Kenellä on koira

Sana on vapaa jos netiketti on hallussa.

Valvoja: Moderaattorit

Minulla on koira

Minulla on koira.
73
65%
Minulla ei ole koiraa.
40
35%
 
Ääniä yhteensä: 113

ketsku
Christopher Lorenzo
Viestit: 1503
Liittynyt: Ke Maalis 12, 2008 11:59 pm

Re: Kenellä on koira

Viesti Kirjoittaja ketsku »

Meillä on nyt toinen koira. En todellakaan missään nimessä ollut oikeasti ajatellut ottaa toista koiraa mutta koiranäyttelyssä käväistyäni jäi niin törkeä pomeranian- kuume, että se oli pakko hoidella ;) Halusin aikuisen koiran ja onnistuin löytämään kun eräälle kasvattajalle tuli allergian tai "allergian" vuoksi takaisin 3v poika.

Pientä huolta on ollut kun poika tuntuu saavan reverse sneezing- kohtauksia ja tuhisee muutenkin aika paljon. On vilauteltu nenäpunkkia ja flunssaa ja pehmeää kitalakea... Tällä hetkellä menossa nenäpunkkilääkitys, katsotaan häipyykö ainakin noi kohtaukset. Lisäksi poika on syötetty ylipainoiseksi, kilo pitää laihduttaa muutenkin vain 3.8kg painavasta koirasta :shock:

Mutta poika on aivan ihana, niin tottelevainen, rauhallinen, uskollinen ja suloinen, että sydän sulaa joka kerta kun sen näkee :P
observer
Nikke Knakkertton
Viestit: 178
Liittynyt: Ke Syys 23, 2009 12:49 am

Re: Kenellä on koira

Viesti Kirjoittaja observer »

Täältä löytyy 2 jackrusselinterrieriä, narttuja molemmat. Vanhempi on 1,5 vuotta, ja nuorempi noin 11 viikkoa.
serialist
Olivia Benson
Viestit: 746
Liittynyt: To Touko 22, 2008 9:53 am

Re: Kenellä on koira

Viesti Kirjoittaja serialist »

Nyt on yksi koira vähemmän. Vanhempi lopetetaan tänään. Tällanen on väistämätöntä, mutta tuntuu joka kerta yhtä pahalle.

Tassun jälkiä sydämessä. <3
A good way to threaten somebody is to light a stick of dynamite. Then you call the guy and hold the burning fuse up to the phone. "Hear that?" you say.
"That's dynamite, baby.".
- Jack Handy -
esmes-
Javier Pena
Viestit: 1817
Liittynyt: Ke Tammi 23, 2008 10:28 am

Re: Kenellä on koira

Viesti Kirjoittaja esmes- »

Koira tekee onnelliseksi
- Koira vaikuttaa amerikkalaistutkimuksen mukaan alentavasti verenpaineeseen sekä kolesteroliarvoihin, toteaa psykoterapeutti ja laillistettu psykologi Outi-Päivikki Rautio.
Psykologi kuvailee koiran olevan ymmärtäväinen kumppani. Se ei moiti, syrji eikä toru omistajaansa, ja se on uskollinen ystävä. Koiralla on tervehdyttävä vaikutus jo senkin puolesta, että sitä on ulkoilutettava säännöllisesti. Erityisesti Rautio korostaa lemmikin henkistä merkitystä omistajalleen.
- Monessakin tapauksessa koira voi olla jopa parempi kumppani kuin toinen ihminen. Koira ei haudo menneitä tai murehdi tulevaa, se on luotettava ja ennustettava, ja katsoo silmiin vilpittömästi. Ihmisen stressipisteet eivät ole niin arat kuin jos olisi äkäinen puoliso.

