Aluksi epäiltyjen rekisterin tarkastusoikeudesta: tarkastusta haetaan poliisilaitokselta. Tietosuojavaltuutettu hoitaa sen. Et saa tietää, oletko rekisterissä. Et saa tietää, mitä sinusta on EHKÄ kirjoitettu ja milloin. Saat vain tietosuojavaltuutetun tiedon, että "reksiteriä hoidetaan kivasti". Siinä kaikki - tietosuojavaltuutettu toimittaa saman tiedon kaikille kysyjille.
Kun poliisihallitus nyt tutkii rekisteriä ja että onko siellä vääriä merkintöjä, yksi oikeus on menetetty:
Jos jonkun rehdin nimi on ollut epäilyrekisterissä, poliisihallitus ei (nykytiedoilla) tiedota ihmistä tuosta. Tieto nimen olemisesta ei (tässä tapauksessa) haittaisi poliisia, koska sillehän ei olisi ollut perusteita. Väärinkirjaajan nimen voisi ihan hyvin antaa uhrille, mutta tätä tuskin tehdään. Kyse on poliisin itsesuojelusta: ei tule huonoa mainetta, ei korvausvelvollisuuksia, kun tapauksia on ilmeisesti satoja.
Uhri voisi tiedon saatuaan viedä asian syyttäjälle / hakea korvauksia / julkistaa väärinkäytöksenä olemisensa. Tätä ei poliisijohto halua. Väärät nimet halutaan (ehkä) siivoilla hissuksiin piilossa ulkopuolisilta. Tuskin saamme edes tietää metodia ja "siivouksen" luotettavuutta.
Hah ihmis- ja ja kansalaisoikeuksilles!
_______________________
Televalvontakaipuuta - jutussa toimittaja on vähän niellyt pureksimatta poliisinäkökulman. Onneksi EFFI:n perusteltu kanta on loppuosassa:
Poliisi menettämässä työkalunsa verkkorikosten selvittämiseen (Yksilönsuoja ei pääotsikkoon mahdu - poliisiuskovaisuutta? - B. huom.)
19.4.2013 06:00 Poliisin verkkorikosten selvittäminen uhkaa tyssätä uuden pakkokeinolain tullessa voimaan ensi vuoden alussa. Laissa poliisilta vietäisiin tyypillisten verkkorikosten selvittämiseen tarvittavat työkalut.
Poliisi voi nykyään hakea televalvontalupaa tutkiakseen tietojärjestelmään kohdistunutta luvatonta käyttöä, vahingontekoa, viestintäsalaisuuden loukkaamista tai tietomurtoa. Tuomioistuimen myöntämä televalvontalupa antaa poliisille oikeuden tutkia tietokoneiden kautta kulkevan viestiliikenteen teknisiä tietoja ilman, että koneen käyttäjä tietää siitä.
Pakkokeinolain muutoksen jälkeen poliisin on vaikea selvittää, kuka komentaa haittaohjelmaa, kunhan rikollinen suorittaa komentamisen kaappaamiensa tietokoneiden välityksellä.
Kun rikollinen peittää tietoteknisen jalanjälkensä, poliisin tutkimukset voisivat ilman televalvontalupaa tyrehtyä heti ensimmäiseen tietokoneeseen, jonka kautta murtoketju kulkee.
Poliisin olisi mahdollista jatkaa tutkintaa myös ilman televalvontalupaa, jos välikoneen käyttäjä antaa siihen luvan. Käytännössä rikollinen voi kuitenkin käyttää rikoksensa toteuttamiseen 100 eri konetta. (Poliisi sen sijaan on nykyään murtautunut kaikkiin 100 tavallisen ihmisen koneelle ja tutkinut niiden kaikki tiedot. Todella reilua, ja tulokset ovat kv. murtotapauksissa kai silti heikkoja? Mutta nautittavasta nykyisesta oikeudesta ei toki haluta luopua. Yksilönsuojasta viis, poliisinoikeudet hallitkoot? - B. huom.)
Näiden tietokoneiden haltijoilta poliisin pitäisi jokaiselta erikseen pyytää lupa tutkiakseen, mihin murtoketju jatkuu. Todennäköisesti rikollinen ehtisi kadota jo jäljettömiin tutkimusten hitauden takia.
Poliisi: Lakimuutos olisi katastrofi (Paljonko isoja kv. verkkomurtoja onkaan saatu kiinni? En olisi ihan vakuuttunut nykyisenkään tyylin tehokkuudesta. - B. huom.)
