Hukutussurma Lahdessa 1988

[Doctor Lecter]

Tiistaina 2.8.1988 eräs ohikulkija huomasi kun Lahdessa ns. Fellmannin puistossa kaksi miestä yritti hukuttaa kolmatta puistossa olevaan koristelammikkoon.

Poliisit kiiruhtivat paikalle ja löysivät lammikosta makaamasta mieshenkilön, joka vaikutti jo elottomalta. Läheisellä puistonpenkillä istunut neljän päihtyneen miehen seurue ei tehnyt elettäkään lammikossa viruvan auttamiseksi.

Päihtyneet miehet – iältänsä 30 - 36-vuotiaita - sanoivat, että heille ennestään tuntematon mies oli mennyt lammikkoon väkisin ja kaksi seurueesta oli käynyt vetämässä tämän sieltä pois, siksi heidän vaatteensa olivat märät. Altaan reunalla näkyi raahausjälkiä.

Kaikki neljä ryyppyremmin jäsentä vietiin kuulusteluihin. He kertoivat, että klo 13 aikoihin seurueeseen oli liittynyt sangen voimakkaasti päihtynyt vaalea isokokoinen mies, ”Pertti Keränen”. Kertomukset Pertin vapaaehtoisesta uimareissusta vaihtelivat kertojan mukaan.

Silminnäkijät olivat kuitenkin nähneet ”uimisessa” kaikkea muuta kuin vapaaehtoisuutta; kaksi miestä raahasi kolmannen veteen ja pitivät hänen päätään pinnan alla sen verran kauan, että kyse ei voinut olla enää mistään ns. hevosenleikistä. Yhden puistonpenkillä istuneista oli nähty lähtevän läheisen Esso-huoltoaseman suuntaan, mistä hän oli soittanut sairasauton. Hänen soittamaan lähteminen oli varsin teennäistä ja perustui kaiketi siihen, että hän oli havainnut hukuttamisella olevan silminnäkijöitä.

Jutun rekonstruktiossa 3.8. voitiin todeta, että todistajien mukaan hukuttamassa olleet miehet eivät voineet siitä penkiltä missä väittivät istuneensa nähdä Pertin uimareissua vaikka näin väittivät nähneensä.

Huoltoasemalta apua soittanut mies kuoli pian tapauksen jälkeen tulipalossa. Samoin henkilö, joka oli nähnyt tapauksen pensaiden takaa ja muutti kertomustaan koston pelossa, lopetti itsensä lääkkeillä.

Hukuttamisen syy oli Keräsen halu liittyä remmiin, mutta sitä taas ”Monninen” ei sietänyt. Lisäksi heillä oli taustalla vanhaa kränää. Monninen veti Keräsen lampeen ja ”Laakso” auttoi pitämään päätä pinnan alla.

Lahden raastuvanoikeus antoi tuomiot lokakuun alussa. 30-vuotiaan lahtelaismiehen surmasta tuomittiin vuonna 1950 syntynyt ja aikaisemminkin väkivallantekoihin syyllistynyt Jukka Manninen (PPK-kirjassa Jukka Monninen) 10 vuodeksi vankeuteen. Syyttäjän toiveeseen saada Manninen pakkolaitokseen ei oikeus yhtynyt. Toinen syytetyistä, vuonna 1958 syntynyt Hannu Pajulaakso, (PPK-kirjassa Hannu Laakso) sai 9 vuoden vankeustuomion.

Syytetyt valittivat tuomioistaan, joten jutun käsittely jatkui Kouvolan hovioikeudessa. Sen päätöstä asiassa en (vielä) löytänyt.

Lähteet PPK 1990 ja Helsingin Sanomat 5.10.1988

PPK-kirjassa ja HS:n artikkelissa on ristiriitaisuuksia tekijöiden ikärakenteessa. ”Monninen” oli 30-vuotias, mutta Manninen syntynyt vuonna 1950, eli tuolloin 37 tai 38. ”Laakso” oli 33-vuotias, mutta Pajulaakso oli syntynyt vuonna 1958, eli tuolloin 29 tai 30-vuotias.