Koira voi amerikkalaistutkimuksen mukaan nopeuttaa paranemista vakavista sairauksista, kuten sydänkohtauksista, lisäksi se voi esimerkiksi aistia tulevia epilepsiakohtauksia ja tavallaan varoittaa niistä. Tohtori Deborah Wells Queensin yliopistosta Belfastista on perehtynyt useisiin aiheesta tehtyihin tutkimuksiin. Hän kertoo BBC:lle olevansa vakuuttunut siitä, että koiranomistajat ovat keskimääräistä väestöä terveempiä.
- Koira auttaa sairauksista paranemisessa. Se vähentää stressiä sekä masennusta. Koiraystävältä saa elämään sisältöä ja tarkoitusta. Myös kosketus ja läheisyys merkitsevät paljon, Rautio myötäilee irlantilaistutkijaa.
Koiralla ei ole ennakkoluuloja sairaita ihmisiä kohtaan. Koira voi olla myös hyvä ratkaisu vanhusten yksinäisyyteen.
- Se huolehtii vanhuksesta ja vanhus koirasta, se on omanlaisensa perhe. Koira lisäksi ymmärtää, jos isännällä on stressiä tai hätää.
Rautio uskoo, että koirien käyttö hoidollisesti tulee yleistymään.
- Niitä käytetään jo nyt tietoisesti tai tiedostamatta hoidollisesti paljon. Vieläkin enemmän koiria voisi tietoisesti hoitotarkoituksessa käyttää, sillä ne tekevät tärkeää työtä.

Kissoilla ei tutkimuksen mukaan ole niin suurta merkitystä terveyteen kuin koirilla. Rautio uskoo, että se johtuu kissojen erilaisesta luonteesta.
- Kissat ovat paljon itsekkäämpiä, mustasukkaisempia ja vihaisempia. Kissat ovat ihan oma juttunsa.

http://www.iltalehti.fi/terveys/2007012 ... 5_tr.shtml
Koira vai ihminen - kumpi on parempi personal trainer?
Personal trainer on yleensä paras vaihtoehto ihmisille, jotka haluavat pitää kunnostaan huolta, mutta joilla ei motivaatio tahdo riittää. Onko ihmisversio kuitenkaan se kaikkein tehokkain personal trainer.

Tutkijat ovat todenneet, että koiranomistajat saavat enemmän liikuntaa kuin kuntosalijäsenyyden omistava henkilö.
Keskimäärin koiranomistaja ulkoiluttaa lemmikkiään kahdesti päivässä, 24 minuuttia kerrallaan. Yhteensä lenkkeilyä tulee siis viisi tuntia ja 38 minuuttia viikossa, kertoo tutkija Bob Martinin tutkimus.
Keskiverto koiranomistaja käy koiransa kanssa kolmella pidemmällä lenkillä viikossa. Reilun viiden ja puolen tunnin lenkkeilyn lisäksi pidemmät lenkit kasvattavat viikoittaista lenkkeilymäärää noin kahdella ja puolella tunnilla.

Ilman koiraa urheilevien kuntoilumäärä on tutkimuksen mukaan huomattavasti pienempi - vain yksi tunti ja 22 minuuttia viikossa kuntosalilla tai lenkkeillen.
Lähes puolet tutkimukseen osallistuneista lemmikittömistä vastaajista ei urheile lainkaan.

Tutkimukseen osallistui 5 000 britannialaista, joista 3 000 oli koiranomistajia. 57 prosenttia koiranomistajista kertoi, että koiranulkoilutus on heidän pääsääntöinen urheilumuotonsa.

Monien mielestä koiranulkoilutus on myös hyvä tapa tutustua uusiin ihmisiin.

16 prosenttia tutkimukseen vastanneista kertoi nauttivansa kuntosalilla käynnistä. Sen sijaan 70 prosenttia oli sitä mieltä, että kuntosaliharjoittelu koetaan ennemmin sellaiseksi, jota pitää tehdä kuin sellaiseksi, jota halutaan tehdä.

http://www.iltalehti.fi/terveys/2009112 ... 7_tr.shtml
"Jos jokaisen päivän kadoksissa olleen teinin perään laitettaisiin etsintäpartio, niin sillä saataisiin kyllä koko Suomi harrastamaan ulkoiluliikuntaa ympäri vuorokautisesti". -Sergei
Skorpioni
Poliisikoira Rex
Viestit: 268
Liittynyt: Ti Kesä 09, 2009 12:25 am

