Anna-vauva jätettiin sairaalaan 31 vuotta sitten - missä on

[Sasse75]

Parin päivän ikäinen Anna jätettiin helsinkiläiseen sairaalaan 31 vuotta sitten.
Hoitaja löysi hänet, mutta lapsen ympärillä ei ollut minkäänlaista viestiä.
Poliisi yritti löytää Annan äidin, mutta tutkimukset eivät tuottaneet tulosta.
Annan tapaus jäi mysteeriksi.
Nyt Anna yrittää löytää äitinsä 31 vuoden jälkeen.
Tiedätkö, kuka jätti Annan sairaalaan alkutalvella 1980?

Auta häntä löytämään juurensa. Tiedot käsitellään luottamuksellisesti.

Yhteydenottoa ei tarvitse pelätä, sillä asiassa ei epäillä mitään rikosta.

Ottamalla yhteyttä autat Annaa täydentämään aukon menneisyydestään.
Annaa voit auttaa ottamalla yhteyttä rikosylikomisario Juha Rautaheimoon sähköpostilla [email protected] tai Ilta-Sanomien toimittajaan Sari Autioon [email protected].

http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/anna- ... 75347.html

[villivadelma]

Yhteydenottoa ei tarvitse pelätä, sillä asiassa ei epäillä mitään rikosta.

Voi että, tämän soisi selviävän.
Mutta eikö tosiaan ole tapahtunut minkäänlaista rikosta, jos jättää vauvansa tuolla tavalla??

[MissHolmes]

Rikos on jo vanhentunut.

Ja toisaalta, onhan ollut erittäin hyvä, ettei vauvaa jätetty yksin kylmään pimeään yöhön...tai surmattu.

Veikkaan, että äiti on ollut erittäin nuori.

[HerloCCi Solmunen]

Mulla ei raksuta nyt näin aamutuimaan miten on ylipäätään mahdollista jättää Suomessa vauva sairaalaan ettei hänen äitiään saada tavoitetuksi?!

[villivadelma]

Ja toisaalta, onhan ollut erittäin hyvä, ettei vauvaa jätetty yksin kylmään pimeään yöhön...tai surmattu.

Kyllä, onneksi noin ja toivottavasti Annan elämä on ollut onnellinen ja pääsi rakastavaan perheeseen.

[seireeni]

Rikos on jo vanhentunut.

Ja toisaalta, onhan ollut erittäin hyvä, ettei vauvaa jätetty yksin kylmään pimeään yöhön...tai surmattu.

Veikkaan, että äiti on ollut erittäin nuori.

Veit sanat suustani! Mieltei sanasta sanaan olin kirjoittamassa samat lätinät, mutta ehdit ensin

Erittäin nuoresta äidistä päästään spekulaatiossa eteenpäin, että lapsen ovat saattaneet jättää sairaalalle nuoren tytön vanhemmatkin. Tuskin tyttö on pystynyt raskauttaan salaamaan, vaikka onhan näitäkin, ettei edes itse ole tilastaan tiennyt. Onko kenties jonkun tuttavapiirissä joku nuori neito kadonnut "opiskelemaan toiselle paikkakunnalle" tms. vuoden 1980 Helsingin lähettyvillä..?

[Täysi Purenta]

Kaiketi on mahdollista Suomessakin synnyttää nimettömänä ja kävellä synnytyksen jälkeen ulos sairaalasta ilman vauvaa. Varsinkin silloin kun tilanne on jo päällä ja synnytys käynnistyy. Tästä on ollut joskus joku selvityskin että milloin ei ole pakko luovuttaa henkilötietojaan. Ja jos tiedetään jo valmiiksi että lapsi annetaan adoptioon eikä äiti tahdo tietojaan näkyviin, senkin pitäisi olla mahdollista. Mitenkähän mahtoi olla 80-luvun alussa?
Olen kirjoittanut tästä ennenkin, mutta Saksassa huomattiin joskus 90-luvun lopulla miten valtava prosentti äitiysneuvoloiden potilaita "katosi" tiedoista. Osa muutti jne. mutta osa vain jätti käymisen eikä tietokantojen mukaan synnyttänyt laitoksissa. Alkoi löytyä myös niitä kylmään hylättyjä ja motarille laatikkoon jätettyjä vauvoja. Jotka harvemmin selvisivät. Isoimpiin sairaaloihin kehitettiin jonnekin takapihan puolelle lapsiluukku joka oli lämmin ja johon saattoi vauvan tuoda ilman että tallentui mihinään kameroihin. Kun luukku avattiin, hälyytti hoiturin puhelin ja hän tuli viipymättä hakemaan nyytin turvaan. Äidille jätettiin parin päivän optio tulla hakemaan lasta jos tuli katumapäälle. Jos äiti sitten tuli, hänet saatiin samantien ohjattua auttavan ihmisen pakeille eli hän sai apua samantien eikä voinut vain napata vauvaa ja häipyä.
Luukkuja kuulemma käytetään säännöllisesti ja niiden olemassaolosta tiedotetaan. Tällöin salaa raskaana olevat yleensä nuoret tytöt eivät edes joudu miettimään epätoivoisia ratkaisuita. Kuulemma huomattavan moni palaa hakemaan lastaan ja apua saatuaan miettiä asiaa muutaman päivän.