[EuroJR]

Joo itse juuri muutama viikko takaperin lueskelin Rikospostista tms. tästä tapauksesta.

Äkkisellään vaikutti tosiaan siltä "tavalliselta tapaukselta", mutta "pinnan allta" - jos ilmaisu sallitaan - löytyikin paljon lisää.

Hyvin tiivistetty paketti tapahtuneesta.

Mitäköhän tekijäkaartille kuuluu nykyisin? Veikkaan kasvavan jo koiranputkea.

[FinTrevori]

Pomppas tää topikki esii niin ainakii manna on käsittääksee linnassa parastaikaaki ja pajulaakso on ollu raittiina jo pitemmän aikaa ja hyvässä kunnossa.

[Eazy]

Mitäköhän tekijäkaartille kuuluu nykyisin? Veikkaan kasvavan jo koiranputkea.

Jukka Manninen on ainakin elävien kirjoissa, kohtalaisen lujaa menee ikäsekseen.

[Doctor Lecter]

Pomppas tää topikki esii niin ainakii manna on käsittääksee linnassa parastaikaaki ja pajulaakso on ollu raittiina jo pitemmän aikaa ja hyvässä kunnossa.

Oli suorittamassa tämän uutisen kertomaa tuomiota:

Vaarallinen väkivaltarikollinen löi uhriaan kirveellä päähän
Lahden käräjäoikeus langetti kahdeksan vuoden ehdottoman vankeustuomion tapon yrityksestä lahtelaiselle 51-vuotiaalle Jukka Olavi Manniselle. Käräjäoikeus katsoi Mannisen syyllistyneen tapon yritykseen, kun hän löi Hollolassa sijaitsevassa asunnossa toista miestä kirveellä päähän.

Tuomion kovuuteen vaikuttivat miehen aikaisemmat rikokset ja rikosten samankaltaisuus. Mies on ensimmäisen kerran vuonna 1978 syyllistynyt tappoon, ja toisen kerran vuonna 1988. Muitakin tapon yrityksiä ja pahoinpitelyitä miehen tilillä on.

Oikeuden mielestä mies osoittaa piittaamattomuutta lain kielloista ja käskyistä.

Hän oli ehtinyt olla vain lyhyen aikaa ehdonalaisessa vapaudessa entisistä rötöksistä, kun hän jälleen syyllistyi tapon yritykseen Hollolassa tammikuussa.

Käräjäoikeuden mielestä Mannista on pidettävä erittäin vaarallisena. Oikeus ei löytänyt Hollolassa tammikuisena yönä tapahtuneelle tapon yritykselle motiivia.

Uhrilta löytyi 7 senttiä pitkä haava päästä, ja haava oli ulottunut kallonluuhun asti. Uhrille jäi teosta pysyviä arpia.

Manninen on Lahden käräjäoikeudessa viimeksi tuomittu viisi vuotta sitten tapon yrityksestä, josta hän sai viisi vuotta vankeutta.

ess.fi
30.3.2007

[poikani]

Huoltoasemalta apua soittanut mies kuoli pian tapauksen jälkeen tulipalossa. Samoin henkilö, joka oli nähnyt tapauksen pensaiden takaa ja muutti kertomustaan koston pelossa, lopetti itsensä lääkkeillä.

Sattumaako?

[Oikeus ennen kaikkea]

Uhri oli nimeltään Pertti Juhani Keyryläinen

Iltalehti 5.10.1988

[Still love]

Kuvassa etualalla jonkin verran seppäspekan taipumuksia omaava, sähäräpäinen Jukka Manninen tepastelemassa Lahden oikeustalolle noutamaan ansaitsemaansa kakkua. Heti vanavedessä ui hengenpelastajaa leikkinyt Pajulaakson Hannu juovikkaine puseroine.


Kohtuu hullun näköinen kaveri muuten tuo "Monninen".

Kuvan lähde: Alibi -lehti no: 11/1988.

