Tässä yksi vanha puukotustapaus Espoosta, jota en löytänyt ainakaan täältä. On tainnut jäädä mielenkiintoisempien tapausten jalkoihin, mutta pannaan nyt tämäkin muistiin. Kirjoitus perustuu Alibi-lehden 5/2009 artikkeliin.
17.1.2009 tapahtui Espoon Kivenlahdessa sijaitsevassa kerrostaloasunnossa puukotus. 1960 syntynyt mies puukotti 1953 syntyneen naisen, joka oli hänen kämppäkaverinsa.
Mies ja nainen olivat olleet illalla naapurin luona kyläilemässä, jossa naapuri oli tarjonnut heille alkoholia. Parille oli tullut riitaa ja naapuri pyysi heitä poistumaan.
Puoli tuntia poistumisen jälkeen naapuri oli kuullut huutoa ja meteliä Karin (nimi muutettu) asunnosta. Hän oli mennyt kysymään, onko kaikki kunnossa.
Kari oli avannut oven ja sanonut: "Nyt on tullut tehtyä jotakin".
Naapuri huomasi naisen sohvalla. Naisen paidan rinnus oli veressä. Tällöin nainen oli vielä hengittänyt, mutta tajuton. Yhtäkkiä hän oli valahtanut kalpeaksi, eikä naapuri ollut löytänyt enää pulssia.
Naapuri otti puukottajan mukaansa asuntoonsa, josta soitettiin hätäkeskukseen.
Kuulusteluissa Kari kertoi käyttäneensä alkoholia pari viikkoa putkeen.
Puukotuspäivänä Kari oli käynyt Alkossa. Sannan (nimi muutettu) kanssa hän oli sopinut, että tämä sai asua kuukauden ajan hänen asunnossaan. Vuokraksi oli sovittu 200 euroa. Tästä oli syntynyt riitaa, sillä Sanna oli maksanut vain osan vuokrasta.
Kari ei myöskään pitänyt siitä, että Sanna sotki asunnossa ja söi vieläpä miehen ruuatkin. Kari oli heittänyt Sannan välillä uloskin, mutta sitten tämä oli häirinnyt naapureita ja nukkunutkin rappukäytävässä. Kari oli joutunut välillä pyytämään poliiseja hakemaan naisen pois.
Kari oli juuri ostanut kirpparilta sohvan ja Sanna oli virtsannut siihen. Kari myös kertoi, että Sanna ruikki vessan lattiallekin.
Tapahtumailtana Kari oli ohjannut humalaisen Sannan sohvalle istumaan ja sanonut, ettei pidä siitä, että Sanna sotkee asuntoa. Sanna oli ryhtynyt vittuilemaan siitä, että Kari oli sanonut hänen vuokrasuhteensa irti. Muuta ei tarvittu - Kari meni hakemaan keittiöstä hedelmäveitsen, jonka terän pituus oli 12 cm, ja löi Sannaa sillä rintaan. Veitsi löytyi keittiöstä kaljalaatikosta.
Kari kertoi, että Sanna oli krooninen alkoholisti, joka pyöri joka äijän nurkissa. Mies kuitenkin kertoi katuvansa tekoaan.
Kun poliisi kysyi Karilta, miksi hän löi Sannaa, mies sanoi:
-Vihasin häntä. Olin heittänyt hänet monesti ulos ja hän vaan tuli luokseni takaisin. En saanut häntä ulos kämpästäni, vaikka olisin halunnut. Sitten tajusin, että kun Sanna on luonani, juon itsekin koko ajan.
Uhrin veren promillemäärä oli 2,6 (virtsassa 3,4).
Uhrin tytär ja poika vaativat kumpikin 9 000 euroa korvausta henkisestä kärsimyksestä.
Oikeus määräsi tekijän mielentilatutkimukseen.
Tekijälle vaadittiin 10 vuoden vankeusrangaistusta.
----
Tähän hätään en löytänyt miehen saamaa tuomiota.
Naisen puukotus Espoon Kivenlahdessa 17.1.2009
Re: Naisen puukotus Espoon Kivenlahdessa 17.1.2009
Uhrin lapset vaativat korvausta henkisistä kärsimyksistä? Jos äiti oli niin tärkeä, että hänen poismenonsa aiheuttaa kärsimyksiä niin olisivat huolihtineet itse äidistään. En yleensäkään ymmärrä noita henkisen kärsimyksen korvausvaatimuksia, miten rahalla voi korvata surua/ahdistusta?
Re: Naisen puukotus Espoon Kivenlahdessa 17.1.2009
Aumarin esille tuoma asia on kyllä aiheellinen pohdittavaksi. Monista sukulaisista tulee kyllä yllättävän läheisiä siinä vaiheessa, kun tälle "läheisyydelle" ryhdytään pohtimaan hintaa. Siihen olen myös kiinnittänyt huomiota, että eri rikostapauksissa tämä läheisyyden hinta vaihtelee melko tavalla.
On tietysti vaikeaa sanoa, onko lapsilla ollut minkälainen mahdollisuus auttaa äitiään (majoittaa, avustaa oman asunnon saannissa, puhuttaa menemään katkolle jne.), mutta pitääkö siitä henkisestä kärsimyksestä sitten pyytää 9000 euroa, on jo eri asia. Ja onko ollut helpompi ajatella, että kyllä se Kari mutsista huolen pitää.
Toisaalta tässä jutussa ymmärrän tätä miestäkin, joka asunnon tarjosi. Jos nainen vain ryyppää ja rällää vuorokaudet ympäriinsä, kuseksii sohvat ja lattiat, syö ruuat kaapeista, häiritsee naapureita ja lymyää rappukäytävässä, poliiseja tarvitaan asunnolla jne., niin kyllä siinä voisi pinna kiristyä jo itselläkin, etenkin kun huomaisi, että omakin elämä menee siinä sivussa hunningolle.
On tietysti vaikeaa sanoa, onko lapsilla ollut minkälainen mahdollisuus auttaa äitiään (majoittaa, avustaa oman asunnon saannissa, puhuttaa menemään katkolle jne.), mutta pitääkö siitä henkisestä kärsimyksestä sitten pyytää 9000 euroa, on jo eri asia. Ja onko ollut helpompi ajatella, että kyllä se Kari mutsista huolen pitää.
Toisaalta tässä jutussa ymmärrän tätä miestäkin, joka asunnon tarjosi. Jos nainen vain ryyppää ja rällää vuorokaudet ympäriinsä, kuseksii sohvat ja lattiat, syö ruuat kaapeista, häiritsee naapureita ja lymyää rappukäytävässä, poliiseja tarvitaan asunnolla jne., niin kyllä siinä voisi pinna kiristyä jo itselläkin, etenkin kun huomaisi, että omakin elämä menee siinä sivussa hunningolle.