Miten voi kokenut rikostutkija olla näin totaalisen pihalla? Uutena outoutena minulle jutussa on maininta kenttäjohtajan Annelille soittamasta puhelusta, jonka aikana Anneli muka kertoi yhä kuulevansa mäiskintää...
Juttu sisältää törkeää mustamaalausta rikokseen syyttömäksi todettua kohtaan. Tosin tämä idiootti Kuusiranta tuskin edes sitä tajuaa.
https://www.aamulehti.fi/ihmiset/art-2000008449176.html
Rikosylikomisario Pauli Kuusiranta sai 15 vuotta sitten aamuöisen puhelun henkirikoksesta Ulvilassa – surmasta tuli hänen uransa vaikein tapaus: ”Näkymättömiä haamutappajia ei ole”
Rikosylikomisario Pauli Kuusirannasta tuli Ulvilan surman tutkinnanjohtaja vuonna 2008. Samalla henkirikoksen tutkinnassa tapahtui merkittävä käänne, jonka takana eläköitynyt poliisi yhä seisoo.
”Perjantaina 1.12.2006 klo 02.42 ilmoitettiin Satakunnan hätäkeskukseen Ulvilan Vanhassakylässä tapahtuneesta puukotuksesta.”
Kello oli 6.47, kun Porin poliisin tiedote lähti matkaan. Sen laatineella rikosylikomisario Pauli Kuusirannalla oli takanaan pitkä yö. Hän oli herännyt aamuyöllä puhelinsoittoon, joka tuli Raumalta päivystävältä komisariolta.
”Hän kertoi tästä tapauksesta, ja ettei ollut saanut muita tutkinnanjohtajia tavoitettua. Komisario soitti sitten minulle”, osastonjohtajana vuonna 2006 työskennellyt Kuusiranta kertoo.
Soiton jälkeen Kuusiranta suuntasi poliisiasemalle ja otti heti yhteyden kenttäjohtajaan. Tekninen ja taktinen tutkinta oli jo alkanut rikospaikalla Ulvilan Tähtisentiellä sijaitsevassa omakotitalossa.
Henkirikoksen uhri oli 51-vuotias perheenisä ja sosiaalipsykologi Jukka S. Lahti, joka työskenteli Luvata oy:ssä henkilöstön kehittämispäällikkönä. Hätäkeskukseen soittanut puolestaan oli Lahden vaimo, Anneli Auer. Talossa olivat teon aikana paikalla myös pariskunnan neljä alaikäistä lasta.
Poliisi oli saapunut Tähtisentielle minuuteissa noin kello 2.42 alkaneen hätäpuhelun jälkeen. Ensihoito seurasi pian perässä. Lahtea ei voitu auttaa. Auerkin oli saanut vammoja teräaseesta.
Hätäkeskuspuhelussa Auer kertoi tuntemattoman henkilön tunkeutuneen perheen kotiin, surmanneen Lahden ja lopulta poistuneen.
Vain tuntien kuluttua henkirikoksen tapahtumisesta Kuusirannan alkutietojen pohjalta kirjoittama tiedote luettiin radiossa. Asia oli Kuusirannan mukaan saatava julki nopeasti, jotta mahdolliset vihjeet ja havainnot rikospaikalta poistuneesta tekijästä tulisivat virkavallan tietoon tuoreeltaan.
”Sen radiossa lukemisen jälkeen alkoi melkoinen mediamyllytys, jota onkin sitten kestänyt siitä saakka.”
”Ja niin kauan se jatkuu, kun asia on auki”, hän toteaa.
Poliisi etsi ulkopuolista tappajaa
Ulvilan surmasta on tänä vuonna kulunut 15 vuotta. Ketään ei ole tuomittu Jukka S. Lahden murhasta.
Tapauksen ensimmäisenä tutkinnanjohtajana aloitti vuonna 2006 Juha Joutsenlahti. Poliisi etsi reilun puolentoista vuoden ajan tuloksetta Lahden vaimon Auerin nimeämää ulkopuolista tappajaa. Murhasta epäillyn kuvailtiin olleen naamioitunut ja isokokoinen, yli 180 senttimetriä pitkä mies.
Lue lisää: Ulvilan surmaa tutkineelta Juha Joutsenlahdelta kova ehdotus: Tutkinnan kannet pitäisi avata – ”Sillä, joka siihen tarttuu, ei saa olla kädet veressä”
Vuoden 2008 elokuun alussa Ulvilan surman tutkinnanjohtajan saappaisiin astui Pauli Kuusiranta.