Manninen ja Pajulaakson, hukuttajat

IMG_20240607_235504.jpg (268.68 KiB) Katsottu 2478 kertaa

[Oikeus ennen kaikkea]

PPK 1990

distajat näkivät kuorma-autosta lammelle ja kolmen miehen olevan vedessä. Rekonstruktio elokuun 3. päivänä 1988. Miesten sijainti merkitty renkailla.jpg (219.58 KiB) Katsottu 1788 kertaa

Juopporemmin käyttämiä penkkejä Fellmannin puistossa. Vasemmalla oleva kukkapenkki rajaa näkyvyyden lammelle. Taustalla Esson huoltoasema, mistä Aho lähti soittamaan sairasautoa.jpg (215.11 KiB) Katsottu 1786 kertaa

Lammikko ympäristöineen.jpg (107.61 KiB) Katsottu 1788 kertaa

[Detsi]

Hukutussurma
Kesän helteet olivat juuri päättymässä v. 1988, vaikka alkoi vasta elokuu.
Lahdessa sattui varsin erikoinen tapaus, kun puistotyöntekijät havaitsivat kahden miehen hukuttavan kolmatta Fellmannin puiston koristelammikkoon. Omasta mielestään miehet olivat hengenpelastuspuuhissa, mistä ainakin onnistuessaan voi saada mitalin. Asteikon toisessa päässä on henkirikos, josta voi saada elinkautisen. Poliisilla, syyttäjällä ja oikeudella oli aikamoinen urakka saada selville, mistä kaikesta oikein oli kysymys.

Autonkuljettaja hälyttää poliisin
Tiistaina elokuun 2. päivänä klo 13.30-aikaan rikospoliisin päivystykseen soitti autonkuljettaja Kari Kivinen, että oli ajanut apumiehensä kanssa työasioissa Fellmannin puistossa ja nähnyt, kun kaksi miestä yrittää hukuttaa kolmatta miestä siellä olevaan koristelammikkoon. Päivystäjä lähetti heti paikalle useita partioita. Ensimmäisenä lammikolle ehti järjestyspoliisinpartio, jonka konstaapelit löysivät lammikosta puolittain vedessä selällään makaavan mieshenkilön, joka oli kasvoiltaan sininen ja vaikutti elottomalta. Läheisellä puistonpenkillä istui neljän juopuneen miehen seurue, kaksi miehistä oli märissä vaatteissa. Seurueesta ei kukaan kuitenkaan tehnyt elettäkään vedessä makaavan auttamiseksi tai sairasauton kutsumiseksi. Poliisimiehet ryhtyivät antamaan tekohengitystä vedessä olleelle miehelle ja paikalle hälytetty sairasauto vei tämän kaupunginsairaalaan, missä elvytystä jatkettiin tuloksetta. Uhri, 30-vuotias lahtelainen varastomies Pertti Keränen todettiin kuolleeksi.

Juopporemmi
Penkillä istuneeseen seurueeseen kuului neljä poliisin tuntemaa lahtelaismiestä: Kari Puisto, Eero Aho, Jukka Monninen ja Hannu Laakso,
iältään 30-36-vuotiaita. Kahden viimeksi mainitun vaatteet olivat märät ja he selittivät, että tuntematon mies oli mennyt väkisin lampeen
uimaan ja painunut pinnan alle, jonka jälkeen he olivat käyneet vetämässä tämän rannalle. Kukaan ei kertomansa mukaan tuntenut hukkunutta. Tekoallas oli hyvin matala, syvimmältä kohdaltaan metrin syvyinen ja halkaisijaltaan 20 metriä. Sen rannat olivat liejuiset ja matalat. Altaan ympärillä on pensaita ja kukkaistutuksia, sekä upea joutsenpatsas. Rannalla sillä kohtaa, mistä Keränen löytyi makaamasta, oli havaittavissa liejussa raahaamisjälkiä. Nurmikolla oli nähtävissä tämän makuupaikka. Väkivaltatoimiston ylikonstaapeli Pentti Malmi ja kriminaaliteknikko, ylikonstaapeli Jorma Anttila kävivät kaupunginsairaalassa tutkimassa hukkuneen Keräsen. Tällä oli yllään siniset farmarihousut ja punainen verryttelypusero, jonka selässä oli teksti "Kerava”. Puisto, Aho, Monninen ja Laakso kuljetettiin poliisilaitokselle ja pidätettiin asian tutkimista varten. Heidän humalatilansa vaihteli 2,4-2,8 o/oo välillä.

