Lainasin vain osan tekstistä, loput jutusta voi lukea täältä: http://www.iltalehti.fi/terveysuutiset/ ... 4_we.shtmlEx-mies surmasi 19-vuotiaan Hannen - lääkäri tarjosi surevalle Tuula-äidille päivän sairauslomaa
Lauantai 5.5.2018 klo 08.09
Tuula Bäckman menetti 19-vuotiaan tyttärensä Hannen henkirikoksen uhrina parikymmentä vuotta sitten. Vaikka vihan, koston ja katkeruuden tunteet ovat jo häipyneet, yhä edelleen jokin pieni asia saattaa nostaa kyyneleet silmiin.
Tuula Backmanin 19-vuotias tytär Hanne katosi yllättäen keväällä parisenkymmentä vuotta sitten.
Muutaman päivän etsintöjen jälkeen Tuula sai suruviestin. Ex-kumppani oli tunnustanut poliisille surmanneensa Hannen.
Aluksi Tuula tunsi suunnatonta vihaa, kostonhalua ja katkeruutta. Hän joutui kuitenkin myöntämään, etteivät ne tuo tytärtä takaisin.
Nuoren naisen surma v.1999
Valvoja: Moderaattorit
Nuoren naisen surma v.1999
Tietääkö joku, onko tästä tapauksesta ketjua täällä? Koetin kyllä etsiä mutten löytänyt (saatan olla puusilmäkin)...
Ei ole olemassa tyhmiä kysymyksiä, on vain tyhmiä ihmisiä
gou övei, gou övei juu agli hipi, juu smel of narkotiks
gou övei, gou övei juu agli hipi, juu smel of narkotiks
Re: Nuoren naisen surma v.1999
Samaa yritin ettiä. Kuka tietää?
Intiaanit eivät pysäyttäneet muukalaisten maahanmuuttoa. Siksi he istuvatkin nyt reservaateissa.
-
On Anoi Kaa
- James Bond (George Lazenby)
- Viestit: 11798
- Liittynyt: To Kesä 23, 2011 8:04 pm
- Paikkakunta: Syvä joki
Re: Nuoren naisen surma v.1999
Jep, eilen etsin myös ja ei natsannut. Melkoisen kammottava rikos ja raukkamainen. Surullisen monta yhtymäkohtaa lumihautasurman kanssa, mutta se tuo ei ole.
Ironiainjektio: Mitä enemmän injektiot, sitä enemmän infektoit (tuore tutkimus). Tästä syystä virustaudit ja syövät saavat usein vallan boostaamisen jälkeen. Olkaa viisaita ja pysähtykää hetkeksi.
-
NorthernDarkness
- Jane Marple
- Viestit: 1089
- Liittynyt: To Maalis 17, 2011 4:48 pm
- Paikkakunta: Holo-Kaustisen Kansanmusiikkifestivaalit.
Re: Nuoren naisen surma v.1999
Samoin yritin etsiä,ennenkaikkea super-olematon tuomio pisti silmään.Kuristanut hengiltä ja meni kuolemantuottamuksena? 
Muistappa poika että kun nuorena varastat niin vanhana omistat.
Re: Nuoren naisen surma v.1999
Ex-mies surmasi 19-vuotiaan Hannen - lääkäri tarjosi surevalle Tuula-äidille päivän sairauslomaa
Lauantai 5.5.2018 klo 08.09
Tuula Bäckman menetti 19-vuotiaan tyttärensä Hannen henkirikoksen uhrina parikymmentä vuotta sitten. Vaikka vihan, koston ja katkeruuden tunteet ovat jo häipyneet, yhä edelleen jokin pieni asia saattaa nostaa kyyneleet silmiin.
Tuula Backmanin 19-vuotias tytär Hanne katosi yllättäen keväällä parisenkymmentä vuotta sitten.
Muutaman päivän etsintöjen jälkeen Tuula sai suruviestin. Ex-kumppani oli tunnustanut poliisille surmanneensa Hannen.
Aluksi Tuula tunsi suunnatonta vihaa, kostonhalua ja katkeruutta. Hän joutui kuitenkin myöntämään, etteivät ne tuo tytärtä takaisin.
