljaiseloa. Hän palasi asumaan samalle paikkakunnalle, missä rikokset tapahtuivat, mutta hän ei liiku juuri missään.
– En pelkää eivätkä ihmiset ole sanoneet minulle mitään, mutta on silti epämukavaa liikkua, kun ihmiset tunnistavat minut.
Kiteen_Hessu.jpg
Kiteen_Hessu.jpg (56 KiB) Katsottu 4365 kertaa
Kosto ei toiminut

Heikki on vuosien varrella ollut pari kertaa puheyhteydessä ex-avopuolisonsa kanssa. Vankilasta Heikki soitti naiselle pari kertaa. Ensimmäinen puhelu oli pelkkää itkemistä. Toinen puhelu oli hieman pitempi.

Kerran vankilalomalla Heikki kävi omasta aloitteestaan tapaamassa lyhyesti ex-puolisoaan tämän kodin pihalla. Nainen pyysi miestä pysymään kaukana.

Nainen ei ole halunnut olla missään yhteydessä Heikin kanssa, mutta Heikki haluaisi edelleen puhua ex-puolisonsa kanssa.
– Kosto ei toiminut ja teko oli turha. Mikään ei ratkennut.

Lapset mielessä

Edelleen ero on miehen mielessä. Lasten murhaaminen ei helpottanut yhtään tuskaa ja katkeruutta, vaikka Heikki kuvitteli etukäteen niin.
– Viattomat kärsi ja menetimme lapset. Olen miettinyt sitäkin, miten elämä olisi voinut mennä toisin.

Lapset ovat nykyään Heikin mielessä aiempaa useammin. He olisivat nyt jo aikuisia, jos olisivat saaneet elää.
– Lasten kaipuu on nykyään aika kova. Tytär etenkin tulee usein uniini ja muistan hyviä hetkiä. Mietin välillä, millaisia heistä olisi tullut ja mitä he tekisivät nykyään.

Haudalla käynti oli vaikeaa

Vankilassa Heikki näki myös muiden vankien lapsia. Lasten näkeminen oli vaikeaa.
– Tiedän tehneeni todella väärin. Rikoksen tekohetki oli nopea, mutta muistan sen tarkasti, vaikka tein sen etäisesti.

Lasten hautajaisissa ei ollut ketään isän suvun puolelta.

Lastensa haudalla Heikki kävi ensimmäisen kerran yli kymmenen vuotta teon jälkeen vankilomalla. Hänellä oli seuranaan vankilan työntekijä.
– Joka vuosi minulle tarjottiin mahdollisuutta käydä haudalla, mutta en halunnut mennä. Lopulta menin ja se oli vaikea reissu. Vein kukat ja kynttilät.

Käynnin jälkeen Heikki masentui viikoiksi.
– Haudalla käynti rupesi rassaamaan todella pahasti mieltäni.

Tuon kerran jälkeen Heikki on käynyt vain yhdesti haudalla, tuolloin yksin.
– Siellä minun olisi hyvä käydä useamminkin, mutta en pysty. Ammattiauttajat sanoivat minulle, että haudalla löydän tapahtumaketjulle pisteen, mutta en ole sitä löytänyt.

"Joku vinksahti päässäni"

Heikki on ihmetellyt jälkikäteen sitä, miten hän kykeni murhaamaan lapsensa.
– Siihen en ole löytänyt mitään vastausta. Vankilalääkäri totesi, että kärsin syvästä masennuksesta teon aikaan.

Heikille selvisi myös, että isän menettäminen pikkupoikana altisti hänet tälle teolle.
– Psykiatri sanoi minulle, että en kestänyt toista menetystä. Kun menetin isäni pienenä, en voinut sietää puolison menetystä.

Heikille on tehty mielentilatutkimus ja vaarallisuusarvio. Hänet todettiin rikoksentekohetkellä syyntakeiseksi.
– Joku vinksahti päässäni pahasti.

Vankilassa henkilökunta huomasi, että Heikki ei hymyillyt ensimmäisinä vuosina lainkaan. Hän oli vakava ja hiljainen.

Nykyään hän pystyy jo hymyilemään.

Vangit kiusasivat isänpäiväkorteista

Vankilassa muut vangit kiusasivat Heikkiä tämän teosta.
– Jonkun verran minulle huomauteltiin teostani. Isänpäivän alla kyseltiin, tuleeko minulle isänpäiväkortti.

Heikki alkoi tapailla naisia jo vankeusaikanaan. Nyt hän on jo jonkin aikaa tapaillut erästä naista.

Nainen tietää Heikin rikoksesta, kuten ovat tienneet aiemmatkin, ketä hän on tavannut.
– Osa on säikähtänyt asiasta kuultuaan ja he ovat kääntyneet heti kannoillaan. Mutta osa naisista on pystynyt elämään tämän kanssa.
mtvuutiset
12.1.2019 07:50
Aina kun kuulen sanan suvaitsevaisuus, poistan varmistimen!

kusiainen
Harjunpää
Viestit: 311
Liittynyt: Ke Syys 27, 2017 6:58 pm

Re: Mies ampui kaksi lastaan Kiteellä 2004

Viesti Kirjoittaja kusiainen »

Onko kellään kuvaa tuosta haudasta?

dinz
Lauri Hanhivaara
Viestit: 131
Liittynyt: Pe Joulu 07, 2012 4:23 pm

Re: Mies ampui kaksi lastaan Kiteellä 2004

Viesti Kirjoittaja dinz »

Ai helvetti mitä ihmissaastaa tämä Heikki. Hyi helvetti. Itse Kiteellä asuneena riipii vieläkin sielua tämä juttu.

Vastaa Viestiin