Rikollinen voi käyttää haittaohjelmaa esimerkiksi palvelunestohyökkäykseen, yritysvakoiluun, roskapostin lähettämiseen tai luottokorttihuijakseen.
– Lakimuutos olisi katastrofi verkkorikosten selvittämisen kannalta. Mielestämme meidän olisi pitänyt saada parempia keinoja rikosten selvittämiseen, sanoo ylitarkastaja Sari Kajantie keskusrikospoliisin verkkorikostorjunnasta. (Poliisipuolueellinen kannanotto poliisin virkanaiselta. B. huom.)
Kajantien mukaan kysymys on siitä, minkälainen painoarvo yhteiskunnassa annetaan verkkorikoksille. Hän muistuttaa, että yhteiskunta toimii yhä enemmän tietoverkkojen varassa.
Kansalaisjärjestö Electronic Frontier Finlandin (EFFI) varapuheenjohtaja ja tietokonetekniikkaoikeuteen erikoistunut juristi Ville Oksanen suhtautuu varauksella poliisin käyttämiin valvontakeinoihin. Hänen mukaansa poliisilla on hyvä olla työkalut verkkorikosten selvittämiseen, mutta myös poliisia pitäisi valvoa nykyistä paremmin.
Kansalaisjärjestö: Poliisia pitää valvoa paremmin
– Jos valvontapuoli olisi kunnossa, poliisille voitaisiin antaa jopa suuremmat valtuudet verkkoliikenteen seuraamiseen. Tällä hetkellä televalvontalupia myöntävissä tuomioistuimissa ei ole kuitenkaan tarpeeksi tietotekniikan asiantuntijuutta. Yhtenäinen linja puuttuu, sanoo Oksanen. (Valvontapuolen vajavaisuudet ja joskus olemattomuuskin ovat suuria uhkia yksilönoikeuksille. "Poliisi ei tee koskaan väärin" on vääristynyt ja lapsellinen suhtautumistapa. - B. huom.)
Oksasen mielestä poliisin teletietojen valvonta tietoverkkorikoksissa pitäisi saada läpinäkyväksi niin, että tutkintatavat voitaisiin arvioida jälkikäteen. Nykyään tätä valvoo yleisellä tasolla vain eduskunnan oikeusasiamies.
– Hän on antanut kriittisiä arvioita poliisin menettelytavoista, mutta ne ovat jääneet lähinnä puheiksi, jotka eivät ole johtaneet mihinkään konkreettisiin toimiin. Paras taho tähän valvontaan olisi asiantunteva tuomioistuin, sanoo Oksanen. (Nykyään pakkokeinoista päättävien tuomareiden tekninen ymmärrys on holhouksenalaisen tasoa. Lupia annetaan monimutkaisissa asioissa täysin edesvastuuttomasti ja ymmärrystä vailla. "Mitä hyvä poliisi pyytää, sen hyvä tuomari antaa" -uskomuksilla mennään.- B. huom.)
Oksasen mukaan verkkorikoksille pitäisi tehdä oma valvontalupakäytäntö, koska nykyinen perustuu perinteiseen puhelinliikenteeseen.
– Poliisille voitaisiin antaa lupa seurata ohjelmistojen välistä komentoliikennettä, mutta henkilökohtainen viestintä kuten sähköpostien sisältö olisi suojattua. +++
Näin rikosten selvittämistä helpotettaisiin, mutta perustuslaillinen yksilönsuoja toteutuisi riittävän kattavasti.
Hallitus yrittää korjata vahinkoa (<-- väliotsikko poliisimyönteinen: "vahinkohan" on myös kansalaisten koneiden ylenmääräinen tarpeeton urkkiminenkin- B. huom.)
Vaikka perustuslakivaliokunta päätti pakkokeinolakiuudistuksen yhteydessä rajoittaa poliisin valtuuksia tietoverkkorikosten tutkinnassa, hallitus on tehnyt asiasta uuden lakimuutosesityksen. Siinä poliisin televalvontaoikeudet pidettäisiin nykyisellään.