Re: Kenellä on koira

Viesti Kirjoittaja Skorpioni »

Itselläni tuossa lattialla kuorsaa nyt jo hieman harmaantunut bullmastiffi neiti joka on osoitus siitä että koira on todellakin paras ystävä. :D
katupoika
Theo Kojak
Viestit: 1170
Liittynyt: Ma Kesä 11, 2007 6:05 pm
Paikkakunta: päihdehelvetti

Re: Kenellä on koira

Viesti Kirjoittaja katupoika »

Joo, ei oo koiraa eikä tuu olemaankaan. En jotenkin diggaa niiden kömpelyydestä, avuttomuudesta ja metelöinnistä. Lisäks mulla on antipatioita kaikkia (no joo, ei ehkä ihan kaikkia) naispuoleisia koiranomistajia kohtaan. Ne on jotenkin ihan oma ihmisryhmänsä. Siinähän lellivät röökiaskin kokoseksi laboratoriossa valmistettua koiraansa kuin jotain vauvaansa ja sössöttävät sille, mutta vittuako sen koiran pitäis mua kiinnostaa. Enkä mä pidä hellyyttävän näkösenä koiraa jolla on paita ja aurinkolasit. Mun mielestä se on vaan idioottimaista ja laittaa mut epäilemään omistajansa mielenterveyttä. Eläimet on eläimiä. Ei ne tajuu mitä niille puhutaan tai mitä niistä puhutaan eikä niitä saleen kiinnosta olla jollekin tädille se nukke, jolla se täti leikki pienempänä ja puki sille eri vaatteita, ym.

Ja lopuksi sanottakoon vielä, että mun mielestä tää koirien lelliminen ja inhimillistäminen kuvastaa jotenkin hyvin sitä länsimaalaisuutta jota vihaan ja halveksun. Sellasta todellisuudesta vieraantumista ja omassa kuplassa elämistä. Perkele. Hankkikaa susi, saatana.
esmes-
Javier Pena
Viestit: 1817
Liittynyt: Ke Tammi 23, 2008 10:28 am

Re: Kenellä on koira

Viesti Kirjoittaja esmes- »

^mullakin on omat käsitykseni wannabe paris hiltoneista jotka pukee chihuilleen villapaitoja ja aurinkolaseja, onneks tollasia on kuitenkin pieni määrä koiranomistajista.. en menis niiden vuoksi teilaamaan kokonaista eläinlajia "kömpelöksi, avuttomaksi ja metelöiväksi" :D chihutkin on loistavia siinä hommassa johon ne on tarkotettu: jyrsijöiden metsästykseen. ei voi eläintä syyttää ihmisen idiotismista, jos jättää lemmikkinsä kouluttamatta ja kohtelee sitä esineenä.

nää "kömpelöt, avuttomat ja metelöivät" etsivät ihmisiä raunioista, metsistä, haistavat ja varoittavat madaltuneesta verensokerista, pelastavat vedestä, varoittavat tulipalosta, häkävuodosta, suojelevat ja puolustavat omistajaansa kaikin tavoin. mikään toinen eläinlaji ei ole yhtä tiiviisti lyöttäytynyt homo sapiensin seuraan ja auttanut sitä selviytymään. oikeastaan aloin miettiä löytyykö yhtä monipuolista kahden lajin symbioosia muualta luonnosta, enkä ainakaan heti keksi yhtäkään.

edit: muurahaiset "lypsää" kirvoja ja vastapalveluksena puolustavat niitä saalistajilta, mut siihen se taitaa sitten jäädäkin.
"Jos jokaisen päivän kadoksissa olleen teinin perään laitettaisiin etsintäpartio, niin sillä saataisiin kyllä koko Suomi harrastamaan ulkoiluliikuntaa ympäri vuorokautisesti". -Sergei
MissHolmes
Ben Matlock
Viestit: 8828
Liittynyt: Ti Syys 11, 2007 2:19 pm
Paikkakunta: Etelä-Suomi

Re: Kenellä on koira

Viesti Kirjoittaja MissHolmes »

Yksi pikku koira. ...kooltaan. Meistä.

