Elämäni gangsterina. Entisen jengiläisen
muistelmateos. Lönnqvistin kovalevyssä on selvästi jotakin pahoja ongelmia. Se on ehkä jopa kokonaan jumissa. Ainakin muistin on täytynyt pettää ja pahasti. Jos siis kyseessä ei ole tietoisesti valheellinen kyhäelmä. Kirja on fiktiota, alkaen sen nimestä. Lönnqvist ei koskaan ollut mikään
gangsteri. Hän oli päihdeongelmainen pikkurikollinen. Toki
gangsteri on käsitteenä lavea -
rikollinen joka kuuluu jengiin. Romanialainen katukerjäläisenä toimiva taskuvaraskin on tällä perusteella
gangsteri.
Kirjanen herättää voimakkaita myötähäpeän tuntemuksia. Samalla kun Lönnqvist väittää olleensa
gangsteri, niin rikostoimittaja Jarkko Sipilä toitottaa julkisuudessa kyseessä olevan
harvinainen kuvaus suomalaisesta rikollismaailmasta. Harvinaisuus on toki totta. Pikkunilkkeilystä kun
harvemmin kirjoitellaan kirjoja. Oikeampi kuvaus olisi kuitenkin
huumehuuruisia hallusinaatioita itsetuhoisen pikkurikollisen elämästä.
Mistä sitten Lönnqvistin
gangsterielämässä oikeasti oli kysymys? Ei kovinkaan epätavallisesta päihdeongelmaisen elämästä. Nahkaliiveihin pukeutuneena hän käytti huumeita, alkoholia ja erilaisia eläinten lihasten kasvattamiseen tarkoitettuja lääkeaineita. Lönnqvistin rikokset puolestaan olivat sitä, että hän kuljeskeli voimakkaan päihtyneenä kiristämässä perheenäitejä
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000000318433.html. Ja jos päihteiden halvaannuttamat ajatukset eivät synnyttäneet ideaa kenestäkään kiristettävästä, kierteli gangsteri varastamassa rakennustyömailta erilaista tavaraa. Mitä talousrikoksiin taas tulee, niin siinä maailmassa Lönnqvist seisoskeli tukevasti portaikon alimmalla askelmalla, tittelinään
nostomies. Ei, gangsteri ei suunnitellut tai toteuttanut mitään talousrikoksia. Oikeat rahojen omistajat lähettivät rahaa Lönnqvistin tilille, joka paineli pankkiin, nosti fyffet ja palautti ne sitten niiden oikeille omistajille. Tästä gangsteri sai palkkioksi muutaman satasen. Silloin tällöin gangsteri ansaitsi myös vähän ekstrakolikkoa sillä, että hänet valittiin konkurssin partaalla olevien yhtiöiden hallitukseen, tittelinään
bulvaani. Kaiken kaikkiaan Lönnqvist ansaitsi toiminnallaan noin kymppitonnin. Lopulta
gangsterielämä huipentui hurjasteluun Itäväylällä. Julkisuudestakin tunnetussa tapauksessa Lönnqvist ammuskeli vanhan autonsa ikkunasta edellä ajanutta autoa. The End.
Kymppitonni ei tietenkään ole kaikki mitä gangsteri touhuillaan ansaitsi. Ei tietenkään. Lönnqvist nimittäin sai vähän niinkuin
kaupan päälle valtiolta määräyksen viettää viisi vuotta telkien takana. Vankilaan jouduttuaan hän joutui heti katsomaan tosiasioita silmästä silmään. Jättituloistaan huolimatta, Lönnqvist oli vankilaan päästyään rahaton. Viheliäinen tilanne, joka ajoi gangsterin tekemään sitä minkä hän parhaiten osaa eli
keksimään velkoja. Kun vankisellistä tehdyt kiristysyritykset eivät ottaneet tuulta alle, tapahtui puolestaan jotakin mitä vankilassa kuvataan
tiilen puraisuksi. Ilmaisu tarkoittaa vangin sekoamista, joka voi ilmetä monella tavalla. Yksi saattaa tulla uskoon, toinen ehkä päättää kouluttautua autopeltisepäksi ja kolmas kerää eritteitään muovisankoon
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005496651.html. Lönnqvistissä
tiilen puraisu ilmeni siten, että hän alkoi ottamaan yhteyksiä Maikkarin ja Seiskan juorutoimituksiin. Heille gangsteri raportoi vankilan tapahtumista, esimerkiksi jännittävästä radio-ohjattavan helikopterin tipahtamisesta pihamaalle
https://www.seiska.fi/Uutiset/Ex-Cannon ... ta/1094772. Ja lopunhan me tiedämmekin. Toimittaja Sipilän kanssa jutusteltuaan, Lönnqvist intoutui kirjoittelemaan keksittyjä, liioiteltuja ja säälittävänkin lapsellisia muistoja
gangsterielämästään.