Isäni, Pablo Escobar
Huumeparonin poika Sebastián Marroquín kasvoi häikäisevän vaurauden ympäröimänä. Leikkikavereita olivat palkkamurhaajat, ja kouluun hänet vietiin helikopterilla. Nyt hän kertoo HS:lle, miksi ei seurannut samoja jalanjälkiä kuin isä, aikansa jahdatuin mies, joka ammuttiin päivälleen 25 vuotta sitten.
- Juan Pablo Escobarilla (nyk. Sebastián Marroquín) oli läheinen suhde isäänsä Pablo Escobariin. Kuva on pojan ensimmäiseltä ehtoolliselta vuodelta 1987 tai 1988. Juhliin haettiin suklaata yksityiskoneella Sveitsistä. (KUVA: SEBASTIÁN MARROQUÍNIN KOTIALBUMI)
- Escobar_poika.jpg (99.09 KiB) Katsottu 15159 kertaa
JULMA kosto. Sitä 16-vuotias
Juan Pablo Escobar uhosi, kun toimittaja soitti hänelle joulukuun 2. päivänä vuonna 1993 ja pyysi kommenttia.
Toimittaja kertoi, että Juan Pablon isä, huumeparoni
Pablo Escobar oli kuollut poliisin iskussa.
Kolumbialainen Escobar johti Medellínin kaupungissa huumekartellia, joka salakuljetti kokaiinia Yhdysvaltoihin. Hän murhautti vastustajiaan liukuhihnalta ja oli 1990-luvun alussa kenties maailman etsityin mies.
Juan Pablo ehti puhelimesta päästyään punoa nopeasti suunnitelman, miten hän kostaisi isän kuoleman.
Sitten tapahtui jotakin.
”Luojan kiitos muutin mieltäni kymmenessä minuutissa”, hän sanoo nyt kotikaupungissaan Buenos Airesissa Argentiinassa.
Tuon kymmenminuuttisen aikana poika tajusi alkavansa muistuttaa isäänsä, jota hän oli toistuvasti anellut lopettamaan väkivallan ja terroriteot. Hän päätti elää toisin.
”Kuvittelin jo itseni tekemässä samaa, mitä isässäni kritisoin. Pelästyin tuhoa, jota kykenisin aiheuttamaan Kolumbialle ja perheelleni. Se ei tuntunut omalta.”
Juan Pablo Escobar soitti tiedotusvälineille ja kertoi, että kostonhimoinen lausunto johtui menetyksen tuskasta. Hän pyysi anteeksi.
TUOSTA hetkestä on tasan 25 vuotta.
Juan Pablo Escobar on nyt 41-vuotias ja nimeltään Juan Sebastián Marroquín Santos. Hän syö tuhtia aamiaista kahvilassa Buenos Airesin esikaupunkialueella Vicente Lópezissa ja kertoo perheensä hurjista vaiheista.
Marroquín on arkkitehti, kirjailija ja luennoitsija, jonka vuonna 2014 julkaistu omaelämäkerta Pablo Escobar, Mi Padre (Pablo Escobar, isäni) on käännetty 16 kielelle, mutta ei suomeksi. Vuonna 2009 hän esiintyi palkitussa dokumenttielokuvassa Pecados de mi Padre (Isäni synnit).
Argentiinaan perheenjäsenet päätyivät, kun Pablo Escobar oli kuollut. Satoja vastustajiaan ja sivullisia tapattanut Escobar oli Kolumbiassa niin vihattu, että sinne jääminen olisi ollut hengenvaarallista.
Ennen muuttoa leski
María Victoria Henao, Juan Pablo Escobar ja tuolloin yhdeksänvuotias tytär
Manuela Escobar vaihtoivat Kolumbiassa virallisesti nimensä. Argentiinaan muutti myös Marroquínin silloinen tyttöystävä ja nykyinen vaimo
Andrea.
Marroquín kiertää puhumassa huumebisneksen tuhoisista seurauksista esimerkiksi Meksikossa, jossa huumeväkivalta on yleistä. Hänen tavoitteenaan on, että yksikään nuori ei toistaisi Pablo Escobarin elämäntarinaa.
Huumekauppa antoi isälleni kaiken ja myös otti kaiken. Jopa hengen. Siksi epäilen vahvasti kyseisen liiketoiminnan kannattavuutta, hän kirjoittaa omaelämäkerrassaan.
