Enkeli-Elisan tapaus

[fangs]

^ Tuotahan alussa monet käyttivät syynä, miksi Elisa EI voisi olla feikki... "kun se irc-gallerian poliisikin kertoo siitä..." Nämä julkaisut pistää ihmettelemään, miksei MV heti alkujaan oikaissut "väärinkäsityksiä", kun nythän hän vetoaa jatkuvasti siihen, että Elisan tapaus olisi esitelty "fiktiivisenä tarinana tosielämän ihmisistä". Kyllä se ihan ilman mitään epäilyksiä esitettiin tositapahtumana ainakin 45 minuuttia -ohjelmassa, Ylen Akuutissa ja Poliisi-tv:ssä, samoin lukemattomissa lehtihaastatteluissa ja linkatun kaltaisissa julkaisuissa (puhumattakaan tietysti MV:n blogista ja "vanhempien blogista"). Tietysti poliisilta myös kaipaisi lähdekritiikkiä silloin kun jotain julkaisee.

[Nooruska]

Huomasin vasta nyt meidän ketjun nimen muuttuneen!

[irmuska]

Kirjoitin pitkähkön tuumailun tästä lähinnä itselleni, laitanpa sen täällä jakoon, toivottavasti kukaan ei tunne sitä sääntöjen vastaiseksi.

Kuulun, valitettavasti, niihin jotka ei suostu nielemään asioita tuosta vaan. Kuten aiemmassa bloggauksessani kerroinkin olen hämmentyneenä seurannut tarinaa Enkeli-Elisasta ja mediakohusta joka asian ympärillä on nyt kiehunut viikon ajan. Kerroin myös tunteneeni myötätuntoa Elisan vanhempia kohtaan heidän blogissaan ja kommentoineenikin vaikeimpina hetkinä.

Eiköhän jokainen meistä vanhemmista kuitenkin tiedä, ettei toisen menetystä saa pienemmäksi myötätunnolla, kauniilla sanoilla tai edes lupaamalla kantavansa osan siitä. Toivottavasti silti tämä kohu tuo mukanaan jotain lohtua lapsensa menettäneille, meitä oikeasti surussa myötäeläviä kun on kuitenkin monia, monia.

Se, mistä minun piti nyt postailla tämän Elisa-kohun tiimoilta on oikeutus sille miten on toimittu. Onko sitä? Olen itse lähes sataprosenttisen varma että ei, Elisaa, Miksua saati Riikkaa ei ole. Ei näinä henkilöinä joina kirjailija on heistä aiemmin rummuttanut.

Eilen osuin paikalle yhteen naamiksen ryhmään jossa Ei Kiusata ry;n jäseneksi liittynyt rouva vaati rahojaan takaisin. Niitä jäsenmaksuja. Ymmärsin. Se pettymys minkä tämä on tuonut tullessaan on käsittämätön. Ei pettymys siihen, että juuri tätä perhettä ei ole ollut, päinvastoin, se taitaa olla ainoa ilonpisara tässä sopassa, vaan se pettymys miten kirjailija on meitä häntä tukeneita kohdellut.

Me olimmekin vain pelinappuloita, jotain jolla pelata isomman asian puolesta. Halusiko joku meistä olla pelinappulana, tuskin. Asia, koulukiusaaminen on tärkeä ja kaikki työ mitä sen kitkemiseksi tehdään on tärkeää. Mutta näin? Ei. Ei näin. Päällimmäinen tunne on huijatuksi tuleminen.

Tämä rouva, jonka kanssa juttelin eilen, kertoi kuinka oli alusta asti, siitä hetkestä kun Minttis kertoi ryhtyvänsä kirjaa kirjoittamaan ja perusti facebookiin Enkeli-Elisa-ryhmän, tukenut kirjailijaa työssään. Elänyt myötätuntoa kokien. Lukenut sivuja Elisan päiväkirjasta. Ollut järkyttynyt siitä, miten niin läheisillä perhesuhteilla varust ettu perhe ei ollut huomannut mitä lapselle tapahtui.