Henkirikoksen uhrien läheiset
- Poliisin tilastojen mukaan vuonna 2017 Suomessa tehtiin 84 henkirikosta. Jokaista kuollutta jää suremaan arviolta 4-6 perheenjäsentä. Kun mukaan lasketaan muita läheisiä ja ystäviä, surevien määrä uhria kohti voi olla 6-10.
- Henkirikos aiheuttaa uhrin läheisille usein henkisen ja fyysisen terveyden heikkenemistä, oireet saattavat ilmaantua joskus vuosienkin päästä. Masennuksesta ja unihäiriöistä kärsii selvityksen mukaan noin puolet omaisista.
- Henkirikos aiheuttaa läheisille myös taloudellisia kuluja, esimerkiksi toimeentulotuen tarvetta ja velkaantumista.
- Huoman eli Henkirikoksen uhrien läheiset -yhdistyksen kriisi- ja vapaaehtoistyön koordinaattoriin saa yhteyden arkisin klo 9-16 numerosta 050 401 2230 tai sähköpostilla [email protected].
Ristiinalainen Tuula Backman oli kevättalvella 1999 ihmeissään. Hän ei saanut Hanne-tyttäreensä yhteyttä, vaikka he olivat soitelleet toisilleen miltei päivittäin.
Tytär oli opiskellut lähihoitajaksi, kihlautunut opiskelijakaverinsa kanssa, ja pari oli muuttanut yhteen. Kihlaus oli kuitenkin purkautunut, ja ex-kumppani oli muuttamassa pois yhteisestä asunnosta.
- Aloin huolestua, kun en ollut pariin päivään saanut Hanneen mitään yhteyttä. Lopulta tavoitin hänen ex-kumppaninsa puhelimitse ja kerroin huoleni. Hän totesi olevansa kotipaikkakunnallaan, Tuula Backman kertoo.
- Koska minulla oli heidän asuntoonsa avaimet, pyysin, että voisin käydä siellä katsomassa. Lähdin asunnolle. Kaikki näytti olevan kunnossa, mutta tytärtäni en löytynyt.
Epätoivoista etsintää
Parin päivän kuluttua Tuula Backman soitti hädissään poliisille. Tämä totesi, ettei etsintöjä aloiteta, sillä nuoret saattavat välillä kadota.
- Soitin myös sairaaloihin ja entiselle puolisolleni eli Hannen isälle, joka oli lomamatkalla. Sain luvan käydä hänen kotonaan ja mökillä.
- Sitten pyysin Hannen ex-kumppanilta, että voisin käydä vielä uudestaan heidän asunnossaan ennen kuin teen katoamisilmoituksen. Kun katselin paikkoja tarkemmin, huomasin lasinsiruja makuuhuoneen lattialla. Kurkistin sängynkin alle. Siellä oli mattorullia.
Kun Tuula Backman löysi asunnosta tyttärensä kotiavaimet, pyysi hän tyttärensä ex-kumppania kertomaan, mitä oli tapahtunut. Olivatko he riidelleet? Oliko Hanne lähtenyt ulos? Oliko hän joutunut jonkun kolkkaamaksi?
- Sain huolettoman tuntuisen vastauksen, että ehkä Hanne oli kavereidensa luona.
Lääkäri lamaantui täysin
Seuraavana päivänä tuttu poliisi soitti Tuula Backmanin ovikelloa.
Poliisi kertoi, että ex-kumppani oli edellisyönä käynyt tunnustamassa poliisille kuristaneensa Hannen kuoliaaksi ja piilottaneensa hänet yhteisen asunnon sängyn alle.
- Vaikka olin osannut odottaa pahinta, maailmani romahti, Tuula Backman sanoo.
Poliisi vei Tuulan lääkäriin, sillä Tuulan aikuinen poika asui toisella paikkakunnalla ja uusi puolisokin sattui olemaan opintojensa takia silloin toisella paikkakunnalla.
- Nuori lääkäri ei pystynyt kauhistukseltaan toimimaan, vaan poliisi joutui ohjeistamaan häntä, että nyt tarvitaan jotain lääkettä.