[Crishelle]

Minäkään en kyllä ymmärrä miten tuo voi olla mahdollista, ainakin minun nimeni olisi ollut saman tien tiedossa mikäli olisin aikoinaan tyttäreni sairaalaan jättänyt. Tämä oli tosin 2005 ja vietin noin puolet ajastani sairaalassa ollessani viimeisilläni...

[vandt]

Ehkä synnytys ei tapahtunut sairaalassa, vaan vain vauva tuotiin ja jätettiin sinne. Sellainen käsitys minulle ainakin tuli.

Ja jos tiedetään jo valmiiksi että lapsi annetaan adoptioon eikä äiti tahdo tietojaan näkyviin, senkin pitäisi olla mahdollista. Mitenkähän mahtoi olla 80-luvun alussa?

Tuttavani on annettu adoptioon, tosin 70-luvun puolella, ja papereissa on tiedot synnyttäjästä, siittäjästä ja sisaruksistakin jotain mainintaa.

[Hopalong Cassidy]

Helpommin voisi tunnistaa jos olisi tästä Annasta vähän tuoreempi kuva kuin tuo nyt julkaistu. Yleensä samaa näköä myöhemmin vanhempiensa kanssa, niin voisi olla helpompaa sitten etsiä tai jollain voisi Airam syttyä nupissa.

[Kylli]

Tämä on sangen kiehtova tarina, ja vaikka Kylli lähteekin ajatuksesta, että Annasta kehkeytyi hämmentävästä alusta huolimatta onnellinen, rohkea nainen, olen Annan kanssa samaa mieltä: tarina ansaitsisi vielä sen pisteen iin päälle.

Jos äiti ei kertonut muille raskaudestaan, ei hakeutunut neuvolapalvelujen piiriin ja synnytti ilman komplikaatioita kotona, on juurikin näin mahdollista ettei hänestä mitään raskauteen liittyvää virallista dokumenttia ole olemassakaan. Terve nainen lepäilee päivän, pari synnytyksen jälkeen, harkitsee ratkaisuaan ja toimii. Hän ruokkii tyttärensä, pukee hänet lämpimästi ja vauvan nukahdettua vie sen mahdollisimman turvalliseen paikkaan, jossa tietää lapsen saavan kaiken mahdollisen avun ja turvan joutumatta odottelemaankaan kovin pitkään.

Anna: toivon lämpimästi, että saat oikean syntymäpäiväsi.

[Täysi Purenta]

Tavallaan ymmärrrän Annaa, mutta isoimmat sympatiani kyllä kohdistuvat äitiin. Jos hän halusi aikoinaan pysyä nimettömänä, hän tuskin haluaa 30 vuoden kuluttua selvitellä lapselleen, miksi toimi kuten toimi. Jos hän olisi halunnut tulla löydetyksi, olisi hän voinut jättää lapsen tietoineen. Kuten ylle joku kirjoitti, osa adoptioon annettavista lapsista tulee tietojen kanssa. Osa kuitenkaan ei. Tällöin luovuttaja on päätöksen tehnyt syistä jotka vain hänelle kuuluvat.
On kyllä varmaan tuskaista elää tietämättä yhtään mitään, peläten tehdä omia lapsia kun ei tiedä kenelle on lähisukua ja mitä tauteja perimässään kantaa. Mutta pitää olla hiljainen uutispäivä että tällaisella lööppiin päästään.