Pidätettyjen kertomaa
Pidätettyjen kuulusteluissa ilmeni, että koko neljän miehen porukka oli tiistaina elokuun 2. päivänä heti alkoholimyymälän auettua hakenut
muutaman pullon viiniä, joita oli sitten lähdetty juomaan Fellmannin puistoon, missä kyseinen tekolammikkokin on. Ryyppäämisen ja joutenolon välissä päätettiin käydä läheisessä urheilukeskuksen maauimalassa saunomassa. Jäljelle jääneitä viinaksia palattiin kuitenkin nauttimaan puistoon tekolammikon äärelle. Pientä lampea kiertää hiekkatie, jonka varrella on useita penkkejä. Juopporemmi kävi lammen
lähelle kukkaistutusten viereen kallistelemaan pullojaan. Kello oli ehtinyt jo iltapäivän puolelle n. 13:een, kun paikalle ilmestyi ryyppyä kerjäämään jo aikalailla humaltunut vaalea, isokokoinen mies, Pertti Keränen. Jotkut penkillä istujista muistelivat nähneensä miehen ennemminkin, vaikkei nimi heti tullut mieleen. Jukka Monninen, 33. kertoi, että Keränen oli ryypyn saatuaan lähtenyt vaatteet päällä lampeen uimaan. Monninen ei pitänyt tätä mitenkään ihmeellisenä, koska lammikossa kävi vaikka minkälaista räpiköitsijää. Monninen kertoi, että Keränen polskutteli jonkin aikaa lammikossa. Pian hän kuitenkin huomasi, että tämä kellui vedessä liikkumattomana.

— "Samassa syöksyin vetämään häntä maalle ja kehotin toisia kutsumaan sairasauton paikalle”, hän jatkoi kertomustaan.

— "Laakso tuli minulle avuksi ja yhdessä vedimme Keräsen maalle. Jätimme hänet rantaan odottamaan sairasauton tuloa.”

— ”Hän meni itse lammikoon eikä asiaan liity mitään rikosta”, Monninen vielä vakuutti.

Hannu Laakso, 30. kertoi juopporemmin olleen neljistään lammen rannalla, kun paikalle oli yllättäen ammattikoulun suunnasta tullut Keräsen Pertti, joka oli kävellyt suoraan lammikkoon. Laakso sanoi, ettei seurannut Keräsen puuhailuja tarkemmin, mutta huomasi hetken kuluttua tämän kelluvan vedessä.

— ”Aho lähti soittamaan sairasautoa ja minä vedin Jukan kanssa Pertin lammikosta”, hän jatkoi.

— ”Meistä kukaan ei osannut antaa tekohengitystä, joten jätimme Pertin makaamaan rantaan.”

Juopposakkiin kuulunut Kari Puisto, 36. sanoi olleensa rannalla ryyppäämässä Ahon, Monnisen ja Laakson kanssa. Hän sanoi sammahtaneensa penkille, kun Aho oli töninyt häntä ja kysellyt mistä voisi soittaa sairasauton.

— "Samalla kun tokkurasta heräsin näin lammen vastakkaisella puolella kaksi miestä, jotka ilmeisesti yrittivät pelastaa kolmatta henkilöä,
joka oli vedessä makuullaan. Miehet raahasivat hukkuneen minusta katsoen lammen vastakkaiselle puolelle rantaan.

