Selvitys: Lapsi­prostituutiota jää Suomessa tunnistamatta

[Oikeus ennen kaikkea]

LAPSILTA seksiä ostavat ihmiset pitäisi saada nykyistä paremmin rikosvastuuseen ja viranomaisille tulisi antaa lisäkoulutusta lapsiin kohdistuvien ihmiskaupparikosten tunnistamisessa, yhdenvertaisuusvaltuutettu sanoo.
Yhdenvertaisuusvaltuutettu selvitti, millaisia lapsiin kohdistuneita ihmiskaupparikoksia tuomioistuimissa on käsitelty ja mitä tuomioita niistä on annettu.
Selvityksen mukaan tällaisista ihmiskaupparikossyytteistä lähes puolet hylättiin.
”Yksi yllättävimmistä tuloksista oli syytteiden korkea hylkäysprosentti (46 prosenttia), joka herätti kysymyksiä siitä, onko lasten saama rikosoikeudellinen suoja hyväksyttävällä tasolla”, tiistaina julkaistussa selvityksessä sanotaan.

TYYPILLISIMMIN syyte koski seksuaalista hyväksikäyttöä, joka oli usein jatkunut varsin pitkään.
”Lähes kolmasosassa syytteistä puhuttiin yli neljä vuotta kestäneestä hyväksikäytöstä. Lapsiasianomistajan hyväksikäyttö oli huolestuttavan monissa tapauksissa kestänyt useita vuosia ennen sen ilmi tulemista”, selvityksessä huomioidaan.
Tiedetään, että lapsella on usein läheinen suhde hyväksikäyttäjään, mikä vaikeuttaa hyväksikäytön tunnistamista. Useimmiten kyse on vanhemman ja lapsen välisestä suhteesta tai parisuhteesta uhrin ja tekijän kesken.
Selvityksen mukaan ihmiskaupassa hyväksikäytetyt lapset eivät yleensä tiedä olevansa ihmiskaupan uhreja ja hyväksikäytön havaitsemisessa on ollut vaikeuksia myös väkivaltailmiöiden parissa työskentelevillä toimijoilla.
Selvityksessä viitataan myös apulaisoikeuskanslerin aiemmin esittämään näkemykseen, jonka mukaan poliisilla on vaikeuksia tunnistaa ihmiskaupparikoksen unnusmerkistöä esitutkinnassa.
”Lapsi oli voinut joutua ottamaan vastaan lukuisia, jopa atoja asiakkaita.
”
MONISSA selvityksessä mukana olleista tapauksista oli kyse pitkäkestoisesta ja vakavasta seksuaaliväkivallasta. Lapsi oli voinut joutua myös niin sanotun kaupallistetun seksuaaliväkivallan kohteeksi.
Sillä tarkoitetaan tilannetta, jossa hyväksikäyttäjä saa lapsen myymään seksiä tai seksuaalisia tekoja kolmannelle osapuolelle rahaa tai muuta vastiketta vastaan ja hyötyy siitä.

”Kysymys oli sukupuoliyhteyksiin johtaneista teoista, seksuaalisen hyväksikäytön pitkästä kestosta, hyväksikäyttöön sisältyneistä lasta alistavista piirteistä tai suoranaisen fyysisen väkivallan käytöstä lasta vastaan sekä siitä, että hyväksikäyttöön osallistuneita henkilöitä oli useita. Tuomioissa todettiin, että lapsiasianomistaja oli voinut joutua ottamaan vastaan lukuisia, jopa useita kymmeniä tai satoja asiakkaita”, selvityksessä sanotaan.

Yhdenvertaisuusvaltuutettu suosittaa, että kun alaikäinen on joutunut kaupallistetun seksuaaliväkivallan uhriksi, syyte tulisi aina nostaa törkeästä ihmiskaupparikoksesta. Lisäksi rikosvastuuseen pitäisi saada päätekijöiden lisäksi myös yksittäiset seksiä ostaneet henkilöt, selvityksessä sanotaan.

”Tapausten vakavuus herätti kysymyksen, onko kynnys viedä tuomioistuimeen lapseen kohdistuvaa hyväksikäyttöä ihmiskauppana liian korkea. Kaupallistetun seksuaaliväkivallan kohdalla yksittäiset lapselta seksiä ostavat henkilöt joutuvat harvoin rikosvastuuseen.”

SELVITYKSESSÄ sanotaan, että käytetyn aineiston perusteella oikeuskäytäntö osoittautui epäyhtenäiseksi ja ihmiskaupparikoksen tunnusmerkistöjä sovellettiin samankaltaisia piirteitä koskevissa tapauksissa eri tavoin.
”Aikuisen hyväksikäyttäjän ja hyväksikäytetyn lapsen välillä on selkeä valtaero, eikä lapsen oikeuksien toteutumista pidä heikentää kyseenalaisilla tulkinnoilla –– Kun myös aikuisilla ihmiskaupan uhreilla on vaikeuksia tunnistaa omaa hyväksikäyttöään, selvää pitäisi olla, ettei lapselta voida vaatia häneen kohdistetun hyväksikäytön tunnistamista ja oma-aloitteista avun hakemista.”
Selvityksessä nostetaan esiin myös, että pitkäkestoisen hyväksikäytön kohteena oleminen voi lapsen elämässä vääristää sallitun ja kielletyn toiminnan välistä rajaa ja vaikeuttaa entisestään hyväksikäytön tunnistamista ja avun hakemista.

SELVITYKSEN aineistona käytettiin käräjä- ja hovioikeuksissa vuosina 2012–2024 annettuja ihmiskauppatuomioita, joissa ihmiskaupparikos oli syytteen mukaan kohdistunut lapseen.
Tuomioita annettiin törkeästä ihmiskaupasta, ihmiskaupasta tai toissijaisen syytteen mukaan esimerkiksi parituksesta tai pahoinpitelystä.
Aineisto on pieni, vain 15 tapausta ja yhteensä 35 ihmiskaupparikoksesta nostettua syytettä. Selvityksessä myös tuodaan esille, että aineiston keräämiseen liittyvien epävarmuustekijöiden takia otos ei välttämättä ole kattava.
Alaikäisiä uhreja jutuissa oli 21 ja syytettyjä 24. Uhrit olivat yleensä tyttöjä ja teini-ikäisiä. Syytetyt olivat yleensä miehiä ja heidän keski-ikänsä oli syytteessä kuvatun teon alkaessa hieman yli 30 vuotta.

HYVÄKSIKÄYTÖN lisäksi ihmiskauppasyytteitä nostettiin myös ihmisarvoa loukkaaviin olosuhteisiin saattamisesta ja pakkotyöstä. Pakkotyö oli syytteiden mukaan tyypillisesti kotitöitä tai suljetun yhteisön hyväksi tehtyä työtä.
Selvityksen mukaan yksikään pakkotyötä koskevista syytteistä ei menestynyt. Syynä oli muun muassa se, että tapahtumista oli vaikea esittää muuta näyttöä kuin osapuolten kertomukset.
Selvityksen mukaan myös ihmisarvoa loukkaaviin olosuhteisiin saattamisen arvioiminen osoittautui tuomioistuinten käytännössä vaikeaksi.
”Ihmisarvoa loukkaavienolosuhteiden käsite on avoin, eikä oikeudellisesti ole yksinkertaista ratkaista, minkälaisten olosuhteiden pitää olla käsillä.”

https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000010409486.html