[murjaani]

Minusta on hyvä että lapsi voi etsiä juuriaan julkisesti. Mutta henkilötietoja tai niiden arvailuja ei tulisi kenenkään ulkopuolisen ryhtyä kielimään, ainakaan jos äiti elää. Tähän on minusta kolme syytä:

1) Ulkopuolinen voi vain arvailla.
2) Kun joku miettii lapsen jättämistä nimettömänä löydettäväksi, toinen skenaario on varmaan tätä Kouvolassa juuri valittua lähenevä eli lapsen surmaaminen. Pidetään tämä hengissä muiden hoitoon jättäminen mahdollisena, jooko? Se on kuitenkin pienempi paha, ainakin minusta, kuin lapsen surmaaminen. Ei käynnistetä äidin identiteetin selvitysrumbaa.
3) Lapsesta luopumiseen johtanut syy voi olla sellainen, ettei lapsi sitä hevillä kestä. Sukurutsa tai raiskaus, esimerkiksi.
4) Lapsen identiteetin salaamisen takana voi olla myös äidin halu suojella lasta tämän isältä.

Se, että lasta ei löytynyt kirjoista ja kansista voisi viitata joko kotisynnytykseen tai esimerkiksi Ruotsissa synnyttämiseen.

Nämä "muualle opiskelemaan menneet" on muuten hauska ryhmä. Minäkin olen kuulemma käynyt 90-luvulla salamuksun pyöräyttämässä, tiesivät kotikylällä. Itse luulin olevani reppumatkalla Aasiassa mutta tokihan kylällä ollaan perillä paremmin.

[Kylli]

Anna on se joka selvitystyön on nyt käynnistänyt. Hän ei ole enää aivan tytönheitukka, joten uskallan luottaa hänen tarkoin harkinneen asiaa monilta eri kanteilta. Anna on ottanut yhteyttä käypään tahoon, joka pyöräytti koneiston käyntiin hänen toiveestaan.

Em. on siis faktaa.

Minusta on aivan turhaa miettiä äidin motiiveja tässä vaiheessa, erityisesti julkisesti. Niistä ei ole faktaa. Ne ovat sitten mahdollisesti hänen ja Annan välisiä, jolleivat sitten molemmat tahdo tuoda tarinaansa julkisuuteen. Ja vaikka ne motiivit olisivat olleet mitä 31 vuotta sitten, eivät ne välttämättä poissulje äidin katumusta, ikävää, surua tai muita tunteita.

Ymmärrän hyvin Annan toiveen saada totuus syntymästään selville, oli se kuinka kipeä tahansa.

[Peräkylän Maigret]

Seuraava artikkeli ei liity suoranaisesti tähän tapaukseen mutta valottaa tämän tapaisen vauvan hylkäämisen taustoja. Luukkulapset ovat varsinkin katolisissa maissa vanha traditio.


http://fifi.voima.fi/voima-artikkeli/20 ... ukkulapset


Lastensuojelun ääripiste on anonyymi vauvasta luopuminen.

Japanilainen isä hylkäsi toukokuussa kolmivuotiaan poikansa vasta-avattuun löytölapsiseimeen. Kumamoton kaupungin katolinen Jikei-sairaala avasi seimen ehkäistäkseen abortteja ja vastasyntyneiden hylkäämistä suojattomiin paikkoihin.

Kolmivuotiaan hylkääminen kuitenkin aiheutti kohua, ja isän teko tuomittiin yleisesti. Pääministeri Shinzo Abe sanoi, että vanhempien velvollisuus on pyytää sosiaalityöntekijöiltä apua jos lasten kasvattaminen käy liian vaikeaksi.

Vähäisestä syntyvyydestä huolestunut ministeri Sanae Takaichi oli vielä selväsanaisempi: ”Lapsen saaminen ja kasvattaminen on vanhemman vastuulla, emmekä voi hyväksyä sitä, että vanhempi vähättelee tätä vastuutaan.”

Paheksunnasta ja ongelmista huolimatta löytölapsiseimiä on avattu 2000-luvulla moniin maihin, myös Eurooppaan. Keksintö ei kuitenkaan ole uusi.

Vastasyntyneiden hylkääminen on ollut hyväksytty käytäntö niin esimerkiksi antiikin Kreikassa kuin esikristillisen ajan Suomessakin.

Kristinuskon leviäminen teki hylkäämisestä vähemmän hyväksyttyä, mutta ei hävittänyt ilmiötä. Monissa maissa yleisten sukunimien joukosta löytyy useita, jotka kertovat esi-isän olleen löytölapsi. Italialainen Trovato (Löydetty) tai Esposito (Suojaton) voi päätellä sukunsa lähteneen kirkon portailta tai löytölapsiseimestä.

Monenlaiset syyt ovat johtaneet lapsen hylkäämiseen: köyhyys, häpeä, liian suuri lapsikatras, väärä sukupuoli tai haluttomuus ryhtyä vanhemmaksi. Edelleen löytölapsia on eniten niissä maissa, joissa lapsen antaminen adoptoitavaksi on monimutkaista.

