irmuska kirjoitti:Toisekseen, Elisoja EI ole koulut täynnä, sillä tämä kyseinen Elisahan tappoi (faktaa?fiktiota?) itsensä. Läheskään kaikki koulukiusatut ei riistä omaa henkeään, on jopa kouluja joiden oppilaista yksikään ei tapa itseään.
Hah
Niin, ajatella!
irmuska kirjoitti:...mutta ainoa millä hän voi enää todistaa Elisan olleen olemassa on se, että saa Elisan vanhemmat tapaamaan jonkun luotettavan henkilön joka voi varmentaa Elisan vanhempien olemassaolon mediassa. Ja tähän ei todellakaan tarvita sitä, että Elisan vanhempia ryhdytään revittelemään lehtien sivuilla, edes heidän nimiään ei tarvitse julkaista.
Olen miettinyt tarinan mahdollista todenperäisyyttä myös "Elisan" vanhempien uskottavuuden kannalta. Se nyt on selvää, että "Elisan" isän tarina on niin uskomaton, että se on todennäköisemmin tarua kuin totta. Mutta kyllä on vanhempien johdonmukaisuudessakin erikoisia piirteitä. He ehdottomasti haluavat tämän elämänsä kaikista kipeimmän, arimman ja yksityisimmän asian kerrottavan kaikelle kansalle, mutta suojelevat omaa henkilöllisyyttään niin innokkaasti, etteivät suostu antamaan haastattelua edes nimettömänä?
Mitä haittaa heille ylipäätään olisi siitä, että heidän henkilöllisyytensä paljastuisi? Jos tarina on tosi, sen tietävät jo kaikki, jotka vanhemmat tuntevat. Yhtään haastattelua ei ole pakko antaa kellekään, eikä numeroa luovuttaa mihinkään. Joku ansiokkaasti joko tässä tai jossain muussa keskustelussa jo vertasikin, että ovat vanhemmat paljon vaikeammistakin tilanteista haastatteluita antaneet - esimerkiksi Auvisen vanhemmat 45 minuutille ja Matti Saaren äiti iltapäivälehdelle. Petri Gerdtin isä kirjoitti kirjankin, omalla nimellään. En siis vertaa "Elisan" kohtaloa näihin viimeksi mainittuihin, mutta vanhempien tilannetta kyllä. Näiden joukkosurmaajapoikien vanhemmilla olisi kourakaupalla ymmärrettäviä syitä suojella yksityisyyttään viimeiseen asti. "Elisan" vanhemmille en keksi yhtä ainuttakaan syytä. Ja eikö vanhempien olisi kiusaamiskampanjankin kannalta järkevää astua itse esiin vastaamaan kysymyksiin?
Lisäksi haluaisin tietää, mitkä olivat ne "kirjailijan" referenssit, joiden perusteella "Elisan" isä ilmeisen lyhyen tuttavuuden jälkeen päätti, että juuri hän olisi oikea henkilö kirjoittamaan "Elisan" tarinan? Jos minun pitäisi valita kirjoittaja elämäni tärkeimmälle tarinalle, en välttämättä valitsisi henkilöä, jonka päätä olen joskus uittanut vessanpöntössä. Ja miksi ei voitu kirjoittaa "Elisan" oikeaa tarinaa? Olisi senkin voinut tehdä vanhempien anonymiteetin säilyttäen. Oltaisiin haastateltu kavereita, opettajia, naapureita ja sukulaisia ja vaihdettu kaikkien nimet.
"Kirjailija" on muuten blogissaan kertonut tämän pyörityksen alettua, että "Elisan" ihan oikeaa itsemurhaa käsitteleviä lehtijuttuja on todella helppo löytää netistä, kun vaan googlettaa. Aivan hämmästyttävää sen huomioiden, ettei tapausta tunnu tuntevan Väestörekisterikeskuskaan. Ja että mitkä tahansa aiheeseen liittyvät hakusanat naputtelemalla n. ensimmäiset viisi sivua käsittelevät Enkeli-Elisa -projektia.