Hienoa, ajatuksia on siis herännyt. Mutta silti se tapa. Olen lukenut otteita Elisan päiväkirjasta, niitä joita kirjailija on julki tuonut. Olen lukenut pätkiä kirjasta, niitä joita netissä on vapaasti luettavissa ollut. Minäkin olen ollut järkyttynyt vaikka toki, myönnän, epäilyksen siemen on itänyt jo pitkään. Silti.

Elisan kaltaisia on. On olemassa lapsia jotka päättävät päivänsä aivan liian nuorina, oman käden kautta kun eivät kestä enää sitä kiusaamista mitä kouluissa JA koulujen ulkopuolella tapahtuu. Luuliko joku oikeasti, että se kaikki kiusaaminen pysyy vain koulun seinien sisäpuolella? Ei.

En usko että kukaan meistä toivoo oman, naapurin tai tuikituntemattoman lapsen olevan se, jota kiusataan. Ja silti. En hyväksy millään muotoa tätä tapaa jolla koulukiusaaminen on nyt nostettu tapetille. Se kiusaaminen kun jää nyt väkisinkin kaiken tämän kohun alle, hukkuu näkyvistä. Keskitämme huomiomme siihen MIKSI joku tekee näin.

Oikeastaan, olemmeko me, mukana eläneetkin, kiusattuja? Kirjailijan kiusaamia? Tosiasiahan on kuitenkin se, että jos kirjailija olisi heti hesarin Elisan olemassaoloa epäilevän jutun jälkeen antanut lausunnon jossa olisi kertonut että ei, ei Elisaa perheineen ollut tällaisena kuin hän kertoi vaan tämä kaikki on sikäli faktaa että kokemukset kirjassa on hänen kokemuksiaan koska hän on koulukiusattu, niin kohu olisi todennäköisesti asettunut aika nopeasti aloilleen.

Toki, me huijatuiksi tulleet, olisimme olleet kiukkuisia ja vihaisia mutta ne tunteet olisi todennäköisesti laantuneet aika pian sillä totta, aihe on tärkeä. Nythän tämä ei ole mennyt alkuunkaan niin vaan kokoajan kirjailija kertoo mediaan kuinka hän on lomalla, mutta kertoo heti elokuussa, tuo todisteita ja vaikka mitä ja samaan aikaan hän antaa haastattelun Iltasanomiin, Iltalehteen, Radio Suomeen jne jne.

Eilen ryhdyin kaivamalla kaivamaan kaikkea tätä. Löysin paljon sellaista mitä en toivonut löytäväni. Löysin syitä sille miksi kirjailija on toiminut kuten on. Olo ei ole oikeastaan enää edes huijattu vaan lähinnä hyväksikäytetyn. Koska kuitenkin kaikki nämä löytöni ei liity tunnetasolla toimintaan niin luulenpa että jätän ne omaan bloggaukseensa jossain kohtaa, muuten tästä venyy käsittämättömän pitkä bloggaus.

Sen sijaan totean, että ne jotka sivuja ovat lukeneet tietänevät mitä sivuilla lukee. Minusta on todella huolestuttavaa se kaikki mitä kirjailija on kirjoittanut. Kuinka hän on hehkuttanut sivuilla sitä kuinka "koko koulu, koulun kuoro, sydämen muotoinen hautakivi, itkevät ihmiset ja katuvat koulukaverit huomasivat viimeinkin kun itseni tapoin".

Millaisen kuvan tämä välittää niille nuorille jotka ovat elämäänsä masentuneita. Jotka rempovat epävarmoina elämässä. Jotka ajattelevat ettei heistä välitä kukaan. Ehkä jonain päivänä tosiaan kaduttaa.

[joey]

http://irc-galleria.net/user/Janina/blog/53825795

Mitäs tykkäätte tästä?