– Pakkokeinolain kokonaisuudistus oli hyvin laaja ja se hyväksyttiin edellisessä eduskunnassa niin loppuvaiheessa, että aivan kaikkia yksityiskohtia ei pystytty perusteellisesti hiomaan. Nyt siihen on tehty ilmeisimmin tarvittavia korjausesityksiä, sanoo oikeusministeri Anna-Maja Henriksson. (Lakiesitys tuli ihan viime tipassa ennen vaaleja, kiitos Braxin hutiloinnin. Pakkokeinolakiin ei ehditty tutustua kunnolla muiltakaan osin. - B- huom.)
Henrikssonin mukaan televalvonnan käytön edellytyksiä harkittaessa on punnittava vastakkain epäillyn luottamuksellisen viestin suojaa ja toisaalta asianomistajan etuja ja rikoksen selvittämisen tärkeyttä.
Epäilty muuttuu tietoverkkorikosten tutkinnassa monesti epäillystä uhriksi ja asinaomistajaksi, vasta kun poliisi toteaa, että ulkopuolinen henkilö on käyttänyt hänen konettaan rikoksen toteuttamiseen. Toisaalta rikoksen uhri ei monesti edes tiedä joutuneensa uhriksi ilman poliisin tutkimusta.
– Vakavien rikosten selvittämisen puutteet voivat loukata asianomistajien perus- ja ihmisoikeuksia, joten rikoksien selvittämiseen on oltava riittävät keinot.
Sisäministerin mukaan
rajoittaminen oli erehdys (Räsänen on tässä juttuvyyhdessä ollut täydellinen ministeriönsä ja poliisien käsinukke ja papukaija. Uskoo poliisin hyvyyteen, ei tuntene asioita. Helppo mennä virkaväen mukana, niin hallituskausi vierii kivasti eteenpäin... - B. huom.)
Lain korjausehdotukset on tehty sisäasiainministeriön aloitteesta. Sisäministeri Päivi Räsäsen (kd) mukaan poliisin keinot puuttua verkkorikoksiin heikkenivät selvästi uudessa pakkokeinolaissa, koska perustuslakivaliokunta asetti uuden rajan rikoksille, joissa poliisi voisi anoa televalvontaoikeutta.
Televalvontalupaa saisi anoa ainoastaan rikoksissa, joissa maksimirangaistus on vähintään kaksi vuotta. Käytännössä tyypillisten tietoverkkorikosten maksimirangaistus on yksi vuosi.
– En usko, että kenenkään tarkoitus oli ottaa poliisilta pois keinot näiden rikosten selvittämiseen. Kyllähän siinä on myös yksityisen henkilön turvallisuudesta kysymys, että pystytään rikoksen uhrin oikeuksia tukemaan selvittämällä näitä rikoksia, sanoo Räsänen. (Räsänen tajuaa UHRIKSI vain alkuperäisen verkkoteon uhrin. Räsänen ei tajua, että jos joku tekee verkkoiskun ja käyttää siihen vaikkapa 500 ihmisen koneita, näistä 500 tavallisesta ihmisestä tulee uhreja, jos heidän yksityistietojaan kerätään ja käsitellään valvomatta. Räsänen ilmeisesti uskoo, että kun KAIKKI verkkopoliisit saavat yksilönsuojassa olevia tietoja, niin KAIKKI em. poliisit toimivat herrasmiesten ja -naisten tavoin. Räsänen ei ilmeisesti ole lukenut tai ymmärtänyt, että urkintaan syyllistyneitä on jo nyt SATOJA. Näitä juttuja on mm. tässä puussa. Olisi kiva tietää, montako sivullisen konetta poliisimme nuuskii vuoden mittaan. Riittääkö 1000 vai 10 000? - B. huom.)
Räsäsen mukaan televalvontaoikeudet noudattavat perustuslain henkeä, koska niissä on kysymys teknisten tunnistetietojen seuraamisesta. Hänen uskoo, että lakiin ehdotetut korjaukset hyväksytään, kun perustuslakivaliokunta pääsee harkitsemaan asiaa uudelleen.
- Digitoday -
Kokonaisuutena ihan OK-juttu, tuo esille mekaniikan, jolla nykyään asioita lobataan. EFFI on onneksi vastavoimana, ettei täysin poliisivaltioon mennä mm. kustannustehokkuuden takia.
Itsehän pistäisin kriisimaille kaadetut ja tappioiksi muuttuvat rahat poliisille, perustyöhön, siinä ne tuottaisivat. Samalla valvontaa lisää, niin jo perkeles olisi tässä maassa rosvot kurissa ja yksilönsuoja kohdillaan. Kuten Ruotsissa on asiat paremmin.