Olen jälkeenpäin saanut tietää, että hukkuneen nimi oli Pertti Keränen. Minulla on sellainen muistikuva, että hän oli Siltapuistossa klo 8 jälkeen seurassamme, kun nautimme olutta.” Puisto vakuutti vielä jatkokuulusteluissa, että Monninen ja Laakso olivat pelastamassa Kerästä, eivätkä suinkaan hukuttamassa. Eero Aho, 34. kertoi, että mainittu juopporemmi oli lammen rannalla puiston penkillä ryyppäämässä. Heidän neljän seurueeseen ei kuulunut muita, mutta Ahon mukaan läheisten pensaiden takana oli muuta ryyppysakkia ja siihen kuului myös hänen tuntemansa Pertti Keränen. Tämä oli sitten yllättäen juossut lammikkoon, jossa oli polskutellut ja Aho sanoi ajatelleensa:

— "Antaahan pojan uida.”

Poliisi kertoo 1990

[Detsi]

Pian kuitenkin joku heidän sakistaan oli huomannut, että lammikossa oli hiljaista.

— ”Joku huusi minulle, että menisin soittamaan sairasauton paikalle. Minä lähdin juoksemaan läheiselle kioskille ja soitin sieltä hälytysnumeroon. Sain kuitenkin kuulla, että sairasauto oli jo tilattu”, Aho jatkoi kertomustaan.

— "Palasin paikalle ja silloin siellä olivat jo poliisi ja sairasauto. Minä en huomannut, että asiassa olisi mitään rikosta. En takuulla olisi
tullut takaisin, jos näin olisi ollut.” Soittaessaan Aho oli kuitenkin kertonut, että uhri oli vedetty rannalle, vaikka hän poliisille sanoi lähteneensä hälyttämään heti apua, kun Keräsen nähtiin kelluvan vedessä. Puisto ja Aho vapautettiin ensimmäisten kuulustelujen jälkeen, koska todennäköisiä syitä heidän osuudestaan hukuttamiseen ei ollut.

Silminnäkijöiden kertomaa
Tapauksella oli kaksi silminnäkijää, asiasta ilmoittanut kuorma-autonkuljettaja Kari Kivinen ja hänen apumiehensä Kalevi Laukkanen, jotka
olivat puistossa työtehtävissä.
Kivinen kertoo tapauksesta:

— ”Olin noin klo 13.30 aikaan ajossa Fellmannin puistossa, missä keräsin apumieheni kanssa roskia pois kuljetettavaksi. Ajoin joutsenpatsaan luona olevaa käytävää keskikaupunkia kohti ja minusta muutaman kymmenen metrin päässä puistossa oli lammikko. Näin lammikon päässä melko lähellä rantaa kaksi miestä, jotka olivat nivusiaan myöten vedessä. Näin myös, että miesten välissä oli kolmas henkilö, josta näkyi paljas selkä. Minusta vaikutti ilmiselvästi siltä, että kaksi miestä piti kolmatta pinnan alla. Oletin aluksi, että kyseessä oli jonkinlainen hevosenleikki, mutta ohi ajaessani jouduin seuraamaan tilannetta kuitenkin niin pitkään, että minulle tuli mieleen, ettei kukaan voi niin kauan olla veden alla.” Kivinen kertoi heti tällöin ottaneensa yhteyden autopuhelimella poliisilaitokselle.

— "Mielestäni kyseessä ei ollut mikään pelastamistilanne, eivätkä miehet olleet nostamassa kolmatta ylös vedestä, vaan nimenomaan paina
massa häntä sinne”, todistaja Kivinen jatkoi.

Apumies Laukkanen kertoi tehneensä myös havainnon, että kaksi miestä piti kolmannen päätä veden alla lammikossa. Hän oli myös nähnyt yhden miehen (Ahon) kävelevän kohti läheistä Esson huoltoasemaa. Kivinen oli ajanut hiljaa puistokäytävällä ja Laukkanen oli ehtinyt tehdä havaintoja auton ikkunoista. Näkyvyys oli hyvä ja etäisyyttä lammessa oleviin miehiin muutama kymmenen metriä. Todistajien kertomukset olivat hyvin erilaiset, kuin pidätetyn juopporemmin. Millä totuus lopullisesti selvitettäisiin? Rikososaston väkivaltatoimisto piti tiukkaa palaveria, jossa asioita yritettiin saada sellaiseen järjestykseen, että tapauksen voisi lähettää syyttäjälle pohdittavaksi.

