Mitä tehdä tapauksen jäädessä kaihertamaan mieltä?

[Thesjoart]

No niin, itsellä on siis se tilanne että olen jo hyvän aikaa lukenut täältä erilaisista tapauksista, joista suurin osa ei ole jäänyt vaivaamaan mieltä. Valitettavasti poikkeuksiakin on, kuten Milla Arosen ja Anni Törnin tapaukset. Kaksi todella ikävää juttua, joissa nuori kaunis nainen surmataan entisen tai nykyisen kumppanin toimesta.
Vaikken itse tuntenut kumpaakaan uhria, niin silti juuri nämä kaksi tapausta ovat toistuvasti painaneet mieltäni jopa arjessa. Elämä vielä edessä.

Koska fiilis on että meissä minfolaisissa on muitakin joita nämä tapaukset saattavat jäädä painamaan, niin mielestäni on hyvä ajatus avata topic, jossa annetaan vinkkejä siitä, miten saada karistettua nämä ikävät asiat pois mielestä. Itse ainakin haluaisin kuulla ratkaisuehdotuksia tähän. Haluaisin voida jatkaa rikossarjojen katsomista ja tapausten tutkimista rauhassa.

[WpwfLzpqM9srCxs]

Koska fiilis on että meissä minfolaisissa on muitakin joita nämä tapaukset saattavat jäädä painamaan...

Mistä tuollainen "fiilis" tarkemmin on peräisin?

Leikki sikseen, jos joku asia kiinnostaa erityisesti, niin ota siitä vaikka elämäntehtävä ja tarkoitus. Ihmisiä on moneksi ja tapahtumia, mutta sellaisia, jotka jostain syystä kestävät pidempään, niissä on voimaa ja kasvuvaraa. Ongelmaksi ne muodostunevat lähinnä silloin, jos kiinnostus kohdistuu asioihin jotka on toteuttanut sellainen suurempi taho, joka haluaa haudata ne lopullisesti, tai jos kiinnostus kohdistuu yksipuolisesti sellaiseen henkilöön, joka ei tahdo tällaista kaiveluntunnetta jakaa.

Edellä kuvatunlaisista tapauksista ensimmäisestä kumpuaa helposti poliittinen aktiivisuus, josta voi lähteä kasvamaan vaikka kokonainen yhteiskunnallinen mobilisaatio. Jälkimmäinen voi johtaa vaikkapa syvempään rakkauteen ja ihmissuhteisiin, ehkä toisissa ympyröissä. Niin tai näin, niin kaihertamisen sijaan kannattaa ehkä puhua välittämisestä ja mielenkiinnosta. Sellaiset tunteet ovat ehkä hankalasti analysoitavissa, eivätkä aina täysin järkiperäisiä, mutta arvokkaita sekä monille ihmisille harvinaisiakin tapauksia.

Jotkut yrittävät väkisin unohtaa, vetävät viinaa päälle tai syövät lääkkeitä. Näistä on ehkä enemmän haittaa kuin hyötyä, vaikka saattaa tietysti jonkinlainen marinointi ystävien kesken perisuomalaiseen tapaan auttaakin eteenpäin tai jonkin sielunhoitajan rohdoistakin olla välittömään ahdistukseen apua. Mutta, varmaa on, etteivät oikeasti tärkeät asiat ihmisen aivosta koskaan minnekään häviä.

Sinua jäi kirjoituksesi perusteella kaivelemaan jotkin ihmiskohtalot, tarinat ja tapaukset. Se on hieno kohde se, ja osoittaa, että välität toisista. Monet viis veisaavat tai vuodattavat kyyneltäkään toisten vuoksi.

Hyvä juttu siis, ei hätää, laita vaan tarpoen eteenpäin!

[Thesjoart]

Joo, sitä olenkin itselleni tolkuttanut että ainakaan en ole psykopaatti kun välitän toisista