”Minulla oli kyllä kädet täynnä töitä muutenkin rikostorjuntasektorin vastaavana. Kysyin Porin tutkinnanjohtajilta, haluaisiko joku ottaa Ulvilan tapauksen pöydälleen, ja luonnollisesti yksikään ei halunnut. Juttuja riitti kaikilla jo yllin kyllin”, hän naurahtaa.
”Vaihtoehdot jäivät siinä kovin vähiin.”
Kuusirannan mukaan rikoksessa oli alusta alkaen poikkeuksellisia piirteitä.
”Asuntoon mennään vaikeimman kautta terassin ovi rikkomalla. Ja tosiaan vieläpä kello 2.30 aikaan yöllä. Oli monia sellaisia seikkoja, joita myöhemmin kummasteltiin, että ei ole lainkaan tavanomaista.”
”Aivan ensi hetkinä ei tietysti ollut mitään perusteita epäillä muuta. Parin ensimmäisen vuorokauden aikana kuitenkin jo kokeneilla tutkijoillakin alkoi herätä ajatus, ettei ulkopuolista tekijää olisikaan”, Kuusiranta sanoo.
Poliisin mielenkiinnon kohde vaihtuu
Kuusirannan aikana poliisin mielenkiinto siirtyi ulkopuolisesta murhaepäillystä Aueriin itseensä. Tutkinnassa tuli Kuusirannan mukaan ilmi ristiriitaisia yksityiskohtia, jotka eivät täsmänneet Auerin kertomukseen.
”Sieltä yllättäen alkoi nousta yksityiskohtia, monia pieniä detaljeja.”
”Kun rikospaikalle matkalla ollut kenttäjohtaja soitti Auerille, Auer kertoi kuulevansa yhä mäiskinnän ääniä. Miten hän voi kuulla mäiskinnän ääniä, kun murhaajan piti jo ajat sitten hätäkeskuspuhelun aikana olla lähtenyt ikkunasta ulos?” Kuusiranta kertoo esimerkkinä.
Kuusirannan johtaman esitutkinnan aikana poliisi käytti tiedonhankintakeinoinaan muun muassa telekuuntelua ja peitetoimintaa. Varsinkin jälkimmäinen keinoista oli myös laajalti mediassa esillä ja kritiikin kohteena Auerin kerrottua suhteestaan peitepoliisi ”Seppoon”.
Syyskuussa 2009 Satakunnan käräjäoikeus vangitsi Auerin miehensä murhasta epäiltynä. Paria päivää myöhemmin tutkinnanjohtaja Kuusiranta kertoi julkisuuteen Auerin tunnustaneen teon, mikä laittoi lehtien etusivut kertaheitolla uusiksi. Poliisin mukaan Auer olisi surmannut Jukka S. Lahden riidan päätteeksi.
Varsin pian Auer kuitenkin veti tunnustuksen takaisin ja sanoi sen syntyneen poliisin painostuksen alla. Hänen mukaansa poliisi käytti tunnustuksen hankkimiseen epäeettisiä keinoja.
”Puheet painostuksesta ovat outoja”, Kuusiranta toteaa.
”Kuulusteluissa on ollut ensinnäkin kokenut tutkija, ja monessa niistä oli mukana myös Juha Manner (Auerin asianajaja). Molempien tehtävä on ollut todeta, onko kuulusteltava sellaisessa kunnossa, että voidaan kuulustella.”
Omaa kantaansa henkirikoksen tekijästä Kuusiranta ei ole epäillyt sen jälkeen, kun hänen johtamansa esitutkinta vuoden 2010 talvella valmistui. Hän itse eläköityi samana vuonna syyteharkinnan aikana 38 vuoden poliisiuran jälkeen.
”Olen sitä mieltä, että esitutkinnassa selvitettiin asia riittävän selkeästi, ja sitä mieltä olivat syyttäjätkin.”
Kuusiranta: ulkopuolisella tekijällä ei tarpeeksi aikaa
Vaasan hovioikeuden vuonna 2015 antamassa tuomiossa Anneli Auer vapautettiin ja todettiin syyttömäksi. Korkein oikeus ei enää myöntänyt asialle jatkokäsittelylupaa, minkä myötä asia sai sinetin vuosien oikeusväännön jälkeen.