Marroquín on huolissaan suositusta Netflix-sarjasta Narcosista, joka hänen mielestään hehkuttaa Pablo Escobaria. Sarjassa on hänen mukaansa myös kymmeniä asiavirheitä, lähtien isän kannattamasta jalkapallojoukkueesta. (Joukkue on Deportivo Independiente Medellín, ei Atlético Nacional.)
Marroquín näyttää puhelimestaan kuvia Escobar-muraaleista ja -tatuoinneista, joita ihmiset ovat lähettäneet hänelle ympäri maailmaa. Joissakin niistä on Narcosissa Escobaria näyttelevä Wagner Moura. Kirjakiertueella Liettuassa Marroquín yllättyi Escobar-fanaatikoista, jotka pyysivät nimikirjoituksia jopa puhelimiin ja tabletteihin.
”Kyse ei ole vain yhdestä tapauksesta, vaan laajemmasta palvonnasta. Narcosin version nähtyään ihmiset haluavat olla kuin isäni. Mutta kun he ovat lukeneet kirjani, kukaan ei halua olla kuin hän.”
PABLO Escobaria on väitetty maailman varakkaimmaksi rikolliseksi. Tarkkaa tietoa omaisuuden määrästä ei ole, mutta yhdysvaltalaislehti Forbes listasi hänet vuonna 1987 maailman rikkaimpien joukkoon kolmen miljardin dollarin omaisuudella.
Kun Marroquín joskus kyseli isänsä rahoista, tämä kuvaili summaa niin suureksi, ettei enää itsekään pysynyt laskuissa. Kirjassa Marroquín kertoo isänsä vastanneen näin: Kun tajusin olevani kone tuottamaan rahaa, lopetin laskemisesta huolehtimisen.
Argentiinassa uskotaan yleisesti, että perhe on porskuttanut siellä Escobarin perintörahoilla. Marroquínin mukaan se ei pidä paikkaansa.
Teoksessaan hän kuvailee, kuinka perhe teki Kolumbiassa sovinnon Escobarin päävihollisten, Calin huumekartellipomojen kanssa. Henkiin jäämisen ehtona oli, että perhe luovuttaa Escobarin koko omaisuuden ja poistuu maasta.
”Kolumbian valtio takavarikoi lähes kaiken. Loput annoimme isäni vihollisille. He vannoivat tappavansa meidät, jos pimittäisimme yhdenkin kolikon”, Marroquín sanoo.
Lapsesta asti minua on kohdeltu kuin olisin tehnyt isäni rikokset. Minun täytyi paeta jo ennen kuin synnyin ja siitä lähtien kun muistan. Tunsin, että jos halusin todellista rauhaa, minun tuli tehdä se, kunnioittaa sitä, sinetöidä se ja kurottaa käteni isäni vihollisia kohti, hän kirjoittaa.
Myöhemmin Marroquín on tavannut Kolumbiassa isänsä uhrien omaisia ja pyytänyt tekoja anteeksi.
Marroquínin mukaan äidin sukulaiset avustivat perheen uuteen alkuun. Äiti María Isabel Santos on sittemmin työskennellyt kiinteistö- ja sisustusalalla, ja Marroquínilla on oma arkkitehtitoimisto. Hän asuu puolisonsa ja kuusivuotiaan poikansa kanssa sadan neliön kerrostaloasunnossa, jonka kertoo ostaneensa Argentiinassa hankituilla rahoilla.
MARROQUÍNIN lapsuudessa perheen vauraus oli satumaista. Escobarin imperiumin keskipisteessä, maatilalla Hacienda Nápolesissa, oli muun muassa kolme eläintarhaa, 1 200 eksoottista villieläintä, 27 tekojärveä, 100 000 hedelmäpuuta, motocrossrata, huoltoasema ja lentokenttä.
Medellínin-kaupunkiasuntoon teetettiin Tanskassa hopeinen nimikkoastiasto, joka maksoi 400 000 dollaria. Juan Pablon katoliseen ehtoollisjuhlaan tuotiin suklaat ja kutsukortit yksityiskoneella Sveitsistä.
Sekä isä että poika suhtautuivat moottoriurheiluun intohimoisesti. Isä lahjoitti neljävuotiaalle pojalleen mopon, jossa oli apupyörät. Yksitoistavuotiaana tällä oli jo lähes 30 moottoripyörää. Kolmetoistavuotiaana hän sai luksuskaksion, jossa oli peilikatto ja seeprannahkamatto.
Mutta ikäisiään ystäviä Juan Pablolla ei juuri ollut.