Löytölapsen kohtalo ei ole ollut helppo: antiikissa he päätyivät helposti orjiksi, keskiajalla ja pitkään sen jälkeen jonkinlaisiksi palvelijoiksi tai huutolaisiksi – mikäli pysyivät hengissä.

Euroopan kaupunkien orpokotien kuolleisuusluvut olivat ennen nykyaikaista lääketiedettä huimia, tarttuville taudeille ei voitu juuri mitään, eikä ruokaakaan ollut välttämättä tarpeeksi. Lontoossa 1700-luvulla 90 prosenttia löytölapsista eli enintään muutaman vuoden.

Vastasyntynyt ei kestä kylmää kovin pitkään. Löytölasten suojelemiseksi monissa eurooppalaisissa kaupungeissa onkin keskiajalta alkaen ja pitkälle 1800-luvulle asti ollut lasten hylkäämistä varten tarkoitettuja seimiä.

Paavi Innocentius III määräsi vuonna 1198, että italialaisissa kaupungeissa piti olla löytölapsiseimiä: kirkon seinään rakennettiin pyöröovea muistuttava luukku. Äiti saattoi laskea lapsensa siihen ja kääntää luukkua niin, että lapsi päätyi kirkon sisäpuolelle. Vieressä oli kello, jota soittamalla äiti voi sitten ilmoittaa jätetystä lapsesta.

Vaikka lapsen hylkääminen on useimmissa maissa nykyään rikos, Saksassa päädyttiin vuonna 2000 rakentamaan moderneja versioita Innocentiuksen ajan seimestä. Edellisenä talvena oli sattunut sarja tapauksia, joissa hylätty vastasyntynyt oli menehtynyt suojattomalla paikalla, eikä saman tahdottu enää toistuvan.

Seimiä kutsutaan nimellä Babyklappe, ja niitä on nykyään saksalaisissa kaupungeissa yhteensä jo yli 90. Samantyyppisiä ”lapsiluukkuja” löytyy jo myös Itävallasta ja Italiasta.

Sairaalan tai sosiaalikeskuksen seinään kiinnitetty luukku avautuu paljastaen eristetyn vuoteen. Vuoteessa on mekanismi, joka tunnistaa siihen lasketun lapsen. Jättäjälle suodaan pieni hetki aikaa poistua huomaamattomasti, sitten mekanismi hälyttää henkilökunnan paikalle.

Seimien perustaminen on ollut monessa maassa mahdollista laista löytyvän porsaanreiän ansiosta: lapsen jättämistä turvalliseen paikkaan muiden hoivaan ei lueta hylkäämiseksi.

Vanhemmat voivat Saksassa hakea lapsen seuraamuksitta takaisin kahdeksan viikon ajan, sen jälkeen lapsi annetaan adoptoitavaksi. Maan löytölapsiseimiin jätetään vuosittain muutamia lapsia, joista osa todella noudetaan myöhemmin takaisin.

Huolimatta hyvästä tarkoituksesta löytölapsiseimiä ei otettu vastaan kritiikittä. Yksi vastustajista oli nykyinen liittokansleri Angela Merkel, josta oli tullut CDU:n puheenjohtaja samana vuonna kun ensimmäinen seimi avattiin Hampurissa.

Seimet tarjoavat naisille mahdollisuuden synnyttää anonyymisti, mikä on oikeastaan vastoin maan lakia. Seimeen jätetyt lapset eivät ehkä koskaan saa tietää biologisia vanhempiaan, ja jäävät näin juurettomiksi. Kriitikot pitävätkin seimiä turhan helpon ratkaisun tarjoamisena vanhemmille, joita tulisi rohkaista antamaan lapsensa virallisesti adoptoitavaksi.

Lapsia hylätään kuitenkin edelleen jopa julkisille paikoille. Berliinissä liikemies Hans Wall sponsoroi tänä vuonna laajan julistekampanjan, jossa mainostetaan kaupungin Babyklappeja ja kerrotaan niiden osoitteet. Wallin yritys vastaa muun muassa bussipysäkkien siivoamisesta. Kun yhden pysäkin roskakorista löytyi vastasyntynyt, Wall ryhtyi lapsen kummisedäksi ja nosti löytölapset taas puheenaiheeksi.

Saksan vihreä puolue on antanut kampanjalle poliittisen tukensa, mutta suuret hallituspuolueet epäröivät edelleen. Seimiin liittyy merkittäviä laillisia ongelmia, mutta kuten hallituksen puhenainen totesi, ”emme voi sivuuttaa sitä tosiasiaa, että ne voivat pelastaa henkiä”.