kerperossi kirjoitti:21.7.2017 klo 06:59
Tuomitulla oli todistajan mukaan maine päällekäyvänä pokaajana, jolla on tapana iskeä seuralaisia voimakkaaseen tyyliin.
Ex-työnantaja on sivaltanut tät päällekäyvää palkintoraiskaajaa sivuamalla hänen väkivaltaista seksuaalitoimintaa joulukuun alussa. Lahdenmäki on tekijensa perusteella vallanhimoinen naistenvihaaja, joka ei välttämättä ole löytänyt vielä omaa seksuaalista suuntautumista. Tähän on vielä hyvin aikaa ja saanee tähän vasemmisto"nuorilta" kaiken tuen ja varmasti pääsee mukaan myös tekemään politiikkaa muutenkin kuin jutuillaan. Voisi olla fiksu uravalinta - vasemmistotoimittajista jun ei ole varsinaisesti pulaa - paitsi ehkä sarjaraiskailevasta toimittelijasta, joka on erikoistunut seksuaalirikoksista ja rangaistuksista kirjoittamiseen, kuten hän. Lisäksi vasemmistoliiton naistenalistaja-siivessä olisi nyt Pertti Tiusasen mentävä aukko.
Hesarin jutu aihe on tärkeä ja hyvin ajankohtainen, mutta sen taso on kovin huono - asiasisältö olisi mahtunut yhteen kappaleeseen. Muu on ympäripyöreää tai itsestäänselvyyttä ja tuleekin mieleen, että pitikö tätä paisutella kuin pullataikinaa, jotta saataisiin esitettyä tuo linkki Journalistiin ja osa sen sisältöä?
Moni mies ei ymmärrä, miten mahdotonta voi olla sanoa ”ei” kun fyysisesti ylivoimainen ihminen vyöryy päälle
Toisen ihmisen rajojen ylittäminen ei ole mikään pieni virhearviointi.
Anne Kantola HS
Julkaistu: 3.12. 16:11 , Päivitetty: 3.12. 16:30
ULKOPUOLELTA on helppo sanoa, miten ihmisten tulisi toimia vaaratilanteissa: pakene, huuda apua, suojaa itsesi. Samat neuvot toistuvat myös seksuaalisiin ahdisteluihin ja väärinkäytöksiin liittyessä. Huuda apua, taistele vastaan, pakene.
Meistä jokainen ei kuitenkaan pysty taistelemaan. Osa ei pysty sanomaan edes ”ei”. Ei silloinkaan kun epätoivottu ihminen rupeaa repimään vaatteita päältämme. Miksi näin on?
Meistä kukaan ei voi ennalta tietää, miten toimii niissä tilanteissa, joissa omia rajoja yllättäen aletaan rikkoa.
”Emme aina toimi niin kuin elokuvissa, emmekä pysty taistelemaan. Aivomme pyrkii siihen, että ihminen säilyy hengissä”, sanoo Väestöliiton erityisasiantuntija Kirsi Porras.
Jos aivomme tulkitsevat uhkaavan tilanteen niin, että fyysisesti olemme jäämässä alakynteen, hermostomme reaktiona voi vastaan taistelun sijaan olla kehon lamaantuminen.
Jäädymme siis täysin. Avaamme suun huutaaksemme, mutta ääntä ei tule. Jähmetymme aloillemme, ja toivomme että kaikki olisi ohi mahdollisimman nopeasti.
Jähmettyminen ei tietenkään tarkoita sitä, että tilanne olisi ok. Se on sellaista hiljaisuutta, joka ei ole myöntymisen merkki. Se on tapa suojella itseämme ja puolustautua passiivisuudella.
Siksi pelkän ei-sanan sanomatta jättäminen ei takaa suostumusta.
Tätä ei välttämättä ole helppo ymmärtää, jos et ole ikinä ollut läheisessä kontaktissa selkeästi itseäsi fyysisesti vahvemman ja kookkaamman ihmisen kanssa.