Tarkistuksia
Poliisi päätti rekonstruoida sen, mitä todistajat olivat nähneet ja suorittaa tarpeellisia aikamittauksia. Jo keskiviikkona, elokuun 3. päivänä autonkuljettaja Kivinen ajoi poliisin kanssa mahdollisimman tarkkaan, samalla nopeudella (= kävely
vauhtia) ja saman reitin, kuin elokuun 2. päivänä, jolloin tapaus oli sattunut. Ajanoton mukaan Kivinen ja Laukkanen olivat nähneet miehet lammessa 28 sekunnin ajan. Juopporemmiin kuulunut Aho oli käynyt läheiseltä huoltoasemalta soittamassa sairasauton ja hänen palatessaan lammen rannalle poliisit olivat jo paikalla. Soittomatkallaan hän oli viipynyt vajaat viisi minuuttia. Poliisi sai Kiviseltä ilmoituksen klo 13.33 ja paikalla poliisit olivat klo 13.36.30. Juopporemmi väitti, että Aho lähetettiin soittamaan apua heti, kun Keräsen todettiin kellu
van vedessä. Automiesten mukaan silloin, kun kaksi miestä piti kolmannen päätä lammessa veden alla, penkillä lammen rannalla istui kaksi miestä tekemättä elettäkään asian hyväksi. Noin 1 1/2 minuuttia ehti kulua, ennen kuin toinen miehistä lähti rauhassa kävelemään huoltoasemalle päin. Ehkä auton näkeminen sai juopporemmin uusiin aatoksiin. Ahon käytöksestä pääteltiin hänen tienneen jo Keräsen tilan, kun hän lähti huoltoasemalle. Käynti soittamassa oli ollut muodollisen rauhallinen, mies ei ollut hengästynyt tippaakaan. Pertti Keränen makasi poliisien tullessa rannassa selällään jalat osittain vedessä. Housut olivat valahtaneet jonkinverran alas ja paita ja pusero oli vedetty pään yli siten, että ylävartalo oli paljaana. Keräsen toinen kenkä löytyi vesirajasta ja toinen penkin luota. Suunseudulla oli
pieni ruhjevamma. Oikeuslääketieteellisessä ruumiinavauksessa
todettiin Keräsen kuolinsyyksi hukkuminen ja saamiensa esitietojen perusteella oikeuslääkäri määritteli tapauksen henkirikokseksi. Jatkokuulusteluissa kävi myös ilmi, että Keränen oli mainitulle juopporemmille tuttu ja mm. Laakso oli nähnyt hänet tapahtumapäivän aamuna keskikaupungilla. Keräsen huomiota herättävä vaatetus (punainen puseroja selässä teksti ”Kerava”) helpottivat jonkin verran kyselyjä. Tutkinnassa todettiin vielä, ettei Jukka Monninen ollut voinut nähdä penkiltä sille paikalle, jossa väitti Keräsen kelluneen. Ylikonstaapeli Pentti Malmi hikoili jutun kanssa tosissaan, vaikka pahimmat helteet olivat siltä kesältä ohi. Kymmeniä tarkistuksia, puhut
teluja, kuvauksia ja mittauksia. Erilaisia piirroksia asian selkeyttämiseksi. Ensimmäinen pöytäkirja asiasta saatiin valmiiksi elokuun 17. päivänä 1988 ja elokuun 23. päivänä Jukka Monninen ja Hannu Laakso saivat tapposyytteen. Kari Puisto oli todistajana ja remmin neljäs mies, huoltoasemalta soittanut Eero Aho oli jo tavoittamattomissa, hän oli kuollut tulipalossa pari viikkoa aikaisemmin.
Jutun käsittelyä lykättiin. Se näytti olevan vielä ihan alkutekijöissään.