Luokkatovereiden vanhemmat olivat kieltäneet lapsiaan leikkimästä Pablo Escobarin pojan kanssa. Niinpä Juan Pablo pelasi jalkapalloa ja Nintendoa isän pestaamien turvamiesten ja palkkamurhaajien kanssa.
Koulussa hän kävi viidenteen luokkaan asti. Sen jälkeen hän opiskeli enimmäkseen etänä, koska perhe joutui tuon tuosta piileskelemään.
Joskus Juan Pablo vietiin kouluun helikopterilla. Silloin hän ymmärsi, että ei ollut aivan tavallinen koulupoika.
”Kun menin kouluun, menin sinne 15 turvamiehen kanssa. Turvamies tuli välitunnille ja vessaankin. Jos lintsasin tunnilta, kaikki huomasivat sen.”
- Pablo Escobar vietti perheineen hulppeaa elämää maatilallaan Hacienda Nápolesissa. Jättikokoisella luksustilalla oli muun muassa kolme eläintarhaa. (KUVA: TIMOTHY ROSS / GETTY IMAGES)
- Escobar_pientilallinen.jpg (134.66 KiB) Katsottu 15159 kertaa
JUAN Pablo oli seitsemän ikäinen, kun isä paljasti hänelle ammattinsa.
Roisto. Sana tuntui hämmentävältä, sillä se ei sopinut mielikuvaan isästä. Hänhän oli rakastava ja kaikkea muuta kuin pelottava!
”Huumekaupan maailma on kova, eikä siellä näytetä hellyyttä. Isäni toimi toisin. Hän suukotteli ja halaili minua ja siskoani. Piiloistaan hän lähetti kasetteja, joihin hän oli nauhoittanut satuja ja lauluaan.”
Isä ja poika katsoivat yhdessä elokuvia: James Bondia ja Charles Chaplinia. He fanittivat venäläistä mystikkoa Grigori Rasputinia, ja Escobar alkoi kutsua poikaansa hellittelynimellä Grégory.
Isä kannusti aina opiskelemaan, Marroquín muistelee aamiaista lopetellessaan. Antoi neuvoja, joita ei itse noudattanut. Kuten sen, että huumekaupasta tulee pysyä erossa.
Huumeista Escobar piti tiukan luennon kahdeksanvuotiaalle pojalleen. Marroquín sanookin, että hän on uskaltanut kokeilla vain marihuanaa, 25-vuotiaana.
”Isä halusi tukea minua valitsemallani tiellä. Jos olisin halunnut lääkäriksi, hän olisi lahjoittanut minulle Kolumbian parhaan sairaalan. Jos taas kampaajaksi, hän olisi auttanut siinäkin.”
Escobar oli kansan parissa paikoin suosittu, sillä hän rakennutti esimerkiksi jalkapallokenttiä ja köyhille asuntoja. Jouluna hän otti Juan Pablon mukaansa, kun hän jakoi helikopterilla lahjoja kaukaisiin kyliin. Poika koki, että isä tahtoi opettaa solidaarisuutta heikompiosaisia kohtaan.
Perhettään isä rakasti ehdoitta, Marroquín kirjoittaa. Hän kykeni kirjoittamaan kauniita kirjeitä ja tekemään äärimmäisyyksiä perheensä eteen, mutta myös tekemään paljon tuhoa. Tunsin voimattomuutta hänen väkivaltansa suhteen, sillä hän ei kuunnellut neuvoja eikä aneluja.
SEBASTIÁN Marroquín muistaa, kuinka äiti ja mummo itkivät televisiouutisten äärellä vuonna 1984. Pablo Escobar oli juuri murhauttanut Kolumbian oikeusministerin Rodrigo Lara Bonillan.
Escobar kävi sotaa valtiota vastaan muun muassa poistaakseen lakipykälän, joka salli Kolumbian kansalaisten luovuttamisen Yhdysvaltoihin. Mieluummin hauta Kolumbiassa kuin vankila Yhdysvalloissa, hän toisteli.
Murhan jälkeen Kolumbia julisti täyden sodan huumekartelleille, ja Escobar etsintäkuulutettiin Yhdysvalloissa asti. Koko perheen oli aluksi piileskeltävä. Se oli hankalaa, sillä Escobarin vaimo María Victoria oli viimeisillään raskaana. Tytär syntyi pakomatkalla Panamassa.
Vuodet olivat rajuja. Seitsemänvuotiaana Juan Pablo heräsi siihen, että isää etsivän poliisin ase osoitti hänen vatsaansa. Koulussa hän pakeni sotilaita rehtorin pöydän alle. Kotitalon ulkopuolella räjähtänyt autopommi romahdutti huoneiston katon, mutta perhe selvisi täpärästi hengissä.