- Poliisi joutui vielä toteamaan lääkärille, että sairauslomakin olisi varmasti tarpeen. Lääkäri kirjoitti sairauslomaa päivän ja kysyi sitten, että pitäisikö kirjoittaa kaksi päivää. Suutuin niin, että kävelin ulos vastaanotolta.
Poliisi haki lääkkeet apteekista ja vei murtuneen äidin kotiin.
- Hanne nousee mieleeni usein. Jokin lause, tuoksu tai ihminen saattaa myös yhtäkkiä nostaa silmiini kyyneleet, sanoo Tuula Backman.
- Hanne nousee mieleeni usein. Jokin lause, tuoksu tai ihminen saattaa myös yhtäkkiä nostaa silmiini kyyneleet, sanoo Tuula Backman. (ANTERO TEITTINEN)
Uni ei tullut, muisti pätki
Tuula Backman ilmoitti suru-uutisen läheisille, mutta ei poliisin ehdotuksesta huolimatta halunnut ketään seurakseen kotiin.
- Halusin olla yksin. Halusin huutaa ja itkeä tuskaani yksin.
Seuraavat päivät ovat Tuulan muistissa yhä hämärän peitossa. Puoliso ja poika tulivat, omat vanhemmat kävivät ja ystävät toivat kukkia, mutta Tuulalle ruoka ei maistunut eikä uni tullut. Muisti pätki, ja koko ajan pelotti.
- Saadakseni sairauslomaa soitin työterveyslääkärille, joka oli ymmärtäväinen. Hän ehdotti heti kriisiryhmää työpaikalta, mutta koin työkaverit sellaiseen liian läheisiksi.
- Lääkettä, jonka poliisi oli minulle apteekista noutanut, en ollut uskaltanut ottaa. Työterveyslääkäri pyysi minua hakemaan lääkepaketin ja lukemaan sen nimen. Siiten hän neuvoi hakemaan lasin vettä ja ottamaan tabletin. Vielä illalla hän soitti ja kyseli vointiani. Se huolenpito tuntui hyvältä.
"Oikeudenkäynti oli raastava"
Hautajaisjärjestelyt Tuula Backman kertoo hoitaneensa kuin zombi. Hän nukkui öisin korkeintaan puolitoista tuntia ja laihtui laihtumistaan, kun ruoka ei maistunut.
- En olisi koskaan voinut kuvitellakaan, että kohdalleni sattuisi tällainen tragedia.
Tuula Backman palasi töihin puolentoista kuukauden kuluttua, ja puolen vuoden kuluttua alkoi oikeudenkäynti. Se hajotti taas nekin vähän palaset, jotka hän oli siihen mennessä saanut haalittua itsessä kasaan.
- Menin oikeuteen poikani tukemana ilman asianajajaa. Koin vääryytenä sen, että olin menettänyt tyttäreni ja minun olisi pitänyt vielä maksaa asianajajasta.
Tuulan kokemus oikeudenkäynnistä oli raastava. Hän luuli, että tekijä saisi kunnon rangaistuksen, mutta kohtasikin kummallista suhtautumista ikään kuin tytär ja äiti olisivat itse syyllisiä.
- Hänet tuomittiin kolmeksi ja puoleksi vuodeksi vankeuteen törkeästä pahoinpitelystä ja kuolemantuottamuksesta. Hovissa se aleni kahteen ja puoleen vuoteen, mistä hän ensikertalaisena istui puolet. Siis todella vähän.
- Keskustelut muiden traumaattisen menetyksen kokeneiden kanssa on minulle voimavara, Tuula Backman sanoo.
- Keskustelut muiden traumaattisen menetyksen kokeneiden kanssa on minulle voimavara, Tuula Backman sanoo. (ANTERO TEITTINEN)
"Katkeruudessa en halua elää"
Vuoden kuluttua tragediasta Tuula Backmanin puoliso sairastui. Kaikki mennyt pulpahti taas pintaan, ja Tuula haki apua psykiatrian poliklinikalta.
- Kävin puoli vuotta keskustelemassa psykiatrian sairaanhoitajan kanssa. Se helpotti oloani. Välillä kävin kuntoutuksessa ja sitten taas uudestaan keskusteluterapiassa.