Mitä tarkoitat tuolla kysymyksellä? Ei ole yllätys, että tarina on uponnut joihinkin nuoriinkin.

Mariacka edellä epäili, että tämä tapaus saattaisi vaikuttaa siihen, miten kiusaamiseen suhtaudutaan jatkossa. En itse usko, että oikeita kiusaamistapauksia pidettäisiin tämän johdosta epäuskottavina, mutta lyön vetoa että etenkin nuoria kyllästyttää tämän ansiosta vielä pitkään kaikki kiusaamisen vastainen kampanjointi, mikä on harmi, sillä esimerkiksi KiVa-hanke on ymmärtääkseni otettu nuorten keskuudessa vastaan hyvin.

Mistä tulikin mieleen, että miksiköhän "kirjailija" muuten koki esim. tuon KiVa-hankkeen niin epäonnistuneeksi, että piti perustaa oma yhdistys?

Ja itseäni kyllästyttää vielä pitkään se, ettei "kirjailija" sivupersoonineen jostain ihmeen syystä millään ymmärrä, että koulukiusaus on ruoka.

[Priita]

http://irc-galleria.net/user/Janina/blog/53825795

Mitäs tykkäätte tästä?

Mitä tarkoitat tuolla kysymyksellä? Ei ole yllätys, että tarina on uponnut joihinkin nuoriinkin.

Linkki on kylläkin poliisiin irc-galleriaprofiiliin.

[joey]

Katsoin pieneltä näytöltä, että yläkuvassa on ihan tavallinen galleriapissiskuva... Ja nimimerkkikin Janina

En pidä galleriapoliisien sekaantumista ja hämääntymistä niin vakavana juttuna kuin sitä, että toimittajat ovat menneet halpaan. Tuo galleriapoliisien toiminta yrittää muutenkin ponnistaa epävirallisemmalta kaveripohjalta ja olla nuorten jutuista ajan tasalla. Mutta se, että toimittajat ovat jatkaneet valhetta, on - enkä haluaisi nyt kuulostaa teatraaliselta - oikeasti anteeksiantamatonta. Varsinkin tässä tapauksessa, kun moni tavallinen kansalainenkin on haistanut palaneen käryä jo pitkään.

[Teresa Banks]

http://irc-galleria.net/user/Janina/blog/53825795

Mitäs tykkäätte tästä?

Sitä, että tuossa kirjoittaa harhautettu viranomainen.

[Sherlock Holmes Jr]

Siis saa mutta varallisuutta ei saa kertyä eli jäsenmaksut 100 ekkeä = toimintakulut 100 ekkeä per tilikausi. Noin kärjistetysti.

Pistän tähän vähän faktaa, että ei mene ihan arvailuksi tämä homma.

Yhdistysten toimintaa säätelee Yhdistyslaki (http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1989/19890503). Rekisteröidyn ja rekisteröimättömän yhdistyksen ero on se, että rekisteröimättömän yhdistyksen toiminnasta vastaavat toimintaan osallistuneet henkilökohtaisesti. Muuten rekisteröimätön yhdistys voi toimia kuten rekisteröitynyt yhdistys - ei ole siis mitään kieltoa kerätä jäsenmaksuja tai kerryttää yhdistyksen varallisuutta. Ja nimeen saa liittää "ry":n vasta kun rekisteröinti on tapahtunut.

10 LUKU - Rekisteröimättömät yhdistykset

58 § - Vastuu velvoitteista

Yhdistys, jota ei ole merkitty rekisteriin, ei voi saada nimiinsä oikeuksia tai tehdä sitoumuksia eikä kantaa tai vastata.

Rekisteröimättömän yhdistyksen puolesta tehdystä toimesta aiheutuneesta velvoitteesta vastaavat toimeen osallistuneet tai siitä päättäneet henkilökohtaisesti ja yhteisvastuullisesti. Yhdistyksen muut jäsenet eivät vastaa henkilökohtaisesti sellaisesta velvoitteesta.

