Kokoomus perustaa vihapuhetyöryhmän - ”pitää tehdä huolellinen analyysi, mitä kaikkea sananvapauden piiriin kuuluu”
1. Valeprofiilien kautta tapahtuva toiminta on korostunut ongelma. Selvitetään, minkälaisia toimia verkkopalvelun ylläpitäjältä voidaan edellyttää valeprofiilien vähentämiseksi ja poistamiseksi.
2. Arvioidaan, tulisiko turvallisuusviranomaisille antaa nykyistä laajempia oikeuksia saada tietoa anonyymien välineiden (esim. prepaid-liittymien) kautta tapahtuvien vihapuhetekojen selvittämiseen.
3. Printtimedian internetsivuilla julkaistut tekstit sekä paperilehden painetut kommentit ovat päätoimitettuja. Arvioidaan, tulisiko tätä vastuuta laajentaa verkkomedioiden sähköisien alustojen sisältöjen moderointiin.
4. Saksassa on käytössä malli, jossa velvoitetaan verkkopalvelun ylläpitäjä poistamaan vihapuheeksi luokitellut kirjoitukset palvelustaan sanktion uhalla. Arvioidaan mallin käyttökelpoisuus Suomessa.
11. Kaiken valtion rahoittamassa toiminnassa tulee sitoutua vihapuheen ja rasismin vastustamiseen sekä monikulttuurisuuden, osallisuuden ja yhdenvertaisuuden vahvistamiseen. Sitoutetaan kansalaisyhteiskunta kuten urheiluseurat ja nuorisojärjestöt laajasti vihapuheen ja rasismin vastaiseen työhön.
Kyse on suomeksi sanoen täysin sairaasta ilmiöstä. Kokoomus on yhdessä tiettyjen lobbaustoimistojen ja äärivasemmistolaisten yksittäisten järjestöedustajien avulla ajamassa Suomeen äärimmäistä lainsäädäntöä, jolla kaikki väärät mielipiteet ja näkemykset pyrittäisiin kitkemään julkisuudesta valtavien uhkasakkojen voimalla.Päivän Byrokraatti -palkinnon saa Kokoomuksen puoluejohto, jonka perustama vihapuhetyöryhmä on ollut yksi suurimpia mediatilaa saaneita uutisia tällä viikolla.
Vaikka jo nykyinenkin lainsäädäntö antaa perusteet puuttua esimerkiksi uhkailuun, vainoamiseen ja kunnianloukkauksiin, jonkinlaisena keskustaoikeistolaisena pidetty puolue näkee silti ”vihapuheessa” Suomen kiireellisimmän poliittisen haasteen.
Näin siitäkin huolimatta, että akuutin huolenaiheen luulisi muodostavan myös läntisestä rajanaapuristamme, humaaniuden suurvallasta Ruotsista, kuuluvat uutiset levottomista kranaattilähiöistä ja palavista autoista. Meillä kun on kaikki syy olettaa, että tekemillämme poliittisilla valinnoilla samat ongelmat voivat pian ilmetä myös Suomessa.
”Vihapuhe ja nettikiusaaminen ovat ilmiö, joka huolestuttaa meitä ja suomalaisia laajasti. Se on syy, joka tutkimuksen mukaan eniten heikentää ihmisten turvallisuudentunnetta”, Kokoomuksen puheenjohtaja Petteri Orpo väittää.
Yllättäviin ja intuition vastaisiin tutkimustuloksiin vetoaminen yleensä edellyttäisi tutkimuksen lähteen kertomista. Koska tätä lähdetietoa ei uutisista tai kokoomusministerien sosiaalisen median kanavista ole hakemallakaan löytynyt, Päivän Byrokraatti päätti etsiä tukea Orpon väitteille saatavilla olevista tuoreimmista tutkimuksista.
Tutkimus, johon ministeri Orpo mitä ilmeisimmin viittaa, on sisäministeriön tilaama ja tilintarkastusyhteisö KPMG:n sekä tasa-arvotiedolla liiketoimintaa tekevän WoM:n (World of Management Oy) selvitys nimeltä ”Onko Suomi maailman turvallisin maa kaikille?” (25.5.2018).
Tutkimuksen otsikko ainakin on hauska. Se kuulostaa siltä kuin legendaarisen jalkaväenkenraali Adolf Ehrnroothin kuolematon fraasi ”Suomi on hyvä maa. Se on paras meille suomalaisille.” olisi kokenut punavihreän täysremontin.
Kansalaisten turvallisuudentunnetta kartoittavan raportin ongelmat alkavat jo haastateltavien valinnasta. Laajaan otantaan perustuvan kansalaiskyselyn sijaan tutkijat ovat valinneet haastateltaviksi kapean ja vähälukuisen sekä ennen kaikkea mielipiteiltään vinoutuneen joukon erilaisia kovaäänisiä aktivisteja, kansalaisjärjestöjä ja julkishallinnon ihmisiä.