- Merkittävinä "terapeutteina" toimivat kaksi koiraani. Oli pakko lähteä ulos ja ruokkia karvakaverit. Myös läheiset, työtoverit ja ystävät ovat olleet tällä matkalla korvaamattomia.
Alussa Tuula tunsi suunnatonta vihaa, kostonhalua ja katkeruutta. Hän joutui kuitenkin myöntämään, etteivät ne tuo tytärtä takaisin. Sen sijaan oli mietittävä, haluaako elää loppuelämän katkeruudessa vai mennä eteenpäin.
- Mietin, mitä Hanne olisi halunnut. Hän olisi halunnut, ettei tappaja nujertaisi minuakin, vaan että menisin elämässä eteenpäin.
Tuula Backman sinnitteli stressaavassa asiakastyössään kymmenen vuotta. Välillä hän piti vuorotteluvapaita ja palkattomia lomia, että sai hengähtää. Usean läheisen kuoleman jälkeen hän sai sairauslomaa ja terapiaa, kunnes pääsi työkyvyttömyyseläkkeelle 58-vuotiaana.
Vuosien jännitystila hellitti
Kuin taivas olisi auennut. Niin Tuula Backman kuvaa nyt pääsyään työkyvyttömyyseläkkeelle.
- Olin elänyt vuosikausia jännitystilassa, ja lopultakin kroppa sai levätä rauhassa. Ei tarvinnut koko ajan tuijottaa kelloa.
Ruoka alkoi taas maistua, ja Tuula oppi myös olemaan armollinen itselleen. Uni sen sijaan ei korjaantunut.
- Mielialalääkkeitä käytän vielä silloin tällöin, sillä keväät ovat minulle yhä vaikeita. Painava ahdistuksen möykky rinnasta on kadonnut, mutta kaiho ja ikävä tulevat usein. Varsinkin silloin, kun tapaan Hannen ystäviä perheineen.
Yksi tärkeä pelastusrengas Tuulalle on ollut Huoma eli Henkirikoksen uhrien läheisten yhdistys. Keskusteluista muiden traumaattisen menetyksen kokeneiden kanssa oli apua.
- Kun kuuntelin heitä, ymmärsin, etten ole tullut hulluksi enkä ole seonnut. Ymmärsin, että fyysisetkin oireet kuuluvat asiaan.
Huomasta vertaistukea
Nykyään Tuula Backman osaa jo nauttia elämästään.
- Ilman tätä tragediaa minulla ei olisi ympäri Suomea tällaista vertaisten joukkoa. Liikunpa missä päin Suomea tahansa, aina voin poiketa jonkun ystävän luo. Se tuntuu hyvältä.
Vaikka Huoma-yhdistys keskittyy vertaistukeen, se neuvoo myös, mistä keskelle kriisiä joutunut voi hakea apua ja tukea.
- Vaikka trauman kokenut sanoisi, ettei hän tarvitse apua, kannattaa kysyä vähän ajan kuluttua uudestaan. Oikeanlainen apu oikeassa vaiheessa voi olla ratkaisevaa, että traagisen menetyksen jälkeen jaksaa vielä työelämässä.
Tuula Backman sanoo olleensa ennen hieman pessimisti. Nyt hän on kiitollinen jokaisesta uudesta päivästä. Hän on kiitollinen terveydestä, puolisosta, läheisistä, poikansa tyttäristä, lenkillä käymisestä, hyvästä ruoasta ja Saimaasta, joka kohta taas liplattelee sinisenä.
http://www.iltalehti.fi/terveysuutiset/ ... 4_we.shtml
-------------------------------------------------------------
Otin ton linkin uutisen tähä taltee ennenku katoaa.
Lauantai 5.5.2018 klo 08.09
Tuula Bäckman menetti 19-vuotiaan tyttärensä Hannen henkirikoksen uhrina parikymmentä vuotta sitten. Vaikka vihan, koston ja katkeruuden tunteet ovat jo häipyneet, yhä edelleen jokin pieni asia saattaa nostaa kyyneleet silmiin.
Tuula Backmanin 19-vuotias tytär Hanne katosi yllättäen keväällä parisenkymmentä vuotta sitten.