[Nooruska]

Kävin kurkkimassa tuolla nuorten tyttöjen demi.fi-palstalla. Siellä about 12-16-vuotiaat tytöt olivat täysin asennoituneet "painukoon Minttis vittuun se ämmä on iha skitso."-asenteella. Että voipi olla, että nuoria ei pahemmin huvita kuulla mitään "Enkeli-Elisaan" liittyvää projektia koulussa, lukee noita lahjoitettuja kirjoja ja seuraavan lukuvuoden väki muljauttelee silmiään jos joku yrittääkin aloittaa jotakin kiusaamiskampanjaa.

Lisäys:

että koulukiusaus on ruoka.

Anteeksi tyhmyyteni, mutten tajua tätä.

[fangs]

että koulukiusaus on ruoka.

Anteeksi tyhmyyteni, mutten tajua tätä.

Kiusaus vs. kiusaaminen Tosin kyllä tuo kiusaus tarkoittamassa kiusaamista on nykyään ainakin puhekielessä hyvin vakiintunut termi.

[Nooruska]

että koulukiusaus on ruoka.

Anteeksi tyhmyyteni, mutten tajua tätä.

Kiusaus vs. kiusaaminen Tosin kyllä tuo kiusaus tarkoittamassa kiusaamista on nykyään ainakin puhekielessä hyvin vakiintunut termi.

No näin tätä ajattelin, mutta olen koko ikäni itsekin käyttänyt tuota "kiusaus"-sanaa.

[Teresa Banks]

että koulukiusaus on ruoka.

Anteeksi tyhmyyteni, mutten tajua tätä.

Kiusaus vs. kiusaaminen Tosin kyllä tuo kiusaus tarkoittamassa kiusaamista on nykyään ainakin puhekielessä hyvin vakiintunut termi.

Tää nyt on niin sivuasia kuin olla ja voi, mutta joo, voi olla vakiintunut puhekielinen tai murteellinen ilmaisu, mutta en kyllä sitä koulukiusaamisesta asiallisesti käsittelevissä keskusteluissa käyttäisi. Kiusaamisella on selkeä yksi merkitys, kiusaus tosiaan voipi olla vaikkapa myös ruokaa.

Mun puolesta kansan parissa, toreilla ja foorumeilla, no probl, mutta jos puhuu koulukiusauksesta sen asiantuntijan roolissa, niin en minä ensimmäisenä kovin vakavasti otettavana koulukiusaamisen asiantuntijana sellaista tyyppiä pitäisi.

[Teresa Banks]

Kannattaa btw lukea Johanna Vehkoon bloggauksen (Mitä toimittajien tulisi oppia Elisagatesta) kommenttejakin. http://vehkoo.wordpress.com/2012/07/11/ ... /#comments

Siellä on mm. tämä:

"Hanna Nikkanen says:
July 14, 2012 at 8:41 pm
rt,

olen toinen Kuukausiliitteen jutun kirjoittajista ja haluaisin lisätä tähän keskusteluun pari tarkennusta.

Tapauksen varmistamista ei itse asiassa koskaan pyritty tekemään Elisan vanhempien kautta. “Miksu” oli jo ilmoittanut blogissaan, ettei halua keskustella toimittajien kanssa. Sen sijaan Vettenterältä pyydettiin yhteyttä kaikkien osapuolten luottamusta nauttivaan ulkopuoliseen henkilöön, joka voisi – yksityiskohtia tai nimiä paljastamatta – vahvistaa tuntevansa tapauksen. Sellainen olisi voinut olla esimerkiksi seurakunnan, koulun, kunnan tai harrastusjärjestön työntekijä tai kuka tahansa muu niistä lukemattomista aikuisista, jotka ovat ehtineet 15-vuotiaan tytön elämän aikana olla häneen työnsä kautta yhteydessä. Mikään näistä vaihtoehdoista ei sopinut Vettenterälle, eikä hän halunnut ehdottaa muita varmistusmalleja.

