Kauanko ihminen selviytyy elossa luonnossa

[MEG]

Muistaako kukaan 4 v. tytön katoamista Hankoniemellä 1980-luvulla. Löydettiin usean päivän jälkeen ja kuntoutui.

[L'amourha]

Muistaako kukaan 4 v. tytön katoamista Hankoniemellä 1980-luvulla. Löydettiin usean päivän jälkeen ja kuntoutui.

Olisiko ollut 5-v Filippa kesällä 1988?
Katosi Hankoniemen pohjoisrannan tuntumasta Santalasta ja löytyi etelärannalta Svanvikistä. Matka ei ole linnuntietä kuin rapiat 5 kilsaa, mutta todennäköisesti harhaillut paljon pidemmän matkan.

[MEG]

Joo, varmaan oli tuo Filippa. Lämmin vuoden aika pelasti kylmettymiseltä. Nyt taitaa olla jo 37 v. vanha, niin se aika vaan kuluu. edit

[L'amourha]

Filippa oli sanonut kavereilleen kesken leikkien menevänsä omaan salaiseen paikkaansa. Tuolloin oltiin Santalan kristillisen kansanopiston, eli Santalan kartanon pihamaalla.
Katoamispäivä, tiistai, 14.6.1988 oli jo illassa ja tytön katoaminen otettiin heti vakavasti. Jo muutaman tunnin jälkeen oli satapäinen etsintäjoukko kasassa, eikä ihan pelkistä samoilijoista koostuva porukka ollutkaan. Oli osasto Hangon rannikkopatteristosta, oli poliisia koiran kera ja ilman, oli merivartiostoa, rippileiriläisiä ynnä muita vapaaehtoisia sekä helikopteri lämpökameroineen.
Ripeistä toimista huolimatta tyttö jäi kadoksiin, etsinnät keskeytettiin neljän jälkeen yöllä.

Seuraavana aamuna pantiin vieläkin isompi remmi päälle. Draksvikistä 120 varusmiestä, kaikki tavoitetut vapaavuorolaiset poliisit Tammisaaresta, Karjaalta ja Hangosta, SPR: pelastuspalvelu, merivartiosto, sukeltajia ja kymmeniä vapaaehtoisia. Eikä jälkeäkään. Filippa oli kadonnut kuin maan nielemänä.
Paikallisten lasten vanhemmillekin tuli yllätyksenä se, että ympäristöstä löytyi kymmenittäin näitä lasten salaisia omia paikkoja, erilaisia majoja ja sodanaikaisia korsuja. Filippaa vaan ei näistä löydetty.
Keskiviikon aikana koluttiin satojen hehtaarien alue, toiminta oli hyvin organisoitua. 25 hengen etsintäpartioilla oli omat karttaruutunsa. Jokaisessa ryhmässä oli poliisi radipuhelimineen, varusmiesryhmissä oli kantahenkilökuntaan kuuluva johtamassa. Katoamisesta kerrottiin myös radiossa.
Kaikesta järjestelmällisyydestä huolimatta ei tyttöä löydetty, saapui seuraava ilta ja yö.

Vihdoin, torstaina 16.6. 1988, helikopterista havaittiin Svanvikin rantakalliolla istuva tyttö. Tyttö käveli laskeutuneen helikopterin luo, ja pyysi miehistöä viemään hänet kotiin Santalaan, keltaisen talon luokse.
Filippa vietiin kuitenkin ensin Hangon terveyskeskukseen tarkastukseen. Hän oli pikku naarmuja ja ötököittenpuremia lukuunottamatta kunnossa, isoin nälkä hoidettiin leipien, mehun ja jäätelön avulla. Metsässä Filippa kertoi syöneensä marjoja, kuvauksesta päätellen raakoja ja osittain kypsyneitä mustikoita, ja nuolleensa kastetta kasvien lehdiltä, erilaisia eläimiäkin kertoi nähneensä, eikä kuulemma ollut lainkaan peloissaan.
Filippa lähetettiin vanhempiensa matkassa Tammisaaren sairaalaan, mutta siellä odottivatkin suljetut ovet henkilökuntapulan vuoksi, joten päädyttiin kotihoitoon.
Pienen tytön suuri seikkailu oli tullut päätökseensä.

[reijoreipas]

Kauanko ihminen selviytyy elossa luonnossa

Koko luonnollisen ikänsä, ellei nyt tarkoitettu luontoon eksynyttä city-vihreää.

[RL11/6]

Kauanko ihminen selviytyy elossa luonnossa

Koko luonnollisen ikänsä, ellei nyt tarkoitettu luontoon eksynyttä city-vihreää.

Luontaisessa asussaan ei kovin pitkään tähän vuodenaikaan. Pääkaupunkiseudun puistoalueilla uhaksi ilmaston lisäksi tulee katujengit, jotka huvikseen haluavat potkia alastonta ihmispoloista. Nuuksiossa ja Sipoonkorvessa on tulipaikoilla puuhuolto ja sen vuoksi voi selvitä useita vuorokausia. Kainuulaisessa mäntymetsässä henki lähtee noin vuorokaudessa.