Poliisi kertoo 1990

[Detsi]

Vaikea ratkaisu
Lisävihjeitä juttuun saatiin kovalla työllä mm. siitä, että Monninen olisi raahannut Keräsen lampeen. Puistossa oli ollut enemmänkin väkeä, mutta luotettavia todistajia autonkuljettajan ja apumiehen lisäksi ei tahtonut löytyä. Henkilö, joka oli kertomansa mukaan pensaiden takaa nähnyt tapauksen, muutteli kertomustaan ilmeisesti koston pelossa. Lopulta hän lopetti itsensä lääk
keillä. Syytetyt Monninen ja Laakso pysyivät hengenpelastuskertomuksessaan, eivätkä penkillä istuneet Puisto ja Ahokaan, niin kauan kuin hän oli tutkimuksissa mukana, juuri livenneet kertomuksistaan. Koko remmi oli kovaluonteisia poliisin tuttuja, eikä siltä puolelta ainakaan tunnontuskiin tulemista ollut odotettavissa. Asianajajat puolustivat tietenkin sitkeästi pää
miehiään. Jopa tutkintaan osallistuneita poliisimiehiä jouduttiin kuulemaan todistajina ja videoiden ja piirrosten avulla he selittivät moneen kertaan oikeudessa tutkimustuloksiaan ja menetelmiään. Oikeudenkäyntiä lykättiin kerta toisensa jälkeen varsinkin, kun teolla ei näyttänyt olevan edes kunnollista motiivia ja tuomioratkaisu näytti heiluvan hiuskarvan varassa. Lopulta Lahden raastuvanoikeus teki lokakuun 2. päivänä 1988 seuraavan ratkaisun: Jukka Monninen taposta kymmenen vuotta vankeutta ja Hannu Laakso taposta yhdeksän vuotta
vankeutta.

Mitä todella tapahtui
Täydellistä palapeliä ei tapahtumista saatu kootuksi, vaan kaikki jäi enemmänkin yhteenlaskun varaan. Kaksi varsin luotettavaa todistajaa näki kahden miehen pitävän kolmatta veden alla, mutta näillä oli varsin hyvä selitys ”pelastusyrityksestä”. Veden alla pitäjien kaverien kertomukset tukivat pitkälle epäiltyjen kertomuksia. Poliisin työ keskittäytyi paljolti teknisiin tarkistuksiin ja useilla rekonstruoinneilla osoitettiin epäiltyjen ja heidän kaveriensa kertomat havainnot ja kulkemiset totuudenvastaisiksi. Monninen ja Laakso olisivat hyvin saaneet
vedetyksi Keräsen maalle, sillä kuorma-automiehet näkivät nämä kolme miestä vedessä paikoillaan peräti 28 sekunnin ajan. Ahon soittamaan lähteminen oli varsin teennäistä ja rauhallista, todellinen hätä oli siitä kaukana. Saadut vihjeet tukivat epäilyjä, että Keränen
olisi halunnut liittyä ryyppyremmiin, mitä Monninen taas ei sietänyt. Lisäksi Monnisella ja Keräsellä oli saatujen tietojen mukaan vanhaa
”kränää”. Sanaharkan päätteeksi Monninen oli vetänyt Keräsen lampeen ja Laakso oli tullut apuun pitämään Keräsen päätä veden alla tar
peeksi kauan. Keräsen verenalkoholiksi todettiin myöhemmin 3,4 o/oo, joten hukuttaminen ei liene ollut vaikeaa. Kysyä voidaan, riittääkö viinasta riitely henkirikoksen syyksi. Valitettavasti se Suomessa usein riittää. Miehiä on tapettu yhdenkin viinaryypyn vuoksi. Keränen ilmeisesti tosin sai yhden ryypyn, mutta toisen pyytäminen oli jo tuhoisaa. Muutoin juttu uskomattomuudessaan ainakin alussa vaikutti miltei mätäkuun jutulta.

Poliisi kertoo 1990