Kuolemasta tuli perheessä tavallinen puheenaihe. Isä neuvoi, kuinka itsemurha tehdään aseella onnistuneesti. Marroquín ei voisi kuvitellakaan, että jutustelisi poikansa kanssa vastaavaa.
”Maailmassa ei liene montaa perhettä, jotka puhuvat kuolemasta yhtä usein. Valokuvia katsellessamme osoitimme, että tuokin ihminen on kuollut, ja tuo, tuo, tuo ja tuo”, hän kertoo.
”Lähestulkoon kaikki kuolivat ympäriltämme. Isän viimeisen elinvuoden aikana odotimme 24 tuntia vuorokaudessa, että ulko-ovi hajotetaan ja meidätkin tapetaan.”
ARGENTIINASSA Sebastián Marroquín nautti anonyymiydestään. Siitä, että oli kansalainen muiden joukossa. Hän muun muassa matkusti ensi kertaa elämässään bussilla.
Aivan helppoa tavallisuuskaan ei tosin ollut. Esimerkiksi käynti McDonald’sissa tuntui Marroquínista pelottavalta, koska avustajat olivat aina hoitaneet sellaiset asiat. Tummat aurinkolasinsa hän uskalsi riisua vasta kun oli ollut maassa kuukausia.
Alun perin perhe muutti Mosambikiin, koska se toivotti ainoana valtiona Pablo Escobarin läheiset tervetulleiksi – avustussummaa vastaan toki. Sisällissodasta toipuvassa Maputossa oli kuitenkin ankeaa, Marroquín kertoo. Kaupoista puuttui ruokaa ja yliopistosta hänen kaipaamiaan opiskelumahdollisuuksia. Perhe viipyi maassa kolme päivää.
He päätyivät Buenos Airesiin, johon olivat ihastuneet pitkän välilaskun aikana. Kolmen kuukauden turistiviisumi tuntui ikuisuudelta, kun elämää oli siihen asti eletty lyhyissä pätkissä.
Marroquín kokee, että arkkitehtuuri pelasti hänet. Työ toi sisältöä hänen elämäänsä, joka oli pitkään ollut selviytymistä.
Argentiinassa Marroquín on ollut suunnittelemassa muun muassa kerrostaloa, hyvinvointikeskusta ja entisen presidenttiparin
Juan ja
Eva Perónin mausoleumia. Kolumbiaan hän on piirtänyt luksustaloja. Yhdysvaltalaisessa The Architect’s Newspaper -lehdessä hän kertoo tehneensä niistä yhden miehelle, joka oli vuonna 1988 asentanut autopommin hänen kotitalonsa eteen. Mies paljasti henkilöytensä vasta jälkikäteen. Marroquín tunsi, että tilaus oli anteeksipyyntö.
Aiemmin Marroquín pyöritti myös omaa vaatemerkkiä, Escobar Henaota. Sen t-paitoihin oli painettu Pablo Escobarin kuvia ja rauhanviestejä, kuten Mitä puuhailet? Mieti kunnolla. Tai: Valta. Mitä varten? Ja: Oletko saavuttanut etuoikeutesi huijaamalla?
PERHEEN yhteenotot valtiovallan kanssa eivät loppuneet Escobarin kuolemaan. Nyt Marroquínia ja María Isabel Santosia epäillään Argentiinassa osallisuudesta rahanpesuun.
He toimivat taannoin välittäjinä kolumbialaisen liikemiehen
José Piedrahíta Ceballosin kiinteistösijoituksissa Argentiinaan. Piedrahítalla on väitetty olevan yhteyksiä Kolumbian huumekartelleihin, ja rahojen epäillään nyt olevan peräisin huumekaupasta.
Marroquín on sanonut oikeudessa, ettei hän tiennyt Piedrahítan mahdollisesta huumetaustasta. Hänen mukaansa mies ei vaikuttanut huumekauppiaalta, joita hän pyrkii karttamaan lopun ikäänsä.
Santosia ja Marroquínia epäiltiin rahanpesusta myös vuonna 1999. Heidät vangittiin tutkinnan ajaksi mutta vapautettiin syyttöminä. Media ehti kuitenkin suoltaa skandaaliotsikoita, ja perheen anonymiteetti oli mennyttä. Tytär
Juana Manuela Marroquínia kiusattiin koulussa. Hän on aina pysytellyt poissa julkisuudesta.