Itse kuvittelee olevansa vähintäänkin säkä 70 :)

Näyttää kutistetulta englannin lammaskoiralta, mutta on muuta. Trimmaukseni aiheuttaa pahan optisen harhan. :wink:
Koira on oikeasti tooooosiii pitkäkarvainen, mutta meidän metsissä ei olisi risuja enää, jos ei herraan siistittäisi säännöllisin väliajoin.
Nuotio & Äreät Tiput
Severin A
Jack Bauer
Viestit: 987
Liittynyt: Pe Loka 02, 2009 2:09 pm

Re: Kenellä on koira

Viesti Kirjoittaja Severin A »

Pian koirakoplaani syntyy perheenlisäystä. Jaa miksikö koiria? Asumattomalla seudulla koirista on seuraa erakolle niin kotona kuin metsällä.
Älä oleta
papillon
Perry Mason
Viestit: 3635
Liittynyt: Su Joulu 23, 2007 12:12 pm
Paikkakunta: Ei kenenkään maa.

Re: Kenellä on koira

Viesti Kirjoittaja papillon »

Voisinpa vastata että mulla on mutta ei tällä kertaa. :cry:

Mulla oli 30 v aikana mäyrikset, toinen eli 16,5 v ja heti sen jälkeen toinen 13,5 v.
Viimein, sälli, oli oikestaan aina vapaana, ei se mihinkään lähtenyt, oli Camel koira omilla poluillaan, omilla mailla.
Mietin jälkeenpäin että mistä se tiesi missä rajat meni, kunnes honasin että se oli ollut mukanani tottakai kun tein puita ym. eri puolilla. Kertaakaan ei karannut, paitsi kun lopuksi sairateli ja sai kaikenlaisia kohtauksia.
Muutimme pois, kaupunkioloihin, yritteli tottua hisseihin ja citykoiraksi, kolmisen kuukautta meni kunnes sen pumppu sitten ei enää pelannut, kummallista, urheili koko ikänsä.
No ei se sairaus sitä katso.
Saimme uusilta omistajilta luvan kiikuttaa tämän hepun tuhkan sinne vanhoille maille, joten siellä se edelleen juoksee ja paukkuu mennessään.

On ollut mielessä uuden, tai uusien makkaroiden ottaminen, mutta on ollut hieman empivyyttä miten tulevat juttuun sisätiloissa muutaman tunnin päivässä, mutta eiköhän ne tulisi. Kumminkin on mietittävä asiaa piskin kannalta.

Edellinen tyyppi tunsi rajansa, jänikset meni ohi muutaman metrin päästä, ei ollut näkevinään, tiesi ettei saa niitä kiinni, samoin oli fasaanien ynnä muiden laita. Joskus sitten kun joku meni ulos viran puolesta kyöräsi pois, no kerran tappeli supinkin kanssa ja tappoi naapurin kissan, muttei sitä luoliin ym. viety, oli talonmiehenä vaan.
Se oli onnellinen koira.
- Sanos muuta ja älä muuta sano!
Severin A
Jack Bauer
Viestit: 987
Liittynyt: Pe Loka 02, 2009 2:09 pm

Re: Kenellä on koira

Viesti Kirjoittaja Severin A »

Olipa surullista luettavaa...

:shock: Ehkä edesmenneet mäyrikset syntyvät tuossa tulevassa pesueessa uudelleen.
Älä oleta
papillon
Perry Mason
Viestit: 3635
Liittynyt: Su Joulu 23, 2007 12:12 pm
Paikkakunta: Ei kenenkään maa.

Re: Kenellä on koira

Viesti Kirjoittaja papillon »

No ei se ainakaan ollut surulliseksi tarkoitettu. :lol:
Mikäänhän ei estäsisi ottamasta uutta karvamoottoria narun päähän nuuskimaan, paitsi juuri se että miten se viihtyy keskenään sisätiloissa muutaman tunnin, ennen ei ollut ongelmaa kun oli tarha, josta jo vuosia sitten otettiin ovi pois jotta kundi pääsi mökkiinsä helpommin.