Toki voidaan sanoa, että todella pahansuopa, lähdesuojasta, inhimillisyydestä ja omasta ammatillisesta tulevaisuudestaan piittaamaton toimittaja voisi sitten julkistaa tuon yhteyshenkilön nimen ja näin usuttaa nettietsivät perheen jalanjäljille. Kai niin voisi käydä. En toisaalta ole ikinä ennen törmännyt tilanteeseen, jossa arkaluontoisenkaan jutun kohteet ovat aivan näin epäluuloisia toimittajia kohtaan. Erityisen vaikea minun on ymmärtää näin pitkälle menevää varovaisuutta tilanteessa, jossa kyse on mahdollisuudesta sammuttaa jo liikkeellä olevia vilppihuhuja.

Minäkin olen sitä mieltä, että kirjailijan on voitava tarjota tekstinsä kohteelle lähdesuoja siinä missä toimittajankin. Toimittajan ammattinimike ei ole siinä mielessä pyhä tai erityinen, etteivätkö samat luottamuksen ja vastuun perusperiaatteet pätisi muihinkin tiedonvälittäjiin. Silti: jos lähdesuojan turvin laaditusta, dokumentaariseksi väitetystä tekstistä löytyy huomattavia epäuskottavuuksia, kirjailijan on vastattava noita epäuskottavuuksia koskeviin kysymyksiin. Niin toimittajakin joutuisi tekemään. Tässä tapauksissa Vettenterä olisi voinut vastata kysymyksiin pitäen yhä järkevässä määrin kiinni lähdesuojastaan, mutta hän päätti olla tekemättä niin.

Mitä “isän blogimerkintöjen” päivämääriin tulee, Vettenterä itse on toistuvasti vakuuttanut julkistamiensa “Elisan päiväkirjasivujen” olevan aitoja otteita kuolleen tytön päiväkirjasta. Vaikka tarkka kuolinpäivä olisikin kampanjassa muutettu, kuten Vettenterä sanoo, nuo sivut ajoittavat väitetyn itsemurhan sellaiselle ajanjaksolle, jolloin itsemurhaa ei ole voinut tapahtua. Muiden muassa tämä yksityiskohta tuottaa tarinaan niin merkittävän epäuskottavuuden, että Vettenterällä olisi alusta asti ollut mielestäni velvollisuus kommentoida sitä."

[Dothemath]

Kaksplussan keskustelupalstalle oli joku laittanut viestin, jossa on jonkun toisen kirjoittamana "muutamia huomioita kirjasta".


"Muutama huomio kirjasta:

- Miksun kiusaama Henna päätyy paniikkihäiriöiseksi. Miksun mielestä se on vielä pahempaa kuin Elisan kohtalo. (!!!)Toki Elisa-projekti lopulta pelastaa hänetkin.

Tuo paniikkihäiriöjuttu piti oikein googlettaa; Vettenterähän sairastui lukiossa paniikkihäiriöön tai niin hän ainakin itse kertoo haastattelussa. Monet tarinan yksityiskohdat ovat aika epäuskottavia, joka viittaisi siihen, että kirjailijan alkuperäisenä motiivina ei olisi ollut luoda mahdollisimman uskottavaa huijausta, vaan lähinnä tarinan kehittelyn on ollut tarkoitus olla jonkinlaista terapiaa itselle. Tai sitten hän on vain huijatessaan hyvin huolimaton uskottavien yksityiskohtien luomisessa. Tosin hyvin pitkään ihmiset tarinaan uskoivat. Itse en ole Enkeli-Elisa juttua seurannut lainkaan ennen kuin tämä paljastui keksityksi tarinaksi ja varmaankin itsekin olisin mennyt halpaan, jos olisin siihen ennemmin tutustunut.

[Arlene]

Eiköhän tää keissi ala olla tässä; huijaus mikä huijaus.
Laitan nyt vielä yhden linkin, miten uskottava tämäkään on
http://www.adressit.com/allekirjoitukse ... kouluihin/