Moni mies ei ole. Kokemusta lähelle voi päästä, jos muistelee esimerkiksi ala-asteen välituntia, jossa kolme vuotta vanhempi ja kolme kertaa isompi koululainen tulee kovistelemaan. Järki saattaa huutaa, että taistele vastaan, mutta keho pakottaa meidät seisomaan hiljaa paikalleen.
KUVAUKSIA kokemuksista, jossa ihmiset ovat jähmettyneet seksuaalisen väkivallan tapahtuessa voi lukea Journalisti-lehden jutusta. Jutussa esitetään karuja väitteitä toimittaja Ari Lahdenmäen tekemästä vuosia jatkuneesta seksuaalisesta ahdistelusta ja väkivallasta. Juttuun on haastateltu 12 naista, jotka kertovat omista kokemuksistaan. He ovat toisilleen tuntemattomia ja kertovat kokemuksistaan toisistaan tietämättä, mutta heidän kertomuksistaan löytyy lopulta paljon yhteistä.
Tekojen kohteena ollut Emmaksi kutsuttu nainen kertoo olleensa hämmentynyt. Hän ei uskaltanut vastustella.
Jutussa nimellä Jaana esiintynyt nainen oli liian pelästynyt vastustellakseen.
Nimettömänä pysytellyt nainen kertoo omista kokemuksistaan näin:
”Ajattelin, että tämä ei voi tapahtua minulle. Kun se oli kestänyt jonkin aikaa, lakkasin vastustelemasta ja ajattelin, että kai tämä kohta loppuu. En huutanut apua, mutta suostumusta ei ollut.”
SEKSUAALINEN trauma on yksi vakavammista psyykkistä, fyysistä, emotionaalista, seksuaalista ja sosiaalista tasapainoa järkyttävistä tilanteista. Seksuaalinen trauma on erityinen, koska trauman aiheuttaa toinen ihminen tahallisesti tilanteessa, joka muuten liittyy hyvän tekemiseen toiselle ihmiselle.
Yllä oleva on lainaus Väestöliiton oikeudenkäyntilausunnosta seksuaalisen trauman vaikutuksesta nuoreen.
Toisen ihmisen rajojen ylittäminen ei ole mikään pieni virhearviointi. Traumasta on aina mahdollista selvitä ja toipua, mutta sen aiheuttaminen on aina vakava asia. Pahimmillaan traumaattinen seksuaalinen kokemus voi viedä luottamuksen ihmisiin ja luoda pelkoa koko loppuelämäksi. Siitä voi myös seurata syyllisyyden ja häpeän tunteita. Varsinkin, jos on pyytänyt toisen luokseen ja sen jälkeen tilanne eskaloituu ja raja ylitetään.
Seksin ja seksuaalisten tilanteiden tulisi aina perustua yhteiseen suostumukseen ja siihen että molemmilla on kivaa. Jos suostumus ei ole sanallista, voi sitä tulkita toisen kehonkielestä. Ja jos on epäselvää onko toisen hyvä olla, sitä pitää kysyä ääneen.
Sellaista harmaata aluetta ei ole, jossa molemmilla on hyvä olla.
Hs
Hs kirjoitti:Sellaista harmaata aluetta ei ole, jossa molemmilla on hyvä olla.
Yritin ymmärtää tätä ihan asiayhteydessäkin, mutta ei vaan käy järkeen. Toimittaja ajattelee, että mikäli ei tiedä mitä toinen ajattelee, ollaan negatiivisilla vesillä?
Olen ymmärtänyt, että myös toimittajia opastetaan pitämään juttu tiiviinä ja ehkä jopa miettimään lauseiden oleellisuutta ja jättämään olematon pois. Ymmärrän myös sen, että on olemassa sekä fiksuja että tyhmiä toimittajia ja näiden ääripäät on helppo havaita.