Kuusirannan mukaan hovioikeuden tulkinta, että Jukka S. Lahteen kohdistunut väkivallanteko oli ”yksivaiheinen ja lyhytkestoinen” on väärä. Hän katsoo esitutkinnassa tulleen selvitetyksi, että teko tehtiin kahdessa vaiheessa, joista ensimmäinen oli pitkäkestoinen.
”Hätäkeskusnauhalta ei kuulu mitään Lahteen kohdistuvan väkivallan ääniä, vaikka Auerin mukaan tekijä on hetkeä aiemmin tullut sisään ja käynyt tämän kimppuun. Vasta 23 sekunnin kuluttua kuuluu ensimmäinen Lahden valitusääni, minkä jälkeen ne voimistuvat. Selitys on se, että Lahti tulee tajuihinsa ensimmäisen vaiheen väkivallasta toivuttuaan”, Kuusiranta sanoo.
Kuusirannan mukaan ei ole mahdollista, että Lahti olisi voitu surmata siinä ajassa, joka ulkopuolisella tekijällä olisi ollut käytettävissä. Aika olisi Kuusirannan mukaan ollut liian lyhyt, jotta ulkopuolinen tekijä olisi muun muassa ehtinyt kamppailla Lahden kanssa terassilla, iskeä miehen vaimoa veitsellä, lyödä Lahtea veitsellä yli 70 kertaa eri puolille kehoa ja ajaa myös Aueria takaa.
”Auer on kertonut aloittaneensa soiton hätäkeskukseen alle minuutin kuluttua siitä, kun tekijä tuli sisälle taloon. Puhelun kestettyä kolme minuuttia ja 41 sekuntia tekijä oli poistunut. Poliisipartio oli paikalla noin kymmenen minuutin kuluttua ilmoituksesta.”
Kuusirannan mukaan mitään näyttöä ulkopuolisesta tekijästä ei Auerin kertomuksen lisäksi ole. Auerin vanhimman tyttären havainnoissa poistuneesta henkilöstä on hänen mukaansa kyse valemuistosta.
”Hätäkeskusnauhalta ei kuulu mitään ulkopuolisen puhetta, kamppailuääniä tai ikkunasta poistumisen ääniä, jotka voisi liittää ulkopuoliseen henkilöön”, Kuusiranta sanoo.
”Näkymättömiä haamutappajia ei ole.”
Toive rikosvastuun toteutumisesta
Ulvilan surmaa Kuusiranta kuvailee uransa vaikeimmaksi tapaukseksi.
”Ilman muuta se oli. Vanha totuus on, että kulunut aika on menetetty totuus. Mitä pidempään aikaa on mennyt, sitä hankalampaa on asian selvittäminen”, hän sanoo.
Surma oli erikoislaatuinen poliisille luonnollisesti myös sen saaman valtavan mediahuomion vuoksi. Kuusiranta kertoo olleensa tapauksen tiimoilta puhelimessa yhteensä tuntikausia.
Kuusiranta eläköityi jo yli kymmenen vuotta sitten, mutta korona-aikana hän innostui ajatuksesta kirjoittaa Ulvilan surmaa käsittelevä kirja. Teksti on tällä hetkellä kustantajan arvioitavana.
”Ajattelin, että se on kirjoitettava joko nyt tai sitten ei koskaan.”
Vaikka surmasta on kulunut jo 15 vuotta, mielenkiinto tapausta kohtaan ei ole laantunut. Esimerkiksi verkon keskustelupalstoilla surmaa ruoditaan edelleen pienimpiä yksityiskohtia myöten.
”Tiedän, että esimerkiksi murha.info-foorumilla on aika kovia juttuja, mutta itse en ole siellä viitsinyt käydä”, Kuusiranta toteaa.
Entinen tutkinnanjohtaja sanoo yhä toivovansa, että rikosvastuu Ulvilan surman tapauksessa joskus toteutuu.
”Ettei juttu jäisi pimeäksi, kuten Kyllikki Saaren tapaus ja monet muut.”
”Olin itse 6-vuotias silloin, kun Kyllikki Saari murhattiin vuonna 1953, ja ehdin itsekin urallani ottaa vastaan ja viemään eteenpäin yhden sitä koskevan vihjeen. Niin kauan, kunnes rikos selviää, tulee myös vihjeitä ja ihmiset ovat siitä kiinnostuneita.”