Muutaman päivän etsintöjen jälkeen Tuula sai suruviestin. Ex-kumppani oli tunnustanut poliisille surmanneensa Hannen.
Aluksi Tuula tunsi suunnatonta vihaa, kostonhalua ja katkeruutta. Hän joutui kuitenkin myöntämään, etteivät ne tuo tytärtä takaisin.
Henkirikoksen uhrien läheiset
- Poliisin tilastojen mukaan vuonna 2017 Suomessa tehtiin 84 henkirikosta. Jokaista kuollutta jää suremaan arviolta 4-6 perheenjäsentä. Kun mukaan lasketaan muita läheisiä ja ystäviä, surevien määrä uhria kohti voi olla 6-10.
- Henkirikos aiheuttaa uhrin läheisille usein henkisen ja fyysisen terveyden heikkenemistä, oireet saattavat ilmaantua joskus vuosienkin päästä. Masennuksesta ja unihäiriöistä kärsii selvityksen mukaan noin puolet omaisista.
- Henkirikos aiheuttaa läheisille myös taloudellisia kuluja, esimerkiksi toimeentulotuen tarvetta ja velkaantumista.
- Huoman eli Henkirikoksen uhrien läheiset -yhdistyksen kriisi- ja vapaaehtoistyön koordinaattoriin saa yhteyden arkisin klo 9-16 numerosta 050 401 2230 tai sähköpostilla [email protected].
Ristiinalainen Tuula Backman oli kevättalvella 1999 ihmeissään. Hän ei saanut Hanne-tyttäreensä yhteyttä, vaikka he olivat soitelleet toisilleen miltei päivittäin.
Tytär oli opiskellut lähihoitajaksi, kihlautunut opiskelijakaverinsa kanssa, ja pari oli muuttanut yhteen. Kihlaus oli kuitenkin purkautunut, ja ex-kumppani oli muuttamassa pois yhteisestä asunnosta.
- Aloin huolestua, kun en ollut pariin päivään saanut Hanneen mitään yhteyttä. Lopulta tavoitin hänen ex-kumppaninsa puhelimitse ja kerroin huoleni. Hän totesi olevansa kotipaikkakunnallaan, Tuula Backman kertoo.
- Koska minulla oli heidän asuntoonsa avaimet, pyysin, että voisin käydä siellä katsomassa. Lähdin asunnolle. Kaikki näytti olevan kunnossa, mutta tytärtäni en löytynyt.
Epätoivoista etsintää
Parin päivän kuluttua Tuula Backman soitti hädissään poliisille. Tämä totesi, ettei etsintöjä aloiteta, sillä nuoret saattavat välillä kadota.
- Soitin myös sairaaloihin ja entiselle puolisolleni eli Hannen isälle, joka oli lomamatkalla. Sain luvan käydä hänen kotonaan ja mökillä.
- Sitten pyysin Hannen ex-kumppanilta, että voisin käydä vielä uudestaan heidän asunnossaan ennen kuin teen katoamisilmoituksen. Kun katselin paikkoja tarkemmin, huomasin lasinsiruja makuuhuoneen lattialla. Kurkistin sängynkin alle. Siellä oli mattorullia.
Kun Tuula Backman löysi asunnosta tyttärensä kotiavaimet, pyysi hän tyttärensä ex-kumppania kertomaan, mitä oli tapahtunut. Olivatko he riidelleet? Oliko Hanne lähtenyt ulos? Oliko hän joutunut jonkun kolkkaamaksi?
- Sain huolettoman tuntuisen vastauksen, että ehkä Hanne oli kavereidensa luona.
Lääkäri lamaantui täysin
Seuraavana päivänä tuttu poliisi soitti Tuula Backmanin ovikelloa.
Poliisi kertoi, että ex-kumppani oli edellisyönä käynyt tunnustamassa poliisille kuristaneensa Hannen kuoliaaksi ja piilottaneensa hänet yhteisen asunnon sängyn alle.
- Vaikka olin osannut odottaa pahinta, maailmani romahti, Tuula Backman sanoo.
Poliisi vei Tuulan lääkäriin, sillä Tuulan aikuinen poika asui toisella paikkakunnalla ja uusi puolisokin sattui olemaan opintojensa takia silloin toisella paikkakunnalla.