Alkuaikana tällä hepulla, muuten Juuso nimeltään oli hankalampaa: Kun tuo edellinen mäyris kuoli sain setämieheltä " lainaksi " nartun jotta voin teettää pennut ja pitää sitten yhden pennun ja nartun jos haluan senkin.

No, olin sitten aikanaan kätilönäkin ja kuusi pentua niitä tuli. Valkkasin pienen nartun niistä , riistanvärinen karkkari.

Mutta sitten aloin katsella joukon suurinta, urosta, suurikorvaisinta tahvoa, joka tuijotteli suurilla vihreillä silmillään korvat hörössä, suuri punaruskea nenä tuhisten.

Se oli niin hassu heppu että päätin että vien sen vaikka piiloon mutta se ei lähde sinne setämiehen kenneliin sekään. niitä jäi siis kolme meille, äitee, ja kaksi pentua.

Häkkiin tuli akkavalta. Äiti ja tytär olivat kopin ovella ja estivät pojan pääsyn sisälle, se istui sateessa pikku katoksen alla.

Tilanne ajautui siihen että kaveri muutti sisälle, toiset oli siellä häkissä. Heppu pinkoi ympäri häkkiä ja toiset koetti tähystää missä se milloinki menee ja paukkuu. Se ei lähtenyt minnekään pihalta ja mailta.

Mutta jos mimmit pääsi häkistä karkuun, ne oli heti kylällä. Jätkä jäi istumaan kuistille. Sisällä ollessaan ne kaksi teki kaiken pahan mitä keksiä saatta, viimein emäntänsä niihin hiiltyi ja saivat lähtöpassit.

Poika jäi sitten keskenään, arveltiin sen olevan yksinäinen, mutta ei se siltä vaikuttanut, perse keikkuen se hiippaili paikasta toiseen, kaiveli välillä myyriä ja sitten taas juoksi ja paukkui mennessään.

Semmoisen episodin muistin, että kun kaikki pennut oli vielä kotona, ja oli jouluaatto ne jätettiin sisälle kun mentiin haudoille ym. piipahtamaan.

Kinkku ja kalkkuna oli puuhellan päällä odottamassa. Palattiin takaisin, ja tämä ruskeanokkainen Juuso porhalsi riemuissaan eteisessä vastaan kalkkunankoipi suussa, emä oli onnistunut hyppimään ja nykimään linnun lattialle, katras söi sitä kovalla innolla.
No, jäi sentään kinkku. :lol:

Sydämen vajaatoiminta koitui kohtaloksi tälle hepulle, liian pitkään sitä koetettiin hoitaa, niin kävi vaikka edellisen jälkeen päätettiin että eläinleguria uskotaan. Mutta aina sitä toivoo että jos vielä vähän aikaa pärjäisi.

Mutta kun aika koittaa, on se vaan karskillekin sällille kovaa aikaa, ei voi mitään. Hyvin harvan ihmisen hautajaiset mua juurikaan hetkauttaa, mutta sen sanon että kovempaa hommaa en ole koskaan tehnyt kun sen ensimmäisen koiran haudan kaivu.

Se oli raskas puuha, ei fyysisesti, mutta muuten. Siksi en toista kertaa siihen ryhtynytkään.
Toisekseen eihän mulla ollut enää maatakaan mitä kaivaa, hehee. :lol:

No juu, semmoista se on.
- Sanos muuta ja älä muuta sano!
Wagner
Adrian Monk
Viestit: 2674
Liittynyt: Ma Huhti 23, 2007 12:29 pm
Paikkakunta: Uusimaa
Viesti:

Re: Kenellä on koira

Viesti Kirjoittaja Wagner »

Mulla oli joskus kookas Bullmastiffi ja keittiössä jäähtymässä joulukinkku.
Aamulla kinkusta oli jäljellä kaluttu luu, bullari makasi selällään sohvassa.
Todistettavasti koiran vatsaan siis mahtuu 13-kiloinen kinkkukin.
Maza
Jane Marple
Viestit: 1032
Liittynyt: La Touko 26, 2007 1:17 pm

Re: Kenellä on koira

Viesti Kirjoittaja Maza »