”Kyselytutkimuksen” haastateltujen listalta löytyy mm. Ihmisoikeusliitto, Juutalainen seurakunta, Maahanmuuttovirasto, Miestutkimuksen seura, Monikulttuurinen naistenliitto Monika, Saamelaiskäräjät, Suomen Punainen Risti, STM:n tasa-arvoyksikkö, Suomen Islamilainen Neuvosto, Tasa-arvovaltuutetun toimisto, Transtukipiste ja Yhdenvertaisuusvaltuutetun toimisto. (Katso koko lista alhaalla olevista liitteistä)
Listalta toki edelleen puuttui vakiosuosikeista mm. SETA, Aseistakieltäytyjäliitto sekä Greenpeace. Vahinkoja sattuu parhaimmillekin asiakkaansa toiveiden perusteella tutkimuksia laativille konsulteille.
Kaiken kaikkiaan kyselyn vastaanottajana oli 212 henkilöä, joista vain 53 henkilöä vastasi. Otosta voidaan pitää millä tahansa tutkimusmittarilla erittäin kapeana.
Haastateltavien erittäin vinon jakauman lisäksi myös tutkimuksen kysymykset ovat vinoutuneita ja johdattelevia. Moni kysymys on kuin itsensä kopio pienellä identiteettipoliittisella twistillä.
Turvallisuudentunnetta horjuttaviksi tekijöiksi on ehdotettu eri muotoista häirintää, syrjintää ja vihapuhetta. Mukana on mm. ”Seksuaalinen väkivalta”, ”Vihapuhe”, ”Seksuaalinen häirintä”, ”Sukupuoleen perustuva häirintä”, ”Muihin henkilökohtaisiin ominaisuuksiin liittyvä häirintä”, ”Seksuaaliseen suuntautumiseen liittyvä uhka, häirintä tai rikos”, ”Etniseen tai kansalliseen alkuperään perustuva uhka, häirintä tai rikos”, ”Uskontoon tai vakaumukseen perustuva uhka, häirintä tai rikos”.
Myös muutamia perinteisiä uhkatekijöitä oli mukana: ”Omaisuusrikokset”, ”Liikenneonnettomuudet”, ”Kodin ja vapaa-ajan tapaturmat”, ”Järjestäytyneen rikollisuuden uhka”.
Sen sijaan uutisissa esiintyneet turvallisuudentunnetta horjuttavat teemat oli joko sivuutettu tai kuitattu laveasti. Esimerkiksi World Economic Forumin listaamat ihmiskunnan suurimmat turvallisuusriskit kuten joukkotuhoaseet, äärimmäiset luonnonilmiöt, ympäristökatastrofit ja vesikriisit loistivat poissaolollaan.
Muita turvallisuuskysymyksiä, joista mielipidettä olisi voitu kysyä, mutta jotka kuitenkin tutkimuksessa sivuutettiin, ovat esimerkiksi suuronnettomuudet, terrorismi, sotilaalliset konfliktit, väkivaltarikollisuus ja tuoreimpana joukkoraiskaukset.
Yleisemmin tutkimuksessa käytetyt menetelmät ja löydökset oli raportoitu heikkotasoisesti. Raportti ei anna lukijalle läpinäkyvää ja selkeää kuvaa siitä, miten ja miksi esim. kyselyssä oli päädytty kyseiseen kysymyspatteristoon ja haastateltavien joukkoon. Tämä olisi erityisen tärkeää varsinkin silloin, jos kysymykset ja näkemysten kerääminen ovat otannaltaan vinoutuneita.
...
Raportin perusteella lukija ei voi tietää, millä menetelmällä vastauksista esiteltyjä löydöksiä on johdettu.
Esimerkiksi minkäänlaista, edes välttävän kattavaa, datataulukkoa ei ole tarjolla. Raportissa on lähinnä visualisoitu turvallisuudentunnetta heikentäviä kohteita epämääräiseen sanapilveen. Lisäksi diagrammeissa on esitelty muutamien eri turvallisuuskohteiden prosentteja ilman selvää kytköstä kyselymenetelmään ja vastauksiin.
Huomiota kiinnittää myös se, että raportissa viitataan oikeusministeriön 2016 erityisesti vihapuheesta laatimaan selvitykseen. Tuo selvitys tutki kuitenkin nimenomaan niitä lukuisia elämän osa-alueita, joihin vihapuhe vaikuttaa, EIKÄ niitä lukuisia tekijöitä, jotka vaikuttavat ihmisten turvallisuudentunteeseen.
http://paivanbyrokraatti.com/2018/08/18 ... etyoryhma/
Aiemmin luotiin vihapuhepoliisi, jonka menestystarina ei ole ollut kovin hääppöinen kun kaksi johtajaa erotettiin virasta ja lopulta koko vihapuhepoliisi laitettiin näkyvästä roolista enemmän piiloon julkisuudelta. Tämä tapahtui ainoastaan tavallisten kansalaisten yleisen palautteen ja vihapuhepoliisin hölmöilyjen takia. Vihapuhepoliisin toimintaan sekoilut ja palaute eivät kuitenkaan suoranaisesti vaikuttaneet, vaikka johtajat erotettiinkin niiden takia.
Tämä vihapuhetyöryhmä on vain jatkumo tuolle kehitykselle ja pahimmillaan seuraukset kohdistuvat koko kansaan entistä rajumpana mielipiteen ja sananvapauden rajoittamisena.