- Nuori lääkäri ei pystynyt kauhistukseltaan toimimaan, vaan poliisi joutui ohjeistamaan häntä, että nyt tarvitaan jotain lääkettä.
- Poliisi joutui vielä toteamaan lääkärille, että sairauslomakin olisi varmasti tarpeen. Lääkäri kirjoitti sairauslomaa päivän ja kysyi sitten, että pitäisikö kirjoittaa kaksi päivää. Suutuin niin, että kävelin ulos vastaanotolta.
Poliisi haki lääkkeet apteekista ja vei murtuneen äidin kotiin.
- Hanne nousee mieleeni usein. Jokin lause, tuoksu tai ihminen saattaa myös yhtäkkiä nostaa silmiini kyyneleet, sanoo Tuula Backman.
- Hanne nousee mieleeni usein. Jokin lause, tuoksu tai ihminen saattaa myös yhtäkkiä nostaa silmiini kyyneleet, sanoo Tuula Backman. (ANTERO TEITTINEN)
Uni ei tullut, muisti pätki
Tuula Backman ilmoitti suru-uutisen läheisille, mutta ei poliisin ehdotuksesta huolimatta halunnut ketään seurakseen kotiin.
- Halusin olla yksin. Halusin huutaa ja itkeä tuskaani yksin.
Seuraavat päivät ovat Tuulan muistissa yhä hämärän peitossa. Puoliso ja poika tulivat, omat vanhemmat kävivät ja ystävät toivat kukkia, mutta Tuulalle ruoka ei maistunut eikä uni tullut. Muisti pätki, ja koko ajan pelotti.
- Saadakseni sairauslomaa soitin työterveyslääkärille, joka oli ymmärtäväinen. Hän ehdotti heti kriisiryhmää työpaikalta, mutta koin työkaverit sellaiseen liian läheisiksi.
- Lääkettä, jonka poliisi oli minulle apteekista noutanut, en ollut uskaltanut ottaa. Työterveyslääkäri pyysi minua hakemaan lääkepaketin ja lukemaan sen nimen. Siiten hän neuvoi hakemaan lasin vettä ja ottamaan tabletin. Vielä illalla hän soitti ja kyseli vointiani. Se huolenpito tuntui hyvältä.
"Oikeudenkäynti oli raastava"
Hautajaisjärjestelyt Tuula Backman kertoo hoitaneensa kuin zombi. Hän nukkui öisin korkeintaan puolitoista tuntia ja laihtui laihtumistaan, kun ruoka ei maistunut.
- En olisi koskaan voinut kuvitellakaan, että kohdalleni sattuisi tällainen tragedia.
Tuula Backman palasi töihin puolentoista kuukauden kuluttua, ja puolen vuoden kuluttua alkoi oikeudenkäynti. Se hajotti taas nekin vähän palaset, jotka hän oli siihen mennessä saanut haalittua itsessä kasaan.
- Menin oikeuteen poikani tukemana ilman asianajajaa. Koin vääryytenä sen, että olin menettänyt tyttäreni ja minun olisi pitänyt vielä maksaa asianajajasta.
Tuulan kokemus oikeudenkäynnistä oli raastava. Hän luuli, että tekijä saisi kunnon rangaistuksen, mutta kohtasikin kummallista suhtautumista ikään kuin tytär ja äiti olisivat itse syyllisiä.
- Hänet tuomittiin kolmeksi ja puoleksi vuodeksi vankeuteen törkeästä pahoinpitelystä ja kuolemantuottamuksesta. Hovissa se aleni kahteen ja puoleen vuoteen, mistä hän ensikertalaisena istui puolet. Siis todella vähän.
- Keskustelut muiden traumaattisen menetyksen kokeneiden kanssa on minulle voimavara, Tuula Backman sanoo.
- Keskustelut muiden traumaattisen menetyksen kokeneiden kanssa on minulle voimavara, Tuula Backman sanoo. (ANTERO TEITTINEN)
"Katkeruudessa en halua elää"
Vuoden kuluttua tragediasta Tuula Backmanin puoliso sairastui. Kaikki mennyt pulpahti taas pintaan, ja Tuula haki apua psykiatrian poliklinikalta.