Marroquín kokee, että epäilyt kumpuavat Escobar-nimestä. Se tuntuu hänestä epäoikeudenmukaiselta. ”Moni ei pysty erottamaan poikaa isästä. Olen kiitollinen isälleni, mutta emme ole sama henkilö.”
”Ainoa virheeni on, että uhkasin Kolumbiaa kymmenen minuutin ajan. Mutta olin 16-vuotias ja isäni oli juuri kuollut. Kaduin sanojani ja tein rauhanlupauksen, jonka olen pitänyt nyt 25 vuotta.”
Olen pyytänyt anteeksi tekoja, jotka tapahtuivat jopa ennen syntymääni, ja jatkan anteeksi pyytämistä lopun elämääni. Perheeni ja minä ansaitsemme kuitenkin mahdollisuuden elää ilman sosiaalista kostoa.
SEBASTIÁN Marroquín osoittautuu huumorimieheksi. Haastattelun lopussa seuraan liittyy ystävä, jonka nimi on Pablo. Marroquín lyö asian leikiksi: ”Oikeasti hän on Pablo Escobar, joka on leikattu. Kirurgi teki hyvää työtä.”
Marroquín vitsailee, mutta todellisuudessa suhde isään on hiljattain muuttunut. Syynä on paljastus, jonka hänen äitinsä
María Isabel Santos tekee tuoreessa teoksessaan Pablo Escobar: Mi vida y mi cárcel (Pablo Escobar: elämäni ja vankilani).
Alun perin juuri Marroquín innosti äitiään kirjoittamaan muistelmat. Hän kannusti jatkamaan, kun tätä pelotti kertoa varjelemansa salaisuus.
Santos kertoo kirjassaan, että Escobar vei hänet tekemään abortin, kun hän oli 14-vuotias. Pari oli tutustunut vuotta aiemmin. Abortti tehtiin kivuliaasti muoviputkien avulla epämääräisessä paikassa.
Marroquín sanoo, että väkivaltaiseen aborttiin pakottaminen on vähentänyt hänen kunnioitustaan isäänsä kohtaan.
”Tunsin rakkautta isääni kohtaan vielä sekuntia ennen kuin sain tietää salaisuuden. En tiedä, tulisiko minun yhä puolustaa tuota rakkautta.”
YHDESTÄ rakkaudenteosta Sebastián Marroquín on kuitenkin varma, ja se tapahtui hänen mukaansa 2. joulukuuta 1993.
Poliisin erikoisjoukot ja sotilaat jäljittivät tuolloin Pablo Escobarin piilopaikan Medellínissä, kun tämä puhui puhelimessa poikansa kanssa.
Kun joukot rynnistivät sisään rakennukseen, Escobar pakeni henkivartijansa kanssa katolle. Poliisi alkoi tulittaa. Escobar kaatui. Ruumiinavauksen perusteella hän kuoli kolmanteen osuneeseen luotiin.
Tappaneen luodin ampujasta ei kuitenkaan ole varmuutta. Ampujaksi ovat ilmoittautuneet sekä Kolumbian poliisi että Escobarin vihollisista koostuneet etsintäjoukot, Los Pepes.
- Huumeparoni Pablo Escobar kuoli 2. joulukuuta vuonna 1993. Poliisin ottaman kuvan tiedoissa kerrotaan, että katolla makaa Escobarin ruumis. (KUVA: MEDELLIIN POLIISI / AFP)
- Escobar_ruumis.jpg (147.68 KiB) Katsottu 15159 kertaa
Marroquín puolestaan uskoo, että kolmannen luodin ampui Pablo Escobar itse. Se oli ammuttu isän oppien mukaan oikeaan korvaan. He eivät koskaan tule saamaan minua elävänä, isä oli uhonnut eläessään. Marroquínin mukaan katolta otetuissa valokuvissa isän lähellä näkyy tämän pistooli, jota on käytetty.
Tuona päivänä Escobar myös rikkoi kultaista sääntöään ja soitteli pojalleen yhtenään, vaikka oli aina hokenut puhelimen koituvan kuolemaksi. Marroquín ajattelee, että isä tahtoi tulla löydetyksi. Muuten perheenjäsenet olisi otettu panttivangeiksi, hän sanoo.
”Isä valitsi löydetyksi tulemisen. Mielestäni se oli hänen suurin rakkaudenosoituksensa perhettään kohtaan.”[/i]
Helsingin Sanomat
2.12. 2:00 , Päivitetty: 2.12. 6:26