Koirien virtsaa on nyt runsaasti nähtävillä lumisilla kävelyteillä. Tämä näky antaa hyvän kuvan koirien omistajien älykkyysosamäärästä.
The path of the righteous man is beset on all sides by the inequities of the selfish and the tyranny of evil men.
ketsku
Christopher Lorenzo
Viestit: 1503
Liittynyt: Ke Maalis 12, 2008 11:59 pm

Re: Kenellä on koira

Viesti Kirjoittaja ketsku »

Maza kirjoitti:Koirien virtsaa on nyt runsaasti nähtävillä lumisilla kävelyteillä. Tämä näky antaa hyvän kuvan koirien omistajien älykkyysosamäärästä.
Juu, on omistajilla tarpeeksi älliä viedä koiransa ulos pissalle eli älykkyysosamäärä ainakin tässä asiassa lienee huipputasoa?

Mä oon aika kummallinen koiraihminen siinä mielessä, että en voinut edes harkita ottavani koiraa vuosiin koska kaikki rodut oli mielestäni rumia, liian isoja tai luonteeltaan arveluttavia :) Muutaman vuoden aktiivisen rotujen tutkimisen jälkeen valikoitui pomeranian ja kleinspitz ja tuota kleiniä oli myytävänä silloin. Rotuvalinta on ollut hyvä- paitsi että pojasta tuli näyttelyssä mittelspitz. Tietyissä roduissa voidaan koon mukaan vaihtaa rotua ja tämä poika oli aivan liian iso kleinspitziksi. Hetki siinä meni tajuta, että kääpiökoiran sijasta meillä onkin JÄTTI eli keskikokoinen koira :lol: Oikeesti sitä piti oikeen miettiä koska olin jo vuosia halunnut nimenomaan kääpiökoiran.

Sitten samaisessa näyttelyssä missä pojasta tuli mittelspitz näin pomeranianin luonnossa. Kuvissa se näyttä ihanalta mutta luonnossa- kauniimpaa koiraa ei ole olemassa. Semmoinen sitten piti heti saada ja nyt tuossa makoilee alle 3- kiloinen pommipoika. Mitteli näyttää ihan valtavalta tohon verrattuna.

Tulevaisuudessa ehkä tulee olemaan muutama pommi tai sitten kleini. Ei kai mittelikään ole pois suljettu mutta kyllä se makuuni liian iso koira on. Chihut on söpöjä mutta niillä on sellainen status, että ne eivät sovi mulle. Mutta toivottavasti nää pojat elää pitkään eikä tarvitse miettiä uuden koiran tai koirien hankintaa vielä vuosiin.

Mä en oikeestaan tajunnut ennenkuin koiran hankin, että niin moni ihminen on "pikkukoiravihaaja" ja halveksii pieniä koiria. Kuinkakohan monta kertaa olen kuullut legendaariset "koiran pitää olla koiran kokoinen" ja "pikkukoirat on aivottomia räkyttäjiä?" Varmaan satoja kertoja. Jos lukemiset lasketaan mukaan. No, kyllähän lenkillä suuremmalla todennäköisyydellä tulee vastaan räkyttävä pikkukoira kun räkyttävä iso koira ja on tosi harmi, että pikkukoirien omistajat eivät panosta aina siihen, että saisivat koiransa käyttäytymään. Helposti sitten ison koiran omistajan mielestä kaikki pikkukoirat käyttäytyy huonosti ja räkyttää vaikka hyvin koulutettuja pikkukoiriakin on. Sen sijaan älyä niiltä löytyy kyllä. Mitteli on oppinut ilman mitään varsinaista koulutusta jos pelkistä ilmeistäni yhtä sun toista. Pommi tuli perheestä jossa se on saanut hyvän koulutuksen.

Mitä taas tohon kokoon tulee niin koiran pitää olla pienen pieni, mahtua kokonaan syliin. Pieni koira on niin helppo viedä lavuaariin kuralenkin jälkeen tai napata syliin tarvittaessa. Tai ottaa se kauppaan mukaan rattaissa :) Hehee, nyt jengi sekoaa viimeistään!
Vastaa Viestiin