- Kävin puoli vuotta keskustelemassa psykiatrian sairaanhoitajan kanssa. Se helpotti oloani. Välillä kävin kuntoutuksessa ja sitten taas uudestaan keskusteluterapiassa.
- Merkittävinä "terapeutteina" toimivat kaksi koiraani. Oli pakko lähteä ulos ja ruokkia karvakaverit. Myös läheiset, työtoverit ja ystävät ovat olleet tällä matkalla korvaamattomia.
Alussa Tuula tunsi suunnatonta vihaa, kostonhalua ja katkeruutta. Hän joutui kuitenkin myöntämään, etteivät ne tuo tytärtä takaisin. Sen sijaan oli mietittävä, haluaako elää loppuelämän katkeruudessa vai mennä eteenpäin.
- Mietin, mitä Hanne olisi halunnut. Hän olisi halunnut, ettei tappaja nujertaisi minuakin, vaan että menisin elämässä eteenpäin.
Tuula Backman sinnitteli stressaavassa asiakastyössään kymmenen vuotta. Välillä hän piti vuorotteluvapaita ja palkattomia lomia, että sai hengähtää. Usean läheisen kuoleman jälkeen hän sai sairauslomaa ja terapiaa, kunnes pääsi työkyvyttömyyseläkkeelle 58-vuotiaana.
Vuosien jännitystila hellitti
Kuin taivas olisi auennut. Niin Tuula Backman kuvaa nyt pääsyään työkyvyttömyyseläkkeelle.
- Olin elänyt vuosikausia jännitystilassa, ja lopultakin kroppa sai levätä rauhassa. Ei tarvinnut koko ajan tuijottaa kelloa.
Ruoka alkoi taas maistua, ja Tuula oppi myös olemaan armollinen itselleen. Uni sen sijaan ei korjaantunut.
- Mielialalääkkeitä käytän vielä silloin tällöin, sillä keväät ovat minulle yhä vaikeita. Painava ahdistuksen möykky rinnasta on kadonnut, mutta kaiho ja ikävä tulevat usein. Varsinkin silloin, kun tapaan Hannen ystäviä perheineen.
Yksi tärkeä pelastusrengas Tuulalle on ollut Huoma eli Henkirikoksen uhrien läheisten yhdistys. Keskusteluista muiden traumaattisen menetyksen kokeneiden kanssa oli apua.
- Kun kuuntelin heitä, ymmärsin, etten ole tullut hulluksi enkä ole seonnut. Ymmärsin, että fyysisetkin oireet kuuluvat asiaan.
Huomasta vertaistukea
Nykyään Tuula Backman osaa jo nauttia elämästään.
- Ilman tätä tragediaa minulla ei olisi ympäri Suomea tällaista vertaisten joukkoa. Liikunpa missä päin Suomea tahansa, aina voin poiketa jonkun ystävän luo. Se tuntuu hyvältä.
Vaikka Huoma-yhdistys keskittyy vertaistukeen, se neuvoo myös, mistä keskelle kriisiä joutunut voi hakea apua ja tukea.
- Vaikka trauman kokenut sanoisi, ettei hän tarvitse apua, kannattaa kysyä vähän ajan kuluttua uudestaan. Oikeanlainen apu oikeassa vaiheessa voi olla ratkaisevaa, että traagisen menetyksen jälkeen jaksaa vielä työelämässä.
Tuula Backman sanoo olleensa ennen hieman pessimisti. Nyt hän on kiitollinen jokaisesta uudesta päivästä. Hän on kiitollinen terveydestä, puolisosta, läheisistä, poikansa tyttäristä, lenkillä käymisestä, hyvästä ruoasta ja Saimaasta, joka kohta taas liplattelee sinisenä.
http://www.iltalehti.fi/terveysuutiset/ ... 4_we.shtml
-------------------------------------------------------------
Otin ton linkin uutisen tähä taltee ennenku katoaa.
Intiaanit eivät pysäyttäneet muukalaisten maahanmuuttoa. Siksi he istuvatkin nyt reservaateissa.